maanantai 31. maaliskuuta 2014

Tää on mun elämää

Käärin hihat ylös ja päätin alkaa kirjoittamaan päivitystä tähän blogiini.
Itken öisin, itken aamuisin, itken iltaisin. En saa mielestäni pois seitsemän vuoden takaista sairaalareissua, jonne jouduin suoraan töistä, tai jouduin ensin teekoohon ja sieltä sitten ambulanssilla minut vietiin Seinäjoelle sairaalaan, jossa vietin elämäni ikävimmän syntymäpäiväni, sillä kukaan ei onnitellut minua silloin, olin psykoosissa! Vietin silloin kuukauden sairaalassa. Se oli elämäni toinen psykoosi, sillä elämän ensimmäinen oli tapahtunut toukokuussa 2005. Olen siis elämäni aikana läpikäynyt kaksi rankkaa psykoosia! Huutomerkki siksi, että se tuntuu niin kauhealta!!!!!!!!!
Jokaikinen kevät näin maaliskuulla elän nuo tapahtumat uudelleen ja uudelleen. Eikä yksikään, nuiden jälkeinen kevät ole ollut minulle helppo. Vaikeeta tallustamista päivästä toiseen ja odotusta paremmasta huomisesta.
Tänään on sitten jo onneksi maaliskuun viimoinen päivä ja huomenna alkaa kauan odotettu huhtikuu :) Olen tämän kevään aikana saanut ihan huikean ihanan määrän synttärikortteja ja paketteja tuon bookcrossingin synttäriryhmän kautta ja ne paketin ja kirjeet ovat kiltisti odottamassa perjantaiaamua, jolloin meikämuijan mittariin pärähtää 39 vee!!!!!!! Kauheeta! Mun äiti kun täytti kyseisen iän, niin mie täytin jo 19 vee, meillä on siis 20 vuotta ikäeroa ja minä olen jo näin vanha, eikä mulla ole vauvoista tietoakaan, muuta kuin unissani. Viimeyönä näin kahteen otteeseen unta, että olin raskaana! Sit olin vihainen unessa, itkin ja raivosin taas ja sit taas olin raskaana. On se jännää, miten monenlaista unta sitä voi yhden yön aikana nähdä.
Nyt täytyy käydä katsomassa luuria, kun piippaili peräti kaksi viestiä.
Jaapa jaa, toinen oli Mieheltä ja toinen oli Elisa-kirjasta. No, Miestä on aina kiva lukea viesteinä, mutta Elisa-kirjoja minä en harrasta.
Aurinko paistaa ihanasti tuosta ikkunasta tähän koneelle ja tuntuu, että miun sormet suorastaan viuhuu vain tässä näppäimistöllä :)
Eilen oli käynyt 101 kävijää miun blogissa, kiitos vain kovasti kävijöille :)

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Francesca Duranti: Talo kuujärven rannalla

Näin komeakantisen kirjan löysin  mttston saa ottaa-pöydän antimina 2.lokakuuta viime vuonna, kovakantinen 238 sivua, WSOY Juva 1986, suomentanut Aira Buffa.

Takakansiteksti:
Fabrizio on hienopiirteinen aristokraatti, kirjallisuudentutkija, joka vierastaa modernia maailmaa ja pelkää rakkautta, myös ystävättärensä Fulvian einvoimaa. Antikvariaattisilla löytöretkillään hän törmää unohtuneeseen kirjaharvinaisuuteen, vuosisadan alun rakkaustarinaan. Kadonnut maailma täyttää hänet, läsnäolevana kuin taika.
Romaani on monikerroksinen, upea lukuelämys. Sen aiheina ovat ihmismielen hauraimmat kerrokset, vieraus, ikävä, täyden kokemisen kaipuu. Sen tarina on harvbinainen ja salaperäinen, silti intensiivisen tarkka, uskomattomalla tavalla nykypäiväinen.

