sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joel Haahtela: Perhoskerääjä

Olen saanut kirjan tämän loppuvan vuoden helmikuussa ylläritoivelistaräpäkkinä. Miettikäätten sitten ihan itte itteksenne, että mitä moinen mahtaa tarkoittaa. Kirja on kovakantien, 189 sivua, Otava Keuruu 2006.

Jokainenhan tietenkin ymmärtää, etten minä vielä tässä vaiheessa kirjoita omia ajatuksiani kirjasta, vaan otteet ovat TAKAKANSITEKSTIT JA LIRPAKEJUTSKAT, NIH! Ettäs sen sitten tiiätte!!!!!!!!!

Muistot ovat hauraita ja läpikuultavia kuin uni, katoavaisia kuin parnassius phoebus.
Romaani, jonka tunnelma vaikuttaa lumouksen tavoin.

Mies saa asianajajalta kirjeen, jossa hänen kerrotaan saaneen perinnön. Testamentin on tehnyt Henri Ruzicka, Suomessa asunut saksalainen, josta hän ei ole koskaan kuullutkaan.
Kun mies lähtee tutkimaan perintöään, hän löytää villiintyneen puutarhan keskellä uinuvan talon, talosta valtavan perhoskokoelman ja kirjeitä Saksasta Anna Prinz - nimiseltä naiselta.
Alkaa matka Eurooppaan ja menneisyyden arvoituksiin.

JA NYT ON MINUN AJATUSTENI VUORO:
Aloin lukea kirjaa jo hyvissä ajoin ennen joulua, sillä yritin saada kirjan matkalle, kun olin hipannut opuksella erästä kanssacrossaajaa jo 13.12., mutta niin vain kävi, että eihän tämän lukemisesta tahtonut tulla yhtikäs mittään, kun ei tämä ollut mitenkään jouluinen opus ja jouluna on jotenkin pakottava tarve lukea vain ja ainoastaan helppoa ja ihanaa joulutekstiä.
Tämän opuksen loppuun saattaminen sitten venähti, sillä luin ennen joulua ja jouluna muutamia muita kirjoja, joista ei hutsittanut tehdä tänne mitään merkintöjä, sanompahan vain, että tämä opus olt jo 101.opus tänä vuonna. Viimeksi olen tainnut tehdä arvion kirjasta numero 92. Että siltä pohjalta.
Tässä opuksessa oli ihan kaunista maisemakuvailua, mutta siltikään tämä kirja ei tuottanut toivottua tulosta minun kohdallani ja ennakko-odotukset kirjasta olivat aika korkealla ja sitten tästä lukemisesta tulikin pakkopullaa saada tietää, mikä oikein olt miehiään tämä salamyhkäinen Henri Ruzicka.
No, ei tämä paha opus ollut lainkaan, mutta odotin vähän vielä monikiemuroisempaa yhteyttä tälle saksalaismiehelle ja perinnönsaajalle. No, menihän se näinkin.
Huomenissa kirja jatkaa matkaansa etiäpäin :)
 

torstai 26. joulukuuta 2013

Vain pelkurit kirjoittaa anonyyminä

Sainpa oikein rakentavaa kritiikkiä Lumilapsi-kirjan arviooni.
Ensinnäkään, minä en ole mikään ammattibloggaaja, enkä pidä blogiani kenellekkään, pelkästään itselleni. En voi tietää kaikkia kommervenkkeja, joita ammatikseen kirjoittavat tietävät. Yleensäkin haluan kirjoittaa kirjapalautteeseeni sen takakansitekstin, enkä ala satuilemaan omaa tarinaa lukemastani, siihen eivät riitä rahkeeni, eikä mielenkintoni istua koneella niin kauaa, että olen analysoinut joka helevetin sanan ja juonenkäänteen lukemastani kirjasta.
Anonyyminähän sitä vittuilevaa palautetta on kiva antaa, mutta minä sanon, että pelkuri on se, joka anonyyminä antaa paskapalautetta. Kyllä jämpti on näin.

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ei tule uni...

Olen tässä tunteroisen verran valvonut ja odottanut unta, mutta ei niin ei. Johan tuota tulikin kolme tuntia nukuttua, että eihän sitä jouluaattoyönä ihminen enempää unta kaipaakaan. Voi jehna sentään. Ottaa vähän kupoliin :( Tahtois nyt nukkua, että sitten huomenna jaksais valvoa.

Hyvää joulua vaan Sinulle, rakas lukijani :)

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Missä rakkaus viipyy???

Olisin niin valmis rakastumaan Mieheen, vaan en tunne sitä ihanaa tunnetta, joka rakastuneena aina on. Missä on vika??? Milloin se ihana tunne oikein tulee??? Olen tuntenut Miehen pian kaksi kuukautta ja se kaiken ihana Rakkaus on niin hukkateillä, miksihän näin on asia? Mitä mun pitäs tehdä, että saisin sydämeeni sen ihanan tunteen? En halua, että kun avaan miehen antamat lahjat tiistaina, että sitten se ahaa-elämys-rakkaus tulee sydämeeni, vaan, että tuntisin rakkautta ihan aidon oikeasti, ilman lahjontaa.

Eilen illalla sain tekstarin entiseltä ihastukseltani, jonka kanssa oli se mystinen suhdesoppa sen 12 vuotta taukoineen kaikkineen ja jonka lopetin syksyllä. Hän toivotti hyvää joulua ja jatkoa minulle. En vastannut heti viestiin, sillä piti varmistaa ensin numero, että tiesin, keneltä viesti oli ja olihan se häneltä, jolle sanoin heippa ja hyvää jatkoa joskus lokakuullakohan se ol. No, menneenä torstaina satuin sitten sytyttämään häneltä saadun kynttilän, se olt niitä tuoksukynttilöitä, joita sain vuosi sitten häneltä lahjana, partyliten, niin eiköhän minnuu alkanut itkettään, kun muistin hänet. Meinasin silloin heikkona kohtana hälle laittaa tekstarin, mutta onneksi sitten Mieheltä tuli viesti, että mun pitäs katsoa rohkeasti tulevaisuuteen. Tottapa hälle kerroin, että itkeä vollotin silloin :( Ja silloin iltasellahan Mies sitten yllätti minut visiitillään :)
Olen miä jo tänä aamuna ehtinyt itkeäkin, kun kuuntelin aamutuimaan Peltor-kuulokkeilla Iskelmä-radioo, josta tuli ihana jolulaulu...
Konsta Jylhän joululaulu

Tämä on pakko lisätä tähän...

Mä annan sut pois

Siipirikko

Älä unohda minua

Päivästä päivään

Hiljainen on laulu rakkauden

Mä putoan

Ehtaa tavara

A Train To Nowhere

Angels crying

Siinäpä niitä ihania biisejä, ollos hyvä :)

perjantai 20. joulukuuta 2013

Eilen olikin ihana ilta :)

Luuriin tuli viesti, en mennyt katsomaan, mitä viestissä luki. Olin aloittanut, luultavasti, vuoden viimoisia sukkia. Luuri soi, en mennyt vastaamaan, kun jouduin purkamaan työtäni ja aloittaa silmukoiden luomisen uudelleen.
Ovi kello soi. Olin valmistautunut sanomaan, että mitään en osta.
Ovella olikin Mies!!!!!!! Ihana virne kasvoillaan :)
Voi, miten yllättynyt mie olinkaan, kun Mies tuli tuosta noin vain kylään :) Kysyi, miksen vastannut viestiin, enkä puheluun. Sanoin nauraen, että miä olin kutomassa ja purkamassa. Mies toi minulle kolme uutta lahjaa aattoa varten. Voi että sentään! Ja mitään en enää odottanut, niin ei kun hän lahjoo minua nyt oikein urakalla. Kaksi mystistä pienehköä lahjaa ja ihan kynttilän oloinen paketti olt se kolmas. Viime rehvauksella sain jo mieheltä pienen joulupussukan, jossa on jotain, en tiedä vielä, että mitä. Jännittävääääääää...... Ois jo pian tiistai ja jouluaatto, sais avata nuo mystiset paketit ja tädin postittaman paketin, jonka hain tässä yksi päivä postista.
No, siis eilen minulla ja Miehellä oli sitten ne viidennet rehvit ja voi sitä suukkosten määrää :D Ihana hän on! Mie taidan pian rakastua.... :)

torstai 19. joulukuuta 2013

Mua vituttaa :(

En pääse huutonetiin, en sitten millään ilveellä, siellä on joku saatanan ihme jökki, mikä ei huoli käyttäjätunnuksia tahi salasanoja, voi vitun viturallaan, että ottaa nyt kupoliin, eikä mieheltäkään tule yhtään kannustavaa viestiä. Kyllä on kaikki nyt persieellään :(

tiistai 17. joulukuuta 2013

Miksei aina voi olla hyvä päivä???

Minulla on taasen vaihteeksi ikävä päivä, sisuskalut on ihan sykkyrällään ja minulla on huono olla ihan joka paikassa :( Olen ottanut ahdistavaan oloon jo kaksi pilleriä ja odotan sitä autuasta olotilaa ja väsymystä, joka näistä lääkkeistä tulee. Siltikään ei ole hyvä olla. Miksei???? Tänään ois pitänyt olla kyläilypäivä, mutta enhän minä minnekään voi lähteä, kun en ole kunnossa. Miksi näitä huonoja päiviä pitää olla???? Miksei joka päivä ois hyvä olotila????Minä vaan kysyn.

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Pauliina Rauhala: Taivaslaulu

Takakansiteksti kopsattu Gummeruksen sivulta, sillä ehdin jo pakata kirjan huomista postitusta varten:
Taivaslaulu kertoo nuoren lestadiolaisparin, Viljan ja Aleksin, tarinan. Heti kun käsi löytää käden, Vilja ja Aleksi näkevät mielessään viiden litran riisipuurokattilan ja pirtinpöydän alta vilkkuvat seitsemänkymmentä varvasta.

9 vuotta ja 4 lasta myöhemmin, Vilja katselee, kun Otso-poika tanssii valkoiset kiharat hulmuten, ja yrittää muistaa, mikä oli se hetki, kun hänen kehostaan hävisi rytmi. Seuroissa naiset katsovat ensiksi vatsaan ja sitten silmiin. Saarnassa nainen kuvataan lintuemona, joka ei pääse pesän uumenista. Sitten tulee päivä, jolloin Aleksi ja Vilja istuvat käsi kädessä äitiyspolilla, ja kaikki muuttuu lopullisesti.

Taivaslaulussa konkreettiset yksityiskohdat avaavat lukijalle näkymän lestadiolaisyhteisön elämään. Suviseurat ovat hakkeentuoksua, keinuvia lautapenkkejä, pitsaa, punaista jaffaa ja Jumalan sanaa. Runollinen kieli kohottaa Taivaslaulun toiselle tasolle, yksityiskohdista rakentuu poikkeuksellisen kaunis kaunokirjallinen teos. Kuvat ihmisen sisimmälle löytyvät luonnosta: Väsyneen äidin nokasta kohoaa huuto, siipisulat kohisevat selässä, on avattava turvavyö, jotta ne mahtuvat kasvamaan.

Taivaslaulu on rakkausromaani, jonka tarina ja kuvat poikkeavat nykykirjallisuuden valtavirrasta. Teoksella on vahva eettinen sanoma. Se on viimeiseen asti elämän puolella. 

Kirja on siis ilmestynyt tänä vuonna ja sivuja kirjassa olt 281. Sain kirjan tänään luettua :) Tiistaina sain paketin, jossa tämä kirja oli mukana.
Kaiken sen häslingin keskellä, mitä tässä kirjassa olt, niin minulle huokui kuitenkin kirjasta sellainen rauhaisa tunnelma. Tykkäsin kyllä lukea kirjaa ja ihmettelin alkuunsa kirjassa olevia blogikirjoituksia, että vieraileeko kirjan päähenkilö Vilja jonkun blogissa, mutta kirjassa paljastuu kyllä blogin kirjoittajan henkilöllisyys, jota en just tässä kyllä kerro, se jääköön arvoitukseksi, jos joku halua lukea tämän kirjan. Suosittelen kyllä lämpimästi tutustumaan tähän opukseen.
Lopussa oleva epilogi kyllä vei kirjan pisteitä minulla roimasti, sillä en oikein ymmärtänyt vertauskuvauksellista kerrontaa epilogissa ja mielestäni sen oisi saanut jättää kirjoittamatta tähän kirjaan. Tämähän olt vain minun mielipiteeni.
Sain tämän kirjan luettuani aakkoshaasteen selätettyä, eli 29 aakkosta, 29 kirjaa :) Hyvä minä!

perjantai 13. joulukuuta 2013

Pikkujoulut tänään :)

Meillä on Miehen kanssa tänään kahdenkeskiset pikkujoulut hih hih :) Saas nähdä, mitä kivaa keksitään. Olen leiponut ne jouluviinerit ja pipareitakin. Tein Miehelle sellaiset ison sydämen, joka pitää vielä koristella, ennen kuin hän ehtii tulla tänne luokseni. En ole rehvannut miestä melkein kolmeen viikkoon ja hiukan jänskättää ja ikäväkin tahtoo olla, mutta pian se helpottaa ja Mies on luonani. Vielä saan muutaman tunnin odottaa ja ottaa lunkisti :D
Mukavaa pikkujouluiltaa vain kaikille ihanille lukijoilleni :)

maanantai 9. joulukuuta 2013

Hyvää nimipäivää

Minulle ihan issellein :) Onpa taas niin mahtava postaus, että ja tuota :)
Ihanaa serkkutyttöstä tässä odottelen kyläilemään. Sais tulla pian, tai mie pistelen nuo jouluviinerit isseksein suihini hih hih ovat niin turkasen hyviä!!!!!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Åsa Larsson: Kunnes vihasi asettuu

Olen saanut pokkarin voitettuani syyskuun kirja-arvonnan 2011 ja nyt vasta tuli pokkari lukuun, yli 2 vuotta oltuaan hyllyssäni.
Otava Kirjapaino Oy Keuruu 2010, 280 sivua, suomentanut Sanna Manninen, kolmas painos, Rebecka Martinsson-sarjan neljäs opus.

Silloin oli yhdeksäs lokakuuta. Ilma oli kylmä. taivas hyvin sininen. Meillä ei ollut aavistustakaan, että kuolisimme. Että huutaisin suu täynnä vettä. Että meillä oli enää viisi tuntia jäljellä.
Huhtikuussa Torniojoesta löytyy nuoren tytön ruumis. Isoisoäitinsä luona asunut Wilma ja hänen poikaystävänsä ovat olleet kadoksissa jo kuukausia. Ruumiinavauksessa selviää, että Wilman ruumista on siirretty. Kiirunan poliisit alkavat rikoskomisario Anna-Maria Mellan ja syyttäjä Rebecka Martinssonin johdolla kysellä kylillä nuorten liikkeistä. Pienessä kyläyhteisössä äärimmäisetkin keinot otetaan käyttöön, jotta enneisyyden salaisuudet säilyisivät salaisuuksina.
Ruotsin lapin karuihin maisemiin sijoittuvassa menestyssarjassa ovat ilmestyneet myös kirjat Aurinkomyrsky, Sudentaival ja Musta polku.

