torstai 31. tammikuuta 2013

Sophie Kinsella:Himoshoppaajan ratkaiseva askel

Huutonetistä 2.2.2012.
Loistopokkari, Werner Söderström Osakeyhtiö, Viborg, Tanska, 2005, 390 sivua, suomentanut Leena Tamminen.

Sophie Kinsellan kauppojen houkutuksiin jatkuvasti sortuva sankaritar Becky Bloomwood on huomannut sopivansa loistavasti yhteen poikaystävänsä Luken kanssa. Sitten Luke kosii ja Becky joutuu keskelle  häähulinaa.
Beckyn ja Luken äidit suunnittelevat häitä suurella tohinalla - erikseen ja eri mantereilla. Hääpäivä lähestyy vääjäämättä ja Becky on pulassa kaksien samanaikaisten häidensä kanssa. Toisaalta hän nauttii pohtiessaan ruokalistaa hääsuunnittelijan kanssa ja maistellessaan tuhansien dollarien kakkuja. Nokkelana naisena Becky löytääkin ratkaisun, joka sopii tavaraa, vaatteita, ystäviään ja perhettään rakastavalle himoshoppaajalle täydellisesti.

Aivan ihanaa luettavaa. Nyt on niin kiire, etten ehdi enempää tätä pohtia. Suosittelen.

keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tyyne Saastamoinen: Perhosen siivissä keltainen tuuli

Sain kirjasen 10.1.2013 toisen kirjan kera.
Otava, Keuruu, 1975, 99 sivua.

Elämisen taito, tapa vanheta
ja on kuin lisäisi runoon
niittyvillan kevyen tuoksun

Tyyne Saastamoisen uudessa(1975) ja laajassa(99 sivua ja runo/sivu ja tyhjää paljon) kokoelmassa on runoja monen vuoden ajalta. Ne ovat mietteliäitä, pitkän kokemuksen kannattamia lauseita elämästä. Runoilija asuu(???) Ranskassa ja sen huomaa(ai jaa). Hänen runoissaan on poikkeavasti uudenlainen(1975) eurooppalainen ääni, jolla on kuitenkin vankat juurensa suomalaisessa maaperässä.
Tyyne Saastamoinen on saanut valtionpalkinnon kirjoistaan Jokainen vuodenaika(1963) ja Vieras maa(1969).

Kirjassa paras runonen oli mielestäni sivulla 39:
Juopunut huutaa onnensa kaikille,
minä olen humaltunut sanoista
ja kirjoitan ne sinulle.

Tällaisia pieniä tynkäyksiä ja vieläkin lyhyempiä runoja oli sivut kirjan loppupuolelle saakka pullollaan(!!!!), mielestäni paperin tuhlausta. Runoista henki vahvasti kuolema ja kaiken loppuminen, sillä mä en varmaan niin tykännytkään tästä runokirjasesta. Tulihan tämäkin luettua. Tammikuun 14:sta luettu opus :)  Ei oikein mun tyylisiä runoja, liikaa "kaunistelua" ja pitäs miettiä paljon näitä lukiessa. Kaikesta lukemastaan ei voi tykätä.

tiistai 29. tammikuuta 2013

Pirjo Hassinen: suistola

Olen saanut pokkarin 13.7.2012. Sevenpokkari, kolmas painos, WS Bookwell Oy, Juva, 2008, 256 sivua.

Minulla ei ollut kieltä eikä rohkeutta eikä ymmärrystäkään sanoa: katso millaisen miehen olet poiminut rakkautesi kohteeksi. Sinun olisi kuulunut vain nauttia tanssiaskelista hänen kanssaan tyttö.
Voivatko periaatteet tuhota elämän ja rakkauden kysyy Pirjo Hassinen häikäisevän aistivoimaisessa romaanissaan, joka kuvaa valintoja ja niiden seurauksia.

Monesti tämä opus kävi käsissäni ja aina vain laitoin takaisin kirjahyllyyn, kunnes sitten yhtenä päivänä tässä viime viikolla otin ja pakotin itseni lukemaan tätä. Alkuun kyllä ärsytti, kun pompittiin tarinassa vuosikymmeneltä toiselle ja taas toiselle ja taas toiselle. Todella työlästä oli pysytellä tarinan juonessa mukana ja kertojan "miehisyys" pisti ottaan kupoliin myöskin. Ei pystynyt samaistumaan kertojaan. Kirjan hahmotkin jäivät aika hämäriksi, ainakin miun mielikuvissani. En tykännyt tästä kirjasta, mutta siltikin luin loppuun. Tykkää, ken tykkää, mie en :)

maanantai 28. tammikuuta 2013

Ruerdiger Schache: Sydänmagneetti Vetovoiman salaisuus

Bookplussalta perjantaina 25.1.2013, 13,35e.


Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2012, Minerva Kustannus Oy, Helsinki, 207 sivua, suomentanut Anne Mäkelä.



Mikään ei tapahdu sattumalta.
Ihmiset ja tapahtumat eivät ilmesty elämääsi sattumalta. Sydämesi toimii kuin magneetti, vetäen ihmisiä ja tilanteita puoleensa - tai työntäen niitä luotaan.
Ruerdiger Schachen menestysteos kertoo siitä voimast, jonka vaikutuksesta asiat sinulle tapahtuvat. Tämä voima vaikuttaa siihen, mitä tunnet ja miten käyttäydyt. Ja ennen kaikkea se vaikuttaa siihen, miten rakkaus on elämässäsi läsnä.
Vasta kun ymmärrät tämän voiman lait, voit vaikuttaa niihin ihmisiin ja tapahtumiin, joita elämääsi toivot.


Juu, tämä tuli ahmittua muutamassa päivässä, vaikka pit lukea oikein ajatuksen kanssa, mutta tää ol niin ihanaa luettavaa ja jotenkin niin opettavaistakin. Tykkäsin, kun kirjassa oli esimerkkitapauksia kerrottu. Osasin kyllä samaistua niihin moniinkin tarinoihin, tai löysin omasta elämästäni samaistumiskohteita. Hyvä opus, suosittelen!

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Kansiot sulkeutuvat

Kiitos tästä päivästä. En enää tee lisää paljastuksia, kyllä jämpti on näin. Hei vaan heissan!
Mulla ei oo enää mitään asiaa, hyvä näin :)
Ollaan hiljaa ja hymyillään, saadaan kaloja :)

Ahven

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kalalajia. Ahven oli myös pakinoitsija Arvi Ahvenaisen käyttämä nimimerkki.
Ahven
Perca fluviatilis 2008 G1.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Yläluokka: Luukalat Osteichthyes
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Alaluokka: Neopterygii
Lahko: Ahvenkalat Perciformes
Alalahko: Percoidei
Heimo: Ahvenet Percidae
Suku: Ahvenet Perca
Laji: fluviatilis
Kaksiosainen nimi
Perca fluviatilis
Linnaeus, 1758
Ahvenen levinneisyys
Ahvenen levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ahven Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ahven Commonsissa
Ahven (Perca fluviatilis) on Suomen yleisin kalalaji ja Suomen kansalliskala. Se on parvikala, joka liikkuu ja etsii ravintoa päivisin parvissa, mutta yöksi se menee yksin pohjalle kasvuston suojaan lepäämään.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö

Ahven on teräväsuomuinen, yleensä vihreäsävyinen kala, jossa on tummia pystyraitoja. Sen väri vaihtelee lähes mustasta vaalean harmaanvihreään. Tummissa vesissä, etenkin paljon humusta sisältävissä vesistöissä ahvenet saattavat olla myös ruskeankeltaisia. Vesistöissä, joissa uitetaan puuta, tavataan silloin tällöin myös oransseja ahvenia.[2] Ahvenen tunnistaa helposti myös puna-oransseista vatsaevistä ja pyrstöstä sekä teräväpiikkisestä selkäevästä, jossa on musta laikku. Kiduskannen suurimmasta luusta sojottaa taaksepäin terävä piikki, toisessa puolestaan on hienompaa sahanterää. Nopeakasvuisen ahvenen niska voi muodostua jykeväksi ja jyrkästi nousevaksi, minkä johdosta isoja ahvenia usein nimitetään kyrmyniskoiksi.
Yleensä ahvenet elävät 20–25-vuotiaaksi. Maksimipaino on yleensä noin kilon luokkaa, ja kasvunopeus vaihtelee suuresti – suuri kyrmyniska on väistämättä kohtalaisen iäkäs, mutta myös pieni, muutaman kymmenen gramman painoinen yksilö saattaa ääritapauksessa olla yli 20-vuotias.
Suomessa saatiin vuoden 2010 syyskuussa maailmanennätysahven Ahvenanmaan Kökarilta, painoa sillä oli 2,9 kiloa. 1900-luvulta on tieto 3,6-kiloisesta kalasta.[3]

Levinneisyys

Ahvenen levinneisyysalue sisävesissä kattaa lähes koko Euroopan Italiaa ja Espanjaa lukuun ottamatta, ja ulottuu Siperiaan Kolymajoelle saakka[4]. Suomessa ahven on levinnyt lähes koko maahan, ainoastaan pohjoinen käsivarsi on paikka, jossa ahventa ei tavata. Eurooppalaista ahventa on istutettu myös Uuteen-Seelantiin ja Australiaan. Kazakstanin järvissä elää oma ahvenlajinsa Perca schrenkii. Pohjoisamerikkalainen kelta-ahven (Perca flavescens) on jotakuinkin identtinen eurooppalaisen ahvenen kanssa niin elintavoiltaan kuin ulkonäöltäänkin.

Elinympäristö

Suomessa ahven asuttaa järviä, hitaasti virtaavia jokia ja merten rannikkoseutuja koko maan alueella; ei juuri ole vesistöjä, joissa ahven ei viihtyisi. Se on rantavesien kala eikä viihdy syvänteissä lukuun ottamatta talvea, jolloin se hakeutuu pois rannan tuntumasta. Ahven sietää happamia vesiä hauen ohella parhaiten Suomen kaloista, mutta jos pH laskee lähelle neljää, lisääntyminen ei enää onnistu.

