maanantai 25. helmikuuta 2013

Raija Siekkinen: Se tapahtui täällä

Kuten jo edellisessä kirjoituksessa kerroin, tämä ol nyt se toinen kirja, jonka sain sen haahtelan kirjan kanssa.

Nainen tulee valkoisesta koivikosta, pysähtyy pihapiirin rajalle. Tästä eteenpäin hänen kulkunsa on hidasta, varovaista, voisi luulla hänen olevan varkaissa. Mies tietää: nainen on tullut hakemaan jotakin itselleen kuuluvaa.
Miksi nainen on tullut maaliskuun lopun pakkasilla kauan tyhjillään olleeseen, kylmään taloon? Miksi hän on jäänyt, vaikka ilmoitti kiinteistönvälittäjälle haluavansa päästä talosta eroon?
Mies tahtoo nähdä, mitä nainen on tullut hakemaan. Mutta miksei hän yksinkertaisesti mene ja esittele itseään, pane talokauppoja vireille? Mikä saa hänet piileskelemään kuusten takana kuin vaanimassa? Mihin hän oikein on sotkeutumassa elämässään, jossa ei ole pariin vuoteen tapahtunut mitään?
Aikansa naisen toimia tarkkailtuaan mies ymmärtää: nainen ei katso maisemaa. Hän katsoo sitä, mikä kerran tapahtui täällä.
Mies haluaa tietää enemmän ja he tutustuvat, tulevat kipeän tietoisiksi kohtalonyhteydestään.

Tässä kirjassa minnuu häiritsi suuresti, kun keskustelukohtia ei ollut eroteltu muusta kerronnallisesta osuudesta mitenkään. Muuten ihan kauniin kuvauksellisen ajaton kirja. Ihan mukavan leppoisaa luettavaa, jonka luki yhdessä illassa :)

Joel Haahtela: Katoamispiste

Sain kirjan HEP-opuksena 20.2.2013. Seven-pokkari, nidotun laitoksen ensimmäinen painos, ilmestynyt ekan kerran 2010, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2011, 160 sivua.

Takakansiteksti:
Minusta tuntui kuin olisin valmistautumassa rikokseen. Oli kuljettava äänettömin askelin, tunnusteltava pimeää, varottava katkaisijaa, valoa, joka olisi voinut säikyttää kaiken pois.
Alkaa tutkimusmatka kirjailija Raija Siekkisen maisemaan - arkistoihin, unohdettuihin taloihin, saareen.

Joel Haahtelan(s.1972) seitsemäs romaani yhdistelee faktaa ja fiktiota.

Tämä ol toinen Haahtelan kirja, jonka olen lukenut. Huvitti, kun tätä blogikirjoitusta aloittaessani aloinkin otsikkoon kirjoittaan sen ekan lukemani kirjan nimeä, Naiset katsovat vastavaloon ja sit tajusin, että hups, tämähän ol Katoamispiste tän kirjan nimi. Niin, siitä ekasta kirjasta en tykännyt, mutta tätä lukiessa ihastuin ihan täydellisesti. Kirja ol mielestäni kiehtovan jännä ja arvoituksellisen mystinen :) En voi muuta kuin suositella tätä kirjasta luettavaksi. Heräsi kyllä mielenkiinto Siekkisen kohtaloa kohtaan, hänhän kuoli tulipalossa 2004, joka mainitaan tässäkin kirjassa, mutta jonka tiedon löysin tämän opuksen mukana tulleesta Siekkisen romaanin päiväkirjatiedoista ja jotenkin se tieto "kylmäsi" minua tätä kirjaa lukiessa, kokoajan raksutti se tieto takaraivossani. Mutta kuten sanottua, nyt viimeistään Haahtela kirjoitti tämän kirjan kuvauksissa itsensä minun JO kylmenneeseen sydämeeni :) Tykkäsin kirjasta :)


torstai 21. helmikuuta 2013

Yksi viesti väärään numeroon :)

