lauantai 28. helmikuuta 2015

Lauantai ajatus

Yksin oot sinä ihminen
Kaiken keskellä
Yksin.

26000 kertaa kiitos

Nyt on laskumittariin tullut uusi tuhatluku ja kiitos kaikille kävijöille :) Olen iloinen, että edes joku käypi täällä.

perjantai 27. helmikuuta 2015

Yksinäisyys

Minä olen yksinäinen.
Mulla ei ole täällä Ähtärissä ikäistäni seuraa.
Oli aika, jolloin hyppäsin yöelämässä etsimässä seuraa ja rakkautta, mutta mitään kummosempaa ei jäänyt käteen.
Enää en kaipaa yöelämään, olen saanut tarpeeksi krapula-aamuista ja -päivistä.
Onneksi elämääni on tullut Rakkaus, Mies, josta välitän ihan hurrrrrjan paljon. Mutta ei Mies voi, ei pysty, eikä saakkaan korvata ystävän paikkaa.
Kyllä Nainen kaipaa toisen Naisen seuraa, löpistäkseen Naisten asioita.
Olisi ihana omistaa edes yksi hyvä Ystävä, jonka kanssa voisi soitella ja jutella ja käydä kahveilla aina silloin tällöin.
Kaikki vaan on kaikonneet jonnekin, netin päähän ja joku vähän tavoittamattomiinkin.
Onhan mulla yksi ystävä, joka vielä silloin tällöin kirjoittaa lyhyitä kirjeitä ja pyytää käymään, mutta mielestäni se ystävyys on niin kovin yksipuolista.
Aina, kun olen hänen luonaan käynyt, hän ei asu ihan naapurissa, niin Koskaan, Ei Koskaan hän ole tarjonnut minulle mitään juotavaa. Ihan niinku mulla pitäs olla oma vissypullo mukana, että jaksan jutella sen pari tuntia, mitä jaksan hänen luonaan viettää aikaa kuivin suin. Ei se ole kivaa.
On sitten ollut joitakin kertoja, että olen käynyt moikkaamassa kyseistä henkilöä hänen vanhempien luonaan, siellä on kyllä heti oltu tarjoomassa kahvia ja pullaa tyrkyttämässä. Että tällainen ystävä.
Olen valmistautunut iltaa varten, Oma Kulta tulee kylään, saa edes hetken aikaa viettää hänen seurassaan <3

torstai 26. helmikuuta 2015

Muutos on tehty

Nyt on blogillani uusi ilme. Jostahin syystä mulla itselläni ei näy blogin aukaistuani kaikki otsikot lainkaan. En tiiä, missä mättää, mutta sillehän ei voi mitään. Kyllä mä tallensin kaikki muutokset, joita mä tein, mutta pitää kait vielä kokeilla fiksata jotakin.

On muutoksen aika

Säädän blogia uuteen kuosiin tässä tänä iltana, kunhan saan ihanaiset Kauniit ja Rohkeat katsottua, alkaa reilun vartin päästä :) Sitten tulla tupsahdan koneelle ja alan värkkäämään blogimuutosta :)

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Mitäs jos

Tekisinkin tästä vain ja ainoastaan kirja-blogin. Lopettaisin kaiken muun moskan tuottamisen tänne nettiin. Kävisköhän sitten lukijoita, jos päivitän vain pari kertaa kuukaudessa jollain kirjalla blogiani. Täytyykin kokeilla, pystyisinkö siihen. Nyt lähden lukemaan ja odottamaan unimasaa. Heippa!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Alkuiltakahvilla

En kestänyt enää sietämätöntä pääkipua. Oli pakko keittää mukillinen kahvia ja nyt sitä on tässä mun nenun alla. Voi että voi olla helpottava tunne saada sisuksiinsa kuumaa kahvia, mukiin ei mahtunut kuin tippa maitoa, mutta hyvä kun ees se, pystyy jotenkuten juomaan. Ajatella, eilen aamulla join kahvia viimeksi ja se on jo pitkä aika miun elämässäni!
Tässä sitä odotellaan kauniita ja rohkeita, vielä on sellainen puoli tuntia odoteltava. Tuli muuten nukuttua toisetkin päikkärit ja teki ketterää, vaikken niin unia nähnytkään, mutta ihanasti rentoutti. Nyt on sellainen kohtalaisen hyvä fiilis :)

Jos ei, niin sitten

Tää on taaskin niin turha päivitys, mutta pitäähän sitä sisäkissalla jotahi tekemistä olla. Olen käynyt tänään vain postilaatikolla, eikä sielläkään ollut mitään :( Tylsää.
Jos ei ole bulimian oireita, tahi vatsaflunssan oireita, niin sitten on pää ihan julmetun kipee. On ollut aamusta saakka kipeenä, kun olen totaalisesti teekuurilla. Tää on niin vittumainen olotila, kun tahtois vaan nukkua tän pääkivun veks, mutta kun ei saa unenpäästä kiinni. Teetä taaskin on kupissa ja kännykkä on tuossa tulostimen päällä, siinä ne tärkeimmät esineet mulla tällä hetkin. Jos joku sattuis pirauttaan, tai laittaan viestiä, mutta aika hiljaista on. Enkä mä pahemmin ees jaksais jutella tahi terapoida nyt ketään, että ollaan nyt vain omassa hiljaisessa yksinäisyydessä.

