torstai 30. tammikuuta 2014

Taaskin kävi

Jopas jopas, kannattipa alkaa tekeen paperihommia tuossa ennen yhtätoista, sillä just silloin kilis miun luuri ja ensin luulin, että kuulin omiani, sillä viimeksi viestinmerkki soipi maanantai-iltana.
No nythän tuli sitten vihdoinkin Mieheltä viesti :) Ja mie olen yhtä hymyä koko nainen :D

Sain järkättyä paperit, sellaiset tarpeelliset säilytettävät yhteen pieneen kansioon ja veks tästä kirjoituspöydältä, peräti kahdesta kohteesta sain laput raivattua ja roskat men roskikseen. Kyllä täytyy olla ittestään hiukan ylpeä, niin pitkään kun olin asiaa siirtänyt.
No, vielä on mappikansiot käytävä maksetuista laskuista läpi, mutta sen homman jätän joksikin toiseksi päiväksi. Yhden päivän hommaksi piisaa, kun sain tän pöydän jotenkin selvittyä.
Nyt juon taas suhvetta, jo kolmas mukillinen tänään. Pidin muuten tänäänkin puuropäivän, niin kuin eilenkin. Tänään vaan puuro meni kurkusta alas leppoisammin, ilman kyynelten virtaa :) Ollut ihan rauhallinen fiilis tänään, verrattuna eiliseen kyynelehtimiseen.
On tää naisen elämä sitten ihmeellistä, kun on tottunut päivittäiseen viestien vaihtoon ja sitten kun tuleekin melkein kolmen päivän tauko, ni jopas pittää itkeä silmät punaiseksi ja pää kipeeksi.
Höh ja pöh sanon minä.
Näillä mennään :)

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Hitokseen mie olen romahtannu

Monta kertaa olen romahtannu tännäin, eräästä tietystä syystä.
No, Miehestä ei ole kuulunut maanantain jälkeen yhtikäs mittään ja miä olen ihan vipivarma, että nyt on stoori tullut tiensä päähän. Byäääääääääh....... Mie en kestä tätä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Meillä on ollut niin ihanat rehvit näiden kolmen kuukauden aikana, että kertaakaan ei ole ollut eripuraa mistään asiasta. Onko sitten niin, että on mennyt liiankin hyvin????? Mene ja tiedä.
Olen itkenyt tänään, että mulla on ihan pää kipeenä, eikä sitä auttanut edes saunassa käyntikään, eipä tietenkään, vaan pahenti, mutta kun teki edes jollain ilveellä piristää tätä itkupäivää. No, nyt vietän sitten jumpsuit-haalari-illan pyykkiä pesten, tai tietenkin niin, konehan ne pesee, tuolla par aikaa.
No, mie jatkan romahteluain täällä.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Anneli Salonen: Villinaaraat

Viime vuonna, heinäkuussa kirjastolta eurolla ostettu, kovakantinen 176 sivua, Karisto Hämeenlinna 1999.

Elisassa on äksöniä, sitä ei voi kiistää. Jätettyään kimpaantuneena työpaikkansa hän muutti kotitilalleen kasvattamaan vihanneksia ja pitämään tilitoimistoa. Työn puitteissa hän tapasi Artonkin ja se oli menoa melkein heti, vaikka mies oli liki parikymmentä vuotta nuorempi.
Helka on toista maata. Veisteli omituisia kuvapatsaita puusta, piti huolta höpsähtäneestä tädistään ja torjui ihmiset pidättyvällä käytöksellään. Liekö koskaan ollut miestenkään kanssa tekemisissä.

Omat tunnelmat kirjasta:

Tätä oli kovin leppoisa lukea ja luinkin kirjaa aina iltalukemisena.
Tänään sitten ahkeroin kirjan loppuun.
Tykkäsin kyllä lukemastani, vaikka olenkin lainannut tämän joskus vuosia sitten kirjastosta, mutta enpä muistanut enää silloista lukemaani, että mitä tässä kirjassa tulee tapahtumaan ja siltään oli, kuin olisi lukenut ensimmäistä kertaa tämän kirjan.
Siinäpä ne, päällimmäiset tunnelmat. Kannattaa lukea, jos tykkää leppoisasta meiningistä :)

lauantai 25. tammikuuta 2014

Tässä on kirjahyllyni

Siinä on miun kirjahyllyni ja kaikki lukemattomat kirjat, joita on päälle 360 opusta :) Eli ei niitä kovin paljoa ole :)
Tänään kävin shoppailemassa, mutta eipä tullut ostettua yhtään kirjaa, miulla vain on vieläkin mielessä ne huutonetin opukset. Meinasin, että tämän viikonlopun aikana teen ratkaisuni niiden opusten suhteen. Saa nähdä, kuinka muijan tuloo käymään :) Pahoin pelkään, että lankean niihin opuksiin.