Lisääntyminen

Ahven prahalaisessa kalanäyttelytalossa
Ahvenkoiraat tulevat sukukypsiksi 3–5-vuotiaina ja naaraat 5–6-vuotiaina. Ahven kutee keväällä huhti-kesäkuun aikaan, kun veden lämpötila ylittää kuusi astetta. Ne kokoontuvat rantaveteen, jossa on suojaavaa kasvillisuutta. Naaras laskee mädin valitsemaansa paikkaan ja koirasparvi hedelmöittää sen maidillaan. Ahven on erittäin tehokas lisääntyjä ja puolikiloinen naaras saattaa laskea 66 000 mätimunaa, jotka koiraat hedelmöittävät. Limainen ja putkimainen mätinauha kiinnittyy pohjakasveihin ja oksiin. Poikaset kuoriutuvat 2–3 viikon kuluttua 6–7 mm:n kokoisina. Kuoriutuneet poikaset saavat aluksi ravintonsa pienestä ruskuaispussista, mutta siirtyvät pian syömään eläinplanktonia kuten vesikirppuja, surviaissääsken toukkia ja hankajalkaisia.

Ravinto

Ravinnokseen pieni ahven käyttää eläinplanktonia, iän myötä ruokavalioon tulevat pohjaeläimet ja pikkukalat. Pyydettyjen ahventen vatsasta on löytynyt mm. kaloja, rapuja, simpukoita ja jopa kiviä joita ahven saattaa nielaista vahingossa etsiessään ravintoa pohjasta. Todennäköisesti ahvenyksilöt erikoistuvat erilaisiin ravintokohteisiin; tämä selittäisi suuren kasvunvaihtelun eri yksilöiden välillä.lähde? Suurempien yksilöiden ravinto koostuu yksinomaan kalasta.

Kalastus ja käyttö

Parisataagrammainen pilkkiahven.
Ravinnonhankinnassa ahven noudattaa vuorokausirytmiä, jota kalastajat hyödyntävät: aktiivisimmin ahven tarttuu täkyyn aikaisin aamulla ja iltamyöhällä. Syksyllä paras syönti osuu kuitenkin lähemmäs keskipäivää. Ahventa pyydetään katiskoilla, verkoilla, onkimalla, virvelöiden, pilkkimällä ja perhokalastamalla. Ahvenen liha on vaaleaa ja maukasta. Paikoin ahventa arvostetaan Euroopassa erittäin paljon. Teollisesti peratut ahvenet käyvät raaka-aineena niin kotiruoanlaittajille kuin ravintolakokeillekin.

Ahven kulttuurissa

Suomessa ahven on valittu maan kansallisymboleihin kuuluvaksi kansalliskalaksi. Valinnan teki vuonna 1994 yleisö Kalatalouden keskusliiton järjestämässä äänestyksessä. Toiseksi eniten ääniä äänestyksessä sai hauki. Suomen luonnonsuojeluliiton pitkäaikaisen tiedotuspäällikön Terho Poutasen mukaan ahven on ominaisuuksiltaan perisuomalainen: "kyrmyniskainen, hitaahko, piikikäs".[5]


LÄHDE: WIKIPEDIA :)











Hei vaan heissulivei!!!

Tässä tulee pieni jymyuutinen/paljastus:
MINÄ RAKASTAN SINUA JANI!!!!!!!
Toivottavasti näet tämän hih hih hih :)

lauantai 26. tammikuuta 2013

Margaret Yorke: Tulikoe

Olen saanut kirjan 6.10.2011 syyskuun kirja-arvonnan voittokirjana.
Otava, Keuruu, 1991, 214 sivua, suomentanut Kaarina Turtia.

Takakansi:
Englantilaisen pikkukaupungin jouluiloa himmentää valintamyymälän kassatytön julma kohtalo:hänet löydetään murhattuna puoliksi palaneesta keittiöstään. Poliisitutkimuksia haittaa lumimyrsky, joka tukkii tiet, telkeää ihmiset koteihinsa ja katkoo puhelinyhteydet.
Tunkeutuja  pysähtyy portaille. Leskirouva Andersonin makuuhuoneen ovi oli auki ja vanhus oli hereillä. Kevin Timms odotti. Jo viikkoja hän oli yöpynyt salaa suuren talon ullakolla, tutkinut katkerana löytämiään leluja ja muistellut ankeaa lapsuuttaan.
Kun talon kahden asukkaan kohtaaminen lopulta tulee väitämättömäksi, muistot entisaikojen perhejouluista muuttuvat irvikuvakseen. Rouva Anderson on järkähtämättömän tyyni, mutta Kevin alkaa tulla levottomaksi. Ehtiikö apu ajoissa lumen saartamaan, syrjäiseen taloon?

