perjantai 30. elokuuta 2013

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tiistaina 27.8.2013 adlibrikseltä, 23,90e, 267 sivua. Tammi 2013.

Kirjan takakansiteksti:

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja pikkuveljensä kanssa. Sen kuullessaan Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee:"Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!
Veera Niemisen esikoisteos on riemukas tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen kotirauhan.

Tässä pienet tietoiskut kirjailijasta:
http://www.tammi.fi/kirjailijat1/-/author/name/NieminenVeera
http://www.mtv3.fi/viihde/kotimaiset.shtml/toni-niemisen-veera-vaimosta-kirjailija/2013/08/1789279

Osallistun kirjalla Sekaisin syksystä 2013 rinkihaasteeseen.

En voi muuta sanoa, kuin että tämä olt todellakin elämänmakuinen kirja.
Kiitos Veera, että olet kirjoittanut tämän kirjan!!!!
Vaikka tuskin hän koskaan eksyy sivulleni tätä arviota lukemaan. Minä tykkäsin kirjan juonesta ja se piti koko kirjan ajan hyvin koossa tarinana. Vähän hupsusti sanottu, mutta en osaa sitä paremminkaan kuvailla.
Hauskaa tämän kirjan parissa oli useat kerrat ja tietysti kirjan loppupuolella piti lukea kyyneleet silmissä, mutta kirjan loppu oli kiva huipennus kyynelehtimiselleni :)
Olen kyllä iloinen, että valitsin justaan tämän kirjan luettavaksi tähän haasteeseen.
Olin alkuun hiukan hämmentynyt tiedosta, että tämän opuksen kirjoittaja on Toni Niemisen vaimo. Minähän fanitin Tonia slloin teini-iässä, keräsin lehdistä Tonin kuvia hih hih. Alkuun kirjaa aloittaessani ajattelin, etten osaa heittäytyä kirjan juonen vietäväksi, että kyseinen tieto on päässäni koko lukemisen ajan, mutta hyvinpä kirja otti miut mukaansa ja voi veljet, mie pidin lukemastani!

tiistai 27. elokuuta 2013

Jesbulis jes!

Se on taas se aika vuodesta, kun on laitettu bc-foorumilla pystyyn Sekaisin syksystä 2013-rinkihaaste. Minähän sitä topikkia sitten aloin emännöidä viikko sitten ja tein kirjatilauksen samana aamuna. Tänään sitten tuli minun syksyn uutuuskirjani: Veera Nieminen(juu, on Toni Niemisen vaimo): Avioliittosimulaattori on kirjan nimi. Ihastuin siihen pieneen pätkään, jota oli mainostettu adlibriksen sivustolla. Kirjan hinnaksi tuli 23,90e ja siinä ei mitään toimitusmaksua. Cdon.comissa ois ollut euron ja 5snt kalliimpi tuo kyseinen kirja.
No, nyt on kirja minulla ja pitäs alkaa lukemaan kirjaa. Mutta tämä ikävä olotila, joka on ollut päällä yöstä lähtien, olen masutaudissa :( Teetä vain juon ja aamulla söin vähän ananaspaloja. Nukuin tuossa tunnin verran ja heräsin puhelimen soittoon. Nyt sitten suunnittelen ja suunnittelen, että menenkö sänkyyn, vai tartunko jo kirjaan ja alan lukea sitä.
Näillä mennään..

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Anneli Kivelä: Outo lintu Katajamäellä

 Cdon.comista tuli 25.4.2013, 16,45e kovakantinen, 241 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, Bookwell Oy Juva, 2013(ilmestyi 15.4.2013)

Vuoksenmäen harmittavasti rapistunuva maatila kerää kyläläisten katseet, kun vanhan Einarin ja Hilkan seuraksi ilmaantuu nuori perijätär, Einarin veljentytär Esti. Savikippoja muovaava ja ikoneita maalaava kaupunkilaisnainen viihtyy aluksi omissa oloissaan, mutta vireässä ja välittömässä kyläyhteisössä ulkopuolisuuden tunne ei kauan pääse vaivaamaan. Vain Hilkka jaksaa näyttää nyrpeältä - mikä kumma mahtaa olla myrkyttänyt hänen mielensä? Samaan aikaan kylälle muuttaa Estin lisäksi toinenkin tulokas: huvilaa remontoiva salaperäinen Sameli, jolle Kaislajärven suojelu tuntuu olevan elämää suurempi kysymys. Kylän vääräleuat kehittelevät heti näiden kahden putolinnun välille romanssia, mutta mahtaako Estillä olla mitään saumaa kilpailla Samelin huomiosta sinilevän kanssa?
Sarjan kahdeksas osa :)
 
