maanantai 31. joulukuuta 2012

Minä vain mietin

Tänään olen ajatellut harvinaisen paljon menneitä miehiä, jostain kumman syystä. Se alkoi katsottuani kauniit ja rohkeat, tän päiväiset jaksot. Siinä Owen palasi Jackien luokse takaisin. Aloin vain miettimään, että onko tämä Mies, joka on palannut takaisin kuvioihini pieniin, niin just Se Mies, jonka kanssa haluan jotain enemmänkin. Harmittaa kamalan pitkä välimatka, ei hän toki ulkomailla saakka asusta, mutta kaukana kuitenkin. Itse hän on sanonut välimatkaa vain hidasteeksi. En ole kertonut tän päivän pohdinnoistani Miehelle mitään, pidän ne omana ja tän blogin tiedossa.
Välillä minusta tuntuu siltä, että kaipaan sitä ja sitä miestä mesestä. Kimmo, Antti, Make, Niklas, Mika. Johan siinä on kaipailtavia ihmisiä. En tiedä, mä en ole enää varma yhtään mistään, olenko mä ihastunut tai tykästynyt, taidan olla tympiintynyt lähinnä tällä hetkin. Pitäs vissiin avata viinipullo, ni elämäkin näyttäis hiukan paremmalta. Toisaalta haluisin säästää viiniä, mutta hitto ketä varten???
Sain porukoilta Tallinnan tuliaisina tänään tällaisen päälläni just olevan fleecevillaisen hartiaviitan, jossa on ihana huppu ja hakaneulakiinnitys, sit sain valkoisen kaulahuivituubin, tummaa 70%kaakaosta suklaalevyn, omenalikööripullon ja pienen valkoisen joulutähden, jonka mun piti tuoda jo joulun jälkeen, mutta unehtui.

Mulla on vieläkin flunssa aika kovana, kamala yskä ja vähän väliä saapi niistää. Onneksi kuumetta ei ole ollut enää, tää taitaa olla jo kolmas kuumeeton päivä. Saa nähä, mitä tuo saunassa käynti sit tek, tulleeko uudelleen kuume, toivottavasti ei. En ainakaan ulos enää tänään aio mennä. Mä vaan sujuvasti kuuntelen täällä sisällä nuita raketteja.

HYVