keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Alkavan Uuden Vuoden toivotus

Haluan toivottaa, oikein mukavaa alkavaa Uutta Vuotta 2015, Sinulle rakas blogissa kävijä ja blogini seuraaja. Teitä on ollut kuluneena vuonna aika paljon, kun kävijälaskurikin on pärähtänyt yli 20 000 :) Kiitos, että käyt lukemassa turhanpäiväsiä ja hyvinkin tyhjentäviä jorinoitani täällä sekalaisessa blogissani. Kiitos ja näkyilemisiin taas ensi vuonna :)

maanantai 29. joulukuuta 2014

Marja Orkoma: Puistotie 4

Mieheltä sain joululahjaksi 24.12.2014 tämän kirjan :) Kovakantinen, 212 sivua, Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 2012.

Takakansiteksti:
Anu Matilda Untisesta tulee äiti. Julia syntyy etuajassa, mutta terveenä ja terhakkana. Anun tukiverkko alkaa pian rakoilla, kun eräs hänelle läheinen ihminen kuolee äkillisesti. Ja toinenkin tukipilari, äiti, alkaa käyttTsitsikaman ja tekemistä riittää. Kun äiti ja tytär palaavat ensimmäiseltä yhteiseltä matkaltaan Espanjasta, heitä on vastassa tutuksi tullut mies. Mies, jonka käsissä puu elää.
Puistotie 4 on kolmas ja viimeinen osa kirjasarjassa, jonka tappahtumat keskittyvät Marja Orkoman aiemmistakin sarjoista tuttuun Satakielilaaksoon.

Omat tunnelmat kirjasta:
  Muutamia pieniä kirjoitusvirheitä lukuunottamatta tämän kirjan tarina oli ihanan koskettavan mukava ja tarinaan pääsi mukaan, vaikken ollutkaan lukenut trilogian kahta ensimmäistä kirjaa.


 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun jälkeinen hetki

Ihanaa, joulu on vihdoin ohitse! Olin vain yhden yön poissa kotoa, eli lähdin liikenteeseen aattoaamuna, kaupan kautta. Aatto oli yhtä hulinaa. Tuli käytyä moikkaamassa kummitätiä ja serkkulikkaa ihan nopsaan vain, kun vein heille pienet joulumuistiaiset :)
Joulupäivänä tulin iltapäivästä omaan kotiin jo rauhoittumaan joululle. Saldona kaksi jouluateriaa ja se siitä. Mulla omassa kotona ei ole jouluruokia, kun söin niitä ennen joulua yhdet laatikolliset, 400g paketilliset maksa-, porkkana-, lanttu- ja perunalooraa. Siinä olt miun jouluni. Suklaata ja karssua on mässätty siitäkin edestä, että ihan voi jo pahoin välistä. Mä inhoon karkkeja, mutta siltikin pitää syödä. Mulla on viha-rakkaus-suhde niihin. Suussa ne maistuu niin hyvälle, että ja jotta ja sit tulee paha olo itselle :( Tätä tää on, syömishäiriöstä kärsivän elämä, ei ole ruusuilla tanssimista :(
Eilen kävin taasen lenkillä ja olo oli todella upea sen lenkin jälkeen, kun tuli vain lähdettyä ulkoilemaan. Tänään olen vain viettänyt haalaripäivää ja olotila on kyllä sen mukainen, siis matalat fiilikset. Eipä mulla sen ihmeellisempää, halusin vain kirjoittaa aikani kuluksi jotain.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Marko Leino: Joulutarina

Huutonetin kautta sain, 7.1.2013, 3,70e kovakantinen kirja, Gummerus Jyväskylä 2007, 286 sivua kiitosteksteineen.

Takakansiteksti:
"On tapahtunut onnettomuus. Löysimme vanhempiesi veneen tänään kaatuneena lähellä rantaa. Olen pahoillani." Mies laski käden Nikolaksen päälaelle ja taputti kömpelösti. Nikolas ei heti ymmärtänyt mitä mies tarkoitti. Missä äiti ja isä sitten ovat jos he kerran ovat löytyneet, hän ajatteli. "Entä Aada?" hän sanoi huomaamatta ääneen. "Siskoasi emme löytäneet."
Joulutarina on koko perheen lukuromaani. Se on kertomus orpopojan tiestä joulun sankariksi - siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.

