maanantai 30. syyskuuta 2013

Pakoilua netissä...

Olen yrittänyt koko päivän touhuta kaikenlaista. Aamulla kävin kävely-postituslenkillä, laittamassa matkaan kolme kirjaa. Sitten olin netissä ja vaihdettiin vanhemman veljeni kanssa viestiä siitä, että hankitaanko viikonloppuna poisnukkuneen lähisukulaisen hautajaisiin adressia. Minä olin kovasti sitä mieltä, että se on hankittava, sillä eihän asiaa voi vain olan kohautuksella ohittaa. Sain siis eilen iltasella uutisia ysikymppisjuhlista, jossa nuorehko naisimmeinen oli saanut kohtatuksen ja menehtynyt siihen, mitään ei ollut tehtävissä. Kyllähän se itkettämään laittoi, kun äidiltä sain kuulla suru-uutiset. Niin sitten kävin kaupalla ostamassa adressin. Pisti kyllä väkisinkin itkun silmään värssyjä plaratessa ja kun vielä sopivasti kaupan radio soitti Yölinnun Mä putoan-biisiä, joka jo itsessään on itkettävä...
Mä putoan-biisi

Olen kirjoittanut kirjeitä tänään, huomenna on lähdössä kolme vastauskirjettä maailmalle, ei ollut enempää postimerkkejä, vähän harmittava juttu, mutta ei aamupäivällä tullut mieleenkään, että oisin tarvinnut postareita lisää. No, saapa joku toinen päivä jatkaa kirjeitten kirjoittelua, johan tuossa kolmessa on ihan tarpeeksi :)
Laitoin pyykit peseentyyn ja värkkäsin edellise, jo kuivuneet kaappiin. Hetkeäkään en ole osannut vain istua hiljaa mietteissäni, koko ajan pitää tehä jotain. No, kun lisäsin tuon linkin, niin johan taas tuppasi silmiin kyyneleet,kun muistin aamupäivää kaupassa, kuinka vaikeaa oli löytää se oikea adressi. No, meidän, minun ja kahden veljen yhteisessä adressissa on kannessa ihania sinisiä, vähän hyasintin näköisiä kukkia ja runona seuraava:

"Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan,
kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät."     

Adressissa ei lue mitään, kenenkä kirjoittama runo on, mutta adressin hinta on mennyt diabetestyön hyväksi, adressissa Ähtärinjärven Diabetesyhdistys ry-nimi.
Minusta tuo adressi oli kaupassa olevista kaikkein kaunein ja sopivin, nuoren ihmisen muistolle. Minulle on niin kovin tärkeää nuo korteissa yms. olevat värssyt. Itsekin joskus nuorena keräillyt runoja vihkoihin, mutta en enää aikoihin ja joitakin on tullut myös itsekin kirjoiteltua. Muistan, kun olin mummolleni omaishoitajana, niin kirjoitin päiväkirjassa olevien takasivujen täytteeksi kaipaavia runoja. Olin silloin niin lätkiintynyt siihen Janiin. Joo, hänhän oli kuvioissa vielä viikkokin sitten, sellainen soutaa ja huopaa-tyylinen systeemi, niin sitten kun pyysin häntä tänne kyläilemään, niin johan alkoi tulla tiukkaa aikataulua ja sitä ja tätä, mutta että mä voisin mennä hänen luokseen. Siinä vaiheessa mulla alkoi kellot piristä suoraan sanottuna ja sen illan ja vielä seuraavana aamuna mietin asiaa, että eihän siitä hitto soikoon tule mitään! Niin miä sitten viskasin juttuhun sen viimoisen pisteen.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Stephenie Meyer: Epäilys

Bookcrossing-kirja ja saatu joskus, en muista milloin, mutta tänään sain luettua tämän. WSOY pokkari,602 sivua, suomentanut Pirkko Biström, WS Bookwell Oy, Juva 2010, neljästoista painos tämä opus.

Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on vlittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä vampyyrit ja ihmissudet eivät tule toimeen keskenään.
Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin vampyyri-Edwardissa... Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?
Epäilys on kolmas osa kuolematonta rakkaustarinaa, joka syttyi kirjassa Houkutus ja jatkui kirjassa Uusikuu.

En  muista enää päivää, milloin tämän pokkarin lukemisen aloitin, mutta varmaan tulen muistamaan tämän päivän, kun sain kirjan päätökseen. Sain nimittäin tuossa hetki sitten puhelun äidiltä ja hän kertoi eilisistä ysikymppisistä, että siellä oli tammikuussa 29 vuotta täyttänyt nais-immeinen saanut kohtauksen ja ei ollut mitään tehtävissä. Tunsin kyseisen henkilön jotenkuten, mutten kovin läheisesti, olhan hän miun veljen(velipuolen)serkun muksu, että hiukan sukuakin :( Eihän sitä pystynyt itkemättä olemaan, mutta nyt ovat kyyneleet jo kuivuneet. Elämä on sellaista :(




lauantai 28. syyskuuta 2013

Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa

Bookcrossing-rinkikirjana luettavaksi torstaina saatu opus. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 2013, 239 sivua.
Veera Vaahtera on kirjailija Puliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa hän kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita.
Takakansiteksti:
Nimi: Pihla
Sijainti: piilopaikka pohjoisessa
Aikaa: 9kk
Tehtävä: selviydy!
Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan

Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.
Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymis-strategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee-se-itse-nainen. Entä iten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viimehetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan.
Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?