Omat tunnelmat kirjasta:
Vähän sellainen seikkaperäinen tarina, johonka en tahtonut alussa päästä mukaan ollenkaan, vaan tuntui, että olen ulkopuolinen lukija vainen. Kahlasin kuitenkin kirjan loppuun.


torstai 27. maaliskuuta 2014

Seitsemän vuotta!

Niin pitkä aika on eräästä tapahtumasta, joka on aina näin maaliskuussa kovasti mielessäni. Se ei ole mikään hauska juttu, mitä tässä muistelen, vaan aika ikävä juttu :( Tuopi kyyneleet väkisinkin silmiin, kun kyseistä aikaa muistelen.
Onneksi tänään sain jotain kivaa ja uutta, virkistävää muisteltavaa, sillä Mies kävi taasen kylässä, vaikka odotin vasta viikonloppuna tapaavani hänet, mutta hänpä yllätti taas minut :)
Olihan se taas ihanaa viettää Miehen kanssa iltapäivän tunteja. Tällä kertaa oli tarjolla muutakin, kuin pelkkää kahvia, kun olin käynyt aamulla kaupassa. Viimeksi juotiin Miehen kanssa vain pelkät suhveet, kun ei ollut leipää kummosempaa tarjottavaa, mutta Miehelle kelpasi silloin sekin.
Tänään vähän tuuletin ajatuksiani Miehelle, sillä kerroin tuon vuosien takaisen tapahtumista, pelkäsin kyllä kertoa, mutta mielestäni oli hyvä syy kertoa ja jo korkea aikakin avata sanaista arkkuani Miehelle. Eipä hän kovin pahasti juttua ottanut, vaikka etukäteen pelkäsin Miehen reaktiota. Hän vaan sanoi, että en mä hänestä niin vain pääse eroon :) Sanoin sitten Miehelle, että olen usein miettinyt, että kuinkahan kauan hän jaksaa minua katsella, olenhan häntä aika paljon vanhempi, että hän löytäisi nuorempaakin seuraa. No hän sitten sanoi, että ei ne mua parempia kyllä ois ja suuteli minua, etten enää löpisis moisia asioita :D

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Jee, mä tein sen!!!!

Ihan tässä sitä vain tuuletan, kun pääsin pitkän pitkästä aikaa kävelylenkille. Kävin siis postittaan tuonne pienen matkan päähän postin lootaan yhden kirjapaketin, jossa läksi kaksi kirjaa maailmalle :) Ihanan aurinkoinen sää ulkona, niin mikäs siinä oli tepsutellessa. Tahtoi alkuun ottaa kävely vähän koville ja jouduin aina pienten väliaikojen jälkeen pysähtymään vetämään raitista ulkoilmaa. Mutta mihinkäs mulla oli kiire, ei sitten yhtään minnekään, kotona kerkiää aina olemaan. Ei mulla mennyt tuossa käppäilylenkissä kuin 19 minsaa, mutta se olt ihan tarpeeksi mulle, kyllä kasvot nyt helottaa ja punottaa, kun sai auringonsäteitä poskille :)
Tämän päivää olenkin kotosalla ja mietin tulevaa viikonloppua....Mitä silloin tapahtuukaan, siitä vähän myöhemmin :)
Mukavaa ja aurinkoista päivää sinulle rakas lukijani, joka jaksat aina käydä kurkkimassa tätä tyhjentävää blogiani :)

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Margareta Strömstedt: Tule takaisin pikku Jaana

Lokakuun alussa viime vuonna saatu kirja vuodelta 1962 suomentanut Maria Laukka.

Ruotsin televisiossa ja kirjamarkkinoilla menestynyt nuori lahjakas lastenkirjailija Margareta Strömstedt on kirjoittanut Korneliuksen perheen kokemuksista valtavan hauskan ja syvästi inhimillisen pikku kirjan, josta aikuisetkin nauttivat. Näin kertoo 1962 vuonna julkaistun kirjan takakansiteksti.

Omat tunnelmat kirjasta ovat, jotta tarina oli kivan mukava ja jonka luki kyllä hetkessä, kun vauhtiin pääsi. Mukava välipalakirjanen, joka odottaa uutta osoitettaan :)

Åsa Larsson: Musta polku

Yli kaksi vuotta hyllyssäni olleena, tämä kirja pääsi nyt lukuvuoroon.
Pokkari, 367 sivua, Otava Keuruu 2008, suomentanut Katriina Savolainen.

Takakansiteksti:
Tuuli ujelsi kuin pahanilkinen jumala ikkunasta sisään. Hän tempaisi täkin laverilta. Se alla makasi nainen. Silmät olivat auki ja jäätyneet, valkoiset kuin huurrelasia.
Pakkasenlyömän Kiirunan ulkopuolella, viimaisella Tornionjärven jäällä, pilkkijä löytää kalastusarkista naisen ruumiin. Poliisi on ymmällään - kuka hän on?
Rebecka Martinsson on muuttanut takaisin Kiirunaan ja työskentelee syyttäjänä. Tällä kertaa hän seuraa pahan jalanjälkiä paikallisen kaivosyhtiön kautta aina Kongoon ja Ugandaan saakka. Kansainvälisessä rikollisuudessa ihmset ovat kasvottomia, mutta heillä on uskomattoman paljon valtaa. Tällaiseen maailmaan Rebecka ei olisi koskaan toivonut päätyvänsä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tässäpä oli pieniä räiskähdyksiä, eli elokuvamaisia pätkiä ihmisten elämästä, jotka sitten koostivat kirjan tarinan. Oli aika jännää, että pysyykö ajatukset kasassa tämän räiskähdysten takia, mutta hyvinpä pysyin juonessa mukana, vaikka luinkin aina joitakin lukuja kerrallaan ja lukemiseen meni kuusi päivää, eli ei ihan viikkoa tarvinnut kahlata tätä tarinaa. Jännäähän tämä ol alusta huikeeseen loppujännitykseen saakka :)
Osallistun kirjalla värihaasteeseen.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Painajaisuntako?

Heräsin hetki sitten uneen, joka varmasti ol painajainen.
Olin kahvittelemassa kotikylän poikamiehen luona ja kun miehen pit tuoda minulle kupillinen kahvia, niin siellä kupin pohjalla ol vain pieni tippanen kahvia. Odotin hetken, kun olin laittanut kahviin kermamaitoa ja lähdin sitten keittimen luokse, joka oli heidän naapurissa, pihalla! No, keittimessäkin oli vain tippanen kahvia, eli en saanut juodakseni yhtään suhvetta! Mikä nöyryytys!!!!! Siihen heräsin.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Rakastunut Nainen

Nyt sen voin sanoa, Minä Olen Rakastunut <3 Ihan oikeasti!!!! Juu-u! Niin siinä vain on käynyt!
Eilen iltasella kaipasin ja oikein ikävöin Miestä ja tänään Mies tuli yllätysrehveille, soitti vain puoli neljältä, että olenko kotona, no olinhan minä. Sitten näin, että mies kävelee pihaani ja pian ovikello sitten soikin! Voi hitsi sentään, en ehtinyt mitenkään valmistautua näihin rehveihin, kun odotin, että nähtäisiin vasta viikonloppuna. No, mies sitten tulla tupsahti luokseni, mikäs siinä. Keitin kahvit, mutta tietenkään ei ollut mitään muuta tarjottavaa, kun en ollut osannut varautua tähän rehveihin, vaikka kävin päivällä kylillä. Ois ollut vain leipää tarjota, mutta miehelle kelpasi ihan pelkkä kahvi. Olihan meillä ihanat rehvit, kaikesta huolimatta ja nyt miä olen ihan Rakastunut Nainen <3

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Cecelia Ahern: Lahja

Yli kaksi vuotta hyllyssäni ollut kirja, kovakantinen, 372 sivua, Gummerus, suomentanut Terhi Leskinen, Jyväskylä 2009.

Takakansiteksti:
Lou Suffern on minuuttiaikatauluttanut elämänsä. Syödessään aamiaista hän lukee päivän lehteä, suudellessaan Ruth-vaimoaan ja lapsiaan hyvästiksi hän ajattelee toista naista.
Eräänä talviaamuna kaksi viikkoa ennen joulua Lou seisahtuu kesken työmatkan ja ajautuu keskusteluun kerjäläismies Gaben kanssa. Loun häikäisevien, mustien nahkakenkien juurelle istuvan miehen tarkat huomiot ohikulkijoista jäävät hänen mieleensä. Kenties Gaben kaltainen neuvokas apuri voisi jouduttaa Loun ylennystä.
Lou hankkii Gabelle työpaikan toimistonsa postitusosastolta. Pian Gaben läsnäolo muuttuu häiritseväksi. Minne tahansa Lou meneekin, Gabe tuntuu aina olevan paikalla. Mutta olisiko Loulla jotain opittavaa Gabelta, jos hän vain malttaisi pysähtyä ja kuunnella?

Omat tunnelmat kirjasta:
Vähän surullinen tunnelma jäi kirjan lopusta. Minusta tuntui, että tämä kirjan tarinan sisällä kulkeva tarina oli kuin unta konsanaan. Tuntui niin erikoiselta, mutta hyvinkin opettavainen tarina tämä kaiken kaikkiaan oli. Jotenkin ajattelin, että kirjaa lukiessa saisin vielä fiilistellä joulutunnelmalla, mutta ei tässä ollut sellaista yltiöromanttista jouluhömpötystä, vaan aika arkisesti kirjoitettu satutarina tämä olt. Ihan kivaa luettavaa kuitenkin ja tämän kirjan parissa viihtyi ja jäi kyllä odottaman aina uutta tapahtumaa, että mitä voikaan seuraavaksi tarinassa tapahtua. Mystinen tarina, jos vois näin asian ilmaista.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Kirjahyllyni kertomaa

Sain taas ajankulukseni pienen blogihaasteen Janelta ja tässäpä on miun vastaukseni haasteeseen


1. Oletko mies vai nainen? Tyttö joka leikki tulella

2. Kuvaile itseäsi. 
Isosisko

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? 
 Lahja

4. Kuinka voit?
 Kahdesti kuollut

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.
 Vanha majatalo

6. Minne haluaisit matkustaa?
 Timbuktu

7. Kuvaile parasta ystävääsi.
 Annie, äitinsä tytär

8. Mikä on lempivärisi?
 Toivon väri

9. Millainen sää on nyt?
 Mannaa ja hunajaa

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?  Hämähäkin aika

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?
 Klaukkala

12. Millainen on parisuhteesi?
 Romanssi Venetsiassa

13. Mitä pelkäät? 
 Talven jälkeen valo

14. Päivän mietelause.
 Kyyneleet eivät puhdista

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?
 Tie luovuuteen

16. Miten haluaisit kuolla?
 Paksu täti rokkaa tykimmin


Siinäpä sitä haastetta oli näin naistenviikonlopun jälkimaininkeihin ihan kerrakseen :) Kiitos vain taasen haasteesta Janelle :)

torstai 13. maaliskuuta 2014

Tässä on Antsku-sukkani

Tässä sukat ovat vielä päättelemättömät, eli ovat juuri valmistuneet :)

Enpä sitten saa enempää kuvia lisättyä. No, tällä kuvalla mennään sitten.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Hannah Whitall Smith: Elämä Jumalan rakkaudessa

 Nettikaupasta,tuli 20.2.2014, 5 euroa maksoi. käännös Susanna Kallamäki, Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2007.