Sain ihan hetki sitten tekstarin POSTIlta, että mulle on paketti PETÄJÄVEDELLÄ Kirkkotie 5:ssä. Ihmettelin suuresti, että enhän mä asu lähelläkään. Selvitin paikan numeron ja se meni Pettuveden R-kioskille. Siellä ystävällinen nainen vastasi puheluuni ja alkoi selvittää asiaa. Paketin saajana oli joku Pettuvetinen Piia ja paketissa oli kuitenkin mun luurinumero. Paketin lähettäjänä ol MH keskus Oy, joka ei sano mulle yhtään mitään. Siinä ol vain väärä numero laitettu, ehkä on vain yhden numeron heitto, mutta minä en ollut kuitenkaan paketin onnellinen saaja, vaan se Piia :)
Nyt mun vitutus on haihtunut tuosta hauskasta tapahtumasta :) Kiitos Sinä, joka asian hoidit :) Siis SINÄ jokin, joka sai mun huonon fiilikseni katoamaan tällä tapauksella :)

Minnuu ärsyttää

Minnuu ärsyttää, vituttaa, ketuttaa, vinotuttaa, ottaa kupoliin kympillä!
Mikkään ei kiinnosta! Olen vienyt roskat veks, ollut lumitöissä, yrittänyt lukea kirjaa, josta ei tullut lasta, eikä paskaa. Ällöttävää tällainen olotila, kun ei mikään sytytä. Perkele sanon minä! Helevetti sanon minä! Saatana sanon minä! Menkää kaikki saunan taa ja eksykää sinne perkele, helevetti, saatana!!!!!!!!!!!!! EI PALJOO KIINNOSTA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Olisi ees joku, joka sanois jonkun kivan pienen taikasanan, joka veis tän paskan olon helevettiin hitto vie. Kiitos ja näkemiin!!!!!!!!!!!!!!!!!

tiistai 19. helmikuuta 2013

Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta eilen maanantaina lainattu äänikirja. 9 cd:tä 10 h 8 min. Lukija Esa-Matti Long. Äänitys Silencio Oy, Like VOX, 2012.

HÄN EI OLLUT KUKA TAHANSA. KOHTA HÄN VOISI OLLA KUKA TAHANSA. HÄN VOISI OLLA EI-KUKAAN.

KUN KYYHKYSET KATOSIVAT  on kuvaus eräästä erittäin surullisesta avioliitosta. Se on romaani ihmisten valinnoista, uskollisuudesta ja uskottomuudesta, sopeutumisesta ja sopeutumattomuudesta maassa, jonka kohtalona on joutua miehittäjän armoille.
Viron lähimenneisyyttä käsittelevän kvartetti-sarjan kolmas osa, edelliset Stalinin lehmät(2003) ja Puhdistus(2008).

Kuuntelin eilen peräti 6 cd:tä ja tänään loput kolme. Tän päivän kuuntelu ei tuntunut yhtään niin mukaansatempaavalta, kuin eilinen. Tarina tuntui sekavalta, kiehtovalta, mitäänsanomattomalta, enkä tykännyt, mutta silti halusin kuunnella loppuun saakka. Aika ristiriitaiset tunnelmat tästä, kun tarinassa hypittiin 1944 aina vuoteen 1965, piti tarkkaan kuunnella, että missähän vuodessa nyt mennään.
Yritin lukea tätä bc-kirjana tuossa jokin aika sitten, kun olliit mukana Sekaisin syksystä 2012-ringissä, mutta alkumetreille tyssäsi, kun uniinkin tuli jo sotahommia.
Nyt sitten oli paljon mukavampaa kuunnella miehen lukemana tämä kirja, vaikka tän päivän osalta kuuntelu tuntuikin pakkopullalta. Tulipahan kuunneltua tämäkin.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Seppo Jokinen: Vilpittömässä mielessä

23.3.2012 huutonetin kautta saatu Loisto-pokkari. 3.painos, kustantaja Karisto Oy, painopaikkana Viborg, Tanska 2004, 278 sivua.

Tammerkoskesta nostetaan hukkuneen miehen ruumis ja Koskinen saa taas töitä. Uhri on joutunut veteen vain hetkeä aikaisemmin - toisen havainnon mukaan itse hypänneenä, toisen mukaan työnnettynä.

