tiistai 31. maaliskuuta 2015

Kirsi Ranto: Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti

Maanantaina 16.3.2015 postin tuoma, Deepthi Oy:ltä, Kirsin nimmarin kera. Kovakantinen 215 sivua, Tammi Helsinki 2015.
Voimaannuttavaa omaelämäkerrallista kerrontaa. Kirsi Ranto vie lukijat mukanaan sisäiselle matkalle, jolla hän jatkaa oman elämänpolkunsa tutkimista ja oikean suunnan etsintää. Hän löytää avukseen jumalattaret, jotka muistuttavat häntä feminiinisestä voimasta ja itsekunnioituksen tärkeydestä. Hän joutuu kohtaamaan myös vaiettuja tunteita ja surullisia tapahtumia, joiden kanssa elämään oppiminen on osa ihmisen henkistä vaellusta.
Omalla pelottomalla elämänjanollaan Kirsi rohkaisee lukijaa vapautumaan menneisyyden rooleista, vanhoista, kahlitsevista uskomuksista ja käyttäytymismalleista. Ihminen voi kasvaa omaksi itsekseen, olla yhtä herkkä ja vahva ja oivaltaa, että henkisyys ei sulje pois seksuaalisuutta eikä seksuaalisuus henkisyyttä. Näihin teemoihin uppoutuessaan Kirsi kulkee suomalaisten viljapeltojen keskeltä aina intialaisiin temppeleihin ja amerikkalaisiin miljoonakaupunkeihin asti. Johdattajina ja toivon tuojina matkalla toimivat jo edellisestä kirjasta tutut enkelit, Äiti Amma ja nyt myös naiseutta juhlistavat jumalattaret. Kirja on jatkoa Ole se valo joka olet-kirjalle.
Omat tunnelmat kirjasta:
Ihanan kaunis ja koskettava tarina. Tykkäsin, tämän parissa vietin 16 päivää, aina välillä vähän lukien vain ja nauttien tekstistä, joka virtasi silmieni kautta mieleeni ja suoraan sydämeeni. Tuli itkettyäkin joissakin kohdin, mutta en halua enempää paljastaa tarinasta. Jokainen lukekoon itse kirjan ja todetkoon, mitä sitten milloinkin toteaa. Minä ainakin tykkäsin hurrrrrrrjasti :)

Kohtausaamu

Sain taas lääkkeitä ottaessani pökryykohtauksen, että korvissa alkoi suhista ja silmissä musteta ja henki kulki todella huonosti, tuntui, että henki salpautuu heti, sisäänhengittäessä piti sellaista ihme ääntä. Onneksi oli Miehen tuomaa mehua, jolla ottaa sitten lääkkeet ja hunajaa päälle ja nopsaan sänkyyn lepäämään, että kohtaus menee ohitse. Eikä siinä mennyt varmaan viittä minuuttia enempää, mutta tuntui pieneltä ikuisuudelta. Olen saanut aina silloin tällöin nuita pökryykohatuksia, ensimmäisen sain kaksikymppisenä, kun rajusti laihdutin. en tiiä sitten, mistä moinen johtuu, sillä ei mulla sokeritautia ole, vaikka sokeriarvotkin on mitattu. Se on vain yhdistetty paniikki-ja pökryykohtaus, sellaiseksi mä sen näen. Nyt juon jo täällä aamukahvia, enkä osaa mitään syödä, vaasta ehkä kympin aikoihin saatan ottaa leipää, tai lämmittää ruokaa. Selkä on aika kipeenä, ei ole muuttunut ainakaan paremmaksi yön aikana, vaikka niin toivoin. Kävin jo postilaatikollakin ja tuli yksi synttäripaketti, pääsiäiskortti ja vaalimainoksia. Eipä muuta. Heippa!

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Alaselkä taaskin kipeenä

Aamupäivällä, kun lähdin tästä läppäriltä ja nousin tuolista pois, niin alaselkä nasahti taaskin kipeeksi. Koko päivä mennyt huilatessa, kun selällään makaaminen on asento, jossa ei selkään satu. Nyt olen päiväkahvilla ja aion istua koneella sen aikaa, sitten massulleen sängylle lukemaan kirjaa. On tuo selkäparka ikävä, kun justaan eilen tuli kaksi viikkoa, kun nasahti edellisen kerran kipeeksi, eli viikon päivät parantelin sitä ja oli vähän parempi ja nyt on taaskin huonommassa kunnossa. Voi voi sentään. Toivottavasti ei tartteis hakea mitään paketteja nyt viikolla kyliltä, että sais parannella selkää oikein kunnolla. Ei mulla muuta, selkävaivaisella :(

lauantai 28. maaliskuuta 2015

28000 kertaa KIITOS!

Laskuri on pompsahtanut uudelle tuhannelle. Olen tässä päiväteellä päikkäreitten jälkeen. Vettä sataa ulkona ja lumet saavat kyytiä ulkona vesisateen johdosta. Eilen illalla, tai paremminkin yöllä oli ihanat rehvit miehen kanssa, ainahan ne on ihanat <3 Ja hauskan mukavaa oli, jota taas hymyssä suin muistella :)

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Vuosipäivä, jonka muistan

Tällä päivämäärällä, kahdeksan vuotta sitten, jouduin suoraan töistä teekoon puolelle ja sieltä sairaalaan. Siitä lähtien, joka kevät ja joka ikinen maaliskuu on ollut minulle pahaa aikaa. Tänään on vähän itkettänyt muisto siitä viimoisimmasta sairaalareissusta. Kahden aikoihin vilkaisin kelloa ja muistelin, että siihen aikaan mun ois pitänyt päästä töistä silloin vuosia sitten, mutta olinpa teekoossa odottamassa ambulanssikyytiä Seinäjoelle. Sairaalassa olosta ei ole alkuhetkistä kovin paljoa muistoa, odottelin vain, että pääsen nukkumaan, olin niin uupunut ja väsynyt. Sitten nukuinkin kait pari päivää. Että sellaisia muistoja sieltä. Ja sairaalassa olooni liittyi myös silloinen syntymäpäivä, jona kukaan ei onnitellut minua, vaikka täytin silloin 32 vuotta, niin en saanut yhden yhtä onnittelua. Miksei kukaan hoitajakaan muistanut mun synttäreitä????? Miksi minut unohdettiin vallan tyystin kokonaan???????? Näitä mä olen miettinyt tässä vuosien varrella useammin, kuin vain kerran. Mutta mä nousen vielä täältä rapakosta!