Eilen aloitin lukemaan tätä opusta ja tänään jo piti saada luettua loppuun asti. Tykkäsin tästä kirjasta ja tarinasta kirjassa. Ei tullut vauvakuumeen oireita, vaikka kirjan päähenkilö olikin raskaana ja tässä oikeastaan olikin tarina lasta odottavan äidin selviytymistarinasta ja hänen ympärillään pyörivistä miehistä. Ihan kivaa luettavaa oli ja kirja kyllä vei mennessään, kun eilisillan väsymyksestä pääsin ylitse, niin tänään tätä kirjaa oli mukava lukea ja kuunnella samalla vesisadetta.
Ihanaa peräpohjolan murrettakin tässä kirjassa oli, onneksi ei sentään liikaa ja kivaa oli myös ruotsinkieliset lauseet, joista hiukan kinkkisimmät oli kirjoitettu myös suomeksi, mutta jännää oli lukea niitä ja miettiä suomennoksia niihin.
En voi muuta kuin suositella kirjan lukemista, käykää kirjastossa lainaamassa ja lukekaa itse, varmasti tykkäätte :)

Se on loppu ny!

Niin loppu, kuin loppu voi vain olla. Ei enää soutamista, eikä huopaamista. Mulle riitti!
Kiitos näkemiin. Enkä kommentoi, että mikä, missä, milloin ja miksi. Tämä postaus kertokoon sen puolestaan. Nih!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja

Huutonetin kautta 19.3.2013, 5,50e kovakantinen 264 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, Schildts Förlags Ab, 2008, painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä, 2008.

Thomasson asuu pienessä rannikkokaupungissa Pohjanmaalla ja viettää hiljaisia eläkepäiviä. Elämäntyönsä Thomasson on tehnyt kauppiaana ja varastopäällikkönä Viking Sallylla, laivalla joka myöhemmin kastettiin Estoniaksi. Vaimonsa Sirin katoamisen jälkeen Thomasson on erakoitunut. Hän on rakentanut kerrostaloasuntonsa olohuoneeseen barokkiurut, jotka odottavat Sirin paluuta. Mutta Siri ei palaa. Estonian mukana uponneita ei koskaan nosteta meren pohjasta.
Kun Thomasson kaatuu ja nyrjäyttää nilkkansa, hänen elämäänsä tulee kuin väkisin uusia ihmisiä ja hän tajuaa ettei sittenkään ole yksin. Loukkaantuminen sysää liikkeelle myös muistojen ja tapahtumien ketjun, yhden ihmiselämän kokoisen myllerryksen. Thomasson joutuu taas kerran pohtimaan oman elämänsä valintoja, kaikkea sitä mitä ei saa tekemättömäksi, sitä mihin ei ole voinut edes vaikuttaa. Mikä lohduttaa, kun kaikki on mennyt - kirjallisuus tai musiikki, unohdus vai anteeksianto?

Pienoisromaanin taiturin haikean kaunis kertomus rakkaudesta, elämän hauraudesta ja sovinnon tekemisestä menneen kanssa.


Kyllä suhteettoman kauan tuli tahkottua tämän kirjan parissa.
Kuinka yllättävää, että justaan nyt syyskuussa tätä aloin lukea, kun tässä kirjan tarinassa sivutaan Estonian uppoamista ja siitä tulee huomenna 28.9.2013 kuluneeksi 19 vuotta (28.9.1994).
Muistan tuon kyseisen päivän surullisena ja mustansynkkänä, sillä telkkaristakin tuli vain jotain urkumusiikkia, surullista sellaista. Mitä nyt väliin tuli uutisia siitä, kuinka monia on menehtynyt laivan upotessa.
Kirjan  kansikuva on kyllä vallan oivallinen tähän kirjaan, kuvaa hienosti kirjan kehitystarinaa, joka tässä kirjassa on.
Kävi kyllä sääliksi vähän kirjan päähenkilöä Thomassonia, sillä hän joutui tarinassa kokemaan niin paljon ikäviä asioita. Tykkäsin kyllä alusta saakka lukea tätä kirjaa ja pyrinkin alkuun lukemaan aina luvun kerrallaan. Eikä loppuakaan kohden lukeminen kovinkaan kiihtynyt. Takarajana oli saada kirja nyt viikonloppuna luetuksi, mutta siankin luettua jo tänään, joten saan kirjan pikapuoliin uudelle lukijalle. Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen ja lähetänkin kirjan sädekirjana eteenpäin. Sädekirja tarkoittaa tuolla bookcrossingin puolella sitä, että viimeinen lukija päättää kirjan kohtalon, vapauttaako kontrolloidusti uudelle lukijalle, vai jättääkö kirjan villinä vapautuksena jonnekin sivustolla mainitsemaansa paikkaan. Että tällaista :) Ihan hyvä, vaikkakin hiukan raskas lukukokemus, monine vastoinkäymisineen. Kannatti hankkia kirja ja vielä lukea loppuun saakka.