Kirja piti hyytävässä otteessaan kyllä alusta saakka ja kolme iltaa tämän kirjan parissa vierähti hyvinkin jännittävästi.
Jotenkin oli hellyttävää, kun Wilma seikkaili kirjan tarinassa henkiolentona alusta loppuun asti. En osaa nyt muuta sanoa, kuin, että tykkäsin tarinasta, vaikka se niin järkyttävä olikin, että ihan tulee ittellekin kylmä tarinaa ajatellessaan. Mutta kaikki jännä loppuu aikanaan, niin myös tämäkin kirja ja kirja jatkaa matkaansa kenties jo huomenissa, hippakirjana, sillä hippasin tällä erästä crossaajaa maanantaina. Että sellaista.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu :)

Se on sitten joulukuun ensimmäinen päivä. Olen avannut jo kuvakalenterini ekan luukun ja juonut ekan kupin kahvia yhden piparin kera :)
Näin se vuoden viimeinen kuukausi on laitettu käyntiin. Menen hakemaan toisen kupillisen lämmintä suhvetta ja vaihdan sivustolta toiselle. Heippa!

lauantai 30. marraskuuta 2013

SMART-postipaketointia

Harrastin äsken paketointia, sain neljä kirjaa pois silmistä, kun paketoin ne nyt jo maanantain smart-postitusta varten.
Kaksi kirjaa jäi lukematta loppuun, mutta mitäs pienistä, eipähän ole pakottavaa tarvetta lukea, kun ovat jo paketeissa.
Teippiä meni vissiin sen viis metriä, kun väkersin pahveista kirjoille ympäryspaketit. Eipä nuo paketit kauniita ole, mutta mitäs sen väliä, kunhan kirjat pääsevät turvallisesti perille.
Minulla ol muutakin postitettavaa maanantaiksi, niin tuli Marimekon mansikkakassi täyteen paketteja. Onpa niitä sitten huojentava lähteä postittamaan, kun saapi pois ne mielestä, tai sittenhän ne vasta mielestä unhoittuu, kun ovat perillä kohteessaan.
Neljään pakettiin menee sen 20 euroa, mutta vissisti on halvempaa, kuin normipostina lähettää isot kirjat, kun painoivat sen yli 500g ja olivat yli 3 cm, jota niihin helposti-kuoriin saapi laittaa.
Saanpa samalla matkalleen myös lahjahipan yhden lahjan, joka on vissiin vajan kuukauden lojunu pöydällä odottamassa postitusta. Mutta eipähän vastaanottajalle tule kiusausta avata pakettia liian paljoa ennen joulua, kun paketti lähtee vasta matkalleen :)

Nyt on aika tyhjä olo. Mitä ihmettä sitä tekisi seuraavaksi. Aamusta jo koukutin miehen sukkia sen 20 kerrosta molempiin.
Ulkona tuiskuttaa lunta, ei sinnekään huvita mennä ja siivoominen ei kiinnosta, eikä sen paremmin vielä kokkailutkaan. Pöh ja höh :(
Ainakin yksi kiva juttu pyörii mielessä...Tulevat pikkujoulut rakkaan serkkutyttösen kanssa. On jo serkkua ihan ikävä, kun ei olla nähty kesän jälkeen ollenkaan, mutta kivaa illanviettoa kannattaa odottaa :D

torstai 28. marraskuuta 2013

Tylsää, niin tylsää

Mulla on ihan mälsän tylsää. Ei jaksa kiinnostaa telkkari, ei kirjat ei kutominen. Mitä sitä sitten tekis??? Unillekaan ei viitsi vielä mennä. Ei ole niin yhtään mitään kiinnostavaa tekemistä :( Tylsän tylsää :( Rehvitkin on vasta joskus ensi viikolla, että siitäkään ei nyt ole iloa. Että näin tänä iltana.

keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Joel Haahtela: Tähtikirkas, lumivalkea

Sain kirjan viikko sitten, tämä on myös näitä sekaisin syksystä 2013-rinkikirjoja. Kovakantinen, 268 sivua, Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2013.

Takakansiteksti:
Kannet ovat mustat, vahvaa ja hyvää kartonkia, sellaista johon voi luottaa. Kun kirjoitan, on vähemmän yksinäinen olo. Sinäkin olet lähempänä ja tuntuu, kuin rupattelisimme hiljaa.
Mies kirjoittaa muistikirjaan sielunsa ja koko maailman.1880-luvun Pariisista 1930-luvun Saksaan kulkeva romaani kurottaa yli ajan. Se on hauras, mutta horjumaton puheenvuoro reunalla elävien puolesta.

Eilen iltasella aloitin tämän lukemisen. En tahtonut ens alkuun päästä jyvälle tästä kirjasta, vaan lukeminen oli aika pitkälle pakkopullaa. Kuitenkin päätin, että luen kirjan loppuun ja tänään ahkeroinkin puolet kirjasta.
Jotenkin kirjan loppupuolella tuli ahdistava olo, kun luki tarinaa, mutta minkäs  niille omille muistoilleen voip, joita tällainen, masennusta kuvaava opus aiheuttaa. Toisaalta tällaisen opuksen lukeminen on terapeuttistakin, mutta ei tämä opus kuitenkaan lukeudu lempiopuksiini. Kyllä mä olen vahvasti romantikko, joka kaipaa vielä kauniimpaa tarinaa, kuin mitä tässä kirjassa olt. Kuitenkin ihan kiva ja avartava lukuelämys taaskin :) Lukee, ken tahtoo.

tiistai 26. marraskuuta 2013

Chimamanda Ngozi Adichie: Kotiinpalaajat

Sekaisin syksystä 2013-rinkikirjana saatu, puolitoista viikkoa sitten sain tämän ja mahtava järkäle onkin, 522 sivua. Kovakantinen, Otava Keuruu 2013, Suomentanut Hanna Tarkka.


 
Ifemelu ja Obinze tutustuvat teini-ikäisinä Nigeriassa, mutta sotilashallinnon alaisessa maassa ei ole nuorille tulevaisuutta. Ifemelu pääsee opiskelemaan Yhdysvaltoihin. Hänestä kasvaa nuori vihainen nainen, joka kirjoittaa menestyksekästä rotuaiheista blogia.

Ifemelu tasapainoilee amerikkalaistumisen ja afrikkalaisen identiteettinsä välillä, löytää ystäviä ja rakkautta - ja palaa kuitenkin Nigeriaan. Siellä hän tapaa entisen rakastettunsa, joka on kokenut kovia laittomana siirtolaisena Lontoossa. Obinze on perustanut perheen, mutta ei ole saanut Ifemelua mielestään.
 
Kirja vei kyllä mennessään ja tätä oli mukava lukea aina sen 50 sivua kerrallaan, jonka otin päivän urakaksi, sitten vaihdoin ja otinkin urakkaan toiset 50 sivua lisää ja muutamana viime päivänä luin sen 100 sivua kahdessa osassa, mutta samana päivänä. Olipas hankalasti selitetty.
Tämä oli eka kirja tältä kirjailijalta, jonka olen lukenut ja tykkäsin tästä Ifemelun ja Obinzen tarinasta, vaikka alkuun nämä oudot nimet hiukan häiritsi lukemista, mutta aika pian siihen tottui. Jotenkin alkuun tuli kovasti mieleen Mma Ramotswen tarinat ja yritin karistaa niitä mielestäni ja puhdistaa ajatukset vain Ifemelun ja Obinzen rakkaus-ja kasvutarinalle.
Oli kyllä ilo lukea tätä kirjaa, mutta ei tämä ihan pääse samaan sarjaan Lumilapsi-rinkikirjan kanssa, mutta hyvää ja avartavaa luettavaa tämäkin oli.
 

 

maanantai 25. marraskuuta 2013

Deittisuhteessa

Sitähän se on, deittailua, kun ei vielä seurustella. Miehen kanssa vähän juteltiin lauantaina, että mikä tämä juttu nyt oikein on ja hän ehdotti, että vaikeasti selitettävissä oleva suhde, mutta kyllä tuo deittisuhde on paljon kauniimpi sana :) Ollaan sitten sitä :)
Ihan ihanasti ne rehvt meni, ei siinä mittään. Oli taaskin monen tunnin kestävät rehvit, muttei vielä ihan aamuun saakka kestävät kuitenkaan hih hih :) Kenties vielä joku kerta niinkin.
Ihanasti satoi lunta, kun mies lähti kotiin. Kyllä siinä tuli halittua ja pusuteltua aika pitkään, ennenkuin hän pääsi lähtemään.
Minusta jo rehveillä tuntui siltä, että olen ihan rakastunut miehen, niin ihana hän kyllä on.

Tänä aamuna kävin pitkän pitkästä aikaa postituslenkillä, viemässä tien varren laatikkoon yhden kirjapaketin, en viitsinyt vielä lähteä kylille ajelemaan, niin sainpa siinä sitten raitista pakkasilmaa ja käppäilylenkin tehtyä :) Hyvä minä!
Lenkin jälkeen oli mukava keitellä aamusuhveet ja nauttia ihan rauhassa lämpöisestä kahvista. Sitten jo pit päästä kutimien kimppuun ja valmistuivat reilussa varttitunnissa punaiset sukat. Oiskohan olleet sukat nro 15 ja vielä ois deittimiehelle tehtävä sukat, oikein pitkävartiset kuulemma :)

Nyt menen hetkeksi pelaamaan jewel epiciä facebookkiin :)
Heippa ja mukavaa maanantaita, rakas lukijani :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

Tänään taas

Nimittäin olisi tiedossa rehvipäivä numero 3. Vielä ei jänskätä näin aamusta, sillä olen täällä vasta aamukahvilla ja mies sanoi tulevansa vasta iltasella. Minulla on siis koko pitkä päivä aikaa valmistautua kohtaamiseen. Onhan tuossa viikon aikana ollut monenmoista tunnetta matkassa, niin ahdistusta, kuin suuttumustakin. Miehen kanssakin keskusteltiin mun ahdistuksesta ja se tuntui hyvälle kertoa, miltä tuntui. Tässä nyt on tapahtunut yhtä ja toista ihan pienen ajan sisään ja nyt otetan vähän iisimmin, kenties :)
Kävin hakemassa lisää kahvia ja pikkulintusillekin piti viedä aamuruokaa, kun pömpeli oli ihan tyhjyyttään ammottava ja lintusia pyöri sen ympärillä. Nyt saa joka päivä käydä viemässä ruokaa niille, kyllä siinä niin paljon lintusia nyt käy. Ihan ihanaa, miä tykkään seurata niitä, kun käyvät syömässä laudalla :) Onneksi en ole ainut lintujen ruokkija, vaan tuossa naapurinmies kanssa näkyy ruokkivan lintuja, hänellä on oikein sellainen pitkä pönttö lintuja varten, toivottavasti siellä on ruokaa linnuille. Toisessa naapurissa asuu sitten kissoja, joista mie kyllä tykkään, mutta toisaalta taas en tykkää, kun kesällä kävivät kuseksimassa ja paskomassa mun pihan laatoille. Senkin roikaleet!
Taidan tehdä aamun ilokseni muutaman euron oston huutonetissä, ihan vain siksi, että on jotain odotettavaa. Huuto sulkeutuis tänään päivällä ja en tiedä, ehdinkö sitten koneelle ja muistankokaan. Niin, nyt lähtee rahat palamaan hih hih :D

torstai 21. marraskuuta 2013

Ottaa kupoliin

Minnuu raivostuttaa tämä tunne, joka sisälläni velloo..
Olen kutonut tänään sukkia yhteensä 60 kerrosta ja lukenut erästä rinkikirjaa 100 sivua ja siltikin minusta tuntuu, että en ole tehnyt tarpeeksi tämän päivän osalta. Miksi tällainen tunne on sisällä?
En ole nukkunut päiväunia, enkä juonut päiväkahvia.
Raivostuttavaa, kun en ole levännyt kuin sen viisi minuuttia ennen kaunareitten alkua, olin sängyllä pötkölläni. Minnuu ahistaakin tämä raivostuttava tunne. Ja väsyttääkin. Taidan vetästä napin huuleeni ja lähteä vain unille, että tulisi aamu nopsaan.
Heippa!

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Harjoitin ostoterapiaa :)

Minulla olisi taas kauhia innostus ja kaipaus tuhlata rahaa, jota välttämättä ei ole. No, keksin sitten, että maksanpa säästötililtäni jo tulevia laskuja veks ja sinne meni melkein parisataa euroa tuhkana tuuleen. Ei oloni ole yhtään sen parempi, kun tekisi mieleni tilata jotain kivaa, tai tehdä muistilistalla huutonetissä olevista tuotteista tarjous, on siellä muutama osta heti-tuotekin, jotka kyllä kovasti syyhyttää sormia, aina kun käväsen koneella. Niin, että oikein harmittaa, kun kiellän itseäni justaan viime tipassa, että ei! En tarvitse justaan nyt tuota juttua, mutta se halu, se halu siihen tuotteeseen on niin järkkymättömän kova!!!! Mikä avuksi??? Muutakin kuin pysytellä kaukana koneesta???

maanantai 18. marraskuuta 2013

Ahdistusta ilmassa

Joopatijoo, rehvit meni liiankin hyvin.
Mies on kerta kerralta ihanampi ja nyt minulle onkin iskenyt ahdistuksenpoikanen; Haluanko tätä sittenkään????
Miksi kaiholla ajattelen miestä, joka ei ole niin ihana, kuin tämä, jota olen nyt kaksi kertaa rehvannut???
Miksi mä ehdoin tahdoin haluisin vain sydänsuruja ittelleni???
Miksen mä osaa ottaa iloa irti siitä, mikä nyt on elämääni tullut???
Miksi minulla on tämä ahdistus päällä????? Onneksi ei ole iltapäivän jälkeen tullut mieheltä viestiä, olen saanut siltäosin olla rauhassa. Mutta mikä on tämä matonen, joka möngertää minussa ja iskee ahdistuksen lailla päälleni??????
Miksi????????????????

perjantai 15. marraskuuta 2013

Rehvipäivä :)

Juu-u, tänään rehvaan ihanan miehen, johon olen jo jonkin verran ihastunut.
Pari viikkoa tässä ollaan lämmitelty juttua ja tänään on jo uusintarehvit, joihin tässä pikkuhiljaa jo valmistaudun.
Ihania viestejä olen häneltä saanut viime rehvauksen jälkeen, voi syötävä sentään... :)
En vielä tohdi olla onnellinen, muuta kuin ihan hippusen verran, kun vasta tutustumislinjalla mennään. Mutta hauskaa hänen kanssaan ainakin viime rehveillä oli, joten hauskuutta on siis tälle illallekin odotettavissa, luulisin näin.

torstai 14. marraskuuta 2013

Outi Pakkanen: Muistivirhe

Maaliskuussa tänä vuonna saatu pokkari, 317 sivua, Otava Keuruu 2010, Seven pokkari olt tämä kirja, mutta tähän päivitykseen lainasin elisa-kirjan kuvaa.