Ruisleipää lenkin jälkeen

Kävin tuossa hetki sitten lenkillä, taaskin pääsin ulkoilemaan, oikeestaan pakon edessä, sillä halusin päästä postittamaan pääsiäiskortit jo tänään. Tuli siis tehtyä lenkki tuonne Ison Tien varteen, jossa sijaitsee postin laatikko. Puolisen tuntia meni lenkissä, kun välillä sai mennä jäätikön päällä hissuttelemalla, että varmaan pysyi pystyssä. Kyllä taaskin teki lenkki mielelle hyvää. maistui hyvin lenkin jälkeen ruisleipä floralla sipastuna. Kyllä se täytyy sanoa, että ruisleipä on parasta leipää, en niin tykkää kaupa höttöleivistä, mitkä menee niin nopsaan, mutta ruisleivässä on sentään syömistä. Joskus ostan paikallista ruisleipää ja joskus ruispaloja. Joskus laitan leivälle juustoa, joskus pelkkää floraa, tänään oli sitten florapäivä ja hyvin meni alas, että humpsis heijaa vaan :) Pitäs käydä päivittämässä taaskin kirjoittajaseuran blogia, mutta jotenkin se tuntuu niin työläältä käydä kirjoittamassa sinne. En tiiä, mistä se johtuu. Kenties siitä, että ensin pitää kirjautua ja sitten etsiä blogi ja sitten kirjoittaa juttu, sitten tallentaa, julkaista ja kirjautua ulos kahteen kertaan, että pääsee sivustolta pois. Voi olla, että jätän homman huomiseen. Pitäs nimittäin kaksi juttua kirjoittaa sinne ennen torstaita, jolloin on taas tapaaminen, että voi palauttaa kirjoitelmat takaisin immeisille. En tiiä, mulla on niin puhti poissa tuon lenkin jäljiltä, vaikka pötköttelin sängyllä jo jonkin aikaa, en kait tarpeeksi. No, mukavaa perjantaita Sinulle :) Auringon paistetta päivääsi!!!!

torstai 26. maaliskuuta 2015

Hulvatonta rahanmenoa!

Kävinpä tuossa heti aamusta tekemässä kylälenkin autolla, tietenkin. No, ensin piti käydä apteekissa hakeen reseptilääkkeitä, joita sain kaksi kolmesta, eli yhtä lääkettä en vielä saanut, sillä siihen ei ollut vielä kelakorvausta, vaan pitää sen lääkkeen takia tehhä parin viikon sisällä toinen apteekkireissu, tottahan toki! Sinne meni huikeet 6 euroa :) Mutta mutta, sitten kun pääsin ruokakauppaan, niin voin sanoa, että mie pääsin irti :) Meni huikeet 74 euroa ja muutamat sentit päälle, eli tämän päivän saldona miinusta 80 euroa! No, selitän sen sillä, että pääsiäiskortteihin meni huikeet 13 euroa, kun kortin hinta 1,30e ja ostin vain 10 korttia ja siihen sitten kaksi pakettia pääsiäistarroja, niin niihin meni rahaa. Sit ostin neljä pötköä valmissoseita, bataattisose oli aika hintavaa, mutta tek mieli ostaa, että saapi tehtyä bataattileipää :p Se on niin hyvää ja nuista valmissoseista on niin helppoa tehhä leipää. Teen ne ilman hiivaa, laitan soseen joukkoon vain suolaa ja jauhoja ja kenties öljyä vähän ja ei kun uunipellille vain ja uuniin paistumaan, niin avot, onhan hyvää! Kokeilkaa ihmeessä!
Nyt ei tarvitse sitten vähään aikaan taas käydä kaupalla. No, ensi viikolla kenties loppuviikosta. Nyt mennään näillä eväillä aika pitkään.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Herkkulakon toinen päivä

Juu, tekee vähän tiukkaa pysyä ruodussa, tekisi niin mieleni sortua. Sen verran ole itselleni suonut hyvää, että laitoin Keisarin morsian-teehen hunajata :) Olen nyt kaksi mukillista juonut jo teetä ja tekee mieli kaakao-vaniljasokeri-kaurahiutale-rasvamössöä, mä ihan kuolaan täällä. Pitäs kehitellä jotain muuta ajateltavaa, mutta mun ajatusmaailma on nyt vaihteella Herkku.
Nukuin viime yönä peräti 12 tuntia, mutta unen tuloa avusti pieni pillerinpuolikas, kun tuntui eilen puoli kympiltäkin vielä, että päässä vaan surisee, kun olin valvonut sen 16 tuntia ja se ei ole normaalia mulle. Tänäkin aamuna, kun heräsin tuossa puoli kympin aikoihin, niin mulla olt pää kipee ja ois vaan väsyttänyt. Vieläkin tuppaa vetään puoleensa tuo sänky, enkä kait voi vastustaa sen vetovoimaa, vaan lähden huilimaan. Tai lukeen kirjaa, pötkötellen sängyllä.

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Herkkulakko

Tuollainen sanahirviömonsteri tuli kuvioon tänään. Mies sitä ehdotti ja tottapa otin haasteen vastaan ja aloitettiin tänään. Justaan tuossa sängyllä pötköteltyäni tajusin, että tänään tuli täyteen kolme kuukautta viimoisesta viinitipasta, eli olen pystynyt olemaan ilman alkomahoolia kolme kuukautta! Mä en tarvii viinaksia, enkä mä tarvii herkkujakaan :) Saa sitten nähä, miten pitkälle pötkitään tällä herkkulakolla. Toivottavasti nyt ainakin pääsiäiseen saakka. Silloin tulee pyöreitä vuosia meikämuijalla mittariin, eli silloin pitää vähän irroitella, mutta toivottavasti ilman viinaksia :) Seurataan tilannetta. Raportoin retkahduksesta tänne, jos sattuu kohralle.

Jojo Moyes: Kerro minulle jotain hyvää

Gummeruksen kirjapalkinto, 476 sivua, Bookwell Oy Juva 2015, suomentanut Heli Naski, nessupaktin kanssa tuli perjantaina 30.1.2015 tämä kirja. Alkuperäinen nimi Me Before You 2012.
Takakansiteksti:
Louisa Clarken elämä englantilaisessa pikkukaupungissa on läpeensä tuttua ja turvallista. Kun hän aloittaa olosuhteiden pakosta työn onnettomuudessa halvaantuneen Willin henkilökohtaisena avustajana, hän joutuu kyseenalaistamaan koko entisen elämänsä. Willin elämä on onnettomuuden jälkeen harmaata - tai pikemminkin mustaa. Ennen hän eli kuin viimeistä päivää ja nyt hän istuu katkeroituneena pyörätuolissa. Loulla ja Willillä ei ensin tunnu olevan mitään yhteistä: Will haluaisi elää elämäänsä tyystin eri tavalla mutta ei voi. Lou voisi puolestaan tehdä mitä vain mutta ei uskalla levittää siipiään. Will on katkera, ylimielinen ja oikukas, mutta Lou ei suostu kohtelemaan häntä silkkihansikkain, vaan ottaa tehtäväkseen palauttaa värit ja ilon Willin maailmaan. Kun he vihdoin todella näkevät toisensa ja ymmärtävät mistä elämisessä oikein on kyse, on aika tehdä suuria valintoja.
Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan kirjan alusta saakka oli sellainen epävarma tunne, että mitenköhän tässä tulee käymään, tässä kirjan tarinassa nimittäin. Onko nyt kyseessä Elämää Suurempi Rakkaustarina, vai viekö Suuri Valinta kuitenkin Suureen Suruun. Tästä kirjasta oli luvattu itkun täyteistä tarinaa, mutta minä sain lukea kirjaa melkein kirjan loppupuolelle, ennenkuin tuli kunnon kyyneltulvat ja nekin johtuivat siitä, että tuli niin eläväisesti mieleen omat tuskaiset traumat, yhden oikein ajoitetun lauseen johdosta! Toisen kerran itku tuli ihan kirjan loppumetreillä, sivulla 461. Siellä on aika ihanan koskettavaa kuvausta tarinan juonesta ja sitä ei kyllä voinut lukea, kuin suuret tipat silmissä, silmät sumentuneina, niin paljon eläydyin tähän kirjan lukemiseen eilen illalla, kun sitten kahlasin neljä viimeistä lukua iltasella läpi. Voin kyllä suositella Erittäin lämpimästi Juuri Sinulle tätä kirjaa luettavaksi, mutta muista varautua nessupaketin kera tariaan :)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Lumisateen odottelu sunnuntaita