torstai 26. syyskuuta 2013

Kilpailu Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotannon tiimoilla

 
Jaan tässä Pasi Ilmari Jääskeläisen pian ilmestyvän uunituoreen Sielut kulkevat sateessa-romaanin tiimoilla olevan kilpailu-kuvakkeen. Osallistun näin ollen arvontaan, jossa on palkintona Pasin koko tähän astinen tuotanto.
En ole vielä koskaan lukenut kyseisen henkilön kirjoittamia kirjoja ja tämä kilpailu olisi oivallinen tapa päästä tutustumaan tuotantoon, jossa on mukana myös äänikirjoja.
Mukavaa sateista torstaipäivää täältä sinulle, rakas lukijani, jos eksyt sivulleni :)

Muoks. Linkki kilpailuun

maanantai 23. syyskuuta 2013

Blogikurssilla osa 2

Oikeesti mua jänskättää alkaa kirjoittaa tätä toista osaa tästä käymästäni kurssista, joka siis oli menneenä lauantaina 21.9.2013 13-17:00 meidän kirjastolla. Vetäjänä ol siis Kirjainten virrassa-blogin Hanna.
Olimme ensin kirjastotalon taideluokassa ja naiset yrittivät saada nettiyhteyden toimimaan, mutta eipä se suostunut toimimaan, jotenka Hanna joutui vetämään kurssia ihan sanallisesti. Ja voin sanoa, että hienosti se menikin, vaikkei nettiyhteys toiminut kyseisessä luokkahuoneessa.
Meitä kurssilaisia oli yhteensä 8, joista kaksi oli miestä ja me loput naisia(kuinka yllättävää hih hih), kevennys tähän väliin olt se.
Hannahan on julkaissut Katja Jalkasen kanssa kirjoittamansa Rivien välissä-kirjan tänä vuonna(joka on muuten minulla hankinnan kohteena), jossa he kertovat blogin kirjoittamisesta ja pitämisestä(eiköpä nuo nyt olleet samaa tarkoittavat sanat, mutta menköön, kun olen nyt kirjoitustuulella). Kerkesin kahvitauolla pikaseltaan vilkaista kirjan läpi ja tottapa se kirja minua kirjahamsterina kiinnostaapi :)
Asiaan! :)
Kurssin kokonaisuus olt tällainen:
Blogit yleisesti -mikä on blogien merkitys
Miten alkuun -aloitus
Miten bloggaan -otsikointi, tyyli on vapaa, huomioita tyyleistä, sosiaalinen media mukaan
Kenelle bloggaan
Miten saa lukijoita
Miksi bloggaan
Mitä muuta tulee ottaa huomioon.

Siinäpä niitä aiheita, joista siis koostui se nelituntinen.
Blogit tulivat kuulemma Suomeen 2002 ja itse olen aloittanut Vuodatuksen puolella kirjoittelun 2008, että aika pitkään on tullut jaettua omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan netissä. No, tuo nyt ei kuulunut yhtään tuohon kurssiin, tuo miun oma kommentti, mutta mitäpäs väliä sillä on, ketä se haittaa? :)

Olisinko kenties saanut kurssista jotain enemmän, jos olisin vain tyytynyt kuuntelemaan esitystä, mutta minäpä kirjoitin muistiinpanoja peräti neljä sivua, siis 4 kokonaista tulostuspaperia, kun ei mulla vihkoa ollut ottaa mukaan, en ollut varautunut kurssille lähtöön niin hyvin. Onneksi sentään otin paperia ja kynän mukani.

Mukava pointti esityksessä, joka jäi erityisesti mieleen,i oli se, että vois ihan hyvin omalla murteellaan joskus kirjoittaa kirja-arvion. Siinä kohtaa aloin ajatella, että mikä kumma on mun omaa murretta, kun olen Jyväskylästä kotoisin, asunut keskisessä suomessa ja sitten täällä Ähtärissä, mutta jotenkin mun kirjoitustyyliini ei käy minä tai edes kovin kivasti tuo mun sana, vaan kirjoittaisin mieluusti mie ja sie. Miksi näin on? Tai se vääntyy miä ja siä-sanoiksi. Mitä ihimeen murretta se on? Apua!!!! Miust tuntuu, etten ole mistähän kotoisin.