Eipä minulla ole tähän muuta lisättävää. Heipparallaa!!!!
 
 
 
 
Suklaakädellä merkitty täti :)
 
Tuplanimpparit ja pikkujouluillan herkut :)
 
 
Siinähän niitä, kuvatuksia. Nyt menen katsomaan yhtä leffaa töllöstä, jospa vaikka ois kiehtova. Moikkasta!!!!!
 
 
 
 
 


perjantai 24. tammikuuta 2014

Mulla on heikko kohta

Heikko kohtani on huutonetin kirjat. Nyt siellä on seurannassa kuusi sellaista opusta, jotka miä niin kovasti tahtoisin saada. Ne ovat samalla myyjällä, joten voisin ehkä saada postikuluissa alennusta, kuin että erikseen ostaisin kirjat eri myyjiltä. Just laskin, että paketin hinta ilman postikuluja ois alle kolmekymppiä, eli ei ihan hirveetä määrää. Mutta kun olen kieltänyt itseltäni kirjojen hankinnan. Joo, olen tehnyt tarjouksen parista toisesta kirjasta, joiden huuto ratkee huomenna. Mutta kun miä halluisin ne kuus opusta. Mitä ihmettä miä teen?????? Millä miä pääsisin asiasta eteenpäin. Sit, jos en tee huutoa kyseisistä kirjoista, ovat osta heti-huutoja, ne saattaa mennä jollekin toiselle. Sitten minnuu raivostuttaa, jollen saa kyseisiä kirjoja omaan hyllyyni koristeeksi ja itselleni luettavaksi.
Mie tarviin APUA tähän kirjan haalintaani!!!!!! Kuka minnuu voipi auttaa?????? Mie halluun tehdä ne ostokset..... Voinko mie sallia itselleni sen verran hemmottelua????? ÄÄÄÄÄÄH!!!!!!!! Mitä mie teen?????

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kristiina Vuori: Näkijän tytär

 Cdon.comista  19.7.2012, 22,95e, tuli ilman postikuluja. 569 sivuinen tiiliskivi, Tammi, Helsinki 2012, Painanut Bookwell, Porvoo.

"Paetkaa, rouva! Paetkaa", huusi renki Matias ja löi piiskallaan Margareeta Starkin ratsua lautasille. Tamma hypähti ja ryntäsi holtittomaan laukkaan takaisin tulosuuntaansa. Jossakin siellä, vielä toivottoman kaukana, olivat Teinperin kivitornit, koti ja turva.

Eletään keski-aikaa 1200-luvun Suomessa. Ryöväri käy Margareeta-rouvan kimppuun ja näin saa alkunsa Eira, tulitukkainen tyttö. Lapsen syntyperästä ei puhuta sillä isoisä, Teinperin herra Ulf Stark ei sitä sallisi. Kun neito varttuu, tulee muutakin vaiettavaa. Hän tuntuu perineen isältään näkijän ja shamaanin paheksutun lahjan.
Kristinusko ja pakanuus lyövät yhteen Hämeessä, eikä kukaan ole turvassa. vaarojen keskellä Eiran kiihkeä, itsepäinen sydän sykkii kiellettyä rakkautta Rikhardiin, sukulaiseen. Mutta hänen uniinsa ilmestyy aivan toinen mies, vieras, pelottava, sotaisia ja - vastustamaton.

Romantiikkaa ja petosta,
taistelua ja taikaa! 
 
Omat tunnelmat kirjasta:
 
Sain justaan kirjan luettua ja arvonnan suoritettua, eli kirja odottaa matkalle lähtöään.
Ihan mielenkiintoista luettavaa, vaikka ei mielestäni vedä vertoja Kaari Utrion historiallisille kirjoille. Tässä kyllä kahlattavaa, eli luettavaa piisasi ihan kiitettävästi, välistä tuntui, ettei tarina etene yhtikäs minnekään, että tuntui niin raskassoutuiselta. Sitkeesti vain räpiköin luettavan loppuun asti :)
Yksi seikka minua otti kupoliin tässä kirjassa, nimittäin se, että kun Eira muuttui linnuksi, vissiin kait ajatuksensa voimalla ja ajatuksissaan, niin se tapahtui ilman mitään suurempaa ennakkovaroitusta, jotenkin mielestäni liiankin äkkiarvaamatta ja sille luotiin mielestäni liian vähän palstatilaa. Olen sitä mieltä, että siitä muuttumisesta ois voinut kertoa enemmänkin. No, mutta kirja meni, niin kuin sen pitikin mennä ja mielestäni tämä oli ihan kohtalainen lukuelämys ja annoin bc-puolella vain 7/10 pistettä. Että sellaista.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                       