Meri ja Tuuli ovat identtiset kaksoset, mutta ihmisinä täydellisen erilaiset. Kun toinen naisista katoaa, kukaan ei tiedä, onko kyseessä rikos, onnettomuus vai tahallinen katoamistemppu: Löytyykö vastaus menneisyydestä, muistivirheestä?
Outi Pakkasen tyylikkäät kaupunkidekkarit paljastavat hyytävästi arkielämän taakse kätkeytyvän raadollisuuden.

Tykkäsin taaskin tästä Pakkasen opuksesta. Olen jotenkin oppinut tykkäämään Pakkasen kirjoitustyylistä. Hauskaa oli sukuillallinen, jossa olt monenkirjavaa sakkia, mutta siinä olisi saanut olla enempi niitä hauskoja toiselle piikittelykohtauksia, nyt se meni jotekin ohitse liika helpolla. Jotain jäin kuitenkin kaipaamaan tähän kirjaan lisää, mutta loppu oli kivan avonainen, saapi itse pähkäillä mielessään, että kuinka kenellekin tulee käymään.
Olen toivelistahipannut tällä jo kaksi viikkoa sitten ja huomenissa saan tämän vihdoin postitettua eteenpäin :)

tiistai 12. marraskuuta 2013

Taaskin kyläilypäivä tiedossa :)

Juu, tässä pari tunteroista saan olla vielä kotosalla ja sitten on startattava auto liikenteeseen ja kohteena määränpää tuolla reilun 10 kilsan päässä. Ja minnuu jänskättää, kun menen tämän ystävättären luona nyt ihkaensimmäistä kertaa käymään. Ainahan mua jänskättää lähteä liikenteeseen, vaikka on ihan tuttua seutua muuten, minne menen, että ei tarvitse katran kanssa suunnistaa minnekään erikoiseen paikkaan. Onhan se kivaa, että vaihteeksi pääsee pois kotinurkistavähäksi aikaa :)
Tällä viikolla onkin ohjelmaa ihan urakalla, kun ei mulla ollut vapaapäiviä kuin keskiviikko ja perjantai ja perjantainakin vissiin pitää käydä kaupassa, kun ei sitten lauantaina pääse, kun opn koulutus, koko viikonlopun. Nyt tulee se kirjailija Tomi Kontio sitten pitämään koulutusta, sekin jänskättää kovasti. En olekaan ehtinyt lukea hänen kirjaansa, joka kirjahyllysäni on, mutta aion ottaa sen lauantaina mukaan, joskos saisi häneltä nimmarin siihen kirjaan :)

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Eowyn Ivey: Lumilapsi

Bookcrossing- Sekaisin syksystä 2013-rinkikirjana saatu tiistaina 29.10.2013, kovakantinen opus, 418 sivua kiitoksineen kaikkineen. Suomentanut Marja Helanen, Bazar Kustannus, Painopaikka Bookwell Oy, Juva 2013.

LUMOAVA KUIN TALVEN ENSILUMI
1920-luvun Alaska on julma paikka asua ja elää. Sen tietävät Jack ja Mabel, lapsettomuuttaan sureva uudisasukaspariskunta. He ovat ajautumassa erilleen - jack raataa maatilalla perheen elatuksen eteen ja Mabel taistelee yksinäisyyttä ja epätoivoa vastaan. Kun ensilumi pitkän ja kylmän syksyn jälkeen sataa, hetkellinen ilo ja toivo saa heidät rakentamaan lumesta lapsen. Mutta aamulla lumilapsi on poissa.

Pariskunnan pihapiirissä alkaa liikkua pieni tyttö, metsän lapsi. Hän kutsuu itseään Fainaksi. Tyttö elää yksin keskellä Alaskan villiä luontoa ja metsästää rinnallaan puninen kettu. Pikkuhiljaa Jack ja Mabel oppivat ymmärtämään Fainaa ja alkavat rakastaa tätä kuin omaa lastaan. Mutta kesyttömässä Alaskassa mikään ei ole sitä miltä näyttää. Totuus Fainasta muuttaa lopulta heidät kaikki.

Lumilapsi on Eowyn Iveyn esikoisteos, sydäntäsärkevän kaunis tarina, jossa on  taikaa.

Eowyn Ivey on syntynyt Alaskassa. Kirjailijan nimi lausutaan ei-ou-win. Hänen äitinsä antoi hänelle nimen taru sormusten herrasta- henkilöhahamon mukaan. Ivey opskeli viestintää ja luovaa kirjoittamista Western Washington Universityssä ja Alaskan yliopistossa. Ennen kirjailijaksi ryhtymistään hän työskenteli toimittajana lähes kymmenen vuotta Frontierman-sanomalehdessä ja kirjoitti novelleja ja tarinoita eri julkaisuihin. Hänet on palkittu muun muassa kolumneistaan.
Ivey asuu miehensä ja kahden lapsensa kanssa keskellä Alaskan viilliä luontoa. Arjen rutiinit, kuten eläintenhoito, hyötykasviviljely, juomaveden hankkiminen, metsästys, metsätyöt ja puulämmittäminen tuovat rytmin perheen päiviin.

Halusin saada tähän kirjoitelmaani tuon kirjailijan esittelytekstinkin, kun se kuvaa niin ihanasti kirjailijaa ja hänen elämäänsä.
Tämä kirja oli todellekin puoleensavetävä opus. Välistä ihanan hakea ja välistä aika karmaiseva kaikkinen metsästys- ja riistan tappokuvauksineen. Niistä en oikein tykännyt, mutta jatkoin siitä huolimatta lukemista. Ihanan riipaiseva loppu tällä oli ja epilogin lukeminen lopussa meni ihan itkien, kun teki niin ilikiältä päästää tästä kirjasta irti. Tämän ihanampaa kirjaa en ole kyllä aikoihin lukenut. En voi muuta kuin tykätä lukemastani. Vielä kun osaisin sen jotenkin kauniisti kiteyttää, traagisenkaunis tarina! Siinähän se olt, hyvä loppukaneetti :)

maanantai 4. marraskuuta 2013

Sataa sataa ropisee ja lotisee

Kävin tänään pitkän pitkästä aikaa shoppailureissulla Keskisen Joulumaassa. Hiukanko petyin, paljon mainostettuun miljoonakirjatoriin, pari vaivaista pöytää jotain ihmeen sotakirjoa ja muutamat opukset naisille tarkoitettuna. Eipä huvittanut ostaa miljoonakirjoja, mutta sitten uutuushyllystä tuli napsastua mukaan Laila Hirvisaaren uusin Me, Keisarinna-opus, kun oli vain 24,90e ja sehän olt aikas paksu opus, reilut 500 sivua kahlattavaa, sitten joskus, kun olen lukenut sarjan eka osan Minä, Katariina. Mukaan tuli myös jotain jouluista kivaa, lankakeriä ihan kahdeksan kipaletta sellaisia ihania vauvalankoja, tais olla ihan 100g:n keriä ja vain 2,50e kipale. Niitähän pit ostaa sitten neljää eri väriä, kun oli niin syötävän ihania :) Vielä sinne jäi joitakin värilaatuja, jotka oisin kans halunnut, mutta joskoshan nuilla pääsisi alkuun :) Meinaan tehdä niitä junasukkia sitten oikein urakalla, kunhan pääsen nuista joulusukkakutomuksista eroon. En tiiä, ehdinkö tehdä tarvittavat määrät sukkia, kun pitäs vielä tehdä ainakin neljät aikuisten sukat ja mulla on yhdet kutimilla. En enää muista, kuinka monennet nämä kutimilla olevat sukat nyt ovat, kun tein niitä muksujen sukkia, ai niin ja niitäkin pitäs tehdä. Voi että, iskeeköhän mulle ressi nuista sukista??????
Tänää askartelin sitten vaihtelun vuoksi ekat joulukortit, puolet enkuksi ja puolet suomeksi, siis tekstit oli enkkua ja suomea. En saanut vasta kuin 12 kipaletta tehtyä, ei jaksa yhtä hommaa tehdä liikaa. Sitten tuli taas kudottua ja pian taas pitäs mennä kutomaan, joskos sasi tänään tehtyä sukat siihen pisteeseen, että huomen aamulla sais ne loppukavennettua. Kuuntelin muuten syksyn kaksi ekaa joululevyä, viime jouluna lahjaksi saatua joululevyä ja Elviksen joululevyä. Sitten pit jo kuunnella hiljaisuutta.
Mulla on ihan sellainen tunne, että mä en mee enää tänä vuonna käymään tuolla Keskisellä, sinne menee vain rahaa ihan rutosti. Nytkin, vaikken paljoa mitään ostanut, ni meni 75 euroa, no se kirja ja langat vei melkein 50 euroa, sit ostin isänpäivälahjan ja vähän tietty suklaata, hyi mua, mutta kun teki niin valtavasti mieli ja nyt vaan öllöttääkin suklaan haju. Pöh ja höh ja silti sitä pitää aina silloin tällöin ostaa. On se jännä juttu.

perjantai 1. marraskuuta 2013

10004

Kiitos kävijöille :) Oiskohan aika muuttaa toiseen blogiin, kun kymppitonni täyttyi :) Niin kävi edellisellekin blogille... :)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Linda Olsson: Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta viime tortsina lainattu äänikirja, 7 cd:tä, kesto 8h 16 minuuttia, suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi, lukija Seela Sella, Gummeruksen äänikirja, 2005.

Vanha Astrid asuu pienessä ruotsalaisessa kylässä lähes erakoituneena. Kylän väki on leimannut hänet kummajaiseksi ja noidaksi. Eräänä talvisena päivänä kylään muuttaa Veronika, kolmikymppinen kirjailija, joka kirjoittaa mökissään ja yrittää toipua suuresta menetyksestä. Lettujen ja mansikkahillon äärellä käytyjen keskustelujen myötä naiset löytävät toisistaan lohdun ja sielunkumppanin.

Oli kyllä mieluinen äänikirja ja Seela Sellan ääntä oli kiva ja välillä kylläkin unettavakin kuunnella ja osa tarinasta meni unessa, mutta ei se haitannut. Koskettava tarina ja mikä ihaninta oli se, kun tässä tarinassa kuvailtiin niin herkullisesti metsämansikoiden tuoksua ja makua, saattoi ihan itsekin suussaan maistaa kyseisen ihanan maun. Ja mikä ihana kansikin tässä äänikirjassa ja myös kirjassakin on! Tykkäsin, ei voi muuta sanoa :)

Ihanaaaaa :)

Vitutus on tiessään, kiitos eilisten muutaman keimon ja hyvin nukuttu yö :)
Sain postissa kirjapaketin, jonka mukana olt Roosa-nauhakeräyksen mukaisesti pieni geisha-suklaapatukka, jonka jo tietenkin söin :)
Miksikö minnuu eilen vitutti, aika hyvä kysymys, sillä siihen on ihan hyvä selityskin.
Olt eilen ihanat rehvit misterin kanssa ja sit kun olimma juomassa kahvia, hänelle tuli kauhia kiire lähtee muka hakeen kukkakauppaan unohtuneita kukkia. Aika hiton hyvä selitys! No kyllähän mä arvasin, että miestä ei enää näy, eikä kuulu, vaikka sanoi, että tulee ihan pian takaisin.
Näin minut jätettiin yksin ihmetteleen, että mikä meni mönkään............................

tiistai 29. lokakuuta 2013

Turhaan täällä käytte...................................................

ei täällä ole mitään  uutta, Ryyppääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääään tänääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääään.......................... Siitäs saatte, mua vituttaa ihan suomeksi sanottuna!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

maanantai 28. lokakuuta 2013

Aki Ollikainen: Nälkävuosi ÄÄNIKIRJA

Kirjastolta viime torstaina lainattu äänikirja. Siltala, 3cd:tä, 3h 44 min. Lukijana Antti L. J. Pääkkönen, äänitys Silencio BTJ äänikirjat. 2013.

"Nälkä on se kissanpentu jonka Paju-Lauri pisti säkkiin ja hukutti avantoon." Näin ajattelee pieni Mataleena tarpoessaan uupuneena hyytävän lumituiskun keskellä, äitinsä jalanjälkiin  askeleensa huolellisesti asettaen. Loputon talvi  ja armoton nälkä ovat tehneet ihmisistä eläimiä toisilleen, vaelluksellaan Mataleena perheineen kohtaa todellisuuden, jollaista on vaikea enää nykypäivänä kuvitella.
Samaan aikaan toisaalla tuskailevat parempiosaiset Renqvistin veljekset omien elämänkysymystensä kanssa. Kun Renqvistien ja nälkäisten vaeltajien tiet yhtyvät, inhimillisyys voittaa viimein kaiken kärsimyksen keskellä.
Aki Ollikaisen Nälkävuosi vie lukijansa keskelle suuria nälkävuosia, ajanjaksoon, jolloin kuoleman väri oli valkoinen ja se valkoinen levittäytyi kaikkialle. Kirja voitti helsingin Sanomain kirjallisuuspalkinnon. Ilmestyi Siltalan kustantamana 2012.

Tämän kuuntelin ihan kokonaan tänä aamuna. Ensin olin, että häh mitä ja täh, missä tässä nyt mennään, kun oli jos jonkun "kirjaa", eli tarinanpätkistä koottu tarina, joka jo hyvän vauhtia mennessään vasta otti minut mukaansa ja pääsin juonesta kiinni. Aika rankan raakaakin tekstiä, mutta hyvin voin kuvitella, että tuohon 1860-luvun aikaan moinen kielen käyttö sopi kyllä. Aikasta tavalla sellainen hyvin raaistuneen elämänmakuinen tarina, joka kyllä kannatti kuunnella loppuun asti ja lopulta tuli se tykkääminen tätä äänikirjaa kohtaan, ei siis yhtään hullumpi, vaan oikeastaan hyvä äänikirja :)

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Riikka Pulkkinen: Totta ÄÄNIKIRJA

Kirjaston äänikirjana lainattu ja justaan kuuntelu lopetettu. Sisältää 9 cd:tä ja kesto 10 h 40 min. Minulla oli tämä kirjakin ostettu kirpparilta, mutta laitoin lukemattomana menemään eteenpäin.
Otava 2011 Äänitys Silencio Oy, Lukija Elsa Saisio.

Totta on kertomus kolmen sukupolven naisista, muistin pettävyydestä, valheen armollisuudesta ja ehdottomasta rakkaudesta. Riikka Pulkkinen kuvaa herkin vedoin niitä pieniä liikkeitä, joilla ihmisen mieli käsittelee kaikkein isoimpia asioita.
"Rakkauden alku tarvitsee unia. Se tarvitsee heräämistä unista, ajatuksia joita ei osaa heti paikantaa. Se tarvitsee välimatkan, etäisyyden jonka voi kuroa umpeen palauttamalla mieleen toisen yksityiskohdat; sellainen suu, leuka. Sellainen painauma ranteessa. Ja se katse! Entä se nauru! Ja se lause puista!"

