tiistai 30. huhtikuuta 2013

Kaari Utrio: Rautalilja

Sain kirjan heinäkuun lopulla, viime vuonna.
Suuri Suomalainen Kirjakerho, Helsinki, Otava Keuruu 1980, 304 sivua.

Takakansi: Viehättävän taloousmamselli Amelien ensimmäiset päivät Peurajoen ruukinkartanossa toivat tunteen, että jokin kohtalokas muutos teki tuloaan. Totuttu verkkainen meno ei kelvannut enää. Uusi ruukinherra halusi maasta irti nopeammin rautaa, sillä se tiesi enemmän rahaa, entistä hienompaa elämää. Rahaa, huvituksia ja hepeniä ahnehti myös kalsea rouva Fredrika. Ja uuden tehokkuuden mukana joutivat syrjään entiset ihmiset - hyväntahtoinen vanha ruukinpatruuna, armelias ja saamaton pastori Ekvall lapsilaumoineen sekä monet muut. Uusi raudanteko ei kuitenkaan lähde sujumaan ilman mutkia - eikä oudon muukalaisen tulo paikkakunnalle ole omiaan luomaan levollisuutta, ei miesten eikä naisten sydämissä. Mikä mies oikein on tämä Robert Winterbeck, joka lähti täältä ruukilta kauan sitten ja on nyt palannut upporikkaana ja maailmanmetkut liiankin hyvin oppineena...
Kaari Utrion huikean jännittävä, historiallisesti todenmukainen rommani on kertomus puolentoista vuosisadan(1979) takaisesta Suomesta, Peurajoen ruukilta, jossa elämisen halu ja kiihko tuntuu sulattavan malmin Lilljan raudaksi.

Tämä oli aika rikkonainen tarina mielestäni. Mukavia olivat runot lukujen alussa. Kirja kertoi tavallaan seitsemän eri ihmisen tarinan ja se toi sitä rikkonaisuutta. Ei kyllä lukeudu tämä kirja parhaimmistoon, jota olen Utriolta lukenut. Mutta menihän tämä, toivelistakirjan lukemisena ja osana aakkoshaasteetta.

Tässä samalla toivotan kaikille oikein ihanaa vappua!!!!!!!!!!!

lauantai 27. huhtikuuta 2013

Eilisestä vielä vähän...

50 kertaa kiitos teille blogissanikävijät!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Niin paljon teitä oli eilen ja se on miun blogissani jo erittäin huikea summa!!!!! :) 
Aurinkoista kevätpäivää teille ja mukavan leppoisaa viikonloppua!!!!! Kiitos :)

perjantai 26. huhtikuuta 2013

Mika Waltari: Aiotko kirjailijaksi?

Neljä vuotta sitten huutonetin kautta hankittu kirja, 12 e hintana. Kolmas painos, WSOY; Helsinki, Ensimmäinen painos 1935. WS Bookwell Oy, Juva 2002, 212 sivua.
Kirjassa on omistuskirjoitus koulun parhaalle ainekirjoittajalle vuonna 2003 Riina Salmimies.

Takakansi: Kirjoituskone on kirjailijan paras toveri. Kokeiltuani useampia nykyään kaupassa löytyviä matkakonemalleja olen valinnut englantilaisen Imperial-koneen, jota myy S.O.K. Helsinki. Imperial on mielestäni ihanteellinen kirjailijan ja sanomalehtimiehen kirjoituskone. Mika Waltari.

Sisälirpake: Mika Waltari kirjoitti tämän ohjekirjan nuorille kirjailijoille vuonna 1935, seitsemän vuotta Suuren Illusionin jälkeen ja kymmenen vuotta ennen Sinuhe Egyptiläistä. Waltari opastaa isällisesti nuorta sanataituria kaikessa siinä, mikä seisoo tämän ja painetun esikoisteoksen välissä:kirjailijaksi kasvamisessa, tyylin kehittämisessä, runon hiomisessa, romaanin rakentamisessa, aikakausilehtiproosan tekemisessä, kylmissä taloudellisissa tosiasioissa ja kustantajan kanssa asioimisessa. Tätä teosta ei korista ajan ruoste vaan sen patina - kuten hyvä kirjallisuus, myös säännöt sen luomiseen ovat yleispäteviä ja ajan oikut ylittäviä.

Toinen sisälirpake: Waltarin kirja innoitti aikanaan useaa nuorta kirjailijanalkua. Näin kirjoitti siitä Kalle Päätalo teoksessa Miten kirjani ovat syntyneet 2: "Yksin ja toivottomuuden tuntojen vallassa tein kirjoitusyrityksiäni vain syksyyn -36 saakka. Silloin hankin isältäni salaa Mika Waltarin vuotta aikaisemmin ilmestyneen kirjan Aiotko kirjailijaksi? 
Tämä kirja esti ratkaisevasti minuamenettämästä toivoani. Kun iltaisin palasin metsästä tukkikämpälle, vetäydyin syötyäni makuupaikalleni ritsille, sytytin kynttilän ja aloin lukea Waltarin kirjaa. Onkohan kukaan uskovainen lukenut Raamattua ahkerammin ja suuremmalla paneutumisella kuin luin niinä vuosina Aiotko kirjailijaksi? - nidettä!"

Vihdoin urakka on tehty ja sain tämän kirjan lukemisen päätökseen. Monta vuotta siihen menikin, kun hankin tän jo 2008. Ihan hauskan mielenkiintoisia ohjeita Waltari antaa tässä opuksessaan ja kyllä niistä huomaa, että kirjan tekstillä on ikää :) Mukava kirja, ei sen puoleen :)


Taaskin blogihaastettu

Minut haastoi tällaiseen haasteeseen  Marja

Haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä, joilla on alle 200 lukijaa. Säännöt ovat tässä:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
3. Haastetun tulee keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.
5. Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta:

1. Olen sinkku
2. Asun yksin
3. Minulla on auto
4. Rakastan kirjoja
5. Kuulun kirjoittajaseuraan, Kynäiset on sen nimi.
6. En ole käynyt Kynäisten rehveissä tänä vuonna vielä kertaakaan :(
7. Olen pitkällä sairaslomalla
8. Herään aamuisin aika aikaisin
9. Tykkään nukkua päiväunet
10. Ostin Diandran levyn  keskiviikkona :)
11. Lukemattomia kirjoja hyllyssäni on päälle 200 :)

11 asiaa, jota haastaja kysyi minulta:


1. Oletko koskaan asunut muualla kuin Suomessa ja/tai haluaisitko tulevaisuudessa?
Olen asunut vain ja ainoastaan Suomessa, en halaja ulkomaille.

2. Käytkö mieluummin suihkussa aamulla vai illalla?
Aamuisin käyn suihkussa mieluusti.

3. Lempibiisisi tällä hetkellä?
Ei ole mitään tiettyä lempibiisiä just nyt.

4. Minkä kirjan olisit halunnut kirjoittaa itse?
Himoshoppaajan salaiset unelmat :)

5. Mistä pidät itsessäsi eniten?
Hymystäni :)

6. Onko sinulla sisaruksia?
On, kaksi pikkuveljeä, ovat jo aikuisia perheenisejä :)

7. Kenen julkisuuden henkilön elämää haluaisit elää yhden päivän ajan jos se olisi mahdollista?
Sophie Kinsellan :)

8. Onko sinulla lemmikkejä? Mitä?
Pölykoiria vain :(

9. Lempimatkakohteesi?
Lappi

10. Mitkä kolme kirjaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Kolme paksuinta kirjaa lukemattomista kirjoistani kirjahyllystäni, vaikka Kaari Utrion, Stephenie Meyerin ja vaikkapa Juha Vuorisen joku opus

11. Onko sinulla jotain erityistaitoja?
Osaan kutoa sukkia :) Taidon opetti edesmennyt mummoni :)

 Kiitos kivasta haasteesta!!!!!!!

Minä haastan jokaisen, oman blogin pitäjän, minun blogissani kävijän, tähän haasteeseen ja tässä ovat kysymykset sinulle:

1. Lempikirjasi?
2. Miten sinulla menee?
3. Mitä harrastat
4. Heikkoutesi/paheesi?
5. Miten rentoudut?
6. Ruokitko talvella pikkulintuja?
7. Miksi pidät blogia?
8. Lempiruokasi?
9. Miten herkuttelet?
10. Oletko bilehile?
11. Miten asut?




Jan Jalutsi: Ammattina vankikarkuri

Huutonetin kautta tänään, 9e paksu pokkari 518 sivua, Kustannusosakeyhtiö Teos, Helsinki, painanut Norhaven A/S, Tanska, 2009.

Ensimmäisen vankeustuomionsa Jan Jalutsi, aiemmalta nimeltään Jan Stefan Moilanen, sai 24-vuotiaana. Hän tutustui käytännössä jokaiseen suomalaiseen vankilaan ja lukuisiin ruotsalaisiin - ja karkasi melkein kaikista. Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt.
Ammattina vankikarkuri on kertomus älykkään ja vilkkaan lapsen tiestä kalterikuninkaaksi. Omaelämäkerta avaa näkymän piikkilanka-aidan ja tiilenpäiden eristämään todellisuuteen nyky-Suomessa. Elämään, jossa vain paon suunnittelu tarjoaa seliytymiskeinon luhistumista vastaan.
Huikeat tarinat lakanoista punotuista köysistä ja laverin pohjalaudoista kyhätyistä tikkaista ovat kuin vanhoista filmeistä, mutta kovin helppoa ei vankikarkurin elämä ollut. Vapauden huuma haihtui nopeasti, kun sinistä valoa vilkkuvat autot ja ohimolle painettu reikärauta tukkivat tien normaalielämään.
"Vain se, joka on karannut vankilasta, voi tietää mitä on kiinnijäämisen pelko."


Hippasin tällä kirjalla jo maanantaina 15.4., mutta pääsin lukemaan kirjaa vasta keskiviikkona 17.4. ja reilu viikko siinä meni tätä lukiessa. Tuntui kovasti välistä siltä, että jätän kirjan lukemisen kesken, mutta miä vaan pakotin itteni lukemaan, sillä sainhan tästä aakkoshaasteeseen J-kirjaimen :)
Lukeminen oli kyllä hauskan jännää ja tykkäsin kyllä tästä kirjasta kovasti sen luettuani. Kirjassa oli joitakin kirjoitusvirheitä, mutta mitäs pienistä. Hauskaa oli vankikarkurin matkassa. Suosittelen :)

WIKIPEDIASTA:

Jan Jalutsi (aiemmin Jan Stefan Moilanen, s. 1962 Kirkkonummi) on tunnetuimpia suomalaisia pankkiryöstäjiä, taparikollisia ja vankikarkureita. Ensimmäisen vankilatuomionsa Jan Jalutsi sai 24-vuotiaana. Hän tutustui käytännössä jokaiseen suomalaiseen vankilaan ja lukuisiin ruotsalaisiin, ja myös karkasi melkein kaikista.
Media nimesi hänet Pohjoismaiden tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi. Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan syyllistynyt. Jalutsi on toiminut sekä vankeusaikanaan että vapaudessa vankien aseman parantamisen hyväksi ja nuorten rikoskierteen ehkäisemiseksi. Jalutsi sanoo uuden sukunimensä olevan yhdistelmä sanoista Jatimatic ja Uzi. Jalutsin mukaan hänellä on todettu ADHD ja hän puhuu kuutta eri kieltä.[1].
Maaliskuusta 2011 Nummi-Pusulassa asunut Jalutsi on ehdonalaisessa syyskuuhun 2011. Rikoskierre alkoi vuonna 1985. Hänen teoksestaan Ammattina vankikarkuri on tekeillä elokuva Markus Selinin toimesta. 13.9.2012 julkaistun 7 päivää lehden mukaan Jalutsista on tekeillä myös televisiosarja. Kirjailija Harri Nykäsen kanssa hänellä on tekeillä kirja. Hän opiskelee kirjoittamista Oriveden opiston etäopistossa.[2]

Teokset

Kuva ei kaipaa sanoja saatteeksi :)

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Juba: Viivi ja Wagner Parisuhteellisuusteoria

Sain kirjan tän vuoden tammikuun loppupuolella ja mukana tuli kaksi muutakin kirjaa.
Banaanipokkari, toimittaneet Mari-Leena Kuosa ja Vesa Anttonen, Artinen Banaani, Helsinki, painopaikka WS Bookwell Oy, Juva 2006, 288 sivua.

Juban Viivi Ja Wagner - sarjakuvat ovat teräväpiirtoisesti kuvanneet sian ja naisen kumppanuutta vuodesta 1997. Nyt sarjan keskeiset parisuhdepalat on koottu ja ryhmitelty teemoittain tähän hilpeään haluteokseen.
Viivin ja Wagnerin Parisuhteellisuusteoriaan on valittu 243 sarjakuvastrippiä jaettuna 24 elämänmakuiseen ja - hajuiseen lukuun.
Tytön ja possun elämä sujuu kuin tanssi, vuorollaan hakien toinen vie ja toinen vikisee. Askelissa seotaan ja varpaille/sorkille tallotaan, mutta paria ei kesken kaiken vaihdeta.

Tämä oli minulla monena iltana iltalukemisena sängyssä ja tänään päivällä sain luettua.
Hauska kirjanen ja tämän seurassa viihtyi ja sai naureskellakin hupsuille jutuille.



keskiviikko 17. huhtikuuta 2013

Markus Zusak: Kirjavaras

20.8.2012 Alavuden kirppari 2e kovakantinen, 558sivua, 2008,Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, suomentanut Pirkko Biström.

Takakansi:
Natsi-Saksa toisen maailmansodan keskellä.
Kuolema ei ole koskaan ollut kiireisempi.
Pommisuojassa 9-vuotias Liesel lukee varastettuja tarinoita naapureilleen ja kellariin piilotetulle juutalaismiehelle. Ja jossakin pisteiden ja niitä seuraavien isojen kirjainten välissä näkyy pilkahdus taivasta ja toivoa.

Sisälirpake:
Kuolema, tarinamme lempeä kertoja, kohtaa Liesel Memingerin ensimmäisen kerran valkeana talvipäivänä 1939 saapuessaan noutamaan hänen pienen veljensä sielua. Vasten tapojaan kuolema unohtuu katselemaan tyttöä ja näkee, kuinka tämä veljensä hautajaisissa varastaa ensimmäisen kirjansa - lumeen unohtuneen Haudankaivajan käsikirjan. Sota pakottaa kuoleman seuraamaan Lieselin elämää myöhemmin kasvatuskodissa Münchenin lähellä. Liesel tekee parhaansa pysyäkseen hengissä ja kirjat tarjoavat iloa ja lohtua sodan mielettömyyteen. Pian hän varastaa niitä kaikkialta: natsien kirjarovioilta, pormestarin vaimon kirjahyllystä ja mistä ikinä kykeneekään. Sodan orjuuttama kuolema ymmärtää Lieselin ponnistelun arvon ja vaalii hänen tarinaansa. Onhan Lieselin elämä huikean kaunis yritys todistaa, että inhimillinen olemassaolo on arvokasta sellaisenaan.

Sain kirjan luettua eilen illalla puoli kympiltä. En vaan voinut jättää kirjaa enää kesken ja eilen tulikin luettua reilut 250 sivua tästä kirjasta. Alun ekat 100 sivua tuli luettua tahmaasti, sitten vaan aloin lukea kerrallaan 50 sivua ja loppu meni yhdessä hujauksessa, niin tarina otti minut imuunsa. Tämä on lempeänrehellisentarkkaan kirjoitettu tarina, asioita liikaa kaunistelematta.

