torstai 30. toukokuuta 2013

Unijutuista

Voishan sitä haluta uniinsa hiukan tuoreempia ihastuksia, mutta ei, kun se pittää nähä unta just siitä 24 vuoden takaisesta ihanasta ihastuksesta! Voi rähmänkäpälä sentään! Ja kuinka inhottavaa siitä ihanasta unesta on sitten herätä, kun se ei ollutkaan totta. Voi byäääääh sanon minä. Juu, "Teposta" näin taaskin unta, vaikken ole edes ajatellut koko ihmistä moniin viikkoihin, silloin viimeksi, kun unta näin edellisen kerran hänestä. Hän ol taaskin niin helvetin ihana unessa ja tykkäs minusta! Se tuntui niin turkasen ihanalta! Oi että!
Voi kun mä saisin rakastua pian ja saisin ihanan kesämiehen ittelleni.

tiistai 28. toukokuuta 2013

Yann Martel: Piin elämä

Ärrältä, sunnuntaina 12.5.2013, 10 e pokkari, 394 sivua, Tammi yheistyössä Bonnier Books Finland, Painettu EU:ssa, ensimmäinen painos ilmestyi suomenkielisenä 2003, Keltainen kirjasto.

Onko mahdollista, että nuori poika elää pelastusveneessä aavalla merellä yhdessä bengalintiikerin kanssa 227 vuorokautta? Yann Martel(s.1963 Espanja) kertoo tarinan, joka ei millään voi olla totta ja kuitenkin lukija uskoo kaiken.
Piin elämä voitti arvostetun Man Booker-palkinnon 2002. 


Aivan siis uskomaton tarina, joka piti kyllä otteessaan ihan alusta saakka. En varmaksi muista, minä päivänä tätä aloin lukea, joko perjantaina, tai lauantaina, mutta tänään luin sitten reilu puolet kirjasta, kun piti vain lukea ja lukea, ei voinut laskea kovin pitkäksi aikaa kirjaa käsistään. Yritin vaihdellen lukea tätä ja tänään tullutta enkunkielistä kirjaa, mutta kyllä tämä Piin elämä veipi voiton ja enkunkielinen opus jäi kiltisti odottamaan lukuvuoroaan.
Voin sanoa, että kirja pit sisällään melkoisen selviytymistarinan! Välistä sai ihan nauraakin lukemalleen, oli niin jotenkin huvittavaakin tekstiä. Sit taas toisessa hetkessä melkein yökötti, kun tarina oli edennyt syömisosastoon, ja mitä kaikkea ja miten Pii ja Richard Parker söivät, huh huh! Ja loppuhan ol ihan siis hirveetä tarinaa, hyi sentään!!!!!!! Mutta olipas antoisan herkullinen lukuelämys, jota kyllä suosittelen ihan jokaisen luettavaksi :)


maanantai 27. toukokuuta 2013

Reijo Arkkila: Taivas syliin saakka

Kannen kuvaa ei netistä löytynyt, enkä jaksa ottaa ja laittaa kuvaa koneelle, jotenka kerron kannen kuvasta.
Kirjan pääväritys on tummahkon lilan värinen. Kirjan yläreunassa menee tumman harmaa viiva, jonka alapuolella lukee kirjailijan nimi valkoisella fontilla. Sen alla on kirjan kantta vielä vähän tummemmalla lilapohjalla, valkoisin kirjaimin kirjan nimi. Sen alla on valkoisella pohjalla maisemakuva sinisestä taivaasta, josta on keltapunainen sateenkaaren puolikas keltaiselle viljapellolle. Kuvassa on myös tummanvihreällä metsää ja hiukan vaaleammalla vihreällä luultavasti heinää.

"Jeesuksessa tulee taivas syliin saakka"
TAIVAS SYLIIN SAAKKA on hartauskirja, joka sisältää yksinkertaista ja selkeää julistusta evääksi ahdistuksissa kamppailevalle ihmiselle. Kirjoittaja, teologian tohtori Reijo Arkkila, opettaa tärkeistä uskonelämän kysymyksistä luotettavasti ja raamatullisesti. Jumalan armo ja rakkaus kuvataan alas tulevana lahjana. Se annetaan meille Jeesuksessa syliin saakka. 
Nämä lyhyet mietiskelytekstit sopivat sekä yksityisessä että yhteisessä hartaudessa käytettäväksi.

