perjantai 28. helmikuuta 2014

Laila Hirvisaari: Minä, Katariina

Päivälleen kaksi vuotta sitten rekisteröity kirja bookcrossing-sivustolle.


Kirjan takakansiteksti:                                               
Ei kukaan kysynyt, halusinko mennä naimisiin suuriruhtinas Pietarin kanssa! halusinko ylipäätänsä mennä neljätoistavuotiaana naimisiin kenenkään kanssa! ei kukaan kysynyt, haluanko vaihtaa uudeksi kotimaakseni Venäjän, tämän mystisen maan, jonka ihmisistä ja tavoista en tiennyt mitään.
Minut pakotettiin jättämään taakseni jotakin sellaista, josta en toivu koskaan.
Loisteliaan hovin keskus, vaimo, äiti, rakastettu - Venäjän keisarinna II Suuri tekee tiliä kiihkeästä nuoruudestaan. Joidenkin asioiden muistaminen tekee kipeää!
Uskomaton tahdonvoima nosti saksalaisen prinsessan Venäjän itsevaltiaaksi, mutta mikä oli hinta? Laila Hirvisaari tempaa lukijan 1700-luvun hovielämän juonitteluihin ja ylellisiin juhliin, mutta kuvaa koskettavasti myös niitä tuntoja, jotka ovat kaikille naisille yhteisiä asemasta ja aikakaudesta riippumatta.
 
Kirjan lisälirpakkeen teksti:
 Sofiaa huimaa. Hän on hyvin nuori ja täysin tietoinen, että joutuisi hallitsemaan tulevan puolisonsa rinnalla 20 miljoonaa alamaista. Hänet on repäisty juuriltaan keskelle uutta maailmaa ja uudenlaista kulttuuria, ihmisiä, jotka arvostelevat ja tarkkailevat häntä koko ajan. Hän joutuu luopumaan perheestään, nimestään, uskonnostaan ja yksityisyydestään. Hääseremoniat ovat loisteliaat, mutta sulhanen, suuriruhtinas Pietari, tuottaa puolisolleen pettymyksen toisensa jälkeen.
Nuoren vaimon tärkein tehtävä on tuottaa valtakunnalle kruununperillinen, mutta sitä saadaan odottaa.

Kovakantinen, 601 sivuinen kirja, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011, huutonetistä ostettu, hintaa en enää muista.
 
Omat tunnelmat kirjasta:
Vihdoinkin sain kirjan luettua. taisin aloittaa lukemisen jo alkuvuodesta, vai peräti viime vuoden puolella, en niin tarkasti enää muista.
Kirjasta löytyi laskujeni mukaan kolme kirjoitusvirhettä, jotka vähän tipauttivat pisteytystä. Tykkäsin kyllä matkata 1700-luvun tunnelmaan ja tässä kirjassa sitä oli kyllä riittämiin ja jännittäviä kohtauksia ihan kirjan loppuun saakka. 
Aika metkaa oli huomata, että olen kirjan lisännyt tasan kaksi vuotta sitten bc-sivustolle ja nyt vihdoin se on luettu, minä olen voittaja omassa sarjassani :)

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Viheliäisiä uutisia

Joopati joo, ois tehnyt mieleni kirjoittaa OIKEIN ruma sana tuonne otsikkoon. Sain justaan tiedon käsiini, että toukokuussa vuokra nousee taas melkein 20 euroa. Hitto, joka vuosi ne on alkanut nostaan vuokria, nous perusvuokra, vesimaksu ja autopaikkakin. Voi vihnetto sentään, sanon minä. En tykkää kyllä yhtään!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Ottaa NIIN kupoliin, ettei enää paremmasta väliä. Sinne meni se eilinen hyvä fiilis, joka jäipi päiväkahvitapaamisesta. Miten mä taas pääsen ylhäälle täältä maanmatosena olostani????????? Mikä nostais mielialaani niin, että unohtaisin tuon suorastaan paskamaisen uutisen??????

tiistai 25. helmikuuta 2014

Aina jänskättää

Odottelen täällä kiltisti, että tuossa kahden tunnin päästä lähden huristelemaan autolla pienen matkan ystävän luokse päiväkahville. Olen menossa hänen luokseen nyt vasta toista kertaa kylään ja siltikin minnuu jänskättää, että ei oikein tiedä, mitä tässä odotellessa tekisi. Tuntuu, että vatsa on pelkästä ajatuksestakin ihan sekaisin. Olen aina ollut sellainen jänskättäjä, että oksat pois. Joskus en ole päässyt tapaamisiin lainkaan, kun on olo mennyt niin huonoksi :( Itseä harmittaa tällainen, mutta minkäpä minä itselleni voin, kun olen mikä olen, niin kanssa olen just sitä sitten, jänskättäjä.
Ihmetellä täytyy, miten olen saanut tämän aamupäiväni kulumaan, sillä heräsin jo ennen kasia valmistautuun tähän päivään. Ensin join kupin teetä, hetken kuluttua puolitoista mukillista kahvia, siitä hetken perästä rahkaa. Muuta en ole syönytkään, ei huvita alkaa mitään kokkaamaan, olen laiskakin sen hyvän lisäksi ja tyhmä ja lihava ja ruma ja inhottava ja kaikkea muuta negatiivista.

Eilisestä saakka olin hyvin hyvin epävarma Miehen suhteen, että mitä minä oikein haluankaan. No, kerrottakoon, että tänä aamuna eksyin pitkästä aikaa sättiin hetkeksi. Eipä siellä huvittanut kauaa olla. Aloin itkeä, että onhan mulla ikävä Miestä ja en kyllä mistään löydä niin ihanaa ihmistä. Mutta minnuu pelottaa, pelottaa niin pirusti, että särjen sydämeni. Järjen ääni kysyy, no mitä sitten? No sitä sitten, että alan itkeä niin hirvittävästi, ettei siitä tule loppua lainkaan. No mitä sitten? Nenä menee ihan tukkoon ja silmät turpoo umpeen, ei ole kivaa enää kellään. No, mitä sitten?

Keskiyöherätys

Heräsin vajaa tunti sitten ei niin kauniilta unilta, että ei voinut heti jatkaa unen katsomista. Miksi mun pitää nähdä jo kuolleita henkilöitä unessani???? Siinä syksyllä poisnukkunut tyttö juoksi kaverinsa polkiessa pyörää ja tyttö hymyili minulle. Olin kyllä päivällä miettinyt hetken aikaa tätä tyttöä, ettei vieläkään tahdo uskoa, että hän on jo poissa keskuudestamme, vaikka olt vasta alle kolmikymppinen. No, sit unessani näen koko hänen sukunsa ja vieläpä kuolleen vaarinsakin unessani. On siinä unta kerrakseen! Ensin ajattelin, etten kirjoita tänne blogiin asiasta mitään, mutta pittää miun vähän purkaa sydäntäni, ennen kuin menen takaisin yrittään unta.
Ois niin ihanaa nähdä kaikkia rakkausunia, mutta näköjään en niitä näe :(
Eilen iltasella jo mietin, että onkohan tämä Mies nyt sitten se pitkäaikainen projekti, johon kannattais satsata oikein kunnolla, vai onko kyseessä vain ohimenevä juttu. Tarina kun on kestänyt pian neljä kuukautta, niin mikä tää juttu nyt oikein on??????????

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Tony Dunderfelt: Intuitio sisäinen viisaus

 Nettikaupasta männä torstaina, 8 euroa, Bookwell Oy Jyväskylä 2011.

Alitajunta palveluksessamme.
Intuitio on jokapäiväinen kumppanimme: käytämme sitä ihmissuhteissa, vuorovaikutustilanteissa, rakkaudessa, jopa bisneselämän päätöksenteossa sekä tietellisissä ja taiteellisessa luomistyössä. Muodostamme kuvan uudesta tuttavuudesta ensi silmäyksellä, ongelman ratkaisu valkenee nukuttuamme yön yli ja jokin valinta vain tuntuu olevan se oikea. Intuitio on työssään.
Mutta mitä intuitio oikein on ja onko siihen aina luottamista? Miten voimme saada ymmärrystä asioista ilman tietoista ajatustyötä? Onko intuitio selitettävissä oleva kyky vai mystinen voima?
Psyykeemme pyrkii auttamaan meitä intuition avulla. Intuitiota onkin syytä hyödyntää. Sitä voi myös kehittää käytännön harjoitusten avulla. Parhaiten luovimme arjen tilanteissa, kun rationaalinen ajattelu ja intuitiivinen oivaltaminen kulkevat käsi kädessä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tätä kirjaa lukiessa ei tahtoneet oikein ajatukset pysyä luetussa tekstissä, vaan jostain kumman syystä ajatukseni lentelivät amisvuosien oppitunteihin, joista nyt jo on kylläkin yli 16 vuotta. En tiedä, sitten, että miksi kävin niiden parin vuoden tapahtumia läpi tätä opusta lukiessani, mutta näin tällä kertaa. Kait ihan mukava opus tämä olt.

