keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Alkavan Uuden Vuoden toivotus

Haluan toivottaa, oikein mukavaa alkavaa Uutta Vuotta 2015, Sinulle rakas blogissa kävijä ja blogini seuraaja. Teitä on ollut kuluneena vuonna aika paljon, kun kävijälaskurikin on pärähtänyt yli 20 000 :) Kiitos, että käyt lukemassa turhanpäiväsiä ja hyvinkin tyhjentäviä jorinoitani täällä sekalaisessa blogissani. Kiitos ja näkyilemisiin taas ensi vuonna :)

maanantai 29. joulukuuta 2014

Marja Orkoma: Puistotie 4

Mieheltä sain joululahjaksi 24.12.2014 tämän kirjan :) Kovakantinen, 212 sivua, Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna, Kustannus-Mäkelä Oy Karkkila 2012.

Takakansiteksti:
Anu Matilda Untisesta tulee äiti. Julia syntyy etuajassa, mutta terveenä ja terhakkana. Anun tukiverkko alkaa pian rakoilla, kun eräs hänelle läheinen ihminen kuolee äkillisesti. Ja toinenkin tukipilari, äiti, alkaa käyttTsitsikaman ja tekemistä riittää. Kun äiti ja tytär palaavat ensimmäiseltä yhteiseltä matkaltaan Espanjasta, heitä on vastassa tutuksi tullut mies. Mies, jonka käsissä puu elää.
Puistotie 4 on kolmas ja viimeinen osa kirjasarjassa, jonka tappahtumat keskittyvät Marja Orkoman aiemmistakin sarjoista tuttuun Satakielilaaksoon.

Omat tunnelmat kirjasta:
  Muutamia pieniä kirjoitusvirheitä lukuunottamatta tämän kirjan tarina oli ihanan koskettavan mukava ja tarinaan pääsi mukaan, vaikken ollutkaan lukenut trilogian kahta ensimmäistä kirjaa.


 

lauantai 27. joulukuuta 2014

Joulun jälkeinen hetki

Ihanaa, joulu on vihdoin ohitse! Olin vain yhden yön poissa kotoa, eli lähdin liikenteeseen aattoaamuna, kaupan kautta. Aatto oli yhtä hulinaa. Tuli käytyä moikkaamassa kummitätiä ja serkkulikkaa ihan nopsaan vain, kun vein heille pienet joulumuistiaiset :)
Joulupäivänä tulin iltapäivästä omaan kotiin jo rauhoittumaan joululle. Saldona kaksi jouluateriaa ja se siitä. Mulla omassa kotona ei ole jouluruokia, kun söin niitä ennen joulua yhdet laatikolliset, 400g paketilliset maksa-, porkkana-, lanttu- ja perunalooraa. Siinä olt miun jouluni. Suklaata ja karssua on mässätty siitäkin edestä, että ihan voi jo pahoin välistä. Mä inhoon karkkeja, mutta siltikin pitää syödä. Mulla on viha-rakkaus-suhde niihin. Suussa ne maistuu niin hyvälle, että ja jotta ja sit tulee paha olo itselle :( Tätä tää on, syömishäiriöstä kärsivän elämä, ei ole ruusuilla tanssimista :(
Eilen kävin taasen lenkillä ja olo oli todella upea sen lenkin jälkeen, kun tuli vain lähdettyä ulkoilemaan. Tänään olen vain viettänyt haalaripäivää ja olotila on kyllä sen mukainen, siis matalat fiilikset. Eipä mulla sen ihmeellisempää, halusin vain kirjoittaa aikani kuluksi jotain.

tiistai 23. joulukuuta 2014

Marko Leino: Joulutarina

Huutonetin kautta sain, 7.1.2013, 3,70e kovakantinen kirja, Gummerus Jyväskylä 2007, 286 sivua kiitosteksteineen.

Takakansiteksti:
"On tapahtunut onnettomuus. Löysimme vanhempiesi veneen tänään kaatuneena lähellä rantaa. Olen pahoillani." Mies laski käden Nikolaksen päälaelle ja taputti kömpelösti. Nikolas ei heti ymmärtänyt mitä mies tarkoitti. Missä äiti ja isä sitten ovat jos he kerran ovat löytyneet, hän ajatteli. "Entä Aada?" hän sanoi huomaamatta ääneen. "Siskoasi emme löytäneet."
Joulutarina on koko perheen lukuromaani. Se on kertomus orpopojan tiestä joulun sankariksi - siitä, miten joulupukista tuli joulupukki.

Omat tunnelmat kirjasta:
Luin alkuun 10 luukkua, ennenkuin pääsin luukku per päivä tahtiin. Tänään luin sitten taasen kaksi luukkua, että sain tänään kirjan loppuun luettua, ettei jäänyt huomiselle aamulle luettavaa.
Koskettavan ihana, itkettävän kaunis tarina, tykkäsin, vaikka oli joistain kohdin hiukan erilainen, kuin leffa. Tykkään kyllä leffastakin, jonka senkin hommasin huutonetin kautta ja syksyllä se tuli katsottua.

Tämän kirjoituksen myötä haluan toivottaa Oikein Hyvää ja Rauhallista Joulua Sinulle, rakas blogini lukija ja seuraaja :)

perjantai 19. joulukuuta 2014

Perjantai-illan yllätys

Olin juuri alkanut jauhottaa keittiötäni, aikeissa tehdä viikonlopuksi kinkkupitsan.
Kello kävi jo neljää ja ilta alkoi olla pimeän puolella.
Juuri, kun olin sekoittamassa pitsan pohjataikinaa, ovikello soi.
Minulla oli läppäri pöydällä ja soitti juutubesta suosikkimusiikkiani E-roticiä. Piti vallan laittaa musiikki tauolle, ennen oven avaamista.
Ihmettelin, kuka tähän aikaan on oveni takana.
Yllätys oli iloinen, sillä ovella ei ollut kukaan kaupustelija, vaan tuttu nainen, Rouva H :)
Ei passaa näin blogissa kertoa kaikkea :)
Olipa kiva yllätys! Hän toi minulle kirjoittajaseuran aiheiden uuden boxin, jonka asian olin itse vallan tyystin unohtanut tässä kaikessa hössäkässä.
Rouva H sanoi, että sisältö on minulle ja saan kortistella boxin.
Minulla oli vain hoppu tekemään pitsanpohjaa, joka odotti kulhossa puolivalmiina, enkä osannut pyytää vierasta sisälle, huono emäntä!
Ajattelin boxin sisältävän pipareita. Se odotti avamattomana pöydällä niin kauan, että sain pitsan uuniin.
Joulukarkkejahan boxi oli melkein täynnä!
Minulla alkoi heti raksuttaan boxin koristelu.
Meinasin ensin kirjoittaa kylkeen kirjoittajaseuramme nimen ja "aiheita", mutta eihän mulla ollut sellaista liimaa, jolla olisi voinut kirjaimia liimata boxin kylkeen, joten aloin vain liimailla erilaisia kauniiksi katsomiani tarroja ympäri boxia.
Nyt se sitten on saanut kylkiinsä ruusuja, perhosia, sydämiä, nalleja, kissoja, koiria, keijuja ja muumitarroja ilostukseksi. En tiedä, onko se sitten lapsellisen näköinen, mutta koristelijansa oloinen se ainakin on :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Selkäkipuinen aamu

Eilen iltasella, ennen nukkumaanmenoa selkäni niksahti taaskin niin, että joka asennossa teköö kipeetä. Varsinkin sängyssä kääntyily teki yöllä kipeetä, mutta kyllä mä joten kuten nukuttua sain. Vaatteitten, varsinkin sukkien laitto sattuu selkään ihan kamalasti ja istuminen muutenkin on häijyä alaselkäkipuiluun. En ole ottanut mitään lääkettä, enkä meinaa ihan heti ottaa, sillä tiiän, ettei nuista lääkkeistä ole kipuiluun mitään hyötyä, piikkiä se ois taas vailla, että alaselkäkivusta pääsisi eroon.
Jouduin jo perumaan torstyaisen jutteluajan, sillä ei tällä mun seljälläni mennä tunniksi istumaan ja paasaamaan, ei ei ja ei. Tätä on nyt vain kestettävä.
Tämä oli muuten viidessadas postaus :)

perjantai 12. joulukuuta 2014

Perjantai-iltaa

Istun täällä makuuhuoneessa koneella yksikseni, vielä. Odottelen Miestä saapuvaksi.
Näemme tänään taas kahden viikon tauon jälkeen ja Miehellä on kuulemma jokin metka yllätys minulle. Arvatkaa vaan, että minnuu jänskättää, kuin pientä tyttöstä täällä. En malttaisi odottaa, että Mies pääsee luokseni, vaan haluaisin heti saada tietää, mitä hän on suunnitellut pääni menoksi.
Käväsin tuossa Kauniiden ja Rohkeiden jälkeen pikasuihkussa, en siis pessyt, tahi kastellut hiuksiani, eipä tullut suihkusta lämmintä vettä, niin ei ollut kiva suihkuhetki sitten. No, näillä mennään tämä ilta. Jos aamusta pääsisi sitten lämpimään suihkuun.
Huomenna on tiedossa yhdet pikkujoulut, nimittäin kylätoimikunnan pikkujoulut ja tiedossa on oikein kunnon jouluateria jo :) Kävin tänään ostamassa veljenpojille huomisiin pikkujouluihin ihan omat joululahjat, jotka Joulupukki sitten toivon mukaan poijille tuopi, toivottavasti ovatten saaneet myös Joulupukin käväsemään pikkujouluissamme.
Saas nähdä, mitä tämä ilta tuopi tullessaan. Maltan tuskin odottaa vielä sellaiset pari tunteroista, ennenkuin Mies saapuu.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Hyvää nimipäivää Minulle

Aamusta tuli käytyä taas kylillä, kun piti käydä postittamassa muutama kirje ja hakea kaksi pakettia postipisteestä.
Kotiin kun pääsin, niin hetihän se alkoi pakettien avaaminen, sainkin avata peräti kuusi pakettia, kaksi nimpparipakettia, joista esiin tuli käsilaukku, patakinnas, kynttilä ja suklaalevy. joululahjasta esiin tuli kaunis tähdellä varustettu kaulaketju ja hippapaketeissa oli kaikkea kivaa, kirjoja, kortteja, tarroja, kirjanmerkkejä, heijastinlankaa, seiskaveikan lankaa ja Gala-nimistä punaista paksua lankaa, teetä ja suklaata. Kyllä mulla oli tänään oikein minijoulu. yksi paketti jäi aukaisematta, se on kirjakaupan kanta-asiakkaana saatu pieni joulumuistaminen, jonka säästän jouluun, tai sit avaan oikein huonona hetkenä, kun haluan piristää itseäni.
Mä olen tänään kutonut sukkia ja kutonu, purkanu, virkannut, purkanut, kutonut ja taas purkanut ja taas virkannut sitä uutta ihanan punaista Gala-lankaa. Loppuviimein sain työn tehtyä loppuun asti. No, ei siitä ihan sellainen tullut, kun kuvittelin, mutta enää en aio purkaa sitä, siitä tuli kapia kaulaliinahuivinen, tai sen tapainen. Mulla on vasemman käden peukun pää ihan hellänä tuosta kutomis-purkamis-virkkaamis-projektista. Mutta vielä jäi nälkä mennä kutomaan sukkia :)
No, hyvää nimipäivää Minulle Ihan Itselleni :)

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Voe kamalan kauhian jänskätystä!

Minnuu odottaa peräti viisi pakettia jo joulua, tai Sitä Oikeaa Hetkeä, että saisin avata ne. Jo eilen avasin yhden kuoren, vaan sielläpä olikin joulupaperiin paketoitu lahja ja siihen jäi aukaisu. Meinasin ihan hetki sitten ottaa kyseisen paketin ja riipiä sen auki, mutta sitten viime tingassa tulin toisiin ajatuksiin ja jätin vielä paketin avaamatta lopullisesti.
Kyllä tää on niin väärin kiusata itseään nuilla paketeilla, kun ne joka päivä on siinä silmien edessä huutamassa: AVAA MINUT!!!!!!

Kävin päivällä ärrällä, kun odottelin K-kaupan aukeemista, ostin ärrältä kolme leffaa kympillä, mutta en ole vielä katsonut niitä. Yksi on ihanan ihana Anna Karenina, tai en tiiä, onko se niin ihana, kun en ole lukenut edes kirjaa vielä. Sit oli joku hääleffa ja joku hotellileffa. Ärrän jälkeen pääsin sitten postittaan, toivon mukaan tämän vuoden viimeiset paketit, sain ne viidellä eurolla molemmat kipaleelta, eli kymppi ment postituksiin ja ne toimitetaan automaatteihin, joista vastaanottajat saavat ne sitten ensi viikolla hakea. Sit tein Mainiossa pienet ruokaostokset. Kaikkein tärkein, se leipä unehtui, mutta ostinhan mä aamupaloiksi rahkapurkkeja, pitkästä aikaa, niin eihän tuota leipää niin kaipaa.

Varmaan tiistaina, kun on nimpparini, lähden seuraavan kerran kylille, pitäs käydä kirjakaupassa ja siwasta ostaan jo joulukarssut, eli karkit paketteihin, en kyllä kaikkiin osta karkkia, taidan ostaa sitä vain Miehen pakettiin, ettei itselle tule houkutusta mussuttaa kaikkia karkkeja jo ennen joulua.

Tällaista ihan rauhallista sunnuntaki-iltaa kuluttelen. Katselin äsken naisten ampumahiihdon takaa-ajon ja hienosti Kaisa Mäkäräinen vei voiton! Hienoa Kaisa ja Onnea!!!!!!!!

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivää

Olen viettänyt tätä Suomen 97:ttä itsenäisyyspäivää nukkumalla ja huilaamalla niin paljon, kuin vain olen jaksanut. Heräsin kyllä jo seiskan jälkeen aamulla ja hain lehden laatikosta, sillä minulle on alkanut tulla Keskisuomalainen-lehti, jonka tätini lahjoitti minulle peräti kuudeksi viikkoa, eli taattua postia on nyt ainakin tammikuulle saakka joka päivä laatikossa :)
Tein aamusta tutuksi tulleen nettipyörähyksen ja join vain teetä, joka ei piristänyt minnuu lainkaan. Sitten menin huilaamaan hetkeksi. Sit ruokaa tekemään, tein nuudelisoppaa ja ihan hyvää tuli; kasviksia, nuudeleita ja soijarouhetta ja suolaa ni jopas oli makoisa lounas mulla :) Sit ruokaperräisille ja heräsin tuossa vartti sitten ja keitin nyt päiväkahvia ja sitä tässä juon ja lähdenpä tästä jatkamaan matkaa facebookkiin :) Heippa!