Samaan aikaan kaupunkia järkyttää maahanmuuttajanaisen surma. Lööpit mässäilevät jo kunniamurhalla ja poliisin paineet kohoavat nopeasti kriittisiksi. Lähellä tapahtumien keskipistettä sijaitsee muuan asunto, jossa yksinäisyyteen tuomittu mies kirjoittelee sähköposteja. Hän on valmis mihin tahansa saavuttaakseen kaipaamansa... Viikko koituu rankaksi Koskisen johtamalle väkivaltajaokselle. Ja miksi komisarion ex-vaimo haluaa tavata Koskisen monen vuoden jälkeen?


Sain ihan just hetki sitten luettua tän kirjan ja tykkäsin, oli jännää luettavaa. Vähän harmitti, kun en jatkanut Koskisen sarjan lukemista julkaistussa järjestyksessä, vaan tästä välistä jäi nyt pari opusta, mutta luen ne sitten myöhemmin. Tällä kirjalla kun on kiirus lähteä huomenna kohti uutta kotiaan.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Katri Manninen: Minä onnistun

18.1.2013 Bookplussalta,4,15e kovakantinen,
Toinen painos, Gummerus Kustannus Oy, WS Bookwell Oy, Juva, 2010, 224 sivua.



Mielen ja kehon toimiva yhteys on avain hyvään oloon. Tyytymättömyys omaan vartaloon, tuloksettomat laihdutusyritykset, omien tunteiden hautaaminen tai jatkuva alakulo voi johtua siitä, että yhteys omaan kehoon on unohtunut.
Katri Manninen opastaa kuuntelemaan omaa kehoa niin arjen keskellä, kuin elämän merkittävissä tilanteissakin. Katri kertoo, kuinka hän opettelemalla tuntemaan paremmin itseään toipui masennuksestaan ja kohensi itsetuntoaan. Kirjassa käsitellään muun muassa kehonkuvaa, laihduttamista, tunteita, rakastumista, intuitiota ja sairauksia.
Kirja tarjoaa konkreettisia työkaluja vahingollisten elämäntapojen muuttamiseen, oman mielen hallintaan sekä elämänlaadun parantamiseen. Sinäkin onnistut!


Melkein kuukauden päivät luin tätä kirjaa aina silloin tällöin pienissä pätkissä makustellen.
Ei kyllä mitään ihmeparantumista ole tapahtunut, mutta mieleen on jäänyt paljonkin asioita muhimaan tämän luettuani. Ihan hyvää tekstiä ja luettavaa, jos itsensä tsemppaavista kirjoista tykkää, niin suosittelen!

keskiviikko 13. helmikuuta 2013

Alexander McCall Smith: Siveysoppia kauniille tytöille

Olen saanut kirjan 29.8.2012 yllätysräpäkkinä.
Seven-pokkari, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2010, 285 sivua.
Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Naisten etsivätoimisto nro 1:n topakka ja oikeamielinen johtajatar Mma Ramotswe päättää siirtää toimistonsa sulhasensa herra Matekonin autokorjaamon yhteyteen.
Kun herra Matekoni sairastuu vakavasti, Mma makutsi, etsivätoimiston sihteeri ja apulaissalapoliisi saa tilaisuuden näyttää olevansa pätevä myös autokorjaamon johtajana.
Etsivätoimistoa työllistävät mm. poliitikko, joka epäilee veljensä vaimon yrittävän myrkyttää tämän ja kysymys kauneuskilpailuun osallistuvien tyttöjen moraalista.

Sain vihdoin tänään luettua kirjan, johan tätä tahkosin viikon päivät.
Minnuu jäi kirjassa häiritsemään se, että ei tässä oikein kyllä annettu mitään siveysoppia tytöille, joten kirjan nimi on jotenkin harhaanjohtava siinä mielessä, minun mielestäni.
Taas oli muuten todella hyvin rakennettu tarina. Tykkäsin, kun alussa hiukan kerrattiin jo tapahtuneita isompia asioita edellisistä kirjojen tapahtumista ja jotenkin kirjojen tarinat aina tuovat kyseiset asiat mielestäni hyvin esille nipuksi tarjolle :) Tykkäsin kirjasta.