Sunnuntaina

Olen ihan uupunut. Vaikka kävin pienet lumityöt tekemässä, mieli halajais unille takaisin. Tuskin olen kahta tuntia enempää ollut hereillä tänäänkään. Eilinenkin oli uninen päivä, niin tämäkin. Olen juu juonut kahvia, vaan ei sekään tunnu auttavana. Sänky vetäis niin paljon puoleensa, ettei mitään määrää. Telkkaakaan jaksa katsoa, eikä kutoa ja vielä vähemmmän huvittaa lukea. Tuntuu, ettei nyt mikään kiinnosta. Typerää tällainen, mutta minkäs teet :( Näillä sutinoilla mennään.

tiistai 18. helmikuuta 2014

Postitushommissa

Olin tänään taas kirjojen postitushommissa kyläreissullani. Kaksi kirjaa läksi helpostikuorissa, mutta yksi oli niin painava, että pit laittaa postimerkkien kera matkaan. Vaikka eilen postin sivuilta katsoin kirjan postimaksun, että reilu 600 grammainen opus postittuu kuuden euron postareilla, niin siltikin laitoin taasen kaksi ylimääräistä postaria matkaan. Miksi minä aina teen näin? Miksen minä vaan voi luottaa, että kirja pääsee perille sille ilmoitetuilla postarimäärillä? Milloin minä pääsen tästä postareilla postituksen jänskätyksestä eroon? Nyt kun olen oppinut postittaan helpostikuorilla, niin se on niin yksinkertaisita laittaa vain kirja kuoreen, kuori kii ja kiikuttaa laatikkoon ja jäädä odottamaan, että milloin kirja on perillä uudessa kotonaan.

Onko teistä joku toinenkin sellainen, joka postittelee kirjoja???? Kertokaa kommenttejanne??? Sana on vapaa, vapaa, vapaa :)

Kävinhän minä myös taasen apteekissa hakemassa lääkkeitä, sinne upposi reilu 20 euroa ja kaupassa ostoksiin meni se vajaa 60 euroa, että huh huh tuota rahan menoa, mutta sille ei voi mitään. Nyt on sitten linnuillekin ruokaa ja itselle myös. Täydensin myös tuota maustepuoltakin, ihan vain leipomismausteilla.
Jos tänään tulisi edes syötyä ruokaakin, kun eilen tein pienen bataattileivän, joka hukkui sen siliän tien, sillä eilen en tehnyt mitään ruokaa. Tälle päivälle ostin sitten pinaattilettuja, joita lämmäyttää. Miust on tullut todella huono kokki, joisin vain kahvia ja rouskuttaisin leipää. Viime viikolla jo päätin, että alan kiltisti noudattaan ravitsemusterapeutin minulle laatimaa ruokalistaa ja pyh kait, yhtenä päivänä tein puuroa ja siihen sen noudattaminen taas jäi. On päiviä, ettei ruoka maita lainkaan ja sitten on taas päiviä, että tekisi mieli mussuttaa koko ajan jotain. Silläpä se aamupuuron syöminen olisikin niin terveellistä. Nyt muuten muistin, että unohdin TAAS ostaa niitä kaurahiutaleita, en voi tehdä hyvää kaurapuuroa :( On mulla muita hiutaleita kyllä kaapissa, mutta olen jotenkin tykästynyt kaurapuuroon. No, seuraavalla kauppareissulla sitten.

Mukavaa päivää sinulle rakas lukijani :)

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Eila Payne: Karjalan tyttö päiväntasaajalla

Kirjastosta maanantaina lainattu kirja, 458 sivua, Aikamedia, Gummerus Oy Jyväskylä 2006.