Omat tunnelmat kirjasta:
Luin alkuun 10 luukkua, ennenkuin pääsin luukku per päivä tahtiin. Tänään luin sitten taasen kaksi luukkua, että sain tänään kirjan loppuun luettua, ettei jäänyt huomiselle aamulle luettavaa.
Koskettavan ihana, itkettävän kaunis tarina, tykkäsin, vaikka oli joistain kohdin hiukan erilainen, kuin leffa. Tykkään kyllä leffastakin, jonka senkin hommasin huutonetin kautta ja syksyllä se tuli katsottua.

Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle, rakas blogini lukija ja seuraaja :)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Perjantai-illan yllätys

Olin juuri alkanut jauhottaa keittiötäni, aikeissa tehdä viikonlopuksi kinkkupitsan.
Kello kävi jo neljää ja ilta alkoi olla pimeän puolella.
Juuri, kun olin sekoittamassa pitsan pohjataikinaa, ovikello soi.
Minulla oli läppäri pöydällä ja soitti juutubesta suosikkimusiikkiani E-roticiä. Piti vallan laittaa musiikki tauolle, ennen oven avaamista.
Ihmettelin, kuka tähän aikaan on oveni takana.
Yllätys oli iloinen, sillä ovella ei ollut kukaan kaupustelija, vaan tuttu nainen, Rouva H :)
Ei passaa näin blogissa kertoa kaikkea :)
Olipa kiva yllätys! Hän toi minulle kirjoittajaseuran aiheiden uuden boxin, jonka asian olin itse vallan tyystin unohtanut tässä kaikessa hössäkässä.
Rouva H sanoi, että sisältö on minulle ja saan kortistella boxin.
Minulla oli vain hoppu tekemään pitsanpohjaa, joka odotti kulhossa puolivalmiina, enkä osannut pyytää vierasta sisälle, huono emäntä!
Ajattelin boxin sisältävän pipareita. Se odotti avamattomana pöydällä niin kauan, että sain pitsan uuniin.
Joulukarkkejahan boxi oli melkein täynnä!
Minulla alkoi heti raksuttaan boxin koristelu.
Meinasin ensin kirjoittaa kylkeen kirjoittajaseuramme nimen ja "aiheita", mutta eihän mulla ollut sellaista liimaa, jolla olisi voinut kirjaimia liimata boxin kylkeen, joten aloin vain liimailla erilaisia kauniiksi katsomiani tarroja ympäri boxia.
Nyt se sitten on saanut kylkiinsä ruusuja, perhosia, sydämiä, nalleja, kissoja, koiria, keijuja ja muumitarroja ilostukseksi. En tiedä, onko se sitten lapsellisen näköinen, mutta koristelijansa oloinen se ainakin on :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Selkäkipuinen aamu

Eilen iltasella, ennen nukkumaanmenoa selkäni niksahti taaskin niin, että joka asennossa teköö kipeetä. Varsinkin sängyssä kääntyily teki yöllä kipeetä, mutta kyllä mä joten kuten nukuttua sain. Vaatteitten, varsinkin sukkien laitto sattuu selkään ihan kamalasti ja istuminen muutenkin on häijyä alaselkäkipuiluun. En ole ottanut mitään lääkettä, enkä meinaa ihan heti ottaa, sillä tiiän, ettei nuista lääkkeistä ole kipuiluun mitään hyötyä, piikkiä se ois taas vailla, että alaselkäkivusta pääsisi eroon.
Jouduin jo perumaan torstyaisen jutteluajan, sillä ei tällä mun seljälläni mennä tunniksi istumaan ja paasaamaan, ei ei ja ei. Tätä on nyt vain kestettävä.
Tämä oli muuten viidessadas postaus :)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Perjantai-iltaa