Wikipediasta: Markus Zusak (s. 23. kesäkuuta 1975 Sydney) on australialainen kirjailija.[1] Häneltä on suomennettu romaani Kirjavaras (2005)

Kirjan toisessa sisälirpakkeessa syntymävuosi on 1974.



keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Isabel Allende: Henkien talo

Sain kirjan HEP-opuksena jo 16.9.2011 ja hetki sitten sain luettua.
Seven-pokkari, 436 sivua, kolmas painos, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2007, suomentanut Jyrki Lappi-Seppälä.

Henkien talo on säihkyvä sukukronikka, täynnä loistoa ja väriä, rakkautta ja dramatiikkaa. Sen keskuksessa on Esteban Trueba, suurtilalliseksi kohoava patriarkka ja äksy senaattori, mutta todellisia päähenkilöitä ovat kolmen sukupolven naiset Clara, Blanca ja Alba. He hallitsevat sokkeloisen talon sopukoita ja yhdistävät kirjavaa sukua - ihmeparantajia, hampuuseja, maatyöläisiä, kansanvillitsijöitä.

Isabel Allende on punonut viime vuosisadan Chilestä ja oman sukunsa vaiheista kudelman, jossa unet, tarut ja todellisuus, historia ja nykyhetki, syntymä ja kuolema yhdistyvät lumoavalla tavalla.
Henkien talo on Isabel Allenden(s.1942 Chilessä) läpimurtoromaani(1982). Billie August on ohjannut kirjasta samannimisen elokuvan 1993.

Aloin itkeä, kun sain tämän kirjan lukemisen päätökseen. Tämä ol mitä ihanin ja järkyttävin kirja ja sillä niin kiehtovaa luettavaa.
Viime keväänä torstaina 24.5.2012 Yle Teemalta tuli 18-19:00 ohjelma, henkilökuva Isabel Allendesta, jota ehdin katsoa sattumalta vain 18:20-19:00. Nimi oli tuttu ja kun ohjelmassa mainittiin Henkien talo-kirja, löysin kirjan hyllystäni. Kyseinen ohjelma otti kyllä kiehtovuudellaan imuunsa. Meinasin jo tuolloin aloittaa kirjan lukemisen, mutta en sitten kuitenkaan saanut sitä luetuksi, vaan kirja jämähti takaisin hyllyyn odottamaan parempaa lukuhetkeä, joka tuli sitten maaliskuun lopulla, eli tahkosin tätäkin opusta sen pari viikkoa, välissä kuitenkin ehdin lukea kaksikin muuta kirjaa. Voisin sanoa, että elämä ennen kirjan lukemisen aloittamista ja kirjan luettuani olen kuin uusi ihminen uusin ajatuksin. En voi muuta kuin suositella tätä käänteentekevää opusta luettavaksi. Itse ainakin tykkäsin, vaikka lukeminen sujui kamalan hitaasti ja meinasin jättää kesken kirjan lukemisen, mutta jokin piti kuitenkin otteessaan ja halusin tietää kirjan lopun tapahtumat. En kadu lukemista kyllä hetkeäkään. Huh huh sanon minä. Olen onnellinen :)

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Rauni-Leena Luukanen: Kuolemaa ei ole

Sain kirjan eilen la.6.4.2013 kummitädillä käydessäni, hän tyhjenti kirjahyllystään kirjoja minun mukaani.
Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kirjapaino, Espoo, 1982, 222 sivua.

"Olen vuodesta 1979 saanut automaattikirjoituksella sanomia kuoleman rajan toiselta puolelta.Ns.kuolleiksi luulemamme ihmiset elävät vapaana maallisen ruumiinsa kahleista henkisessä, ihmisen todellisessa olomuodossa omassa maailmassaan, meidän lähellämme, seuraten ja auttaen omaistensa elämää täsmälleen samalla tavalla, kuin maanpäällisessä elämässään. Ei kuolema ole elämän loppu, eikä syntymä maanpäälliseen ruumiiseen ole elämän alku Elämä on ikuista kiertokulkua ja ihmisen henkistä kehittymistä kohti kaikkiaalista rakkautta." Rauni-Leena Luukanen.

Ihan mielenkiintoinen kirja lukea, vaikkakin sai huomata, että teksti on yli 30 vuotta vanhaa.
Aiheet kirjassa: 
Saatteeksi

Historia
Henkiparannus
Telepatia
Psykometria
Poltergeist-ilmiöt
Psykokinesia
Levitaatio
Ennaltatietäminen
Energiaruumis ja aura
Ruumiista irtaantuminen
Meediot
Kuolleiden ilmestyminen
Eläimet ja parapsykologia
Jälleensyntyminen
Automaattikirjoitus
Automaattikirjoitustekstit

Joopatijoo, sellaiset tuli luettua. Enpä tullut yhtään viisaammaksi, mutta osallistunpa tällä aakkoshaasteeseen.

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Ruediger Schache: Sydämen viisaus

Synttärireissulta Keskiseltä eilen ostettu, 13,90(hintalapussa 21,00e). Minerva Kustannus Oy 2012, Saarijärven Offset Oy painopaikkana ja 2012, 159 sivua, suomentanut Maikki Soro.

Ihmissuhteet eivät ilmesty elämääsi sattumalta, vaan ne syntyvät ja kehittyvät tiettyjen voimien ja mekanismien vaikutuksesta. Miten voit muuttaa ja ohjata näitä voimia niin, että saat kokea todellista rakkautta ja löydät elämääsi tarkoituksellisuuden ja täyttymyksen tunteen?
Kirjassa esitellään seitsemän oivallusta, jotka paljastavat, millaisia voimia ihmisen sisimpään kätkeytyy. Nämä oivallukset antavat selkeän suunnan, auttavat päästämään irti vanhoista, epätoivotuista asioista ja tekevät tilaa todelliselle onnelle ja rakkaudelle.
Jos haluat vastauksia kysymyksiin elämäsi tarkoituksesta, rakkaudesta, onnesta ja siitä, miten toiveesi voisivat toteutua, sinulle ei ole apua toisten ihmisten ajatuksista ja selityksistä, vaan sinun on selvitettävä, mikä oman sydämesi mukaan tuntuu oikealta. Kirjan seitsemän oivallusta auttavat sinua tunnistamaan ja löytämään 

sen, mitä sydämesi pohjimmiltaan kaipaa.

Mielenkiintoinen opus, jossa ei kuitenkaan ollut paljoa uutta tietoa. Vähän samaan tyyliin tehty opus, kuin se edellinenkin tämän kirjoittajan tekemä ja lukemani opus Sydänmagneetti, jonka sain luettua 28.1.2013. Ihan mukavaa ajanvietettä ja saihan tämä ajattelemaan oman elämän ihmisiä, sekä tapahtumia, sekä hyviä, että ikäviä. Päällisin puolin kuitenkin lukemastani(luin muuten tän päivän aikana tämän), jäi ihan hyvä mieli.









aa. 

torstai 4. huhtikuuta 2013

Aurinkoista syntymäpäivää :)

Hyvää syntymäpäivää,
minulle itselleni.
Hyvää syntymäpäivää,
toivotan.
Hyvää syntymäpäivää,
minulle itselleni.
Ja paljon onnea vaan :)
Jeeeeeeeeeeeeeeeeeeee!!!!! :)

Enpä tiedä, mihin sitä lähtis tänään. Auto on jo lämmityksessä...Puolen tunnin päästä lähden jonnekin päin :)

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Pääsiäismuisto

Olin joku alle kouluikäinen, kun olin porukoiden kanssa kyläilyreissulla Tampereella tuttavaperheen luona.
Minua oli perheen pojat pelotelleet noita-akoilla, että ne lentää yöllä ikkunan ohitse Kyöpelinvuorelle. Kuinka ollakkaan, heräsin yöllä ja oli pimeää muuten, paitsi, että ikkunasta loisti katulamppujen valot. Minua alkoi pelottaa, jos vaikka sattuisin näkemään ikkunan ohitse lentävän noita-akan. Yritin saada uudelleen unta ja puristin silmäni kiinni, mutta kauan sain odottaa unta pelokkaana. En nähnyt sinäyönä kuitenkaan noidan lentoa ikkunasta.