sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ihanaa unta taas "Teposta"

Näin taas kerran ihanaa unta kouluaikaisesta ihastuksestani Teposta. Hänen oikea nimensä ei ole Teppo, mutta sillä lempinimellä puhuimme hänestä kaveritteni kanssa kouluaikana. Hän ol minnuu vuoden ylemmällä luokalla ja mulla oli kaveri hänen rinnakkaisluokallaan ja tiesin aina Tepon lukkarin ja näin tiesin, että missä päin koulua hän aina milloinkin on tunneilla :)
Voi että se uni oli ihanaa, olin taas kasiluokalla ja niin lätkässä Teppoon. Ikävää oli herätä ihanasta unesta. Miksi piti herätä ja nyt sitten valvoa??????? Olisin halunnut unen jatkuvan, mutta en saanut enää unen päästä kiinni :( Energyä tässä kuunetelen ja tulee Evanesensen all of me-biisi, en muista sen oikeaa nimeä...
Voi miksi vain unissani olen onnellinen, enkä valveila ollessa??????????

lauantai 29. kesäkuuta 2013

Miksi mulle käy aina näin????

Juhannuksen alla ihastuin, parin vuoden takaiseen miehen mossikkaan. Soittelin hänelle ja laitoimme viestejäkin ja olin ihan onnessani, että kerrankin jokin juttu alkaa toimia kunnolla ja siihen odotettuun suuntaan.
Kuinka yllättävää, lauantaina vielä juttelimme luurissa ja vielä sunnuntainakin ja sit yhtäkkiä EI MITÄÄN!!!!!! Mies ei vastaa viesteihini eikä soittoihini. Paska, sanon minä!!!!!!!! Taas kävi samalla tavalla, kuin kaikissa muissakin jutuissa, että kun minä kerron tunteistani, niin mies säikkyy pois, eikä anna enää kuulua ittestään yhtään mitään.
Laitoin hälle tänäänkin yhden viestin ja kysyin, että haluaako hän tavata minut vai unohtaa minut. Mikä yllätys, en saanut viestiini vastausta. Yritin soittaa, niin puhelu menee vastaajaan, enkä viitsi koko aikaa pommittaa soitoillani.
Antaa sitten miehen olla omissa mönjissään, jollei kiinnosta pätkän vertaa!
Minä olen antanut taas ittestäni kaiken ja hän ei kerro yhtään mitään mistään milloinkaa, paska juttu, en voi muuta sanoa!

Ei ole onnea rakkaudessa, eikä kyllä missään muussakaan jutussa. :(

torstai 27. kesäkuuta 2013

Ulla-Maija Paavilainen: Kylmä kamari

Huutonetistä maaliskuussa tänä vuonna, 4e seven pokkari, 285 sivua. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011.

Isän, äidin ja veljen lisäksi Elinan perheeseen kuuluu Ansa, isän sisko, sekä yksi, josta ei puhuta. Mutta ei heillä muutenkaan puhuta mistään muusta kuin työstä. Elinan kesä on loputtomien juurikassarkojen kitkemistä, heinänkorjuuta, marjanpoimimista. Vinttikamarin ikkunasta näkyy vain metsänreuna. Elina tietää niinkuin kaikki seitsentoistavuotiaat, että elämä on jossain muualla ja kun koulu loppuu hän pääsee pois. Saa jättää Ansan viiltelemään auki ikkunoita tai ranteitaan, veljen korjaamaan tojotaansa, isän lukemaan Koneviestiä ja äidin huokailemaan suljettujen verhojen taakse. Kesän kuluessa perhettä varjostavat kätketyt tunteet nousevat pintaan ja ilma enteilee ukkosta. Jotain on pakko tapahtua.

Leppoisaa luettavaa, jännää murretta. Kivan kesäinen jarvoituksellinen opus :)

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Enni Mustonen: Kultarikko

Cdon.comista 11.4.2013, 21,95e kovakantinen kirja, 252 sivua, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012.