Istun täällä makuuhuoneessa koneella yksikseni, vielä. Odottelen Miestä saapuvaksi.
Näemme tänään taas kahden viikon tauon jälkeen ja Miehellä on kuulemma jokin metka yllätys minulle. Arvatkaa vaan, että minnuu jänskättää, kuin pientä tyttöstä täällä. En malttaisi odottaa, että Mies pääsee luokseni, vaan haluaisin heti saada tietää, mitä hän on suunnitellut pääni menoksi.
Käväsin tuossa Kauniiden ja Rohkeiden jälkeen pikasuihkussa, en siis pessyt, tahi kastellut hiuksiani, eipä tullut suihkusta lämmintä vettä, niin ei ollut kiva suihkuhetki sitten. No, näillä mennään tämä ilta. Jos aamusta pääsisi sitten lämpimään suihkuun.
Huomenna on tiedossa yhdet pikkujoulut, nimittäin kylätoimikunnan pikkujoulut ja tiedossa on oikein kunnon jouluateria jo :) Kävin tänään ostamassa veljenpojille huomisiin pikkujouluihin ihan omat joululahjat, jotka Joulupukki sitten toivon mukaan poijille tuopi, toivottavasti ovatten saaneet myös Joulupukin käväsemään pikkujouluissamme.
Saas nähdä, mitä tämä ilta tuopi tullessaan. Maltan tuskin odottaa vielä sellaiset pari tunteroista, ennenkuin Mies saapuu.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Hyvää nimipäivää Minulle

Aamusta tuli käytyä taas kylillä, kun piti käydä postittamassa muutama kirje ja hakea kaksi pakettia postipisteestä.
Kotiin kun pääsin, niin hetihän se alkoi pakettien avaaminen, sainkin avata peräti kuusi pakettia, kaksi nimpparipakettia, joista esiin tuli käsilaukku, patakinnas, kynttilä ja suklaalevy. joululahjasta esiin tuli kaunis tähdellä varustettu kaulaketju ja hippapaketeissa oli kaikkea kivaa, kirjoja, kortteja, tarroja, kirjanmerkkejä, heijastinlankaa, seiskaveikan lankaa ja Gala-nimistä punaista paksua lankaa, teetä ja suklaata. Kyllä mulla oli tänään oikein minijoulu. yksi paketti jäi aukaisematta, se on kirjakaupan kanta-asiakkaana saatu pieni joulumuistaminen, jonka säästän jouluun, tai sit avaan oikein huonona hetkenä, kun haluan piristää itseäni.
Mä olen tänään kutonut sukkia ja kutonu, purkanu, virkannut, purkanut, kutonut ja taas purkanut ja taas virkannut sitä uutta ihanan punaista Gala-lankaa. Loppuviimein sain työn tehtyä loppuun asti. No, ei siitä ihan sellainen tullut, kun kuvittelin, mutta enää en aio purkaa sitä, siitä tuli kapia kaulaliinahuivinen, tai sen tapainen. Mulla on vasemman käden peukun pää ihan hellänä tuosta kutomis-purkamis-virkkaamis-projektista. Mutta vielä jäi nälkä mennä kutomaan sukkia :)
No, hyvää nimipäivää Minulle Ihan Itselleni :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Voe kamalan kauhian jänskätystä!

Minnuu odottaa peräti viisi pakettia jo joulua, tai Sitä Oikeaa Hetkeä, että saisin avata ne. Jo eilen avasin yhden kuoren, vaan sielläpä olikin joulupaperiin paketoitu lahja ja siihen jäi aukaisu. Meinasin ihan hetki sitten ottaa kyseisen paketin ja riipiä sen auki, mutta sitten viime tingassa tulin toisiin ajatuksiin ja jätin vielä paketin avaamatta lopullisesti.
Kyllä tää on niin väärin kiusata itseään nuilla paketeilla, kun ne joka päivä on siinä silmien edessä huutamassa: AVAA MINUT!!!!!!

Kävin päivällä ärrällä, kun odottelin K-kaupan aukeemista, ostin ärrältä kolme leffaa kympillä, mutta en ole vielä katsonut niitä. Yksi on ihanan ihana Anna Karenina, tai en tiiä, onko se niin ihana, kun en ole lukenut edes kirjaa vielä. Sit oli joku hääleffa ja joku hotellileffa. Ärrän jälkeen pääsin sitten postittaan, toivon mukaan tämän vuoden viimeiset paketit, sain ne viidellä eurolla molemmat kipaleelta, eli kymppi ment postituksiin ja ne toimitetaan automaatteihin, joista vastaanottajat saavat ne sitten ensi viikolla hakea. Sit tein Mainiossa pienet ruokaostokset. Kaikkein tärkein, se leipä unehtui, mutta ostinhan mä aamupaloiksi rahkapurkkeja, pitkästä aikaa, niin eihän tuota leipää niin kaipaa.