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kyynelten keskeltä

Facebookissa se taas tapahtui. Hän laittoi mulle sydämen-kuvan ja ihmettelin, että mistäs nyt tuulee, että eikös hän ole varattu. Sanoi, että on vapaa. Taas hän teki sen mulle, sai minut hetkeksi haaveisiin niin kaukaisiin vuosien takaisiin. Ja tietty mua alkoi itkettään, että oli lähdettävä bookista veks. En tiedä, miksi hän vieläkin saa minut tuntemaan näin, kun tunnen.
En totta tosiaan halua jättää Miestä Hänen takiaan. Mä vaan itken taas tän iltaa ja odotan Kauniita ja Rohkeita töllöstä, vielä vajaa puoli tuntia. Toivottavasti Sinulla, rakas lukijani, on parempi fiilis, kuin minulla.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Maanantai- ajatelmia

Kävinpäs ihan aamutuimaan postittamassa kaksi pussillista kirjekuoria ja paketteja. Rahaa meni postissa paketteihin melkein 40 euroa! Ei mun päätäni huimaa yhtään, sillä nyt on lahjahuolet postitettu poies.
Kylältä kun ajoin kotiin päin, niin tässä tienvarren yhdessä valopylvästä vasten oli tutun näköinen pölykapseli. Juoksin sen hakemaan kyytiin ja olihan se minun pölykapseli ja vielä ihan ehjäkin olt :) Voi, kiitos sinulle ihana tuntematon ihminen, joka olit löytänyt kapselin ja laittanut sen huomaavalle paikalle tien varteen. Kiitos, kiitos, kiitos! Mie olen nyt niin onnellinen, taas hetken aikaa :)

Kaupungintalolta oli vastattu mun laittamaani hiirimeiliin ja pyytivät ottaan yhteyttä kiintesitönhuoltajaan ja minähän soitin. Sovittiin, että seurataan tilannetta vielä ja jos useampia alkaa oleen, niin sitten tulee myrkyttämään, muttei vielä. Sanoi, että viime vuonna A-talosta oli kans löytynyt sisältä hiiri ja jossain toisessakin talossa oli mennyt hiiri sisälle. No, seurataan sitten tilannetta. Nyt ei ainakaan ole kuulunut mitään rapinaa, vaikka mä niin peloissani olen ollutkin aina, kun menen eteiseen, mutta mitään ei ole näkynyt, eikä kuulunut sen perjantai-episodin jälkeen. Onneksi.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Mikä on kun ei mikään kiinnosta?

Eilen löysin hiiren eteisestäni. Ihmettelin ihme rapinaa pitkän aikaa iltasella, kun kudoin olkkarissa. Kävin eteisessä monesti katsomassa. Sitten viimoisella kerralla kurkistin pähkinäsankoon ja sieltähän kurkisti pullea pikku hiiri. Hyi helvetti sentään!!!!!  Minun tek pahaa nostaa lintujenruokasanko ulos terassille, kun hiiri oli siellä. Sitten tyrkin sankoa harjalla eteenpäin ja lopulta kaadoin sangon ja hiiri lähti juoksemaan naapuriin päin. Kyllä mua öllötti sen jälkeen ja olin järkyttynyt koko loppuillan! Onneksi Mies tuli hetken perästä kylään ja sain häneltä monta halausta <3 En kyllä kyennyt unohtamaan kyseistä hiiriepisodia koko iltana ja valvoin yöllä kolmeen saakka, kun Mies oli lähtenyt kotiin. En tahtonut uskaltaa alkaa nukkua lainkaan.
Miten on mahdollista, että hiiri pääsee sisälle rivitaloon????? Olen asunut tässä asunnossa 18 vuotta ja tämä oli ensimmäinen hiiri ja toivottavasti myös viimeinen!

Olen nyt koko tämän päivän yrittänyt poistaa eilistä kohtausta mielestäni, mutta koko ajan se kummittelee mielessäni ja näen hiiriä joka pimeässä nurkassa.

Minnuu ei kiinnosta niin kutominen tahi lukeminen, en ole kyennyt lukemaan tiistain jälkeen mitään. Olen ollut liika uupunut moiseen tai sitten liika kyllästynyt kirjoihin. Kudoin kylläkin tuossa jokin aika sitten pikkusukkiin kantapäät, mutta siihenpä se sitten jäikin. En tiiä, mikä minnuu oikein kypsyttää.

perjantai 28. marraskuuta 2014

Minnuu jouluttaa

Sain tänään kantaa postilaatikosta peräti seitsemän(7) pakettia, että miun postilaatikko oikein pullisteli aamusta liitoksistaan. Olipas ihanaa käydä laatikolla tänään. Siellä oli muutama bookcrossing-kirja, huutonetin paketteja ja cdon.comista mappikalenteri jo ensi vuodelle. Oli ihan kuin ois joulu jo alkanut, kun availin paketteja :)
Sitten olen tehnyt bc-sivustolla olevan arvonnan osallistujille pieniä pehmeitä paketteja. Vielä uupuu yhden immeisen osoite, että saisin käydä sitten maanantaina postittamassa pussillisen puketteja matkalleen.
Kuuntelen tässä samalla spotifystä jouluista pianomusiikki-levyä ja minnuu jouluttaa jo niin hirvittävän paljon, vaikken ole koristellut kotiani mitenkään erikoisesti, niin kyllä mulla jouluvaloja on pihassa yhdet kirkkaat ja sisällä muutamat valot luomassa tunnelmaa.
Ei kait tässä muuta kuin odottaan iltaa, mitä se tuokaan tullessaan :D

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Anuliinin paha päivä

Olin yöllä hereillä jotain kahdesta viiteen ja virkkasin, mitä virkkasin. Enpäs kerro mitä. No, mutta kuitenkin, työt on nyt tehty, eikä virkattavaa ole ja mie niin kun pääsin siihen vauhtiin.
Nukuin sitten viidestä kahdeksaan ja laitoin mielenterveystoimiston omahoitajalle peruntaviestin, että en jaksa lähteä juttelemaan. Viesti meni perille ja sain paluuviestin. Olen ihmetellyt, että missä viipyy uusittujen reseptien potilastietolomake, ei ole vaan posti tuonut sellaista minulle.
Nukuin sitten taas yhdeksästä puoli yhteentoista, lämmäytin ruokaa ja söin mutrusuuna. Sit aloin kutoa pientä sukkaa ja kun aloitin toista, niin lanka ei tahtonut piisata silmukoiden tekoon, sitten kutoessa tippui yksi silmukka ja vetäsin työn purkuun, kun niin suunnattomasti otti päähän!
Kävin pikaseltaan siwassa ostamassa vähän syötävää ja kahvivermeitä, kun olivat niin loppumaisillaan, niin eiköhän kaupassa ollut nainen, jota en voi tykätä silmissäni, sellainen puolituttu hienorouva. Minnuu alkoi rasittammaan kahtakauheemmin, kun olin ajatellut, että ostan nyt joulukortteja siwakäynnillä, niin eikö tää akka ollut justaan siinä korttihyllyjen edessä koko sen ajan, kun olin kaupassa. Että minnuu potuttaa!!!!!! Ei sitten tullut ostettua kortteja.
Kahvia sentään sain nassuun ja karjalanpiirakoita ja maistoinpas piparitaikinaakin, kun ostin jo taikinat valmiiksi, saa nähä, tuleeko niistäkään koskaan pipareita. Join justaan toisen muumimukillisen suhvetta ja tahtoo vain väsyttää vieläkin, pitäs mennä päikkäreille, jos olotila siitä suttaantuisi.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Leena Lehtolainen: Rautakolmio ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta eilen maanantaina lainattu äänikirja, 9 cd:tä, kesto noin 11 tuntia 6 minuuttia.
Tammen äänikirja, 2013. Lukijana Krista Putkonen.

Takakansiteksti:
Sunnuntaikalastaja kohtaa karmean näyn Haraholmin saaren rannassa, kun hän löytää kaksi muoviin käärittyä ruumista. Inkoon saaristossa kesää viettävän jääkiekkoperheen salaisuudet alkavat paljastua.
Maria Kallion epätyypillisten rikosten solu saa tutkittavakseen kaksoishenkirikoksen. Naispuolinen uhri on entinen malli ja kiivas ruotsin kielen puolustaja Saila Lind, jolla on runsaasti vihollisia. Mutta mikä on hänen yhteytensä entiseen vankilakundiin?
ÄÄNIKIRJA SISÄLTÄÄ EKSTRAMATERIAALIA!
Dekkarin lisäksi saamme kuulla Leena lehtolaisen kirjoittaman artikkelin "Kuka on Maria Kallio?".

Omat tunnelmat:
Olihan tämä jännittävää kuunneltavaa, kun samalla kudoin ja virkkasin. Tykkäsin kyllä dekkarista, sillä vähemmän olen tutustunut näihin Maria Kallio-dekkareihin, joitakin on tullut luettua, mutta ei läheskään kaikkia. Nopsaan meni kaksi päivää kuunnellessa. Ei mitään huonoa sanottavaa tästä, tykkäsin ja jännitys säilyi ihan loppuun saakka :)

torstai 20. marraskuuta 2014

Tämän päivän menetys

Kivasti sujunut kirpparireissu sai kotiin päästyäni ikävän lopun. Huomasin, että autosta oli tippunut kyläreissulle yksi pölykapseli. Kuulin mennessä yhdessä risteyksessä ihme kolinaa ja luulin, että se oli kivi. No, kotiin tultuani lähdin kiireen vilkkaa kyseiseen risteykseen etsimään kadonnutta pölykapselia, mutta eihän siellä mitään näkynyt :( Piti sitten soittaa isäpuolelle, että jäikö hällä varastoon ylimääräistä pölykapselia, kun vaihtoi talvirenkaat autooni ja olihan hällä sellainen. No, menen viikonloppuna varmaan käymään porukoilla ja asia korjaantuu. Oli vielä niin, että edessä oli samanmoiset ja takana hiukan erilaiset kaksi pölykapselia. Nyt sitten tulee kolme samanlaista ja yksi on erilainen, mutta mitäs tuosta, kunhan vaan saa pölykapselin kadonneen tilalle. On sekin ihan vain kosmeettinen haitta, kun sitä ei nyt ole.
Viihdytin itseäni sitten kyläreissun jälkeen kirpparilta ostetulla Nalle Puhin juhlakirjalla, luin sen kirjan loppuun yhdeltä istumalta, 95 sivua ihanaa Puhin tarinaa. Mii laikii a lot!!!!!Ostin mä muutakin kirpparilta, vihdoinkin sain ostettua neljän päkin Pekka Töpöhännän seikkailuja, jo viimeksi katsoin kyseistä kirjakokoelmaa Sillä silmällä, mutta ei ollut rahaa niin paljoa. Onneksi sitä ei ollut kukaan ostanut ja nyt se tuli sitten minulle ja minulle kyseinen, neljän kirjan sarja jääkin :) Sitten löysin neljä romskua, Catherine Cooksonia, Marilyn Sachsia, Jane Greeniä ja Sue Harrisonia. Siinähän sitä taas hyllyyn täytettä ja kaikki kirjat maksoi sen 20 euroa, eli aika halpaa mun ostamina :) Kyllä vähän täytyy olla iloinenkin tästä päivästä :)
Mutta sitten menetettyihin, sain cdon.comista sähköpostia, että jokin aika sitten ostamani ja saatu Metsolat megaboxin toinen dvd ois viallinen ja he lupasivat laitettaa viestiä, että kuinka saisivat minulle sitten uuden tilalle. Itse en ole vielä katsonut kyseisen boxin levyjä vielä lainkaan, että missä kunnossa ovat, ohan siinä katsottavaa, reilut 30 tuntia!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Tämän päivän saldona

Sain tänään peräti kolme kirjaa, yhtään ei lähtenyt tästä kämpästä ulos, mitä nyt yksi kirjekuorinen, mutta sekään ei sisältänyt tarinakirjaa. Saldona on myös yksi kyläreissu aamusta, kun piti hakea se kirjapaketti postista ja sitten kävin myös siwassa tekemässä pienet ostokset, meni vain 15 euroa, mut ajatella, että sehän on mummon markoissa 90mk! Kauhee summa sekin, kun markka-aikaan pääsi kauppareissulla satasella ja sekin tuntui siihen aikaan isolta rahalta, nyt 20 eurolla ei paljoa ostella.
Tämän päivän saldona on myös liikaa herkkuja, mutta mitään pahoinvointia ei onneksi tullut, meni kreemimunkkia ja omenapiirasia, sellaisia pienen kämmenen kokoisia. Bläh, musta ei saa hoikkaa tekemälläkään näillä herkuilla. Mä taidan olla jo luovuttanut koko projektin suhteen. Hyvä, kun kroppani saan taas kolmen antibioottikuurin ja hormonikuurin jälkeen oikeelle tolalle. Kuurit ovat jo onneksi loppuneet, mutta välistä jo tuntui, että ei tästä elämästä tule yhtään mitään, että joudun hyppäämäämään sairaalalla joka käänteessä. Nyt on Toivon mukaan sairaalapaussia aina kevääseen saakka, jos nyt kroppani suostuu kanssani yhteistyöhön siihen saakka.
Eipä mulla muuta.

lauantai 15. marraskuuta 2014

Enteilyni Englannin Katesta ja hänen tulevasta vauvastaan

Lueskelinpa justaan ilta-sanomista Englannin Catherinesta ja katsoin kuvat hänestä ja sanonpa nyt tänään lauantaina 15.11.2014 kello 7:33, että Kate tulee saamaan toisen pojan.
Siis tämä on vain Minun oma analysointini lehdestä katsomista kuvista. Katsotaan, kuinka hyvin pitää arvioni sitten paikaansa, kun Katen ja Williamin toinen vauva syntyy :) Siihen saakka saapi jänskättää :)

Jään kuuntelemaan spotifystä panhuilu-joululevyä :)

tiistai 11. marraskuuta 2014

Cecelia Ahern: Suoraan sydämestä

Olen saanut kirjan jo yli kolme vuotta sitten ja nyt vasta eilen iltasella sain kirjan luettua loppuun. Kirja on pokkari, 491 sivua, Gummerus Jyväskylä 2010, suomentanut Terhi Leskinen.

Takakansiteksti:
Ihana aikuisten satu Dublinin yksinäisistä sydämistä.
Dublinin kaduilla kuljeksii kaksi levotonta sielua. Toinen heistä on amerikkalainen professori Justin Hitchcock, joka on kaupungissa luennoimassa taiteesta. Hurmatakseen viehättävän lääkärin avioerosta toipuva Justin kohtaa pelkonsa ja suostuu verenluovuttajaksi. Hyvällä teolla on kauaskantoisemmat seuraukset kuin Justin arvaakaan.
Myös Joyce Conway on rauhaton. Hän on toipumassa raskaasta menetyksestä, kun oudot unet ja sattumukset keskeyttävät surutyön. Miten Joyce tietää yhtäkkiä kaiken arkkitehtuurista ja puhuu vierasta kieltä? Jokin vetää Joycea Lontooseen magneetin lailla. vaistonsa ohjaamana hän kuljeskelee suurkaupungin katuja ristiin rastiin, kunnes saa Kuninkaallisen oopperan katsomossa Justinin kiikariinsa. Lyövätkö kahden yksinäisen sydämet pian samaan tahtiin?
Suoraan sydämestä on taianomainen ja elämänmyönteinen tarina muistoista, menetyksestä ja uusista mahdollisuuksista.

