sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joel Haahtela: Perhoskerääjä

Olen saanut kirjan tämän loppuvan vuoden helmikuussa ylläritoivelistaräpäkkinä. Miettikäätten sitten ihan itte itteksenne, että mitä moinen mahtaa tarkoittaa. Kirja on kovakantien, 189 sivua, Otava Keuruu 2006.

Jokainenhan tietenkin ymmärtää, etten minä vielä tässä vaiheessa kirjoita omia ajatuksiani kirjasta, vaan otteet ovat TAKAKANSITEKSTIT JA LIRPAKEJUTSKAT, NIH! Ettäs sen sitten tiiätte!!!!!!!!!

Muistot ovat hauraita ja läpikuultavia kuin uni, katoavaisia kuin parnassius phoebus.
Romaani, jonka tunnelma vaikuttaa lumouksen tavoin.

Mies saa asianajajalta kirjeen, jossa hänen kerrotaan saaneen perinnön. Testamentin on tehnyt Henri Ruzicka, Suomessa asunut saksalainen, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan.
Kun mies lähtee tutkimaan perintöään, hän löytää villiintyneen puutarhan keskellä uinuvan talon, talosta valtavan perhoskokoelman ja kirjeitä Saksasta Anna Prinz - nimiseltä naiselta.
Alkaa matka Eurooppaan ja menneisyyden arvoituksiin.

JA NYT ON MINUN AJATUSTENI VUORO:
Aloin lukea kirjaa jo hyvissä ajoin ennen joulua, sillä yritin saada kirjan matkalle, kun olin hipannut opuksella erästä kanssacrossaajaa jo 13.12., mutta niin vain kävi, että eihän tämän lukemisesta tahtonut tulla yhtikäs mittään, kun ei tämä ollut mitenkään jouluinen opus ja jouluna on jotenkin pakottava tarve lukea vain ja ainoastaan helppoa ja ihanaa joulutekstiä.
Tämän opuksen loppuun saattaminen sitten venähti, sillä luin ennen joulua ja jouluna muutamia muita kirjoja, joista ei hutsittanut tehdä tänne mitään merkintöjä, sanompahan vain, että tämä opus olt jo 101.opus tänä vuonna. Viimeksi olen tainnut tehdä arvion kirjasta numero 92. Että siltä pohjalta.
Tässä opuksessa oli ihan kaunista maisemakuvailua, mutta siltikään tämä kirja ei tuottanut toivottua tulosta minun kohdallani ja ennakko-odotukset kirjasta olivat aika korkealla ja sitten tästä lukemisesta tulikin pakkopullaa saada tietää, mikä oikein olt miehiään tämä salamyhkäinen Henri Ruzicka.
No, ei tämä paha opus ollut lainkaan, mutta odotin vähän vielä monikiemuroisempaa yhteyttä tälle saksalaismiehelle ja perinnönsaajalle. No, menihän se näinkin.
Huomenissa kirja jatkaa matkaansa etiäpäin :)
 

torstai 26. joulukuuta 2013

Vain pelkurit kirjoittaa anonyyminä

Sainpa oikein rakentavaa kritiikkiä Lumilapsi-kirjan arviooni.
Ensinnäkään, minä en ole mikään ammattibloggaaja, enkä pidä blogiani kenellekkään, pelkästään itselleni. En voi tietää kaikkia kommervenkkeja, joita ammatikseen kirjoittavat tietävät. Yleensäkin haluan kirjoittaa kirjapalautteeseeni sen takakansitekstin, enkä ala satuilemaan omaa tarinaa lukemastani, siihen eivät riitä rahkeeni, eikä mielenkintoni istua koneella niin kauaa, että olen analysoinut joka helevetin sanan ja juonenkäänteen lukemastani kirjasta.
Anonyyminähän sitä vittuilevaa palautetta on kiva antaa, mutta minä sanon, että pelkuri on se, joka anonyyminä antaa paskapalautetta. Kyllä jämpti on näin.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ei tule uni...

Olen tässä tunteroisen verran valvonut ja odottanut unta, mutta ei niin ei. Johan tuota tulikin kolme tuntia nukuttua, että eihän sitä jouluaattoyönä ihminen enempää unta kaipaakaan. Voi jehna sentään. Ottaa vähän kupoliin :( Tahtois nyt nukkua, että sitten huomenna jaksais valvoa.

Hyvää joulua vaan Sinulle, rakas lukijani :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Missä rakkaus viipyy???