Tässä nyt tuli vähän samantyylisyyttä, kuin joku hetki aiemmin kuuntelemassani Sofi Oksasen kirjassa, että hypitään aikakaudelta toiselle, vaikka sitten mitään muuta yhtäläisyyttä sei ollutkaan. Eipä tämä kirja pääse lempiopuksien pariin, mutta ihan sivistyksenäkin halusin kuunnella tämän äänikirjan, sillä tämä olt niin monen bookcrossaajan toivelistalla, että ihmetyttää kyllä, notta miksi? Ei tässä nyt mitään maata mullistavaa tapahtunut. Päällimmäisenä jän mieleen se naisen kuolema ja siinä samalla tuli muisteltua omaa mummoa, mutta onneksi ilman itkua tällä kertaa :) Ihan jees äänikirja, mutta kirjana tuskin oisin jaksanut lukea loppuun.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Ruma kreivitär ÄÄNIKIRJA

Joo, kuten kuvasta näkyy, niin on huutonetin kuva, anteeksi, ei löytynyt tähän hätään parempaakaan.
Äänikirjana torstaina kirjastosta lainattu, 8 cd:tä, kerto noin 7 tuntia. Mulla oli onneksi kirjanankin tämä, sillä parissa kohdassa cd:t ei kuuluneet hyvin ja vika cd lakkasi kokonaan kuulumasta kesken tarinan. Olt kaikki cd:t niin kamalan naarmuisia, että :(
Tammen äänikirja, lukija Lis Lavola.

Takakansiteksti:
Mies merten takaa saapuu keisarin Helsinkiin sekoittamaan säädyt ja suunnitelmat. Varakas tehtailija hämmentää pikkukaupungin seisovaa vettä ja neitojen sydämiä.
Augusta on kaunis, rikas ja ylhäinen. Carolina on kaunis ja rikas, mutta ei ylhäinen. Dorotea on kaunis ja ylhäinen, mutta ei rikas. Julia on ylhäinen, mutta ei kaunis, eikä rikas. Jokaisen on löydettävä aviomies empireajan Helsingistä. Vanhanpiian kohtalo on tyly. Ruma kreivitär on vanhanajan hilpeä tapakomedia, kupliva kuin samppanja Seurahuoneen tanssiaisissa.

Mua kismitti alussa nuiden keskeisten henkilöiden kertominen, sillä niiden kuvaaminen ja missä asuivat, unehtui kyllä hetimiten. Jotenkin ihan turhaa kerrontaa kirjassa sellainen. Riittäisi, kun kirjailijalla itsellään olisi ne ylhäällä. Ei kirjassa tartteisi olla niin tarkkaa kerrontaa, mutta tämä on jotenkin ominaista näissä Utrion kirjoissa. Nuiden naisten tarkka kuvaaminen meni kyllä ohi korvien ihan kympillä, en muistanut tarinan alettua, kuka oli kaunis, rikas ja kuka ylhäinen, enkä viitsinyt sitä tarkastaakaan.
Keskivaiheilla tarinaa uni vei mennessään, sillä kuuntelin tietenkin tätä äänikirjaa sohvalla potslojottaen.
Tulihan tämäkin kuunneltua ja sai hyllystä pois yhden kirjan, jouduin muuten lukemaan kirjasta viimeiset noin 8 sivua, sillä äänikirja loppui kuulumasta paljon ennen loppua, että jotain hyötyä tästä 2003 ilmestyneestä kirjasta oli :)

torstai 24. lokakuuta 2013

Kasvu

Nimeni on sukka, villasukka nimenomaan.
Oli aika, kun olin vanhanmuorin sanomana; pässin pökkimää villaa.
Ennen kehruumolla käyntiäni oln ensin hentoisen pehmoista karitsan villaa, sittemmin aikuisen lampaan, ehkä hiukan nurmella nuhraantunutta, villaa.
Voi, kun pääsin vyyhtinä vanhanmuorin käsittelyyn; nopeasti hän kieritti, vanhaaisäntää apuna käyttäen, minusta valmiita lankakeriä. Pirtin pöydän kulmalla odottivat jo kahdet sukkapuikot malttamattomana työhön ryhtymistä.

Vanhamuori otti yhden puikon, pyöräytti langastani ensimmäisen silmukan.
Oi, näin kauniisti syntyi ensisilmukka. Nopeaan muori oli luonut tarvittavan määrän silmukoita ja työ pääsi todenteolla alkamaan.
Muori kutoi ensin 10 kerrosta ja otti vaihteeksi toiset puikot ja loi taas sukkien tarvitseman määrän silmukoita ja kutoi tämän sukan vartta 10 kerrosta. Näin, vuorotellen 10 kerrosta kerrallaan syntyi lämmin, pässin pökkimän villainen sukan varsi.

Sitten oli vuorossa kantalapun kutominen.
Tässä osiossa kudotaan vain kahta sukkapuikkoa, joka toinen silmukka kudotaan ja joka toinen silmukka nostetaan kutomatta.
Nurjalla puolella kudotaan täydet kaksi puikollista nurjaa, ihan jokainen silmukka.
Vanhamuori laskee oikealta puolelta kantalapusta pitkät silmukat, että niitä on 12 kappaletta. Sitten hän kutoo toisen sukan kantalapun.
Vaihtaa taas työtä ja alkaa tehdä kantalapun kavennuksia; ensimmäinen puikko kudotaan, kuten kantalapussa; joka toinen silmukka nostetaan kutomatta. Toisella puikolla kudotaan esimmäiset kuusi silmukkaa ja seitsemäs ja kahdeksas silmukka kudotaan yhteen. Loput puikon silmukat jäävät odottamaan. Käännetään työ nurjalle puolelle, jossa ekan tarjolla olevan puikon silmukat kudotaan nurjana ja seuraavan puikon seitsemäs ja kahdeksas silmukka kudotaan nurjana yhteen ja taas loput silmukat jäävät odottamaan ja käännetään työ oikealle puolelle.
Taas kudotaan ekan tarjolla olevan puikon silmukat ja seuraavan puikon seitsemäs ja kahdeksas kudotaan oikeana yhteen. Tätä jatketaan, kunnes yhteenkudottavat silmukat on kudottu loppuun. Sitten on toisen kantalapun silmukoiden kavennusten vuoro. Kudotaan, kuten edellä kerroin.

Taas muori vaihtaa työtä ja alkaa nostaa kantalapun syrjästä silmukoista puikolle, kenties 14-16 silmukkaa nousee kumpaisestakin sivusta. Muori on tarkka, että molempien sukkien kantalappujen sivuista nousee yhtä monta silmukkaa. Sitten muori aloittaa sukkaosan kutomisen. Hän kaventaa joka kerroksella nostettuja silmukoita; kutomalla joko puikon alussa tai lopussa kaksi silmukkaa yhteen, riippuen siitä, kummalla puolella kantalappua hän on kutomassa.
Saatuaan jokaiselle puikolle 14 silmukkaa, muori vaihtaa taas toiseen kutimeen ja alkaa joka kerroksella kahdelle puikolla kaventaen kutoa, kuten teki ensimmäiselle sukalle.

Kun molemmilla sukkien puikoilla on 14 silmukkaa, muori tekee varmistuslaskelman kantalappujen sivusta kudotuista kerroksista. Hän kutoo työt siihen kohtaan, että on 20 kerrosta kudottu molempiin sukkiin. Sitten muori huokaa helpoituksesta, alkaa vimmattua vauhtia kutoa toista sukkaa, mielessään hän laskee kerroksia; 10 tai 20 kerrosta ja työn vaihto toiseen sukkaan.
Kun kerroksia on molemmissa sukissa yhteensä 60, on taas aika kaventaa. Joka sukkapuikon alussa ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen, sitten kudotaan välikerros ja taas kavennuskerros. Muori kutoo kavennuskerroksia niin kauan, kunnes puikolla on enää kaksi silmukkaa, jolloin muori katkaisee langan ja vetää sen silmukoiden läpi.
Muori tekee kavennukset toiseenkin sukkaan ja avot, sukat ovat viimeistelyä vaille valmiit. Muori vetää varovasti virkkuukoukulla sukan kärjessä olevan langan sukan sisäpuolelle ja kääntää koko sukan nurin päin ja tekee kärjen päättelyn. Lopuksi hän päättelee myös sukan varren alussa olevan langanpätkän. Tekee toiselle sukalle samoin ja näin minusta tuli sukka; villasukka.

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Uusi aamu, parempi mieli

Heräsin itestään ennen kellon soittoa aamulla. Olen syönyt jo aamupalan kera kahvin. Pitäs tästä alkaa valmistautua kirjastolle lähtöön. Kurssitus on tänään ysistä kahteentoista, eli kolme tuntia, vaikka aiemmin mä olen laskenut, että tänäänkin on neljä tuntia. No, kolmessakin on ihan tarpeeksi.
Aamupalan jälkeen tuli kudottua nuita pikkusia vauvajuttuja. Sain bc-puolella jo kolmelta immeiseltä tilauksen yllätykseen ja olen siitä iloinen, kun itse menin ja tarjosin, että saapi minulle ilmoittautua privaviestillä, niin laitan sitten kutomusta postiin aikanaan :) No, ekat vauvajutut on tulollaan. Luulin, että Nalle-lanka on pehmoista, mutta aika karhealta se kutoessa tuntuukin, ikävä kyllä, ei voi mitään. Pitää iltapäivällä käydä lankavarastoa läpi, joskos sieltä löytyisi jotin pehmeääkin lankaa.
Kysyin jo eilen aamulla äiteeltä apuja lankaongelmaan, jos hälle sattuisi vastaan jotain pehmeää lankaa, niin ostaisi minulle kaksi kerää, niin saisin tehdä niitä vauvajuttuja nuiden isojen juttujen lomassa. Jänskässä saapi olla, kuinka käypi.
Nyt se on suljettava kone ja laitettava ittensä menokuntoon. Toivottavasti auto ois lähtenyt tänäänkin lämmitykseen, eilen ainakin oli ja kyllä oli mukava lähteä lämpöisella autolla liikeneetseen. Täällä vieläkin pakkasta - 9,6 astetta ja lunta tosiaan on maassa...Ihan siis talvi on jo.

lauantai 19. lokakuuta 2013

"Tuollainen ei ois mennyt koulussa läpi!"

ja päälle oikein saatanan paskanen nauru! Voi ristus notta minnuu kiehuttaa sen yhen ämmän kommentti kirjoittajakurssilla tänään mun tarinasta. Arvatenkin en enää suostu kyllä piruuttanikaan mitään siellä lukemaan, kun sain tollasen palautteen. PERKELE, että minnuu raivostuttaa ihan helevetisti. En aio pyytää anteeksi näitä kiroiluitani, sillä tää on miun blogi ja saan kirjoittaa tänne mitä mieleen juolahtaa ja tällä hetkellä mie oikein kihisen kiukusta!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Se saatanan pskaämm'ä pilas kyllä mun hyvän päivän tuolla huudollaan, helevetti sentään! Ja nyt mua itkettää, ku olen niin perkeleen vihanen!!!! Voispa huutaa ja hakata jotain, purkaa tän vihan ja suuttumuksen muuten, kuin itkemällä.
Saatiin kotiläksyäkin, vaan ei mulla ole voimia tehä sitä. Ei miusta ole satutädiksi :``(

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Pakkasaamua

Puut ovat pudottaneet jo melkein kaikki lehtensä,
Ilmassa on kuuraa ja pakkastakin.
Heräsin aamulla postin tuloon, vaan en jaksanut heti lähteä postilaatikolle,
Nukuin vielä hetken,
vasta seiskan jälkeen nousin laittamaan vaatteet päälle,
hipsin postilaatikolle.
Mitä kummaa, postilaatikko olikin taaskin täysi,
lehtiä ja pohjalla kaksi kirjapakettia.
Voi ihanuus, tämä on taas onnenpäiväni!
Rakastan saada kirjoja, vaikka niitä lukemattomia opuksia on kohta
jokapaikka täynnä :)

maanantai 14. lokakuuta 2013

Niinhän siinä sitten kävi...

Että eilen olikin yllärirehvit :) Enkä kommentoi asiaa tämän enempää, hymiö kertokoon kaiken tarpeellisen :)

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Aurinkoinen sunnuntai

Mulla on tylsää. En jaksa lukea, en jaksa kutoa. Postituslenkillä sentään kävin postilaatikkoon viemässä kaksi kirjaa, että lähtevät aamupäivällä huomenna matkalle kohti uutta kotiaan. Huomisaamuksi, kun on luvattu ihan pakkasta, niin ei tarvitse huomen aamuna lähteä postituslenkille. Pitäs vissiin auton päälle käydä viskaamassa jo huppukin, vaan ei huvita. Mulla on oikein laiskotusfiilis tänään, mikään ei kiinnosta, eikä sytytä :(
Aurinko paistaa niin kauniisti ja mua itkettää, enkä tiedä ees syytä. Tai no joo, tiedän mä. Tänään alkoi taas tulla viestejä yhdestä suunnasta, ihmiseltä, jonka olin poistanut jo mielestäni, kun ei hänestä kuulunut mitään. Kertoi, että oli ollut sairaalassa ja tänään päässyt pois, oli kuulemma ollut hirvikolarissa, kun olivat menneet hakemaan autoa ja silloin hänen pit tulla käymään sit mun luonani. Mitään ei kuulunut ja minä pyyhin miehen pois mielestäni. No, tänään sitten on tullut viestejä. Mä haluisin unohtaa koko jutun, mutta mies näköjään ei...Raivostuttavaa ja minnuu suututtaa koko systeemi! Elämä on yhtä vuoristorataa.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Sarianna Vaara: Huomenkellotyttö

Bookcrossing, Sekaisin syksystä 2013-rinkikirjana keskiviikkona saatu kirja, kovakantinen, 253 sivua, LIKE Kustannus Oy Helsinki, painopaikka Otavan Kirjapaino Oy Keuruu 2013.

Takakansiteksti:

Anna ja Elena, tytär ja äiti. Kiinni toisissaan, hyvässä ja pahassa. Anna on oppinut jo ennen kansakoulusta pääsemistä, miten skitsofrenia kirjoitetaan. Hän tietää, mitä on Diapam ja mitä itsemurha on latinaksi. Yhtälailla hän tietää, miltä tuoreet kirjat tuoksuvat ja mitä kielikuva tarkoittaa. Hän elää psyykkisesti sairaan kirjailijaäitinsä kanssa. Yhteinen huumorintaju ja mielikuvituksen lento keventävät äidin ja tyttären arkea. herkkyys saa näkemään maailmassa kauneutta, jota muut eivät näe.
Huomenkellotyttö on Sarianna Vaaran omiin kokemuksiin pohjautuva esikoisromaani.