Omat tunnelmat:
Tämä oli Lue 30 sivua kaunokirjallisuutta päivässä-lukuhaasteen eka luettu kirja, jonka lukemisessa meni 10 päivää, kun lukemisen aloitin 1.11. jolloin lukuhaastekin alkoi. Eilen illalla siis sain luettua loppuun. Tämä oli niin taattua Aherina, että sai jännätä ihan kirjan loppumetreille, kuinka tulee käymään kenellekin. Jännittävän hauskan metkaa luettavaa :) Ihan kyllä tykkäsin, kuten muistakin Ahernin kirjoista :) Tästä jäi ihan hyvä mieli lukemisen jälkeen mielenpinnalle :)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Löytyykö keneltäkään??????????

Olisin kiinnostunut ostamaan Jan Jalutsin Tarinoita matkasellistä ykkösen ja kakkososan, jos jollakin oisi vaan myytävänä?????? Laita kommenttia, jos satut omistamaan ylimääräisenä kyseistä kirjaa :) Lämmin isänpäiväillan kiitos :)

perjantai 7. marraskuuta 2014

82 kertaa kiitos!!!!!

Eilen oli blogissani kävijöitä 82, joten kiitos teille jokaiselle!
Olen jotakuinkin päässyt yli jo surusta, jota eilen neuvola-ajan jälkeen tunsin. Yön aikana ol satanut lunta, mutta postia ei tullut mitään, joten tyhjän ajatuksen kera tässä juon kahvia. Todella hupaisat fiilikset näin aamulla, että kirjoituskin on ihan sekavaa, mutta mitäs sen väliä. Jatkan matkaa facebookkiin tämän kahvimukin keralla. Heippa ja KIIITOS!!!!!!

torstai 6. marraskuuta 2014

Olen surullinen

Nyt on päivän ja varmaan loppuviikonkin menot menty. On siis aikaa olla surullinen.........

Mua jänskättää ihan hirvittävästi

Mulla on tänään lekuriaika ja ensinnäkin mua jänskättää lähtee liikenteeseen, toisekseen mua jänskättää ajaa sairaalalle, että löytyykö sieltä hyvin parkkipaikka autolle, kolmanneksi mua jänskättää koko lekurin vastaanotto, että mitä siellä tuleekaan tapahtumaan ja sit neljänneksi mua jänskättää lähtee liikkeelle kotiopäin sairaalalta. Eli summasummaarum, mulla on ihan hitsin jännää tiedossa. Kääks, sanon minä ja rukoilen ja pyydän apua ihan kaikilta, että tämän päivän reissu menisi hyvin ja sairaalan reissu ois nopsaan ohitte ja pääsisin turvallisesti takaisin kotiin, olla möllötteleen <3

tiistai 4. marraskuuta 2014

Mieli latistui

Tulin hetki sitten postilaatikkoreissulta ja tuli taas yksi kirjapaketti. Jostain kumman syystä, kun pääsin takas sisälle, mielialani latistui ihan maanrajalukemiin, vaikka paketista ilmaantui sellainen kirja, jota en ole vielä lukenut, eli lisää täytettä jo täysinäisiin kirjahyllyihini. Jostahin kumman syystä siis mieliala latistui. Piti oikein ottaa kupponen, niiskuneitimukiin, kahvia ja tulla pian koneelle, että mieliala vähän nousisi.
Ei mulla muuta.

lauantai 25. lokakuuta 2014

Tunnelmia lauantailta

Katsoin justaan reilu tunnin kestävän Diana-leffan ja olotila on sen mukainen, on vähän surullinen fiilis, sillä kaikkihan tietävät, kuinka Dianan viimeinen ilta päättyi, kuolemaan :``(
Elokuva kertoi siis Dianan kahdesta viimeisestä vuodesta, jolloin Diana rakastui sydänkirurgi Hasnat Khaniin ja lopulta tutustui sitten Dodiin.
Mä en oikein tiedä, mitä mä tähän kirjoittaisin. Dianan roolissa ollut Naomi Watts teki ihan kelpo roolisuorituksen ja elokuvassa oli paljonkin sellaista, mitä ei lehdistä niin tullut luettua. Diana soitti esimerkiksi flyygeliä kyseisessä elokuvassa, jota en tiennyt lainkaan ja se, että Diana kävi tutustumassa Khanin sukuun, se oli yllätys minulle. Joten ei leffa ollut mikään tylsä seurattava. Siinä oli myös hauskuuttakin, mutta tottapa vissiin jokainen olisi toivonut Dianalle toisenlaisen kohtalon. Hän tulee säilymään muistoissamme ikuisesti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Maeve Binchy: Punaisen höyhenen keittiö

Olen saanut kirjan viime vuonna 2013 ja nyt vasta pääsin tarttumaan tähän kirjaan. Kirjassa oli sivuja 464 ja tähän lukemishommaan meni varmasti pari kuukautta, sillä luin välissä parit hippakirjat ja nyt vasta viime päivinä pääsin kunnolla tämän lukemisen makuun.
Kirja on painettu jo 2001 Bookwell Oy Juvalla ja suomentanut Liisa Honkasaari.
Kirjan tapahtumat sijoittuvat nuorehkon ystäväparin perheitten elämään ja heidän yhteiseen yritykseen pitopalvelualalla, Punaisen höyhenen keittiössä.
Cathy on naimisissa Neilin kanssa ja Tom seukkailee malli-Marcellaa. Tomin ja mallitypsykän tiet kuitenkin eroavat ja typsykkä haluaa palata Tomin kanssa yhteen, mutta eihän niin käy. Cathy ehtii kirjassa olla raskaana ja saakin onnettoman keskenmenon. Hänenkin tiensä Neilin rinnalla käypi takkuiskeksi. Lisäksi pitopalvelussa työskennellyt heppunen murtautuu yritykseen ja laittaa paikat säpäleiksi. Kirjassa seikkailee myös pari muksua, jotka ovat sijaishoidossa Cathyn vanhemmilla, sillä heidän omat vanhemmat ovat hiukan holtittomia hoitamaan muksuja, äitee on hoitolaitoksessa hermojensa takia ja isä seikkailee mailla ja mannuilla hämäräperäisissä piireissä.
Kirjassa on monenmoisia tapahtumia ja tätä oli välistä aika työlästäkin lukea, mutta tänään vihdoin sain tämän tarinan päätökseen ja olen ylpeän onnellinen, etten jättänyt kirjaa kesken, oli tämä ihan kiva kirja, vaikkakín siis hiukan raskassoutuinen, sillä ihmishahmoja tuntui olevan hurjan paljon. Mutta juu, tässä oli tämän lokakuun eka luettu kirja :) Listallaan jo 52.opus tässä vuoden aikana :)

sunnuntai 12. lokakuuta 2014

Eilen oli ihanaa, tänään on ihanaa!

Eilinen päivä meni tädin kanssa shoppailureissulla Keskisellä, kun siellä oli käsityöpäivät ja Molla Mills oli siellä jakamassa virkuuneuvoja, haastateltavana ja jakamassa nimmareita kirjoihinsa. Minäkin ostin hänen ensimmäisen Virkkuri-kirjan ja sain mukavan nimmarin kirjaan, jossa luki virkkuintoa Anulle ja Mollan nimi. Tuli ostettua eri värisiä seiskaveikan lankoja, yksi toinenkin käsityökirja, kaksi isänpäiväkorttia molemmille isukeille, kynttilöitä, yhden housut ja ja ja.... :) Oli kyllä mahdottoman vauhdikas ja mukava päivä eilen, että ei tahtonut yöllä uni tulla silmään lainkaan, kun ajatukset pyöri vain mukavassa päivässä.
Tänään on mukavan ihanaa, kun serkkulikan pitäisi tulla pariksi päiväksi mun luokse. Onkin jo ikävä neitosta, kun ollaan jotain kuukausi sitten nähty. Varmasti tulee mukavan ihanaa,siitä menen takuuseen :) No, heippa nyt tällä erää.

perjantai 10. lokakuuta 2014

Tämän päivän tapaus

Ovikelloni soi jotain yhden pintaan ja menin avaamaan. Siellä oli ihan kiltin ja mukavan näköinen nuorehko mieshenkilö. Hän esitteli itsensä ja näytti korttiaan ja oli tuppaamassa heti sisälle asuntooni. Sanoin, ettei mua kiinnosta hänen asiansa ja hän vain, että tiedätkö mitä asia hänellä ol, sanoin, ettei kiinnosta. Mua jo ärsytti, kun oli vaan tuppaamassa sisälle. Laitoinpa oven kiltisti kiinni, eikä mieshenkilö päässyt sisälle. Vaikka ja kuinka oli kiltin  näköinen, niin kyllä hiukan pisti epälyttämään, kun heti ollaan tulossa sisätiloihin. Pee, sanon minä, tänne ei mitään vieraita sisälle tule, kyllä jämpti on näin!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Olenko mä onnellinen?

Sitä olen tässä miettinyt tunnin, jos tovin ja en ole pähkäilyissäni päässyt oikein mihinkään tulokseen.
Häpeekö Mies mua, kun olen näin lihava pullukka???? Sitä tässä miettinyt myöskin ja itkee tihrustannu :(

tiistai 30. syyskuuta 2014

Ei mulla ole asiaa

Yritän vain valvoa, etten menísi ihan vielä nukkumaan, vaikka iltalääke kyllä alkaa pikku hiljaa vaikuttamaan ja ajatukset alkaa kivasti mössääntyä.
Kävin tänään aamulla mielenterveystoimistolla, kun en jaksanut enää odottaa vastapuhelua kyseisestä paikasta. Mun ois jo aikoja sitten pitänyt saada potilastietolomake, jossa ois ollut yksi lääke uusittuna. No, sitä ei oltu uusittu vielä tähänkään päivään mennessä. Oli silti pakko lähteä asioille ja samalla poikkesin sit toimistolla. En saanut lappusta mukaani, mutta sainpa parit ajat, kirjapiiriä ei oltukaan voitu pitää perjantaina, kun oli niin monta peruutusta, eikä sitten koukkupiiriäkään, eli nyt olen ilmoittautunut kahteen ryhmäjuttuun, kirjapiiriin ja käsityöpiiriin. Siitä sitten jatkoin huristamista autolla apteekkiin, sillä mulla on yksi lääke loppumassa, niin piti sitä hakea sitten kelakortilla. Hitsi vähän harmtti, kun ei ollut yhtään rahaa mukana, vaan piti vinguttaa pankkikorttia, vaivaisen kolmen euron takia!!! Minkäs teit, se olt tehtävä kuitenkin.
Kauheeta, kun alkaa vätystään. Pitää lähtee hampipesulle. Moikka ja heippa!!!

maanantai 29. syyskuuta 2014

Kun lopetin

Niin, kyse on laihdutuskurista, niin kun sen lopetin, niin paino onkin jo pudonnut kilon verran. Enkä nyt sano, että se ois nesteitä vain tippunut, kyllä siellä on muutakin, toivon mukaan. Viime viikolla ol se puoli kiloa miinusta ja nyt taas puoli kiloa. Ihan kivaahan tämä on, kun on kahdella antibiootikuurilla, niin on syömisinto vähän hukassa. Ei oikein tahdo olla nälkä lainkaan, mutta toisessa lääkkeen sivuvaikutuksissa olikin, että ruokahaluttomuus. No, kyllä mä eilen mussutin sitä pannuleipää ihan innoissan kolme palasta :) Oli niin hyvää. Niin ja mulla on maitotuotteet hiukan pannassa, kun ei saa lääkkeenoton jälkeen kahteen tuntiin syödä maitotaloustuotteita ja mun kun tekis niin kovasti mieli syödä rahka näin aamusta, mutta vielä pitää tunti odottaa. Teetä mä tässä koneella kurnasin ja söin yhden vesirinkulan. Siinä oli mun hurjakin hurjempi aamupala.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Teinpä ihanaa pannuleipää

Tekasinpas ihan ykskaks yllättäin itseni iloksi pannuleipää:
vehnäjauhoja, suolaa, kuivahiivaa, rypsiöljyä ja vettä ja koko komeus pläjäytettiin leivinpaperin päälle uunipannuun, uuni ol jo lämpeemässä 200 asteessa ja ei ku uuniin vaan. Paistoin leipää sen puolisen tuntia ja sitten annoin tekeytyä hetken liinan alla ja ei ku maistelemaan ja voin sanoa, että hyvää ot pitkästä aikaa itsetehty leipänen floran kera :) Nams nams :)

lauantai 27. syyskuuta 2014

Outi Pakkanen: Julma kuu

Menneenä kesänä pikamiitissä saatu pokkari, 247 sivua, 2013 Viborg painopaikkana.

Takakansiteksti:
Johanna Lind uskoo löytäneensä elämänsä miehen eikä ymmärrä tai halua nähdä vaaran merkkejä. Naapuritalon yksinäinen tarkkailija seuraa salaa tragedian kehittymistä. Ennättääkö hän väliin ennen kuin mies kietoo uuden uhrinsa peruuttamattomasti väkivallan verkkoon...

Omat tunnelmat kirjasta:
Tykkäsin taaskin, vaikka erään henkilön nimi muuttui kirjassa Sarista Saraksi ihan alkumetreillä, mutta sen kyllä huomasi.
Jännittävästi koottu tarina, joka kyllä piti mielenkiintoa yllä ihan loppuun saakka. Kyllä tuo Outi Pakkanen osaa kertoa herkullisia tarinoita, en voi muuta sanoa. Onneksi on näitä pokkareita vielä muutamat tuolla kirjahyllyssä oottamassa lukemista.
Vallan oivallinen kirja luettavaksi näin syysmyrskypäivinä, kun tuuli huojuttaa puita ulkona.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Tommi Kinnunen: Neljäntienristeys

 Kirjakaupasta torstaina 18.9.2014 ostettu, kovakantinen 334 sivua, 31,90e, WSOY 2014, painettu EU:ssa.

takakansiteksti:
Nuori pitäjän kätilö Maria herättää ympäristössään epäilystä. Hankalia synnytyksiä kunnialla hoitava itsellinen nainen saa vuosien mittaan tahtomansa arvostuksen mutta ei huomaa jääneensä oman kaipuunsa vangiksi.
Aviottomana syntynyt Lahja-tytär tahtoo kerätä elämäänsä kaiken sen, minkä äiti omastaan painolastina hylkäsi. Sodan polttamaan pohjoiseen palaava pakolainen kaipaa avioliitossaan kosketusta, kun taas sotasankarina säilynyt Onni etsii kaupunkien lyhyeksi jääviä, kiihkeitä, kiellettyjä onnenhetkiä.
Vuosikymmeniä myöhemmin Kaarina alkaa sisustaa appensa unelmista tyhjennyttä taloa ja purkaa puhumattomuuden painostavia riippulukkoja.
Neljäntienristeys on hienovaraisen tarkkanäköinen romaani ihmisistä, jotka rakentavat unelmansa luvattomiin harjakorkeuksiin.

Omat ajatelmat kirjasta: Olipas tämä tarina! En voi muuta sanoa. Se, miksi annoin noin vähän pisteitä kirjalle, 6/10, on sen takia, että kirjan tarina ei ollut mielestäni yhtenäinen. Kirjan tarina ei siis edennyt alusta loppuun järjestyksessä. Kirja oli jaettu neljän henkilön tapahtumiksi, joissa yhden henkilön tapahtumat olivat aikajärjestyksessä ja sitten siirryttiin seuraavaan henkilöön. Mitään pahempia toistoja kirjan tarinassa ei ollut, että siitä kiitokset kirjoittajalle. Jonkin verran yllätyksellinenkin tämän kirjan tapahtumat olivat, että lopulta ihan hienon tapahtumasarjan kirjailija on saanut kokoon :)

maanantai 22. syyskuuta 2014

Kohtalaisen hyviä uutisia

Pirautinpa justaansa neuvolaan perjantain labratuloksista ja sain ihan kivoja uutisia, tulehdusarvot oli laskeneet ja se toinenkin testi oli negatiivinen. Ihan kivaa. Meinasin ensin, että odotan soittoa huomiseen, mutta sitten uteliaisuus vei voiton ja oli soitettava. Enhän mä sinne neuvolaan het päässyt, kun oli eka varattua, mutta toisella yrittämällä jo natsasi.
Nyt on kivan huojentunut olotila nuiden uutisten johdosta. Nyt vain sitten kiltisti odotellaan, milloin alkaa Ne Naistenpäivät. Uusi viikkokin on aluillaan ja sain tänä aamupäivänä varmistuksen, että kirjapiiri on tänä perjantaina, täytyy yrittää muistaa se ja pitäs saada luettua loppuun tuo kirja, joka on puheenaiheena siellä perjantaina. Että ei kun lukemaan vaan :)

maanantai 15. syyskuuta 2014

Tervetuloa maanantai

Jaahans, se o taaskin uusi viikko aluillaan ja mulla tämä päivä alkoi ihan mukavasti, kun posti toi odotetun opuksen hyllyni täytteeksi, muuten oiskin ollut tympeetä postia, vain pientalo-lehtinen ja mainoslappunen. Eipä sitä yllätyspostia kovin usein saavu meikäläisen laatikkoon, mut hyvä, kun tänään tuli ilahduttavaa postia.
Täällä mä juon minttuteetä, kun rahkapurkillisen söin jo ennen ulkoilua. Kävin pesemässä kynttilälyhtyjä ja vein roskat ja pari lyhtyä metallin keräykseen, kun en tohtinut niitä jättää tavalliseen roskikseen. Oli vähän kurjaa ajaa autolla, kun ikkunat tuppas huuruun ja tuuletus alkoi lämmittään niitä vasta pihassa, kun pääsin takas kotiin, piti takin hihalla koko ajan pyyhkiä tuulilasia. No, nyt se keikka on onneksi tehty ja nyt vain olla ihmetellään, en taatusti lähde lenkille tänään, ei niinku yhtään huvita! Enkä käynyt tänään vielä punarissakaan, joskos sitten huomenna. Mullahan on paino pysynyt kuukauden päivät ihan samassa, vain se puoli kiloa on pysynyt poissa. Ihan vissiin huomenna on tullut 10 kiloa lisää mässäilystä. Bläh! Mä olen niin epäonnistuja tuossa painonpudotusprojektissa, että ei mitään määrää! Mutta minkäs teet, kun on sortuja, niin on sortuja. Mua niin paineistaa tuo uusi lääkekuurikin, että kunhan saan nuo naistenjutskat taas tolalleen, niin yritänpä uudelleen, mutta en mä nytkään mitenkään hurjasteleen rupee, otan vain leppoisasti joka päivän vastaan sellaisenaan, kuin se tulee.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Uupumusväsymys

Eilen sitten aloitin uuden lääkekuurin ja kyllä on tänään päällä sellainen uupumus, että haluisin koko ajan vain nukkua ja nukkua. Ei niinku jaksa mitään tehhä. Kahvia tässä juon ja toivon, että se hiukan piristäisi, mutta taitaa olla turha toivo. Sänky vetää mystisesti puoleensa.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Andrew Morton: DIANA hänen tarinansa

24.4.2013 saatu bookcrossing-kirja, 172 sivua, kovakantinen, WSOY Juva 1992, suomentanut Liisa Paakkanen.

Kirjassa ei ole mitään takakansitekstiä. Kirja kertoo tarinan Dianan lapsuudesta saakka aina spekulointeihin siitä, voivatko Charles ja Diana erota ja mitä sitten tapahtuisi?
Kirjassa on kahdessa osassa muutamat sivut kuvia Dianasta.
Tarina on alusta saakka jotenkin niin surun valloittama, että tätä oli koko lukuajan surullista käydä läpi. Minulla on vielä hyllyssäni toinenkin Diana-kirja, mutta jotenkin tuntuu siltä, että tämän lukeminen oli jo tarpeeksi rankkaa, että en ihan heti tartu siihen toiseen kirjaan.

tiistai 2. syyskuuta 2014

Leena Lehtolainen: Oikeuden jalopeura

Huutonetistä ostettu vappuaattona 2012 ja saatu 4.5.2012 kovakantinen kirja, 333 sivua, toinen painos, Scandbook, Ruotsi 2011.

Takakansiteksti:

 Mitä tehdä tilanteessa, jossa kehenkään ei uskalla luottaa?

Henkivartija Hilja Ilveskero kuhertelee ja pakoilee rakkaansa David Stahlin kanssa Italiassa. Äkillisesti David katoaa - ja hänen huoneestaan löytyy ammuttu mies.
Hilja palaa hämmentyneenä Suomeen, mutta vastausten sijaan alkavat kysymykset kasaantua. Onko David elossa? Miksi tämän kännykästä oli löytynyt poliisipäällikkö Rytkösen numero? Mistä David oli saanut samanlaisen sormuksen kuin Hiljan äidillä? Miksi Davidin tavaroissa oli ollut Kopparnäsiin suunniteltavan lomakylän papereita? Onko David ollut rehellinen Hiljalle? Miksi hämärämies Trankov tuntuu yhtäkkiä kovin luotettavalta?
Vailla biologisia vanhempia kasvanut Hilja saa vihiä myös äitinsä surma koskevista yksityiskohdista.
Oikeuden jalopeura on käänteikäs ja yllättävä trilleri ihmisen identiteetin moninaisuudesta ja sen peittämisestä. Kuka on kenenkin puolella, kehen voi luottaa? Mikä on kunkin hinta, kenet kukin on valmis joko pettämään tai pelastamaan?
Oikeuden jalopeura on Hilja Ilveskero-trilogian toinen osa.

Omat tunnelmat kirjasta: Vihdoinkin sain tämän luettua loppuun saakka ja yleensäkin vihdoin oli sellainen kirja, joka piti otteessaan loppumetreille saakka ja riitti mielenkiintoa lukea kirja loppuun.
Hauskat kohdat kirjassa olivat sivuilla 136: -kas tyttöä, on onnistunut leipoman Pisan kaltevan tornin ja sivulla 173: Tiinan Dallas-kampaus oli niin pöyheä, että sen otsatukkaan olisi voinut piilottaa puolen litran limsapullon.

Miinuksena oli se, että liikaa mainittiin Mike Virtuen nimi kirjassa :(


maanantai 1. syyskuuta 2014

Uusi viikko on alkanut

Puntarilukema on nyt kolme punnituskertaa ollut se yksi ja sama. Eipä ole tullut lisäystä, eikä mitään ole tippunutkaan. Pelkäsin jo pahinta, että painoa on tullut roimasti lisää, kun on vähän syömiset lipsuneet herkkujen pariin. Nyt sitten uuden viikon aloitin mussuttamalla karssuja, hyi hyi hyi, mutta oli aivan pakko saada, kun on nuo naistenjutut niin inhottavasti päällänsä, että ei jaksa. Mä olen niin kyllästynyt oleen hanana. Odotan torstain lekuriaikaa, kuin kuuta nousevaa, että lekuri määrää mulle sellaista roppia, mikä laittaa hanan kiinni. Mua kyllästyttää, ärsyttää, suututtaa, vihastuttaa tämä olotila.
Onneksi huomenissa vissiin saan hiukan seuraa, kun jospa tuo ihana serkkutyttönen hurauttaisi miun luokseni. Mulla on hänelle pieni yllätys ja toivottavasti iloinen sellainen :)
Nyt lähden hetkeksi fleecepeiton alle haaveilemaan Ihanasta Miehestäni <3

lauantai 30. elokuuta 2014

Tuntuu, että pää hukkuu

Apua, apua, mulle on iskenyt rakkaus ja ihan tajuttoman kovaa. MÄ OLEN RAKASTUNUT!!!!! Tuntuu, että pää hukkuu tähän tunteeseen. Mua niin pelottaa. Apua apua!!!!! Pitäs osata pysyä järjissään, mutta ei jaksa millään.
Eilen ehdin katsoa Sinkkuelämää-jaksot telkkarista, Carrie tuli jätetyksi Bergerin osalta ja Charlottea kosi Harry. Oli kyllä itkettävän ihana jakso, kun mä jo viikolla ehdin ajatella, että tykkäänkö enää miehestä, vai en. No, nyt mä olen täydellisen rakastunut, kun sain viettää eilen iltasella parit tunnit hänen kanssaan. Hän On vain Niin Ihana Mies, että ei ole toista samanlaista <3 Apua!!!!!! <3

perjantai 29. elokuuta 2014

Mitä teen, kun tihkasee???

Minnuu ärsyttää ja rasittaa ja on muutenkin kyllästynyt olotila. Mitä silloin tehdään? No, miepä kerron: Silloin otetaan käytössä olleet vuodevaatteet peitoista, tyynyistä ja patjasta irti, mytätään ne oikein kunnolla, voi vaikka vähän nyrkkeilläkin näin syntynyttä pussukkaa, se tekee vain hyvää mielelle :) Pistetään mytty likapyykkiin odottamaan huomista pyykkipäivää.
Sitten käännetään patja ylösalaisin ja vaihdetaan puhtaat vuodevaatteet peittoihin, tyynyihin ja patjalle. Sit viskataan pedille päiväpeitto ja mahdolliset koristetyynyt ja huh hah hei, paha mieli on kauas kaikonnut, kun sai hetken uurastaa vuodevaateshowssa :)

maanantai 25. elokuuta 2014

Missä unimasa piilottelee???

Koetin jo tunnin verran saada unenpäästä kiinni, vaan ei tullut uni. Minne lienee unimasa hukkunut. Oli sitten pakko jo ottaa tabletin puolikas, joka toivon mukaan pian alkaa vaikuttaan ja pääsisi jo unen makuun, jottei tartteis koko yötä valvoa ja ihmetellä.
En nyt osaa muuta kirjoittaa. Pöh ja höh. Unimasaaaaaa saa tulla kylään :)

Avaruusajan unituksia

Hyi miten kauheita painajaisia taas viime yönä näinkään, avaruusaluksia ja avaruuden ihmisiä. Piti mennä tanssimaan, ettei avaruusalukset ammu pommeja maahan. Hyi hyi hyi miten ilkeää oli olla moisessa unessa mukana kaikkien sukulaisten keralla. Mutta mikä onni oli herätä unesta ja tajuta, että Se oli vain unta. Onneksi.
Sitä ihmisen kauhua ja pelkoa, mitä unessa lähestyvät alukset tuotti, ei pysty kyllä oikein sanoin kuvaamaan. Kaikki kyllä ymmärtää, mitä on elää painajaista unissaan. Tähän lopetan tämän jutun. Kiitos ja näkemisiin taas!

torstai 21. elokuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein

 Kirjakaupasta maanantaina ostettu, 35,90 e, kovakantinen 317 sivua, Otava Keuruu 2014.

Takakansiteksti:

- Miks just me? Kari kysyi ja katsoi Eeviä vaativasti. - Miks just me?

- Kuka muukaan? Eevi kysyi. Hän oli keskimmäinen lapsi. Juuri keskimmäiset harmaan alueen hiihtäjät, olivat ansainneet loppuikänsä lohduketta. Nyt oli hyvityksen aika.

Tuovako lottomiljoonat onnen? Anna-Leena Härkönen kertoo riemastuttavan tarinan rahapsykoosiin joutuvasta Puttosen pariskunnasta.

Omat tunnelmat kirjasta:

Jotenkin surullisen koskettavan raadollinen tarina.
Aika koukuttavakin kirja kaiken kaikkiaan, kun kerta kahdessa päivässä tämän luin.
Justaan sain kirjan luettua loppuun ja on hiukan hölmistynyt fiilis nyt.
Toisaalta on ihan sellainen tunne, että ois itte voittanu lotossa ja toisaalta taas sellainen, että onneksi tuo ei ole mun elämää, mutta lottovoittajiahan mahtuu paljon Suomeenkin ja kenties jonkun heidän elämänsä voisi kulkea nuita ratoja, joilla tässä kirjassa liikuttiin.
Olen taas hiukan viisaampi, kun luin Anna-Leena Härköstä. Pidän hänen tyylistään koota tarinaa kasaan, siihen mahtuu niin hienoja oivalluksia, sanontoja ja sanoja teoista :) Suosittelen kirjaa lämpimästi.

maanantai 18. elokuuta 2014

Anneli Kivelä: Valoa ja varjoa Katajamäellä

9.huhtikuuta tänä vuonna saatu kirja Adlibriksen kautta, 25,40e, kovakantinen 243 sivua. Karisto Hämeenlinna, Bookwell Oy Juva 2014.

Takakansiteksti:
Perheen perinteikkään kenkäkaupan mentyä konkurssiin Runo Heinonen tulee isänsä kanssa Satu-sisaren luokse Katajamäelle miettimään tulevaisuutta. Epäonni pidetään salassa ja vain Myllytuvan Onerva ja Kaisla tietävät asiasta. Ystävällinen Kaisla tarjoaakin Runolle töitä Myllytuvassa. Runon seurassa aletaan pian nähdä komea remontti-Petteri - mutta myös Vuorensolan kartanon Erik, mikä saa kyläläiset ymmälleen. Erikhän seurustelee vastaeronneen Tanjan kanssa!
Lemmenkoukeroihin heittää kuitenkin äkisti varjonsa peräti kahden Runolle läheisen ihmisen terveyden pettäminen. Arpapeliä on siis elämä - ja sen pyörteeseen tempautuu kirjaimellisesti koko kylä, kun kuullaan, että loton jättipotti on osunut jollekulle Katajamäellä...
Valoa ja varjoa Katajamäellä on odotettu yhdeksäs osa lukijoiden rakastamassa viihdesarjassa, joka yhdistää onnistuneesti idyllistä maalaisromantiikkaa ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita.

Omat tunnelmat kirjasta:
Aloitin lukemaan kirjaa vasta näin syksyn korvalla, kun kansikuvaan sopii niin syksy ja muutenkin aina näin syksyn tultua on ihana tarttua Katajamäki-sarjan kirjaan ja tämä on jo sarjan yhdeksäs opus. Tykkäsin tarinasta, vaikka kirjan nimikin jo lupaa hiukan ikäviä tapahtumia, mutta lopulta asiat suttantuvat, niin kuin Katajamäellä aina, niin parhain päin :) Ihanan tarinan päätös jääpi odottelemaan sitä sarjan kymmenettä kirjaa, joka myös TOIVOTTAVASTI ilmestyy vielä :)



Surullinen fiilis

Voi kunpa tietäisin, mikä minnuu itkettää ja surettaa.
Laitoin justaan yhdelle henkilölle viestin facessa. Tämä kyseinen henkilö on jostain kumman syystä ollut mielessäni jo muutaman päivän ja olenkin miettinyt, että uskallanko kysellä hänen kuulumisiaan. Oli aika, jolloin seurasin kiinteesti kyseisen ihmisen blogia ja nyt siellä hänen blogissaan ei ole ollut kuulumisia aikoihin. Tavallaan mä fanitin kyseisen henkilön uraa ja sitä, mitä hän tekee ja tänään vihdoin sitten rohkaistuin laittaan hänelle viestin. Jokin on vain sanonu mulle, että kysele kuulumisia. Saa nähä, saanko koskaan vastausta. Oli lähdettävä facesta pois heti sen jälkeen, kun laitoin viestin. Jotenkin alkoi ujostuttaan, vaikkeipa näin koneen välityksellä pysty ketään syömään hih hih :D
Ja sitten tuli kyyneleet. Tierä sitten, miksi noin kävi. Olko ne helpotuksen kyyneleitä, vaiko mitä?

lauantai 16. elokuuta 2014

Hyvä minä!!!!

Tunteet on ollut aika pinnassa, sillä sain vihdoin tehtyä normaalimittaisen sauvakävelylenkin.
Johan tätä ihanuutta olen saanutkin odottaa peräti 10 viikkoa, että pääsen kunnolla lenkille ja tänään mä sen tein.
Ensin meinasin tehdä vain vähän pidennetyn lenkin, mutta se aina vain piteni ja lopulta kiersinkin koko lenkin, jota normaalisti kierränkin.
Hiukanko oli voittaja fiilis, kun pääsin omaan pihaan ja sisälle juomaan :) Nyt on Todellakin hyvä mieli ja ihana tunne, kun sai käveltyä noinkin pitkän lenkin. Vaikka välillä tahtoi vasempaan jalkaan sattua, mutta sitten höllensin menoa ja taas sain kävellä ilman kipuilua hetken matkaa. Kyllähän se jalkakipu muistutti matkan varrella itsestään, mutta kävelin vain ja pääsin jopa kotiin saakka.
Hyvä minä :)

torstai 14. elokuuta 2014

Hyvä mieli

Söin justaan kaurapuuroa, pitkästä aikaa ja tuli siitä niin hyvä mieli.
Sain käytyä kaupallakin, pitkällisen pohdinnan tuloksena ja vein tyhjiä pulloja ja tölkkejä palautukseen, niin mun huimat ostokset teki vain alle viis euroa :) Ensin luulin kassalla, että saan sen summan takasin, mutta kröhöm, se pitikin Maksaa vielä. No, sattuuhan sitä paremmissakin piireissä. Niin ja päivän saldona on myös roskien vienti pois kämpästä tuonne kaukaiseen roskatsydeemiin. Tahtoi tullessa hiukan sattua kävely tuohon vasempaan jalkaan, mutta sinnittelin ja sipsuttelin loppumatkan. Tulipas näin tehtyä pieni lenkki tänään, kun muuten mennyt ihan kotosalla urakoinniksi, kun olen kutonut sukkia.
Niin pienestä voi tulla hyvä mieli, kuin nyt kaurapuuron syömisestä. Syökää puuroa, se piristää :)

Kamala painajainen

Heräsin ihan vähän aikaa sitten kamalaan painajaiseen, siinä hyppäsin alas jonkun ison koneen päältä ja siitä koneesta lähtikin joku osa ja jäin sen osan alle puristuksiin. Huusin apua, mutta kukaan ei tullut auttamaan. Siihen heräsin.
Hyi hyi hyi, mikä uni se olikaan, olin tuota tapahtumaa ennen töissä taas jossain keittiöllä. Yök yök yök :( Inhottava painajainen :(

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Väsymyksen voittaja

Se on tapahtunut! Olen vihdoin voittanut uuvuttavan väsymyksen. Ainakin tänään on jo ollut paljon parempi päivä, kuin eilen ja toissa päivänä varsinkin. Jes jes jes!
Tänään aloitin lukemaan ihan tykkänään uutta kirjaakin, jonka lukemista olen odotellut pidemmän aikaa jo. Mikäkö kirja on? No, en tietenkään sitä nyt paljasta, vasta sitten, kun teen sitä arvioinnin tänne rakkaaseen blogiini. Sitä odotellessa kertoilen, että jatkoinpas tänään myös sukkien kutomistakin, taas vaihteeksi :) Näillä mennään pian yöunille, kilttinä tyttönä :)

maanantai 11. elokuuta 2014

Uninen päivä

Tänään olen ollut varsin uupunut viikonlopun valvoskelujen takia.
Perjantaina oli rehvit aamun pikkutunneille saakka ja lauantaina olin tanssilavalla lippuja myymässä ja silloinkin men pikkutunneille se valvominen. Eilen tulin sitten kotiin ja tänään olen vain nukkunut, ensin yöunilla meni 14 tuntia, sitten kolmen tunnin päikkärit ja sit sängyllä nuokkunut ja yrittänyt kuunnella radioo nelisen tuntia. Pianhan tästä pääsee yöunille :) Ei mulla muuta.

torstai 7. elokuuta 2014

Olenko heikko vai elääkö sisälläni sisupussi?

Kävin hetki sitten kaupassa, ihan vain siwassa, mutta juu, on sielläkin herkkuja. Ostin rahkaa, makaroneja jotain fussilli tai itä lie täysjyvänä, milkkiä, kivennäisvettä ja pari pussia pieniä giflar-pullia. Nyt sitten onkin kysymys, että pystynkö vastustamaan kiusausta ja säästämään pullat huomiselle päivälle, vai satunko sortumaan ja mussuttamaan pullat toisensa perään, sillä eihän nuo giflarit ole kovin isoja pullia, hyvä ku jotain 20 grammasia tai jotain sinne suuntaan.
Täällä mä huokailen syvään ja hartaasti, että pystyisin vastustamaan kiusausta. Apua!!!!!!!! Söin jo yhden rahkan, vaan pitäskin hakee iso mukillinen vettä. No niin, nyt mulla on nenun alla iso mukillinen kylmää vettä. Jospas miulla mieli malttaisi ja pysyisin tän iltaa pullista erossa.

Ekaa kertaa

JES!!!!! Mie tuuletan täällä. Ai miksikö???? NO justaan sen takkee, että tulin hetki sitten kotiin PIDENNETYLTÄ minilenkiltä. Juu-u, tämä olt eka kerta nyt kahteen kuukauteen, kun kävin vähän pidemmällä kävelemässä, kuin tuon normiminilenkin. Ois tehnyt mieli kiertää koko pitkä lenkki, mutta otanpa nyt varovasti näin alkuunsa. Tiiä sitten oisinko jaksanutkaan koko pitkää lenkkiä. Kukas mut ois sitten pelastanut kotiin, jos ois kävely alkanut sattua vasempaan jalkaan niin, ettei ois pystynyt käveleen, ei niin kukaan. No, päivä ja lenkki kerrallaan. Kyllä tuosta jalasta vielä hyvä tulee ja sitten viipotan kunnolla lenkeillä.
Sitä odotellessa. Hyvän mielen sain itselleni tuosta lenkistä :)

maanantai 4. elokuuta 2014

Voihan hitsin pimpulat!

Nyt on sitten viimoinen nutrauspäivä illassa. Olen nyt vajaan kahden viikon aikana kuluttanut vajaat 80 euroa nutrusjuttuihin, eli neljä lootaa ja 60 jauhepussia irnitty naamasta alas ja arvatkaas, mitä miun puntari näytti tänä aamuna...
Puntari näytti vaivaista KILOA miinusta viime maanantaihin. Siis 80 euroa ja kilo vain lähtenyt! Sekin vissiin pikku varpaasta. Mitä tästä opimme???? Nutraus ei todellakaan kannata. Ei ainakaan minun kohdallani. Ensimmäinen nutrausviikkohan meni plus miinus nollaan, kun tuli nuo ihanteelliset naistenpäivät kuvioihin mukaan. Nyt sitten huomisesta lähtien rupean syömään ruokalistan mukaisia annoksia, tai ainakin siihen suuntaavia. Kenties aloitan aamun puurolla, kenties kahvilla ja leivällä, sen näkee aamulla.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Iiiikääääväääää....

Mulla on Niin Niin ikävä ukkoani. Voi että, kun pääsisin näkemään hänet pian uudestaan.
Ukko ollut reissun päällä koko viikonlopun, eikä hällä reissussa luuria mukana ja mulla on Hirrrrrrvee Iiiiiiikäääääväääää.......
Kävihän hän miun luonani torstaina, mutta ei se riitä, kun on luuritta koko viikonlopun ja tää on ollut kauheen pitkä viikonloppu mulle :( En tykkää yhtään. Mitähän hän siellä reissussa on touhunnut....hmmmmm...kattellut naikkosia tietenkin..... :( Byääääääääh.........

lauantai 2. elokuuta 2014

Kun retkahtaa

Retkahtaa sitten oikein kunnolla. Tämän päivän saldona on syötynä jo pussillinen minttusuklaarakeita, kaksi suolakurkkua, kukkakaalia ja levyllinen valkosuklaata. Että repikäätten siitä sitten niin ja mie hikoilen kuin possu. Hyi hyi miten ikävää :(  Kohta tulee se yks, josta ei äänee puhuta :( En tykkää :(

perjantai 1. elokuuta 2014

Ei ole helppoa

Siis ei ole helppoa tyytyä pureskeleen porkkanaa, kun tekee mieli piirakkaa, pullaa, torttua, munkkia, suklaata, karkkeja ja kaikkea hyvää, mikä on laihiksella kielletty. Mulla on vasta toinen viikko dieettiä loppupuolella ja kuinka mä jaksan vetää tätä koko lopun elämääni? En mitenkään. Koko ajan tekee mieli lähteä kaupalle ostaan jotain suklaista mussutettavaa. Kello on vasta yhdeksän, himpun yli ja mä join jokin aika vasta ekan päivän juoman ja pitäs jaksaa sillä juomalla tuonne yhteentoista saakka. Ei Tule Kesää :(

torstai 31. heinäkuuta 2014

Kiitos 18600 kertaa

Noin paljon on ollut kävijöitä tässä blogissani, että aika huikee määrä jo. Kiitos vain kaikille kävijöille :) Ei mulla muuta :) hih hih...

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Joanne Harris: Pieni suklaapuoti

Joo, huomaan, että kuvassa on huutonetin merkki, vaan en nyt jaksa välttää moisesta.
Pokkariversio, 413 sivua, neljäs painos Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2001, suomentanut Arja Gothoni.

Takakansiteksti:
Sydämiä, konvehteja, Venuksen nännejä, tryffeleitä, suklaasimpukoita, sokeroituja orvokkeja. Ne hohtavat tummina kuin vedenalainen aarre, kuin Aladdinin luolan makeat kalleudet...

Vianne Rocher on asettunut tyttärensä kanssa pieneen ranskalaiseen Lansquenetin kylään ja perustanut suloisen suklaapuodin aukiolle kirkkoa vastapäätä. Käsintehdyt makeiset ja maailma nähneen naisen elämänilo saavat monet purkamaan sydäntään mieluummin kaakaokupin ääressä kuin kalseassa kirkossa. Mutta pääsiäisen pakanallinen suklaafestivaali on kylän papille sentään liikaa! paastoava kirkonmies päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä.

Omat tunnelmat kirjasta:
Tätä lukiessa olisi tehnyt mieleni mussuttaa suklaata koko ajan. Yhtä makea, kuin leffakin, jota on tullut katsottua useastikin. Ihana tarina, ei siinä mitään.

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Mua jänskättää

Tänään on taas lähdettävä liikenteeseen ja suuntana on mielenterveystoimisto ja psykologin testit jatkuvat taasen ja mulla on nyt jo jänskätys päällä, vaikka on vielä reilu tunti odotettavana, että pääsen lähtemään sinne. Alkukesästä pystyin käydä testauksissa vain muutaman kerran tuon selkäkivun takia. o, nyt se kipu on sitten vasemmassa jalassa. Kävin mä äsken postilaatikkolenkillä ja äkkiä oli tultava pihaan huilaamaan kintun kera. On se onneksi jo hiukan parempaan suuntaan menossa, eli pystyy hiukan paremmin jo käveleen, mutta ei pitkää matkaa kuitenkaan, eli sauvakävelylenkit on vielä poissa kuvioista :( Voi kun syksyn tullen pääsisi jo lenkkeilemään.

Taisi muuten löytyä syy siihen painon junnaamiseen, nimittäin nämä naishormoonijutskat, eli juu, näitä päiviä elellään nyt sitten ja ei kannata puntaria vainota, sillä tiedän, että paino pysyy nyt samana. Mutta siitäkin huolimatta mie nutraan tämän viikon ja sitten alan syömään ihan oikeaa ruokaa, pudotkoon sitten paino, tahi ei, mie en ennää enempää ostele jauhejuomia, alkaa tuleen jo korvista ulos moinen juttu.

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Miksi paino junnaa?

Olen nyt viikon ollut dieetillä ja paino viskellyt -1kg:sta +-0kg, eli on ensin tippunut ja sitten taas lähtölukemissa. Miksi tämä näin menee ja minä odotin selvää pudotusta jo ekan viikon aikana. Paska homma ja mä menin ja ahmin het kolme ateriankorvauspatukka kerralla ja nyt on sit huono olo :( 
Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa. No, onneksi lisää kiloja ole tullut, vaan on pysynyt samana.

Toinen ikävä juttu on se, että miksi mä näen edelleenkin unta "Teposta", se vaan kummittelee koulu-unissani viimekin yönä ja ihan kahteen otteeseen. Oi miksi, miksi???? Haluisin nähdä unta omasta kullasta, vaan ei niin ei.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Mulla on kamala ruokahimo

Mä Niin paljon haluisin syödä jotain, mussuttaa kaikkia kiellettyjä herkkuja, tekee mieli suolakurkkuja, pullaa, hilloa, jäätelöä ja sitten RUOKAA, perunaa ja kastiketta!!!!!! Oi että, kun sais syödä napansa kutturalleen. Miten mä jaksan tätä diettiä, kun nyt on jo ruokahimo, vaikka on vasta toinen nutrauspäivä iltapuolelle kääntynyt. Ei mulla kyllä nälkä ole yhtään, mutta himo, kuin himo, niin se on niin raju ja veis kyllä mukanaan. MUTTA mä kiellän itseltäni koskemasta mihinkään ruokaan. Tänään laitoin hyvät ruisleivät jääkaapista pakkaseen, ettei mene huonoksi, kun en syö niitä. Voih, nyt mun tekee mieli ruisleipää ja siihen päälle paksulti VOITA!!!! Slurps!!!!!
Täällä mä nyt kamppailen näitten ruokahimojen kanssa.

keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Ensimmäinen nutrauspäivä illassa

No niin, nyt on juotu viisi pussillista suklaajauhejuomaa nimeltään Nutrilett ja aina jauhejuoman päälle ole juonut ison mukillisen vettä. Söin tänään purkillisen rahkaa ja join päiväkahvin, muuten on mennyt ihan näillä pussijuomilla ja tosiaan vedellä. Näillä sitten pitäs jaksaa se viisi päivää vielä, nyt näin alkuunsa ainakin. Tuossa ennen viimoista pussijuomaa oli hiukan nälän tunnetta, mutta enpä antanut sille valtaa. Ostin mä porkkanoita tänään myös, mutta eipä ole ollut rouskuttamisen tarvetta vielä tänään, saa nähdä sitten jatkossa.
Päätän illan raportointini tähän :) Ihan kiva fiilis on päällä :)

Nyt alkoi toden teolla

Kävin kaupasta ostamassa kaksi pakettia Nutrilett-jauhejuomia, kun paketissaan on vain kolmen päivän annokset, joten tästä eteenpäin sitten nutrataan ensi maanantaihin saakka. Ihan hyvän makuista se jauhejuoma ol, suklaabanaanin makuista :) Saa nähä, onko tästäkään mitään iloa, sillä mulla ei ole liikkunut paino mihinkään suuntaan tällä viikolla, vaikka syömiset on olleet taulukon mukaiset. No, aika näyttää.
Ei mulla muuta.

