tiistai 30. heinäkuuta 2013

Enkun tentissä...

Tämä on viime yön uneni: Olin enkun tentissä, aikaa oli 20 minsaa ja tentti ol pituudeltaan nelisivuinen. Edesmennyt luokkakaverini häiritsi minua, sillä hän oli ihastunut unessa minuun. Sit siihen tuli se peruskouluaikainen ihastukseni Teppokin. Nämä kaksi heppua vilkuilivat minua jotenkin syyttävästi, olin kuulemma tehnyt jotain heidän siitä tietämättä. Teppo kuvitteli, että olen ihastunut häneen(pit paikkansa) ja tämä Pete taas kuvitteli, että olen ihastunut häneen(en ollut).
Aika kului ja kello kävi kovaa vauhtia.
Kello tuli kolme ja mulla oli tentistä puolet tekemättä, mutta koulusta ol lähettävä. Linkka odotti jo kuntsin pihassa ja suurin osa pitkämatkalaisista lähti ruokalan kautta ulos, mutta siellä olikin alaovi jo lukossa, eikä päästy minnekään. Uni loppui siihen, kun miun ois pitänyt alkaa ravata rappusia ylös, jotka muuttui tikapuiksi ja todella korkeiksi :(

torstai 25. heinäkuuta 2013

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Leila Tuure: Hyvä mies

Kirjaston poistomyynti 2012, 1e. 334(luin 175 sivua), kovakantinen kirja, Karisto Oy Hämeenlinna, 2000

Intensiivinen "muistelmateos" erään miehen kaksoiselämästä.
Miksi Jorma Anderssonista tuli sellainen, kuin tuli? Konservatiivisesti maailmaa katseleva historian lehtori ja pikkumainen kotisovinisti? Ja toisaalta kesälomansa isoisänsä kuorma-auton ratissa viheltelevä, maaseutukauppojen takahuoneissa myyjättäriä likistelevä don juan? Oliko se Freeti-vaarin ja Risto-isän vanhoillisen kasvatuksen vaikutusta? Hellan ääreen hiljaiseksi mykistyneen äidin ansiota? Vai miehensä kuoleman jälkeen riehaantuneen, korvakellukeitaan heiluttelevan isoäidin syytä? Vai pelkkää kohtalon oikkua? Joka tapauksessa Jorma An´derssonista tuli omasta mielestään varsin hyvä mies.

Leila Tuure luotaa erään miehen elämää lähes kuudenkymmenen vuoden ajalta. Aiemmissa romaaneissaan naiskuvia piirtänyt kirjailija on asettunut miehen nahkoihin ja onnistunut luomaan ällistyttävän tosimiehen!


 Alun alkaenkaan en tykännyt tästä kirjasta, mutta luin ja luin vain ja tänään päätin jättää kesken. Mielestäni tässä kirjassa ei ollut mitään hyvää. Tämä vain minun mielipiteeni.

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Mielessäni enteilin

Juu, miä taas mielessäni povailin, että prinssi William ja Catherine saavat pojan ja myös ehdin toivoa tässä tämän kuukauden aikana, että heidän eka muksunsa ois poika. Ja niinhän sieltä tulikin sitten pieni prinssi jatkamaan sukua :)
Tännekin teki mieli eilen kirjoittaa, että poika sieltä tulee, kun odottelin uutisia, mutta en vain tohinut kirjoittaa sitä, mitä ajattelin. Helppohan se näin jälkikäteen on sanoa, mitä on toivonut. Ihanaa, että he saivat pojan :)
                                                              Ihana pari!!!!!!

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Serdar Özkan: Kadonnut ruusu

Kovakantien kirja, 191 sivua, Minerva Kustannus,Kariston Kirjapaino Oy Hämeenlinna 2008, suomentanut englannin kielestä Päivi Paju.
ROMAANI ETSIMISESTÄ JA LÖYTÄMISESTÄ.

Uskomaton kertomus alkaa, kun San Fransiscossa asuvan nuoren naisen Dianan äiti kuolee ja jättää jälkeensä kirjeen, jossa hän kertoo Dianan kadonneesta kaksoissisaresta Mariasta. Diana joutuu keskelle mystistä kirjeiden ja tapahtumien vyyhteä, jota hänen äitinsä näyttää ohjailevan vielä rajan takaa.
Mariaa etsiessään Diana päätyy matkalle, joka vie hänet kauas kotoa ja kokonaan uuteen maailmaan. Matkalla hän löytää sen, mitä hän kaikkein vähiten osasi odottaa.


Enpä olisi uskonut, millaisen matkan ajatuksissani teen tämän ohkasen opuksen keralla tänään. Hyvin seikkaperäinen kirja, josta kyllä tykkäsin, kovastikin ja silläpä luin yhdeltä istumalta tämän kirjan tänään. Loppupuolella, kun kirjan juoni alkoi hahmottua, tuli silmiini kyyneleet. Miten ihanasti kirjoitettu kirja!!!!!! Suosittelen!!!!! Osallistun tälläkin aakkoshaasteeseen.