Olen kyllä kiitollinen, että sain mahdollisuuden lukea tämän kirjan tässä sekaisin syksystä-ringissä, sillä tämä oli, aiheestaan huolimatta ihanan koskettava ja hyvä kirja kaiken kaikkiaan. Vähän alkuun kyllä ahdisti alkaa lukea kirjaa, kun tiesin, että tässä kerrotaan skitsofreniasta ja varmasti mukana on myös sairaala-elämää. No, omakohtaisia kokemuksia on myös sairaala-elosta ja tätä kirjaa lukiessa muistinkin vain ne hyvät tapahtumat sairaalassa olosta. Se jotenkin laittoi hyvälle mielelle ja lämmitti sydäntä, kun muistin, että sain siellä halauksen yhdeltä mieshenkilöltä ja mun vikana päivänä eräs toinen mieshenkilö tuli samaan ruokapöytään mun viereen istumaan ja tokaisi:"Ettei vain pääse unohtumaan..." En ole siellä sairaalassa olon jälkeen enää kohdannut näitä henkilöitä, vaikka olisihan se ollut kiva saada sieltä kaveripiiriin lisäystä näistä tyypeistä. Aina ei voi voittaa ja kiitollinen olen niistä kokemuksista, joita tämän kirjan lukeminen toi minulle mieleeni :)

9500

Kiitos kävijöille :)

perjantai 11. lokakuuta 2013

Gene Lilly: Anteeksiantamisen voima

Sain tämän pienen kirjasen viime sunnuntaina 6.10.2013 ystävältä lainaksi ja luettavaksi.
2.painos, Gummerus Jyväskylä, Päivä osakeyhtiö, 1989. Kannen suunnittelu ja toteutus Jyri Taipale, alkuetos God is calling his people to forgiveness(1977), suomentanut Laina Vaismaa.

Takakansiteksti:

Anteeksiantaminen muuttaa ihmisiä, asioita ja olosuhteita. Se vaikuttaa yksityisessä elämässämme, perheessämme, serakunnassa; koko elämässä.
Gene Lilly julistaa anteeksiantamisen vallankumouksellista sanomaa. Hän opettaa, että anteeksiantamattomuudellamme sidomme tietämättämme itsemme ja ihmiset, joiden kanssa olemme kosketuksissa.
Kun annamme anteeksi itsellemme ja toisille, alkaa tapahtua Jumalan ihmeitä.

Sain tämän kirjasen eilen aamusella luettua. Toivottavasti jotain pientä jäi mieleeni itämään tästä kirjasesta. Juu, uskallan minä lukea hengellistäkin tekstiä aina välillä, kaiken muun lukemisen ohella. Tässä kirjasessa oli mukavia Raamatun kohtia, jotka kyllä laittoivat miettimään ihan syvällisiäkin asioita, mutta kuten arvata saattaa, ei tämä kirjanen, vieläkään, tuonut mitään hurjaa ahaa-elämystä minulle, vaikka sitä olen vähän odottanutkin. Olen lukenut Raamattuakin jo vuodesta 2006 ja käynyt siellä Naisten piirissä, joka olisi kyllä tänään taas vaihteeksi, mutta saa nyt nähdä, saanko lähdetyksi sinne. Niin mukavaa, kuin se olisikin tulla uskoon, ihan oikeasti, niin mitään kaunista ja hyvää ei ole tapahtunut, odotuksista huolimatta. Tai no jotain pieniä kivoja asioita, mutta ei mitään järisyttävää. Voisin välleen kysyä, miksi minun elämässäni ei tapahdu niin ihmeellisiä asioita, joita kaikilla uskoon tulleilla tapahtuu? Näihin ajatuksiin jätän tämän pohdinnan :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Kyläilypäivä tiedossa tänään

Minnuu jänskättää, pitää puolita päivin lähteä liikenteeseen, sillä eräs ystävä on haastanut minut luokseen kyläilemään blogin tekemisen merkeissä. Kyläilypaikka on minulle ihan uusi, en ole siellä vielä koskaan käynyt, jotenka sinne "suunnistamaan" lähteminen jänskättää, mutta kait mä löydän perille ajoissa, ja onhan puhelimet keksitty, että voipi soittaa, jos sattuu menemään vikaa.
Olen kylläkin katsonut google mapsista paikan ja kirjoittanut ohjeet itselleni ylös. En ole vieläkään saanut aikaiseksi käydä laittamassa tätä konetta kiinni tulostimeen, vaan vanha kone on tulostimessa. Jotenkin mulla tietyt asiat jäävät ihan puolitiehen, kun eivät ole niin ajankohtaisia. Monenlaista paperihommaakin olisi, vaan aina mä siirrän niitä ja mieluummin vaikka kudon sukkia, kuin alan järjesteleen tylsiä papereita kansioihin. No, josksuspa nekin on tehtävä, kenties sitten vuoden lopulla aloitan niiden järjestämisen :)
Eilen oli taas ollut ihme tunkua miun blogissa, peräti 43 kävijää, kiitos vain teille kävijöille :)
Eipä mulla muuta, heippa!

lauantai 5. lokakuuta 2013

Kaari Utrio: Viipurin kaunotar

Maaliskuussa 2012 saatu bookcrossing-kirja toivelistakirjana.
Kovakantinen, Tammi,7.painos, Axlings Tryckeri AB, Sweden, 1979, 328 sivua.

Takakansiteksti: Elina Folkentytär Tavast oli ylhäistä ja huomattavaa sukua, jos hänen isänsä kerskailuihin oli uskomista. Mutta Viipurin pamauksen kohtalokkaina päivinä perheen maine ja omaisuus hajosi taivaan tuuliin ja Elina joutui rutiköyhänä kiertämään Suomen keskiaikaisesta kaupungista toiseen armopalaa etsien, ruton ja nälän kauhistuttavat päivät kokien. Keskellä syvintä toivottomuutta Elina kohtaa ihmisen, jonka syntyperä on yhtä hämärä kuin hänen omansa, mutta voimat ja vallanhalu monin verroin suuremmat. Kuutamonvaalean Elina Tavastin ja korskean punapartaisen Henrik Bastardin rakkaustarinasta tulee myrskyinen ja yllättävä. Siinä kaksi vapaudenhaluista, mutta luonteeltaan täysin vastakkaista ihmistä ottaa mittaa toisistaan että kipinät sinkoilevat ja oppii rakastamisen taidon vasta monen katkeran erehdyksen kautta. Taustana ovat jännittävät historialliset tapahtumat - tanskalaisten verinen ryöstöretki Turun kaupunkiin sekä koko keskiajan värikäs Suomi, jonka pappeja ja ritareita, paheenpesiä ja omahyväisiä porvarispiirejä, sotia ja kirkollisia toimia Kaari Utrio kuvaa aidosti sekä verrattomalla huumorilla.

Tämä kirja oli kyllä alusta saakka jännittävän kiehtova tarina. Tykkäsin lukea, vaikkakin luku kerrallaan luettuna loppuun pääseminen tuntui työläältä, mutta tänään sitten sain luettua kirjan vihdoin viimein loppuun asti. Mukava irtiotto oli, kun Elina karkasi kotoa pitkäksi aikaa ja siltikin Henrik etsi häntä ja vihdoin kun hänet löyti, niin rakkaus roihusi myös miehen mielessä ja siitä pidin erityisesti, kun kirjan alussa Henrik oli vain herra, joka "otti" vaimonsa, välittämättä naisen tunteista mitään. Pieni erossaolo näköjään selkiytti miehen tuntoja naistaan kohtaan :) Pidin, en voi muuta sanoa. Tämän kirjan parissa vietin monet tunnit. Vaikka välillä oli mielessä, että jätän kirjan lukemisen kesken, mutta mikä onni, että luin loppuun. Oli elämyksellinen lukukokemus!

maanantai 30. syyskuuta 2013

Pakoilua netissä...

Olen yrittänyt koko päivän touhuta kaikenlaista. Aamulla kävin kävely-postituslenkillä, laittamassa matkaan kolme kirjaa. Sitten olin netissä ja vaihdettiin vanhemman veljeni kanssa viestiä siitä, että hankitaanko viikonloppuna poisnukkuneen lähisukulaisen hautajaisiin adressia. Minä olin kovasti sitä mieltä, että se on hankittava, sillä eihän asiaa voi vain olan kohautuksella ohittaa. Sain siis eilen iltasella uutisia ysikymppisjuhlista, jossa nuorehko naisimmeinen oli saanut kohtatuksen ja menehtynyt siihen, mitään ei ollut tehtävissä. Kyllähän se itkettämään laittoi, kun äidiltä sain kuulla suru-uutiset. Niin sitten kävin kaupalla ostamassa adressin. Pisti kyllä väkisinkin itkun silmään värssyjä plaratessa ja kun vielä sopivasti kaupan radio soitti Yölinnun Mä putoan-biisiä, joka jo itsessään on itkettävä...
Mä putoan-biisi

Olen kirjoittanut kirjeitä tänään, huomenna on lähdössä kolme vastauskirjettä maailmalle, ei ollut enempää postimerkkejä, vähän harmittava juttu, mutta ei aamupäivällä tullut mieleenkään, että oisin tarvinnut postareita lisää. No, saapa joku toinen päivä jatkaa kirjeitten kirjoittelua, johan tuossa kolmessa on ihan tarpeeksi :)
Laitoin pyykit peseentyyn ja värkkäsin edellise, jo kuivuneet kaappiin. Hetkeäkään en ole osannut vain istua hiljaa mietteissäni, koko ajan pitää tehä jotain. No, kun lisäsin tuon linkin, niin johan taas tuppasi silmiin kyyneleet,kun muistin aamupäivää kaupassa, kuinka vaikeaa oli löytää se oikea adressi. No, meidän, minun ja kahden veljen yhteisessä adressissa on kannessa ihania sinisiä, vähän hyasintin näköisiä kukkia ja runona seuraava:

"Aika kuluu,
suru muuttaa muotoaan,
kyyneleet puhdistavat,
muistot säilyvät."     

Adressissa ei lue mitään, kenenkä kirjoittama runo on, mutta adressin hinta on mennyt diabetestyön hyväksi, adressissa Ähtärinjärven Diabetesyhdistys ry-nimi.
Minusta tuo adressi oli kaupassa olevista kaikkein kaunein ja sopivin, nuoren ihmisen muistolle. Minulle on niin kovin tärkeää nuo korteissa yms. olevat värssyt. Itsekin joskus nuorena keräillyt runoja vihkoihin, mutta en enää aikoihin ja joitakin on tullut myös itsekin kirjoiteltua. Muistan, kun olin mummolleni omaishoitajana, niin kirjoitin päiväkirjassa olevien takasivujen täytteeksi kaipaavia runoja. Olin silloin niin lätkiintynyt siihen Janiin. Joo, hänhän oli kuvioissa vielä viikkokin sitten, sellainen soutaa ja huopaa-tyylinen systeemi, niin sitten kun pyysin häntä tänne kyläilemään, niin johan alkoi tulla tiukkaa aikataulua ja sitä ja tätä, mutta että mä voisin mennä hänen luokseen. Siinä vaiheessa mulla alkoi kellot piristä suoraan sanottuna ja sen illan ja vielä seuraavana aamuna mietin asiaa, että eihän siitä hitto soikoon tule mitään! Niin miä sitten viskasin juttuhun sen viimoisen pisteen.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Stephenie Meyer: Epäilys

Bookcrossing-kirja ja saatu joskus, en muista milloin, mutta tänään sain luettua tämän. WSOY pokkari,602 sivua, suomentanut Pirkko Biström, WS Bookwell Oy, Juva 2010, neljästoista painos tämä opus.

Bella Swan on vaarassa, kun joukkomurhien aalto vavisuttelee Seattlea ja julma vampyyri janoaa kostoa. Kaiken huipuksi hänen on vlittava Edwardin rakkauden tai Jacobin ystävyyden välillä, sillä vampyyrit ja ihmissudet eivät tule toimeen keskenään.
Bella on kiintynyt Jacobiin ja viihtyy hänen seurassaan kenties liiankin hyvin. Onko Bella enää varma tunteistaan? Onhan ihmissusi-Jacobissa sentään jotain inhimillisempää kuin vampyyri-Edwardissa... Ylioppilasjuhlien lähestyessä Bella aikoo tehdä lopullisen päätöksen: Elääkö vai kuolla? Muuttuako vampyyriksi vai säilyä ihmisenä?
Epäilys on kolmas osa kuolematonta rakkaustarinaa, joka syttyi kirjassa Houkutus ja jatkui kirjassa Uusikuu.

En  muista enää päivää, milloin tämän pokkarin lukemisen aloitin, mutta varmaan tulen muistamaan tämän päivän, kun sain kirjan päätökseen. Sain nimittäin tuossa hetki sitten puhelun äidiltä ja hän kertoi eilisistä ysikymppisistä, että siellä oli tammikuussa 29 vuotta täyttänyt nais-immeinen saanut kohtauksen ja ei ollut mitään tehtävissä. Tunsin kyseisen henkilön jotenkuten, mutten kovin läheisesti, olhan hän miun veljen(velipuolen)serkun muksu, että hiukan sukuakin :( Eihän sitä pystynyt itkemättä olemaan, mutta nyt ovat kyyneleet jo kuivuneet. Elämä on sellaista :(




lauantai 28. syyskuuta 2013

Veera Vaahtera: Rakkautta vahingossa

Bookcrossing-rinkikirjana luettavaksi torstaina saatu opus. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, 2013, 239 sivua.
Veera Vaahtera on kirjailija Puliina Vanhatalon alter ego, jonka suojissa hän kirjoittaa komediallisia lemmentarinoita.
Takakansiteksti:
Nimi: Pihla
Sijainti: piilopaikka pohjoisessa
Aikaa: 9kk
Tehtävä: selviydy!
Uusi rakkaus: ei kuulu suunnitelmaan

Miten valinnat rakkaudessa voivat mennä niin pieleen! Oton piti olla hyvä ihminen, luotettava kumppani ja taatusti tervehenkinen isäkandidaatti. Mutta Pihlan iloisen vauvauutisen jälkeen Otto häipyykin Intiaan meditoimaan.
Tornionjokilaaksossa Pihlalla on piilopirtti, jonne hän vetäytyy työstämään selviytymis-strategiaansa. Ensimmäinen haaste on kehittää kaupunkilaisesta lattekahvin litkijästä pohjoisen syrjäseudun tee-se-itse-nainen. Entä iten valmentautua äitiyteen, kun kylän ainoa tukiryhmä on tarkoitettu masentuneille äideille? Se käy selväksi, että monilapsisen lestadiolaisäidin ja viimehetkillä lapsensa hankkineen kunnanjohtajan neuvot uudelle äidille ovat ihan omanlaisiaan.
Keskittymistä tärkeimpään häiritsevät innokkaat isäehdokkaat, Peräpohjolan Don Johnson ja ruotsalaisittain liiankin täydellinen Mårten. Entä Otto, olisiko hänestä sittenkin isäksi?