Visuaalisuus oli kyllä miulle oikeinkin hyvä juttu tuossa koulutuksessa, sillä tää miun blogini on ollut aika järkky sekametelisoppa noin ulkoisesti, kuin myös kirjallisesti, mutta kun jo tuossa kommentissa etusivulla(no missäköhän tää juttu pian on hih hih) kerron, että tää miun blogini on sydämeni purkautumiskeino, enkä näin ollen haluakaan kategorioida(apua, mikä kauhia sana) tätä pelkäksi päiväkirjaksi tai pelkäksi kirjablogiksi ja kun miä niin valtavasti tykkään eri väreistä, niin siksikin blogini olt värien sekasoppa, mutta nythän miä olen sitten vaihtanut ulkonäköä blogiin, joka nyt joten kuten miellyttää silmääni. Hanna kun otti blogini esiin ja vilautti sitä "kaiken kansan" nähden siellä kurssilla ja miä huhuilin yleisöstä,jotta Älkää tehkö näin :)
Sitäkin Hanna peräänkuulutti, että valitkaa tekstin alle valkoinen pohja ja mieluusti musta teksti, sillä eihän kirjojakaan tehdä värikkäälle paperille moniväritekstillä. Se on totta, mutta sitä jäin tässä sitten miettimään, että millä kummalla sitä sitten saapi jotain räväkkyyttä blogiinsa, jollei väreillä? Miksi en esittänyt kysymystä silloin? No just siksi, koska nyt se vasta putkahti mieleeni.
Blogin pitämisessä saa myös olla luova, mutta onko se sitten niin, että se blogin tausta(pohja) sais sitten olla värikylläinen ja valitsee valkoisen kirjoitusalusta ja mustan tekstin. Sekö on sitten vastus miun pulmaani?
Blogiin liitettävistä kuvista Hanna kertoi, että googlesta otettaessa pitää huomioida tekijänoikeudet, jotta jos linkissä tuleekin jonkun blogin osoite, niin sitä ei saa käyttää. Nytpä tuli sitten tuollainenkin asia ilmi ja KÄÄÄÄÄÄÄÄÄKS, mie kun teen kirja-arvioita, niin otan vain googlesta jonkun kuvan. Enhän mie tuollaisesta ole tiennyt. Jotenkin tuntuu työläältä alkaa näpsiin omia kuvia jokaisesta kirjasta, jonka lukee ja josta tekee kirja-arvoin blogiinsa. No, tarvii tästä lähtien sitten muistaa tuo ja yrittää käyttää vain kustannusyhtiöiden nettikuvia kirjoista. Kait niitä sentään saapi käyttää???? Vai eikö saa??? Miksen kysynyt sitä lauantaina. Aaaaaaaapuuuuuva!
Hauska kommentti oli kurssilla myöskin se, että kun ja jos tekee blogiinsa kirja-arvion ja kirja onkin osoittautunut ihan tylsäksi ja kenties ikäväksi, niin kannattaa ennemmin kirjoittaa lukukokemuksesta, eikä haukkua sitä kirjaa tai kirjailijaa. Mie ite olen kenties sortunut siihen, että olen tyrkännyt koko kirjan ja kirjailijan lepikköön yhden kirjan perusteella. Juu, muistan, mikä kirja se olt ja kirjailijankin, mutta enpä halua hänestä kertoa tässä nimeä, sillä olen lukenut häneltä toisen kirjan ja kolmas odottaa hyllyssä(josta olen saanut makupaloja yhdessä kauniissa kirjanmerkissä,joten luulenpa, että pikkuhiljaa "rakkaus" kirjoittajan tekstityyliin lämpenee). Miä saatan olla sanoissani hyvinkin suora, enkä paljoa mieti, mitä kirjoitan, niinhän etusivukommentissa, sivupalkissakin on, että tämä blogi, niinkuin myös vanha blogini sisältää sensuroimattomia juttuja. Että nän meillä, kuinkas teillä?

Puolessa välin kurssia oli puolisen tuntia taukoa ja saimme kahvitella ja huilia hetken, jonka jälkeen siirryimme taideluokasta sitten jo sulkeutuneen kirjaston tiloihin ja siellä naiset saivat sitten netinkin pelittään. Tuolla jo kerroinkin, että Hanna vilautti sitä miun blogia ja se tapahtui siis kirjaston puolella, jossa oli nettiyhteys toiminnassa. Kävimme myös pikaseltaan joidenkin muidenkin blogeja vilkuilemassa, kuten myös Hannan omaa kirjablogia, josta nappasin seuraavan kommentin:" Kirjablogi, kiva harrastus." Tuo kyllä pitää niin paikkansa, että ei mitään määrää, mutta blogimaailma yleensäkin on mukavaa. Tai no, itse en pahemmin pidä mistään muotiin, tai pelkästään sisustukseen liittyvistä blogeista, enkä pahemmin ruokablogeista, vaikka huomasin tuossa toissayönä, kun käväsin pitkästä aikaa Vuodatuksen vanhassa blogissani, että mulla oltkin aika paljon leipomiseen littyviä blogeja seurannassa. Nyt on sitten siirretty seurattavat blogit tänne blogspotin seurantalistalle. Olihan siellä monia blogeja, joita ei enää voikaan seurata, mutta nappasin sieltä mukaan ne, jotka sain ja listani seurattavista blogeista senkuin lisääntyi :)

