keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta viime tortsina lainattu äänikirja, 7 cd:tä, kesto 8h 16 minuuttia, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi, lukija Seela Sella, Gummeruksen äänikirja, 2005.

Vanha Astrid asuu pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakoituneena. Kylän väki on leimannut hänet kummajaiseksi ja noidaksi. Eräänä talvisena päivänä kylään muuttaa Veronika, kolmikymppinen kirjailija, joka kirjoittaa mökissään ja yrittää toipua suuresta menetyksestä. Lettujen ja mansikkahillon äärellä käytyjen keskustelujen myötä naiset löytävät toisistaan lohdun ja sielunkumppanin.

Oli kyllä mieluinen äänikirja ja Seela Sellan ääntä oli kiva ja välillä kylläkin unettavakin kuunnella ja osa tarinasta meni unessa, mutta ei se haitannut. Koskettava tarina ja mikä ihaninta oli se, kun tässä tarinassa kuvailtiin niin herkullisesti metsämansikoiden tuoksua ja makua, saattoi ihan itsekin suussaan maistaa kyseisen ihanan maun. Ja mikä ihana kansikin tässä äänikirjassa ja myös kirjassakin on! Tykkäsin, ei voi muuta sanoa :)

Ihanaaaaa :)

Vitutus on tiessään, kiitos eilisten muutaman keimon ja hyvin nukuttu yö :)
Sain postissa kirjapaketin, jonka mukana olt Roosa-nauhakeräyksen mukaisesti pieni geisha-suklaapatukka, jonka jo tietenkin söin :)
Miksikö minnuu eilen vitutti, aika hyvä kysymys, sillä siihen on ihan hyvä selityskin.
Olt eilen ihanat rehvit misterin kanssa ja sit kun olimma juomassa kahvia, hänelle tuli kauhia kiire lähtee muka hakeen kukkakauppaan unohtuneita kukkia. Aika hiton hyvä selitys! No kyllähän mä arvasin, että miestä ei enää näy, eikä kuulu, vaikka sanoi, että tulee ihan pian takaisin.
Näin minut jätettiin yksin ihmetteleen, että mikä meni mönkään............................

tiistai 29. lokakuuta 2013

Turhaan täällä käytte...................................................

ei täällä ole mitään  uutta, Ryyppääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääään tänääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääään.......................... Siitäs saatte, mua vituttaa ihan suomeksi sanottuna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi ÄÄNIKIRJA

Kirjastolta viime torstaina lainattu äänikirja. Siltala, 3cd:tä, 3h 44 min. Lukijana Antti L. J. Pääkkönen, äänitys Silencio BTJ äänikirjat. 2013.

"Nälkä on se kissanpentu jonka Paju-Lauri pisti säkkiin ja hukutti avantoon." Näin ajattelee pieni Mataleena tarpoessaan uupuneena hyytävän lumituiskun keskellä, äitinsä jalanjälkiin  askeleensa huolellisesti asettaen. Loputon talvi  ja armoton nälkä ovat tehneet ihmisistä eläimiä toisilleen, vaelluksellaan Mataleena perheineen kohtaa todellisuuden, jollaista on vaikea enää nykypäivänä kuvitella.
Samaan aikaan toisaalla tuskailevat parempiosaiset Renqvistin veljekset omien elämänkysymystensä kanssa. Kun Renqvistien ja nälkäisten vaeltajien tiet yhtyvät, inhimillisyys voittaa viimein kaiken kärsimyksen keskellä.
Aki Ollikaisen Nälkävuosi vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Kirja voitti helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Ilmestyi Siltalan kustantamana 2012.