maanantai 23. helmikuuta 2015

Mietin tässä vain

Että mitäs jos en kuukauteen kirjoittaisikaan yhtään päivitystä tänne tyhjentävään blogiini, niin olisikohan kävijöitä kuitenkin joka päivä?
Tuli tuossa katseltua kauniit ja rohkeat ja sen jälkeen itkin hetken aikaa. Mulla on taas ollut huonompi päivä, kun aamupäivän olin ns. vatsaflunssassa. Se ei ole mitään kivaa, eikä se ollut mitään kivaa. Onneksi ruoka on joten kuten pysynyt sisälläni, eikä sisuskalut ole enää niin solmussa, kuin aamulla oli. Se oli ihan järkkyä. Bläh! En oo oikein mitään tehnyt tänään muuta kuin nukkunut ja lukenut jonkin verran ja yksinäisyyttäni poistanut aina välillä istumalla läppärin edessä nettaillen. Ei mulla ole kuin ne muutamat sivustot, joilla viitsin enää käydä. Ai niin, soittihan tänään yks akka, lehtikauppias, ois pitänyt 90 euron lehtipaketti tilata 20 euron hintaan ja mitä kaikkia kylkiäisiä siihen ois tullut mukaan, laivamatkoja, laukkuja ja muita sellaisia. Vaan kun mua EI KIINNOSTA tilata mitään typeriä lehtiä! Mulle piisaa, kun mä raahaan ittelleni kirjoja ja sekin harrastus vois jo pikkuhiljaa vähentyä! Mua oksettaa, siis kuvainnollisesti vain, onneksi. Oikeesti mua ärsyttää ja ketuttaa ja suomeksi sanottuna vituttaa! Enpä viitsi kertoa asiasta sen enempää, kun ketäs se kiinnostaa, ei niin ketään. Katsotaan, niin tätäkään päivitystä ei lue kukaan seuraavaan tuntiin. Arvelen mä.

Teekuurilla

Se on niin Anuliinin kahvit juotuna nyt vähäksi aikaa. Iski ikävän masutaudin päälle, että pitää vain teetä nyt juoda. Ehdin sentään käydä putsaan auton äkkiä lumen alta, kun oli jo tultava kotiin parkkisreissulta.
Piti peruuttaa huominen jutteluaika ja sain kahden viikon päähän uuden ajan, sillä mulla on ensi viikolla se lääkärin aika. Mua harmittaa, kun piti tulla kipeeksi, mutta minkäs näille taudille teet, ne iskee, kun iskee.
Tulevana torstaina ois Kynäisten hallituksen kokous ja sitten päälle vuosikokous ja mua niin kiinnostaisi mennä sinne, toivottavasti ehdin parantua siihen mennessä.
Enpä nyt muuta jaksa kirjoittaa, jatkan teen juontia.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Kirsti Ellilä:Pappia kyydissä

Olen saanut yllätysräpäkkinä kirjan 4.3.2014 ja yritin elokuussa viime vuonna lukea kirjaa, mutta pääsin vain sivulle 25. Nyt sitten kirja jotenkin houkutteli minua lukemaan, ennen maailmalle lähtöään.
Kirja on kovakantinen 256 sivua, Karisto Hämeenlinna 2009.

Takakansiteksti:
Idylliseen omakotitaloon pappimiehensä ja lapsikatraansa kanssa asettunut Matleena päättää palaislla työelämään pitkän kotiäitiyden jälkeen, mutta tie tuntuu olevan tukossa: Matleenan teologinen koulutus yhdistettynä naispappeuden vastustamiseen - ei tunnu olevan kova sana työmarkkinoilla. Uskonveljet kaikkoavat takavasemmalle, kun tukea tarvittaisiin, eikä yhden naisen taistelu saa vastakaikua edes kotona, missä aviomies Aulis keskittyy vain omiin kirkkoherranvaaleihinsa. Elämä sekalaisen lapsi- ja eläinlauman yksinhuoltajana ja temppuilevan taloröttelön talkkarina alkaa hiukkasen nyppiä, kunnes Matleena viimein oivaltaa, mitä hän oikeasti haluaa...

Omat tunnelmat kirjasta näin uudelleen luettuna ja loppuun saatettuna: Ihan kivaa luettavaa ja viihdyinkin tämän kirjan parissa keskiviikosta lähtien, eli viisi päivää kului, kun sain luettua kirjan. Hyvä minä, että edes jotain saan päätökseenkin. Ainukainen asia, joka kirjassa minua nyppi, oli erään naisen nimessä käytetty sukunimen alkukirjain. Miksei nimi ois vain voinut olla se Marja, eikä Marja P. En tiiä, missä sitten syy asiaan, että hän olt P. tuleeko seuraavan kirjan tarinassa joku Marja K. kuvioihin, vai mitä?
Itse osasin samaistua Matleenan työkkärissä käynteihin ja tulikin omat ajat mieleen, kun vielä jouduin kahden kuukauden välein käymään työkkärissä, ilmoittautumassa. Tämä oli muutoin ihan valloittava kertomus aiheista, jotka välillä tuppaa kiinnostamaan ja välistä sitten taas ei ja oli veikeetä lukea menneitä ajankohtaisuuksia mm. naispappeudesta ja homoliitoista, jotka ovat varmasti olleet "kartalla" tuolloin, kun tätä kirjaa on työstetty. Ei paha lukuelämys lainkaan. Taidan lukea hyllyssä olevan jatkokirjan seuraavaksi tähän perään.

Sunnuntaisupinoita

Taas on sunnuntai, miten vallattoman nopeeta nää viikot meneekään ja varsinkin viikonloput. Justaanhan oli rehviperjantai ja nyt jo viikon viimoinen päivä.
Olen ottanut tänään Todellakin rennosti, nukkunut peräti kahdetkin päikkärit, mutta niitä ennen ehdin tehdä ruokaakin pitkästä aikaa. Keitin kuoritut potut muussia varten ja pakkasesta sulatin mikrossa kasvissosekeiton, jonka lisäsin suolan ja voinokareen kera muussin joukkoon ja voitte uskoa, niin tulipa hyvää muussia. Siihen lisäksi ruisleipää, ilman rasvaa, niin ei kyllä muuta tarvinnut. Olen nyt syönyt jo muussia toistamiseenkin, kun tein sen jo aamupäivällä, niin tottapa jo iltapäivällä pisti hiukomaan ja lämmitin muussia mikrossa ja siihen tomaattia, tuorekurkkua ja punaista paprikaa, niin nams, taas maistui hyvälle, eikä pahoinvointia ole tänään ollut kuvioissa olenkaan, ihanaa! Bulimia ei ole ollut torstain jälkeen kuvioissa lainkaan :) Mikä onni ja autuus! Silloin olikin se pahoista päivistä pahin. Nyt minä oon ihan rento ja hyvin levännyt naisimmeinen :) Olen lukenut kirjaakin aina välillä ja siinä ei olisi enää kovin paljoa luettavaa, että pääsisin bloggaamaan luetusta kirjasta, katsotaan, saanko kirjan tänään luettua :) Siihen saakka, heippa!

