sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Anneli Salonen: Villinaaraat

Viime vuonna, heinäkuussa kirjastolta eurolla ostettu, kovakantinen 176 sivua, Karisto Hämeenlinna 1999.

Elisassa on äksöniä, sitä ei voi kiistää. Jätettyään kimpaantuneena työpaikkansa hän muutti kotitilalleen kasvattamaan vihanneksia ja pitämään tilitoimistoa. Työn puitteissa hän tapasi Artonkin ja se oli menoa melkein heti, vaikka mies oli liki parikymmentä vuotta nuorempi.
Helka on toista maata. Veisteli omituisia kuvapatsaita puusta, piti huolta höpsähtäneestä tädistään ja torjui ihmiset pidättyvällä käytöksellään. Liekö koskaan ollut miestenkään kanssa tekemisissä.

Omat tunnelmat kirjasta:

Tätä oli kovin leppoisa lukea ja luinkin kirjaa aina iltalukemisena.
Tänään sitten ahkeroin kirjan loppuun.
Tykkäsin kyllä lukemastani, vaikka olenkin lainannut tämän joskus vuosia sitten kirjastosta, mutta enpä muistanut enää silloista lukemaani, että mitä tässä kirjassa tulee tapahtumaan ja siltään oli, kuin olisi lukenut ensimmäistä kertaa tämän kirjan.
Siinäpä ne, päällimmäiset tunnelmat. Kannattaa lukea, jos tykkää leppoisasta meiningistä :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)