Juha Vuorinen: No, velli

Bc-kirjana saatu 13.2.2013. WS Bookel Oy Juva 2008,176 sivua.

Kirjailija Juha Vuorisen pöytälaatikosta on kaivettu esiin seitsemän vinoutunuttta ja hullun hauskaa, ennen julkaisematonta tekelettä kirjailijauran alkutaipaleelta tähän päivään.
Lue, kuinka moni tulee uskoon, kun humalainen suntio soittaa keskellä yötä soolon kirkonkelloilla tai miten palavaa olympiasoihtua retuutetaan Polski Fiatissa ympäri Kreikkaa.
Ja soppaa kiskotaan niin perkeleesti.(Takakansiteksti).

Jostain kumman syystä olin lukenut kirjasen tarinat, paitsi yhtä lukuunottamatta, joten tämä kirjanen oli nopeeta luettu.
Kirjanen pitää sisällään seuraavat tarinat:
Colapukki
Hihimummo
Olympiatulta munille!
Ruutu täynnä Jussi Virtasia
Saunaseura
Sulan alueella(tätä en ollut lukenut aiemmin)
Vikatikki.

Eipä oikein muuta kerrottavaa kirjasesta, päätyy saatavilla oleviin, en jätä kirjakokoelmaani tätä yhden tarinan takia :)

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Lucy Dillon: Eksyneiden sydänten koti

Kovakantinen, 442 sivua, suomentanut Ulla Lempinen, Gummerus, Bookwell Oy Juva 2011.


 Juuri sydämensä särkenyt Rachel Fielding perii tädiltään talon, Gem-nimisen koiran sekä kokonaisen kennelin Englannin maaseudulla. Hieman vastahakoisesti hän muuttaa Lontoosta Longhamptoniin pieneen kylään ja ryhtyy jatkamaan tätinäs työtä:etsimään löytökoirille niille parhaiten sopivat uudet omistajat.
Lapsettomuudesta käsrsivän pariskunnan, Natalien ja Johnnyn kotiin muuttaa basset Bertie, mutta riittävätkö neuroottinen, jääkaapista varasteleva koira korvaamaan perheen?
Yksinhuoltajaäiti Zoella taas riittäisi tekemistä ilman koiraakin, kun hänen ex-miehensä antaa lapsilleen Toffeen, vilkkaan labradorinnoutajan pennun. Juuri kun Zoe aikoo lyödä hanskat tiskiin ja palauttaa koiran, se johdattaa hänet kylän lääkärin Billin ja hänen villakoiransa Lulun luokse.
Pikku hiljaa Rachelkin löytää itsestään koiraihmisen ja saa huomata, että löytökoirilla on kyky mullistaa uusien omistajiensa elämä ja kyseenalaistaa kuka oikein taluttaa ja ketä.


Sain luettua tänään kirjan vähän yli kuuden, ihme ja kumma, sillä tahkosin kirjaa melkein kuukauden päivät. Ens alkuun tarina ei tahtonut muovautua millään mun mielessäni soveliaaksi tarinaksi, kun niin rikkonaista oli lukeminen, että jaksoin vain sivun pari lukea kerrallaan ja lukuhaaste tuntui työläältä! Luin tämän kuitenkin osana aakkoshaastetta tuolla bc-puolella ja sian kuin sainkin selätettyä haasteeni ja sain tän luettua ennen vuoden vaihdetta :)
Tarina oli aikasta mukava, mutta mielstäni vähemmän olisi saanut olla ihmisiä tarinassa, sillä tarinan kerronta hyppeli ihmisestä toiseen ja miä en aina ainakaan pysynyt perässä, että kuka kukin on, mutta sitten kun kirjan loppupuolella aloin enempi lukea kerrallaan tarina muovautui vallan ihastuttavaksi kokonaisuudeksi ja kirjasta jäi hyvä mieli, jolle toivoisin kyllä jatkoakin saavan :)

torstai 18. heinäkuuta 2013

En ole unohtanut sinua.