Tämän kuuntelin ihan kokonaan tänä aamuna. Ensin olin, että häh mitä ja täh, missä tässä nyt mennään, kun oli jos jonkun "kirjaa", eli tarinanpätkistä koottu tarina, joka jo hyvän vauhtia mennessään vasta otti minut mukaansa ja pääsin juonesta kiinni. Aika rankan raakaakin tekstiä, mutta hyvin voin kuvitella, että tuohon 1860-luvun aikaan moinen kielen käyttö sopi kyllä. Aikasta tavalla sellainen hyvin raaistuneen elämänmakuinen tarina, joka kyllä kannatti kuunnella loppuun asti ja lopulta tuli se tykkääminen tätä äänikirjaa kohtaan, ei siis yhtään hullumpi, vaan oikeastaan hyvä äänikirja :)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Riikka Pulkkinen: Totta ÄÄNIKIRJA

Kirjaston äänikirjana lainattu ja justaan kuuntelu lopetettu. Sisältää 9 cd:tä ja kesto 10 h 40 min. Minulla oli tämä kirjakin ostettu kirpparilta, mutta laitoin lukemattomana menemään eteenpäin.
Otava 2011 Äänitys Silencio Oy, Lukija Elsa Saisio.

Totta on kertomus kolmen sukupolven naisista, muistin pettävyydestä, valheen armollisuudesta ja ehdottomasta rakkaudesta. Riikka Pulkkinen kuvaa herkin vedoin niitä pieniä liikkeitä, joilla ihmisen mieli käsittelee kaikkein isoimpia asioita.
"Rakkauden alku tarvitsee unia. Se tarvitsee heräämistä unista, ajatuksia joita ei osaa heti paikantaa. Se tarvitsee välimatkan, etäisyyden jonka voi kuroa umpeen palauttamalla mieleen toisen yksityiskohdat; sellainen suu, leuka. Sellainen painauma ranteessa. Ja se katse! Entä se nauru! Ja se lause puista!"

Tässä nyt tuli vähän samantyylisyyttä, kuin joku hetki aiemmin kuuntelemassani Sofi Oksasen kirjassa, että hypitään aikakaudelta toiselle, vaikka sitten mitään muuta yhtäläisyyttä sei ollutkaan. Eipä tämä kirja pääse lempiopuksien pariin, mutta ihan sivistyksenäkin halusin kuunnella tämän äänikirjan, sillä tämä olt niin monen bookcrossaajan toivelistalla, että ihmetyttää kyllä, notta miksi? Ei tässä nyt mitään maata mullistavaa tapahtunut. Päällimmäisenä jän mieleen se naisen kuolema ja siinä samalla tuli muisteltua omaa mummoa, mutta onneksi ilman itkua tällä kertaa :) Ihan jees äänikirja, mutta kirjana tuskin oisin jaksanut lukea loppuun.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Ruma kreivitär ÄÄNIKIRJA

Joo, kuten kuvasta näkyy, niin on huutonetin kuva, anteeksi, ei löytynyt tähän hätään parempaakaan.
Äänikirjana torstaina kirjastosta lainattu, 8 cd:tä, kerto noin 7 tuntia. Mulla oli onneksi kirjanankin tämä, sillä parissa kohdassa cd:t ei kuuluneet hyvin ja vika cd lakkasi kokonaan kuulumasta kesken tarinan. Olt kaikki cd:t niin kamalan naarmuisia, että :(
Tammen äänikirja, lukija Lis Lavola.

Takakansiteksti:
Mies merten takaa saapuu keisarin Helsinkiin sekoittamaan säädyt ja suunnitelmat. Varakas tehtailija hämmentää pikkukaupungin seisovaa vettä ja neitojen sydämiä.
Augusta on kaunis, rikas ja ylhäinen. Carolina on kaunis ja rikas, mutta ei ylhäinen. Dorotea on kaunis ja ylhäinen, mutta ei rikas. Julia on ylhäinen, mutta ei kaunis, eikä rikas. Jokaisen on löydettävä aviomies empireajan Helsingistä. Vanhanpiian kohtalo on tyly. Ruma kreivitär on vanhanajan hilpeä tapakomedia, kupliva kuin samppanja Seurahuoneen tanssiaisissa.

