perjantai 27. kesäkuuta 2014

Rehvi-ilta tiedossa

Juu, tänään on taas, kahden viikon tauon jälkeen tiedossa rehvit. Otin justaan uunista raparperipiirakan ja nyt täällä mun kotona tuoksuu ihana tuoreen piirakan tuoksu....Nuuuuuuh :)
Kuuntelen tässä koneen tykönä Järvi-radiota ja mietin, että mitä sitä seuraavaksi tekisi, laittaiskos vaikka keittiön maton koneeseen pesuun. Taidanpa tehdä sen.
No niin, matto on nyt koneessa pesussa. taidanpa mennä sänkyyn oikaseen selkäni hetkeksi, eli selkä ei ole vieläkään parantunut ja tässä koneella ei pysty kovin kauaa kerrallaan istua.
Mukavaa viikonloppua Sinulle :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Selkäparkani

Selkäni on niin kipiä, etten pysty kerrallaan paljoa istumaan. Alaselkä on ihan tohjona ja vedän burana 600:sia, joita satuin löytämään lääkevarastostani. Eipä nekään oloa pahemmin helpota. Jouduin huomisen psykologin testausajankin taasen perumaan tämän selkävaivani takia. Joo, menen taas sängylle selälleen, että selkäparkani pääsee suoraksi ja tulikipu loppuu. Heippa!

torstai 19. kesäkuuta 2014

En lukumaratoonaile

Minulla ei ole ollut tapana pitää lukumaratonia, vaikka tälläkin hetkellä on luvussa peräti kuusi eri kirjaa, Kigalin kakkukauppa muuttaa, Siipirikko, Kaikki hyvä sinussa, Koskinen ja taikashow sekä Kuuleeko kukaan. Vielä pitäs ujuttaa mukaan myös kolme muuta kirjaa, vaan taidanpa nyt tyytyä näihin kuuteen kirjaan, joita aina vuorotellen lueskelen luvun kerrallaan. Nuista kaksi opusta ois lähdössä toivelistahippakirjana etiäpäin, kunhan saan ne johonakin vaiheessa luettua loppuun. Päivällä tuli jo sellainen tuskastumisen tunne ja piti välillä kutoa pikkusukkia sen 12 kerrosta molempia varsia, seuraavaksi oiskin sukkiin tehtävä kantalaput. Saa nähä, joko huomenna innostun taas kutomaan.
Kyllä on näin kaupungissa hiljaista juhannuksen alla. Toinen naapuri on siis muuttanut pois ja toinen naapuri on varmaan akkansa luona johonakin. Piti oikein vartavasten lähteä äsken viemään roskia jätelootaan, että näki ees joidenkin autoja. Mun auton lisäksi näkyi vain kolme autoa. Kaikki on jossain mökeillään ja sukuloimassa vissiin jo. Saa nähä, meneekö mun juhannus ihan vain kotona ollessa. Ei oikein huvittais minnekään lähteä, mutta saa nyt nähdä.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Juhannusviikkoa

Ei mitään ihmeellistä ole vielä tapahtunut.
Paitsi että mun niinkutsuttu toimistotuolini meni ja hajos kait lopullisesti :( Nyt mun piti tuoda läppäri olohuoneeseen tähän pirtinpöydälle, kun ei voi toimistopöydällä näppäillä iliman tuolia. Pöh ja höh. Kyllä pitäs laihtua, ettei tuolit hajoilis :D

torstai 12. kesäkuuta 2014

Himotuksia vesisateella

Aaaaargh...mie en voi käydä toisten, seurannassa olevia blogeja lävitte, kun niistä pursuaa ihania kirjoja ja ihania käsitöitä. En oikein tiedä, että kumpaanko ryhtyisin näin vesisadepäivänä, ottaisinko kutimet vai kirjan eteeni. Niin minnuu himottaa kumpainenkin ja kun niitä ei voi tehhä millään yhtä aikaa.
Eilinen päivä meni porukoilla ollessa, kun isukki halus laitella mun autooni, hän sitten pakkeloihti auton helmoja ja siinä meni ihan iltapäivään saakka, mutta eilen oli kyllä vallan hyvä päivä suorittaa se homma pois päiväjärjestyksestä,kun oli niin komia ilima ja tänään sataa, ennustuksen mukaan koko ihanan päivän., Mä kyllä tykkään vesisateisen hämärästä päivästä.
Saa nähä, pääsenkö huomenna psykologin testeihin taasen, on nimittäin selekä todella kippee ja tämä koneella istuminen vallankaan ei tee hyvvää selälle.
Noh, mie lähden nyt nuitten himotusteni hommien pariin :) Mukavaa päivää sinulle,rakas blogilukijani :)