Hei rakas blogini. Olen täällä taas, pitkän ajan jälkeen. En ole unohtanut sinua, olen joka päivä käynyt sivuillasi katsomassa, onko ollut lukijoita ja joka päivä niitä näkyy olevan, vaikken ole päivittänyt blogiin mitään yli kahteen viikkoon.
Minulla on ollut kesävieraita muutamat ja yksi koiranpentukin on ollut kyläilemässä luonani. Oli olkkarin ja keittiön matot pihalla narulla viikon verran ja tänään vasta nostin matotkin sisälle. Ois tietenkin pitänyt tehdä kunnon siivous, mutta kuka hitto sitä nyt kesällä jaksaa siivota, siivotaan sitten, kun on lunta ja pakkasta :)
Kirjaa en ole pahemmin jaksanut tai halunnutkaan lukea, vielä tässä kuussa ei ole tullut yhtään loppuun luettua kirjaa, ei vaan tunnu taittuvan lukeminen, tuntuu niin työläältä hommalta. Yhtä kirjaa olen lueskellut viime kuusta lähtien, kenties syksyyn mennessä saan sen luettua, tai sitten vuoden vaihteeseen mennessä :)
Kirjastollakin kävin reilu viikko sitten poistomyynnissä ja ostin tällä kertaa VAIN 12 kirjaa=12 euroa, eli mun mielestäni pysyin hyvinkin kohtuudessa. Oishan siellä ollut vaikka mitä ihania kirjoja, mutta hitsi kun tahtoo tuo säilytystila loppua, kun en omista toista kirjoille varattua hyllystöä, eikä tänne pieneen puljuun ees mahtuis toinen, tai siis kolmas hyllystö, sillä yksi hyllystö on mappihyllynä ja tämä ainukainen kunnon kirjahylly on päällystetty jo aikasta hyvin kirjoilla, niillä lukemattomilla, joita täs kämpässä on :)
Katsoin tuossa sadepäivän iloksi kaksi dvd:tä Sydäntenkaapparit sekä Julie&Julia. Oli kyllä hyvät leffat! Ensimmäinen oli vauhdikas ja ihana, josta en muistanut paljon mitään, oiskohan tää ollut peräti toinen kerta, kun leffan katsoin. Tämä jälkimmäinen oli sitten nälän tuottava leffa ja alkumetreillä miun olikin lämmitettävä lohikiusausta, että pääsin leffan kattomisessa alkuun, sillä siinähän kokattiin melkein kokoajan, mitä nyt välleen nainen bloggas kokkauksistaan. Siinä miulle tuli tää oma blogini mieleen ja alkoi kovasti sormia syyhyttään, että pääsisin tänne kirjoittamaan. No, nyt se on tehty :)

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Olen uupunut rehveistä

Tänään oli jo toiset kahvirehvit viikon sisään. Olimme miehen kanssa apsilla tänään kahvilla.
Sunnuntaina oli yhdet rehvit yhden toisen miehen kanssa.
Eilen sitten tein taas vaihteeksi rehviprofiilin ja heti ekana päivänä tuli viesti mieheltä, joka alkoi kummasti kiinnostamaan. Eilen hän pirautti mulle pikasoiton ja sovimme, että tänään rehvataan.
No juu, mullahan meni tää päivä melkein puihin, kun odotin vain tiettyä kellon aikaa, että milloin pitää lähtee abc:lle odottaan kahviseuraa. Olin siellä hiukan etuajassa ja maalasin jo piruja seinille, että miehestä ei kyllä kuulu mitään. Sit luuri soi ja mies kertoi, että ol apsin pihassa ja minä olin jo sisäpuolella kaupassa.
Nii vain istuimme kahveilla ulkoterassilla ja juttelimme niitä näitä. Sitten juotuamme;minä sumpit ja hän joi teetä, lähdimme sisäpuolelle, sillä alkoi niin ikävällä tavalla vettä ripsotella just siihen pöytäämme, että menimme sisätiloihin. Siellä hurahtikin pari tuntia ja mä aloin ihan oikeasti uupua, sillä mies puhui maailmanpolitiikasta, josta mulla ei ole pahemmin tietoa, yritin vain myönnytellä ja kuunnella selostusta. Kyllähän mä väliin yritin kysellä jotain henk.kohtaistakin, mutta niin vain politikointi jatkui.
Juu, oli ihan kivaa, mutta noin teoreettinen mies ei kyllä ole mun makuuni. Sitten moikkasimme ja lupailtiin laitella viestejä ja mä pääsin apsin ruokapuolelle katteleen jotain syötävää ja mies läks kotiinsa.
 Huokasin helpoituksesta!

Reilu pari tuntia olen nyt ollut kotona ja yrittänyt kerätä voimia, mutta niin uuvuttavaa se oli, että huh huh. Tuossa tunteroinen sitten soi luuri ja miä luulin, että äitee siellä rimputtaa, mutta eipä onneksi ollut.
Oli tuntematon numero. Vastasin ja tuttu ääni ja nimi sieltä tuli esiin :) Voi että minulle tuli hyvä mieli, mies muisti vielä soittaa minulle. Tämä soittaja on siis minnuu 7 vuotta nuorempi heppunen ja hän soittelee aina välillä ja olenkin ihmetellyt, että mikä meidän systeemi oikein on.
Nauroin hänelle, että olin pitkästä aikaa rehveillä, että meikämuijakin pääsee kotoota aina välleen pois.
Mies kertoi, että hänellä on vielä pari viikkoa töitä ja sitten vois tulla käymään.
Hän oli laittanut pari viikkoa sitten mulle meiliä, jota en ollut saanut ja mä hälle tekstaria, jota hän ei ollut saanut. Näin ne koneet tökkii :(
Mies oli lähdössä kattoon pesäpallon peluuta ja vähän pelaamaan ittekin. Sanoin, että löis pirun pitkiä lyöntejä ja juoksis kamalan kovaa :) :) :) Lupasi vielä soitella iltasella, saa nähä sitten.