Eilen aloitin lukemaan tätä opusta ja tänään jo piti saada luettua loppuun asti. Tykkäsin tästä kirjasta ja tarinasta kirjassa. Ei tullut vauvakuumeen oireita, vaikka kirjan päähenkilö olikin raskaana ja tässä oikeastaan olikin tarina lasta odottavan äidin selviytymistarinasta ja hänen ympärillään pyörivistä miehistä. Ihan kivaa luettavaa oli ja kirja kyllä vei mennessään, kun eilisillan väsymyksestä pääsin ylitse, niin tänään tätä kirjaa oli mukava lukea ja kuunnella samalla vesisadetta.
Ihanaa peräpohjolan murrettakin tässä kirjassa oli, onneksi ei sentään liikaa ja kivaa oli myös ruotsinkieliset lauseet, joista hiukan kinkkisimmät oli kirjoitettu myös suomeksi, mutta jännää oli lukea niitä ja miettiä suomennoksia niihin.
En voi muuta kuin suositella kirjan lukemista, käykää kirjastossa lainaamassa ja lukekaa itse, varmasti tykkäätte :)

Se on loppu ny!

Niin loppu, kuin loppu voi vain olla. Ei enää soutamista, eikä huopaamista. Mulle riitti!
Kiitos näkemiin. Enkä kommentoi, että mikä, missä, milloin ja miksi. Tämä postaus kertokoon sen puolestaan. Nih!

perjantai 27. syyskuuta 2013

Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja

Huutonetin kautta 19.3.2013, 5,50e kovakantinen 264 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, Schildts Förlags Ab, 2008, painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä, 2008.

Thomasson asuu pienessä rannikkokaupungissa Pohjanmaalla ja viettää hiljaisia eläkepäiviä. Elämäntyönsä Thomasson on tehnyt kauppiaana ja varastopäällikkönä Viking Sallylla, laivalla joka myöhemmin kastettiin Estoniaksi. Vaimonsa Sirin katoamisen jälkeen Thomasson on erakoitunut. Hän on rakentanut kerrostaloasuntonsa olohuoneeseen barokkiurut, jotka odottavat Sirin paluuta. Mutta Siri ei palaa. Estonian mukana uponneita ei koskaan nosteta meren pohjasta.
Kun Thomasson kaatuu ja nyrjäyttää nilkkansa, hänen elämäänsä tulee kuin väkisin uusia ihmisiä ja hän tajuaa ettei sittenkään ole yksin. Loukkaantuminen sysää liikkeelle myös muistojen ja tapahtumien ketjun, yhden ihmiselämän kokoisen myllerryksen. Thomasson joutuu taas kerran pohtimaan oman elämänsä valintoja, kaikkea sitä mitä ei saa tekemättömäksi, sitä mihin ei ole voinut edes vaikuttaa. Mikä lohduttaa, kun kaikki on mennyt - kirjallisuus tai musiikki, unohdus vai anteeksianto?

Pienoisromaanin taiturin haikean kaunis kertomus rakkaudesta, elämän hauraudesta ja sovinnon tekemisestä menneen kanssa.


Kyllä suhteettoman kauan tuli tahkottua tämän kirjan parissa.
Kuinka yllättävää, että justaan nyt syyskuussa tätä aloin lukea, kun tässä kirjan tarinassa sivutaan Estonian uppoamista ja siitä tulee huomenna 28.9.2013 kuluneeksi 19 vuotta (28.9.1994).
Muistan tuon kyseisen päivän surullisena ja mustansynkkänä, sillä telkkaristakin tuli vain jotain urkumusiikkia, surullista sellaista. Mitä nyt väliin tuli uutisia siitä, kuinka monia on menehtynyt laivan upotessa.
Kirjan  kansikuva on kyllä vallan oivallinen tähän kirjaan, kuvaa hienosti kirjan kehitystarinaa, joka tässä kirjassa on.
Kävi kyllä sääliksi vähän kirjan päähenkilöä Thomassonia, sillä hän joutui tarinassa kokemaan niin paljon ikäviä asioita. Tykkäsin kyllä alusta saakka lukea tätä kirjaa ja pyrinkin alkuun lukemaan aina luvun kerrallaan. Eikä loppuakaan kohden lukeminen kovinkaan kiihtynyt. Takarajana oli saada kirja nyt viikonloppuna luetuksi, mutta siankin luettua jo tänään, joten saan kirjan pikapuoliin uudelle lukijalle. Osallistun tällä kirjalla aakkoshaasteeseen ja lähetänkin kirjan sädekirjana eteenpäin. Sädekirja tarkoittaa tuolla bookcrossingin puolella sitä, että viimeinen lukija päättää kirjan kohtalon, vapauttaako kontrolloidusti uudelle lukijalle, vai jättääkö kirjan villinä vapautuksena jonnekin sivustolla mainitsemaansa paikkaan. Että tällaista :) Ihan hyvä, vaikkakin hiukan raskas lukukokemus, monine vastoinkäymisineen. Kannatti hankkia kirja ja vielä lukea loppuun saakka.




torstai 26. syyskuuta 2013

Kilpailu Pasi Ilmari Jääskeläisen tuotannon tiimoilla

 
Jaan tässä Pasi Ilmari Jääskeläisen pian ilmestyvän uunituoreen Sielut kulkevat sateessa-romaanin tiimoilla olevan kilpailu-kuvakkeen. Osallistun näin ollen arvontaan, jossa on palkintona Pasin koko tähän astinen tuotanto.
En ole vielä koskaan lukenut kyseisen henkilön kirjoittamia kirjoja ja tämä kilpailu olisi oivallinen tapa päästä tutustumaan tuotantoon, jossa on mukana myös äänikirjoja.
Mukavaa sateista torstaipäivää täältä sinulle, rakas lukijani, jos eksyt sivulleni :)

Muoks. Linkki kilpailuun

maanantai 23. syyskuuta 2013

Blogikurssilla osa 2

Oikeesti mua jänskättää alkaa kirjoittaa tätä toista osaa tästä käymästäni kurssista, joka siis oli menneenä lauantaina 21.9.2013 13-17:00 meidän kirjastolla. Vetäjänä ol siis Kirjainten virrassa-blogin Hanna.
Olimme ensin kirjastotalon taideluokassa ja naiset yrittivät saada nettiyhteyden toimimaan, mutta eipä se suostunut toimimaan, jotenka Hanna joutui vetämään kurssia ihan sanallisesti. Ja voin sanoa, että hienosti se menikin, vaikkei nettiyhteys toiminut kyseisessä luokkahuoneessa.
Meitä kurssilaisia oli yhteensä 8, joista kaksi oli miestä ja me loput naisia(kuinka yllättävää hih hih), kevennys tähän väliin olt se.
Hannahan on julkaissut Katja Jalkasen kanssa kirjoittamansa Rivien välissä-kirjan tänä vuonna(joka on muuten minulla hankinnan kohteena), jossa he kertovat blogin kirjoittamisesta ja pitämisestä(eiköpä nuo nyt olleet samaa tarkoittavat sanat, mutta menköön, kun olen nyt kirjoitustuulella). Kerkesin kahvitauolla pikaseltaan vilkaista kirjan läpi ja tottapa se kirja minua kirjahamsterina kiinnostaapi :)
Asiaan! :)
Kurssin kokonaisuus olt tällainen:
Blogit yleisesti -mikä on blogien merkitys
Miten alkuun -aloitus
Miten bloggaan -otsikointi, tyyli on vapaa, huomioita tyyleistä, sosiaalinen media mukaan
Kenelle bloggaan
Miten saa lukijoita
Miksi bloggaan
Mitä muuta tulee ottaa huomioon.

Siinäpä niitä aiheita, joista siis koostui se nelituntinen.
Blogit tulivat kuulemma Suomeen 2002 ja itse olen aloittanut Vuodatuksen puolella kirjoittelun 2008, että aika pitkään on tullut jaettua omia kokemuksiaan ja ajatuksiaan netissä. No, tuo nyt ei kuulunut yhtään tuohon kurssiin, tuo miun oma kommentti, mutta mitäpäs väliä sillä on, ketä se haittaa? :)

Olisinko kenties saanut kurssista jotain enemmän, jos olisin vain tyytynyt kuuntelemaan esitystä, mutta minäpä kirjoitin muistiinpanoja peräti neljä sivua, siis 4 kokonaista tulostuspaperia, kun ei mulla vihkoa ollut ottaa mukaan, en ollut varautunut kurssille lähtöön niin hyvin. Onneksi sentään otin paperia ja kynän mukani.

Mukava pointti esityksessä, joka jäi erityisesti mieleen,i oli se, että vois ihan hyvin omalla murteellaan joskus kirjoittaa kirja-arvion. Siinä kohtaa aloin ajatella, että mikä kumma on mun omaa murretta, kun olen Jyväskylästä kotoisin, asunut keskisessä suomessa ja sitten täällä Ähtärissä, mutta jotenkin mun kirjoitustyyliini ei käy minä tai edes kovin kivasti tuo mun sana, vaan kirjoittaisin mieluusti mie ja sie. Miksi näin on? Tai se vääntyy miä ja siä-sanoiksi. Mitä ihimeen murretta se on? Apua!!!! Miust tuntuu, etten ole mistähän kotoisin.

Visuaalisuus oli kyllä miulle oikeinkin hyvä juttu tuossa koulutuksessa, sillä tää miun blogini on ollut aika järkky sekametelisoppa noin ulkoisesti, kuin myös kirjallisesti, mutta kun jo tuossa kommentissa etusivulla(no missäköhän tää juttu pian on hih hih) kerron, että tää miun blogini on sydämeni purkautumiskeino, enkä näin ollen haluakaan kategorioida(apua, mikä kauhia sana) tätä pelkäksi päiväkirjaksi tai pelkäksi kirjablogiksi ja kun miä niin valtavasti tykkään eri väreistä, niin siksikin blogini olt värien sekasoppa, mutta nythän miä olen sitten vaihtanut ulkonäköä blogiin, joka nyt joten kuten miellyttää silmääni. Hanna kun otti blogini esiin ja vilautti sitä "kaiken kansan" nähden siellä kurssilla ja miä huhuilin yleisöstä,jotta Älkää tehkö näin :)
Sitäkin Hanna peräänkuulutti, että valitkaa tekstin alle valkoinen pohja ja mieluusti musta teksti, sillä eihän kirjojakaan tehdä värikkäälle paperille moniväritekstillä. Se on totta, mutta sitä jäin tässä sitten miettimään, että millä kummalla sitä sitten saapi jotain räväkkyyttä blogiinsa, jollei väreillä? Miksi en esittänyt kysymystä silloin? No just siksi, koska nyt se vasta putkahti mieleeni.
Blogin pitämisessä saa myös olla luova, mutta onko se sitten niin, että se blogin tausta(pohja) sais sitten olla värikylläinen ja valitsee valkoisen kirjoitusalusta ja mustan tekstin. Sekö on sitten vastus miun pulmaani?
Blogiin liitettävistä kuvista Hanna kertoi, että googlesta otettaessa pitää huomioida tekijänoikeudet, jotta jos linkissä tuleekin jonkun blogin osoite, niin sitä ei saa käyttää. Nytpä tuli sitten tuollainenkin asia ilmi ja KÄÄÄÄÄÄÄÄÄKS, mie kun teen kirja-arvioita, niin otan vain googlesta jonkun kuvan. Enhän mie tuollaisesta ole tiennyt. Jotenkin tuntuu työläältä alkaa näpsiin omia kuvia jokaisesta kirjasta, jonka lukee ja josta tekee kirja-arvoin blogiinsa. No, tarvii tästä lähtien sitten muistaa tuo ja yrittää käyttää vain kustannusyhtiöiden nettikuvia kirjoista. Kait niitä sentään saapi käyttää???? Vai eikö saa??? Miksen kysynyt sitä lauantaina. Aaaaaaaapuuuuuva!
Hauska kommentti oli kurssilla myöskin se, että kun ja jos tekee blogiinsa kirja-arvion ja kirja onkin osoittautunut ihan tylsäksi ja kenties ikäväksi, niin kannattaa ennemmin kirjoittaa lukukokemuksesta, eikä haukkua sitä kirjaa tai kirjailijaa. Mie ite olen kenties sortunut siihen, että olen tyrkännyt koko kirjan ja kirjailijan lepikköön yhden kirjan perusteella. Juu, muistan, mikä kirja se olt ja kirjailijankin, mutta enpä halua hänestä kertoa tässä nimeä, sillä olen lukenut häneltä toisen kirjan ja kolmas odottaa hyllyssä(josta olen saanut makupaloja yhdessä kauniissa kirjanmerkissä,joten luulenpa, että pikkuhiljaa "rakkaus" kirjoittajan tekstityyliin lämpenee). Miä saatan olla sanoissani hyvinkin suora, enkä paljoa mieti, mitä kirjoitan, niinhän etusivukommentissa, sivupalkissakin on, että tämä blogi, niinkuin myös vanha blogini sisältää sensuroimattomia juttuja. Että nän meillä, kuinkas teillä?

Puolessa välin kurssia oli puolisen tuntia taukoa ja saimme kahvitella ja huilia hetken, jonka jälkeen siirryimme taideluokasta sitten jo sulkeutuneen kirjaston tiloihin ja siellä naiset saivat sitten netinkin pelittään. Tuolla jo kerroinkin, että Hanna vilautti sitä miun blogia ja se tapahtui siis kirjaston puolella, jossa oli nettiyhteys toiminnassa. Kävimme myös pikaseltaan joidenkin muidenkin blogeja vilkuilemassa, kuten myös Hannan omaa kirjablogia, josta nappasin seuraavan kommentin:" Kirjablogi, kiva harrastus." Tuo kyllä pitää niin paikkansa, että ei mitään määrää, mutta blogimaailma yleensäkin on mukavaa. Tai no, itse en pahemmin pidä mistään muotiin, tai pelkästään sisustukseen liittyvistä blogeista, enkä pahemmin ruokablogeista, vaikka huomasin tuossa toissayönä, kun käväsin pitkästä aikaa Vuodatuksen vanhassa blogissani, että mulla oltkin aika paljon leipomiseen littyviä blogeja seurannassa. Nyt on sitten siirretty seurattavat blogit tänne blogspotin seurantalistalle. Olihan siellä monia blogeja, joita ei enää voikaan seurata, mutta nappasin sieltä mukaan ne, jotka sain ja listani seurattavista blogeista senkuin lisääntyi :)

Mulla taas ajatus katkes tässä kohtaa, kun soitin terkkarille aikaa, mikä hitto minnuu vaivaa, ku on väsyä päivästä toiseen, että ei tämä ole enää normaalia. Sain sitten tälle päivää ajan tuossa tunnin kuluttua. Onneksi pääsee hemoglobiinin ottoon :) Saa nähä, onko se rautakuuri sitten se taikasana, vai mikä lie.