Mulla taas ajatus katkes tässä kohtaa, kun soitin terkkarille aikaa, mikä hitto minnuu vaivaa, ku on väsyä päivästä toiseen, että ei tämä ole enää normaalia. Sain sitten tälle päivää ajan tuossa tunnin kuluttua. Onneksi pääsee hemoglobiinin ottoon :) Saa nähä, onko se rautakuuri sitten se taikasana, vai mikä lie.

Kurssiin palatakseni siellä tuli myös esille kysymys: MIKSI BLOGGAAN? Siitä oiskin kiva kirjoittaa oikein päivitys, kenties sen tässä joku päivä vielä kirjoitan. Nyt siihen en jaksa miettiä vastausta, kun tässä yritän saada tämän kirjoituksen loppuun.

Bloggauksessa ei vai kaikkia miellyttää, en minäkään varmaan kaikkia miellytä, enkä eres haluakaan. Immeiset löytävät blogeihin eri reittejä ja olen sen kyllä oman blogin tilastoista huomannut, että mitä kummallisimmista reiteistä tulee immeisiä kurkkiin blogiini. Tämä blogi on nyt ollut sen puolitoista vuotta nyt minulla ja kävijälaskuri on jo yli 9000 :) Aika huikeeta, kun vanha blogi oli miulla 2008-2012 helmikuulle, niin siinä ajassa vasta ylittyi 10 000 kävijän määrä.

Apua, kuinka pitkä tästä päivityksestä tuleekaan, taidan lopettaa tähän. Hyvää päivän jatkoa sinulle ja kiitos vielä Hannalle tästä kivasta kurssista :) Olet kyllä mainio esiintyjä!!!!!




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mitä silloin tehdään, kun unimasa on hukassa???

Tämä on tän blogini 300:s päivitys. JIHUUUUUU!!!!!!! Ajattelin ensin, että kolmassadas päivitys liikkuisi päiväisen bloggauskurssin tiimoilla, siitä kertovalla jatko-osalla, mutta näpytelläänpä nyt sitten tällainen juttu.

Elikkäs, mitä silloin teen, jos unimasa ei jostain syystä tule luokseni kylään?
En osaa vain lukea kirjaa, vaan kyllä sitä pitää päästä istuun koneelle ja nettiin joksikin aikaa.
Tässä sitten kiertänyt fb:n sivut(mulla kun on siellä ne kaksi, kirjoittajaseuran ja omani), olen käynyt maksamassa huutonetin laskun pois. Olin tehnyt kaksi huutoa nuista Regina-lehdistä 4 ja 5/2013. Mulla itelläni on kolmos-lehti ja kysyinkin siltä myyjältä, että löytyisikö häneltä niitä kahta ekaa, mutta ei. Mistä ihmeestä mä saan ne??? Ois niin ihanaa päästä lukemaan niitäkin. En mä niiden novellien ja tarinoiden takia niitä haali, vaan kun sitä kolmoslehteä lukiessani huomasin, että lehtihän on muuttunut ihan edukseen ja just sellainen enempi kirjallisuuteen liittyvä, kuin ennen.
Ennen siellä oli vain pikkutuhmia tarinoita ja vain vähän yleistä asiaa. Olen siis positiivisesti yllättynyt lehden uudesta ilmeestä ja sivujen täytteestä :)

Taas mulla pätkäs tarinasuonen umpeen. Olenpas miä nyt hyvä bloggaaja. vauhtiin kun pääsen, niin jutun juoni katkeaa.
Jatkan päivällä tai siis kenties vasta iltasella, ihan miten sattuu päivä sujumaan.
Voi hitsi, kun olt taas niin hyvä päivitys. yrittäkää kestää, ne jotka tänne blogiini eksyy :)
Menen iskemään kommentteihin kommentteja hih hih :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tänään blogikurssilla osa 1