Minä olen koko iltapäivän tässä odotellut, milloin se kunnon lumisade alkaa, satoi jonkin verran tuossa aamukympin jälkeen, että näkee maassa olevan uutta lunta vanhan päällä. Sehän sanontakin kuuluu, että uusi lumi on vanhan surma. Toivotaan näin, että uusi lumi veisi mennessään vanhaa lunta.
Minä olen nyt jo toista päivää viettänyt eri vaalikoneiden kysymysten äärellä ja voin sanoa, että jokainen kone tuottaa erilaisia vastauksia ja eri puolueita äänestettäviksi. Arvot sanoo, että pitäs äänestää jotain pientä puoluetta ja sydän sanoo, että pitäs äänestää ihmistä, joka myös ajaisi pienen pitäjän asioita. Tai miten sen nyt ottaa. On tullut vaihtoehdoiksi kommunistit, itsenäisyyspuolue, vasemmisto. Että on siinä neidillä pähkäiltävää, että ketä äänestää. Taidan päätyä ihmiseen, jolla todellisuudessa Saattaa olla mahdollisuuksia päästä eduskuntaan. Tai sitten jään Nukkuvien puolueeseen, enkä käy äänestämässä ketään. En vielä varmaksi tiedä, mitä tehdä asian kanssa.
Miehen kanssa näitä poliittisia asioita pohdittiin perjantain rehveillä ja minusta oli mukavaa, kun Mies kertoi ajatuksiaan ja tietämystään minulle <3
Tuli mieleen ne toissakesäiset rehvit, kun silloin se rehvaamani mies puhui koko hitsin kahvirehvit apsilla politiikkaa ja mua kun ei kiinnostanut ne jutut lainkaan - silloin. Nyt on ihan eri juttu. Olenko mie kasvanut aikuiseksi? :)

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Tämän illan biisi

Anna Hanski: Minä tahdon sinut


Ei mulla muuta :)

Joopa joo

Se on sitten perjantai ja mulle ei ole mitään asiaa, kunhan muuten vain avasin blogin kirjoitussivun. Eiköhän eilisessä avautumisessa ollut taas vähäksi aikaa ihan tarpeeksi, että taidan hiljentyä tältä osin.

torstai 19. maaliskuuta 2015

Vanhat traumat pinnassa

Lueskelen aina luvun kerrallaan tuota Jojo Moyesin kirjaa ja tänään tuli ekaa kertaa itku, kun sain luvun 17 päätökseen. Nousi pintaan 20 vuotta sitten tapahtuneet asiat, tai toinen tapahtui syksyllä 1995 ja toinen syksyllä 1996. Kyseisistä tapahtumista kerroin vasta terapeutille joitakin vuosia sitten ja sairaalassa ollessani työstin asiaa 2007 keväällä. Nyt sitten tapahtumat vyöryivät ylitseni, kuin hyökyaalto ja muistan nuo tapahtumat niin elävästi ja parit muutkin tapahtumat niiden lisäksi. Tapahtuneista asioista ei tiedä edes mun äitini, enkä kait koskaan uskalla hänelle kertoakaan. Miksei kukaan näe, kuinka rikkirevitty mä olen sisältä?????? Tässä ei pienet pään silittelyt ja kauniit sanat auta. Siksi olen laittanut itteni läskistymään, ettei kukaan haluaisi mua ja sit mun elämääni tuleekin Mies, joka puhuu mulle kauniita asioita minusta, mutta häne ei tiedä minun sisintäni. Mitä olen joutunut kokemaan. Piru vie, mä en säästele sanojani: MUT ON RAISKATTU, ei kerran, vaan KAKSI KERTAA!!!! Siitäs saitte!Kiitos vaan saatanasti Jarmo ja Jaakko!!!!!! Tässä syy, miksi vihaan teitä paskiaiset!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kävin lenkillä!

Jee, mä tein sen taas, kipeellä selällä hissuttelin tuolla maantien varressa ja siihen lenkkiin meni tasan 20 minsaa, lähin kasilta ja kotona olin 20 yli kasi. Ilman käppäilysauvoja lähdin ja kyllä teki terää kipeen selän saada vähän liikuntaa ja erityisesti mun mielelle teki hyvää, että pääsin raittiiseen ulkoilmaan. Hyvä minä! Nyt taas jaksaa olla omassa ittessään, kun pääs tekeen pienen ja mukavan lenkin, vaikken kiertänyt sitä normilenkkiä, mutta sainpa vähän uutta mietittävää, että kyllä sitä pitää lenkkeillä useammin, kuin kerran kuukaudessa. Mut mulla nyt on ollut vähän huonompia hetkiä.
Nyt olen sit kuunnellut Johanna Kurkelan kokoelmalevyä, justaan soi tuolla olkkarissa. On ees jotain elämää täällä "mökissä" :) Hyvällä mielellä mä olen ja aurinkokin paistaa, ehdin tehhä lenkin, ennenkuin alkoi kunnolla paistaan. Voi että mä olen ylpeä taas ittestäni, sillä nämä lenkit on niin harvoina päivinä tehtyjä, että niitä passaa hehkuttaa, nyt varsinkin, kun selkä ei ole vielä kunnollinen. Mukavaa päivää Sinulle, rakas lukijani!!!!!

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Ikävä olotila taaskin jyllää

Minnuu ahistaa, ärsyttää. Kohta taaskin on nukkumaan mentävä. Miksi minusta onkin tullut sellainen, että seiskaan mennessä on oltava sängyssä jo odottamassa nukkumattia? Miksi? En halua en en en. Mä en halua ottaa rauhoittavaa tähän ahdistukseeni. Haluan olla vahva ja voittaa tämän tuskaisuuden ja ahdistuksen ilman pilleriä.
Ei ole yhtään kivaa. Onneksi tänään on jo keskiviikko ja ylihuomenna on jo perjantai ja toivon mukaan rehvi-ilta tiijossa. Eihän mikään ole niin varmaa, kuin epävarma. Ja sitähän minä olen, aina vaan, vaikka Mies viimeksi piti minulle oikein Puhuttelun tästä mun epävarmuudestani ja peloistani. Kyllä se hetkeksi helpotti, mutta entäs nyt? Tunnen itseni niin rumaksi ja vanhaksi ja inhottavaksi ja tietenkin mua alkoi itkettään, minkäs sille mahtaa.