Sain kirjan eilen illalla luettua. Päivittäin luin aina luvun kerrallaan, mutta loppu menikin sitten nopeempaa, kun halusin kirjan pois alta, niin sanotusti.
Lämpöisiä tunteita ja moninaisia ajatuksia herättävä kirja.
Eräässä luvussa kerrottiin isästä ja pojasta ja poika tahtoo päästä jo kotiin, siitä tuli kyseinen uskonnollinen laulu mieleen, jota rippileirillä laulettiin monesti. En sitten jälkikäteen kirjan selauskerralla löytänyt kyseistä kohtaa, harmitti, oisin lukenut sen uudestaan.
Taas kirjan loppupuolella kerrottiin Pylkönmäen kirkkokuorosta, sekin lämmitti mieltäni, sillä ripari-kirkkokerrat kävin kyseisessä kirkossa :) Tästä tuli jotenkin niin kotoinen tunne, tästä koko kirjasta, että voipi olla, jotta kirja jääpi minulle joksikin aikaa ja lueskelen vielä tekstejä uudelleen. Ei ole kiirusta laittaa kirjaa eteenpäin, vasta sitten, kun siltä tuntuu, jos tuntuu :)

perjantai 24. toukokuuta 2013

Philippa Carr: Juhannustulien taika


Kirjastosta eurolla ostettu kirja, suomentanut Liisa Tahvanainen, 419 sivua, Tammi Helsinki, WSOY:n graafiset laitokset Juvalla 1996. Englanninkielinen alkuteos Midsummer`s Eve ilmestyi Isossa- Britanniassa 1986.

Nuoren Annoran elämässä kaikki on niin hyvin kuin voi olla. Hän asuu vanhempiensa ja veljensä Jaccon kanssa komeassa vanhassa kartanossa Cornwallissa kaikkien hellimänä ja rakastamana. Tulevaisuuskin näyttää olevan turvattu:naapurikartanon perijä Rolf, jota Annora ihailee yli kaiken, vastaa hänen tunteisiinsa.
Mutta eräänä juhannusyönä, kun Annora menee katsomaan kyläläisten kokkotulia, koko hänen maailmansa luhistuu. Sen jälkeen, mitä hän näkee, hän ei voi luottaa kehenkään, kaikkein vähiten Rolfiin.

Vartuttuaan Annora pääsee Lontooseen ja tempautuu siellä seuraelämän ja politiikan pyörteisiin. Hän tapaa hurmaavan nuoren miehen, mutta sitten tapahtuu hirveä skandaali, joka murskaa niin Annoran kuin hänen ystävänsä Helenan haaveet.
He pakenevat suruaan lähtemällä Annoran perheen mukana Australiaan. Matkalla Helena löytää onnensa, mutta Annora joutuu palaamaan Englantiin entistä yksinäisempänä. Tuon juhannusyön kirous vainoaa häntä yhä ja oikeutta etsiessään hän joutuu pelottavaan vaaraan. Löytyykö hänelle pelastajaa?


Aakkoshaastetta varten luin tämän opuksen. Monesti teki mieli jättää kesken, niin käy näköjään nykyään aina, kun kirjassa on päälle 100 sivua. Tässä jotenkin mässättiin tuon yhden juhannusaaton tapahtumalla koko sen 419 sivua, että ihan liikaa! Olihan tässä paljon muitakin tapahtumia, mutta siltikin aina palattiin juhannusaattoon vuonna yks ja kaks. Huh huh. Nyt tää on luettu ja loppua kohden lukeminen maistui paremmalta, kuin alkuunsa.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Heikki Niska: Mitä ihimisekki sannoo!

Porukoilta sain tänään kevään lapinreissun tuliaisena, kovakantinen, 144 sivua, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2007.

Mitä ihimisekki sannoo! -rakikometia hilijasilta mailta on Heikki Niskan (s.1961) kahdeksas teos. Se on mustan huumorin sävyttämä kirja Hente Vähätiluksesta, hänen suvustaan ja kavereistaan. Herkkä jukuripää reissaa Kalajoen ja Helsingin väliä, potee yksinäisyyttä ja elämäntuskaa. Niskan kirja on absurdi sairaskertomus ja hulvaton selviytymistarina. Keski-pohjanmaan murre maustaa tarinat taitavasti.

Hauskaa luettavaa, pätkissä luin tätä, ettei käynyt liika ressaavaksi, kun pit tosiaan murretta lukea tässä kirjassa. Tykkäsin kyllä tästä tuliaisesta :) Jääpi miun pysyväiskokoelmaani, tottahan toki.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Jane Green: Netti@deitti

Viime vuoden heinäkuun alussa saaatu Loisto pokkari(bookcrossing-kirja siis). Karisto Oy Hämeenlinna, painopaikka Viborg Tanska 2005, 427 sivua, suomentanut Auli Hurme-Keränen.

Jemima Jonesilla on mukava työpaikka paikallislehden toimittajana. Kun muut nuoret naiset lähtevät viihteelle, lähes satakiloinen jemima haaveilee komeasta toimittajakollegastaan ja seikkailee Internetin chattisivuilla. Siellä hän tutustuu losangelesilaiseen unelmasankariin ja kokee oikean nettiromanssin. Jemima luonnollisesti antaa ymmärtää olevansa hoikka kaunotar...
Mutta sitten mies haluaa välttämättä tavata Jemiman. Tämä ryhtyy rautaiselle laihdutuskuurille ja kutistuukin melein puoleen. Rumasta ankanpoikasesta kehittyy joutsen, joka valloittaa amerikkalaismiehen ensisilmäyksellä. Jotain on kuitenkin pielessä, sillä uudistunut ulkonäkö ja komea miesytävä eivät tee Jemimasta onnellista. Jemima alkaa epäillä, että tarvitaan vielä yksi muutos...

Siinäpä oli se takakansiteksti.
Olen ekan kerran lukenut tätä keväällä 2005 kirjaston kirjana ja sattuneesta, tässä kertomattomasta, syystä tämä kirja jäi minun mieleeni, vaikken tarinaa muistanut, kuin vähän alkua, niin halusin saada kirjan omakseni. Monta kertaa kattelin kirjaa huutonetissä ja sitten sain mahdollisuuden ja tämä tuli vastaani bc-sivustolla :)
Eilen iltasella sain kirjan vihdoin luettua, viisi päivää kirjan lukemisessa menikin. Ihan kuin olisin lukenut vallan uutta kirjaa, niin oli tarina häipynyt mielestäni. Tykkäsin kyllä tarinasta ja osasin kyllä samaistua tähän kirjan päähenkilöön vallan hyvin.
Loppupuolella kirjaa lukiessa aloin kyynelehtiä, niin oli tunteet pinnassa, kun muistelin kevättä 2005, jolloin luin tätä ja jotenkin siinä samalla eilen mietin omia miesjuttujani, eli tämä ol vähä kuin terapiakirja minulle. Mietinkin, että jätänkö kirjan itselleni, vai laitanko kiertoon, niin ainakaan vielä en laita tätä eteenpäin, vaan jätän omaan kokoelmaani. En voi muuta sanoa, kuin ihana tarina ja ihana kirja!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Netpostia POLIISIHALLITUKSELTA!!!!!

Olin ihan kauhuissani, kun justaan sähköpostista luin viestin, että olen saanut netpostia ja vielä mistä, no POLIISIHALLITUKSELTA luki oikein isoin kirjaimin.
Kädet täristen menin netpostiin ja avasin sivuston ja viestin. Se olikin vain muistutus, että passini menee vanhaksi. Huokasin helpotuksesta, kun luulin, että joku haastaa minut vähintään käräjille, että olen tehnyt jotain hirrrmukauheeta. Onneksi niin ei ollutkaan.
Helpotuksen huokaus :)

maanantai 13. toukokuuta 2013

Tänään ne listasin ja laskin

Tittidii......Niitä on 300!!!!!!!!! Siis kolmesataa lukematonta kirjaa mun hyllyssä, pöydällä ja penkillä!!!!! Eihän niitä paljoa ole. Pakko oli listata, kun alkoi jo ahdistaa lukemisen etsiminen, sillä hyllyn etuosassa on pinoja ja ei ollut haisuakaan, mitä niiden takana oli. No, nyt tiedän, mitä kirjoja on lukemattomina :)
Joo, ei muuta tällä kertaa, tässäkin on jo sulattamista kerrakseen :D

Joanna Nadin: Rakkaus odottaa Rachel Riley

Reilu vuosi sitten helmikuussa yllätyksenä saatu kirja. Katselin tätä opusta monet kerrat Keskisellä, mutta en sitä ostanut. Sitten kun oisin ostanut, niin kirjaa ei enää ollutkaan. Ystävällinen bookcrossaaja oli löytänyt opuksen kirpparilta ja osti sen, kun muisti, että olin huhuillut kirjaa saitilla.
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki, painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2011, 271 sivua, suomentanut Terhi Leskinen.