Sain luettua kirjan eilen iltasella. Kirja ol hyvin otteessaan pitävä ja jännää luettavaa, kun koskaan ei voinut ennalta aavistaa, miten ja minne suuntaan kirjoittaja seuraavaksi tarinaa viepi. Tässäkin kirjassa ajatukseni risteilivät kahtaalla: luenko loppuun, vai enkö lue ja sitten kuitenkin päätin viedä lukemisen finaaliin saakka. Ol muuten ensimmäinen tämän kirjailijan kirja, jonka olen lukenut ja ihan hyvä opushan tämä ol. Suosittelen.

keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Alexander McCall Smith: Kirahvin kyyneleet

Sain kirjan viime heinäkuun loppupuolella.
Sevenpokkari, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2011, 300 sivua, suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Kalaharin autiomaahan on kadonnut nuori amerikkalainen mies, muodikasta aviovaimoa epäillään syrjähypystä ja eräs epäluotettava kotiapulainen hautoo kostoa - Botswanan ainoan naispuolisen yksityisetsivän, Mma Ramotswen viisautta ja harkintaa tarvitaan jälleen.
Yksityiselämässään Mma Ramotswen avioliittosuunnitelmat Gabornen parhaimpiin kuuluvan miehen, autokorjaamon omistajan J.L.B. Matekonin kanssa saavat yllättävän käänteen, kun perheen pääluku odottamatta kasvaa kahdella.

Nyt sain luettua tämän Mma Ramotswe tutkii sarjan toisen osan, eikä tämäkään kirja tuottanut pettymystä. Sopivasti jännitystä miun niin tylsiin arkipäiviini. Alkoi taas tehdä kovasti mieli teetä tätä pokkaria lukiessa :) Tykkäsin kirjasta, vaikka välillä tuntui, että kirjoitusvirheitä vilisee olemalla yhdellä sivulla ja jäin niitä tankkaamaan pidemmäksi aikaa, että ei tätä VOI sanoa näin, että tässä on nyt jokin väärin ja niin siinä täytyi olla kirjoitusvirhe tai virheitäkin, mutta sit kun annoin itselleni luvan lukea virhekohdan, niinkuin sen OIS pitänyt olla, niin pääsin taas juoneen kiinni. Se on joskus niin pienestä kii :) Kirjahyllystäni löytyy vielä muutama Ramotswe-opus, mutta pidän kyllä taas tauon näiden lukemisessa, säilyy mielenkiinto sarjaan, kun ei kaikkia lue yhtäsoittoa :)

tiistai 22. tammikuuta 2013

Jaakko Kustaa: Reissumiehen runoja

Sain näin kauniin runokirjan tänä aamuna postin tuomana :)
1.painos, 79 sivua, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, kirjassa on Anja Ojanperän kaunis kuvitus, luonnon kauniita kuvia :)

Takakansi: 
Runon henki hiipii sukkasillaan lippalakkini alle, istuu kanssani rantakivelle, 
purkaa auki ja ompelee kiinni ajatusta
Se on ilmaan piirretty ajatuksen ratsu
Linnunratansa tuolta puolen

Jaakko Kustaan sanoin lukijalle:
Näitä runoja työstäessäni olen pyrkinyt olemaan kuin
valkoinen paperi, jonka lävitse tunteet virtaavat
mahdollisimman aidolla poljennolla.

Viivähdä hetki kanssani elämän monimuotoisuudessa
ja suuren luontoäitimme ihmeellisessä maailmassa.

Luin tämän kirjan hetki sitten ja olen kyllä otettu, että sain tällaisen runokirjan kokoelmaani. Kirjassa on suorastaan hurmaavan ihania luontokuvia ja hyvinkin puhuttelevia runoja. Tässä yksi niistä, lyhyt ja ytimekäs:
Pyyntö
 Rakkain ystäväni, ikioma ajatukseni
Voisitko pysähtyä hetkeksi, kuunnella,
mitä asiaa minulla on sinulle, 
juuri nyt, kun sydämeni laulu on vaiti

Tämä kirja jää minulle, tällä hetkellä. En tohdi sitä laittaa liikkeelle maailmalle, kun niin tykästyin näihin runoihin ja kuviin, että varmasti vielä luen kirjan monesti uudelleen, ajatuksen kanssa. Nyt vain makustelin, kun käsiini sain tämän ihanan opuksen :)
Kirjan välissä oli hauskaksti kissan karvoja, vissiin lähettäjän kissan vai peräti kissojen terveiset :)
Tykkäsin kirjasta, runoista ja kuvista!

maanantai 21. tammikuuta 2013

Annamari Marttinen: Kuu huoneessa

Kirjakaupasta 2.1.2013, kovakantinen, 10e, Scandbook Ab, Falun, Ruotsi, 2009, 294 sivua, Tammi.

Kun Katja saa ystävältään luettavaksi nipun lehtiä, joissa kerrotaan terveydestä ja hyvästä olosta, hänen elämänsä alkaa muuttua. Tai pikemminkin hän alkaa muuttaa sitä. Tiskikaappi täyttyy itupurkeista, kun Katja päättää puhdistautua ja saada lapsensa vakuuttuneiksi elintarvikeväreistä, myrkyistä, kaikesta. Nuorissa kasvoissa lautasten takana välkehtii terveen punan sijaan apeus, eikä aviomies jätä hörppimättä maidon loppuja tölkistä, vaikka se ahdistaa Katjaa. Itse asiassa ahdistus tuntuu vain kasvavan, vaikka Katja kuinka käy hoidoissa:iridiologilla, enkeliterapiassa, meditoi ja etsii voimaa kivistä, kristalleista ja viherjauheesta. Eikä ahdistus hellitä, vaikka elämään astuu uusi ihminen, mies ja henkinen opas, aivan kuten ennustaja oli Katjalle luvannut. 