lauantai 21. helmikuuta 2015

Lauantai-iltaa

Ei mulla oikein asiaa ole, mutta kunhan haluan nyt hetken aikaa kuluttaa iltaani tässä läppärillä.
Olen pessyt tänään kaksi koneellista pyykkiä ja saanut ne jopa kuivumaan tuohon telineelle. Hyvä minä! Muuten olenkin vain nukkunut koko päivän, aina sellaisia tunteroisen, kahden pätkiä. Verottaa eilisiltainen valvominen hiukan olotilaa. Aamulla oli ihan kun ois ollut krapula päällä, kun heräsin, mutta kyllä se olotila siitä on sitten suttaantunut, onneksi ja nythän on jo ilta käsillä ja odotettavissa kiva ilta, kun tulee Kingi-ohjelma ja sit tulis morsianten sota-leffa, jonka olen kyllä kertaalleen nähnyt, mutta jotenkin muisteleisin, että se on hyvä leffa ja jospas siinä sais vielä nauraakin, niin sehän ois sitten ihan yliveto illanviete-leffa. Mulla ois vielä omista leffoista yksi katsomatta, mutta vielä maltan säästää sen katsomista. Siitä tulikin mieleen, että voiskin mennä katsomaan M3 Paneelimyymälästä, joskos sinne ois tullut jotain uusia leffoja, joita kertyneillä pisteillä ostaa. Sieltähän mä hankin sen Nälkäpelileffankin ja ihan kattottava leffa oli, vaikkei nyt miun suursuosikiksi yltänytkään. Juu, niin mie teen ja siirryn seuraavalle nettisaitille. Heippa!

perjantai 20. helmikuuta 2015

Tänään perjantaina

Ihanaa, on mun lempipäivä, nimittäin perjantai. Olen aina tykännyt perjantaipäivistä ja tätä nykyään vieläkin enemmän, kuin ennen, sillä perjantai on rehvipäivä myöskin. Juu, olen rehvaillut yhtä ja samaa, ihanaa Miestä pian puolitoista vuotta, no ei nyt Ihan Vielä, mutta Melkein :) Syksypimeällä se alkoi, voi että minä olen Niin Onnellinen, että Hän tuli miun elämääni <3

Eilettäin oli meleko jännä päivä, kun piti käydä siellä sairaalalla. No, hyvin se meni, niinkuin odottaa saattaa, mutta Aina se kylille ja keskustaan lähtö jänskättää, kun autolla on liikenteessä ja varsinkin, kun itse joutuu ajamaan. Siinä on melekein se pahin sukassa, kun keskusta lähenee, kääks. No, nyt mie saan olla siltä osin rauhassa tässä jonkin matkaa, siitä sairaalahommasta nimittäin.
Tiistaina mulla on siitä ohitte meno, sillä on aika mukavalle omahoitajalle, pääsee taaskin juttelemaan näistä miun oloistani. Eilenhän se aamuinen ressaus revähti iltapäivällä ihan totaalisesti bulimian puolelle ja siitä en nyt anna kuvausta tämän enempää. Lukekaa googlesta, jollette tiiä, mitä bulimia on ja juu-u, kyllä sitä voi olla näin Melkein nelikymppiselläkin! Mulla kun on tuota masennusta ja muutakin sivujuttuja siinä samalla, niin oireet tuntuu vielä pahemmilta. Mutta aina seuraavana päivänä mennään jo paremmassa junassa :)

Tässä juon chiliteetä, joka alkaa olla jo aika jäähtynyttä, kun vesi kiehui sillä aikaa, kun söin tonnikalafetasalaattia. Mulla on taas salaattikuurimenossa, tai ei mikään kuuri, eilen vaan tuli Vihdoin ja viimein ostettua salaattia ja muita tykötarpeita, että kyllä se kevät tekee tuloaan, ainakin miun mieleeni ja olotilaani, että vihreetä ja värikästä ruokaa pitää muutenkin olla. Onkin ollut tän talvea aika yksipuolista ruokapuolta mulla. Mutta kun on laiska, niin sitä sitten on. Vaikka olenkin ammatiltani Suurtalouskokki, en pahemmin itselle tee kovin kummoisia ruokia. Joskus on vain ihan kahvi- ja leipäpäiviäkin ollut, kun ei ole mikään ruoanteko maittanut.

Sinne meni tee, kivasti otti chilin maku kurkkuun, vaikka juoma olikin jo viilentynyttä. taidan hetken päästä lämmäyttää uudelleen teetä :)

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Sari Luhtanen: Linssit huurussa

Perjantaina 12.12.2014 sain Mieheltä tämän nimpparilahjaksi, 292 sivua, Tammi 2014.

Takanansiteksti:
 Kristiina viihtyy linssin takana ja rajaa elämästäänkin pois kaiken epäoleellisen. Kunnes myrsky sulkee lentokentän Sisiliassa...
Dramaattisiin hääkuviin erikoistuneella valokuvaajalla riittää kysyntää. Riki ei kaipaa vakituista työpaikkaa, kodinkorvikkeeksi riittää pikku luukku Pariisissa ja miehiä on maailma täynnä, miksi tyytyä yhteen.
Sisilian rannikolla Riki ottaa elämänsä kuvan, vangitsee hetken, jona valtava tyrsky nousee yllättäen kuvattavan morsiusparin ylle. Mutta kuvan reunaan astuu myös jotain muuta, mikä saa Rikin näkemään oman elämänsä irrallisuuden. Hänelle tulee kiire päästä pois Sisiliasta, mutta myrsky estää koneita nousemasta. On pakko palata hotelliin. Myrskyn vangiksi on jäänyt myös eräs naimisissa oleva mies, mutta Riki ei piittaa pikkuseikoista vaan päätyy viettämään kiihkeän viikonlopun, eiväthän he enää tapaisi. Vaan kohtalo on päättänyt toisin.