Rachel Riley on valmis rakkaudentäyteiseen vuoteen, sillä nyt se on totta: Rachel ja rock-tähti, osa-aikainen jauhelihakoneenkäyttäjä Justin Statham seurustelevat. Rachel on sataprosenttisen varma, että Justin on se oikea, mutta onko hän valmis ottamaan seuraavan askeleen? Ei hätää, onneksi hän on löytänyt elämänsä rakkauden eikä ole enää lainkaan koukussa Jackiin. Ei ollenkaan...

Jos olisin tiennyt, että tämä kirja kertookin alle 16-vuotiaista, en olisi kenties lisännyt kirjaa toivelistalleni. Kyllä tästä huokui sellainen teinijuttu, mutta tulipahan nyt luettua. Ärsytti kirjoituksessa jne.-jutut, kun sitä päätettä viljeltiin aika usein tekstissä. Jotenkin mitäänsanomaton opus, joka ei sytyttänyt. Kiva välipalaopus :)

lauantai 11. toukokuuta 2013

Helena Anttonen: Mie rakstan sinnuu, karjalaks

BC-kirjanen, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä 2007, taskukirjan 1.painos, Minerva Kustannus, 111 sivua.

A sinnuuha mie, a sinnuuha mie
vaa kahtelen silmät veessä.
Miu onnein se on nii outo ja uus,
iha hirvittää sen eessä.
      Eino Leino

Kokoelma maailman kauneimpia rakkausrunoja karjalan murteella.

Huulharpul hää puhaltel
sitä muutama tollari temmaa,
mut lattial kopsaht se soittopel
ko juututtii pussailemmaa.
(Toinen runo kirjasessa)

     Liekuttaja
Hää millo liekuttaa ko kaislikko
a millo on yhtä solinaa
sinertävvää illoo
veen märkii suukkoloi

Vällei häne lempeesä
tassaituu jo toise kans
mut liekutelkoo, veikkone
iha samal viisii liekussaa.
(kolmanneksi viimoinen runo)

 Kivoja runosia, jotka on ensin alkuperäismuodossa ja sitten toisella sivulla on karjalan murteella. Hiukan oli joitakin outoja sanoja, en nyt muista niitä tässä, mutta kiva tätä oli lueskella. Runot on aina mukavia välipaloja lueskella.

Tracy Quan: Diary of a married call girl

Julkaisija Harper Perennial, Lontoo 2006, 318 sivua. Enkunkielinen kirja.

Born to duplicity and blessed in the carnal arts Nancy finds married life suits her down to the ground. But as any newlywed domestic goddess/paddlewielding dominatrix will tell you, it`s only a matter of time before something has to give.

And when Matt suddenly decides he wants children- well, motherhood and apple pie seem a long way off when you´re serving dessert to your husband one day and someone else is licking it off you the next.

As Nancy becomes incrasingly paranoid about her two lives colliding, she wonders if it`s time to check out of the Upper East Side hotels for good...

Joo, ihan kiva tarina. Ei muuta.

perjantai 10. toukokuuta 2013

J.K. Rowling: Harry Potter ja viisasten kivi

Kirjaston kirja. Tämä ol nytten se neljäs lainaamani kirja.
9.painos, Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna 2000, 335 sivua, suomentanut Jaana Kapari.

Harry Potter on mielestään ihan tavallinen poika. Hän tosin asuu huoltajiensa portaiden alla olevassa kaapissa. Harryn elämä muuttuu täysin, kun hän 11-vuotispäivänään saa merkillisen kirjeen. Hänelle aukeaa uusi maailma, johon kuuluvat taikurit, noidat, yksisarviset ja lohikäärmeet - sillä Harry on velhojen sukua! Silti kaikki on aloitettava alusta. Tylypahkan noitien koulussa Harry oppii taikuuden alkeet, luudalla lentämisen ja huispauksen, eikä mikään suju kommelluksitta. Mutta leikkien aika on ohi, kun Harry ryhtyy ratkaisemaan kiehtovaa arvoitusta ja pelissä on mukana Vol-, tai siis, tiedät-kai-kuka!
Harry Potter ja viisasten kivi on hykerryttävän ovela, salaperäinen ja jännittävä kertomus. Se on skotlantilaisen J.K. Rowlingin esikoisteos ja on voittanut useita arvostettuja lastenkirjallisuuspalkintoja.