 
Tänään sain luettua kirjan loppuun asti. Tykkäsin taaskin, niinkuin muistakin sarjan kirjoista. Ihana kirja ja ihana tarina, ei voi muuta sanoa, kuin että Kyllä Anneli Kivelä osaa kirjoittaa hyviä ja niin ihanan maalaishenkisiä kirjoja. Vaikka tässä kirjassa jäin kyllä kaipaamaan luonnon koreuden kerrontaa ja kuinka luonto muuttuu, kun tulee talvi, sillä tässä kirjassa elettiin aikaa kesästä talveen. Muuten tarina oli kyllä taas niin kivasti kehitelty, että jään odottaan kirjasarjan yhdeksättä osaa, toivottavasti sellainen on vireillä :)
 
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Olen taas kotona

Tulin eilen takaisin omaan kotikolooni, oltuani poissa sunnuntaiaamusta lähtien. Rakas autokultani oli hiukan epävireessä, piti pientä putputusta, sillä pakoputkessa oli reikä ilmaantunut jossain vaiheessa kesää. Eihän se ajoa haitannut, vaan tyhjäkäynnillä piti sellaista ihmeellistä ääntä, jotenka edessä oli auton pakoputken osien uusinta. Isäpuoli sitä sunnuntaina syynäsi ja lupasi maanantaina mennä kyselemään tarvittavia osia autoon. No, miä jäin porukoille sitten yöksi.

Maanantain sain viettää yksin aamusta iltapäivään. Katselin siinä Moskovankisoja ja kulutin aikaani. Iltapäivän tunteina, ennen porukoiden kotiutumista, väsäsin yllättäin pannarin, kun tek kahvin kanssa mieli jotain hyvää. Hyvinpä se onnistui, vaikka jäikin rasva tykkänään pois taikinasta :)
Eihän isäpuoli ollut saanut tarvittavia osia autoon, mutta sanoi, että irroittaa/yrittää irroittaa pakoputken pois. No, onnistuihan se. Voi poijat, millaista haurasta haperoa putki oli reikäkohdasta, vaikka reikä ei putken osassa ollutkaan iso, mutta oli se ikävää katseltavaa! Siinä sitä hetken aikaa katseltua, lähdin poikkee äitiliinin luokse marjapuskaan syömään viinimaroja. Samalla äitiliini keksi, että lähdetään kattomaan yhteen paikkaan, löytyisikö vattuja.
No, ei muuta ku kumpparit auton perästä jalkaan ja odottamaan lähtöä, siinä vierähtikin jokunen tovi, ennenkuin äitiliini pääsi pois sieltä mustaviinimarjapuskan kimpusta :) Keksin ottaa juomista meille metsäreissulle mukaan, sillä tiesin, että siellä tulisin kaipaamaan kurkun kostuketta. Niin sitten lähdettiin.
Menimme sellaiselle paikalle, jossa en ollut aiemmin käynytkään, joten hiukan jänskätti, millaista olisi tiedossa. eihän me kunnon vattuja sieltä löydetty, mutta mustikoita siitäkin edestä. Minulla ei ollut oikein marjastukseen soveltuvat vaatteet; puolilahkeiset housut, ohut pitkähihainen ja -helmainen pusero ja liivi siinä päällä. Enhän minä kauaa siellä metikössä jaksanut rämpiä kipiän selkäni kanssa. Menin sitten tielle ja ihastelin vain metsämaisemaa, siitä olikin pitkä aika, kuin viimeksi olin käynyt metsässä, talvella lenkillä käydessäni!
Välillä keräsin mustikoita tien varrelta sellaisesta rinnekohdista, joissa ei tarvinnut niin selkää alas taivuttaa ja taas välleen huilasin. Sain minä ämpäriin nyt jonkin verran mustikoita ja muutamat vatutkin. Olin ihan ylpeä saavutuksestani, vaikka koville se ottikin!
Ei ole helppoa marjastus näillä kilomäärillä ja huonolla selällä, mutta tulipahan ainakin tehtyä sellainen reissu ja mukavaa meillä oli äitiliinin kera :)
Ilta menikin sitten kisoja taas seuraten. Menin kyllä todella väsyneenä nukkumaan ja simahdin melkein heti.

Tiistaina taas seurasin Huomenta Suomea telkkarista ja kisojakin siinä jonkin verran, kun minun piti paistaa uunissa lihakyljykset äiteen salaperäisen, nyt sitten miulle valjenneen ohjeen mukaan :) Kaksi uunipellillistä niitä tuli ja tuntui, ettei lihat kypsy lainkaan, mutta kyllä ne sitten valmistuivat ihan ajallaan ja hyviä tul!
Taas oli pitkä päivä päikkäreitten kera kulutettavana. Nopsaanhan se sitten menikin ja sain istuskella terassilla, kun aurinko alkoi paistaa.
Porukatkin kotiutui ja hetken aikaa levättyään isäpuoli meni ja vaihtoi autooni uudet pakoputken osat, hän vielä suihkutti osien liitoskohtiin jotain ainetta ruostenestoon. On hän melekoinen autonikkari, kun löytyy jos jonkinlaisia aineita omasta takaa ja tietää, mitä minnekin laitetaan, vaikkei hän ammatiltaan olekaan mikään autonkorjaaja, vaan harrastuksenaan moista tekee :) Olen kyllä ylpiä hänestä!!!!!
Niin vain autokultani alkoi taas hyristä kuin unelma ja miä tein lähtöä jo omaan kotiini. Sain onneksi ostokuitin auton osista ja kun pääsin kotiini, niin kävin osat maksamassa isäpuolen tilille, etten jäänyt hänelle velkaa :)
Pit varulta ottaa kuitista kopiot, jos sattuu, että osille tulee jotain häikkää, mutta toivon tietysti, että ne nyt kestää ja kestää ja kestää :)