Katsoin ennen kauniita ja rohkeita aika hyvän leffan, josta olen maksanut vain euron: Lukematon rakkaustarina olt sen nimi.
Leffa kertoi kolmen tason tarinan jossa elettiin 1900-luvun alussa, 1970-luvulla ja 2000-luvulla. Eritason tarinat limittyivät toisiinsa ihanalla tavalla. Kertoi naisten kirjallisuuden, vois sanoa, että kioskikirjallisuuden kustantamosta. Ainakin minun mielestäni. Tykkäsin elokuvasta, sillä tässä oli romantiikkaakin ja vähän sellaista jännittävyyttäkin, että kuinka tulee loppuviimein käymään. Sopi kyllä tähän päivään vallan makoisasti tämä elokuva, joka kesti reilun tunnin, että neljältä kun aloitin, niin puoli kuudelta pääsin Kauniiden ja Rohkeiden pariin :) Ei mulla muuta. Tuli jo parempi mieli, kun kirjoitin tästä katsomastani elokuvasta. Suosittelen.

Ihmetyttää kovasti

Menin suututtamaan yhden kaveriksi luulemani henkilön. Jonkin ajan jälkeen pyysin häneltä anteeksi ja kirjoittelimme facessa viestityksen kautta monetkin viestit. Hän valitteli tilannettaan ja minä yritin myötäelää hänen harmeissaan, viestien välityksellä. Luulin saavani samaa, mutta kun kerroin, että mulla on taas alaselkä niin kipeenä, ettei pysty pahemmin istumaan, niin kas kummaa, viesteily loppui siihen, ei mitään voivotteluviestiä, eikä mitään. Ihmettelen suuresti tämän ihmisen käyttäytymistä, että itselleen hän haluaa myötätuntoa, mutta ei kykene sitä muille antamaan. Odotin liikoja ja mitä jäi jäljelle? Ei niin mitään. Kyllä saa olla viesteily tämän ihmisen osalta ohitse. Sen vaan sanon, että ei tuollainen ole mikään kaverisuhde, joka ei ole molemminpuoleinen. Turhaan vain aikaani hassasin tähän ihmiseen. Mutta nyt sen huomasin, että ei ois pitänyt edes pyytää anteeksi. Ois pitänyt antaa asian jäädä paskamaiseksi. No, mä olin paskamainen ja hän teki sen näin minulle. Että kiitos vain tyhjästä PIIIIIIIIP!!!!!!!!!

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Aamukahvilla

Nyt tuntuu siltä, että vois siirtää vaikka vuoria. Olen tehnyt jo kylälenkin nopsaan, postitin kirjat matkalleen ja kävin siwasta ostaan kahvia ja vähän muitakin uupuneita juttuja. Laitoin pyykit peseentyyn ja vielä väsäsin tonnikala-soijarouhepitsan uuniin ja siellä se nyt paistuu ja mä maistelen aamukahvia näin puoli kympin pintaan, vaikka olenkin ollut jo kolmisen tuntia hereillä, tuntuu siltä, että ois mennyt jo koko päivä. Virtaspiikki on iskenyt minnuun :) Ei mulla nyt muuta, odottelen pyykkishoun alkamista, eli että saa alkaa laitella lakanoita kuivumaan telineelle ja pääsee sitten maistelemaan pitsaa :)

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Ärsytystä

Heräsin kahden tunnin yöunilta ihan tuosta noin vain, kympin aikoihin. Ajattelin nyt sitten ärsyttää selkääni istuen tässä läppärin tykönä ja nettailla jonkin aikaa ja samalla väsytän silmiäni ja itseäni, että saisin sitten vielä nukuttua, ettei koko yö menisi valvomiseksi. Voisinhan mä lukea tänään tullutta kirjaa Pehmeä kuin kukka, kova kuin timantti by Kirsi Ranto. Mutta haluan kenties säästää sen lukemisen huomiseen. Luin tänään jo pari lukua kirjaa ja voin kyllä sanoa, että kirja On Ihanaa tekstiä täynnänsä :)
Tulikin sitten alkuillasta, tai tais se olla vielä iltapäivää, no, neljän jälkeen kuitenkin, käytyä hakemassa Smart-postipaketti kylän S-Marketin pakettiautomaatilta ja samalla kävin sitten Siwassa tekemässä nopsat ruoka-ostokset, niin se tärkein; kahvi, unehtui ostaa. No, on sitä vielä jonkin verran, mutta että oisin säästynyt yhdellä kauppareissulla tällä viikolla. Nyt sitten pitää tehhä toinenkin kauppareissu. No, sitä asiaa en nyt ala murehtia. Mietin kaikkia ihania asioita vain, näin iltasella :)

601.postaus

Eilen siis täyttyi tämäkin blogi jo kuudennellasadannella kirjoituksella ja niin vain on mennyt huomaamatta jo kolme vuotta tässä blogissa, kun edellisessä blogissa kului se neljä vuotta, mutta siellä ei taida olla näin paljoa kirjoituksia.
Mun alaselkäni on edelleenkin kipeenä, mutta en näin päivällä ota särkylääkettä, sillä se alkaa väsyttään ja mä justaan heräsin päikkäreiltä, meni päiväunilla sellainen reilu tunti, tai vähän toistakin, en niin katsonut kelloa. Äkkiähän tuo aika tahtoo unimaailmassa surahtaa.
Join tuossa päiväteetä ja mietiskelin jo huomista, että huomenna on kyllä uskaltauduttava kylälle, kun alkaa taas jääkaappi sanoa, että tyhjää on. Nytkin tekis niin hyvää, kun ois rahkaa ja leipää, mut ei oo ees jauhoja, että vois sitä leipää tehhä, kun viimoiset jauhot meni lauantaina leipoessa. Nyt tarvii vain juoda teetä. Oishan mulla makaroneja ja sellaista, vaan ei vielä ainakaan huvita keittää, että en mä ihan ruuaton ole, mutta sitä ei ole, mitä suu kaipaisi :p

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Alaselkäkipu

Se on taasen täällä. Kävin porukoilla synttärikahveilla ja muutoinkin kylässä palauttamassa avaimen ja kyselemässä reissukuulumisia, niin eiköhän sillä reissulla sitten tullut alaselkäni kippeeksi. En kaatunut, enkä mitään, mutta ruokailemaan kun alettiin, niin selkä oli kipee. Voi että sentään, ei tahtonut tulla istumisesta mitään ja piti vielä kuitenkin olla kyläilemässä, että juotiin ne kahveetkin. Sitten melkein heti pakkasin kamani kasaan ja lähdin autolle. Sain tuliaisena seiskaveikan lankoja kolme kerää, pienen ihanan tyynyn ja vielä ruukkunarsissin. Ei muuta ku hop nopsaan kotiin lääkitsemään itseään ja lääkkeet alkoikin väsyttään, joten tuli sitten nukuttua päikkärit ja nyt olen päiväteellä, kun pitää sitä kahvia säästää, en tiedä, milloin pääsen kaupoille saakka.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Lauantaita

Olen tässä aamuteellä, nukuttuani jotain viitisen tuntia.
Mies oli kylässä eilen ja voin sanoa, että mun pieni pääni on vieläkin sekaisin, ihanuudesta. Oli kyllä ikimuistoinen ilta ja niin ihanaa, kuin olla ja voi :)
Minä olen onnellisesti umpirakastunut <3 En voi muuta sanoa, kuin että olipas hieno aloitus viikonlopulle!!!!!!!!!! Mii laikii a lot!!!!! <3

perjantai 13. maaliskuuta 2015

Teehetkiä

Vietinpä tässä illan iloksi pienen teehetken ja join serkulta saamaa rooibois-jouluteetä, josta tuli ihanan vahvat glögin tuoksut, että voi hitsi vie, ihanat sellaiset :)
Orottelen täällä Miestä kylään, pian hänen pitäisi tulla, sillä viestinen tuli jo tunteroinen sitten, että tuleepi ysin pintaan. Hiukanko minnuu jänskättäääääääää :D Mitä hän tuumaa viikon varren viesteistä ja puhelusta ja muusta niin naisellisesta epäilyhömpötyksistä, että käääääääks! ja vielä rakkaus-jutuista :) pelottaaaaaaa.