Mua kismitti alussa nuiden keskeisten henkilöiden kertominen, sillä niiden kuvaaminen ja missä asuivat, unehtui kyllä hetimiten. Jotenkin ihan turhaa kerrontaa kirjassa sellainen. Riittäisi, kun kirjailijalla itsellään olisi ne ylhäällä. Ei kirjassa tartteisi olla niin tarkkaa kerrontaa, mutta tämä on jotenkin ominaista näissä Utrion kirjoissa. Nuiden naisten tarkka kuvaaminen meni kyllä ohi korvien ihan kympillä, en muistanut tarinan alettua, kuka oli kaunis, rikas ja kuka ylhäinen, enkä viitsinyt sitä tarkastaakaan.
Keskivaiheilla tarinaa uni vei mennessään, sillä kuuntelin tietenkin tätä äänikirjaa sohvalla potslojottaen.
Tulihan tämäkin kuunneltua ja sai hyllystä pois yhden kirjan, jouduin muuten lukemaan kirjasta viimeiset noin 8 sivua, sillä äänikirja loppui kuulumasta paljon ennen loppua, että jotain hyötyä tästä 2003 ilmestyneestä kirjasta oli :)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kasvu

Nimeni on sukka, villasukka nimenomaan.
Oli aika, kun olin vanhanmuorin sanomana; pässin pökkimää villaa.
Ennen kehruumolla käyntiäni oln ensin hentoisen pehmoista karitsan villaa, sittemmin aikuisen lampaan, ehkä hiukan nurmella nuhraantunutta, villaa.
Voi, kun pääsin vyyhtinä vanhanmuorin käsittelyyn; nopeasti hän kieritti, vanhaaisäntää apuna käyttäen, minusta valmiita lankakeriä. Pirtin pöydän kulmalla odottivat jo kahdet sukkapuikot malttamattomana työhön ryhtymistä.

Vanhamuori otti yhden puikon, pyöräytti langastani ensimmäisen silmukan.
Oi, näin kauniisti syntyi ensisilmukka. Nopeaan muori oli luonut tarvittavan määrän silmukoita ja työ pääsi todenteolla alkamaan.
Muori kutoi ensin 10 kerrosta ja otti vaihteeksi toiset puikot ja loi taas sukkien tarvitseman määrän silmukoita ja kutoi tämän sukan vartta 10 kerrosta. Näin, vuorotellen 10 kerrosta kerrallaan syntyi lämmin, pässin pökkimän villainen sukan varsi.

Sitten oli vuorossa kantalapun kutominen.
Tässä osiossa kudotaan vain kahta sukkapuikkoa, joka toinen silmukka kudotaan ja joka toinen silmukka nostetaan kutomatta.
Nurjalla puolella kudotaan täydet kaksi puikollista nurjaa, ihan jokainen silmukka.
Vanhamuori laskee oikealta puolelta kantalapusta pitkät silmukat, että niitä on 12 kappaletta. Sitten hän kutoo toisen sukan kantalapun.
Vaihtaa taas työtä ja alkaa tehdä kantalapun kavennuksia; ensimmäinen puikko kudotaan, kuten kantalapussa; joka toinen silmukka nostetaan kutomatta. Toisella puikolla kudotaan esimmäiset kuusi silmukkaa ja seitsemäs ja kahdeksas silmukka kudotaan yhteen. Loput puikon silmukat jäävät odottamaan. Käännetään työ nurjalle puolelle, jossa ekan tarjolla olevan puikon silmukat kudotaan nurjana ja seuraavan puikon seitsemäs ja kahdeksas silmukka kudotaan nurjana yhteen ja taas loput silmukat jäävät odottamaan ja käännetään työ oikealle puolelle.
Taas kudotaan ekan tarjolla olevan puikon silmukat ja seuraavan puikon seitsemäs ja kahdeksas kudotaan oikeana yhteen. Tätä jatketaan, kunnes yhteenkudottavat silmukat on kudottu loppuun. Sitten on toisen kantalapun silmukoiden kavennusten vuoro. Kudotaan, kuten edellä kerroin.