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Nyt se on alkanut

Nimittäin ravintoremontti meikämuijan elämässä. Kävin eilen ostaan siwasta pariston kauan pölyyttyneeseen puntariin ja punnitsin tietenkin eilen iltasella itseni ja painoa olikin vähemmän, mitä ajattelin olevan. No juu, sen verran paljastan, että sitä on reilusti yli sata kiloa! Enempää en suostu kertomaan.
Minulla kun on tuo syöminen aika ongelmallista, kun on takapiruna ollut parikymppisestä saakka ahminta ja oksentaminen :( En ole vieläkään päässyt aisoihin asian kanssa. Muutamat vuodet takaperin kävin ravitsemusterapeutilla ja hän antoi minulle ruokalistaohjeen päivän annoksista ja nyt sitten tänä aamuna aloitin. Söin aamupalaksi Karu-puuroa, ison mukillisen vettä ja kaksi mukillista kahvia.
Tuossa hetki sitten söin 6 pientä pinaattilettusta, kaksi palaa ruisleipää floran kera ja milkkiä ja tietenkin vettä jälkkäriksi. Mitään kasviksia mulla ei tällä hetkin ole jääkaapissa, vaan tällä linjalla nyt mennään muutamat päivät. Viime viikolla kun tuli syötyä tomaatti-ananasmössöä, että oikein korvista jo pursusi.
Sain tuossa ennen ruokailua pääteltyä kahdeksat sukat, jotka menee ens sunnuntain myyjäisiin myyntiin ja tottapa mun piti aloittaa vielä yhdet junasukat, kun mintunvihreiltä sukilta puuttui pari. Saisi edes hiukan rahaa tuotoksistaan, sitä mie toivon :)
Eipä mulla nyt tän enempää tällä kertaa ole kerrottavaa. Moikka!

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mä olen ihan loppu

Facebookissa yksi fbkaveri laittaa viestejä ja valittaa isästään mulle. Mä jo laitoin hälle, että yrittäis mennä jollekin ammattiauttajalle kertomaan asioistaan, sillä en mä osaa muuta kuin voivotella tilannetta. Mistä mä hänen ongelmiinsa ratkaisuksi muutun. Mä en enää jaksa sen víestejä siellä, aina sama valitus, kerrasta toiseen. Kohta pitää poistaa koko ihminen kaverilistalta :(
Sama tilanne näiden kipujen kanssa. Selkä antaa kyllä jonkin aikaa istua,vaan kävely tuon vasemman jalan kipujen takia on hankalaa. Mä en jaksa enää. Milloin mä olen kivuista vapaa, että pääsen kunnon sauvakävelylenkeille taasen. Tänään kävin vain postilaatikolla aamulla hakeen postit ja otti reissu todella koville, silläpä en tänään lähtenyt tekemään tuota jokapäiväistä minílenkkiä, vaan olen huilannut ja hetken aikaa kutonut tänään, muutoin vain aikaani kuluttanut. Ei ole kiinnostanut kirjan lukeminenkaan vielä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kipupiikillä

Tänään mä vihdoin ja viimein taivuin kivun alla ja lähdin hakeen piikin teekoosta.
Ensin yritin soittaa sinne aikaa, mut kun ois pitänyt painaa luurista ykköstä, että ois saanut ajan varattua, niin eihän mun luurissa silloin näkynyt numeroita, kun on kosketusnäyttöpuhelin. Lähdin sitten siltä istumalta teekoohon ja sain hetken aikaa odottaa vuoroani, että pääsin luukulle, itkuhan siinä tuli kivusta. No, pääsin hoitohuoneeseen suoraan luukulta ja melki heti tuli lekuri tekeen pienen tutkimuksen ja hoitaja sai luvan antaa mulle Voltaren-piikin. Oisin saanut vielä jonkun toisenkin piikin, mutta kun olin autolla, niin ei sopinutkaan.
Vähän aikaa lepäsin hoitopöydällä ja sitten ilmoitin kopilla, että olen valmis lähteen kotiin.
Saa nähdä, millainen lasku tulee sitten perässä moisesta pikakäynnistä, kun ei mulla mennyt siellä kuin puolisen tuntia, onneksi :)
Nyt on sitten piikki saatu vasempaan lonkkaan ja kipu hellitti suuremmalta osin, muttei vienyt kaikkea kipua, sillä kävin päivän toisella minilenkillä ja kyllä se kävely vain ottaa vasempaan jalkaan sekä sääreen, että takareiteen.
Mutta että näin sitä sisukaskin taipui, kuukauden kärvistelyn jälkeen.
Kova kuntoutuminenhan tässä on edessä, eli lenkkiä ja lenkkiä kipujen rajoissa.

lauantai 5. heinäkuuta 2014

Sophie Kinsella: Hääyöaie

Kirjastosta viikko sitten perjantaina lainaan saatu kovakantinen kirja, 389 sivua, WSOY Helsinki, Suomentanut Aila Herronen 2014.

Takakansiteksti:
Lottien pitkäaikainen poikaystävä ei tahdo naimisiin ja suhde karahtaa kiville. Kun lohtusuklaan kulutus on suurimmillaan, viidentoista vuoden takainen ensirakkaus ottaa yllättäin yhteyttä. Lottie pitää sitä merkkinä itseltään Kohtalolta ja pari päättää rynnätä vihille pikimmiten. Ei seksiä ennen avioliittoa, hääyö sinetöiköön liiton.
Lottien suojeleva isosisko, katumapäälle tullut ex-poikaystävä sekä sulhasen vakavamielinen liikekumppani pitävät avioliittoa harkitsemattomana virheliikkeenä ja haluavat estää hääyön hinnalla millä hyvänsä. He seuraavat vastavihittyjä Kreikan saaristoon ja hillitön kommellusten keitos on valmis!

Omat tunnelmat kirjasta: En taatusti aio kertoa, mitä kaikkea kirjassa tapahtui. Luin eka istumalta peräti kolme lukua ja ekana iltana olin ahminut kirjaa melkein 100 sivua! Siis tämä oli taas niin taattua Kinsellaa, ihan tuli mieleen himoshoppaaja-opukset tätä kirjaa lukiessa. Sai hykerrellä ja naureskella tarinan seurassa. Loppu meni yhdessä hujauksessa ja päätös oli ihanan avoin, vaikka jatkollekin :)

Selkäoireilu

Prosessini on nyt siinä vaiheessa, että selkä antaa kyllä jonkin aikaa näin istua koneellakin, vaan sitten tuolista nousu sattuu ihan hirvittävän paljon. Vasen jalka oireilee niin, ettei sillä pysty kunnolla ottamaan ilman jäytävää kipua kuin pari askelta. Takaa pehvan päältä kun painaa sormilla kipukohtaa, niin pystyy jopa kävelemään keittiöön saakka. En edes ajattelekaan lähteä kävelylenkille ulos, sillä tiedän, etten pääse kovin montaa askelta etenemään.
Tällä viisiin mennään tämä viikonloppu. Maanantaina on kait parasta hankkiutua jo lääkärin pakeille tästä vaivasta, kun jatkuu ja jatkuu vaan. Kyllä mua itkettää ja harmittaa tällainen :(

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Rehvi-ilta tiedossa

Juu, tänään on taas, kahden viikon tauon jälkeen tiedossa rehvit. Otin justaan uunista raparperipiirakan ja nyt täällä mun kotona tuoksuu ihana tuoreen piirakan tuoksu....Nuuuuuuh :)
Kuuntelen tässä koneen tykönä Järvi-radiota ja mietin, että mitä sitä seuraavaksi tekisi, laittaiskos vaikka keittiön maton koneeseen pesuun. Taidanpa tehdä sen.
No niin, matto on nyt koneessa pesussa. taidanpa mennä sänkyyn oikaseen selkäni hetkeksi, eli selkä ei ole vieläkään parantunut ja tässä koneella ei pysty kovin kauaa kerrallaan istua.
Mukavaa viikonloppua Sinulle :)

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Selkäparkani

Selkäni on niin kipiä, etten pysty kerrallaan paljoa istumaan. Alaselkä on ihan tohjona ja vedän burana 600:sia, joita satuin löytämään lääkevarastostani. Eipä nekään oloa pahemmin helpota. Jouduin huomisen psykologin testausajankin taasen perumaan tämän selkävaivani takia. Joo, menen taas sängylle selälleen, että selkäparkani pääsee suoraksi ja tulikipu loppuu. Heippa!

torstai 19. kesäkuuta 2014

En lukumaratoonaile

Minulla ei ole ollut tapana pitää lukumaratonia, vaikka tälläkin hetkellä on luvussa peräti kuusi eri kirjaa, Kigalin kakkukauppa muuttaa, Siipirikko, Kaikki hyvä sinussa, Koskinen ja taikashow sekä Kuuleeko kukaan. Vielä pitäs ujuttaa mukaan myös kolme muuta kirjaa, vaan taidanpa nyt tyytyä näihin kuuteen kirjaan, joita aina vuorotellen lueskelen luvun kerrallaan. Nuista kaksi opusta ois lähdössä toivelistahippakirjana etiäpäin, kunhan saan ne johonakin vaiheessa luettua loppuun. Päivällä tuli jo sellainen tuskastumisen tunne ja piti välillä kutoa pikkusukkia sen 12 kerrosta molempia varsia, seuraavaksi oiskin sukkiin tehtävä kantalaput. Saa nähä, joko huomenna innostun taas kutomaan.
Kyllä on näin kaupungissa hiljaista juhannuksen alla. Toinen naapuri on siis muuttanut pois ja toinen naapuri on varmaan akkansa luona johonakin. Piti oikein vartavasten lähteä äsken viemään roskia jätelootaan, että näki ees joidenkin autoja. Mun auton lisäksi näkyi vain kolme autoa. Kaikki on jossain mökeillään ja sukuloimassa vissiin jo. Saa nähä, meneekö mun juhannus ihan vain kotona ollessa. Ei oikein huvittais minnekään lähteä, mutta saa nyt nähdä.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Juhannusviikkoa

Ei mitään ihmeellistä ole vielä tapahtunut.
Paitsi että mun niinkutsuttu toimistotuolini meni ja hajos kait lopullisesti :( Nyt mun piti tuoda läppäri olohuoneeseen tähän pirtinpöydälle, kun ei voi toimistopöydällä näppäillä iliman tuolia. Pöh ja höh. Kyllä pitäs laihtua, ettei tuolit hajoilis :D

torstai 12. kesäkuuta 2014

Himotuksia vesisateella

Aaaaargh...mie en voi käydä toisten, seurannassa olevia blogeja lävitte, kun niistä pursuaa ihania kirjoja ja ihania käsitöitä. En oikein tiedä, että kumpaanko ryhtyisin näin vesisadepäivänä, ottaisinko kutimet vai kirjan eteeni. Niin minnuu himottaa kumpainenkin ja kun niitä ei voi tehhä millään yhtä aikaa.
Eilinen päivä meni porukoilla ollessa, kun isukki halus laitella mun autooni, hän sitten pakkeloihti auton helmoja ja siinä meni ihan iltapäivään saakka, mutta eilen oli kyllä vallan hyvä päivä suorittaa se homma pois päiväjärjestyksestä,kun oli niin komia ilima ja tänään sataa, ennustuksen mukaan koko ihanan päivän., Mä kyllä tykkään vesisateisen hämärästä päivästä.
Saa nähä, pääsenkö huomenna psykologin testeihin taasen, on nimittäin selekä todella kippee ja tämä koneella istuminen vallankaan ei tee hyvvää selälle.
Noh, mie lähden nyt nuitten himotusteni hommien pariin :) Mukavaa päivää sinulle,rakas blogilukijani :)

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kolmivuotissynttäriviikko

Mulla alkoi tänään kolmivuotissynttäriviikko tuolla bookcrossingin puolella ja hetki sitten laitoin sinne arvonnan pystyhyn.
Tänä aamuna huomasin postilla käydessäni, että enteeni on käynyt toteen, naapuriasunto on melkein tyhjillään, eli siitä on naapurit lähtenyt huitsin nevadaan, tosin pihassa on vielä joitain tavaroita, mutta verhoja ei ole enää ikkunoissa ja muutoinkin on hiljaista viikonlopun rymistelyn jälkeen. Mä en kyllä yhtään tykännyt, kun tän naapurin muksut piti kauheeta shouta ja se metakka kuului ihan tänne saakka ja kissat kävi kuseksimassa pihat ihan niin, että aina hais kissanpissa, yök! Hyvä vaan, kun muuttivat jonnekin muualle. Saa sit nähä, millaiset uudet naapurit siihen tulee.
Kävin aamupäivällä kylillä ajelemassa, niin nyt on sitten tietyö ihan keskustassa, joten enpä tee sinne asiaa tällä viikolla. Perjantaina PITÄS olla aika psykologintesteihin, kun nyt viime perjantaina sitä ei ollutkaan, kun nainen oi sairastunut ja kävi niin veikeesti perjantaiaamuna, että kun olin menossa olkkariin tarkastaan uutta aikaa psykologille, niin omahoitaja soitti ja perui sen päivän ajan ja miä oisin justaan soittanut mielenterveystoimistolle, että on selkä niin kipiä, etten pääse tulemaan. No, hyvä se, että asia meni näin ja nyt on selkä jokseenkin kunnossa, verrattuna viime viikkoon.
Ei mulla muuta, heippa!!!!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Mila Teräs: Sininen huone

22.1.2012 kirjakaupasta ostettu(5,90e), kovakantinen kirja, 312 sivua, Otava Keuruu 2006.

Sisälirpakkeen ja takakannen teksti:
Taideopinnoista haaveilevan Sigridin elämä keikahtaa sijoiltaan, kun hän huomaa olevansa raskaana. Ystävät ja sukulaiset kauhistelevat hänen päätöstään pitää lapsi, eikä Sampsakaan ole innoissaan. Kukaan ei kuitenkaan aavista, kuinka Sigridin sisällä kuohuu. Baari-illat jäävät ja kaverit loittonevat, mutta Sigridissä kasvava salaisuus vie hänet vähitellen lähemmäksi omaa historiaansa - ja aikuisuutta.
Onnen tunne on niin hauras, että se menee melkein heti rikki. Hän ei ole vielä valmis äidiksi, ei todellakaan! Tulisipa keskenmeno tai mitä tahansa, jottei hänen tarvitsisi saada tätä lasta. Samassa vatsaa nipistää. Sigrid kauhistuu: onhan vauvalla kaikki hyvin?
Ihan mukavaa luettavaa tämä oli. Ei mitenkään erikoinen kirja, mutta ihan kiva oli lukea tähän vauvakuumeeseen jotain näin todentuntuista tekstiä.