Perjantai aurinkoa

Pitäs olla virkeä mieli. Katsoin telkkaa jonkin aikaa, kun tuli mielialaohjelmaa, ensin jostain tutkimuksesta ja sitten Kun mieli sairastaa-ohjelma. Ekan ohjelman aikana väsäsin kääretortun iltakahveita silmällä pitäen. En tiiä, kuinka onnistui, se on jääkaapissa jäähtymässä. Olen vaihtanut taaskin sänkyyn vuodevaatteet, vaan pyykkipäivä taitaa olla vasta huomenna, saavat odottaa pesua. Päivä on kohta puolessa ja tuntuu, että tunnit lipuu sormien välistä, kuin vettä vaan. Mua jänskättää ilta. Toisaalta en haluis rehvejä tänään, haluisin vaan olla ja möllöttää sängyllä. Omahoitaja sanoi niin tiistaina, että pyydä vaan se Mies kylään, vaikka kuinka tekisi mieli olla yksin, mutta yksin on paha olla. Että saanhan mä seurasta jotain piristystä ja Miehen seurasta varsinkin <3 Kyllä niin kovasti houkuttaa mennä nukkumaan sängylle. Aurinko paistaa vielä tästä makkarin ikkunasta komiasti ja mie vain olen sisällä, en saa lähdettyä ulkoilemaan, joka kyllä piristäisi varmaan mieltä, mutta mä nyt olen, mitä olen ja mie olen masentunut. Mutta ei mua onneksi itketä ja se on hyvä juttu. On vain uupunut olotila. Ei mulla muuta. Heippa!

torstai 12. maaliskuuta 2015

Mulla on paha olla

En ymmärrä, millä voimin kävin liikenteessä hoitamassa juoksevia asioita. Kuinka jaksoin ajaa autolla melkein 70 kilsaa.
Mulla on niin paskamainen olo, siitä, miten kohtelin erästä kaveria.
Purin omaa pahaa oloani häneen ja nyt vaan toivon, että hän osaa antaa mulle anteeksi.
Kerroin kyllä hänelle, että mulle on maaliskuu ja kevät aika muutenkin paskaa aikaa, että ei mitään määrää.
Mä olen niin pahoillani mietittyäni asiaa muutaman päivän.
En halua olla pahoissa väleissä kenenkään kanssa, mutta tosiaankin mulla on huono olo.
Söin hitsi vie pussillisen virvon varvon karkkejakin tuosta noin vain, ne on sellaisia suklaapaloja paperikääreissä ja ei siinä nokka tuhissut kovin kauaa, ku meikäläinen meni mässyttämään karssut kaikki.
Nyt sitten ruoka-aikaa ei olekaan, ettei tule niitä bulimian oireita, että ois käytävä moikkaamassa yrjöä.
Ei mullakaan ole helppoa tämä elämä. Koko ajan pitäs syödä säännöllisesti, ettei tulisi ahminta-kohtauksia, vaan kuka sitä aina jaksaa olla niin reipas ja ihana? En minä ainakaan ja kauppareissut on kaikkein kauheimpia. Mutta onneksi huomenna on jo perjantai ja näillä näkymin rehviperjantai.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Kirsti Ellilä: Ristiaallokkoa

Kirjaston kirjana lainattu ja viikon päivät tämän lukemisessa tahkottu ja v ihdoin päästy loppuun.
Kovakantinen 206 sivua, Karisto Hämeenlinna 2011.

Takakansiteksti: Kirkon konservatiivisiipeen kuuluva Aulis on kokenut avioeron vaimonsa feministisen heräämisen myötä. Terveysongelmat haittaavat Auliksen muutenkin karikkoista papin uraa ja hän keskittyy elämään lähinnä lasten ja Apatia-koiran yksinhuoltajana, kunnes erään nuorenparin myttyyn menneet häät mullistavat Auliksen arjen. Morsian hakee pettymyksessään lohtua Auliksesta ja Aulis kokee parhaaksi paeta tilannetta retriittiin. Mutta sielläkään eivät naiset jätä häntä rauhaan... Samaan aikaan sukuselvitys paljastaa yllättäviä asioita Auliksen isästä ja kun Ada-tytärkin alkaa liikkua epäilyttävän tyypin kanssa, joutuu Aulis pohtimaan oman uskonsa perustuksia. Kumpi onkaan tärkeämpi, periaate vai ihminen?
Ristiaallokkoa on paljon huomiota saaneen kirkkotrilogian päätösosa. Se on humoristinen romaani yhteiskuntaa ravistelevasta arvomyllerryksestä, uskonnollisuuden ja maallisuuden välisestä ristiriidasta sekä miehen tunteista.

Omat tunnelmat kirjasta:
Sain nyt vihdoin ja viimein luettua tämän trilogian päätökseen ja voin olla ylpeä ittestäni :) Ai miksikö? No justaan siksi, että jaksoin näin lyhyessä ajassa lukea kolme saman kirjailijan samanmoista kirjaa, siis aiheeltaan. Vaikka joka kirjassa oli hieman eri teema, eka osa käsitteli perhe-elämää, toinen osa enemmältikin perheen äidin asioita ja tämä trilogian kolmas osa sitten perheen isän asioita. Olisin toivonut Aulikselle kunnon romanssia, vaan ei sitä oikein kehkeytynyt kenenkään naisen kanssa ja ehkä sekin antoi ajattelemisen aihetta minulle itselleni, kuinka kiintynyt Aulis ol Matleenaan, entiseen vaimoonsa, vaikka tällä olikin jo toinen heppunen kuvioissa. Ihanaa kirjassa oli, että tarina loppui joulun aikaan ja loppuhan tässä kaikkein parasta olikin :) Kyllä mie tästä kirjasta tykkäsin ja nyt saan vihdoin huokaista helpotuksesta, että sain yhden kirjan päätökseen :)

Tamara Kitt: Billy Brown: The Baby Sitter

Sain tämän kirjasen tänään, aamupostin tuomana. Kirja on 1962 vuodelta, eli ikää kirjalla on kunnioitettavat 53 vuotta, jos mie nyt oikein laskin. Kirjassa ol 60 sivua ja niin hellyttävät piirros kuvat.
Tarina on Tamara Kitt:n keksimä ja kuvitus on Rosalind Welcher:n.