Mua pisti raivostuttamaan kirjassa, kun käytettiin sanaa tsakrat, kun mä olen oppinut, että se kirjoitetaan chakrat. Katjan terveysintoilu oli aluksi hupaisaa, mutta sitten kun häneltä tuntui lähtevän mopo käsistä, eli jatkuvasti tuli uusia ja uusia juttuja, niin sit se ei ollutkaan enää yhtään kivaa. Ahdistuskohtauksiin pystyin kyllä samaistumaan omakohtaisten kokemusten kautta. Ihan lukemiskelpoinen kirja, vaikkei lukeudukaan mun lemppareihini. Minusta on tullut kriittinen :) Loppu hyvin, kaikki hyvin :)



sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Kiitos, danke schön,merci, tack ja vielä kerran Kiiiitos!

Eilen on blogissani käynyt 46 immeistä, mikä taitaa olla kyllä tämän blogin ennätys. Että kiitos vain kaikille kävijöille. Alankomaista het 35 kävijää. Ketä siellä niin kiinnostaa nämä miun turhat löpinät, ihmettelenpä vain. Mutta kiitos ja niiaus :) Mie jatkan aamukahvin juomista.

torstai 17. tammikuuta 2013

Enni Mustonen: Jääleinikki

16.11.2012 bookplussalta 7,95e.
Seven pokkari, pokkarin ekapainos, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, 255 sivua.

Vahvoista naisista kertovan trilogian toisessa osassa nuori Eliisa etsii sukujuuriensa salaisuutta 60-luvun Saksassa.
Vastavalmistunut sairaanhoitaja Eliisa Hetta löytää ämminsä jäämistöä selvitellessään nipun saksankielisiä kirjeitä ja valokuvan uniformupukuisesta miehestä.
Kuka on majuri Heinrich Salzmayer?
Vastoin äitinsä Annikin tahtoa Eliisa hankkiutuu töihin Etelä- Saksaan ja ryhtyy selvittämään syntyperänsä salaisuutta. Uudessa kotimaassaan hän rakastuu palavasti, mutta suhde joutuu koetukselle, kun vastassa ovat kielimuuri ja ennakkoluulot. Eliisa ei anna kuitenkaan periksi. Matka Alppien maahan muuttaa lopulta hänen koko elämänsä.


Sain luettua tän parissa päivässä, sillä eilen aloitin ja tänään sain loppuun :) Kerran kirjassa Eliisan sukunimi muuttui Felderistä Helderiksi. Muutoin nimet pysyivät kyllä samoina alusta loppuun. Olikin veikeetä lukea näin nopsaan jatko-osa Lapinvuokko-kirjalle. Trilogian kolmatta osaa mulla ei olekaan, saa nähä, milloin saan sen käsiini. Ihan hyvää luettavaa tämä oli, vaikka puoli välissä kirjaa tuli sellainen väsyminen, että meinasin jättää kesken, mutta jaksoinpa lukea loppuun. Johan tämä ol seittemäs tänä vuonna luettu kirja ja nyt on vasta 17.1.



keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Kaari Utrio: Haukka, minun rakkaani

Olen saanut tämän 16.3.2012 ja tänään on 16.1.2013, eli kirja ehti olla minulla 10 kuukautta :)
Neljäs painos, WS Bookwell Oy, Porvoo, 2006, 516 sivua, Tammi.

Eletään vuotta 1376 ja kuningas Albrekt Mecklenburgilainen hallitsee Ruotsin maata. Högbyn kartanon nuori, kaunis emäntä on jäänyt leskeksi ja menettänyt ainoan lapsensa. Poikansa perillisenä Rouva Blanka omistaa puolet kartanon maista, mutta kun hänen poikapuolensa herra Magnus Gudmundsson alkaa naittaa häntä saksalaiselle palkkaritarille, Rouva Blanka, ylhäisen ruotsalaisperheen tytär, joutuu jättämään kotinsa. Kiiryhtaessaan talviyön pimeydessä kohti Raaseporin linnaa Balnka vajoaa jäihin. Hyiseltä hukkumiskuolemalta hänet pelastaa suomalainen turkisruhtinas Daniel Tulikilpi, mies, jonka koko olemus henkii voimaa, vakautta ja valtaa.
Itämaassa Raaseporin linnaa isännöi Blankan lanko Tord Bonde. Uutta, vielä heikkoa linnaa uhkaavat viholliset ja mahtava liittolainen on enemmän, kuin tervetullut. Daniel Tulikilpi on valmis tukemaan Raaseporia, mutta hänen palveluksillaan on hintansa: linnanrouvan kaunis sisar.
Kaari Utrio piirtää jälleen värikylläisen kuvan 1300-luvun armottomasta pohjolasta, jossa kiihkeät ja rohkeat ihmiset taistelevat elämästään. Haukka, minun rakkaani on kuudes romaani KAARIN KIRJASTO-sarjassa. Aiemmin ovat ilmestyneet Viipurin kaunotar, Rakas Henrietta, Vanajan Joanna, Vaskilintu ja Isabella.