Trilogian päätösosa vie lukijan 90-luvulle ja takaisin vahvojen naisten synnyinsijoille, kun ikänsä Saksassa asunut Heidi matkustaa lappiin isoäitinsä luokse.
Saksassa 60-luvun lopussa syntynyt Heidi Felder pakenee kipeää suhdetta naimisissa olevaan esimieheensä Martin Steineriin. Hän päätyy isoäitinsä Annikin hoteisiin Hettaan ja joutuu ratkomaan oman naiseutensa ristiriitoja. Samalla hän tutustuu läheisesti suomalaisiin sukujuuriinsa. Heidin elämä mullistuu lopullisesti, kun 
hän tapaa nuoren lomakyläyrittäjän Arttu Savelan.


Kyllä kannatti hankkia tämä päätösosakirja. Tykkäsin oikein kovasti tästä koko tarinasta ja tässä tänään kirjaa lukiessani tuli ihan kyyneleet silmiin, kun oli paikoitellen niin ihanaa kuvausta.
En oikein muuta osaa sanoa, kuin ihana opus kaikin puolin!




n.

Rhonda Byrne: Voima

Männäperjantaina kirjastosta lainattu kovakantinen opus, WSOY Helsinki, suomentanut Eija Kämäräinen, 2011, 250 sivua.

Tarkoitus on, että sinulla on suurenmoinen elämä!
Tässä kirjassa Byrne haluaa viitoittaa sinulle tien suurenmoiseen elämään. On paljon sellaista, mitä sinun tulee tietää elämästä ja se kaikki on hyvää. Oikeastaan se on enemmän kuin hyvää. Se on ilmiömäistä!
Elämä on verrattomasti mutkattomampaa, kuin kuvittelet ja kun opit tuntemaan elämän toimintatavat sekä sisälläsi piilevän VOIMAN, voit kokea elämän lumon täydellisimmillään - ja silloin elämäsi on suurenmoista!
On aika aloittaa matka lumoavaan elämään!

Taaskaan Byrne ei tuottanut pettymystä, vaan kirja suorastaan tulvi hyviä keinoja parantaa elämää ja elämänlaatua :) Olen iloinen, kun luin tämän ihanan kirjan ja suosittelen kyllä ihan jokaiselle tutustumaan tähän kirjailijaan. Enpäs kerro enempää tästä opuksesta hih hih, lue ja koe VOIMA itsessäsi :)











 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Rhonda Byrne: Salaisuus

Kirjastolta perjantaina lainattu kovakantinen kirja, 200 sivua+ lisäsivut haastatelluista(elämänkerrat).
Suomentanut Kaisa Luntinen, WSOY Helsinki, kolmas painos, WS Bookwell Oy Porvoo 2008.

Takakansi: Sitä on välitetty kautta vuosisatojen, himoittu suuresti, kätketty, hävitetty, varastettu ja ostettu suunnattomista summista. Tämän vuosisatoja vanhan Salaisuuden ovat ymmärtäneet ihmiskunnan historian merkkihenkilöt: Platon, Galileo, Beethoven, Edison, Carnegia, Einstein - kuten myös monet keksijät, teologit, tiedemiehet ja suuret ajattelijat. Nyt Salaisuus paljastetaan maailmalle.
"Kun opit tuntemaan Salaisuuden, sinulle selviää miten voit saada, olla tai tehdä täsmälleen mitä tahdot. Saat tietää, kuka todella olet. Saat tutea sen uskomattoman loiston, joka sinua odottaa." Esipuheesta.
 Otteita kirjasta: 
Elämön suuri Salaisuus on vetovoiman laki!
Kaiken, mitä elämääsi tulee, sinä vedät itse luoksesi. 
Samanlaisuus vetää puoleensa.
Ajatuksista tulee totta.
Vedä puoleesi hyvää, älä pahaa.
Hiljennä mielesi.
Tartu niihin hetkiin, jolloin tunnte olosi hyväksi, ime niistä voimaa. Kun tunnet olosi hyväksi, vedät tehokkaasti hyviä asioita puoleesi.