Kirjan takakansiteksti:

 Lepää Jumalan rakkaudessa.
Olet väsynyt kaikkeen, elät huolten täyttämässä maailmassa.
Joka päivä näet ihmisten kohtaavan tuskaa, vaikeuksia ja koetuksia. Kodittomat kamppailevat, kuolleisuusluvut nousevat ja päivittäin koet pelkoa median välittämien sota- ja terrorismiuutisten johdosta. Tuska ja pelko ryöstäytyvät valloilleen.
Tässä voimakkaassa ja rohkaisevassa sanomassa Hannah Whitall Smith muistuttaa meitä siitä, että kadotetun ja kuolevan maailman keskellä voidaan löytää rauha, Jumalan rauha.
Elämä Jumalan rakkaudessa kirjan välityksellä voit kokea iloa ja rauhaa ja voit levätä samalla, kun Jumala taistelee puolestasi pelkojasi vastaan.

Omat tunnelmat opuksesta:

Olihan tässä tietoa yllin kyllin, jota ei ihan hetkessä kyllä sisäistä kaikkea. Luin aina silloin tällöin kirjaa, joskus luvun, toisinaan parikin kerrallaan.
Odotin tältä ehkä enemmänkin, mutta sitten käteen jäävä osuus oli tällä kertaa pienehkö. Ehkä ajatustyö kirjan teksteistä tarvitsee aikaa ajaakseen asian :) Ihan hintansa väärtti kyllä kirja silti on.
 

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Maanantaiajatuksia

Huomenta vaan rakas blogini :) Olen ollut tässä jo tunteroisen hereillä, hakenut postin ja juonut jo aamukahvinkin. Mitään en ole vielä syönyt, mitä nyt aamulääkkeet heitin huiviin, niin kuin niin joka aamu muutoinkin.
Tänään posti toi sitten mukanaan viimoisen, eli sen kolmannen puuttuvan kirjan Nora Robertsin Kartanohäät-kirjasarjasta. Sitä mie havittelin pitkän aikaa tuon ikuisia kertomuksia-kirjasarjan kanssa ja nyt miulla on ne molemmat, kuinka yllättävää :) Peräti 13 kipaletta kirjoja tullut huutonetin kautta taas pienellä aikaa, nimittäin nuo kirjasarjat, tosin nämä Robertsin kirjat tuli yksitellen, perjantaina tuli tosin kaksi niistä ja tänään se kolmas. Joskos nyt olisin hetken aikaa tyytyväinen kirjakokoelmaani, enkä haalisi vähään aikaan huutonetistä mitään. Saas nähä :)
Tälle viikolle ei ole oikein kunnollista ohjelmaa tiedossa. Saa nähä, milloin se Mies tulee sitten käymään ja tuomaan sen Antsku-langan mulle, että pääsen tekemään sukat ittelleni :) Nimittän Mies kävi tässä kerran Keskisellä ja lupasi, että tuopi siltä reissultaan sitä vaaleanruskeaa lankaa, joka oli miulta vähissä. Voisinhan mie jo aloittaa niiden sukkien kutomisen, kun siihen varteen tulee keltaista,vaaleanpunaista, lilaa, vaaleanvihreää ja sit vasta sitä vaaleanruskeaa kantalappuun. Joskos näin maanantain kunniaksi tänään sitten aloittaisin niiden tekemisen, jos jaksan ja jos ja jos... :)

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Yksinäinen viikonloppu

Nyt sitten varmistui, että ei ole rehvejä tälle viikonlopulle. Miehellä on niin töitä, että menee tapaaminen ensi viikolle. Sanoi, että yrittää tulla käymään alkuviikosta kylässä. No, onhan tässä näitä rehvejä nyt ollutkin, että ihan kiva vaan saada viettää yksinäinen viikonloppu, ikävöidä j kaivata Miestä :)
Ulkona käypi melkoinen hujakka, siis tuuli. Aamulla satoi räntää, että maa oli valkoisena, mutta niin se vaan on sulanut vesisateen alla pois. Ihan hyvä. Mie tahtoisin, että pihatiet sulaisivat kokonaan, ettei tartteisi liukastella ulkona.
Että tällaista, tiedä, vaikka lähden huomenna katsomaan vauvelia veljen luokse.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Apua!!!!!