Takakansiteksti:
Eila Paynen kiehtovan sukutrilogian toinen osa vie lukijan päiväntasaajalle mustan Afrikan ytimeen. Evakkovuodet ovat takana ja Tiaisen perhe hajaantuu maailmalle. Katriinan kutsumus alkaa hahmottua ja niin paikka löytyy lähetyskentiltä. Katriinalle on koittanut aika kokeilla siipiä ja rakentaa maailmaa.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tämä toinen osa kirjasarjasta ei ollut ihan niin vetävä ja kiehtova, kuin kirjan ensimmäinen osa. Tätäkin jaksoi kyllä lukea ihan mielellään, sillä tässäkin oli tapahtumia. Ehkä liiaksi vain Katriinalla ja hänen työtoverillaan oli auto-ongelmia, mutta siitähän kirja sai uutta jutun juurta tarinaan. Jotenkin niitä kohtia lukiessa tuli oma, reilun kahden ja puolen vuoden takainen auto-onnettomuus mieleen ja kävin sitä hiljaa mielessäni lävitse. Ihan leppoisaa luettavaa tämäkin kaiken kaikkiaan oli ja yritän jaksaa lukea seuraavatkin osat, jotka minulla ovat kirjastosta lainassa.


lauantai 15. helmikuuta 2014

Ystävänpäivärehvit

Eilen iltasella odotin malttamattomana Miestä rehveille ja tulihan hän sitten vihdoinkin, kun Suomi-Norja lätkämatsi oli lopuillaan. Sain häneltä kukkia, ihananveikiän sydän minilämpötyynyn, suklaarasian ja kauniin kortin <3 Hän toi myös rakkausmunkit meille molemmille, vaan söimme sitten yhden puoliksi ja joimme ihanaa muumilimsaa.
On se jännää, kun elämässäni on nyt mies, jonka kanssa Ei Ole Pakko ryypätä joka rehvikerta :) Itseasiassa emme ole juoneet alkoholia näinä rehvi-iltoina lainkaan ja se on minusta ihana juttu <3 Kun minulla on kokemusta miehestä, jonka oli aina rehveillä juotava kaljaa ja yleensä tulikin pienessä maistissa mun luokseni, en ymmärrä, miksi mä jaksoin kestää sellaista :( Onneksi se suhde on ollutta ja mennyttä jo monen monia vuosia sitten. Enkä ole kuullut kyseisestä miehestä mitään. Tuli vaan tuosta juomisesta mieleen. No, yritän nyt unohtaa tuon kyseisen äijän.

Niin, rehvit oli oikein mukavasti onnistuneet ja mie taidan olla Rakastunut <3 Vai olenko???? :D

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Tänään mä sain sen :)

Tulin justaan toiselta kyläreissulta, kun piti käydä postittaan yksi paketti ja hakemassa huutonetin paketti. Paketti, jonka sain, oli iso pahvilaatikko ja nauroin postin myyjälle, että onkohan paketissa tiiliskiviä, vai kirjoja. Hän sitten kauhisteli, että ois hirveetä, kun on ostanut kirjoja, niin saiskin tiiliskiviä. Mistäpä nuista huutonetin myyjistä koskaan tietää, onko he luotettavia, vaiko ei. No, ei muuta ku kiiruusti kotiin ja pakettia aukaseen.
No, nehän siellä oli, siis kauan huutonetissä ihailemani Ikuisia kertomuksia, kymmenosainen kirjasarja ja ihan hienossa kunnossa kaikki kirjat ja hyvin oli pakattukin. Maksoin kirjasarjasta 29,50 postikuluineen päivineen. Nyt se on miulla!!!!!!! Ihanaaaaaaa!!!!!!!
Nyt kun jossain vaiheessa pääsen lukemaan sarjan kirjoja, on nimittäin muut kirjat tässä nyt luvussa.

Kävin maanantaina katsomassa ihanaa pientä sukumme uutta vauvaa ja voi kun oli ihanaa saada pitää pientä miestä sylissä, että käsi melkein puutui. Mutta se olt pientä sen rinnalla, että sain pitää vauvaa sylissäni ja ihailla häntä <3 Nyt miulla on neljä ihanan rakastettavaa veljenpoitsua <3 <3 <3 <3 Mie olen niin onnellinen!!!!!!!!
Maanantaina kävin myös kirjastoreissullakin, palautin lukemattomaksi jääneet kirjat ja otin tilalle Karjalan tyttö-sarjan kirjoja, sarjan viimeisin osa oli lainassa, joten sain vain 8 opusta mukaani :) On siinä miulla luettavaa kuukauden päiviksi, hyvä, jos ehdin ne lukea, mutta mie vain ihastuin kyseiseen sarjaan, että on ihan pikipakko kahlata sarja loppuun asti, tai mistäs mie tiiä, vieläkö se tuohon kymppikirjaan edes loppuu, vai jatkuuko.