 
 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Maeve Binchy: Seitsemän talvista päivää

Keskisen reissulta 11.12.2013, 24,50e, kovakantinen, 364 sivua, suomentanut Päivi Pouttu- Deliére, WSOY Helsinki 2013.

Irlannin länsirannikolla, korkealla tuulen pieksemillä kallioilla seisova Stone House uhkaa rapistua maan tasalle, kunnes kotiseudulleen palaava Chicky puhaltaa paikkaan jälleen eloa. Menneisyydestään vaitonainen Chicky kunnostaa talon idylliseksi hotelliksi, joka tarjoaa täydellisen pakopaikan jokaiselle aikaa, tilaa ja rauha kaipaavalle.
Hotelliin avajaisviikolla saapuvat vieraat muodostavat sekalaisen joukon surun ja onnen täyteisiä ihmiskohtaloita. Winnie on päätynyt lomamatkalle sietämättömän anoppikokelaansa kanssa. Andersia piinaa vaikea suhd isäänsä, Johnia julkisuus ja Freda taistelee mielenterveytensä kanssa. Nicolan ja Henryn elämää varjostaa traaginen kuoleman tapaus ja he etsivät Irlannin jylhistä maisemista voimaa jatkaa eteenpäin.

Omat tunnelmat kirjasta:
Kirja oli koottu pienistä tarinoista henkilöistä, jotka jollain ihmeen kaupalla sattuvat päätymään lomallaan samaan, juuriavattuun hotelliin. Olisin odottanut, että tarinat erikseen vievät koko kirjan tarinaa eteenpäin enemmänkin, mutta niin ei vain käynyt. Kirjan juoni siis junnasi tavallaan yhdessä kohdassa. henkilöhahmot olivat kyllä kiehtovia. Kuolemaa tässä kirjassa oli mielestäni ihan liikaakin, tai siis sen kuvausta/kerrontaa, että se ja se on kuollut, tai kuolemassa tms. Muuten ihan mukiinmenevä tarina, ei siinä mitään.

Tämän vuoden kolmas loppuun saatettu kirja :)
 

Alexander McCall Smith: Kalaharin konekirjoituskoulu miehille

Yli vuosi sitten kirjahyllyyni saapunut pokkari, 253 sivua, suomentanut Jaakko Kankaanpää, Otava Keuruu 2010.

Mma Precious Ramotswen harmiksi Gaboroneen ilmaantuu kilpaileva etsintätoimisto, joka mainostaa itseään lauseella "Uskokaa tutkimukset MIEHELLE!"
Rahapulasta kärsivä Mma Makutsi puolestaan päättää hyödyntää poikkeuksellisen hvää päästötodistustaan Botswanan sihteeriopistosta ja perustaa konekirjoituskoulun miehille. Liikeidea on menestys, jonka seurauksena Mma Makutsi paitsi kerää varallisuutta, joutuu myös yllätyksellisiin ihmissuhdekiemuroihin.

Omat tunnelmat kirjasta: Täydet 10 pojoo kirjalle :) Tykkäsin, vaikka kirja saikin odottaa reilun vuoden hyllyssäni, ennen kuin pääsin tarttuman tähän tarinaan. Kirja oli iltalukemisena minulla ja aina vain yhden luvun kerrallaan luin, tai kaksi, miten jaksoin lukea ennen unta. Kirja oli leppoisaa luettavaa ja hyvinhän tämäkin opus päättyi. Näissä kirjoissa on sellainen hellyttävänletkeä tunnelma, vaikka aina on Mma Ramotswella jotain ikävääkin ratkottavaa. Minä odotin, että Mma Makutsilla ois jo vihdoinkin käynyt onni miesten suhteen, mutta... Noh, kenties seuraavalla kerralla sitten :)

Tämä olliit sitten vasta toinen tänä vuonna luetuksi saatu opus, jihuuuuuu :)

perjantai 3. tammikuuta 2014

Kirsi Ranto: Ole se valo joka olet

Joululahjaksi saatu, kovakantinen, 242 sivuinen kirja, Tammi, Helsinki 2013.

