tiistai 30. syyskuuta 2014

Ei mulla ole asiaa

Yritän vain valvoa, etten menísi ihan vielä nukkumaan, vaikka iltalääke kyllä alkaa pikku hiljaa vaikuttamaan ja ajatukset alkaa kivasti mössääntyä.
Kävin tänään aamulla mielenterveystoimistolla, kun en jaksanut enää odottaa vastapuhelua kyseisestä paikasta. Mun ois jo aikoja sitten pitänyt saada potilastietolomake, jossa ois ollut yksi lääke uusittuna. No, sitä ei oltu uusittu vielä tähänkään päivään mennessä. Oli silti pakko lähteä asioille ja samalla poikkesin sit toimistolla. En saanut lappusta mukaani, mutta sainpa parit ajat, kirjapiiriä ei oltukaan voitu pitää perjantaina, kun oli niin monta peruutusta, eikä sitten koukkupiiriäkään, eli nyt olen ilmoittautunut kahteen ryhmäjuttuun, kirjapiiriin ja käsityöpiiriin. Siitä sitten jatkoin huristamista autolla apteekkiin, sillä mulla on yksi lääke loppumassa, niin piti sitä hakea sitten kelakortilla. Hitsi vähän harmtti, kun ei ollut yhtään rahaa mukana, vaan piti vinguttaa pankkikorttia, vaivaisen kolmen euron takia!!! Minkäs teit, se olt tehtävä kuitenkin.
Kauheeta, kun alkaa vätystään. Pitää lähtee hampipesulle. Moikka ja heippa!!!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kun lopetin

Niin, kyse on laihdutuskurista, niin kun sen lopetin, niin paino onkin jo pudonnut kilon verran. Enkä nyt sano, että se ois nesteitä vain tippunut, kyllä siellä on muutakin, toivon mukaan. Viime viikolla ol se puoli kiloa miinusta ja nyt taas puoli kiloa. Ihan kivaahan tämä on, kun on kahdella antibiootikuurilla, niin on syömisinto vähän hukassa. Ei oikein tahdo olla nälkä lainkaan, mutta toisessa lääkkeen sivuvaikutuksissa olikin, että ruokahaluttomuus. No, kyllä mä eilen mussutin sitä pannuleipää ihan innoissan kolme palasta :) Oli niin hyvää. Niin ja mulla on maitotuotteet hiukan pannassa, kun ei saa lääkkeenoton jälkeen kahteen tuntiin syödä maitotaloustuotteita ja mun kun tekis niin kovasti mieli syödä rahka näin aamusta, mutta vielä pitää tunti odottaa. Teetä mä tässä koneella kurnasin ja söin yhden vesirinkulan. Siinä oli mun hurjakin hurjempi aamupala.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Teinpä ihanaa pannuleipää

Tekasinpas ihan ykskaks yllättäin itseni iloksi pannuleipää:
vehnäjauhoja, suolaa, kuivahiivaa, rypsiöljyä ja vettä ja koko komeus pläjäytettiin leivinpaperin päälle uunipannuun, uuni ol jo lämpeemässä 200 asteessa ja ei ku uuniin vaan. Paistoin leipää sen puolisen tuntia ja sitten annoin tekeytyä hetken liinan alla ja ei ku maistelemaan ja voin sanoa, että hyvää ot pitkästä aikaa itsetehty leipänen floran kera :) Nams nams :)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Outi Pakkanen: Julma kuu

Menneenä kesänä pikamiitissä saatu pokkari, 247 sivua, 2013 Viborg painopaikkana.

Takakansiteksti:
Johanna Lind uskoo löytäneensä elämänsä miehen eikä ymmärrä tai halua nähdä vaaran merkkejä. Naapuritalon yksinäinen tarkkailija seuraa salaa tragedian kehittymistä. Ennättääkö hän väliin ennen kuin mies kietoo uuden uhrinsa peruuttamattomasti väkivallan verkkoon...

Omat tunnelmat kirjasta:
Tykkäsin taaskin, vaikka erään henkilön nimi muuttui kirjassa Sarista Saraksi ihan alkumetreillä, mutta sen kyllä huomasi.
Jännittävästi koottu tarina, joka kyllä piti mielenkiintoa yllä ihan loppuun saakka. Kyllä tuo Outi Pakkanen osaa kertoa herkullisia tarinoita, en voi muuta sanoa. Onneksi on näitä pokkareita vielä muutamat tuolla kirjahyllyssä oottamassa lukemista.
Vallan oivallinen kirja luettavaksi näin syysmyrskypäivinä, kun tuuli huojuttaa puita ulkona.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

 Kirjakaupasta torstaina 18.9.2014 ostettu, kovakantinen 334 sivua, 31,90e, WSOY 2014, painettu EU:ssa.

takakansiteksti:
Nuori pitäjän kätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava itsellinen nainen saa vuosien mittaan tahtomansa arvostuksen mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.
Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankarina säilynyt Onni etsii kaupunkien lyhyeksi jääviä, kiihkeitä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina alkaa sisustaa appensa unelmista tyhjennyttä taloa ja purkaa puhumattomuuden painostavia riippulukkoja.
Neljäntienristeys on hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.