Tässä kirjassa Billy joutuu lapsenvahdiksi veljelleen ja lähtee juoksuttamaan vaunuissa nukkuvaa veljeään pitkin kylänraittia ja kaikkea ehtii pienen hetken aikana tapahtua.
Lopulta tivolin norsu puhaltaa Billyn, hänen veljensä vaunuineen ja Billyn ystävän taivaalle, josta helikopterin avustamana koko sakki pääsee takasin maanpinnalle, kuten kirjan kansikuvassa on kuvattu.
Kirja on enkunkielinen ja todellakin helppolukuinen, eli tämän luki ihan yhdeltä istumalta.
Mukava välipalakirjanen :)

Eilisilta oli avartava

No niin, niinhän siinä sitten kävi.
Asia on nyt juurtajaksain selvitetty.
Minä olen umpirakastunut.
En muuten tuntisi kauheaa menettämisen pelkoa.
Vahvat tunteet vahvistuivat lisää eilen.
Rakas serkkutyttönen avasi silmäni näkemään, mitä sydämeni tuntee.
Niin pieni sana ja niin valtava voima.
Rakastunut.
Ja vielä Umpi sellainen.
Olen huojentunut.
Pystyn taas olemaan oma itseni.
Vapautunut mielenmyllerryksestä.
Ihanaa :)

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Miksi pitää kysellä?

Mä en sitten hitto soikoon ymmärrä itteeni yhtään. Miksi mun pitää kysellä Mieheltä, että mitä hän haluaa suhteelta, vai haluaako enää mitään? Miksi hitto soikoon en vaan voi olla onnellinen siitä, mitä on? Miksi mun pitää olla näin hitsin epävarma itsestäni? Miksi mä kyselen taas tätä samaa asiaa, jota kyselin jo syksyllä? Miksi se vastaus silloin ei riittänyt. En vaan kyllä muista, mitä Mies silloin sanoi kysymykseeni. Tais olla tyyliin, kattellaan nyt, mitä eteen tulee.
Mutta MIKSI MIKSI MIKSI????
Olen kertonut Miehelle, että tämä maaliskuu on mulle joka keväinen riesa ja mielipahan aiheuttaja. Silloin on tapahtunut paljon ikäviä asioita menneisyydessä. Mutta voi kun mä vain osaisin olla onnellinen, että mulla on, vielä ainakin, tai Oli Ihana Mies elämässäni. Enhän tiedä, mitä Mies nyt ajattelee, kun iskin viestillä hänelle taas Pahan Kysymyksen tästä suhteen laadusta. Voi kun voisin olla iloinen ja onnellinen, edes joskus näin maaliskuussa.

Taaskin jänskättää

No niin, mulla on tänään sitten taaskin liikenteeseen lähtö.
On jutteluaika tuossa parin tunnin kuluttua, sit pitää hoitaa juoksevia asioita ja käydä kaupalla, milkki on melkein loppu. Mua ärsyttää lähtee kylille, mutta pakkohan se on.
Mä vaan haluisin nukkua koko päivän. Nytkin mua väsyttää ihan hirveesti, vaikka olen juonut ison mukillisen suhvetta.
Miksi mun pitää olla näin vastahankainen? Miksi, miksi miksi?

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Maanantai-iltaa

Olotilani alkaa normalisoitua, kun ilta on käsillä. Tosin huolettaa unille meno. Olen joutunut iltaisin ottamaan rauhoittavan, kun olen nukkumaan alkanut. Jokin siinä vaan pelottaa, yö ja pimeys, vaikka pimeästähän mä tykkään enemmän, kuin auringon paisteesta. Vaikka tänään oli ihanaa, kun aurinko paistoi :)
Tein ruokaa näin alkuillastakin, sellaista pasta-ateria, juttua, että lisäsin siihen vain vettä ja soijarouhetta. Kaksi ateriaa siitä tuli ja se on jo syöty loppuun, kylmänä söin lopun, ennen kaunareita. Mulla siis tosiaankin oli nälkä, vaikka päivällä söin sen puuroannoksen. No, välistä tekee hyvää tankata, kunhan ei mene överiksi ja tänään se ei saa mennä, siitä pidän huolen.
Mua niin hellyttää Miehen huolenpito, kyseli viestillä tuossa puoli viiden pintaan, että mikä mulla on vointi ja kun sanoin, että huilaan hetken, ennen kaunareita, niin toivotteli kauniita unia. Enhän mä reilussa puolessa tunnissa paljoo ehtinyt, kuin käydä unessa ja sitten luuri jo herättikin miut katsomaan ihanaa kauniita ja rohkeita. Nyt sitten kaunareitten jälkeen tuli hältä taaskin viesti :) Taitaa hän vähän ehkees välittää minusta <3

Puuropäivänen

Tänään keitin pitkästä aikaa kaurapuuroa, jossa ol leseitä mukana ja söinkin lautasellisen jo, ison vesimukillisen kera. Mä olen taas niin laiskalla päällä, etten jaksa kunnon ruokaa tehhä, ni onneksi on nuita kaurahiutaleita, josta väsätä nopsaan puuroa. Olen viimeksi syönyt perjantaina kunnon ruokaa, viikonloppuna vain herkkuja, eli nyt oli jo korkea aika päätyä kunnolla ruotuun. Jos se tästä mielialakin nousisi hieman, kun sai puuroa sisuksiinsa.
Sain mä sentään imuroitua pahimmat pölypallerot pois, mutta sekin homma otti koville, mutta tehtyä tuli. Sitten pidin hetken ikkunoita auki ja tuuletin kämppääni. Oishan se ollut hienoa viskata matot ulos ja pestä lattia, mutta kun ei jaksa niin ei jaksa :( Hyvä kun näin edes sain vähän siivottua ja ruokaa nassuun. Ei mulla muuta. halusinpas vain hetken aikaa olla tässä koneella, etten koko aikaa itkisi omia asioita.

Aurinkoista maanantaita

Aurinko hiukann pilkistelee tuosta makkarin ikkunasta tähän pöydän kulmalle ja minä olen aamukahvilla.
Olin taaskin yöllä hereillä, kun piti ottaa palovarottimen paristo pois, piippasi tyhjyyden merkiksi, että se on pariston osto edessä.
Sain kuitenkin yöllisen valvomisen jälkeen vielä nukuttua ja heräsin vasta puoli kympiltä. Olipa kivaa postia, sähkölasku vain odotti laatikossani mua. Pöh ja höh. No, maanantaisin nyt muutenkin tulee niin vähän postia.
Ensi viikolle olisi tapaamista sovittu ystävättären kanssa, päivä on sovittu, mutta aika on vielä hänen päätettävissään, monelta passaa heille mennä. Odotan sitä jännällä, sillä emme ole nähneet oikeestaan koko talven aikana ja nyt kuin mulla on tämä paha kuukausi menossa, niin hän haluaa tavata. Kääks, kun on jännää.
Tällä viikolla on muutenkin ohjelmaa, niin tälle viikkoa se ei oikein sopinut. On jutteluaikaa omahoitajan kanssa ja kokousta, jos nyt jaksan mennä kokoukseen. Ja sit on ns. "juoksevia asioita", joita pitää kanssa hoitaa. Niistä ei sen enempää. Eiköhän tässä jo ollut päivitystä blogiin ihan tarpeeksi tästä aamusta :) Hyvillä mielin taas vaihteeksi :)