Kurssiin palatakseni siellä tuli myös esille kysymys: MIKSI BLOGGAAN? Siitä oiskin kiva kirjoittaa oikein päivitys, kenties sen tässä joku päivä vielä kirjoitan. Nyt siihen en jaksa miettiä vastausta, kun tässä yritän saada tämän kirjoituksen loppuun.

Bloggauksessa ei vai kaikkia miellyttää, en minäkään varmaan kaikkia miellytä, enkä eres haluakaan. Immeiset löytävät blogeihin eri reittejä ja olen sen kyllä oman blogin tilastoista huomannut, että mitä kummallisimmista reiteistä tulee immeisiä kurkkiin blogiini. Tämä blogi on nyt ollut sen puolitoista vuotta nyt minulla ja kävijälaskuri on jo yli 9000 :) Aika huikeeta, kun vanha blogi oli miulla 2008-2012 helmikuulle, niin siinä ajassa vasta ylittyi 10 000 kävijän määrä.

Apua, kuinka pitkä tästä päivityksestä tuleekaan, taidan lopettaa tähän. Hyvää päivän jatkoa sinulle ja kiitos vielä Hannalle tästä kivasta kurssista :) Olet kyllä mainio esiintyjä!!!!!




sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Mitä silloin tehdään, kun unimasa on hukassa???

Tämä on tän blogini 300:s päivitys. JIHUUUUUU!!!!!!! Ajattelin ensin, että kolmassadas päivitys liikkuisi päiväisen bloggauskurssin tiimoilla, siitä kertovalla jatko-osalla, mutta näpytelläänpä nyt sitten tällainen juttu.

Elikkäs, mitä silloin teen, jos unimasa ei jostain syystä tule luokseni kylään?
En osaa vain lukea kirjaa, vaan kyllä sitä pitää päästä istuun koneelle ja nettiin joksikin aikaa.
Tässä sitten kiertänyt fb:n sivut(mulla kun on siellä ne kaksi, kirjoittajaseuran ja omani), olen käynyt maksamassa huutonetin laskun pois. Olin tehnyt kaksi huutoa nuista Regina-lehdistä 4 ja 5/2013. Mulla itelläni on kolmos-lehti ja kysyinkin siltä myyjältä, että löytyisikö häneltä niitä kahta ekaa, mutta ei. Mistä ihmeestä mä saan ne??? Ois niin ihanaa päästä lukemaan niitäkin. En mä niiden novellien ja tarinoiden takia niitä haali, vaan kun sitä kolmoslehteä lukiessani huomasin, että lehtihän on muuttunut ihan edukseen ja just sellainen enempi kirjallisuuteen liittyvä, kuin ennen.
Ennen siellä oli vain pikkutuhmia tarinoita ja vain vähän yleistä asiaa. Olen siis positiivisesti yllättynyt lehden uudesta ilmeestä ja sivujen täytteestä :)

Taas mulla pätkäs tarinasuonen umpeen. Olenpas miä nyt hyvä bloggaaja. vauhtiin kun pääsen, niin jutun juoni katkeaa.
Jatkan päivällä tai siis kenties vasta iltasella, ihan miten sattuu päivä sujumaan.
Voi hitsi, kun olt taas niin hyvä päivitys. yrittäkää kestää, ne jotka tänne blogiini eksyy :)
Menen iskemään kommentteihin kommentteja hih hih :)

lauantai 21. syyskuuta 2013

Tänään blogikurssilla osa 1

Enpä tiennyt aamusta, että iltapäivällä hyppään autooni ja huristelen kirjastolle tarkoituksena osallistua itsellekin yllärinä kirjastolla järjestettyyn blogin kirjoittamiskurssiin.
Paikallislehdessä oli viikolla ilmoitus kurssista ja että ois pitänyt ilmoittautua sinne, vaan enhä minä sellaista muistanut. No, ajattelin, että käväsen sitten kirjastolla, jos miut potkitaan ilmoittautumatta jättöni takia pois kurssilta. Mitä vielä, siellähän sitä tuli istuttua toisten mukana yhdestä vähän yli viiteen ja voi että miten mielenkiintoinen ja mukava päivä tänään olikaan, vaikka justaan ennen kirjastolle lähtöä sain hiukan surullisia uutisia, että melkein itku silmässä menin kirjastolle.
Luulin ensin, että kurssi on peruttu, sillä parkkiksella ei ollut, kuin yksi auto. No, heti kun sain oman autoni parkkiin, tuli myös kirjoittajaseuramme vetäjä autollaan ja hänellä oli joku nainen kyydissä. Luulin ensin, että nainen on joku kurssille osallistuja, mutta hän olikin HÄN, kurssin vetäjä Hanna :) Asia selveni sisällä kirjaston taideluokassa ja olin hiukan hämilläni :) Miksi niin hämilläni, niin tuli ilmi, että Hanna seuraa miun blogia ja tiesipä vielä vanhan blogini nimenkin. Kääääääks :D Huisin jännää.

Nyt miulla tökkäsi tämä kirjoittaminen, taidanpa keittää teetä tässä välleen.
Kiehautin vedenkeittimellä vettä ja laitoin vaniljateetä ja lusikallisen Suomalaista kukkaishunajaa sekaan. Oishan tässä nälkäkin, kun ennen kirjastolle lähtöä söin vain puuroa, mutta en mä kyllä jaksa enää alkaa kokkailla mitään. Hyvää se nälkä tekee näillä kiloilla kokea :)
Tuntuu, että miun päässäni oikein kihisee ajatukset, mutta tämä kirjoittaminen ei käy ihan yhtä nopeaa.
On kenties helpompaa jatkaa kirjoitusta ja kurssin työstämistä ajatuksissa ja kirjoituksessa hiukan myöhemmin. Tässä nyt nämä alkutunnelmat ja voin sanoa, etten kyllä hetkeäkään kadu, että menin yllärinä itselleni sinne kirjastolle tänään :)

Ai niin, laitoin blogille uuden ilmeen. Nyt se miun ihana kirjakuva on blogista poissa, nyyh. Mutta hyvää se tekee välillä uudistua. Onhan mulla uudet lasitkin olleet tiistaista lähtien :) Kyllä näkee!!!!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Anna-Maija Ylimaula: Idylli

Muistaakseni huutonetin kautta hankittu opus, jossa ei ole mitään kerrontaa takakannessa kirjan tarinasta. Siis ihan summassa piti alkaa lukea kirjaa.
Kovakantinen kirja, 209 sivua, wsoy, Juva 1984.

Kirjassa on eritelty tarinat seuraavasti:
Hedelmällinen nainen
Tulevat
Arki ja arktiset linnut
Cyprianuksen ehtoollinen
Professori Adamssonin ihmeelliset
Kasvava ranskalainen paradigma
Onnellinen suurperhe
Roope heitti dollarin
Ei ole olemassa mitään

Kirja on koostettu yhden perheen tarinasta, jossa nuoripari tapaa toisensa Islannissa, rakastuvat ja alkavat rakentaa perhettä, josta tuleekin neljän syntyneen ja viimeiseksi, syntymättömäksi jääneen lapsen myötä oikea suurperhe. Tästä kirjasta jäi hiukan ihmeellinen maku suuhun ja mieleen, kun välillä tarinaa vietiin eteenpäin miesten kirjoittamilla kirjeillä perheen äidille, välistä juhlittiin, välistä taas tulla tupsahti uusi perheenjäsen ja sit taas oltiin raskaana. Hyvin kyllä tarina kuvasti äidin väsymystä lastensa hoitoon, mutta olisinpa toivonut tarinalle paremman lopun, kuin mitä tässä kirjassa nyt sitten oli. No, tykkää ken tykkää ja lukee, ken tahtoo. Minä tahkosin tämän kahdessa päivässä aakkoshaasteeseen.


keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Keskiviikkokepsuttelua

Taaskin tuli nukuttua melkein 12 tuntia viime yönä ja ois nukuttanut vielä myöhempäänkkin, vaan heräsin ennen seiskaa odotteleen postin tuloa. No, posti toi vain mainoksia, paikallislehden, jota olen tilannut jo useamman vuoden, että on edes yhtenä päivää kivaa postia ja tietenkin posti toi myös sähkölaskun. Yleensä laskussa on eräpäivä seuraavan kuukauden alussa, mutta nyt oli maksuaikaa vain pari viikkoa. Hupsista keikkaa! Mulle kun tulee nykyään joka kuukausi sähkölasku, ettei kerralla tartteis maksaa montaa sataa euroa. No, onneksi vielä tulee loppukuukaudesta tuo kelan raha, niin saa maksettua pois sähkölaskun.

Sunnuntai-iltana koin aikamoisen yllätyksen, kesäheilalta tuli anteeksipyyntöviesti luuriin, että oli ollut niin tyly mua kohtaan fb:ssä. No, minähän vastasin unenpöpperössä viestiin jotain ja luuri hiljeni. No, aamulla sitten laitoin miehelle uuden viestin ja laitoin, että jo vain hän saa anteeksi. Siitä taas alkoi viesteily ja juttu loksahti samalle radalle, kun niin monesti aiemminkin. Jotain uutta meikämuija kyllä jo kaipaa tähän suhteeseen, sitä rehvausta, mutta se välimatka on vähän hidasteena, mutta rakkaudentunne on tullut takaisin <3  Hän on minulle hekko kohta, en voi sille mitään :) Enkä tiedä, haluankokaan edes mitään asialle, että olen niin lääpälläni häneen :)

Maanantaina kävin seitsemän vuoden tauon jälkeen optikolla jo vihdoin ja viimein! Koko kevään ja kesän olen asiasta puhunut äidillekin ja nyt sitten otin härkää sarvista ja menin asioimaan ja etsimään sopivia kehyksiä. Aika suppeaksi se valikoima sitten kävi, sillä mulla on nikkeliallergia ja mulle ei käy metallikehykset. No, löytyi, kuin löytyikin sitten yhdet minua kiehtovat muovisangat ja sovimme liikkeen työntekijän kanssa, että kolmelta tulen sitten silmätarkastukseen. Ei muuta kuin kotiin aikaa kuluttaan ja oottaan lähtöhetkeä.
Menin liikkeeseen takaisin jo hyvissä ajoin ja pääsin heti optikon silmän tarkastukseen. Vähän on hajataittoa tullut, mutta merkittävästi näkö ei ole huonontunut, onneksi. Sit optikko-omistaja teki mulle laseista ihan kohtuuhintaisen paketin ja annoin luurinumeroni, että laittavat tekstarin, kun lasit saapi hakea. Sovimme myös maksusuunnitelmasta,mutta voi olla, että maksankin lasit kertarysäyksellä, en ole vielä tehnyt lopullista päätöstä. Täytyy kehitellä ajatusta tässä niitä laseja odotellessa.
Mulla kun on näistä nykyisistä laseista mennyt pinnoite sisäpuolelta, että ei tahdo täydellisesti nähdä enää ja lasien pesu ja pyyhkiminen ei enää auta, että kyllä nämä lasit vetelee jo viimoisia henkosiaan, niin sanotusti.

Eilen oli tunnerikas päivä, vaikka ensin meinasin jäädä vain kotiin ja ilmoittaa äitiliinille, etten lähdekään jokasyksyiselle hautuumaareissulle. Lähdinpä kuitenkin ennen puolta päivää porukoille ajeleen ja siellähän äitee oli pihalla keräämässä jo kukkakimppua valmiiksi. Ol mummon synttäripäivä ja meille on äidin kanssa tullut tavaksi käydä aina silloin viemässä haudalle kukkia ja niin kanssa tänä vuonna. Nyt vain emme vieneetkään ostokukkia, vaan äidin pihamaalla kasvavia kukkia. Kimppu oli hieno ja hentoinen, vaikka mukana olikin yksi auringonkukkakin :) Sitten lähdimme reissuun. Kiertelimme kahdella hautuumaalla aikamme ja kyllähän siinä tunteet kävi niin pinnassa.
Aurinko paistoi kauniisti, tikka hakkasi lähimännyssä oksaa ja orava hyppeli puissa :)
Yhtä kaunis syksyinen päivä oli silloin 13 vuottakin sitten, kun juhlimme mummon viimeiseksi jääneitä synttäreitä. Aurinko paistoi ja oli kesäisen lämmintä.

Kyllä mä olin väsyneenpoikki, kun pääsin sitten ennen iltaviittä kotiin. Tuntui, että joka paikkaa kivisti, kolotti ja särki. Katsoin sentään Kauniit ja Rohkeat ja hetken aikaa myös Frendejä, mutta sit laitoin telkun kiinni ja olin hetken aikaa koneella. Menin sänkyyn jo puoli kasin pintaan, vaikken heti unta saanutkaan, kun oli liikaa asioita mietittävänä.

Tänään mulla on puolen päivän pintaan jutteluaika omahoitajalle. Käyn siellä nyt vain kolmen viikon välein, että on ehtinyt edes jotain tapahtumaan. Toisaalta se on huonokin homma, sillä nytkin kävin allakkaa läpi viime kerran jäljiltä ja yritin kovasti muistella, mitä kaikkea on tapahtunut tässä kolmen viikon aikana. No, kesän serkkubilelopettajaiset oli, olen käynyt peräti kaksi kertaa kävelylenkillä(jihuuuuu!), saanut yhden ikävän ahdistuskohtauksen, itkenyt litroittain kyyneleitä, ollut ihastunut, käynyt lähipitäjässä moikkaamassa veljen perhettä(mamun oma anu-nimen saanut) ja leikkinyt ihanan veljenpojan kanssa, käynyt vihdoin optikolla ja ollut hautuumaareissulla. Onhan siinä tapahtumia, jotka yritän pitää mielessä, kun menen jutteluajalle :)

Tällaista tänään. Hyvää päivän jatkoa minulle ja Sinulle :)

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Eve Hietamies: Teräsmiehen morsian

 Kirjastolta eurolla 30-7.2013, kovakantinen 186 sivua, Otava Keuruu 1995.

Iiris ja Isto asuvat Itä-Helsingissä ja yrittävät totutella toisiinsa ja toisen sukuun, olla perhe, yhteiskunnan tukipilari.
Mutta "miksi aina minä" on kysymys, joka kivistää kun pitäisi leikkiä tosissaan kotia.
Onko elämä vain asuntolaina, lauma muksuja ja keski-iän kyllästyminen?
Vai onko jossain kuitenkin bileet joihin et vain ole saanut kutsua? 