Se kaipaamani satanen paukkui eilen rikki, 109 kertaa kiitos, kiitos, kiitos :D
Ei mulla muuta. Puuro on syöty ja kahvi on juotu ja posti toi kaksi kirja huutonetin kautta :) Hih hih :)
Mukavaa päivää Sinulle, rakas lukijani :)

torstai 6. maaliskuuta 2014

Kauheeta.............

Eilen käynyt 94 immeistä miun blogissa, kauheeta paikkaa sentään. Kiitos, kiitos, kiitos. Miä olen otettu :) Milloinhan pamahtaa 100 rikki hih hih :)
Aamukahvilla tässä mietin, että mitähän sitä tänään tekisi...

keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Kunhan utelen...

Eilen on ollut kävijöitä peräti 84, kiitos siitä :)
Nyt haluaisinkin tietää, mitä kautta olet löytänyt blogini ja mitä mieltä olet blogistani?
Niin, tässä vain ihan muuten huvikseni utelen, sillä tuollainen määrä kävijöitä on jo miun blogissani ihan huippua. Kiitos, kiitos, kiitos :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Eilisestä...

Kiitos 78 kertaa, kiitos, kiitos, kiitos!!!!! Taitaa olla klikkausennätys meikäläisen blogissa.
Sen kun tietäis, mikä tässä miun tylsässä blogissa oikein kiinnostaa, kun tämä ei ole mikään kauneus-muoti-tahi kokkausblogi, vain miun ikioma mielenpurkautumisväylä.

Täällä sitä juodaan suhvetta ja mietitään päivän kulkua, että minne ja missä kohtaa mitenkin pääni ja itteni törkkäisin. On nimittäin aika paljon tälle päivälle hoidettavia asioita ja tuntuu, että jotain kuitenkin unehtuu. Saas nähä, miten muijan käypi tänään. Toivottavasti hyvin.

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Halusin vain sanoa

Mie inhoon kympillä tällaista ilmaa, lunta sataa ja lumen alla on jäätikköä. Kävin hetki sitten postilaatikolla ja meinasin kaatua kaksi kertaa, mutta onnistuinpa pysymään pystyssä. Eipä tällainen keli innoita lähteä yhtikäs minnekään. Aion siis pysytellä tämänkin päivän kotona. Onneksi vasta huomenna on pakollista menoa, että silloin sitten vasta liikenteeseen. toivottavasti tuo lumi jotenkin ihmeen kaupalla sulaisi pois sitä ennen. En tykkää nyt yhtään. Pois lumi pois.
Ei mulla muuta. Kahvia tässä juon.

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Niin paha olla

Olen huono ihminen. En saanut kunnolla yöllä nukutuksi, unirytmi on suorastaan viturallaan. Selkä on kipee ja olotila on todella nollan alapuolella :( Tänään ois ollut ristiäiset, mutta en mä niihin jaksa tällaisena lähteä. Mä häpeen itteeni, kun ei mulla ole mitään kauniita vaatteita tuollaisiin juhliin ja kun olen näin helvetin lihavakin vielä, niin eipä tällaiselle punkerolle mitään kaunista löydykään. No, nyt ei tarvii häpeillä, kun en mene sinne juhliin. Ja mua itkettää valtoimenaan, kun alkuun olin niin innoissani tästä päivästä, että pääsen veljen tykö kylään ja kuulemaan uuden tulokkaan nimen ja kenties oisin saanut pitää hetken aika vauvaa sylissänikin, niin sitten onkin edessä tällainen itkunsekainen päivä, että kaikki on niin perseellään.
No, sehän onkin maaliskuu, se kuukausista vaikein minulle. Onneksi on jo tiistaina jutteluaika mielenterveystoimistolle, ei tartte sen kauempaa odottaa asian purkamista. Näillä itkuisilla silmillä mennään tämä päivä :``(