Omat tunnelmat kirjasta:
Nyt tuohon sitten jäipi tuo miun bookcrossingin kuvakekin, mutta en saa sitä poiskaan, olkoon siinä sitten.
Muuten ihan mukavaa luettavaa, mutta suluissa olevat kirjoitukset olivat rasittavia, tyyliin; (ilme: surullinen), miksei sitä ILMETTÄ voinut KUVATA erilaisin sanoin ja sanakääntein? Tuo seikka vähensi lukuelämyksen miellyttävyyttä, kun sulkumerkintöjä viljeltiin melkein joka sivulla. 
Sulkumerkinnät vähensivät lukuelämystä kahdella pojolla, eli annoin 8/10 tälle kirjalle tuolla bc-puolella.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Voi kiesus sentään!

Mä valvon vieläkin, enkä saa unta, vaikka napit oon heittänyt huuleen jo ajat sitten, paleltaa vaan niin vietävästi. Täällä sitten valvon taas ties kuinka ja kauan :( ei kivaa!

Trallalalallei :)

Halusinpas vielä yhden tyhjänpäiväisen päivityksen blogiini. Katselin justaan guuglesta, että kuka hitto miulle aina soittaa 044-alkuisesta numerosta just silloin, kun en ole luurin lähellä. No sehän paljastui joksikin telemarkkinointiyritykseksi tai joksikin muuksi sellaiseksi. Laitoinpa sitten piruuttani yrityksen sivuilta bongaamaan sähköpostiossaan kiukkuisen viestin, että piru vie voisivat lopettaa jokapäiväiset soittonsa miun numerooni. Että minnuu ärsyttää vähemmästäkin.
Mie oon ottanut puolikaan uninapin ja pian tulee unimasa kylään, tuntuu ihan siltä, että silimät alakaa sirrittään siihen malliin.

Mieliala ment persmäkee alas

Sattuipa tuossa kolmelta soimaan puhelin, tuntematon numero. Ei vittu vieteen ois pitänyt vastata, mutta ajattelin, että saanen sanoa parit valitut sanat, että heppu vois lopettaa mulle soittelun saatana. Tää heppu on soitellut jo joitakin vuosia mulle ja välistä olenkin saanut sanottua, ettei se kiinnosta mua mitenkään ja olen sanonut, että mulla on mies, niin siltikin se soittelee. Perkele, että mun mieliala ment persmäkee sen parin kymmenen sekunnin ajan, mitä puhelu kesti sitten pystyin sanoon vaan, että nyt on lopetettava. Pistin oikein luurin kiinni ja ajattelin, että nukunpa pahan olon pois, mutta enhän mä tältä vihalta ja suuttumukselta nyt unta saa. Mua vituttaa taas niin kaikki, ihan kaikki, jopa Oma Rakas Mieskin suututtaa mua!!!!!! Vihaan ja inhoon taas niin kaikkea saatana perkele vittu vieteen!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Jos joku yrittää mua piristää jollain hyväksi toimivalla kommentilla, niin mee ennemmin lepikköön, nyt ei auta mikään tähän fiilikseen, ei ees rauhoittava. Hitto soikoon!

555.s kirjoitus

Bläh, aurinko paistaa ja minnuu vain väsyttää. Olin taaskin yöllä hereillä yhdestä kahteen, sitten laitoin spotifystä unimusiikkia soimaan ja menin peiton alle odottamaan unta. Heräsin sitten puoli seiskalta, mutta jatkoinpa vielä unia yhdeksään saakka. Nyt on sitten kahvia mukissa ja mulla on totaalisesti virta vähissä. Taitaa mennä tääkin päivä ihan unen pöpperössä, jollei tämä kahvi nyt piristä mua yhtään. Ois kivaa olla virkeenä, mutta minkäs teet, kun energiat on vähissä, niin ne sitten on.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Keskittymisongelmia