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kolmivuotissynttäriviikko

Mulla alkoi tänään kolmivuotissynttäriviikko tuolla bookcrossingin puolella ja hetki sitten laitoin sinne arvonnan pystyhyn.
Tänä aamuna huomasin postilla käydessäni, että enteeni on käynyt toteen, naapuriasunto on melkein tyhjillään, eli siitä on naapurit lähtenyt huitsin nevadaan, tosin pihassa on vielä joitain tavaroita, mutta verhoja ei ole enää ikkunoissa ja muutoinkin on hiljaista viikonlopun rymistelyn jälkeen. Mä en kyllä yhtään tykännyt, kun tän naapurin muksut piti kauheeta shouta ja se metakka kuului ihan tänne saakka ja kissat kävi kuseksimassa pihat ihan niin, että aina hais kissanpissa, yök! Hyvä vaan, kun muuttivat jonnekin muualle. Saa sit nähä, millaiset uudet naapurit siihen tulee.
Kävin aamupäivällä kylillä ajelemassa, niin nyt on sitten tietyö ihan keskustassa, joten enpä tee sinne asiaa tällä viikolla. Perjantaina PITÄS olla aika psykologintesteihin, kun nyt viime perjantaina sitä ei ollutkaan, kun nainen oi sairastunut ja kävi niin veikeesti perjantaiaamuna, että kun olin menossa olkkariin tarkastaan uutta aikaa psykologille, niin omahoitaja soitti ja perui sen päivän ajan ja miä oisin justaan soittanut mielenterveystoimistolle, että on selkä niin kipiä, etten pääse tulemaan. No, hyvä se, että asia meni näin ja nyt on selkä jokseenkin kunnossa, verrattuna viime viikkoon.
Ei mulla muuta, heippa!!!!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mila Teräs: Sininen huone

22.1.2012 kirjakaupasta ostettu(5,90e), kovakantinen kirja, 312 sivua, Otava Keuruu 2006.

Sisälirpakkeen ja takakannen teksti:
Taideopinnoista haaveilevan Sigridin elämä keikahtaa sijoiltaan, kun hän huomaa olevansa raskaana. Ystävät ja sukulaiset kauhistelevat hänen päätöstään pitää lapsi, eikä Sampsakaan ole innoissaan. Kukaan ei kuitenkaan aavista, kuinka Sigridin sisällä kuohuu. Baari-illat jäävät ja kaverit loittonevat, mutta Sigridissä kasvava salaisuus vie hänet vähitellen lähemmäksi omaa historiaansa - ja aikuisuutta.
Onnen tunne on niin hauras, että se menee melkein heti rikki. Hän ei ole vielä valmis äidiksi, ei todellakaan! Tulisipa keskenmeno tai mitä tahansa, jottei hänen tarvitsisi saada tätä lasta. Samassa vatsaa nipistää. Sigrid kauhistuu: onhan vauvalla kaikki hyvin?
Ihan mukavaa luettavaa tämä oli. Ei mitenkään erikoinen kirja, mutta ihan kiva oli lukea tähän vauvakuumeeseen jotain näin todentuntuista tekstiä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ikimuistoisen metkan hauska päivä

Eilen lähdin kotoa aamulla puoli kympin aikoihin ja kotiuduin vasta vähä ennen kuutta iltasella.
Mitäkö tuolla välillä tapahtui?
No, ihan yhtä sun toista :)
Meillä Oli Miehen kanssa rehvaus Suninsalmen kahvilan parkkiksella. Hän tuli hakemaan minua maasturillaan ja sitten lähdettiin. Nimittäin turvesuolle työhommiin. Juu-u, miekii pääsin ekaa kertaa elämässäni turvesuolle ja sain kyllä tuta, mitä se homma on. Koko päivä päästeltiin mönkkärillä turvesuolla, putsattiin sellaisia ojaputkia, että vesi pääsi uudelleen virtaamaan. No, minä putsaisn vain muutaman ja lopun aikaa siirsin aina mönkkäriä seuraavalle ojan kohdalle, kun mies rämpi suossa, tai paremminkin loikki :) Aurinko paistoi ja helli meitä koko pitkän päivän ja enhän mie osannut varata pärstääni mitään aurinkorasvoja, no, nyt mulla sitten nenunpää punottaa kivasti :D