Omat ajatelmat kirjasta: Olipas tämä tarina! En voi muuta sanoa. Se, miksi annoin noin vähän pisteitä kirjalle, 6/10, on sen takia, että kirjan tarina ei ollut mielestäni yhtenäinen. Kirjan tarina ei siis edennyt alusta loppuun järjestyksessä. Kirja oli jaettu neljän henkilön tapahtumiksi, joissa yhden henkilön tapahtumat olivat aikajärjestyksessä ja sitten siirryttiin seuraavaan henkilöön. Mitään pahempia toistoja kirjan tarinassa ei ollut, että siitä kiitokset kirjoittajalle. Jonkin verran yllätyksellinenkin tämän kirjan tapahtumat olivat, että lopulta ihan hienon tapahtumasarjan kirjailija on saanut kokoon :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kohtalaisen hyviä uutisia

Pirautinpa justaansa neuvolaan perjantain labratuloksista ja sain ihan kivoja uutisia, tulehdusarvot oli laskeneet ja se toinenkin testi oli negatiivinen. Ihan kivaa. Meinasin ensin, että odotan soittoa huomiseen, mutta sitten uteliaisuus vei voiton ja oli soitettava. Enhän mä sinne neuvolaan het päässyt, kun oli eka varattua, mutta toisella yrittämällä jo natsasi.
Nyt on kivan huojentunut olotila nuiden uutisten johdosta. Nyt vain sitten kiltisti odotellaan, milloin alkaa Ne Naistenpäivät. Uusi viikkokin on aluillaan ja sain tänä aamupäivänä varmistuksen, että kirjapiiri on tänä perjantaina, täytyy yrittää muistaa se ja pitäs saada luettua loppuun tuo kirja, joka on puheenaiheena siellä perjantaina. Että ei kun lukemaan vaan :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Tervetuloa maanantai

Jaahans, se o taaskin uusi viikko aluillaan ja mulla tämä päivä alkoi ihan mukavasti, kun posti toi odotetun opuksen hyllyni täytteeksi, muuten oiskin ollut tympeetä postia, vain pientalo-lehtinen ja mainoslappunen. Eipä sitä yllätyspostia kovin usein saavu meikäläisen laatikkoon, mut hyvä, kun tänään tuli ilahduttavaa postia.
Täällä mä juon minttuteetä, kun rahkapurkillisen söin jo ennen ulkoilua. Kävin pesemässä kynttilälyhtyjä ja vein roskat ja pari lyhtyä metallin keräykseen, kun en tohtinut niitä jättää tavalliseen roskikseen. Oli vähän kurjaa ajaa autolla, kun ikkunat tuppas huuruun ja tuuletus alkoi lämmittään niitä vasta pihassa, kun pääsin takas kotiin, piti takin hihalla koko ajan pyyhkiä tuulilasia. No, nyt se keikka on onneksi tehty ja nyt vain olla ihmetellään, en taatusti lähde lenkille tänään, ei niinku yhtään huvita! Enkä käynyt tänään vielä punarissakaan, joskos sitten huomenna. Mullahan on paino pysynyt kuukauden päivät ihan samassa, vain se puoli kiloa on pysynyt poissa. Ihan vissiin huomenna on tullut 10 kiloa lisää mässäilystä. Bläh! Mä olen niin epäonnistuja tuossa painonpudotusprojektissa, että ei mitään määrää! Mutta minkäs teet, kun on sortuja, niin on sortuja. Mua niin paineistaa tuo uusi lääkekuurikin, että kunhan saan nuo naistenjutskat taas tolalleen, niin yritänpä uudelleen, mutta en mä nytkään mitenkään hurjasteleen rupee, otan vain leppoisasti joka päivän vastaan sellaisenaan, kuin se tulee.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Uupumusväsymys

Eilen sitten aloitin uuden lääkekuurin ja kyllä on tänään päällä sellainen uupumus, että haluisin koko ajan vain nukkua ja nukkua. Ei niinku jaksa mitään tehhä. Kahvia tässä juon ja toivon, että se hiukan piristäisi, mutta taitaa olla turha toivo. Sänky vetää mystisesti puoleensa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Andrew Morton: DIANA hänen tarinansa

24.4.2013 saatu bookcrossing-kirja, 172 sivua, kovakantinen, WSOY Juva 1992, suomentanut Liisa Paakkanen.