Voi ku mie saisin huomenna olla ihan vain kotona, ettei tartteis lähteä minnekään. Toivoa passaa :)

maanantai 10. helmikuuta 2014

Blogihaastis :)

Sainpa ilokseni taaskin pienen blogihaasteen Kirjan jos toisenkin-blogin Janelta Ja tässä ovat kysymykset, jotka hän viskasi minun pähkäiltäväkseni:


1. Lempikirjasi lapsuudesta?

Yhteen aikaan metsästin kirjastosta kissojen ja koirien kanssa Kapu Karvakorva-kirjaa ja Pajunkissa-kirjaa, sillä muistin ne lapsuudestani. Kirjat nimittäin paloivat lapsuuden kirjaston palossa ja olin siitä todella harmissani. Meni vuosia, etten edes muistanut kyseisiä kirjoja. Sitten aloin metästään niitä huutonetin aarreaitasta ja nyt olen näiden kahden kirjan onnellinen omistaja :)



2. Mistä kirjasta tehty elokuva on ollut kirjaa parempi? Vai onko se edes mielestäsi mahdollista?

Tähän voisin vastata hiukan "monimuotoisesti", sillä pidin todellakin leffasta Eat Pray Love ja sen leffan huumassa ostin sitten jatko-osa-kirjan Tahdonko, kuinka päädyin naimisiin(vai miten sen kirjan nimi nyt meni, en varmaksi muista..)..No en pitänyt kirjasta pätkääkään, sillä sehän oli vain jotain ihme tilastojuttuja koko opus ja nyt kirja onkin maailmalla, luettuani siitä jotain kymmenisen sivua. Kyllä, mielestäni leffa voi olla kirja parempi, vaikka tässä oli kyse jatko-osakirjasta :) Äh, en jaksa "vatkata"; mutta näin :)




3. Luetko yleensä vain yhtä kirjaa kerrallaan vai voiko sinulla olla useampi yhtä aikaa kesken?

Ennen muinoin minulla oli aina vain yksi kirja luvussa, mutta nykyään tuon bookcrossing-harrastuksen myötä, kun tulee esim.rinkikirjoja, niin saatan parhaimmillaan lukea kolmea tai neljääkin kirjaa kerrallaan. Mutta juu-u, kyllä mie hajotan ajatusmaailmaa joskus hiukan liikaakin :)




4. Luetko runoja? Onko sinulla lempirunoa?

Kyllä luen välillä runokirjojakin ja itseasiassa meinasin eilen illalla, Ystävänpäivä-leffaa odotellessani ottaa yhden hengellisen runokirjan luettavaksi, mutta sitten kuitenkin siirsin sen lukuun ottamista ja jaksoin odotella leffan alkua. No, enhän mie taaskaan saanut ti siis jaksanut katsoa tuota kaksi ja puolituntista leffaa loppuun :(
Lempirunoksi voisin sanoa seuraavan: "Yksin oot sinä ihminen, kaiken keskellä yksin." Siihen on varmaan jatkoakin, mutta tuo pätkä on jäänyt Pekko, aikamiespojan poikamiesaika-leffasta mieleen :)




5. Minkä kirjan henkilön haluaisit oikeasti ystäväksesi ja kuka tämä henkilö on?

Tähän olisi montakin vaihtoehtoa, joko Kaari Utrion rakas Henrietta-kirjan päähenkilö Henrietta, Vanajan Joanna-kirjan Joanna, Raija Orasen Fanny-kirjan Fannyn tai Sophie Kinsellan Himoshoppaaja, mikä hänen nimensä nyt olikaan...joku Becky Blomwood....äh, ei jaksa käydä kirjasta tarkastamassa, minulla on hyllyssä lukemista odottamassa sarjan Himoshoppajan vauva(olen kyllä lukenut kirjan jo, mutta aloitin kerran sarjan lukemisen alusta, niin luen sitten kaikki kirjat) ja tietenkin Minishoppaaja on vielä korkkaamaton :)



6. Missä yleensä luet ja millaisessa asennossa?

Minulla on muutamia paikkoja, joissa luen, yleensä joko sängyllä vatsallani, joko sängyllä istuen ja nojaten seinään, joko olkkarissa keittiönpöydällä tai olkkarissa säkkituolilla istuen.