Tänään pitää lähteä kylille hoitamaan asioita, onkin monta paikkaa, jossa pitää käydä ja minnuu jänskättää. Aina jänskättää, kun kylille pitää mennä.
Suojelkaa enkelit minun tämän päiväistä kyläilyreissuani, kiitos :)

lauantai 10. elokuuta 2013

Nora Ephron: Sydän karrella

Kirjastolta eurolla, kovakantinen 200 sivua, Suuri Suomalainen kirjakerho, Helsinki, Otava Keuruu 1986, suomentanut Hilkka Pekkanen.

Säkenöivän älykäs ja hauska avioliittodraama.
Rachel Samstat on keittokirjojen tekijä, hänen miehensä Mark Felmer sanomalehtimies. Siitä hetkestä kun lasta odottava Rachel saa tietää, että aviomiehellä on suhde toiseen naiseen, hänen sydämensä palaa karrelle. Petos, nöyryytys, kostonhimo, itsesääli, kiukku - kaikki tuo on väkevänä läsnä mutta nyt poikkeuksellisen hauskasti ja tyylikkäästi. Lisäherkkuna kulinaristeille kirja tarjoaa maukkaiden ja erikoisten ruokien ohjeita.


Sydäntä riipivän koskettava ja makoisa tarina. Tykkäsin ja ruokaohjeet olivat kivoja :) Osallistun tällä aakkoshaasteeseen.

torstai 8. elokuuta 2013

Helen Fielding: Olivia Joules ja ylivilkas mielikuvitus


 Kovakantinen 316 sivua, vuosi sitten kirjastolta eurolla ostettu kirja, suomentanut Inka Parpola, Otava Keuruu 2004.


2000-luvun supersankaritar on syntynyt!
Hänen nimensä on Joules, Olivia Joules - ja salaisina aseinaan hänellä on erikisvarusteiset push-up-rintaliivit ja pomminvarmat elämänohjeet:
1. Älä ikinä panikoi. Pysähdy, hengitä syvään, ajattele.
2. Kukaan ei ajattele sinua, kaikki ajattelevat vain itseään, aivan kuten sinäkin.
3. Älä koskaan vaihda kampausta tai hiustenväriä ennen tärkeää tilaisuutta.


Tässä nyt ol sellainen kirja, josta en alun alkaenkaan tykännyt. Jotenkin tarina maistui puiselta ja teennäiseltä. Kyllähän joku voip tykätä tästä, mutta eipä vetänyt vertoja kirjailijan edelliselle hahmolle Bridget Jonesille. Lukihan tämän aakkoshaasteeseen. Ei muuta kommentoitavaa.







maanantai 5. elokuuta 2013

Jude Deveraux: Herääminen

Kirjaston poistomyynnistä, 10.7.2012, 1e, 299 sivua, Karisto, Hämeenlinna, 1999, suomentanut Sirpa Vuento.

Rikkaan tilanomistajan ainoa tytär Amanda Caulden elää kurinalaista elämää kotiopettajansa ja sulhasensa Taylor Driscollin alaisena. Amandan elämä kääntyy päälaelleen kun maatilalle saapuu komea professori Hank Montgomery joka kyseenalaistaa niin Taylorin jäykän muodollisuuden kuin tilan isännän työläisiin kohdistuvan epäoikeudenmukaisuuden.
Hankin avulla alkaa Amandan herääminen Taylorin luomasta robotista intohimoiseksi nuoreksi naiseksi.
Amanda on vaikean valinnan edessä: älykäs Taylor vai hurmaava ja tulenpalavasti rakastunut Hank, isän hyväksyntä ja turvallinen elämä vai hyppy suureen tuntemattomaan...


Jo vihdoinkin sain luettua tämän opuksen, kun aloitin tän kolmen toisen opuksen kera lukemaan melkein kaksi viikkoa sitten. Tuntui alkuunsa työläältä lukea tätä, kirjassa ol 18 lukua ja alkuun luin vain luvun per päivä, mutta sitten tarina alkoikin kiinnostaa ja luin muutamana päivänä tän loppuun. Tykkäsin kyllä, vaikka olihan tässä paljon sellaista, joka ei oikein tuntunut kivalta lukea, mutta jaksoinpa kahlata läpi ja osallistun tällä aakkoshaasteen X-kirjaimeen :)