Tämän kirjan parissa meni nyt neljä päivää. Tässä oli taas niin sopiva tujaus mennyttä historiaa, hyytävää jännitystä, ripaus romantiikkaa ja tulen lieskoja unohtamatta.
Kaikissa, tähän mennessä lukemissani Kaari Utrion kirjoissa on melkein sama juoni; kaunis neitokainen on pulassa ja raavas suomalainen mies tulee pelastamaan, neitokainen on vastahankaan miestä kohtaan, mutta sodan ryskeen jälkeen ollaan niin auvoista paria, että :) Mutta tämä juonikuvio on kyllä toimiva ja siksi kait mä tykkäänkin Utrion kirjoista :)

 

tiistai 15. tammikuuta 2013

Voi kamala, kamala!!!!

Eilen, kun olin niin iloinen, kun sain maksettua auton viimeisen osamaksuerän, niin viime yönä näin jo kamalaa painajaisunta!
Unessa isäpuoli oli muuttanut mun Almeran sellaiseksi pieneksi koppiautoksi, vähä niinkuin mopoautoksi!!!! Ihan kamala uni, hyi kerta kaikkiaan!!!!!  Meikälikka vollas, kun isäpuolen piti vain korjata jotain autosta, niin olikin puristanut auton pieneksi. Hyi hyi hyi kamalaaaaaaaa!!!!! Onneksi se oli vain unta :)

maanantai 14. tammikuuta 2013

Minä, auton omistaja

Nyt se on tehty. Nimittäin maksettu kolmas ja viimeinen osamaksu autosta isukille.
En olisi osannut arvata, että tämäkin päivä vielä minulle koittaa, että olen ihan virallisesti maksanut auton omakseni.
HYVÄ MINÄ!!!!!!!!!! Edellisestä pirssistä mun ei tarvinnut maksaa mitään, se vain siirrettiin minun nimiini ja maksoin siitä vain löpöt, verot ja vakuutuksen. Nyt tästä nykyisestä autosta sain siis maksettua hinnankin. Että mie olen Niin onnellinen! Johan mä tätä päivää olenkin 18 vuotta odottanut. Ihanaa ja kauheeta :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Enni Mustonen: Lapinvuokko

Sain kirjan huhtikuussa 2012.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2010, 255 sivua.

Rovaniemeläinen Annikki Hallavaara on arvostetun metsänhoitajaperheen ainoa tytär. Hän painaa valkolakin päähänsä keväällä 1939, mutta huoleton ylioppilaskesä päätyy pian sodan kurimukseen.
Annikin valkolakki vaihtuu morsiushuntuun ja vähän myöhemmin jo suruharsoon. jatkosodan alkaessa saksalaiset saapuvat Rovaniemelle ja kielitaitoinen nuori nainen ajautuu 20.vuoristoarmeijan esikuntaan sihteerin ja tulkin tehtäviin - kohtalokkain seurauksin.
Pohjatuulen tarinoissa mennyt ja tuleva sulautuvat yhteen. Ämmi polttaa piippua mökkinsä portailla, ruotsalaisen pakolaiskylän parakissa syntyy tytär, joka antaa äidilleen voimaa palata raunioiden keskelle rakentamaan elämäänsä alusta.

Tämän opuksen luin vuorokauden aikana. Jotenkin tämä tarina veti minut mukaansa ja tätä oli jopa mukava lukea, ei tahtonut illalla pystyä jättämään kirjaa käsistään, ennenkuin alkoi silmiä väsyttään ja oli pakko mennä nukkumaan. Hyvä tarina ja jäi kyllä kivaan kohtaan :)

perjantai 11. tammikuuta 2013

Stephenie Meyer: Uusikuu

Sain tämän pokkarin kesäkuun alussa, viime vuonna.
12.painos, WS Bookwell Oy, Juva, 2009, 547 sivua, WSOY pokkari, suomentanut Tiina Ohinmaa.

MILJOONAT LUKIJAT LUMONNEEN VAMPYYRISAAGAN TOINEN OSA

Bella Swanin mielestä on jotain tärkeämpää kuin itse elämä: Edward Cullen. Vampyyrin rakastaminen on kuitenkin vaarallisempaa kuin hän olisi koskaan voinut kuvitella. Heidän suhdettaan uhkaavat ennakkoluulot sekä läheiset ja rakkaat ja ongelmat ovat vasta alkamassa.
18-vuotispäivänsä kynnyksellä Bella on surullinen, sillä hän ei haluaisi vanheta - Edward kun on ikuisesti 17 vuotias. Vastentahtoisesti vietetyillä syntymäpäivillä hän saa lajhapaperista haavan ja vuotaa verta verenhimoisten vampyyrien edessä...
Uusikuu on jatkoa vuosisadan rakkaustarinalle, joka syttyi kirjassa Houkutus.