Ihan hauska kirja alkuunsa, sai jopa naureskella. Tässä oli hiukan samaa letkeää tyyliä, jota sitten Yösyöttö-kirjassa on hiuken enempi ja Tarhapäivä-kirjassa runsain mitoin. Olikin veikeää lukea Eve Hietamiehen vanhempaa tuotantoa, kun on saanut lukea perätysten nyt uutuuskirjoja. Huomaa kyllä kirjoittajan kehityksen tässä tuotannossa. Tykkäsin jollain tapaa kirjasta ja jollain tapaa lukeminen oli väkisin pusertamista, mutta luettua tuli aakkoshaasteeseen taaskin uusi opus ja selätetty uusi aakkonen. Hyvä minä :)

Sunnuntaisuhinoita

Kuinka voikaan olla, että Aina, kun meen kirjan kanssa tuonne sänkyyn, muka että nyt luen kirjan jo loppuun asti. No, pääsen muutaman sivun etiäpäin ja sit alkaa väsyttään. Jo toistamiseen tänään tapahtunut mulle tuo, että olen jo nukkunut kahdet päikkärit ja kello on vasta pian puoli kolme. On sillä ihmeellinen vetovoima tuolla sängyllä. Kolmatta kertaa en kyllä tohdi mennä sängylle lukeen, vaan luen sohvalla. Pitää muistaa katsoa tänään kolmelta alkavat Suomi-Ruotsi maaottelujen toka päivän kilpailut.
Että näin täällä :) Aurinko paistaa ulkona.

torstai 5. syyskuuta 2013

Anelma Järvenpää-Summanen: Yö kuulas silkinmusta

 Ekotorilta  4.9.2013, 2e, 155 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna 2002.

Yhtä näyttämistä on saman kylän poikien elämä alaluokilta kypsään miehuuteen saakka. On näytettävä, että mammonaa on kertynyt. Että naisia riittää. Että draivia on yhä edelleen.
Kirja leikkaa maalaisvaruskunnan laitamilla syntymneiden ihmisten kohtaloista monisärmäisiä, elämää pulppuavia tuokiokuvia. Kauan sitten alkunsa saaneet sukupolvien ja yhteiskuntaluokkien väliset ristiriidat heijastuvat suurkaupunkien sykkeessä surffailevien menestyjien nykypäivään saakka. Tehokkaan tiivistetyin vedoin kirjailija piirtää henkilöidensä ääriviivat ja paljastaa heidän vereslihalla olevan sielunsa, heidän kyltymättömän elämännälkänsä. 


Monisyinen ja moninainen tarina. Mukana dramatiikkaa, romantiikkaa ja ropsaus hauskuutta. Ihme, kun sain kirjan tänään luettua loppuun. Hyvä niin :) Ihan rahansa väärti tämä kirja olt, sai lopussa vähän naureskellakin :) Lukee ken tahtoo :) Ja vielä hymiö :)

Kirjasyksyajatelmia

Aurinko paistaa kauniisti, kun tätä aloitin kirjoittamaan.
Vilkuilin tuossa hetki sitten seuraamiani kirjablogeja ja kun eilen taisi olla osta täysihintainen kirja-päivä, niin voi viude sentään, on bloggaajat löytäneet hienoja kirjoja.
Itse ostin täysihintaisen opuksen jo jokin aika sitten, sen Avioliittosimulaattori ja se olikin mielestäni hieno hankinta, sillä pidin tarinasta todella paljon. Nyt opus on jo toisella crossaajalla luettavana ja meidän Sekaisin syksystä 2013 on lähtenyt hienosti liikkeelle, immeiset ovat saaneet hankittua jo kirjoja ja jotkut joutuvat vielä odottamaan kirjojen ilmestymistä.
Niin jännässä olen niiden kirjojen kanssa, että kuinkahan jaksan innostua jokaisesta sitten aikanaan ja tuleeko miulle hirvee kirjasuma. No, rinkihaaste on onneksi niin "löysä", että lukuaikaa saapi sumpittua, että ei vedetty ihan hirmuvakavana tätä juttua. Mutta tämä on siis eka sellainen Minun vetämä ketju ja se hiukan jänskättää, että langat pysyvät käsissäni. No, tähän mennessä on viestiketju pyörinyt ihan vilkkaana ja sopivin aikavälein se nousee listan alapäästä ylös ketjun alkutekijöihin.
Ei minulla muuta tässä nyt tällä kertaa :)

perjantai 30. elokuuta 2013

Veera Nieminen: Avioliittosimulaattori

Tiistaina 27.8.2013 adlibrikseltä, 23,90e, 267 sivua. Tammi 2013.

Kirjan takakansiteksti:

Vilkas itäsuomalainen Aino rakastuu ensisilmäyksellä Jussiin ja päättää muuttaa miehen kotitilalle Länsi-Suomeen. Jussi ei tosin asu yksin, vaan isänsä, setänsä ja pikkuveljensä kanssa. Sen kuullessaan Aino vain nauraa, hän nyt sopeutuu mihin vain!
Kun morsian saapuu kuukauden koeajoon, pihan yli lähestyy jörö ukko, mulkoilee lippiksen alta ja mutisee:"Uggoloi". Mitä se sanoi? Kuka se on? Onkohan edessä sittenkään silkkaa lystiä? No, lukijalle kyllä!
Veera Niemisen esikoisteos on riemukas tarina suuresta salamarakkaudesta ja maa-Jussin tuoreesta morsiamesta, joka rikkoo neljän miehen kotirauhan.

Tässä pienet tietoiskut kirjailijasta:
http://www.tammi.fi/kirjailijat1/-/author/name/NieminenVeera
http://www.mtv3.fi/viihde/kotimaiset.shtml/toni-niemisen-veera-vaimosta-kirjailija/2013/08/1789279

Osallistun kirjalla Sekaisin syksystä 2013 rinkihaasteeseen.

En voi muuta sanoa, kuin että tämä olt todellakin elämänmakuinen kirja.
Kiitos Veera, että olet kirjoittanut tämän kirjan!!!!
Vaikka tuskin hän koskaan eksyy sivulleni tätä arviota lukemaan. Minä tykkäsin kirjan juonesta ja se piti koko kirjan ajan hyvin koossa tarinana. Vähän hupsusti sanottu, mutta en osaa sitä paremminkaan kuvailla.
Hauskaa tämän kirjan parissa oli useat kerrat ja tietysti kirjan loppupuolella piti lukea kyyneleet silmissä, mutta kirjan loppu oli kiva huipennus kyynelehtimiselleni :)
Olen kyllä iloinen, että valitsin justaan tämän kirjan luettavaksi tähän haasteeseen.
Olin alkuun hiukan hämmentynyt tiedosta, että tämän opuksen kirjoittaja on Toni Niemisen vaimo. Minähän fanitin Tonia slloin teini-iässä, keräsin lehdistä Tonin kuvia hih hih. Alkuun kirjaa aloittaessani ajattelin, etten osaa heittäytyä kirjan juonen vietäväksi, että kyseinen tieto on päässäni koko lukemisen ajan, mutta hyvinpä kirja otti miut mukaansa ja voi veljet, mie pidin lukemastani!

tiistai 27. elokuuta 2013

Jesbulis jes!

Se on taas se aika vuodesta, kun on laitettu bc-foorumilla pystyyn Sekaisin syksystä 2013-rinkihaaste. Minähän sitä topikkia sitten aloin emännöidä viikko sitten ja tein kirjatilauksen samana aamuna. Tänään sitten tuli minun syksyn uutuuskirjani: Veera Nieminen(juu, on Toni Niemisen vaimo): Avioliittosimulaattori on kirjan nimi. Ihastuin siihen pieneen pätkään, jota oli mainostettu adlibriksen sivustolla. Kirjan hinnaksi tuli 23,90e ja siinä ei mitään toimitusmaksua. Cdon.comissa ois ollut euron ja 5snt kalliimpi tuo kyseinen kirja.
No, nyt on kirja minulla ja pitäs alkaa lukemaan kirjaa. Mutta tämä ikävä olotila, joka on ollut päällä yöstä lähtien, olen masutaudissa :( Teetä vain juon ja aamulla söin vähän ananaspaloja. Nukuin tuossa tunnin verran ja heräsin puhelimen soittoon. Nyt sitten suunnittelen ja suunnittelen, että menenkö sänkyyn, vai tartunko jo kirjaan ja alan lukea sitä.
Näillä mennään..

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Anneli Kivelä: Outo lintu Katajamäellä

 Cdon.comista tuli 25.4.2013, 16,45e kovakantinen, 241 sivua, Karisto Oy Hämeenlinna, Bookwell Oy Juva, 2013(ilmestyi 15.4.2013)

Vuoksenmäen harmittavasti rapistunuva maatila kerää kyläläisten katseet, kun vanhan Einarin ja Hilkan seuraksi ilmaantuu nuori perijätär, Einarin veljentytär Esti. Savikippoja muovaava ja ikoneita maalaava kaupunkilaisnainen viihtyy aluksi omissa oloissaan, mutta vireässä ja välittömässä kyläyhteisössä ulkopuolisuuden tunne ei kauan pääse vaivaamaan. Vain Hilkka jaksaa näyttää nyrpeältä - mikä kumma mahtaa olla myrkyttänyt hänen mielensä? Samaan aikaan kylälle muuttaa Estin lisäksi toinenkin tulokas: huvilaa remontoiva salaperäinen Sameli, jolle Kaislajärven suojelu tuntuu olevan elämää suurempi kysymys. Kylän vääräleuat kehittelevät heti näiden kahden putolinnun välille romanssia, mutta mahtaako Estillä olla mitään saumaa kilpailla Samelin huomiosta sinilevän kanssa?
Sarjan kahdeksas osa :)
 
 
Tänään sain luettua kirjan loppuun asti. Tykkäsin taaskin, niinkuin muistakin sarjan kirjoista. Ihana kirja ja ihana tarina, ei voi muuta sanoa, kuin että Kyllä Anneli Kivelä osaa kirjoittaa hyviä ja niin ihanan maalaishenkisiä kirjoja. Vaikka tässä kirjassa jäin kyllä kaipaamaan luonnon koreuden kerrontaa ja kuinka luonto muuttuu, kun tulee talvi, sillä tässä kirjassa elettiin aikaa kesästä talveen. Muuten tarina oli kyllä taas niin kivasti kehitelty, että jään odottaan kirjasarjan yhdeksättä osaa, toivottavasti sellainen on vireillä :)
 
 

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Olen taas kotona

Tulin eilen takaisin omaan kotikolooni, oltuani poissa sunnuntaiaamusta lähtien. Rakas autokultani oli hiukan epävireessä, piti pientä putputusta, sillä pakoputkessa oli reikä ilmaantunut jossain vaiheessa kesää. Eihän se ajoa haitannut, vaan tyhjäkäynnillä piti sellaista ihmeellistä ääntä, jotenka edessä oli auton pakoputken osien uusinta. Isäpuoli sitä sunnuntaina syynäsi ja lupasi maanantaina mennä kyselemään tarvittavia osia autoon. No, miä jäin porukoille sitten yöksi.

Maanantain sain viettää yksin aamusta iltapäivään. Katselin siinä Moskovankisoja ja kulutin aikaani. Iltapäivän tunteina, ennen porukoiden kotiutumista, väsäsin yllättäin pannarin, kun tek kahvin kanssa mieli jotain hyvää. Hyvinpä se onnistui, vaikka jäikin rasva tykkänään pois taikinasta :)
Eihän isäpuoli ollut saanut tarvittavia osia autoon, mutta sanoi, että irroittaa/yrittää irroittaa pakoputken pois. No, onnistuihan se. Voi poijat, millaista haurasta haperoa putki oli reikäkohdasta, vaikka reikä ei putken osassa ollutkaan iso, mutta oli se ikävää katseltavaa! Siinä sitä hetken aikaa katseltua, lähdin poikkee äitiliinin luokse marjapuskaan syömään viinimaroja. Samalla äitiliini keksi, että lähdetään kattomaan yhteen paikkaan, löytyisikö vattuja.
No, ei muuta ku kumpparit auton perästä jalkaan ja odottamaan lähtöä, siinä vierähtikin jokunen tovi, ennenkuin äitiliini pääsi pois sieltä mustaviinimarjapuskan kimpusta :) Keksin ottaa juomista meille metsäreissulle mukaan, sillä tiesin, että siellä tulisin kaipaamaan kurkun kostuketta. Niin sitten lähdettiin.
Menimme sellaiselle paikalle, jossa en ollut aiemmin käynytkään, joten hiukan jänskätti, millaista olisi tiedossa. eihän me kunnon vattuja sieltä löydetty, mutta mustikoita siitäkin edestä. Minulla ei ollut oikein marjastukseen soveltuvat vaatteet; puolilahkeiset housut, ohut pitkähihainen ja -helmainen pusero ja liivi siinä päällä. Enhän minä kauaa siellä metikössä jaksanut rämpiä kipiän selkäni kanssa. Menin sitten tielle ja ihastelin vain metsämaisemaa, siitä olikin pitkä aika, kuin viimeksi olin käynyt metsässä, talvella lenkillä käydessäni!
Välillä keräsin mustikoita tien varrelta sellaisesta rinnekohdista, joissa ei tarvinnut niin selkää alas taivuttaa ja taas välleen huilasin. Sain minä ämpäriin nyt jonkin verran mustikoita ja muutamat vatutkin. Olin ihan ylpeä saavutuksestani, vaikka koville se ottikin!
Ei ole helppoa marjastus näillä kilomäärillä ja huonolla selällä, mutta tulipahan ainakin tehtyä sellainen reissu ja mukavaa meillä oli äitiliinin kera :)
Ilta menikin sitten kisoja taas seuraten. Menin kyllä todella väsyneenä nukkumaan ja simahdin melkein heti.

Tiistaina taas seurasin Huomenta Suomea telkkarista ja kisojakin siinä jonkin verran, kun minun piti paistaa uunissa lihakyljykset äiteen salaperäisen, nyt sitten miulle valjenneen ohjeen mukaan :) Kaksi uunipellillistä niitä tuli ja tuntui, ettei lihat kypsy lainkaan, mutta kyllä ne sitten valmistuivat ihan ajallaan ja hyviä tul!
Taas oli pitkä päivä päikkäreitten kera kulutettavana. Nopsaanhan se sitten menikin ja sain istuskella terassilla, kun aurinko alkoi paistaa.
Porukatkin kotiutui ja hetken aikaa levättyään isäpuoli meni ja vaihtoi autooni uudet pakoputken osat, hän vielä suihkutti osien liitoskohtiin jotain ainetta ruostenestoon. On hän melekoinen autonikkari, kun löytyy jos jonkinlaisia aineita omasta takaa ja tietää, mitä minnekin laitetaan, vaikkei hän ammatiltaan olekaan mikään autonkorjaaja, vaan harrastuksenaan moista tekee :) Olen kyllä ylpiä hänestä!!!!!
Niin vain autokultani alkoi taas hyristä kuin unelma ja miä tein lähtöä jo omaan kotiini. Sain onneksi ostokuitin auton osista ja kun pääsin kotiini, niin kävin osat maksamassa isäpuolen tilille, etten jäänyt hänelle velkaa :)
Pit varulta ottaa kuitista kopiot, jos sattuu, että osille tulee jotain häikkää, mutta toivon tietysti, että ne nyt kestää ja kestää ja kestää :)

Tänään pitää lähteä kylille hoitamaan asioita, onkin monta paikkaa, jossa pitää käydä ja minnuu jänskättää. Aina jänskättää, kun kylille pitää mennä.
Suojelkaa enkelit minun tämän päiväistä kyläilyreissuani, kiitos :)