Taas muori vaihtaa työtä ja alkaa nostaa kantalapun syrjästä silmukoista puikolle, kenties 14-16 silmukkaa nousee kumpaisestakin sivusta. Muori on tarkka, että molempien sukkien kantalappujen sivuista nousee yhtä monta silmukkaa. Sitten muori aloittaa sukkaosan kutomisen. Hän kaventaa joka kerroksella nostettuja silmukoita; kutomalla joko puikon alussa tai lopussa kaksi silmukkaa yhteen, riippuen siitä, kummalla puolella kantalappua hän on kutomassa.
Saatuaan jokaiselle puikolle 14 silmukkaa, muori vaihtaa taas toiseen kutimeen ja alkaa joka kerroksella kahdelle puikolla kaventaen kutoa, kuten teki ensimmäiselle sukalle.

Kun molemmilla sukkien puikoilla on 14 silmukkaa, muori tekee varmistuslaskelman kantalappujen sivusta kudotuista kerroksista. Hän kutoo työt siihen kohtaan, että on 20 kerrosta kudottu molempiin sukkiin. Sitten muori huokaa helpoituksesta, alkaa vimmattua vauhtia kutoa toista sukkaa, mielessään hän laskee kerroksia; 10 tai 20 kerrosta ja työn vaihto toiseen sukkaan.
Kun kerroksia on molemmissa sukissa yhteensä 60, on taas aika kaventaa. Joka sukkapuikon alussa ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen, sitten kudotaan välikerros ja taas kavennuskerros. Muori kutoo kavennuskerroksia niin kauan, kunnes puikolla on enää kaksi silmukkaa, jolloin muori katkaisee langan ja vetää sen silmukoiden läpi.
Muori tekee kavennukset toiseenkin sukkaan ja avot, sukat ovat viimeistelyä vaille valmiit. Muori vetää varovasti virkkuukoukulla sukan kärjessä olevan langan sukan sisäpuolelle ja kääntää koko sukan nurin päin ja tekee kärjen päättelyn. Lopuksi hän päättelee myös sukan varren alussa olevan langanpätkän. Tekee toiselle sukalle samoin ja näin minusta tuli sukka; villasukka.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi aamu, parempi mieli

Heräsin itestään ennen kellon soittoa aamulla. Olen syönyt jo aamupalan kera kahvin. Pitäs tästä alkaa valmistautua kirjastolle lähtöön. Kurssitus on tänään ysistä kahteentoista, eli kolme tuntia, vaikka aiemmin mä olen laskenut, että tänäänkin on neljä tuntia. No, kolmessakin on ihan tarpeeksi.
Aamupalan jälkeen tuli kudottua nuita pikkusia vauvajuttuja. Sain bc-puolella jo kolmelta immeiseltä tilauksen yllätykseen ja olen siitä iloinen, kun itse menin ja tarjosin, että saapi minulle ilmoittautua privaviestillä, niin laitan sitten kutomusta postiin aikanaan :) No, ekat vauvajutut on tulollaan. Luulin, että Nalle-lanka on pehmoista, mutta aika karhealta se kutoessa tuntuukin, ikävä kyllä, ei voi mitään. Pitää iltapäivällä käydä lankavarastoa läpi, joskos sieltä löytyisi jotin pehmeääkin lankaa.
Kysyin jo eilen aamulla äiteeltä apuja lankaongelmaan, jos hälle sattuisi vastaan jotain pehmeää lankaa, niin ostaisi minulle kaksi kerää, niin saisin tehdä niitä vauvajuttuja nuiden isojen juttujen lomassa. Jänskässä saapi olla, kuinka käypi.
Nyt se on suljettava kone ja laitettava ittensä menokuntoon. Toivottavasti auto ois lähtenyt tänäänkin lämmitykseen, eilen ainakin oli ja kyllä oli mukava lähteä lämpöisella autolla liikeneetseen. Täällä vieläkin pakkasta - 9,6 astetta ja lunta tosiaan on maassa...Ihan siis talvi on jo.

lauantai 19. lokakuuta 2013

"Tuollainen ei ois mennyt koulussa läpi!"

ja päälle oikein saatanan paskanen nauru! Voi ristus notta minnuu kiehuttaa sen yhen ämmän kommentti kirjoittajakurssilla tänään mun tarinasta. Arvatenkin en enää suostu kyllä piruuttanikaan mitään siellä lukemaan, kun sain tollasen palautteen. PERKELE, että minnuu raivostuttaa ihan helevetisti. En aio pyytää anteeksi näitä kiroiluitani, sillä tää on miun blogi ja saan kirjoittaa tänne mitä mieleen juolahtaa ja tällä hetkellä mie oikein kihisen kiukusta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Se saatanan pskaämm'ä pilas kyllä mun hyvän päivän tuolla huudollaan, helevetti sentään! Ja nyt mua itkettää, ku olen niin perkeleen vihanen!!!! Voispa huutaa ja hakata jotain, purkaa tän vihan ja suuttumuksen muuten, kuin itkemällä.
Saatiin kotiläksyäkin, vaan ei mulla ole voimia tehä sitä. Ei miusta ole satutädiksi :``(

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pakkasaamua

Puut ovat pudottaneet jo melkein kaikki lehtensä,
Ilmassa on kuuraa ja pakkastakin.
Heräsin aamulla postin tuloon, vaan en jaksanut heti lähteä postilaatikolle,
Nukuin vielä hetken,
vasta seiskan jälkeen nousin laittamaan vaatteet päälle,
hipsin postilaatikolle.
Mitä kummaa, postilaatikko olikin taaskin täysi,
lehtiä ja pohjalla kaksi kirjapakettia.
Voi ihanuus, tämä on taas onnenpäiväni!
Rakastan saada kirjoja, vaikka niitä lukemattomia opuksia on kohta
jokapaikka täynnä :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Niinhän siinä sitten kävi...

Että eilen olikin yllärirehvit :) Enkä kommentoi asiaa tämän enempää, hymiö kertokoon kaiken tarpeellisen :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aurinkoinen sunnuntai

Mulla on tylsää. En jaksa lukea, en jaksa kutoa. Postituslenkillä sentään kävin postilaatikkoon viemässä kaksi kirjaa, että lähtevät aamupäivällä huomenna matkalle kohti uutta kotiaan. Huomisaamuksi, kun on luvattu ihan pakkasta, niin ei tarvitse huomen aamuna lähteä postituslenkille. Pitäs vissiin auton päälle käydä viskaamassa jo huppukin, vaan ei huvita. Mulla on oikein laiskotusfiilis tänään, mikään ei kiinnosta, eikä sytytä :(
Aurinko paistaa niin kauniisti ja mua itkettää, enkä tiedä ees syytä. Tai no joo, tiedän mä. Tänään alkoi taas tulla viestejä yhdestä suunnasta, ihmiseltä, jonka olin poistanut jo mielestäni, kun ei hänestä kuulunut mitään. Kertoi, että oli ollut sairaalassa ja tänään päässyt pois, oli kuulemma ollut hirvikolarissa, kun olivat menneet hakemaan autoa ja silloin hänen pit tulla käymään sit mun luonani. Mitään ei kuulunut ja minä pyyhin miehen pois mielestäni. No, tänään sitten on tullut viestejä. Mä haluisin unohtaa koko jutun, mutta mies näköjään ei...Raivostuttavaa ja minnuu suututtaa koko systeemi! Elämä on yhtä vuoristorataa.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Bookcrossing, Sekaisin syksystä 2013-rinkikirjana keskiviikkona saatu kirja, kovakantinen, 253 sivua, LIKE Kustannus Oy Helsinki, painopaikka Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2013.