Tykkäsin tästä kirjasta. Sain hyviä ajattelun aiheita ja meinaan kyllä tehdä kirjan tehtäviä, ajatuksen tasolla siis, jatkossa. Suosittelen lämpimästi tutustumaan kirjaseen ja kirjailijan muuhunkin tuotantoon.
 
 
 


Outi Pakkanen: Pelistä pois

Sain kirjan HEP-kirjana tammikuun alussa, tänä vuonna.
Kovakantinen kirja, 304 sivua, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2001 "jännitysromaani".

Takakansi: Ilona Laaksola, nelikymppinen, saneerattu pankkivirkailija ja nykyinen puhelinmyyjä, on harmiton itsekseen eläjä, joka mielellään iltaisin tekee kuppeja ja ihailee ikkunastaan juhlavalaistua stadionin tornia. Hänen yksinäisiä päiviään piristää naapurin pikkuvanha kymmenvuotias Sorella. Tytön isä, elämänmuutoskurssien vetäjä Atte Söderberg, taas viettää hyvinkin meuhkaavaa elämää. Ja vanha ystävämme Anna Laine tekee Aten firmalle mainosgrafiikkaa. Eräänä sunnuntaina alakerran kukkakaupasta löydetään ruumis. Asiat saavat yllättävän ratkaisunsa muutaman helmikuisen päivän aikana.

Oli taas mielenkiintoisen jännittävä tarina, joka piti kivasti otteessaan, vaikka välistä meinasi kyllästyttää tämän kirjan lukeminen, kun on monta kirjaa odottamassa lukuvuoroaan. Taas vietiin lukijaa monen mutkan kautta kivaan loppuun, tarina päättyi nimittäin ystävänpäivän tapahtumiin. Ruokakohdat oli kyllä ihania, vaikka niitä ei ihan hirmuisesti viljelty tässä opuksessa. Jäi sellainen odottava fiilis, mitä seuraavassa kirjassa tapahtuu tai kokataan ennemminkin :) Hyvää ruokaa ja sitä kuplivaa viiniä jäi tätä kirjaa lukiessa kaipaamaan hih hih :D Osallistun kirjalla aakkoshaasteeseenkin.

 

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Viikkoa vajaa 10 vuotta

Tämä on kirjoitettu viime yönä 02:13-02:18:

Niin pitkä aika on meidän ekasta viestittelystä.
Reilu tunti sitten(ennen yhtä), heräsin yhden viestin saapumiseen, se ei ollut sinulta. Sit tuli perään toinen viesti, jota en heti lukenut. Ajattelin sen olevan samalta henkilöltä, jonka viestiin heräsin. Hetken aikaa odotin unta, mutta en löytänyt unimasaa. Otin kännykän ja viesti olikin sinulta. Kysyit, että olenko viihteellä. Vastasin, että en, olen kotona. Siitä alkoi pienimuotoinen viestien vaihtelu.
Kerroin sinulle, että juhannuksena tulee 10 vuotta eka viestittelystä. Ihmettelit, että onko siitä jo niin kauan. Kyllä vain ja rehvasimme Jyväskylässä 2006, vajaat 3 vuotta myöhemmin viestittelyn alusta.
Muistan kyllä aina, kun näin sinut ensin kaukaa, kuin TV-ruudussa; istuit baaritiskeillä kypsyneen oloisena, kun joku valkoisiin pukeutunut kottarainen pyöri ympärilläsi.
Oli sekin aikaa ja siltikin tuntuu, että se olisi tapahtunut ihan eilen.
Muistan vieläkin mustan nahkatakkisi pehmeyden, kun halattiin ulkona...

torstai 6. kesäkuuta 2013

Sofi Oksanen: Stalinin lehmät

Huutonetistä jokunen vuosi sitten hankittu kirja. 478 sivua, 4.taskukirjapainos, Bazar Kustannus Oy Helsinki, painopaikka WS Bookwell 2008. Ilmestynyt ekan kerran 2003 WSOYn julkaisemana.