Olen saanut tänään luettua peräti YHDEN luvun luettavana olevasta kirjasta, vaan kun en pysty keskittymään niin mihinkään.
Tänään juttelin kummitädin kanssa aikamoisen ajan luurissa ja sekin oli jo jotakin.
Minnuu vaan tuppaa ärsyttämään, kun saan vain nukutuksi päivät pitkät, nyt on jo toinen uninen päivä meneillään. En ole katsonut töllöäkään tänään yhtään, eilen nyt jotenkuten katsoin Kingi-ohjelman ja sen jälkeen skypetettiin serkkutyttösen keralla. Ensimmäistä kertaa löysin koneestani mikin ja poistin sen päältä tarrateipin ja nyt siis ekaa kertaa juttelin läppärin välityksellä. Aina ennen muinoin mesettely ollut vain kirjoittamista, mutta nyt siis skypessä juteltiin serkkutyttösen kanssa, melkein tunnin verran jaksoin pitää silmiäni auki, kun olin kiltisti ottanut iltanapin jo puoli ysin aikoihin ja tottapa se alkoi sitten unettaan ja oli hipsittävä koneelta sänkyyn nukkumaan.
Niin, siitä keskittymisongelmasta miun pit puhua, tai oikeammin kirjoittaa. En ole taas aikoihin kyennyt kutomaankaan, vaikka tekeillä on pienet junasukat, eli ei aikuisten kokoa tällä kertaa. Ei vaan jaksa istua paikallaan niin kauaa, että saattaisi ottaa kutimet käteen. Kyllä tässä läppärillä tulee istuttua, mutta ei sohvalla.
 No, huomenna se töllön tiiraaminen taas jatkuu, kun tulee ne ihanat Kauniit ja rohkeet :)
Miusta ois niin ihanaa pystyä lukemaan tuo yksi kirja loppuun asti, mutta ei niin ei, se edistyy vain luku kerrallaan, harmittaa, vaikka tarina on kyllä juurikin mieluinen.
Mä vain haluisin haalia huutonetistä ja cdon.comista uusia kirjoja ittelleni hyllyyn, mutta miksi ihmeessä, kun en saa edellisiäkään luetuksi. Mulla odottaa koskemista ja lukemista tuo Anna Karenina-kirjakin tuolla olkkarin puolella, vaan ei niin ei. En ole käynyt ulkoilemassakaan. Mä en saa siis mitään tehtyä. No, eilen sentään sain yhden koneellisen pyykkiä pestyä ja laitettua kuivumaan ja keitin mä makaroniakin ja sekoitin kunnolla maustetta ja tomaattiyrttimurskaa joukkoon ja olen syönyt sitä sellaisenaan, en jaksanut alkaa paistaan sitä lootaksi. Ois tähän olotilaan kiva tulla jotain piristystä, vaikka sitä sainkin jo perjantaina, kun Rakas Mies kävi kylässä. Toi mulle kevätesikon(ihanan valkokeltainen! jotenkin niin kuin talvinen aurinko keväällä) sit sain laivalta tuotua suklaata, ihanan muumikortin, muumiavaimenperän, sit sellaisen Harri-kuuttipehmoavaimenperän, mutta pidän sitä koristeena, sitten sellaisen söpösen pienen nallukan <3 Olipas taas ihania tuomisia, kun oli ehtinyt olla rehveissä jo kuukauden paussi.
Jaa, kattopas vaan, kello onkin jo pian puoli seiska ja pienten tyttösten nukkumaan meno aika lähestyy, jipii, pääsee unille. Sitä ennen on kuitenkin leikittävä hoitsua ja jaettava dosettiin viikon lääkkeet. Se on se joka sunnuntainen homma. Onneksi nyt en ole kuullut ääniä/puhetta iltaisin. Sekin kuuluu osana miun sairautta :( Ja siihen on vain osattava suhtautua ihan leppoisasti :)
Nyt mie olen jo kirjoittannu niin palijon, että enpähän jaksa enempää kirijoittaa tällä kertaa. Lähtee tosiaan siihen hoitsuhommaan. Heippa!

lauantai 14. helmikuuta 2015

Hyvää ystävänpäivää

                                                           Ihanaa ystävänpäivää!!!!


perjantai 13. helmikuuta 2015

Kerro minulle

Kysynpä nyt syytä Sinulta, rakas blogini lukija, Miksi tulet blogiini? Mikä sinut tuo tänne blogiin? Eihän täällä ole mitään ihania muotijuttuja, eikä mitään kauniita kuviakaan. Kuivaa jorinaa tylsästä elämästäni. Kerro minulle :)

Se on sitten 13.päivä ja perjantai

Olen ihan uupunut jo tässä kohdin päivää. Olen vain köllötellyt sängyllä ja välillä uinaillutkin, no en nyt ihan hetkeen, mutta aamupäivä meni ihan unessa, ennenkuin luuri soi ja piti mennä vastaamaan, kun luuri oli olkkarin puolella. Äiteehän se siellä soitteli ja kyseli, että joko pullat on tehty, mä tein vain pannupullaa, eli lätkäsin pullataikinan uunipannulle ja uuniin paistumaan, en jaksanut erikseen alkaa pyöritellä känttyjä. Tänkin homman tein eilen.
Tänään olen vaihtanut vuodevaatteet ja saanut viedyksi roskat veks. Siinäkin oli urakkaa, että pääsin ovesta ulos. Miksi mä olen näin väsynyt? Mieheltäkin tuli viestinen, että älä stressaa kovin paljoa illan suhteen. Meillä on rehvit, kuukauden paussin jälkeen. Ei mua vielä jänskätä yhtään, mutta ans olla, kun ilta alkaa hämärtyyn ja tulee kauniit ja rohkeet, niin mie pysy varmaan istumassa lainkaan, kun valmistelen iltaa. Paketoin mä Miehen ystävänpäivälahjatkin sentäs, ei siinä mitään kovin niin "järkevää" ole, kunhan pientä suloista höpsötystä vain :)

torstai 12. helmikuuta 2015

Hyvinhän se meni

Nyt olen palautunut reissultani kotiin. Enpä käynyt missään kaupoilla, vaan tulin mielenterveystoimistolta suoraan kotiin. Ihan kivasti meni reissu :)

Odottaminen on kaikkein karseinta

Juu, minä odottelen tässä, että tunti kuluisi ja pääsisin lähtemään liikenteeseen. Mulla kun on vähän yli kahdentoista aika omahoitajalle ja suunnitelmissa olisi täyttää valuutusyhtiön lähettämä lappunen tänään. Eipä mulla ole ollutkaan omalle työntekijälle aikaa, kuin joskus tammikuun alussa, eli nopsaan on viikot taas kuluneet. Ja voin sanoa, että minnuu jänskättää lähteä taaskin autolla liikenteeseen. Varsinkin tämä lähdön odottaminen tässä kaikkein inhottavinta onkin. Minä kun oisin valmis heti lähtemään asioille, mutta ei, pitää jaksaa vielä odottaa, vajaa tunti. Meinasin lähteä tuossa puoli kahdentoista aikoihin katsomaan autoa, joskos ois ikkunoiden raaputtamista tai muuta mukavaa tiedossa ennen liikkeelle lähtöä. Sitä odotellessa.