Enpä tiennyt aamusta, että iltapäivällä hyppään autooni ja huristelen kirjastolle tarkoituksena osallistua itsellekin yllärinä kirjastolla järjestettyyn blogin kirjoittamiskurssiin.
Paikallislehdessä oli viikolla ilmoitus kurssista ja että ois pitänyt ilmoittautua sinne, vaan enhä minä sellaista muistanut. No, ajattelin, että käväsen sitten kirjastolla, jos miut potkitaan ilmoittautumatta jättöni takia pois kurssilta. Mitä vielä, siellähän sitä tuli istuttua toisten mukana yhdestä vähän yli viiteen ja voi että miten mielenkiintoinen ja mukava päivä tänään olikaan, vaikka justaan ennen kirjastolle lähtöä sain hiukan surullisia uutisia, että melkein itku silmässä menin kirjastolle.
Luulin ensin, että kurssi on peruttu, sillä parkkiksella ei ollut, kuin yksi auto. No, heti kun sain oman autoni parkkiin, tuli myös kirjoittajaseuramme vetäjä autollaan ja hänellä oli joku nainen kyydissä. Luulin ensin, että nainen on joku kurssille osallistuja, mutta hän olikin HÄN, kurssin vetäjä Hanna :) Asia selveni sisällä kirjaston taideluokassa ja olin hiukan hämilläni :) Miksi niin hämilläni, niin tuli ilmi, että Hanna seuraa miun blogia ja tiesipä vielä vanhan blogini nimenkin. Kääääääks :D Huisin jännää.

Nyt miulla tökkäsi tämä kirjoittaminen, taidanpa keittää teetä tässä välleen.
Kiehautin vedenkeittimellä vettä ja laitoin vaniljateetä ja lusikallisen Suomalaista kukkaishunajaa sekaan. Oishan tässä nälkäkin, kun ennen kirjastolle lähtöä söin vain puuroa, mutta en mä kyllä jaksa enää alkaa kokkailla mitään. Hyvää se nälkä tekee näillä kiloilla kokea :)
Tuntuu, että miun päässäni oikein kihisee ajatukset, mutta tämä kirjoittaminen ei käy ihan yhtä nopeaa.
On kenties helpompaa jatkaa kirjoitusta ja kurssin työstämistä ajatuksissa ja kirjoituksessa hiukan myöhemmin. Tässä nyt nämä alkutunnelmat ja voin sanoa, etten kyllä hetkeäkään kadu, että menin yllärinä itselleni sinne kirjastolle tänään :)

Ai niin, laitoin blogille uuden ilmeen. Nyt se miun ihana kirjakuva on blogista poissa, nyyh. Mutta hyvää se tekee välillä uudistua. Onhan mulla uudet lasitkin olleet tiistaista lähtien :) Kyllä näkee!!!!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Anna-Maija Ylimaula: Idylli

Muistaakseni huutonetin kautta hankittu opus, jossa ei ole mitään kerrontaa takakannessa kirjan tarinasta. Siis ihan summassa piti alkaa lukea kirjaa.
Kovakantinen kirja, 209 sivua, wsoy, Juva 1984.

Kirjassa on eritelty tarinat seuraavasti:
Hedelmällinen nainen
Tulevat
Arki ja arktiset linnut
Cyprianuksen ehtoollinen
Professori Adamssonin ihmeelliset
Kasvava ranskalainen paradigma
Onnellinen suurperhe
Roope heitti dollarin
Ei ole olemassa mitään

Kirja on koostettu yhden perheen tarinasta, jossa nuoripari tapaa toisensa Islannissa, rakastuvat ja alkavat rakentaa perhettä, josta tuleekin neljän syntyneen ja viimeiseksi, syntymättömäksi jääneen lapsen myötä oikea suurperhe. Tästä kirjasta jäi hiukan ihmeellinen maku suuhun ja mieleen, kun välillä tarinaa vietiin eteenpäin miesten kirjoittamilla kirjeillä perheen äidille, välistä juhlittiin, välistä taas tulla tupsahti uusi perheenjäsen ja sit taas oltiin raskaana. Hyvin kyllä tarina kuvasti äidin väsymystä lastensa hoitoon, mutta olisinpa toivonut tarinalle paremman lopun, kuin mitä tässä kirjassa nyt sitten oli. No, tykkää ken tykkää ja lukee, ken tahtoo. Minä tahkosin tämän kahdessa päivässä aakkoshaasteeseen.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keskiviikkokepsuttelua

Taaskin tuli nukuttua melkein 12 tuntia viime yönä ja ois nukuttanut vielä myöhempäänkkin, vaan heräsin ennen seiskaa odotteleen postin tuloa. No, posti toi vain mainoksia, paikallislehden, jota olen tilannut jo useamman vuoden, että on edes yhtenä päivää kivaa postia ja tietenkin posti toi myös sähkölaskun. Yleensä laskussa on eräpäivä seuraavan kuukauden alussa, mutta nyt oli maksuaikaa vain pari viikkoa. Hupsista keikkaa! Mulle kun tulee nykyään joka kuukausi sähkölasku, ettei kerralla tartteis maksaa montaa sataa euroa. No, onneksi vielä tulee loppukuukaudesta tuo kelan raha, niin saa maksettua pois sähkölaskun.