Kirjassa ei ole mitään takakansitekstiä. Kirja kertoo tarinan Dianan lapsuudesta saakka aina spekulointeihin siitä, voivatko Charles ja Diana erota ja mitä sitten tapahtuisi?
Kirjassa on kahdessa osassa muutamat sivut kuvia Dianasta.
Tarina on alusta saakka jotenkin niin surun valloittama, että tätä oli koko lukuajan surullista käydä läpi. Minulla on vielä hyllyssäni toinenkin Diana-kirja, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tämän lukeminen oli jo tarpeeksi rankkaa, että en ihan heti tartu siihen toiseen kirjaan.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Huutonetistä ostettu vappuaattona 2012 ja saatu 4.5.2012 kovakantinen kirja, 333 sivua, toinen painos, Scandbook, Ruotsi 2011.

Takakansiteksti:

 Mitä tehdä tilanteessa, jossa kehenkään ei uskalla luottaa?

Henkivartija Hilja Ilveskero kuhertelee ja pakoilee rakkaansa David Stahlin kanssa Italiassa. Äkillisesti David katoaa - ja hänen huoneestaan löytyy ammuttu mies.
Hilja palaa hämmentyneenä Suomeen, mutta vastausten sijaan alkavat kysymykset kasaantua. Onko David elossa? Miksi tämän kännykästä oli löytynyt poliisipäällikkö Rytkösen numero? Mistä David oli saanut samanlaisen sormuksen kuin Hiljan äidillä? Miksi Davidin tavaroissa oli ollut Kopparnäsiin suunniteltavan lomakylän papereita? Onko David ollut rehellinen Hiljalle? Miksi hämärämies Trankov tuntuu yhtäkkiä kovin luotettavalta?
Vailla biologisia vanhempia kasvanut Hilja saa vihiä myös äitinsä surma koskevista yksityiskohdista.
Oikeuden jalopeura on käänteikäs ja yllättävä trilleri ihmisen identiteetin moninaisuudesta ja sen peittämisestä. Kuka on kenenkin puolella, kehen voi luottaa? Mikä on kunkin hinta, kenet kukin on valmis joko pettämään tai pelastamaan?
Oikeuden jalopeura on Hilja Ilveskero-trilogian toinen osa.

Omat tunnelmat kirjasta: Vihdoinkin sain tämän luettua loppuun saakka ja yleensäkin vihdoin oli sellainen kirja, joka piti otteessaan loppumetreille saakka ja riitti mielenkiintoa lukea kirja loppuun.
Hauskat kohdat kirjassa olivat sivuilla 136: -kas tyttöä, on onnistunut leipoman Pisan kaltevan tornin ja sivulla 173: Tiinan Dallas-kampaus oli niin pöyheä, että sen otsatukkaan olisi voinut piilottaa puolen litran limsapullon.

Miinuksena oli se, että liikaa mainittiin Mike Virtuen nimi kirjassa :(


maanantai 1. syyskuuta 2014

Uusi viikko on alkanut

Puntarilukema on nyt kolme punnituskertaa ollut se yksi ja sama. Eipä ole tullut lisäystä, eikä mitään ole tippunutkaan. Pelkäsin jo pahinta, että painoa on tullut roimasti lisää, kun on vähän syömiset lipsuneet herkkujen pariin. Nyt sitten uuden viikon aloitin mussuttamalla karssuja, hyi hyi hyi, mutta oli aivan pakko saada, kun on nuo naistenjutut niin inhottavasti päällänsä, että ei jaksa. Mä olen niin kyllästynyt oleen hanana. Odotan torstain lekuriaikaa, kuin kuuta nousevaa, että lekuri määrää mulle sellaista roppia, mikä laittaa hanan kiinni. Mua kyllästyttää, ärsyttää, suututtaa, vihastuttaa tämä olotila.
Onneksi huomenissa vissiin saan hiukan seuraa, kun jospa tuo ihana serkkutyttönen hurauttaisi miun luokseni. Mulla on hänelle pieni yllätys ja toivottavasti iloinen sellainen :)
Nyt lähden hetkeksi fleecepeiton alle haaveilemaan Ihanasta Miehestäni <3