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

lauantai 7. maaliskuuta 2015

Saunavieras-elokuva

Tulipa tässä illan iloksi katteltua tällainen leffa, jonka ostin viikolla eurolla S-marketista, kun olt leffapokkari. Leffa olt vuodelta 2012 ja ihan kattottava, mutta ei mikään niin mainittavan hyvä, ainakaan minun mielestäni. Syy ostoon oli se, että tässä mainittiin kirjailija, lappi ja ystävyys. Mitä tästä kertoisin? Kari Väänänen teki ihan kelpo suorituksen tässä ja mukana oli paljonkin roisia sanan käyttöä, eli tämä ei sovi kovin herkkähipiäiselle katsottavaksi.
Eilen illalla tuli Miehen kanssa katsottua tätä alkua, vaan sitten leffa lakkasi kiinnostamasta, kun tässä puhuttiin aika rumia ja ryypättiin vaan. Tänään sitten otin eilisen "vahingon" takaisin, ja katsoin tämän yksin. Menihän tässä alkuilta ihan kivasti, leffan merkeissä, vaikka en voi antaa leffalle täyttä kymmentä pistettä, kenties sellainen kolme pojoo ois ihan hyvä, Lapin maisemista ja no, Väänäsen Karin suorituksesta :) Olihan leffassa hauskojakin kohtia, mutta ei tätä komediaksi voi sanoa. Loppu oli aika tyly. Enempää kerrottavaa ei ole.

Epäilyksen epäilyä

En ole enää mistään varma, kaikkein vähiten rakkauselämän asioista.
Pitikö mun taas mennä möläyttään henkilökohtaisia asioita itsestäni.
Olisinpa vain pitänyt asian salaisuutena.
Että minnuu ottaa taaskin niin kupoliin.
Mä en ole enää yhtään varma Miehestä, tai hänen tykkäämisestään.
En minä vaan usko, että hän voisi tykätä tällaisesta, kuin minä olen.
Mä epäilen taaskin niin kaikkea eilen ja yöllä sanottua.
Miksi nun pitää olla tällainen? Miksi en voi olle kaksikymppinen nuori ja kaunis?
Mä olen ihan Rakastunut mieheen, mutta Miksi mun pitää epäillä näin kamalasti????
Pelkään menettäväni Miehen.
Mitä mulle sitten jää?
Ei mitään.
Tyhjyys.

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Voi himskatti sentään

En voi ymmärtää tätä mielialojen vaihtelua. Puoli tuntia sitten oli ihan tärinän kourissa ja itkin valtoimenaan. Nyt on taas ihan hyvä olla ja hyvillä mielin odottelen tässä kauniita ja rohkeita. Tämä blogi on minulle kyllä oikea henkireikä. Enhän mie kynällä jaksa päiväkirjaan kaikkia kirjoittaa, vaikka joku sanoisi, että mene sinne rustaamaan omat mielialasi vaihtelut. Mutta minä olen valinnut tämän tien ja kait tällä aion pysyäkin.

En pysy enää laskuissa mukana

Mulla on rauhoittavalle määrättynä maksimissaan kolme per päivä ja nyt oon jo mennyt ihan sekaisin, että montako olen ottanut, ainakin kaksi, mutta voi olla, että jo kolme. Mulla on niin masentunut olo ja jotenkin vihainenkin, tekis mieli itkeä. En tiiä.

Tämä on tän perjantain biisi

Tess:Story of my life

Ei mulla muuta :)

Vastasinpa kyselyyn

tein sen terveyskyselyn netissä ja sehän meni aika nopsaan niin, ei tarvitse erikseen lähtee postitteleen lippusia ja lappusia. Nyt on sekin sitten hoidettu, eivätten tartte enää lähestyä minua postitse :) Aika masentaviakin kysymyksiä oli joukossa, että tuli ihan itku, mutta sitten jo seuraavassa vaiheessa kyseltiin ihan muita juttuja :)

Kahvimukin keralla

Täällä sitä taas istutaan koneella.
Ärsyttää, kun tuli taaskin terveyskysely, uusintana postin tuomana ja saatekirjeessä luki, että Kun emme saaneet vastausta sinulta ja plaa plaa. Kyllä mä vastasin edelliseen kyselyy, vaan en postittanut sitä, laitoin suoraan roskiin ja tekisi mieleni tehhä samoin tällekin. Täytyy joku päivä käydä vaikka netissä kokeileen vastaamassa siihen. Tänään en sille asialle anna ajatustakaan tämän enempää.
Juu, kahvia juon ja sain postin tuomana pari harlekiinikirjaa, ovat hippakirjoja tuolta bookcrossingin puolelta. Ihan kiva, että jotain kivaakin postia tänään tuli :)
Tänään on taaskin rehvi-ilta tiedossa ja ihmettelen, että kuinka mä jaksan valvoskella, kun koko viikon olen ollut niin  uninen uuden lääkityksen johdosta ja kait muutenkin, masennusta on ilmassa, mutta Oman Kullan kohtaaminen tuo hymyn kasvoille :) Ihanaa siis on tiedossa, tiedä, vaikka vietettäisiin leffailta tänään, saas nähä, mitä keksitään. Sitä ennen pitäs värkätä känttyä, että ois kahvipullaa illaksi ja muutenkin, mutta voi olla, että se menee siihen, että kun saan väännettyä taikinan, läsäytänkin sen vain uunipellille ja paistan sellaisenaan, etten jaksakaan pyöritellä oikeita pullia. Vähän vaikuttaa siltä, että meen siitä ali, missä aita on matalin :)

torstai 5. maaliskuuta 2015

Arvontapalkinto saapunut

Osallistuin Pihin naisen elämää-blogissa:http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/ arvontaan ja olin yksi onnellinen voittaja :)
Tänään tuli tällainen:
On ihanan tuoksuinen saippua, sellainen syksyisen kivan kirpakka :)
Kiitos vainen palkinnosta :)

Tänään on taasen kirjastopäivä, sillä meillä on joka kuukautinen kirjoittajaseuran tapaaminen. Tietenkään minulla ei ole mitään tarinaa mukana, mutta menen aiheboxin keralla sinne, vaikkei nyt tarinaa olekaan. Näkeepä taas tuttuja ja pääsee palauttamaan yhden kirjan kirjastoon, jonka lukemisesta ei niin tullut alkua pidemmälti mitään. Kenties joskus myöhemmin sitten.