Viiden päivän ajan tahkosin tätä pokkaria ja tänään vihdoin sain luettua. Taaskin tätä lukiessa näin sielunisilmin leffan silmieni edessä :) Jännittävän tylsän ihanan mielenkiintoinen opus.
Keskivaiheilla tahdoin hiukan kyllästyä lukemaan tätä ja ajattelin jo, että onko paree jättää kirjan luku kesken ja siirtyä välillä lukemaan jotain muuta kirjaa, mutta hyvä, että pidin kuitenkin pintani ja jatkoin vain lukemista.
Nyt on hyvä mieli, että vuoden neljäs kirja on luettu :) Tämä jää minulle odottamaan aikaa parempaa :)

keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Kotona taas

Tuli oltua yksi yö poissa ja kyllähän on taas niin ihanaa olla omassa kotona, kun pääsin ruokakaupassakin käymään. Nyt ei taas autoni kyllä starttaa vähään aikaan parkkikselta :) Yritän olla, että teen kyläreissun vain kerran viikkoon. Tänäänkään ostanut mitään herkkuja kaupasta. Mun on kyllä pitkän aikaa mieli tehnyt leipoa pieni pullataikina, että sumpin kanssa sais käntynpuolikasta, mutta miten se aloittaminen on aina niin hankalaa???? Sitäpä jään miettimään ihan ite :)

tiistai 8. tammikuuta 2013

Shoppailureissu

Tänään kävimme äitiliinin kanssa pitkästä aikaa "Keskikaupassa" shoppailureissulla. Mulla poltteli joululahjarahat pussissa, joten ei kun menoksi vaan.
Suunnistin tieni melkein suoraan elektroniikka-osastolle ihailemaan kännyköitä, sillä silloinen kännykkäni oli ollut mulla jo 5 ja puoli vuotta, joten nyt oli jo aika vaihtaa vähän uudempaan luuriin.
Olin kahden luurin vaiheilla ja kallistuin pahemman kerran siihen kalliimpaan. Hintana ol 95 euroa, mutta tinkasin 5 euroa pois ja sain, kuin sainkin luurin, Nokia Asha 306:n 90 eurolla :)
Lisäksi ostin shampoota ja hoitoainetta, yhden cd-levyn ja muutaman vaatteen, niin mania meni sen reilut satanen, eli vielä sentään jäikin vähän rahaa, mutta lahjakortti men tyhjiin ja saikin mennä.
Kyllä mä kattelin kirjaosastolla muutamia kirjoja, ihan hipelöinkin niitä, mutta pidin pintani, enkä ostanut yhtään uutta kirjaa, kun hyllyni pursuaa lukemattomista kirjoista :)
Emme käyneet edes ruokapuodissa ja pääsimmekin aika nopsaan kotoreissulle ja sit ei kun tutustumaan uuteen luuriin. En meinannut osata aukasta luuria, painoin pitkän aikaa väärää nappulaa! Hyvä minä!
Latasin luurin ja sit vaan tallentaan nimiä ja numeroita, jotka olin kirjoittanut edellisestä luurista paperille, sillä enhän mä osaa mitään numeroita kopioida toisesta luurista toiseen.
Miehen numero oli eka, jonka talletin uuteen luuriini :)
Kun sain numerot luuriin, pit tietysti kokeilla kuvaviestin lähetystä. No, munhan pit soittaa asiakaspalveluun, että lähettävät mulle kuvaviestiasetukset, kun en niiden tilausjuttua löytänyt saunalahden sivuilta. Saa nähä, millainen on seuraava luurilasku, kääks :) Eka puhelu oli siis asiakaspalveluun.

Oli se vaan kivaa käydä ostoksilla pitkästä aikaa :)

maanantai 7. tammikuuta 2013

Marja Björk: Puuma

Huutonetistä 8.8.2012, 6e pkuluineen. Kirjassa kirjailijan nimmari.
Like Kustannus Oy, Helsinki, Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2010, 203 sivua.

Taas minä laihdun puoli kiloa päivässä, hän ajatteli. Chanel vitonen peittyy kohta tuoreen sperman hajuun. Kun saan selville, mitä partavettä Roy käyttää, ostan Kaukolle samaa.

Malla näkee ikkunasta, että vastapäiseen taloon on muuttanut uusi naapuri, varoituskolmion mallinen mies. Hän pakenee painovoimaa ja virtsankarkailua tämän lakanoihin, jotka ovat puhtaita ja raikkaita, toisin kuin poikamiesten luona yleensä. Pitkä liitto on turvallinen satama, josta käsin seikkailla itseään satuttamatta.

Kun Malla oli lapsi, hänen äitinsä katosi öisin omille teilleen. Tyttö vaistosi, että äiti oli kuori vain, kun omena jonka sisuksen joku oli salaa syönyt. Jääkö Mallasta itsestään mitään jäljelle?


Aloin lukea eilen ja nyt aamulla 5:38 sain luettua. Tässä oli oikeastaan vain pintaraapaisuna sellaista, mitä Puuma-sanalta odotin. En odottanut mitään seksikuvauksia, vaan paremminkin sitä, että nainen ihailee miestä ja että tarina syttyisi pikkuhiljaa. No, tulihan tämäkin nyt luettua ja lähtee hippakirjana eteenpäin.

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Outi Pakkanen: Ruohonleikkaaja

Vuosi sitten saamani bc-kirja, tai siis pokkari.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2010.272 sivua.