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Niko Aslak Peltonen: Erämaan morsian

Viikko sitten netin kautta tilattu kirjanen, joka saapui minulle eilen 10.2.2015. Sivuja kirjasessa vain 68, joten tämä oli nopealukuinen. Painopaikkana Tallinna 2014, ensimmäinen painos, Kuoriaiskirjat KK015

Takakansitekstiä: Johannes on syrjäisen talon poika ja taipuvainen katsomaan asioita sivusta, mutta näinä joulupyhinä hänellä on hyvä syy ajaa kylille muun väen joukkoon. Häntä odottaa siellä morsian, Magdaleena. Mutta heidän yhteiselonsa tiellä ovat niin uusi, kiivasmielinen pappi kuin paikallisten mahtimiesten erimielisyyskin. Asiat kärjistyvät viinan voimalla nopeasti. Mustan, tähdettömän pakkastaivaan alla ei rakkaudelle ole juuri tilaa. Erämaan morsian on synkkä romanssi, joka sijoittuu vuosisatojen päähän tai mihin tahansa aikaan, jossa hallitsemattomat muutosvoimat kohtelevat pieniä ihmisiä kaltoin. Talvinen tarina, jonka henkilöiden on pakko takertua toivon pilkahduksiin. Muutakaan heillä ei ole.

Omat tunnelmat kirjasta: Kuten sanoinkin, tämä oli kahdella istumalla luettu kirjanen, tämä oli vain luettava loppuun ja avitti myöskin avaamaan lukulukkoni, jota olen potenut tässä muutamat päivät. Tämä oli hyvin Miehinen kirja, jossa ryypätään, rellestetään, riehutaan ja tuhotaan rakennuksia. MUTTA mahtuupa mukaan myös hippunen romantiikkaakin. Loppu jää mukavan avonaiseksi, joka hiukan enteilee sitä, että tarinalle saattaisi tulla jatkoakin, eihän sitä koskaan tiedä, muut kuin kirjailija itse :) Ei ollut yhtään paha nettihankinta tämä kirjanen :)

Voi hitsin hitsi

Olin ihan innoissani etsimässä sopivia kirjoja cdon.comissa, kun luulin alennuslippusen olevan 10 euroa 20 euron ostoksista, sitten katsoin lipuketta uudelleen, ni sehän olikin vain10 prosenttia se alennus! Näinkin väärin voipi nähhä ihminen, joka Rakastaa kirjoja :D Suljin sitten sivuston ja tyydyn vain omiin kirjoihini, joita minulla jo on. Ainakin tällä kertaa. Tulihan niitä eilen kuusi kirjaa lisää :D

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kaksi koputusta

Heräsin hetki sitten siihen, että makkarin oveen joku ihan selvästi koputti kaksi kertaa kop kop. Sitten ei mitään. En ole uskaltanut avata ovea, sillä mua vähän pelottaa, joten tulin hetkeksi läppärille. Mitään olkkarista ei ole kuulunut muuta, kuin tuo kop kop. Muuten on ihan hiljaista. En tiedä, mikä tuon äänen teki, mutta enpä uskalla mennä ihan hetkeen unille.

maanantai 9. helmikuuta 2015

Paha paha ruoka

Innostuin taas syömään ennen kaunareita päivällä tekemääni hawajin pataa ja porkkanaleipää, molempia jääkaappikylmänä ja vielä päälle join kaakaota. Kuinka yllättävää, bulimian toinen osuus iski kaunareitten jälkeen. Se kaikkein inhottavin. Mulle tuli todella huono olo tuosta syömisestä, vaikkei sitä nyt kauheita määriä ollutkaan. Mä en ikään pääse tästä kierteestä eroon. Miksi mun pitää ees elää enää? Mua vaan itkettääääääää.....................
Mä en osaa ees mihinkään kunnon hommaan keskittyä. Hyvä, kun sain ees päivällä ruokaa tehtyä. Sit tulikin taas nukuttua melkein kaksi tuntia päikkäreitä. Mä en jaksa enää tällaista. Ois pian torstai ja pääsisi omahoitajan vastaanotolle. Vielä kaksi yksinäistä päivää kestettävänä :(

Tämän aamun posti

Tuli vain K-Supertorin mainoslehti, jihuuuuu, että mie olen onnellinen, että jotta NIIN PALJON tuli tänään postia! NOT!!!!!!!
Olen viikon verran odottanut tilaamaani kirjaa, mutta ei vieläkään ole perillä. Tiiä sitten, että milloin se tulee, kun kerran viime viikolla jo on postitettu minulle.

Viikonloppu oli ja meni jotenkuten. Lauantaina kävin veljen perhettä moikkaamassa ja eilen olin ihan vain kotona. Iltapäivällä eilen aloin kirjoittaa uudelle läppärille ikuisuusprojektiani, eli romaaninalkua, siinä hurahtikin melkein koko loppupäivä, että hiukan ennen kymmentä sain viimoisen liuskan kirjoitettua. Siinä kun olt sellainen vaiva, että en saanut tarinaa auki muistitikulta, kun se olt WPS-muodossa. Onneksi olin käynyt tulostamassa laput porukoiden läppärin kautta ja nyt sitten vain uudelleen kirjoitin koko helahoidon. Alkoi loppumetreillä jo tympästä kirjoittaminen ja paikallaan istuminen, mutta en voinut jättää puolitiehenkään, vaan työstin kokonaiset kuusi tuntia tarinaa ja nyt se on läppärillä, että voin jatkaa sen kirjoittamista :)

Nyt juon täällä aamukahvia ja mietin tulevaa päivää, että mitä sitä jaksaisi ja viitsisi tehhä.

perjantai 6. helmikuuta 2015

Perjantairetkahtelua

Kävin keskustassa törsäämässä rahaa, piti ostaa ystävänpäiväjuttuja, tulostuspaperia, musteet tulostimeen ja sitten piti vielä käydä siwassa hop-nopiaan. Sinne hurahtikin pikkusta rapiat 160 euroa, kauheeta! Ois mennyt vielä enemmänkin, jos oisin saanut ostaa myös imuripusseja, mutta justaan ei ollut sitten mustassa pörssissä sitä laatua. No, rahan tulo ja meno on huisin hauskaa, joopa joo. Mässytin kaupan pitsaa ja vielä karssua. Nyt on sitten niin hyvä olo, että. no joo, ei ainakaan itketä. Se on hyvä juttu!