TAKAKANSITEKSTI:



 Vuoden 1998 tangokuningatar Kirsi Ranto kertoo, miten onnenhuuma ja suosio vaihtuivat loppuunpalamiseen. Hän menetti niin uran, avioliiton kuin elämänuskonkin ja nämä kokemukset johdattivat hänet voimallisen kysymyksen äärelle: "Kuka minä olen?"

Ole se valo joka olet on inspiroiva omaelämänkerrallinen seikkailumatka ja kertomus avautumisesta ilolle ja rakkaudelle. Johdattajina matkalla toimivat enkelit ja halaava hyväntekijä Äiti Amma, jonka ashramissa eli henkisessä keskuksessa Intiassa Kirsi nykyisin vierailee kahdesti vuodessa.
"Enkelit ja Amma eivät edusta minulle mitään erityistä uskontoa, vaan he ovat opettaneet minulle syvempää itsetuntemusta ja valoisampaa elämänasennetta. Toivon, että lukiessasi tätä kirjaa näet kaiken sen ohjauksen, jota sinäkin saat osaksesi. Mikään ei ole sattumaa. Et ole koskaan yksin."
Kirjan mukana on Kirsi Rannon musiikkia sisältävä cd, joka johdattaa lukijan meditaatioon, rentoutumiseen ja hiljentymiseen.
 
OMAT TUNNELMAT KIRJASTA:
 
Tykkäsin lukemastani erittäin paljon, sain kirjan aamutunteina luettua loppuun ja harmittaa suuresti, että nyt se on luettu.
Mukana tuli myös cd-levy, jota en ole vielä kuunnellut, mutta meinaan tänään sen kuunnella.
Kirja kertoi aika niukalti Kirsin lapsuudesta, pääosaa esitteli ensin keikkailu ja sitten vuoroon tuli Äiti Amma, josta kerrottiin kirjassa aika useaan otteeseen. Ei se paha juttu ollut, ei sinne päinkään, vaan se oli todella kiinnostava luettavaa, millainen vaikutus yhden intialaisen naisen halauksilla ihmisiin on ja millaista vetovoimaa nuo halauksen saajat sitten alkavat tuntea Ammaa kohtaan. Tämä oli muuten ensimmäinen kirja, jonka olen lukenut Äiti Ammaan liittyen ja siinäkin mielessä tämä oli kiehtova lukukokemus. Kirjassa kerrottiin myös enkeleistä, jotka kiehtovat myös minua. Oli jännää, kun tässä yhtenä päivänä olin tunnin tupluureilla ja kun tuli aika herätä, niin tunsin käden päälläni kylmän, ihan kuin puhalluksen. Siihen en vielä herännyt, mutta pienen hetken perästä heräsin tupluurilta virkeänä ja sitten kun seuraavan kerran luin kirjaa, niin Kirsi kertoi jossain kohdassa kirjan tarinaa, että välillä hän tunsi kylmän puhalluksen tms ja minua huvitti, kun minua oli justaan herätelty moisella tuulahduksella :)
Enkeleitä ja villasukkia, oli kuin tehty kirja minulle. Kirja taitaa mennä seuraavaksi äidilleni lainaan :)

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Voihan vihnetto

Minnuu vois itkettää just nyt. Bookcrossing-sivusto ei ole toiminut koko päivänä ja miullehan ei päivä aukene, jollen pääse rakastamalleni sivustolle. Byääääääääh...... Mutta kun ei toimi, niin ei toimi.
Olen kutonut vuoden ekoja junasukkia, niistä tulee siniset, sellaisesta baby-langasta, joka on ihanan pehmeää ja ikävä kyllä ohuttakin.
Sain muuten eilen iltasella ne vuoden kahdennetkymmenennetensimmäiset sukat valmiiksi, sellaiset aprikoosinväriset junasukat, kuinkas muutenkaan.
Mulla on nyt vauvasukkaprojekti menossa :) Kudon vain suloisen pieniä junasukkia :) Teetä tässä juon ja ihmettelen, että mitähän sitä oikein tekis, viitsis koko aikaa kutoakaan. Jos menis käymään Facebookissa, taas kerran, kun ei sinne bc-sivustollekaan pääse :( En tykkää!

Uusi vuosi, uudet kujeet

Oikein hyvää alkanutta uutta vuotta 2014  :)
En nyt jaksa näin aamusta muuta kirjoittaa.