7. Millainen/millaisia kirjanmerkkejä sinulla on?

Aiemmin minulla ei ollut pahemmin kirjanmerkkejä, vaan hurahdin niihin, kun bc-puolella oli 2012 ystävänpäivän kunniaksi sellainen räpäkki, että sai tehdä niin monta kirjanmerkkiä, kuin halusi ja minä väkersin kaikille räpäkkiin osallistuneille kirjanmerkit, oisko niitä ollut jotain 25 kipaletta. No, minä sain sitten suurin piirtein saman verran ystävänpäivänä kirjanmerkkejä itselleni räpäkistä ja silloin innostuin keräämään niitä. En ole laskenut, montako niitä jo on. Runokirjanmerkit ovat ihania. Viime vuoden nimpparilahjaksi sain serkkulikalta elämäni ensimmäisen magneettikirjanmerkin ja se on kyllä ihana. Joskus, jos kirjapakettikuoressa on ihanaa kuvioteippiä, saatan leikata teippiosion kirjanmerkiksi ja olen niin tehnytkin :)



8. Minkä kirjan jätit kesken? Harmittaako jälkeenpäin? Voisitko ajatella lukevasi sen joskus myöhemmin, jos vain hetki olisi oikea?

Olen jättänyt moniakin kirjoja kesken lukematta ja laittanut maailmalle uudelle lukijalleen. Näin tein Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat-kirjalle, joka oli sekaisin syksystä2012-rinkikirjana. Sitten hiukan myöhemmin kuuntelin kirjan kirjaston äänikirjana, eikä kirja silloin tuntunutkaan hullumalta.
Hiukan minua harmittaa yksi opus, nimittäin Jaana Taposen Stockan herkku-opus, joka laitoin matkalleen lukemattomana, taisin lukea pari riviä. Oli vaan liika hoppu saattaa kirja maailmalle hippakirjana. Kenties lainaan sen kirjastosta, jos tulee vastaan.



9. Mikä kirja pitäisi lukea jo ihan yleissivistyksen kannalta? Oletko itse lukenut sen?

Kyllä, minulla odottaa kirjahyllyssäni Leo Tolstoin Anna Karenina, lukuvuoroaan. Jotenkin pelkään sen opuksen paksuutta, mutta eihän sitä tarvitseisi ahmimalla lukea, ottaisi pienen osion haasteekseen aina päivittäin ja pitäisi lukupaussia aina välillä. Vielä minä sen luen ja sivistän itseäni :)



10. Miten luulisit käyttäväsi sen ajan joka nyt kuluu lukemiseen, ellet lukisi enää ollenkaan?

Apua! Mie romahataisin, jos en lukisi enää ollenkaan. Sitten voisin vissiin kuunnella äänikirjoja, jos en saisi, tai voisi lukea. Tai niin, jollen millään ehdi lukea, niin sitten vaikka hoitaisin vauvaa :) hih hih..... On juu kuumetta, aina välillä ja nyt varsinkin, kun päivällä vissiin lähden katsomaan sukumme uutta hurmuritulokasta :)



Jes, pääsin kysymykset loppuun, vaikka luulin, ette jaksa nytten vastata niihin, vaan niinpä menikin, tuossa hujauksessa :)
Minä en nyt tähän hätään jaksa miettiä uusia kysymyksiä, vaan kukin voipi ottaa nämä kysymykset blogiinsa, kuka sitten blogillinen täällä miun blogissani vieraileekaan.

Mitäs muuten pidätte miun blogin uudesta ulkoasusta? Onko jo liika kesäinen??? Mie vaan kyllästyin siihen pinkkijutskaan ja ajattelin hiukan uudistua välistä :)




sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Viikonloppu lopuillaan

Se on sitten sunnuntai-ilta meneillään. Vastahan tuo oli perjantai-iltapäivä ja tuskailin koneen kanssa, kun sain Kynäisten blogi-kirjoituksen näppäiltyä suntuubiin, niin sitten koko teksti hävis, kun aloin paranteleen kirjoitusvirheitä. Ei muuta ku kone piuhaan kii ja varmistaan lehdestä, että raamattupiiri ol silloin yhdeltä ja ei ku autolla nopsaan Lähteelle ja hyvin ehdin. Lähteellä sitten hurahtikin melkein pari tuntinen. Sitten kaupoille tekeen viikonlopun ostokset ja jänskäämään iltaa, että tuleeko Mies, vaiko ei. No, tulihan hän :)
Sitä ennen äitee ehti soittaan ja kyseleen, että onkos rehviä tiiossa, silloin olin vielä epävarma ja eikä Mies laittanut varmistusviestiä, että perjantainako vai lauantaina, vaan yllätti minut ja saapui ennen ysiä illalla.
Voi ihanaa, kahden viikon paussi oli onnellisesti ohitse ja miun romahtamiseni.
Kerkesin muuten perjantainakin itkeä, kun yksi nainen lauloi Voice of Finladissa: Mä annan sut pois-biisin. Se saa miut aina niin herkistymään, ettei mitään tolaa. No, kerkesin pesasta simmukat, ennen Miehen tuloa.
Juotiin ihanaa Marlin Juissi Päärynämehua ja maisteltiin Miehen tuomia herkkuviinereitä, joista molemmat otti vain puolikkaat ja mulle jäipi sitten lauantaiksi toiset puolet.
Ilta sujui mukavissa merkeissä, ei siinä mitään.
On se jännää, kuinka Miehen kanssa unehtuu meidän ikäero ja kuinka aika saapi siivet, hurahti mahrottoman nopsaan ne tunnit, jotka Mies oli luonani ja oli aika heipata taas pieneksi hetkeksi, sillä Mies lupasi tulla viikon perästä uudelleen, kun on "pusupäivä" :) Eli Ystävänpäivä :) Mie meinasin jo antaa ystävänpäivälahjan Miehelle, vaan päätinpä siirtää antamista vielä viikolla :) En kerro, mitä olen hälle hankkinut. Paljastan kenties sen sitten, kun Mies on saanut lahjansa ja vielähän ehdin hankkia jotain muutakin mukavaa hänelle. Mene ja tierä.
Eilen olin ihan uupunut valvomisesta ja päivä menikin melkein nukkuessa, tai sellaisessa horteessa ettei kahvikaan piristänyt.
Eilen olisi ollut Oiva minuuttiruno-palkitsemistilaisuus kirjastolla, vaan enpä mie sitä eilen enää muistanut :( Ois ollut kiva olla kuulemassa voittorunoja. No, enää on paha mennä itkemään näin jälkikäteen :(  Harmittaa, mut kyllä mie sen kanssa pystyn elämään, en mee romahtammaan :)
Tänään sitten seikkailin Radio Dein-nettisivuilla ja tietty haahuilin siellä kauppaosiossa ja tein, kuin teinkin muutamasta opuksesta tilauksen, saa nähdä, tuleeko kaikki kirjat, otin sen tyylin tilauksen, että lasku tulee kirjojen mukana, niin en sitten mene ylimääräistä maksamaan, jollei jokin opus tulekaan.
No ja huutonetistä tein tarjouksen yhdestä kirjasarjasta, jota olen ihallut jo pidemmän aikaa ja sain jo maksettuakin sen paketin hinnan, saa nähdä, tuleeko sitten tulevalla viikolla jo postia :)
Näin pääsin oman tyylin "tipattomastani", eli ostamattomasta tammikuusta eroon, tai no, olihan ne kaksi huutonetin opusta, jotka ostin tammikuun puolella. Kuitenkin hyvin pysyin ruodussa, mut nyt sitten lankesin, kun en kestänyt tätä sietämätöntä haluamista, että ne on nyt SAATAVA :)
Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa Sinulle :)

torstai 6. helmikuuta 2014

Eve Hietamies: Puolinainen

Maanantaina kirjastosta tämäkin kirja lainattu, kovakantinen, 318 sivua, Otava Keuruu 2002.

Takakansiteksti:
Ilona on marketin kassa ja Iivari hanafirman myyntimies. Viidessä vuodessa elämästä on tullut turvallista. Enää puuttuu vain lapsi. Tyttö, jolla on äitinsä silmät tai poika jolla on isänsä villit kiharat. He pettyvät kerta toisensa jälkeen. Miksei kukaan varoittanut, että lapsen voi myös menettää.

Omat tunnelmat kirjasta:
Olisi pitänyt arvata jo alussa, että tässä ei ole mitään kivaa luettavaa, mutta jokin sai kuitenkin eilen lukemaan melkein 300 sivua tästä ja just hetki sitten luin kirjan loppuun. Kyllähän tämän kirjan luki, sillä halusin tietää, että onko kirjailija laittanut kirjalleen onnellisen lopun. Sen saa vain lukija tietää, mutta aika rankkaa tekstiä tässä on, jos meinaa, että itsellään on vauvakuumetta ja lukea tällaisen kirjan, niin huh huh, sanon minä. No, tämähän oli yksi niistä monista kirjaston kirjoista, joita lainasin ja jatkossakin vielä tulee viisi ainakin olemaan kirjastonkirjan lukuarviointia. Että ja näin.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Eila Payne: Karjalan tyttö

Kirjastosta maanantaina lainattu, kovakantinen kirja, 381 sivua, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2005, sivunvalistus Aikamedia Oy.