Sunnuntai-iltana koin aikamoisen yllätyksen, kesäheilalta tuli anteeksipyyntöviesti luuriin, että oli ollut niin tyly mua kohtaan fb:ssä. No, minähän vastasin unenpöpperössä viestiin jotain ja luuri hiljeni. No, aamulla sitten laitoin miehelle uuden viestin ja laitoin, että jo vain hän saa anteeksi. Siitä taas alkoi viesteily ja juttu loksahti samalle radalle, kun niin monesti aiemminkin. Jotain uutta meikämuija kyllä jo kaipaa tähän suhteeseen, sitä rehvausta, mutta se välimatka on vähän hidasteena, mutta rakkaudentunne on tullut takaisin <3  Hän on minulle hekko kohta, en voi sille mitään :) Enkä tiedä, haluankokaan edes mitään asialle, että olen niin lääpälläni häneen :)

Maanantaina kävin seitsemän vuoden tauon jälkeen optikolla jo vihdoin ja viimein! Koko kevään ja kesän olen asiasta puhunut äidillekin ja nyt sitten otin härkää sarvista ja menin asioimaan ja etsimään sopivia kehyksiä. Aika suppeaksi se valikoima sitten kävi, sillä mulla on nikkeliallergia ja mulle ei käy metallikehykset. No, löytyi, kuin löytyikin sitten yhdet minua kiehtovat muovisangat ja sovimme liikkeen työntekijän kanssa, että kolmelta tulen sitten silmätarkastukseen. Ei muuta kuin kotiin aikaa kuluttaan ja oottaan lähtöhetkeä.
Menin liikkeeseen takaisin jo hyvissä ajoin ja pääsin heti optikon silmän tarkastukseen. Vähän on hajataittoa tullut, mutta merkittävästi näkö ei ole huonontunut, onneksi. Sit optikko-omistaja teki mulle laseista ihan kohtuuhintaisen paketin ja annoin luurinumeroni, että laittavat tekstarin, kun lasit saapi hakea. Sovimme myös maksusuunnitelmasta,mutta voi olla, että maksankin lasit kertarysäyksellä, en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Täytyy kehitellä ajatusta tässä niitä laseja odotellessa.
Mulla kun on näistä nykyisistä laseista mennyt pinnoite sisäpuolelta, että ei tahdo täydellisesti nähdä enää ja lasien pesu ja pyyhkiminen ei enää auta, että kyllä nämä lasit vetelee jo viimoisia henkosiaan, niin sanotusti.

Eilen oli tunnerikas päivä, vaikka ensin meinasin jäädä vain kotiin ja ilmoittaa äitiliinille, etten lähdekään jokasyksyiselle hautuumaareissulle. Lähdinpä kuitenkin ennen puolta päivää porukoille ajeleen ja siellähän äitee oli pihalla keräämässä jo kukkakimppua valmiiksi. Ol mummon synttäripäivä ja meille on äidin kanssa tullut tavaksi käydä aina silloin viemässä haudalle kukkia ja niin kanssa tänä vuonna. Nyt vain emme vieneetkään ostokukkia, vaan äidin pihamaalla kasvavia kukkia. Kimppu oli hieno ja hentoinen, vaikka mukana olikin yksi auringonkukkakin :) Sitten lähdimme reissuun. Kiertelimme kahdella hautuumaalla aikamme ja kyllähän siinä tunteet kävi niin pinnassa.
Aurinko paistoi kauniisti, tikka hakkasi lähimännyssä oksaa ja orava hyppeli puissa :)
Yhtä kaunis syksyinen päivä oli silloin 13 vuottakin sitten, kun juhlimme mummon viimeiseksi jääneitä synttäreitä. Aurinko paistoi ja oli kesäisen lämmintä.

Kyllä mä olin väsyneenpoikki, kun pääsin sitten ennen iltaviittä kotiin. Tuntui, että joka paikkaa kivisti, kolotti ja särki. Katsoin sentään Kauniit ja Rohkeat ja hetken aikaa myös Frendejä, mutta sit laitoin telkun kiinni ja olin hetken aikaa koneella. Menin sänkyyn jo puoli kasin pintaan, vaikken heti unta saanutkaan, kun oli liikaa asioita mietittävänä.

Tänään mulla on puolen päivän pintaan jutteluaika omahoitajalle. Käyn siellä nyt vain kolmen viikon välein, että on ehtinyt edes jotain tapahtumaan. Toisaalta se on huonokin homma, sillä nytkin kävin allakkaa läpi viime kerran jäljiltä ja yritin kovasti muistella, mitä kaikkea on tapahtunut tässä kolmen viikon aikana. No, kesän serkkubilelopettajaiset oli, olen käynyt peräti kaksi kertaa kävelylenkillä(jihuuuuu!), saanut yhden ikävän ahdistuskohtauksen, itkenyt litroittain kyyneleitä, ollut ihastunut, käynyt lähipitäjässä moikkaamassa veljen perhettä(mamun oma anu-nimen saanut) ja leikkinyt ihanan veljenpojan kanssa, käynyt vihdoin optikolla ja ollut hautuumaareissulla. Onhan siinä tapahtumia, jotka yritän pitää mielessä, kun menen jutteluajalle :)

Tällaista tänään. Hyvää päivän jatkoa minulle ja Sinulle :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian

 Kirjastolta eurolla 30-7.2013, kovakantinen 186 sivua, Otava Keuruu 1995.

Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari.
Mutta "miksi aina minä" on kysymys, joka kivistää kun pitäisi leikkiä tosissaan kotia.
Onko elämä vain asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen?
Vai onko jossain kuitenkin bileet joihin et vain ole saanut kutsua? 


Ihan hauska kirja alkuunsa, sai jopa naureskella. Tässä oli hiukan samaa letkeää tyyliä, jota sitten Yösyöttö-kirjassa on hiuken enempi ja Tarhapäivä-kirjassa runsain mitoin. Olikin veikeää lukea Eve Hietamiehen vanhempaa tuotantoa, kun on saanut lukea perätysten nyt uutuuskirjoja. Huomaa kyllä kirjoittajan kehityksen tässä tuotannossa. Tykkäsin jollain tapaa kirjasta ja jollain tapaa lukeminen oli väkisin pusertamista, mutta luettua tuli aakkoshaasteeseen taaskin uusi opus ja selätetty uusi aakkonen. Hyvä minä :)

Sunnuntaisuhinoita

Kuinka voikaan olla, että Aina, kun meen kirjan kanssa tuonne sänkyyn, muka että nyt luen kirjan jo loppuun asti. No, pääsen muutaman sivun etiäpäin ja sit alkaa väsyttään. Jo toistamiseen tänään tapahtunut mulle tuo, että olen jo nukkunut kahdet päikkärit ja kello on vasta pian puoli kolme. On sillä ihmeellinen vetovoima tuolla sängyllä. Kolmatta kertaa en kyllä tohdi mennä sängylle lukeen, vaan luen sohvalla. Pitää muistaa katsoa tänään kolmelta alkavat Suomi-Ruotsi maaottelujen toka päivän kilpailut.
Että näin täällä :) Aurinko paistaa ulkona.

torstai 5. syyskuuta 2013

Anelma Järvenpää-Summanen: Yö kuulas silkinmusta

 Ekotorilta  4.9.2013, 2e, 155 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna 2002.

Yhtä näyttämistä on saman kylän poikien elämä alaluokilta kypsään miehuuteen saakka. On näytettävä, että mammonaa on kertynyt. Että naisia riittää. Että draivia on yhä edelleen.
Kirja leikkaa maalaisvaruskunnan laitamilla syntymneiden ihmisten kohtaloista monisärmäisiä, elämää pulppuavia tuokiokuvia. Kauan sitten alkunsa saaneet sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien väliset ristiriidat heijastuvat suurkaupunkien sykkeessä surffailevien menestyjien nykypäivään saakka. Tehokkaan tiivistetyin vedoin kirjailija piirtää henkilöidensä ääriviivat ja paljastaa heidän vereslihalla olevan sielunsa, heidän kyltymättömän elämännälkänsä. 


Monisyinen ja moninainen tarina. Mukana dramatiikkaa, romantiikkaa ja ropsaus hauskuutta. Ihme, kun sain kirjan tänään luettua loppuun. Hyvä niin :) Ihan rahansa väärti tämä kirja olt, sai lopussa vähän naureskellakin :) Lukee ken tahtoo :) Ja vielä hymiö :)

Kirjasyksyajatelmia

Aurinko paistaa kauniisti, kun tätä aloitin kirjoittamaan.
Vilkuilin tuossa hetki sitten seuraamiani kirjablogeja ja kun eilen taisi olla osta täysihintainen kirja-päivä, niin voi viude sentään, on bloggaajat löytäneet hienoja kirjoja.
Itse ostin täysihintaisen opuksen jo jokin aika sitten, sen Avioliittosimulaattori ja se olikin mielestäni hieno hankinta, sillä pidin tarinasta todella paljon. Nyt opus on jo toisella crossaajalla luettavana ja meidän Sekaisin syksystä 2013 on lähtenyt hienosti liikkeelle, immeiset ovat saaneet hankittua jo kirjoja ja jotkut joutuvat vielä odottamaan kirjojen ilmestymistä.
Niin jännässä olen niiden kirjojen kanssa, että kuinkahan jaksan innostua jokaisesta sitten aikanaan ja tuleeko miulle hirvee kirjasuma. No, rinkihaaste on onneksi niin "löysä", että lukuaikaa saapi sumpittua, että ei vedetty ihan hirmuvakavana tätä juttua. Mutta tämä on siis eka sellainen Minun vetämä ketju ja se hiukan jänskättää, että langat pysyvät käsissäni. No, tähän mennessä on viestiketju pyörinyt ihan vilkkaana ja sopivin aikavälein se nousee listan alapäästä ylös ketjun alkutekijöihin.
Ei minulla muuta tässä nyt tällä kertaa :)