Varmaan tiistaina, kun on nimpparini, lähden seuraavan kerran kylille, pitäs käydä kirjakaupassa ja siwasta ostaan jo joulukarssut, eli karkit paketteihin, en kyllä kaikkiin osta karkkia, taidan ostaa sitä vain Miehen pakettiin, ettei itselle tule houkutusta mussuttaa kaikkia karkkeja jo ennen joulua.

Tällaista ihan rauhallista sunnuntaki-iltaa kuluttelen. Katselin äsken naisten ampumahiihdon takaa-ajon ja hienosti Kaisa Mäkäräinen vei voiton! Hienoa Kaisa ja Onnea!!!!!!!!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivää

Olen viettänyt tätä Suomen 97:ttä itsenäisyyspäivää nukkumalla ja huilaamalla niin paljon, kuin vain olen jaksanut. Heräsin kyllä jo seiskan jälkeen aamulla ja hain lehden laatikosta, sillä minulle on alkanut tulla Keskisuomalainen-lehti, jonka tätini lahjoitti minulle peräti kuudeksi viikkoa, eli taattua postia on nyt ainakin tammikuulle saakka joka päivä laatikossa :)
Tein aamusta tutuksi tulleen nettipyörähyksen ja join vain teetä, joka ei piristänyt minnuu lainkaan. Sitten menin huilaamaan hetkeksi. Sit ruokaa tekemään, tein nuudelisoppaa ja ihan hyvää tuli; kasviksia, nuudeleita ja soijarouhetta ja suolaa ni jopas oli makoisa lounas mulla :) Sit ruokaperräisille ja heräsin tuossa vartti sitten ja keitin nyt päiväkahvia ja sitä tässä juon ja lähdenpä tästä jatkamaan matkaa facebookkiin :) Heippa!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kyynelten keskeltä

Facebookissa se taas tapahtui. Hän laittoi mulle sydämen-kuvan ja ihmettelin, että mistäs nyt tuulee, että eikös hän ole varattu. Sanoi, että on vapaa. Taas hän teki sen mulle, sai minut hetkeksi haaveisiin niin kaukaisiin vuosien takaisiin. Ja tietty mua alkoi itkettään, että oli lähdettävä bookista veks. En tiedä, miksi hän vieläkin saa minut tuntemaan näin, kun tunnen.
En totta tosiaan halua jättää Miestä Hänen takiaan. Mä vaan itken taas tän iltaa ja odotan Kauniita ja Rohkeita töllöstä, vielä vajaa puoli tuntia. Toivottavasti Sinulla, rakas lukijani, on parempi fiilis, kuin minulla.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Maanantai- ajatelmia

Kävinpäs ihan aamutuimaan postittamassa kaksi pussillista kirjekuoria ja paketteja. Rahaa meni postissa paketteihin melkein 40 euroa! Ei mun päätäni huimaa yhtään, sillä nyt on lahjahuolet postitettu poies.
Kylältä kun ajoin kotiin päin, niin tässä tienvarren yhdessä valopylvästä vasten oli tutun näköinen pölykapseli. Juoksin sen hakemaan kyytiin ja olihan se minun pölykapseli ja vielä ihan ehjäkin olt :) Voi, kiitos sinulle ihana tuntematon ihminen, joka olit löytänyt kapselin ja laittanut sen huomaavalle paikalle tien varteen. Kiitos, kiitos, kiitos! Mie olen nyt niin onnellinen, taas hetken aikaa :)

Kaupungintalolta oli vastattu mun laittamaani hiirimeiliin ja pyytivät ottaan yhteyttä kiintesitönhuoltajaan ja minähän soitin. Sovittiin, että seurataan tilannetta vielä ja jos useampia alkaa oleen, niin sitten tulee myrkyttämään, muttei vielä. Sanoi, että viime vuonna A-talosta oli kans löytynyt sisältä hiiri ja jossain toisessakin talossa oli mennyt hiiri sisälle. No, seurataan sitten tilannetta. Nyt ei ainakaan ole kuulunut mitään rapinaa, vaikka mä niin peloissani olen ollutkin aina, kun menen eteiseen, mutta mitään ei ole näkynyt, eikä kuulunut sen perjantai-episodin jälkeen. Onneksi.