Takakansiteksti:

Anna ja Elena, tytär ja äiti. Kiinni toisissaan, hyvässä ja pahassa. Anna on oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä, miten skitsofrenia kirjoitetaan. Hän tietää, mitä on Diapam ja mitä itsemurha on latinaksi. Yhtälailla hän tietää, miltä tuoreet kirjat tuoksuvat ja mitä kielikuva tarkoittaa. Hän elää psyykkisesti sairaan kirjailijaäitinsä kanssa. Yhteinen huumorintaju ja mielikuvituksen lento keventävät äidin ja tyttären arkea. herkkyys saa näkemään maailmassa kauneutta, jota muut eivät näe.
Huomenkellotyttö on Sarianna Vaaran omiin kokemuksiin pohjautuva esikoisromaani.

Olen kyllä kiitollinen, että sain mahdollisuuden lukea tämän kirjan tässä sekaisin syksystä-ringissä, sillä tämä oli, aiheestaan huolimatta ihanan koskettava ja hyvä kirja kaiken kaikkiaan. Vähän alkuun kyllä ahdisti alkaa lukea kirjaa, kun tiesin, että tässä kerrotaan skitsofreniasta ja varmasti mukana on myös sairaala-elämää. No, omakohtaisia kokemuksia on myös sairaala-elosta ja tätä kirjaa lukiessa muistinkin vain ne hyvät tapahtumat sairaalassa olosta. Se jotenkin laittoi hyvälle mielelle ja lämmitti sydäntä, kun muistin, että sain siellä halauksen yhdeltä mieshenkilöltä ja mun vikana päivänä eräs toinen mieshenkilö tuli samaan ruokapöytään mun viereen istumaan ja tokaisi:"Ettei vain pääse unohtumaan..." En ole siellä sairaalassa olon jälkeen enää kohdannut näitä henkilöitä, vaikka olisihan se ollut kiva saada sieltä kaveripiiriin lisäystä näistä tyypeistä. Aina ei voi voittaa ja kiitollinen olen niistä kokemuksista, joita tämän kirjan lukeminen toi minulle mieleeni :)

9500

Kiitos kävijöille :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Gene Lilly: Anteeksiantamisen voima

Sain tämän pienen kirjasen viime sunnuntaina 6.10.2013 ystävältä lainaksi ja luettavaksi.
2.painos, Gummerus Jyväskylä, Päivä osakeyhtiö, 1989. Kannen suunnittelu ja toteutus Jyri Taipale, alkuetos God is calling his people to forgiveness(1977), suomentanut Laina Vaismaa.

Takakansiteksti:

Anteeksiantaminen muuttaa ihmisiä, asioita ja olosuhteita. Se vaikuttaa yksityisessä elämässämme, perheessämme, serakunnassa; koko elämässä.
Gene Lilly julistaa anteeksiantamisen vallankumouksellista sanomaa. Hän opettaa, että anteeksiantamattomuudellamme sidomme tietämättämme itsemme ja ihmiset, joiden kanssa olemme kosketuksissa.
Kun annamme anteeksi itsellemme ja toisille, alkaa tapahtua Jumalan ihmeitä.

Sain tämän kirjasen eilen aamusella luettua. Toivottavasti jotain pientä jäi mieleeni itämään tästä kirjasesta. Juu, uskallan minä lukea hengellistäkin tekstiä aina välillä, kaiken muun lukemisen ohella. Tässä kirjasessa oli mukavia Raamatun kohtia, jotka kyllä laittoivat miettimään ihan syvällisiäkin asioita, mutta kuten arvata saattaa, ei tämä kirjanen, vieläkään, tuonut mitään hurjaa ahaa-elämystä minulle, vaikka sitä olen vähän odottanutkin. Olen lukenut Raamattuakin jo vuodesta 2006 ja käynyt siellä Naisten piirissä, joka olisi kyllä tänään taas vaihteeksi, mutta saa nyt nähdä, saanko lähdetyksi sinne. Niin mukavaa, kuin se olisikin tulla uskoon, ihan oikeasti, niin mitään kaunista ja hyvää ei ole tapahtunut, odotuksista huolimatta. Tai no jotain pieniä kivoja asioita, mutta ei mitään järisyttävää. Voisin välleen kysyä, miksi minun elämässäni ei tapahdu niin ihmeellisiä asioita, joita kaikilla uskoon tulleilla tapahtuu? Näihin ajatuksiin jätän tämän pohdinnan :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Kyläilypäivä tiedossa tänään