Olisin niin valmis rakastumaan Mieheen, vaan en tunne sitä ihanaa tunnetta, joka rakastuneena aina on. Missä on vika??? Milloin se ihana tunne oikein tulee??? Olen tuntenut Miehen pian kaksi kuukautta ja se kaiken ihana Rakkaus on niin hukkateillä, miksihän näin on asia? Mitä mun pitäs tehdä, että saisin sydämeeni sen ihanan tunteen? En halua, että kun avaan miehen antamat lahjat tiistaina, että sitten se ahaa-elämys-rakkaus tulee sydämeeni, vaan, että tuntisin rakkautta ihan aidon oikeasti, ilman lahjontaa.

Eilen illalla sain tekstarin entiseltä ihastukseltani, jonka kanssa oli se mystinen suhdesoppa sen 12 vuotta taukoineen kaikkineen ja jonka lopetin syksyllä. Hän toivotti hyvää joulua ja jatkoa minulle. En vastannut heti viestiin, sillä piti varmistaa ensin numero, että tiesin, keneltä viesti oli ja olihan se häneltä, jolle sanoin heippa ja hyvää jatkoa joskus lokakuullakohan se ol. No, menneenä torstaina satuin sitten sytyttämään häneltä saadun kynttilän, se olt niitä tuoksukynttilöitä, joita sain vuosi sitten häneltä lahjana, partyliten, niin eiköhän minnuu alkanut itkettään, kun muistin hänet. Meinasin silloin heikkona kohtana hälle laittaa tekstarin, mutta onneksi sitten Mieheltä tuli viesti, että mun pitäs katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Tottapa hälle kerroin, että itkeä vollotin silloin :( Ja silloin iltasellahan Mies sitten yllätti minut visiitillään :)
Olen miä jo tänä aamuna ehtinyt itkeäkin, kun kuuntelin aamutuimaan Peltor-kuulokkeilla Iskelmä-radioo, josta tuli ihana jolulaulu...
Konsta Jylhän joululaulu

Tämä on pakko lisätä tähän...

Mä annan sut pois

Siipirikko

Älä unohda minua

Päivästä päivään

Hiljainen on laulu rakkauden

Mä putoan

Ehtaa tavara

A Train To Nowhere

Angels crying

Siinäpä niitä ihania biisejä, ollos hyvä :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Eilen olikin ihana ilta :)

Luuriin tuli viesti, en mennyt katsomaan, mitä viestissä luki. Olin aloittanut, luultavasti, vuoden viimoisia sukkia. Luuri soi, en mennyt vastaamaan, kun jouduin purkamaan työtäni ja aloittaa silmukoiden luomisen uudelleen.
Ovi kello soi. Olin valmistautunut sanomaan, että mitään en osta.
Ovella olikin Mies!!!!!!! Ihana virne kasvoillaan :)
Voi, miten yllättynyt mie olinkaan, kun Mies tuli tuosta noin vain kylään :) Kysyi, miksen vastannut viestiin, enkä puheluun. Sanoin nauraen, että miä olin kutomassa ja purkamassa. Mies toi minulle kolme uutta lahjaa aattoa varten. Voi että sentään! Ja mitään en enää odottanut, niin ei kun hän lahjoo minua nyt oikein urakalla. Kaksi mystistä pienehköä lahjaa ja ihan kynttilän oloinen paketti olt se kolmas. Viime rehvauksella sain jo mieheltä pienen joulupussukan, jossa on jotain, en tiedä vielä, että mitä. Jännittävääääääää...... Ois jo pian tiistai ja jouluaatto, sais avata nuo mystiset paketit ja tädin postittaman paketin, jonka hain tässä yksi päivä postista.
No, siis eilen minulla ja Miehellä oli sitten ne viidennet rehvit ja voi sitä suukkosten määrää :D Ihana hän on! Mie taidan pian rakastua.... :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Mua vituttaa :(

En pääse huutonetiin, en sitten millään ilveellä, siellä on joku saatanan ihme jökki, mikä ei huoli käyttäjätunnuksia tahi salasanoja, voi vitun viturallaan, että ottaa nyt kupoliin, eikä mieheltäkään tule yhtään kannustavaa viestiä. Kyllä on kaikki nyt persieellään :(

tiistai 17. joulukuuta 2013

Miksei aina voi olla hyvä päivä???