Alkuunsa kirja tuntui kiehtovan mukavalle, mutta jäipä viimeiset n.100 sivua lukematta, kun kirjailija alkoi selostaa ihme huispaus-pelistä, en jaksanut enää kiinnostua kirjasta. No, tulipahan nyt ainakin tutustuttua tähän sarjaan. En aio lukea enempää näitä kirjoja, saavat olla minulta rauhassa.

Virve Sammalkorpi: Pinnan alla

Kirjaston kirja, se kolmas neljästä opuksesta, jonka lainasin viikko sitten.
Karisto Oy:n kirjapaino, Hämeenlinna, 2001, 256 sivua.

Lauantaina 3.päivä kesäkuuta nuori menestyskirjailija Terhi Bang lähtee ajamaan Helsingistä kohti maalaiskylää, jossa hän aikoo asua ja työskennellä koko kesän. Hän on päättänyt kirjoittaa uransa merkittävimmän romaanin. Samaan aikaan paikkakunnalla vietetään vuoden viimeistä koulupäivää. Rauni Kvick järjestää nuorimman tyttärensä Siirin lakkiaisjuhlia. Juhlajärjestelyjä häiritsee riita, joka koskee Siirin matkasuunnitelmia. Raunin omia haaveita ei kukaan sen sijaan arvaa. Kaikkein vähiten Olavi, joka pakenee tyytymätöntä vaimoaan yksinäisille lenkkipoluille. Lukion rehtori Tella Raunio on puolestaan tottunut elämään yksin. Lakkiasipäivän iltana hän saa yllättävän vieraan kahdenkymmenen vuoden takaa.

Sain sentään tämänkin kirjan luettua loppuun tänään :)
Ei mitenkään kovin hyvä kirja mielestäni, sellaisen vähän jäyhän kuvan tästä tarinasta sai.
Vähempi henkilöhahmoja olisi mielestäni ollut passeli.
Kuitenkin pinnan alla salaperäisesti kupliva tarina.
Ei niin hyvä, muttei niin pahakaan.
Lukee ken tahtoo, miä nyt ainakin luin ihan loppuun saakka :)

Katariina Romppainen: Pitkät päiväunet

Kirjaston kirja, alinattu viikko sitten, yksi niistä neljästä kirjasta, jota vuorotellen olen lukenut.
Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2010, 266 sivua.

Parikymppinen työtön toimittaja Rita pestautuu väärin paperein kotihoitajaksi aikomuksenaan tehdä läpimurtojuttu vanhustenhoidon mädännäisyyksistä. Tietämättömänä hän unohtaa antaa 84-vuotiaan Arvo Kasken lääkkeet, mikä saa miehen yllättäin heräämään vuosien lääketokkurastaan. Ritan avustuksella Arvo alkaa jäljittää sumun peitossa olevaa menneisyyttään ja läheistensä nykyisiä koordinaatteja.
Pitkät päiväunet on naseva ja viisas kertomus suoraan uutisotsikoista. Hurtilla huumorilla ja mehevällä puheenparrella maustettu tarina luo teräviä näkökulmia nykypäivän arvomaailmaan.

Kirja koostui luvuista, jotak oli nimetty kirjan henkilönimien mukaan ja kerronta oli nimen mukaisen henkilön katsontakulmasta, mutta hyvin luvut veivät kirjan tarinaa eteenpäin. Itse pääsin henkilöistä jyvälle vasta jossain kirjan puolivälissä.
Hauskan koskettava ja mielenkiintoisen tarinan sisällään pitävä kirja. Tykkäsin kyllä.