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ikimuistoisen metkan hauska päivä

Eilen lähdin kotoa aamulla puoli kympin aikoihin ja kotiuduin vasta vähä ennen kuutta iltasella.
Mitäkö tuolla välillä tapahtui?
No, ihan yhtä sun toista :)
Meillä Oli Miehen kanssa rehvaus Suninsalmen kahvilan parkkiksella. Hän tuli hakemaan minua maasturillaan ja sitten lähdettiin. Nimittäin turvesuolle työhommiin. Juu-u, miekii pääsin ekaa kertaa elämässäni turvesuolle ja sain kyllä tuta, mitä se homma on. Koko päivä päästeltiin mönkkärillä turvesuolla, putsattiin sellaisia ojaputkia, että vesi pääsi uudelleen virtaamaan. No, minä putsaisn vain muutaman ja lopun aikaa siirsin aina mönkkäriä seuraavalle ojan kohdalle, kun mies rämpi suossa, tai paremminkin loikki :) Aurinko paistoi ja helli meitä koko pitkän päivän ja enhän mie osannut varata pärstääni mitään aurinkorasvoja, no, nyt mulla sitten nenunpää punottaa kivasti :D

Oli kyllä mahdottoman kivan ikimuistoinen päivä, vaikka selkäparkani saikin aikamoista kyytiä, kun Mies päästeli mönkkärillä oikein kunnon vauhtia siellä turvesuolla. Monesti pelkäsin, että jäädään kiinni ja kerran mönkkäri menikin liika läheltä ojaa ja meinasi vaan kallistua oikealle, niin, että meidän piti nousta kyydistä pois ja mies ohjasi mönkkärin paremmalle tolalle ja taas matka jatkui :)

Mulla ei ole ikinä ennen ollut näin hauskaa päivää, kuin eilinen oli.
Nyt sitten on selkä, jalat ja kädet ja joka paikka kipiänä, mutta enpä vaihtaisi eilistä päivää mihinkään. Oli se vaan sellainen, rakkauden koetinkivi ja myö selevittiin siitä :) IHANAAAAAA!!!!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Amélie Nothomb: The Character of Rain

This was one of my birthdaypresentbook in this year.

The Japanese believe that until the age of three children are gods, each one an okosama, or "lord child". On their third birthday they fall from grace and join the rest of human race. In Amélie Nothomb´s novel, we learn that divinit is a difficult thing from wich to recover.

I at first don´t understand this story, but then the story take with me and a like it. Quite a lifetastestory this was :)

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Tuuli Reijonen: Silta

Mielenterveystoimiston saa ottaa-pöydän antimia, 14.11.2013. Kovakantinen, 176 sivuinen, Otavan Kirjapaino, Helsinki, 1950.

 Kirja alkaa tarinalla koulun opettajasta ja perjantai viimeisistä oppitunneista. Oppilaat kiittävät jälkeenpäin opettajaa hienoista tunneista. Sitten tarina siirtyy miettimään, kenestä kirja tulee kertomaan hieman yksityiskohtaisemman tarinan ja lopulta päätyy Mariikkaan. Hän on kerrostalossa asuvan professorin ensimmäisestä avioliitosta, tytön äiti on kuulemma juttujen mukaan karannut Pariisiin, eikä pidä mitään yhteyttä tyttäreensä. Professori on mennyt uusiin naimisiin ja Mariikkalla on pikkuveli Pertti.
Tapahtuu yhtä ja toista ja tyttö eroitetaan koulusta ja hän karkaa Tukholmaan töihin. Siellä taaskin tapahtuu kaikenlaista, kunnes Mariikka kohtaa vanhan tuttavaparin ja lopulta hän saa rahat Pariisin matkaa varten. Tarina jää mukavan avonaiseksi lopussa, että tälle kirjalle olisi vaikka saanut jatkoakin.

Omat tunnelmat kirjasta: Kyllä mä tykkäsin tästä, vaikka alkuun tuntui siltä, että ei hitsiläinen, mä en kyllä jaksa tällaista tarinaa kovin pitkälle lukea. Kuitenkin olen lukenut tätä nyt jo toisena päivänä, vuorotellen yhden enkunkielisen kirjan kanssa ja tänään haluisin lukea tämän kirjan loppuun ja niinhän mä pääsin loppuun saakka. Tässä oli ripaus sitä uskonnollisuuttakin, mitä joskus lukemistani kirjoista kaipaan, välistä tämä oli ahdistavakin, mutta loppu oli ihan kohtuu hyvä, jäi sopivan avoimeksi.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Tuija Lehtinen: Ruusumadonna

Huutonetin kautta, 3,15e pokkari, kolmas painos, WS Bookwell Oy Juva 2006.

Nuori medianomi Isla Kaarna on muuttanut Roomaan ja työskentelee lahjamyymälässä Pantheonin lähellä. Lisäksi hän opastaa kulttuurimatkalaisia ikuisen kaupungin nähtävyyksiin.
Poikaystävä Luca on täydellinen latinohurmuri, elämä aurinkoista. Onnea varjostaa vain miehen sairaalloisen mustasukkainen kummitäti, joka tekee kaikkensa tuhotakseen orastavan lemmen. Islan pohjoismainen kauneus ja vaaleat hiukset herättävät naisessa suoranaista vihaa.
Pikku hiljaa Isla saa tarpeekseen latinalaisista tunnemyrskyistä. Onneksi hänen velipuolensa toimii suomalaisessa televisioyhtiössä ja sitä kautta avautuvat aivan uudet näkymät.

Omat tunnelmat kirjasta:
Mukavanleppoisa tarina, jossa oli myös ripaus jännitystä ja huumoria ja tietenkin romantiikkaa :)

torstai 29. toukokuuta 2014

Kaari Utrio: Saippuaprinsessa ÄÄNIKIRJANA

 Vanha Nalle-kirpparilta tänään 3e, Karisto Oy Hämeenlinna 2004, 391 sivua, kovakantinen.

Ylhäiseen kaupunkitaloon Helsingin Kasarmitorin laitaan saapuu outo kirje. Rahavaikeuksissa kamppailevan paroniperheen niskoille ollaan työntämässä tuntematon orpotyttö. Ulrika Rutenfeltistä huhutaan, että hänen vanhempansa olivat omituisia ja kasvatuksensa epäsovinnainen. Epäluuloa tosin pehmentävät huhut Ulrikan suunnattomasta omaisuudesta - mutta sekin on peräisin saippuakaupasta.
Saippuaprinsessa on lämmin epookkikomedia 1830-luvun Suomesta, maasta, joka oli vasta vaihtanut isäntää eikä vielä ymmärtänyt olevansa kansakunta.

Omat tunnelmat tästä kirjasta:
Kuuntelin tämän kirjaston äänikirjana ja tämä sisälti 8 cd-levyä.
Ihan mukavan leppoisaa kuunneltavaa. Ei mitenkään erikoinen tarina.

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Psykologin testeihin

Tänään ne alkavat, joka viikoittaiset psykologin testit. Kello on pian kahdeksan ja kahden tunnin testit alkaa tunnin päästä, eli ysiltä. Vaikka olen ollut testattavana aiemminkin, tosin vuosia sitten, ne jänskättää mua ihan hirveen paljon. Toivon, että osaan olla oikein tyhmä vastauksissani. Nämä testit tulevat olemaan osa seuraavaa hakemusta varten, joka tehdään taas loppuvuodesta, luulisin niin, sillä mulla on nyt ensi kevääseen saakka tätä kuntoutustukea ja ainahan se hakemus on tehty hyvissä ajoin, ennen saikun loppua.
En meinannut millään jaksaa herätä tähän aamuun. Kyllä silloin nukuttais vaikka ja kuinka, kun on jonnekin menoa, mutta ootapas, kun saa olla ja möllötellä vain kotona, niin varmaan herään sitten jo viideltä keitteleen aamukahvia niin pirteenä, että ja tuota :) On se vaan jänskä juttu. Tänäkin aamuna torkutin parit kerrat luurin herätystä ja sit heräsin vartin yli kuusi jo keittään suhvetta. Nyt piti sit syödäkin jo leipää ja rahkaa, että jaksaa olla sen kaksi tuntia mielenterveystoimistolla testattavana.
Eilen kävin siis kirjastolla, pitkästä aikaa lainaamassa. Kyselin jo yllätyspussien perään, niin tulevatkin jakoon vasta kesäkuussa, eli ensi viikolla. Aina mä olen liika aikaisessa, niin kuin viime vuoden puolella kyselin joulukorttien perään liika aikaisin. No, tarvii ensi viikolla käydä utelemassa pussukoiden perään uudemman kerran. Kuuntelin sit eilen toista äänikirjaa, pääsin MELKEIN ekan cd-levyn loppuun, mutta kuulosti niin typerältä, kun siinä vähän väliä hoettiin erään nuoren miehen tuntomerkkejä ja lause loppui sanoihin NEVER AGAIN, joka luki heppusen takin selässä, joten jätinpä sen äänikirjan ´kuuntelun siihen yhteen levyyn. Onneksi on toinen äänikirja  taatusti parempi, sillä se on yksi lempparikirjailijoistani, mutta siitä sitten tuonnempana :)
Toivottelen Sinulle, rakas lukijani, aivan ihastuttavan ihanaa keskiviikkoa, pikkulauantaita :)

tiistai 27. toukokuuta 2014

Cecelia Ahern: Tyttö peilissä

Kirjastosta tänään lainattu kirja, kovakantinen, 108 sivua, suomentanut Terhi Leskinen, Gummerus, Bookwell Oy Juva 2012.

TAKAKANSITEKSTI:

Tyttö peilissä
Lilan isoäidin talossa peilit on peitetty mustilla kankailla, mutta hän ei ole koskaan edes miettinyt asiaa sen kummemmin. Hääpäivänsä aamuna hän vetää kankaan syrjään yhden peilin edestä ja kumartuu katsomaan itseään, hieman liian läheltä.

Muistojentekijä
Sydämensä särkenyt mies on keksinyt koneen, jolla voi luoda uusia muistoja. Kone auttaa tekemään monta ihmistä onnelliseksi, mutta sen keksijää uudet muistotkaan eivät voi auttaa. Palkattuaan salaperäisen apulaisen mies päättää kuitenkin antaa myös itselleen uuden mahdollisuuden.

OMAT TUNNELMAT KIRJASTA:
Jaapa jaa, ekasta tarinasta tuli kyllä hyytävä fiilis, mutta tarina loppui ihan oikeaan aikaan ja kivan avonaiseksi.
Toinen tarina oli vähän mielestäni pliisu Ahernin tarinaksi, mutta ihan menetteli.
E tämä kirja nyt niin kovin suurta vaikutusta minuun tehnyt loppujen lopuksi. Olen lukenut parempiakin Ahernin kirjoja, jotenka tämä oli ihan mukava lukea ilmaisena kirjaston kirjana, ettei tarvinnut tästä mitään maksaa, sillä olen monesti katsellut kirjaa kaupassa, mutta hinta on ollut sivumäärään nähden aikasta liika hintava.
Jepulis jeps. Kirjastosta lainasin myös kaksi äänikirjaa, mutta niistä hiukan tuonnempana, kun olen kuunnellut ekan niistä.



Meleko metka unitus

Kirjoitanpa tänne viime yön unestani.
Olin pääroolissa yhdessä musikaalissa!!!! Juu-u, olin nuorempi ja paljon hoikempi unessa, kuin normaalisti olenkaan.
Olin palannut vuosien takaiseen aikaan, kun olin silloin amiksen kanttiinissa töissä ja voi, koulu täynnä komehia poitsuja, jotka pörräilivät ympärillä :)
No, siinä unessa miut yllätettiin, eli oli ystäviä kokoontunut kotiini ja he videoivat kotiin tuloni.
Sit oltiinkin peruskoulun kentällä, siis siellä, missä kävin peruskouluni ja siellä kuvattiin musikaalia. Unessa oli peruskouluaikaisia poitsuja ja muitakin. Minulla piti olla joku seppeleen tyylinen päässäni, mutta otin sen pois ja yritin suoristaa sitä, mutta alkoikin kietoutua sormieni ympärille, kuin tiukka lanka. Siihen uni sitten loppuikin.
Unessa ehti kyllä tapahtua paljon muutakin, vaan jätetään se hämärän peittoon.
Nyt on käytävä postilla, kun sekin jo tuli.

maanantai 26. toukokuuta 2014

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan vauva

Kovakantinen kirja, 379 sivua, suomentanut Kaisa Kattelus, WSOY toinen painos, WS Bookwell Oy Juva 2009.

TAKAKANSITEKSTI:Hupsu ja hurmaava tuhlari Becky Brandon on raskaana ja vinguttaa Visaa kahden edestä. Vaatiihan tulossa oleva vauva ehdottomasti viidet vaunut, kolmet sängyt, satoja haalareita, töppösiä ja kaikkea muuta ihanaa, mistä Beckyn on vaikea pitää näppinsä irti. Shoppailu kun parantaa aamupahoinvointia! Ja venyvimpiin varusteisiin voi sonnustautua myös itse.
Beckyn mielestä vatsassa potkivalle perilliselle kelpaa vain paras, joten hänen on perehdyttävä huolellisesti siihen, mikä on vauvatamineissa in ja out. Myös uuden kuuluisan synnytyslääkärin vastaanotolle Beckyn on päästävä. Tähtitohtori on kaunis, älykäs - ´ja Beckyn tsiljonäärimiehen Luken entinen tyttöystävä! Heillä taitaa olla edelleenkin keskenään jotain sutinaa... Onko siis Beckyn täydellinen elämä romahtamassa? Tuleeko hänestä kolmas pyörä avioliittoonsa?

Omat tunnelmat kirjasta:
Kun olen aloittanut tämän sarjan lukemisen alusta, niin tottahan tämäkin kirja ´piti lukea pahimpaan vauvakuumeeseen :) Tykkäsin ja viihdyin kyllä kirjan parissa. Ja vaikka tämä olikin kirjan toinen lukukerta jo, niin en siltikään muistanut ihan kaikkia tapahtumia opuksesta. Olen saanut tämän aikanaan Johanna-kirjakerhon kirjana ja hintaa en enää muista. Mutta on kyllä maksetun hinnan väärtti ollut. Niin ihanan hupsun hauskaa tekstiä, kuin nyt Kinsellan kirjat vain voivat olla :)

tiistai 20. toukokuuta 2014

Harri Sirola: Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen

Muistaakseni tänä vuonna, tammikuun alussa saatu bookcrossing-kirja.
207 sivua, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2001.
Takakansiteksti: Harri Sirolan viimeiseksi jäänyt romaani on verevä ja sydämellinen kertomus Jeesuksen elämästä ennen hänen julkista toimintaansa. Lähtökohtana on Jupiterin ja Saturnuksen yhteensulautuminen, jonka on todistettu tapahtuneeksi Jeesuksen syntymän aikoihin. Siitä alkaa kertomus nuoresta pojasta, sittemmin nuorestamiehestä, joka eli kaksituhatta vuotta sitten. Poika on nuorena lukenut Tooransa ja on totinen kirjanoppinut, jota isäpuoli turhan yrittää taipumaan puusepän ammattiin. Erimielisyydet kärjistyvät, poika lähtee omille teilleen kalastajien pariin, ryhtyy parantajaksi ja saarnaajaksi. Tärkeällä sijalla on Maria Magdalena, josta jo pikkutyttönä tulee Jeesuksen ystävä, läheinen ja rakastettu, jonka avulla totinen kirjanoppinut oppii ihmisläheisempää suhtautumista elämään.