Takakansiteksti:
Eila Paynen mukaansatempaavan sukutrilogian ensimmäinen osa vie lukijansa Karjalaan toisen maailmansodan edeltäviin aikoihin. Kun sota koskettaa Tiaisen perhettä, maailma muuttuu. Evakossa elämä näyttää Tiaisille kahdet kasvonsa ja Katriina-tytär löytää syvällistä ajateltavaa. Ristiriitaisin tuntein Katriina etsii paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa ja seurakuntaelämässä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Olen ihaillut kirjaa monesti netissä ja nyt maanantaina tämä sitten tuli kirjastossa kohdalleni, etsiessäni randomina jotain luettavaa kirjaston hyllyistä. Katsoin, että sinne jäi vielä kyseisen sarjan kirjoja muitakin jaksoja ja ajattelin, että otanpa kokeeksi tämän ekan jakson sarjasta lainaan. No, kotiin päästyäni aloitin heti lukea kirjaa ja kuinka yllättävää, minä ahmin kirjan tekstiä kahdessa päivässä 300 sivua ja tänä aamuna sitten luin loput sivut. Tämä todellakin oli justaan sitä, mitä olen pitkän aikaa toivonut saavan lukevani, uskonnollista tekstiä kasvutarinana. Tykkäsin kyllä lukemastani, johan sen kertoo tarinan nopea lukeminenkin.
Aion kyllä lainata kirjastosta sarjan jatko-osatkin, sillä tässä sarjassa on ilmestynyt kaiken kaikkiaan 10 kirjaa :)

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Onnellinen täti

Heräsin puolisen tuntia sitten tekstiviestin saapumiseen. Minä olen nyt neljän pojan täti, jeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee :) Ihanaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaaa :)
Aika veikeesti, kun iltasella olin kirjoittanut päiväkirjaan kellon ajan, jolloin lähden odottaan unimasaa, no tuon pikkuvauvan syntymäaika on sama, kuin päiväkirjaan kirjoittamani kellon aika. Kuinka yllättävänjännänhauskaa :)
Ei oikein tahdo uni tulla silmään. No, kenties jonkin ajan kuluttua, kun olen ollut tässä koneella jonkin aikaa. Ei ois kiva valvoa koko yötä.
Mutta että näin päätän raportoinnin tähän ja jatkan onnellisena tätinä oloa :) <3 <3 <3 <3 Sydän jokaiselle poitsulle :)

Me käymme helmikuun viettohon :)

Juupa juu, se on sitten kuukausi vaihtunut ja pitäs jotain virkistävää kirjoittamista keksiä, vaan niin vain on piänuppi tyhyjä jottei tule mitään kiva mieleen.
Tänään on taas Kynäisten rehvaaminen kirjastolla iltapäivä neljältä alkaen ja minulla ei ole sinne minkäänmoista tarinaa taaskaan mukana. En ole saanut kuukauden aikana aikaiseksi kirjoittaa kolmesta aiheesta mitään juttua, mutta siltikin meinaan mennä kirjastolle tänään, ilman tarinaa. Ihan niin kuin kuukausi sitten. No, mitäs pienistä. Pääasia, että saa lähdetyksi mukavien ihmisten ryhmään pariksi tuntia kuluttamaan aikaansa ja kuuntelemaan ihania tarinoita :)

Kävin tuossa aamupäivällä postittamassa kylälle jo neljä kirjaa maailmalle lähteväksi, niin kotiin kun tulin ja koneelle, niin löysin bc-sivustolta tiedon, että olin voittanut yllätyskirjan tältä viikolta, eli sitä sitten odotellessa ja yksi hippakirjakin olisi tiedossa, sekä huutonetistä yksi opus, joka tosin ei jää minulle, vaan menee eräälle :) Enpäs kerro, kenelle hih hih :)
Samalla kyläreissulla kävin sitten pitkästä aikaa kaupassa, siwassa, tekemässä puuttuvat ostokset, enkä muuten ostanut yhtään mitään herkkuja, vaan kahvia, milkkiä, leipää, rahkaa, mehua ja aina niin tarpeellista wc-paprua.  :) Kahvia mie jo kurnasin kupillisen, kun olin pari päivää kahvilakossa. Jahans, se on netti katki. Apuwa.... Johan sen sain päälle taas. No juu, ei mulla tässä sen enempää, jään odottelemaan kirjastolle lähtöä, vielä sellaiset reilu pari tuntia.