Vielä on kaksi kirjaston kirjaa urakoitavana, loput kirjoista lukematta. Saa nähä, ehdinkö tänään lukea vielä yhden kirjan lopun ja päivittämään blogiini arvin siitä. En ota stressiä :) 



torstai 9. toukokuuta 2013

Bram Stoker: Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia

Kirjaston kirja, lainasin viikko sitten. Esipuhe ja suomennos Inkeri Koskinen. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, painanut GGP MEDIA GmbH, Saksa, 2012. Englanninkielinen alkuteos julkaistiin vuonna 1914. 201 sivua.

Draculan luojan Bram Stokerin kuolemasta tuli vuonna 2012 kuluneeksi 100 vuotta ja kauhukirjallisuuden ystävät juhlivat ikoniaan ympäri maailmaa. Stoker hallitsee mestarin ottein perinteisen, kansansaduista, myyteistä ja taikauskosta ammentavan goottilaisen kauhun: kokoelman yhdeksän kertomusta vilisevät synkkiä ennustuksia, yliluonnollisia olentoja, hämähäkin seittien peittämiä vankityrmiä, pyörtyileviä kaunottaria ja aavemaista hämärän väkeä.

Kirja koostuu tarinoista Draculan vieras, Tuomarin talo, Squaw, Kasvavan kullan salaisuus, Mustalaisennustus, Abel Behennan paluu, Rottien hautajaiset, Uni punaisista käsistä ja Crookenin hiekkasärkät.

Eispuhe oli mielestäni loistava, siinä kerrottiin Draculan historiaa ja Stokerin elämästä. Eikä kirjan tarinat mielestäni nyt niin kamalan järkyttävän kauhistuttavia olleet. Tavallaan jopa tykkäsin kirjasta, jota olen Keskisellä katsonut ja ihaillut monet kerrat ja nyt sitten sainkin luettua kirjaston kirjana ja säästin 33,10e, joka näkyy olevan kirjan hintana.

WIKIPEDIASTA:
 

Bram Stoker

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bram Stoker
Abraham ”Bram” Stoker (8. marraskuuta 1847 Clontarf, Irlanti20. huhtikuuta 1912 Lontoo, Britannia) oli irlantilaissyntyinen kirjailija, joka tunnetaan klassisen kauhuromaanin Draculan kirjoittajana.[1]
Stoker syntyi Clontarfissa Irlannissa, rannikkokylässä lähellä Dublinia. Lapsena hän oli sairaalloinen eikä pystynyt ennen kahdeksatta ikävuottaan kävelemään tai seisomaan itse. Aloittaessaan kuusitoistavuotiaana Dublinissa Trinity Collegessa hänestä tuli urheilija ja jalkapallotähti. Stoker opiskeli aluksi matematiikkaa mutta liittyi myös filosofiseen seuraan ja nousi sen puheenjohtajaksi. Nähtyään Henry Irvingin esityksen hän innostui myös näyttelemisestä.
Isänsä jalanjäljissä hänestä tuli virkamies 1870. Seuraavana vuonna hän kirjoitti ensimmäiset teatteriarvostelut. Vuoteen 1878 hän jatkoi novellien ja arvostelujen kirjoittamista, kunnes Irving nimitti hänet Lontoon Lyceum-teatterin talousvastaavaksi. Samana vuonna hän avioitui Florence Balcomben kanssa, jota myös Oscar Wilde tavoitteli. Lontoon seurapiireissä hän tutustui muun muassa James McNeil Whistleriin ja Arthur Conan Doyleen.
Irvingin kiertuejärjestäjänä Stoker matkusti useita kertoja Yhdysvaltoihin ja Kanadaan. Yhdysvalloissa Stoker tapasi muun muassa Walt Whitmanin.
Stoker kirjoitti useita lehdissä julkaistuja novelleja, mutta maineensa hän saavutti romaanilla Dracula, josta on tullut mittakeppi, johon kaikkia myöhempiä vampyyritarinoita verrataan. Romaani ilmestyi 1897, ja se menestyi heti. 1914 postuumisti ilmestynyt Draculan vieras on mahdollisesti jakso Draculan varhaisesta versiosta.[2]
Kokoelma Draculan vieras ja muita kertomuksia sisältää muutakin kuin kauhukirjallisuutta. Ajan romanttista kirjallisuutta lähenevät sen tarinat "Kasvavan kullan salaisuus" ja raamatullisista kuvista sävyjä saava "Abel Behennan paluu". "Rottien hautajaiset" ei sisällä yliluonnollisia aineksia, mutta se on luonteeltaan kuitenkin kauhua. Yksi tarinan "Squaw" hahmoista on amerikkalainen turisti, jonka uhkarohkeus koituu kohtalokkaaksi.[2]
Hänen muihin romaaneihinsa kuuluvat The Snake's Pass (1890), The Jewel of Seven Stars (1903) ja The Lair of the White Worm (1911).
Bram Stoker kuoli 1912 Lontoossa. Saksalainen F. W. Murnau ohjasi jo 1922 Draculasta elokuvan, mutta oikeuksien puutteen vuoksi elokuvan nimeksi tuli Nosferatu ja päähenkilöksi Kreivi Orlok. Stokerin leski Florence Stoker nosti tekijänoikeusrikkomuksesta oikeusjutun, jonka päätteeksi elokuvan kopiot määrättiin tuhottaviksi. Lukuisia kopioita oli jo ehditty levittää maailmalle. Kokonainen kopio alkuperäisestä elokuvasta löytyi kuitenkin vasta 2000-luvulla. Nosferatusta on sittemmin tullut kauhuelokuvan merkittävimpiä klassikkoja.