Terapeutti Merja Itälän mies Joel on kuollut. Vähän ennen hautajaisia Merja lukee lehdestä kuolinilmoituksen, jossa on hänen edesmenneen miehensä tiedot, arvoituksellinen runonpätkä ja allekirjoituksena "Rakkaasi". Onko Joelillla ollut toinen, salainen elämä? Merjalla itsellään oli lyhyt suhde mieheen, joka kärsi vaimonsa väkivaltaisuudesta. Nyt suhteen päätyttyä Merja joutuu toteamaan, että tehdyistä teoista ei ole helppo karistautua irti.

Aloin lukea tätä eilen ja tänään sain jo luettua. Tämä tais olla nyt kolmas Pakkasen pokkari, jonka olen lukenut ja jokaisesta olen kyllä tykännyt. Mielestäni tämä on sellaista "pehmodekkaria", että tässä ei kamalasti mässytetä murhilla, vaikka joka kirjassa joku aina delaa ja sit sitä tutkitaan ja hutkitaan sopivan paljon ja lopulta tekijä paljastuu. Niin käiv tässäkin :) Hyvä opus, en voi muuta sanoa.
 

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kate Jacobs: Lohturuokaa

Bookplussalta,6.7.2012, 8,95e, 522 sivuinen tiiliskivi :)
Kustantaja Gummerus Kustannus Oy, Helsinki, Painopaikka Bookwell Oy, Porvoo 2011, Suomentanut Päivi Pouttu-Deliére

Mitä useampi kokki, sitä huonompi soppa?
Lohturuoalle on tarvetta, kun elämällä ei tunnu olevan enää mitään uutta tarjottavaa. Kuuluisan televisiokokin Augusta "Gus" Simpsonin ohjelmalla riittää vielä katsojia, mutta tv-aseman johtajat kaipaavat uudistuksia. Niinpä Gusin pariksi (ja harmiksi) ohjelmaan värvätään nuorempi, hyvin kunnianhimoinen kokki, entinen Miss Espanja Carmen Vegas.

Gusilla on kuitenkin taistelutahtoa ja hän päättää itse vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa. Pian kauhan varressa - televisiokameroiden edessä -häärivät myös Gusin tyttäret, huikentelevainen Sabrina ja vakava Aimee, sekä Gusin naapuri Hannah, jolla on omat salaisuutensa. Soppaan sekoitetaan myös uusi apulaiskokki: komea Oliver saa lämpötilan keittiössä kuumenemaan entisestään. Löytävätkö kaikki reseptin oman elämänsä onneen?

"Lohturuokaa on hyväksi sekä sydämelle että sielulle." -BookPage


Tämä oli lohduttavaa luettavaa. Ihana kirja. Suosittelen.

Odotusta

Ensin olin ihan tänä aamuna, että blääh, joko taas,
mutta nyt mä taidankin olla ihan in laav :)
Mikä tätä mieltäni näin viskelee,
laidasta laitaan?
Miksen voisi elää samalla fiiliksellä,
päivästä toiseen?
On ihana Mies, johon saisin
Rakastua, mutta siltikin,
tunne ei ole vielä saavuttanut minua.
Tiedän, missä mättää, asiat eivät ole vielä
selvinneet.
Kunpa uskaltaisin kysyä Mieheltä,
milloin, milloin, milloin???

tiistai 1. tammikuuta 2013

Pimpeli pom!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!!!!!!!!
Minä olen jo ehtinyt yskiä tämän vuoden käyntiin. Heräsin tuossa puoli tuntia sitten ja päälle het hirvee yskänpuuska. Ei pahemmin ole apua yskänlääkkeestäkään. Otin sitä iltasella, ennen unille menoa ja kun pääsin sänkyyn, niin köhi köhi vaan. Eilen oli ihme ja kumma, että jaksoin valvoa yli kahdentoista. Katoin Härmä-leffan, jonka sain veljeltä lahjaksi. Sain oikeestaan kolme leffaa, joista siis olen katsonut jo Tie pohjoiseen ja tuon eilisen Härmän. Vielä on katsomatta Hangover2. Saa nähä, milloin kiinnostaa se sitten katsoa. Katoin muuten raketit eilen illalla töllöstä sieltä Helsingin Senaatintorin ohjelmasta. Ei viitsinyt avata verhoja enää iltasella, että oisin nähnyt pauketta, kuulin vaan. Tänä aamuna seiskalta joku vielä paukutti muutamat raketit.
Niin se vaan vuosi on vaihtunut. Ihan tarkoituksella nukuin tänään pidempään, sillä huomenna alkaa mullakin arki ja on jutteluaika omahoitajalle. Sit on käytävä ärrälle viemässä arvat, jotka menee arvontaan ja osasta saatava manit. Sit on käytävä ostaan uusi päiväkirja ja lamppuja ja pattereita ja apteekissa on käytävä. Johan siinä on hommaa yhdelle päivälle.

Tiinalle kiitokset taas kommentoinnista. Älä pelkää, en aio lopettaa tän blogin pitämistä. Ihan samana jatkuu, vaikka vuosi vaihtuikin. Silloin tällöin kirjoitan pidemmästi ajatuksiani, taas joskus vain kirja-arvioita :)
Ihan kauheeta tuon yskän kanssa, tuntuu, että rinta halkeaa :( No, näillä mennään. Mukavaa tiistaita!!!!!