Olen ollut siinä hyvä 14 vuotta, eikä kukaan ole huomannut, ellen itse ole kertonut, mutta siltikään ei kertomaani haluta nähdä. Tai jos nähdäänkin, sen edessä ollaan avuttomia.
Beauty hurts, baby.

Sofi Oksasen (s.1977) kulttikirjaksi muodostunut feministinen esioisteos kipeistä aiheista; syömishäiriöstä, virolaisnaisten asemasta ja ryssävihasta. Kirja tarkastelee ankarasti Viron lähihistoriaa sekä virolaisäidin ja suomalaisisän tytärtä henkisessä puristuksessa.

Tämä ol nyt eka Sofin kirja, jonka itse luin alusta loppuun. Vaikka kirjan lukeminen tuntuikin välillä työläältä, oli sitä mielenkiintoista lukea. Syömishäiriö kun on niin omakohtaisen tuttu, mutta tässä sen tiellä kuljettiin kyllä ihan toisissa sfääreissä, kuin minulla on kokemuksia siitä.
Sofi on mielestäni hienon seikkaperäisesti kuvannut sitä "vanhaa aikaa", eli 1941 luvulta lähtien ViroEestin tapahtumia, ei liikaa, mutta tarpeeksi, että mielenkiinto kirjan lukemisessa säilyi :) Luin tämän kirjan osana aakkoshaastetta.

maanantai 3. kesäkuuta 2013

Ville Virtanen: Menkää mielenhäiriöön

BC-kirja, huhtikuun alkupuolella saatu postitse viikkoarvonnan voittokirjana. 2. painos, Pieksämäki 2001, 189 sivua, Tammi kustannusosakeyhtiö, Helsinki.

Vilho Perho eli Vili elää teini-ikänsä ratsastuspiireissä 70-luvulla, jolloin kaikkea saa panna mikä liikkuu ja paremman puutteessa käy tikapuut, naisten polkupyörä tai Tenojoen naarashauki, mutta kaverin vaimoa ei saa panna yleisellä paikalla. Varhaispuberteetissa hän säikähtää Manaajaa ja aloittaa sitkeän kamppailun paholaisen kanssa. Kaikkien rakastama kansantaitelija Multilahja ei saa peloteltua Vilistä huilistia, joten hän ajautuu 80-luvun apinanraivovuosiksi Jorma Kassisen johtamaan Teatterikorkeakouluun. Koska Kassinen karjuu "menkää mielenhäiriöön!" ja Morrisonin mukaan rock`n rollin tarkoitus on "break on through to the other side", katsoo Vili tehtäväkseen kulkea kuoleman luukusta, fyysistää hengenlähtö Boromirin roolissa, Taru sormusten herrasta esityksessä Suomenlinnan Hyvän omantunnon linnakkeessa. Vili lyö päänsä kivimuuriin, mutta onko hän oikeasti Boromir? Onko pilvi näkyleipää? Entä mihin moraalia tarvitaan? Lisäksi koira, muutama uni ja juttuja kansakoulusta.

Menkää mielenhäiriöön on raju ja vino kertomus 60-luvulla syntyneen kaupunkilaissällin elämästä, ratsastamisesta, Teatterikorkeakoulusta, naisista, kuuluisuudesta, taiteen vaatimuksista ja siitä miten tullaan mielenhäiriön priimusoppilaaksi - kuinkas muuten.

Aloin lukea tätä kirjaa perjantaina ja tänään sain luettua, kun viikonloppuna ei paljoa kerinnyt lukea.
Välillä sai naureskella jutuille, mutta aika totista tämän kirjan lukeminen kyllä lopulta oli. Pakon edessä luin tämän kirjan nyt, että saan kirjan eteenpäin ja osallistun tällä myös aakkoshaasteeseen.