Suomennetut teokset

  • Haudantakaisia, toim. Markku Sadelehto ; suom. Osmo Saarinen, sisältää Bram Stokerin kertomuksen. Jalava, 1994
  • Kammoittava kreivi: (dracula), suom. Risto Kalliomaa. Nide, 1952.
  • Seitsentähtinen jalokivi. Kaleva (Mich.) : Suom.-amer. kustannusyhtiö, 1904.
  • Squaw: kuunnelma Bram Stokerin novellista, Yleisradiolle suom. ja dramatisoinut Pekka Markkula. Yleisradio, 1985.
  • Dracula. (Dracula, 1897.) Lyhentämättömästä alkuperäisteoksesta suomentanut ja huomautuksilla varustanut Jarkko Laine (1. painos 1977). Helsingissä: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-21605-6.
  • Draculan vieras ja muita kauhukertomuksia. Suom. Inkeri Koskinen. Helsinki: Tammi, 2012. ISBN 978-951-31-5782-1.

Siinäpä teille tietoisku Stokerista. Ei mulla muuta :)




keskiviikko 8. toukokuuta 2013

Kiitos, kiitos, kiitos ja aivastus!

Tulin tänne blogiini katastaan lukulistaa ja silläpä ei ollutkaan yhtään seuraamaani blogia, kauhistuin! Minne ne ois voinut joutua???? Käväsin omalla etusivulla ja tuli takaisin lukulista ja JES, kaikki seuraamani blogit löytyivät taas listalta! Hyvä hyvä.
Mulla on se flunssa nyt oikein kunnon nuhan asteella, aamulla oli ääni ihan hukassa, mutta kahvi on auttanut, olen juonut tänään jo neljä mukillista, sillä heräsin yöllä ja kahden aikaan! 12 tuntia valvoin ja vähä ennen kahta menin päikkäreille, sain nukutuksi 2 tuntia, hyvä se, jaksais tänään taas katsoa lätkää :) Serlaa on kyllä kulunut tänään niistämiseen. Mulla ois pitänyt tänään olla juttelukerta omahoitajalle. No, laitoin kasilta aamulla sen numeroon viestin, että perun ajan. Ysiltä tuli polilta tekstari, että mun aika on peruttu, ku omahoitaja on sairastunut, sain sit ensi viikolle uuden ajan. Aika kivasti meni viestit ristiin, mutta asia oli sama :)

Mulla kun nuita ihastuksia on vähän enempikin, niin tänä aamutuimaan, kun olin sätissä, juttusille tuli -74mies ja saatiin toimiin skype, siellä kirjoiteltiin hetki, hän on tällä hetkellä reissuhommissa rapakon takana ja oli jännää, että satuttiin samaan aikaan sättiin. Hänellä oli ilta kello 11 ja täällä aamuseiska, veikeetä :)
No, hän läksi sitten nukkumaan ja jäin koneelle. En muista, mitä käväsin olkkarissa ja olin poissa hetken koneelta, mutta kone oli auki. Tulin takas koneelle ja WAU, mikä nimmari näkyi oranssia vilkuttavana skypestä. Se ol HÄN!!!!!! Mies, jota mä kaikkein eniten haluan ja kaipaan, nimittäin -80mies. Minulla ja hänellä on välimatkaa vain kuutisenkymmentä kilometriä ja MÄ HALUAN HÄNET!!!!!! Mulla tuli ihan kyyneleet silmiin siinä kirjoitellessa. Olimme aiemmin kirjoitelleet mesessä ja mesehän on lopetettu. No, mä luulin, että mies menee sen siliän tien, ku ei hällä ollut skypeä, niin nyt hän olikin ottanut ja ladannut sen. En siis vielä kadottanutkaan häntä, IHANAAAAAAA!!!!!!! Voi että, tää on ollut yksi parhaista päivistä tänä keväänä, vaikka kevätflunssa mua kiusaakin, mutta kun sain taas vaihteeksi kirjoitella tämän -80miehen kanssa, niin MIÄ OLEN ONNELLINEN taas hetken.
Kiitos ja näkemiin :)