Oli kyllä mahdottoman kivan ikimuistoinen päivä, vaikka selkäparkani saikin aikamoista kyytiä, kun Mies päästeli mönkkärillä oikein kunnon vauhtia siellä turvesuolla. Monesti pelkäsin, että jäädään kiinni ja kerran mönkkäri menikin liika läheltä ojaa ja meinasi vaan kallistua oikealle, niin, että meidän piti nousta kyydistä pois ja mies ohjasi mönkkärin paremmalle tolalle ja taas matka jatkui :)

Mulla ei ole ikinä ennen ollut näin hauskaa päivää, kuin eilinen oli.
Nyt sitten on selkä, jalat ja kädet ja joka paikka kipiänä, mutta enpä vaihtaisi eilistä päivää mihinkään. Oli se vaan sellainen, rakkauden koetinkivi ja myö selevittiin siitä :) IHANAAAAAA!!!!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Amélie Nothomb: The Character of Rain

This was one of my birthdaypresentbook in this year.

The Japanese believe that until the age of three children are gods, each one an okosama, or "lord child". On their third birthday they fall from grace and join the rest of human race. In Amélie Nothomb´s novel, we learn that divinit is a difficult thing from wich to recover.

I at first don´t understand this story, but then the story take with me and a like it. Quite a lifetastestory this was :)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tuuli Reijonen: Silta

Mielenterveystoimiston saa ottaa-pöydän antimia, 14.11.2013. Kovakantinen, 176 sivuinen, Otavan Kirjapaino, Helsinki, 1950.

 Kirja alkaa tarinalla koulun opettajasta ja perjantai viimeisistä oppitunneista. Oppilaat kiittävät jälkeenpäin opettajaa hienoista tunneista. Sitten tarina siirtyy miettimään, kenestä kirja tulee kertomaan hieman yksityiskohtaisemman tarinan ja lopulta päätyy Mariikkaan. Hän on kerrostalossa asuvan professorin ensimmäisestä avioliitosta, tytön äiti on kuulemma juttujen mukaan karannut Pariisiin, eikä pidä mitään yhteyttä tyttäreensä. Professori on mennyt uusiin naimisiin ja Mariikkalla on pikkuveli Pertti.
Tapahtuu yhtä ja toista ja tyttö eroitetaan koulusta ja hän karkaa Tukholmaan töihin. Siellä taaskin tapahtuu kaikenlaista, kunnes Mariikka kohtaa vanhan tuttavaparin ja lopulta hän saa rahat Pariisin matkaa varten. Tarina jää mukavan avonaiseksi lopussa, että tälle kirjalle olisi vaikka saanut jatkoakin.

Omat tunnelmat kirjasta: Kyllä mä tykkäsin tästä, vaikka alkuun tuntui siltä, että ei hitsiläinen, mä en kyllä jaksa tällaista tarinaa kovin pitkälle lukea. Kuitenkin olen lukenut tätä nyt jo toisena päivänä, vuorotellen yhden enkunkielisen kirjan kanssa ja tänään haluisin lukea tämän kirjan loppuun ja niinhän mä pääsin loppuun saakka. Tässä oli ripaus sitä uskonnollisuuttakin, mitä joskus lukemistani kirjoista kaipaan, välistä tämä oli ahdistavakin, mutta loppu oli ihan kohtuu hyvä, jäi sopivan avoimeksi.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tuija Lehtinen: Ruusumadonna

Huutonetin kautta, 3,15e pokkari, kolmas painos, WS Bookwell Oy Juva 2006.

Nuori medianomi Isla Kaarna on muuttanut Roomaan ja työskentelee lahjamyymälässä Pantheonin lähellä. Lisäksi hän opastaa kulttuurimatkalaisia ikuisen kaupungin nähtävyyksiin.
Poikaystävä Luca on täydellinen latinohurmuri, elämä aurinkoista. Onnea varjostaa vain miehen sairaalloisen mustasukkainen kummitäti, joka tekee kaikkensa tuhotakseen orastavan lemmen. Islan pohjoismainen kauneus ja vaaleat hiukset herättävät naisessa suoranaista vihaa.
Pikku hiljaa Isla saa tarpeekseen latinalaisista tunnemyrskyistä. Onneksi hänen velipuolensa toimii suomalaisessa televisioyhtiössä ja sitä kautta avautuvat aivan uudet näkymät.

Omat tunnelmat kirjasta:
Mukavanleppoisa tarina, jossa oli myös ripaus jännitystä ja huumoria ja tietenkin romantiikkaa :)