torstai 5. helmikuuta 2015

Itkuinen ilta

Sain hätinä katsottua kauniit ja rohkeat, kun itkeminen alkoi. Kyyneleet silmien sumentamina sain jotakuinkin pyykit telineelle kuivumaan, pakkohan se olt, ettei jää koriin märäntymään. No, ei mulle kyllä koskaan niin ole käynytkään, aina olen saanut pyykit kuivumaan, vaikka se työlästä hommaa onkin ja toinen on sitten vaatteiden viikkaus kaappiin, yleensä ne onkin telineessä niin kauan, että ne tulee käyttöön. Joskus saatan innostua laittaan vaatteiden kuivumisen jälkeen ne kaappiin nopsaankin, vaan en aina. Toinen on siivous, mitä en voi sietää. Imuroiminen on se, jota silloin tällöin, pakon edessä teen. Kyllä mä olen niin läpimätä akka ja laiska ku saapas ja masentunut :( Mä en halua itkeä, mutta minkäs teet. Mun ainut iltani ilo on se, että olen läppärillä siihen saakka, kunnes meen nukkumaan. En osaa keskittyä edes kirjan lukemiseen, joka se edes sais mun ajatukset tästä yksinäisyydestä pois. Päivä oli ihan kiva, vaan nää illat on niin tätä, että mä vaan istun läppärillä ja vaellan sivustolta toiselle. Blogissakin käyn kymmeniä kertoja, vaan mitäs ihmeellistä täällä on, ei niin yhtään mitään. Joskus satunnaisesti joku saattaa heittää jonkun kommentin, eipä muuta. Mut nyt mä jatkan nettimatkaa toiselle sivustolle ja yritän lopettaa tän itkemisen.

Terveisiä päiväsumpilta

Tulin vajaa tunti sitten kotiin sieltä kirjastoreissulta. Ihan hyvin kaikki meni. Miksi mä aina pelkään pahinta? Aiheboxikin sai ihan iloisen vastaanoton Kynäisten keskuudessa, ainakin sellaista mukavaa kommenttia tuli, että nyt boxi on iloisen näköinen, kun siinä on paljon erilaisia tarroja koristeena, muutoinhan se olisi vain mustanharmaa pötillö.
Sain taas mukaani monta uutta kirjoitusta meidän kotisivujen blogia varten. Yhden ystävän pitäisi lähettää minulle tarinansa sähköpostissa liitteenä ja kokeilen, että saanko mä kopioitua suoraan sähköpostista sinne blogiin tarinan. Se ois niin kätevää, ei tartteis kaikkia kirjoittaa itte. Mutta toisaalta, mitäs mulla muuta onkaan, kuin aikaa kirjoittamiseen ja tässähän sitä harjoitusta saapi, Melkein 10 sormijärjestelmässä, kun vaan käyttää läppäriä kirjoittamiseen :)
Sain muuten ihan mukavaa palautetta pienestä runosestanikin, vaikka ei se miun  mielestäni mikään kummoinen ollut, mutta onhan se kivaa saada kivaa palautetta, ettäkö kaikki lytättäis ihan alkumetreillä.
Sain muuten omahoitajallenikin ensi viikon torstaille jutteluajan ja silloin on hommana täyttää tuo VARMA-yhtiöstä tullut lappunen. En muista, olenko siitä kertonut, mutta olen jo tehnyt alustavasti muistiinpanoja täyttöä varten ja maaliskuun alussa mulla on sille psykiatrille aika ja häneltä saapi sitten sen b-lausunnon tuota jatkohakemusta varten. Sekin b-lausunto maksaa, melkein 30 euroa, jos on siihenkin korotukset näppinsä iskeneet, en nyt varmalla muista, paljonko päälle 20 euroa se viimeksi on ollut, mutta tottapa sen hinta on noussut, kaikkihan nousee. Mä justaan huomasin tuossa eilettäin tästä pöydltäni kun keräsin lappusia mapitusta varten, että kohta vissiin tulee taaskin vuokran korotuslappuset, kun edelliset on tulleet helmikuun lopulla viime vuonna. Saa nähä, milloin ois sellainen vuosi, että mä uskaltaisin lähtee asukaskokoukseen, joka pidetään aina joulukuun puolessa välissä. Olen nyt asunut tässä kämpässä vuodesta 1996 ja enkä ole ollut vielä kertaakaan kokouksessa. Ei sinne yksin tule lähdettyä, kun mua muutenkin pelottaa kaikki uusi ja outo. Ois niin kivaa kyllä joskus mennä sinne kokoukseen, mutta kun olisi joku kaverina. No, saa nähä.
Tää mun juttuni taas vähän rönsyilee. Olikin ilo tulla kirjastolta kotiin, kun parkkikset oli putsattu ja lumipenkkoja oli levitetty etiäpäin, mullakin oli autopaikan kohdalla ennen asioille lähtöä paljonkin lunta, nyt ne oli aura-auto käynyt putsaamassa ja lämmitystolppakin oli kunnolla näkyvissä, kun siitä oli pakkaa työnnetty etiäpäin. Ihan hyvä juttu :) Jotain iloista tälle päivää.
Ai niin, sain ystävältä siellä Kynäisissä kirjekuoren ja ajattelin, että siellä on jokin lehti luettavaksi, no niinhän siellä olikin ja lehden välissä oli FAZERIN SININEN SUKLAALEVY!!!!!!!! UUUUUUUUUUUUUUH!!!!!! Miulla ihan suupieliä repii, kun teköö niin mieli avata levy, mutta jos mie tohtisin säästää sen viikonlopuksi, niin ois kiva. Oli kyllä sellainen yllätys, että voi itku´sentään ja kyllähän mie kyynelehdin, kun avasin kuoren ja sieltä tulla tupsahti lehti täynnä mukavia juttuja ja vielä se SUKLAALEVY!!!!!!! Tätä pitää kyllä hehkuttaaaaaaaa!!!! Mie niin Rakastan FAZERIN SINISTÄ SUKLAATA, ilman mitään härpäkkeitä ja tää levy on justaan sellainen <3 Voi kiitos rakas ystäväni tästä ihanasta yllätyksestä!!!!!!!!!!!!!!
Olen kahvini juonut ja päätän turinointini tähän. Kiitos sinulle rakas lukija, jos jaksoit koko kirjoituksen lukasta :)