Minulla on taasen vaihteeksi ikävä päivä, sisuskalut on ihan sykkyrällään ja minulla on huono olla ihan joka paikassa :( Olen ottanut ahdistavaan oloon jo kaksi pilleriä ja odotan sitä autuasta olotilaa ja väsymystä, joka näistä lääkkeistä tulee. Siltikään ei ole hyvä olla. Miksei???? Tänään ois pitänyt olla kyläilypäivä, mutta enhän minä minnekään voi lähteä, kun en ole kunnossa. Miksi näitä huonoja päiviä pitää olla???? Miksei joka päivä ois hyvä olotila????Minä vaan kysyn.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Takakansiteksti kopsattu Gummeruksen sivulta, sillä ehdin jo pakata kirjan huomista postitusta varten:
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella. 

Kirja on siis ilmestynyt tänä vuonna ja sivuja kirjassa olt 281. Sain kirjan tänään luettua :) Tiistaina sain paketin, jossa tämä kirja oli mukana.
Kaiken sen häslingin keskellä, mitä tässä kirjassa olt, niin minulle huokui kuitenkin kirjasta sellainen rauhaisa tunnelma. Tykkäsin kyllä lukea kirjaa ja ihmettelin alkuunsa kirjassa olevia blogikirjoituksia, että vieraileeko kirjan päähenkilö Vilja jonkun blogissa, mutta kirjassa paljastuu kyllä blogin kirjoittajan henkilöllisyys, jota en just tässä kyllä kerro, se jääköön arvoitukseksi, jos joku halua lukea tämän kirjan. Suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan tähän opukseen.
Lopussa oleva epilogi kyllä vei kirjan pisteitä minulla roimasti, sillä en oikein ymmärtänyt vertauskuvauksellista kerrontaa epilogissa ja mielestäni sen oisi saanut jättää kirjoittamatta tähän kirjaan. Tämähän olt vain minun mielipiteeni.
Sain tämän kirjan luettuani aakkoshaasteen selätettyä, eli 29 aakkosta, 29 kirjaa :) Hyvä minä!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Pikkujoulut tänään :)

Meillä on Miehen kanssa tänään kahdenkeskiset pikkujoulut hih hih :) Saas nähdä, mitä kivaa keksitään. Olen leiponut ne jouluviinerit ja pipareitakin. Tein Miehelle sellaiset ison sydämen, joka pitää vielä koristella, ennen kuin hän ehtii tulla tänne luokseni. En ole rehvannut miestä melkein kolmeen viikkoon ja hiukan jänskättää ja ikäväkin tahtoo olla, mutta pian se helpottaa ja Mies on luonani. Vielä saan muutaman tunnin odottaa ja ottaa lunkisti :D
Mukavaa pikkujouluiltaa vain kaikille ihanille lukijoilleni :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Hyvää nimipäivää

Minulle ihan issellein :) Onpa taas niin mahtava postaus, että ja tuota :)
Ihanaa serkkutyttöstä tässä odottelen kyläilemään. Sais tulla pian, tai mie pistelen nuo jouluviinerit isseksein suihini hih hih ovat niin turkasen hyviä!!!!!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu

Olen saanut pokkarin voitettuani syyskuun kirja-arvonnan 2011 ja nyt vasta tuli pokkari lukuun, yli 2 vuotta oltuaan hyllyssäni.
Otava Kirjapaino Oy Keuruu 2010, 280 sivua, suomentanut Sanna Manninen, kolmas painos, Rebecka Martinsson-sarjan neljäs opus.

Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. taivas hyvin sininen. Meillä ei ollut aavistustakaan, että kuolisimme. Että huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä oli enää viisi tuntia jäljellä.
Huhtikuussa Torniojoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty. Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin johdolla kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta enneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.
Ruotsin lapin karuihin maisemiin sijoittuvassa menestyssarjassa ovat ilmestyneet myös kirjat Aurinkomyrsky, Sudentaival ja Musta polku.

Kirja piti hyytävässä otteessaan kyllä alusta saakka ja kolme iltaa tämän kirjan parissa vierähti hyvinkin jännittävästi.
Jotenkin oli hellyttävää, kun Wilma seikkaili kirjan tarinassa henkiolentona alusta loppuun asti. En osaa nyt muuta sanoa, kuin, että tykkäsin tarinasta, vaikka se niin järkyttävä olikin, että ihan tulee ittellekin kylmä tarinaa ajatellessaan. Mutta kaikki jännä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin kirja ja kirja jatkaa matkaansa kenties jo huomenissa, hippakirjana, sillä hippasin tällä erästä crossaajaa maanantaina. Että sellaista.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu :)

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Olen avannut jo kuvakalenterini ekan luukun ja juonut ekan kupin kahvia yhden piparin kera :)
Näin se vuoden viimeinen kuukausi on laitettu käyntiin. Menen hakemaan toisen kupillisen lämmintä suhvetta ja vaihdan sivustolta toiselle. Heippa!