Omat tunnelmat kirjasta: Muuten oli ihan mukavaa luettavaa, paitsi että Marian ja Jeesuksen ruveessa touhuumaan "aikuisten juttuja", jätin ne lukematta. Eipä tästä opuksesta muuta. Sainhan taas yhden kirjan luettua loppuun, joka on sekin suoranainen ihme minulta :)

torstai 15. toukokuuta 2014

Aurinkoista aamua

Hyvää huomenta rakas blogini. Heräsin jo kaksi tuntia sitten. Olen juonut suhveen ja syönyt leipää, vaikkei mulla koskaan aamulla olekaan nälkä, eikä oikein tee mieli syödä mitään,mutta kahvia on saatava, että saapi silimät auki.
Täällä odotan ajan kulua, sillä mulla on tänään päivällä, vihdoinkin, aika parturiin. Johan tässä on kolome vuotta taas hiuksia kasvatettukin,mutta nyt pitää päästä eroon huonoista latvoista. Lyhyeksi en saa leikata, sillä Mies sanoi, että mulla pitää olla pitkät hiukset :) Kyllähän ne nopsaan kasvaa, mutta ajattelinpa nyt, että Mies saapi sanoa mielipiteensä. Olihan mulla kolome vuotta sitten ihan lyhyet hiukset ja nyt ne on jo alaselekään saakka pitkät. Jotta johan se on korkia aika käydä hiukan leikkuuttamassa niitä. Latvat ovat jo ihan haperoa ja haaroittuneet, että huh huh. Kauanpa mä näitä olenkin jaksanut, mutta en enää :)
Eipä mulla muuta tässä nyt mielenpäällä olekaan, jotenka mukavaa päivää sinulle siellä ruudun toisella puolen :)

tiistai 13. toukokuuta 2014

Kajsa Ingemarsson: Kohtalonpyörä

Viime syksynä sain tämän bookcrossing-kirjasen ja nyt tänään sain vasta luettua kirjan loppuun. Tämän kanssa meni aikaa aika paljon, sillä en kerrallaan aina lukenut kovin paljoa ja oli rinkikirja tuossa välissä luvussa.

Tämä on Seven-pokkari, 383 sivua, suomentanut Sanna Manninen, Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2009.

Kirja kertoo tarinan kolmen eri-ikäisen naisen omalaatuiseksi kerrotusta ystävyydestä. Naiset ovat naapureita keskenään, eivätkä alkuun tunne toisiaan kovin hyvin. Kunnes eräänä päivänä he saavat uuden ja hiukan oudoksi kuvatun naapurin. Naiset ihmettelevät kadulla liikkuvia salaperäisiä autoja ja kuvittelevat, että uusi naapuri pitää jotain ilotaloa. Sitten eräs heistä lähtee tutustumiskäynnille ja selviääkin, että naisten uusi naapuri on ennustaja-nainen. Hän katsoo korteistaan ensin Miriamille, sitten Ninalle ja lopuksi myös Ellinor uskaltautuu vierailemaan ennustajan pakeilla. He kaikki saavat ennustuksen lopuksi neuvokortiksi Kohtalonpyörän.
Naiset keksivät, että heidän tarvitsee lähteä yhteiselle viikonloppureissulle Tukholmaan, vielä ennen joulua. he toteuttavat suunnitelmansa ja lopulta reissu onnistuukin naisten odotusten mukaan, vaikka matkalla sattuu ja tapahtuukin yhtä sun toista.
Reissu tekee aikamoisen muutoksen kolmen naisen elämään ja kirjan tarina viepi kyllä mennessään. Tykkäsin kirjasta :)

lauantai 10. toukokuuta 2014

Ihanaa vihdoinkin

Eilen illalla oli Miehen kanssa rehvit ja senhän tietää, miten ne meni :) Minä olen taas onnellisesti rakastunut, en voi sille tunteelle mittään, se vain otti minut taas valtaansa.
Oli ihanaa nähdä Mies pitähkön tauon jälkeen.
Kyselin hiukan Miehen ajatuksia siitä, kun laitoin sen yhden tietyn viestin ja hän kertoi, että hiukan hämmentyi viestistä. Sittenhän en kuullut hänestä mitään melkein viikkoon, ennen kuin facessa uskalsin kysellä kuulumisia. Siitä se asia sitten pikku hiljaa lähti, aristellen alkuunsa. Mutta känteentekevä päivä oli viikko sitten manantaina, kun tulin kotiin ja itkeä tihrustin kamalaa ikäväni Miestä kohtaan.
Laitoin sitten rakkaalle serkkutytölle asiasta viestin, että mitä ihmettä mä teen? Häneltä sain todella hyvän neuvon ja uskaltauduin vihdoin laittaan miehelle luuriin viestin, että ikävöin häntä. 
Siihen hetkeen melkein heti loppui itku, kun sain Mieheltä takaisin viestin.
Ja nyt ollaan taas tässä pisteessä, että Rakkaus on saavuttanut minut ja olen sydämeni pohjasta saakka ONNELLINEN!!!!!!!!

perjantai 9. toukokuuta 2014

Kolmannet blogirehvit tänään

APUA!!!!!! Kuinka mä selviän tunnin kuluttua alkavista blogirehveistä? Kuinka mä osaan kertoa oikiat vastaukset kysymyksiin, joita tule väistämättäkin kirjastolla tänään? Mulla on kamalan kova jänskätys päällä nyt jo.....Kauheeta ja kamalaa!!!!!!
Enhän minäkään mikkään virtuoosi ole tässä blogin pitämisessä, vain yrityksen ja erehdyksen kautta olen pitänyt blogiani sen kuutisen vuotta. Ja mitä mä olen oppinut, ei ainakaan mitään järkevää ole jäänyt mieleeni, en ainakaan tunnusta mittään. Minä vain tuppaan tänne blogiin tekstiä silloin, kun siltä tuntuu ja joku käypi lukemassa, jos huvittaa. Kettään ei voi pakottaa tykkäämään tästä miun sähellysblogista. Tänne miä nyt yksinkertaisesti puran välillä pahaa oloani, milloin mistäkin aiheesta. Se on jämpti, että tyyli ei tule jatkossakaan muuttumaan miksikään ja miksipä pitäiskään? Tämä on miun ominta tyyliäin, enkä miä ees halluu mittään kauhian hienoa ja ylevää blogia ittellein. Se on tosi, kuin vesi. Pitäkööt toiset ne ylevät ja hienot, satojen lukijoiden bloginsa,Nih!!!!!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Anna-Leena Härkönen: Takana puhumisen taito

Sain tämän rinkikirjan perjantain bookcrossing-miitissä ja heti samaisena iltana aloin lukea kirjaa.
Kirja ilmestyi Kirjan ja Ruusun päivääksi. Kirjan saipi, jos kirjaostokset ylitti 10 euroa. Itse en käynyt tänä vuonna kirjaostoksilla, sillä olen tehnyt netti ostoksia nyt ihan kiitettävästi, että jätin väliin.
Kirjasta kerrotaan seuraavaa takakansitekstissä:
Kaikki eivät juorua, mutta kaikki puhuvat takana päin. Eikä kenelläkään ole niin paljon omia ongelmia, etteikö jossain välissä ehtisi vatvoa muutaman muunkin ongelmia. Takana puhiminen on taitolaji, mutta tässä kirjassa Anna-Leena Härkönen puhuu suoraan elämästään valomerkin ja vaihdevuosien välillä.

Kirja sisältää tarinat:
Valomerkki
Lentokenttäpelko
Mummugeeli
Hyvää syntymäpäivää!
Takana puhumisen taito
Älä esitä!
Hymiö
Tähtihetki
Eläköön ero!
Moka
Anna pilleri
Matkaopas avautuu
Entä jos puutarhanhoito ei kiinnosta
Ehdottomasti kielletty
Terapia
Syntilista
Roolipelejä
Kosto
Neulatyynyt
Revontulien pointti
Naamakirja
Pyyhkeet
Tehosekoitin
Jono
Mustat hylkeet
Elämää pakastearkussa
Lapinlisä
Työtarjous
Kauhupomo
Kuppi suklaata
Pervola
Niksi-Sirkka

Siinähän niitä ja kirjassa on 156 sivua, eli aika tanakkaa tekstiä nämä Anna-Leenan kirjoitukset on. Tykkäsin kyllä ihan kymmenen pisteen arvosta tästä kirjasta. Ei voi muuta sanoa. Monet hyvät hihittelyt sai tämä kirja aikaiseksi :)
Ehkä kirjan hauskin kohta oli toisessa tarinassa Mummogeeli, kun poika kysyi äidiltään, äidin korotettua ääntään, että onko äiti ottanut sitä vuorovesigeeliä :D

perjantai 2. toukokuuta 2014

Bookcrossing-rehvit

Tänään on vajaan tunnin kuluttua, bc-rehvit kylällä ABC:llä. Minnuu jänskättää ihan turkasen paljon, että löytyykö apsin pihasta ensiksi parkkipaikkaa niin, ettei tule mitään vahinkoa. Onko mulla tarvittavat kirjat mukana, ettei mulle tule vatsanväänteitä siellä ja millei juttu toimii, että löytyykö puhuttavaa. No, tällaiset rehvit on olleet viimeksi 2011 kesällä, eli niistä on jo kolme vuotta ja helkutin nopsaan on aika hurahtanut! Ihan luvattoman nopeaan.
Täällä sataa aina välillä lunta, räntää ja vettä sekaisin. Sais tulla mun puolestani lunta ainakin metrin verran, ei haittais kyllä yhtään :)
No, mie lähden valmistautuun bc-rehveille :) Heippa!


Muokkaus 16:37

Rehvit meni mukavasti, olin paikalla jo 10 vaille 2 ja sain hetken aikaa odotella paria ystävääni, jotka molemmat tulivat, kun ehtivät.
Meillä oli oikein mukavanleppoisa pari tuntinen, kahvitella ja vaihdella kirjoja. Minulla oli mennessä neljä opusta ja nyt takaisin tullessa mulla ol 8 kirjaa, eli tuplautui, mutta mitäs pienistä. Sain rinkikirjan, joka ilmestyi Kirjan ja Ruusun päivänä Anna-Leena Härkösen Takana puhumisen taito-opuksen. Sitä aloitan tänään lukemaan Kaunareitten jälkeen.
No, heippa taas!

torstai 1. toukokuuta 2014

maanantai 28. huhtikuuta 2014

Itkut jatkuu

En ois uskonut asiassa näin käyvän, MULLA ON IKÄVÄ MIESTÄ!!!!!! Häntä, jolle sanoin soromnoo viikko sitten maanantaina ja nyt mä vaan vollaan ihan jumalattoman kovasta ikävästä täällä. Mikä tälle avuksi??????????????????????????????????????? Viime viikko oli energinen ja jaksoin käydä lenkeillä, nyt tuntuu siltä, että olen maan nielemänä koko akka. Kyyneleet vaan valuu silmistä ja mä haluan Miehen takaisin, omaksi kullaksi ja rakkaaksi. En osaa muuta kertoa.

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Mulla menee hyvin

Tulin hetki sitten viikon neljänneltä käppäilylenkiltä. Tällä erää kiersinkin maantielenkkiä ja hiekkatietä takaisin kotiin. Nautin aamun rauhallisuudesta ja auringosta ja lintujen laulusta. Hurauttelipa tiellä muutamat autotkin ohitteni.

Eilen iltasella yhtä meiliä kirjoittaessani tirautin vielä yhdet itkut, mutta se tuntui jopa puhdistavalle nyt, kun asiasta on kulunut jo päiviä. Eilen myös laitoin Hänelle facessa viestin, että voitaiskos jossain vaiheessa chattailla tästä jutusta, ettei vaan mitään jää hampaankoloon rahisuttammaan. Pelkäsin ihan pirusti, mitä Hän vastaa viestiin, mutta ihan asiallinen viesti tuli ja hän on halukas joku sopiva hetki chattaileen asioista. Minä olin mielissäni :) En halua jättää mitään ikäviä asioita mieleeni, vaikkei mulla kyllä Hänestä mitään pahaa sanottavaa olekaan, Hän on ihana mies, mua vaan alkoi yksinkertaisesti vituttaan oma olotilani, kun en todellakaan voinut hyvin, kun en päässyt kunnolla lenkeille. Väsyin :(
Nyt on huomattavasti parempi olotila, kuin alkuviikosta oli. Olen taas hippusen onnellinen. Aion nauttia vapaudestani ja tehdä asioita, joista pidän, eli aamulenkit on tulleet takaisin :) jes jes jes!!!!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Aurinkoista perjantaita

Jee, tänään en ole itkenyt enää tipan tippaa. Mikä ilo ja riemu!
Kävin aamusta taas mettälenkillä ja tekipä mielelle kyllä niin hyvää taas vaihteeksi käydä ulkoilemassa. Eilen olin ihan vain kotona ja olin kuin kipee, kun paleli, vaikka ulkona paistoi aurinko ja minä nökötin sisällä. No tänä aamuna sitten korjasin asian ja meinaan huomen aamullakin käydä kävelylenkillä, jos vain ilmat ovat hyvät.
Mutta näillä mennään.
Ihanaa viikonloppua sinulle, siellä toisessa päässä :)

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pekka Hiltunen: ISO

 Sain Mieheltä synttärilahjana tämän kirjan. Kovakantinen, 414 sivua, WSOY Helsinki 2013.

Takakansiteksti:
Anni Kantto on 37 vuotias, hyvin fiksu, hyvin lihava ja hyvin terve. Hänellä on vain yksi ongelma: muu maailma.
Pienessä Tamperelaisyksiössä asuvalla isolla naisella on kaksi korkeakoulututkintoa mutta ei työtä. Hänellä on älyä ja sanavalmiutta mutta ei parisuhdetta, paljon sanottavaa mutta vähän ihmisiä joille puhua.
Tätä kaikkea Anni miettii öisin vuoteessaan ja päivisin painonhallintaryhmässä: Miksi moniarvoisessa maailmassa lihavien syrjintä vain kiihtyy? Kuinka lihavuudesta on tullut sairaus, vaikka tilastot osoittavat muuta? Mistä lähtien vaaka on sanellut ihmisarvon?
Kun kaikkialla julistetaan sotaa lihavuutta vastaan, Annin mitta täyttyy. Nyt on ison ihmisen hetki kasvaa kokonsa mittaiseksi.
ISO on väkevä romaani lihavuudesta, häpeästä ja ihmiskunnan pakkomielteestä painoon.

Omat tunnelmat kirjasta:
Ihan kivaa luettavaa. Päähenkilön mielsin kylläkin yli nelikymppiseksi, en tiedä miksi, mutta näin vain oli koko kirjan lukemisen ajan.