Tänään Kynäisten tapaamiseen

Minulla on vakaana aikomuksena lähteä tänään, pitkästä aikaa Kynäisten tapaamiseen. Kyllä mua jänskättää, kun nyt on ensimmäistä kertaa sitten aiheiden boxi mukana, koristeltuna. Että mitä toiset tuumaavat sen ulkokuoresta. Jänskättää, jänskättää niin maan mahtavasti! On tunne, että minun boxin koristelut lytätään alta aikayksikön ja kommentit ovat tyyliin:tuo on kyllä lapsellisen näköinen, myö ei kattella sitä hetkeekään! Apua, millä mie pääsen tästä kauheesta epävarmuudestani eroon????
Minnuu vaan pelottaa toiset kommentit, enkä saata voida sille yhtään mitään. Sitten minnuu jänskättää lähteä taaskin autolla liikenteeseen. Pelkään tavallaan autolla ajoa, mutta pakkohan sillä on ajaa, että pääsee kirjastolle ja sieltä takaisin. Jos vain voisin, olisin ihan vain kotona kaiket päivät ja tykkäisin istua vain auton kyydissä, kun joku sitä vaan ajaisi. Apua, miten mie selviin tästä päivästä?????

tiistai 3. helmikuuta 2015

Tuskaisuutta ilmassa

Taaskin oikein yrittämällä yritin saada unenpäästä kiinni, vaan ei mitään. En nukkunut edes päiväunia tänään ja viime yönä valvoin peräti puoli yhteen saakka ja sitten tänä aamuna heräsin jo kahdeksan jälkeen. Taas mulla on tämä valvomisjakso meneillään ja mua ahdistaa tämä! En tykkää yhtään, jos valvon kahdeksan jälkeen vielä, kun tahtoisin saada nukutuksi ainakin sen 12 tuntia yössä. Juu, tiedän, en ole terve, sillä mä olenkin pitkällä sairaslomalla, oikeammin mä olen kuntoutustuella. Älkää vaan kysykö, että kuinka kauan, mulla ei ole tarkkaa muistikuvaa, että minä vuonna sain tän kuntoutustuen, eli mä olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Mua alkaa ihan itkettään, kun ajattelen tätä omaa tilannettani. Tänään justaan tuli vakuutusyhtiöstä jo laput, mitkä pitää täyttää huhtikuun loppuun mennessä ja palauttaa, mutta hitto, kun ei tullut palautuskuorta lappujen mukana. Siihen tarvitaan myös lääkärin b-lausunto mukaan ja viime kesällähän mulle tehtiin ne psykologintestit tätä jatkoa varten. En mä mikään työkykyinen ole, en sinne päinkään. valmis hautaan mä olen. Ihan paska koko ihminen, ei minusta ole minnekään :( Mua ahdistaa, itkettää, vituttaa ja oksettaa. Itkulle annan vallan, muut saavat väistyä, vaikka vitutukselle ei voi mitään. Mä olen masentunut ja niin loppu!

Kaksi synttärilahjaa

Kävin justaan hakemassa S-Marketin Smart-postista paketin, joka olt jo toinen synttärilahjani, vaikka synttäreihin on vielä kaksi kuukautta. Onhan se kivaa pitää itteensä jänskätyksessä, että mitä niistä paketeista sitten tulla tupsahtaa. Ensimmäinen synttärikuori tuli eilen postin tuomana :)
Porukat kävivät tänään yllärikahvilla, kun mulla oli justaan makaronilaatikot uunissa. Oli ihan kiva kahvihetki siinä ruokaa odotellessa. Eivät he kovin kauaa edes olleetkaan, kun lähtivät sitten asioilleen.
Pian alkaa kauan kaipaamani Kauniit ja Rohkeat, taidan mennä jo virittämään töllön auki. Heippa!

maanantai 2. helmikuuta 2015

Missä se Unimasa on???

Ei tule unitus, vaikka kuinka yrittää. Reilu puoli tuntia pyörin sängyllä, eikä tullut uni simmuun. Minne se Unimasa on oikein kadonnut? Ei ehkees iltalääke väsytä, joten otinpa tuskaisuuteeni sitten yhden rauhoittavan ja ajattelin, että se sentään alkaa unettaan, mutta mitä vielä, vois vaikka lähteä pihaan lumitöihin, ei nukuta, niin ei nukuta. Ei kyllä huvita ehkees lukeakaan. En sit tiiä, mitä sitä tässä oikein tekisi, hyppis tasajalkaa ja yhdellä jalalla, molemmilla vuorotellen, vai mitä???

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Hyvää helmikuuta!

Ei mulla tässä ihmeempiä ole. Aamusta oli pää ihan kamalan kipeenä. Lunta on satanut koko päivän, etten ole viitsinyt nenua ulos vielä laittaa. Päikkärit tuli nukuttua. Pikkusukkasten varsia olen kutonut, olen myös hiukan lukenut, mutta vielä voisi lukea lisää nuita neljää kirjaa, jotka ovat kierrossa mulla, Anna Karenina, Linssit huurussa, Salo ja Kerro minulle jotain hyvää. Siinähän sitä on lukemista hetkeksi aikaa, kun ei viitsi töllöäkään katsella, eipä siellä niin mitään kattomisen arvoista näin viikonloppuna olekaan. Huomenna tulee taas ihanat Kauniit ja Rohkeat :)