Minnuu jänskättää, pitää puolita päivin lähteä liikenteeseen, sillä eräs ystävä on haastanut minut luokseen kyläilemään blogin tekemisen merkeissä. Kyläilypaikka on minulle ihan uusi, en ole siellä vielä koskaan käynyt, jotenka sinne "suunnistamaan" lähteminen jänskättää, mutta kait mä löydän perille ajoissa, ja onhan puhelimet keksitty, että voipi soittaa, jos sattuu menemään vikaa.
Olen kylläkin katsonut google mapsista paikan ja kirjoittanut ohjeet itselleni ylös. En ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä laittamassa tätä konetta kiinni tulostimeen, vaan vanha kone on tulostimessa. Jotenkin mulla tietyt asiat jäävät ihan puolitiehen, kun eivät ole niin ajankohtaisia. Monenlaista paperihommaakin olisi, vaan aina mä siirrän niitä ja mieluummin vaikka kudon sukkia, kuin alan järjesteleen tylsiä papereita kansioihin. No, josksuspa nekin on tehtävä, kenties sitten vuoden lopulla aloitan niiden järjestämisen :)
Eilen oli taas ollut ihme tunkua miun blogissa, peräti 43 kävijää, kiitos vain teille kävijöille :)
Eipä mulla muuta, heippa!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Viipurin kaunotar

Maaliskuussa 2012 saatu bookcrossing-kirja toivelistakirjana.
Kovakantinen, Tammi,7.painos, Axlings Tryckeri AB, Sweden, 1979, 328 sivua.

Takakansiteksti: Elina Folkentytär Tavast oli ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin oli uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajosi taivaan tuuliin ja Elina joutui rutiköyhänä kiertämään Suomen keskiaikaisesta kaupungista toiseen armopalaa etsien, ruton ja nälän kauhistuttavat päivät kokien. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on yhtä hämärä kuin hänen omansa, mutta voimat ja vallanhalu monin verroin suuremmat. Kuutamonvaalean Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan että kipinät sinkoilevat ja oppii rakastamisen taidon vasta monen katkeran erehdyksen kautta. Taustana ovat jännittävät historialliset tapahtumat - tanskalaisten verinen ryöstöretki Turun kaupunkiin sekä koko keskiajan värikäs Suomi, jonka pappeja ja ritareita, paheenpesiä ja omahyväisiä porvarispiirejä, sotia ja kirkollisia toimia Kaari Utrio kuvaa aidosti sekä verrattomalla huumorilla.

Tämä kirja oli kyllä alusta saakka jännittävän kiehtova tarina. Tykkäsin lukea, vaikkakin luku kerrallaan luettuna loppuun pääseminen tuntui työläältä, mutta tänään sitten sain luettua kirjan vihdoin viimein loppuun asti. Mukava irtiotto oli, kun Elina karkasi kotoa pitkäksi aikaa ja siltikin Henrik etsi häntä ja vihdoin kun hänet löyti, niin rakkaus roihusi myös miehen mielessä ja siitä pidin erityisesti, kun kirjan alussa Henrik oli vain herra, joka "otti" vaimonsa, välittämättä naisen tunteista mitään. Pieni erossaolo näköjään selkiytti miehen tuntoja naistaan kohtaan :) Pidin, en voi muuta sanoa. Tämän kirjan parissa vietin monet tunnit. Vaikka välillä oli mielessä, että jätän kirjan lukemisen kesken, mutta mikä onni, että luin loppuun. Oli elämyksellinen lukukokemus!