Ihan kivasti on alkanut aamu, vaikka väsymys minnuu haittaakin. Luin uuden lääkkeen haittavaikutuksista ja kyllähän mulla niitä vähän on, mutta joskos ne menisi ohitte, kun lääke parin viikon päästä alkaa vaikuttammaan. Siihen saakka ollaan unisia :) Ei auta kahvikaan, mutta näillä mennään.
Kivaa päivää sinulle, rakas lukijani :) ja miulle myös :)

keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

On se vaan niin hyvä

On se niin hyvä juttu, että olen hidas lukija ja en pahemmin lue uutuuskirjoja. Nyt taaskin yhdessä blogissa on arvosteltu sama kirja, joka minultakin löytyy ja jota olen jo jonkin verran lukenutkin. Eihän kaikkien tartte tapahtua hetkessä, eikä samaan aikaan toiosten bloggareitten kanssa. Vaikka vähän se kirpasee, kun näkee saman kirjan jollain toisella ja ei voi mennä lukemaan blogikirjoitusta, kun ei itse ole vielä ehtinyt lukea samaa kirjaa, josta bloggari on tehnyt oman arvionsa. Minulla on vaan sellainen tyyli, että en voi lukea arvosteluja, jollen itse ole lukenut kirjaa. Joistain kirjoista tietenkin luen bloggareitten arvostelut, mutta en niistä kirjoista, jotka ovat omalla toivelistallani. Näin täällä.
Kauniit ja rohkeat tuli katsottua. Nyt sitten pitäis viettää loppuilta jotenkin mukavalla tavalla, ettei tulisi itkua simmuun.

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Anu Seppälä: Jääkukkia keisarinnalle Alma Pihlin uskomaton elämä

Vanha nalle kirpparilta 18.2.2015, kovakantinen 191 sivua, Ajatus kirjat, Gummerus Jyväskylä 2003.

Takakansiteksti:
Keisari Nikolai II tilasi vuonna 1913 Pietarin maineikkaasta Fabergé-jalokiviliikkeestä pääsiäismunan äidilleen, leskikeisarinna Maria Feodorovnalle. Työn suunnittelu uskottiin 25-vuotiaalle Alma Pihlille, joka nuoresta iästään huolimatta oli jo saavuttanut mainetta korutaitelijana. Hänen asiakkaitaan oli muun muassa Nobelin öljydynastian Venäjän johtaja Emanuel Nobel. Alma Pihlin pääsiäismuna herätti herkkyydellään ja siroudellaan suurta huomiota. Sen pinnassa tuikkivat hauraat jääkukat. Saranoiltaan avautuva muna kätki sisälleen pienen kukkakorin, jossa oli juuri avautuneita valkovuokkoja. Tätä talvimunaksi nimettyä mestariteosta pidetään yhtenä jalokivitaiteen hienostuneimmista töistä. Sen rinnalle nousee toinenkin Alman työ, Mosaiikkimuna, jonka Nikolai II tilasi seuraavana vuonna puolisolleen, keisarinna Alexandra Feodorovnalle. Alma Pihlin(1888-1976) loistavan uran katkaisi Venäjän vallankumous. Alma oli mennyt naimisiin 1912 Pietarissa liikemiehenä toimineen Nikolai Kleen kanssa. Alma miehineen ja sukulaisineen seliytyi 1921 Suomeen, missä elämä käänsi hänelle kokonaan uuden sivun. Alma ei koskaan puhunut menneisyydestään. Kuusankoskella, minne hän miehineen asettui, hänet tunnettiin lempeänä ja kannustavana piirrustuksenopettajana, jonka persoonassa oppilaat kuitenkin asitivat jotakin kiehtovan salaperäistä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Sainpas vihdoinkin luettua edes yhden hippatoivekirjan loppuun. Kivan historiallisen mielenkiintoinen opus, jossa kirjan keskivaiheilla olleet valokuvat toivat tarinan läheisemmäksi. Ihan tuli tunne, että elän tuota kyseistä aikaa, kun luin tätä kirjaa niin keskittyneesti. Mukavan vähän sivuja, ettei lukeminen sillään ahdistanut, että ois ollut monta sataa sivua. Kyllä mä tykkäsin tästä ja annoinkin bc-puolella tälle kirjalle täydet 10 tähteä :)

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Tänään on se päivä

Tänään ratkeaa lääkärissäkäynnillä aika moni asia. Mä niin toivon ja rukoilen, että psykiatri puoltais mun ajatustani ja että kaikki menisi hyvin.
Tässä on vielä kolme tuntia armon aikaa ja lähden liikenteeseen puoli kahdeltatoista.
Mua jänskättää aivan valtavasti!!!!!

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Olen ihan rikki

Huomenna on vihdoin se kauan odotettu psykiatri-lekuriaika ja mua pelottaa ihan helvetisti. Ihan ku oisin tappotuomiolle menossa. Mulla on mennyt koko viikonloppu ihan plörinäksi, ku ajattelen vain huomista keskipäivää, jolloin se aika on. Että kirjoittaako lekuri mulle lisää saikkua, vai patistaako jo töitä hakemaan. Mä kyllä haluisin, että hänkin myöntäisi sen, että ei minusta ole enää työelämään, vaan että hän puoltaisi sitä lopullista eläkettä. Mä en kestä. Tuntuu, että koko pää hukkuu. Mä en osaa muuta ku itkee vaan ja raapia käsiäni, on jo vasemmasta kädestä iho rikki, kun jostain syystä sitä kohtaa kutittaa niin pirusti ja mä olen ihan helvetin ahdistunut. Syön vain rauhoittavia pitkin päivää, tais olla jo toinen tänään, en ole pysynyt laskuissa mukana. Sain kuitenkin jo ensi viikon lääkkeet jaettua dosettiin ja otin jo iltalääkkeenkin, että pääsen hyvissä ajoin nukkumaan, kenties, tai sit tulee taas valvottua kahteentoista, niinkuin eilenkin. Mulla on niin helvetin paha ollakin :``(

Kirsti Ellilä: Pelastusrenkaita

Vappuaattona viime vuonna saatu bookcrossing- kirja ja syksyllä kirjahyllyn karsinnassa poistin jo hyllystäni. Viikko sitten aloin kuitenkin lukea kirjaa.
Kovakantinen, 229 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna 2010

Takakansiteksti:
Papin ura on Matleenalle unelmien täyttymys, mutta sen myötä tulee avioero naispappeutta vastustavasta miehestä, Auliksesta. Matleena muuttaa asumaan entisen kotinsa lähelle ja hoitaa huushollin kuten ennenkin, mutta saa kaikesta vaivasta palkaksi vain koko perheen paheksunnan. varsinkin, kun perhe alkaa saada vihiä Matleenan uudesta "ystävästä", Pyrystä, joka on Matleenaa huomattavasti nuorempi ja kaikin tavoin epäilyttävä. Nyt ei taida auttaa edes eroryhmän vertaistuki...

Omat tunnelmat kirjasta:
Juu, syksyllä siis putsasin kirjahyllyä kirjoista, joita en sitten lukisikaan, mutta jonkin vain veti puoleensa tätä kirjasarjaa ja aloin lukea Pappia kyydissä-kirjaa ja siihen jatkoksi kivasti sitten tämä kakkososa. Ihan hyvää luettavaa tämäkin kirja oli, vaikka välistä tuntui siltä, että oishan tässä välissä voinut jotain muutakin lukea, kuin näitä pappi-juttuja vain. No, nyt on kakkososa kahlattu loppuun ja kolmososa odottaa vuoroaan kirjaston kirjana tuossa sivussa. Voi olla, että sitä ennen luen yhden toisen kirjaston kirjan tässä välissä, sillä siinä on laina-aika niin lyhyt, että pitää hop nopiaan kahlata läpi. En vielä kerro, mikä kirja on, sillä salaisuus pitää säilyttää :)