tiistai 7. toukokuuta 2013

Aino Kemppainen: Etsin iloa esiliinan taskusta

Tälle kirjalle ei löytynyt kantta vastaavaa kuvaa googlesta, joten kirjoitus saapi mennä ilman kasikuvaa sitten.
Kirjailijan nimi ja kirjan nimi ovat valkoisella kirjoitettu, kannen väri on sininen ja etukannessa on kuva essun taskusta, jossa on tummaa, turkoosia, vaaleansinistä, kellokukkakuvia, punaista ja valkoinen sydän, yhteensä 16 ruutua eri värisävyineen. Tasku on kantattu yläreunasta punaisella kanttinauhalla.
Herättäjä-Yhdistys, Lapua, 2.painos, Vaasa Oy:n kirjapaino, Vaasa 1984, 66 sivua.

Aino Kemppaisen runot ovat syntyneet kodin piirissä, pienten lasten äidin arjesta. Jokapäiväisen elämän keskellä kirjoittaja löytää pienten ilojen suuruuden, etsii itseään ja tietä Jumalan luo.

Luin kirjan kaikki 47 pientä runoa ääneen. Kirjan lukemisessa meni reilu puoli tuntia, vissiin kait, en niin tarkkaan kelloa syynännyt.
Koskettavia, kauniita runoja. Mukavan lyhyitä ja ajateltavaa antavia.

Isä
pyytämäni viisauden
ja elämäntaidon sijasta
annoit minulle lapsen sydämen
ja läpi elämän säilyvän
tarttumisrefleksin.
(Kirjasen eka runo)

Ei minulla ole yhtään sanaa
Olen vain täynnä 
kiitosta.
Taivas on syksyllä suuri
villinsininen
ja pientä keltaista kiitosta
tulvivat puut
että jokainen niistä
sai elää
tämän kesän.
(Kirjasen vika runo)



lauantai 4. toukokuuta 2013

Halusin vähän valittaa

Mulla on kurkku kipeenä nyt jo toista päivää, sattuu aina, kun nielasee.
Söin justaan kaupan kirjolohikiusausta juustoleivän ja bonaquan kera.
Heräsin vasta yhdentoista jälkeen ja tuntui, että kaikki jäsenet on kipeenä.
En millään haluais alkaa sairastaan kevätflunssaa, mutta minkäs teet, kun se tekee kovaa vauhtia tuloaan.
Vappuaattona olin kevättakilla,kun kävin velipoijalta hakemassa säkkituolin, samoiten, kuin vappupäivänä kävin porukoilla kylässä, olin kevättakilla ja sen läpihän kävi kyllä tuuli. Siitä saan nyt maksaa, että liika nopsaan aloin käyttää fleecetakkia. Nyt sitten vappupäivän jälkeen olenkin pitänyt vielä toppatakkia, kun olen käynyt asioilla, mutta rokseilla olen jo kävellyt, joten kylmettyyhän siinä :(

Suomi-Leijonapoitsut otti sentään eilen saksaa vastaan pelatussa lätkämatsissa hienon voiton eka jatkoerässä luvuin 4-3 ja miä enteilin ennen matsin alkua, että luvut ovat 6-2 Leijonille.
Tänään on sitten iltasella matsi myös, saa nähä, miten siinä käypi, jännää on :)

Ja kurkkuun sattuu, oi voi voi :(
Mukavaa lauantaita sinulle, rakas blogikävijäni :) Kiitos, kun jaksoit lukea valitukseni :)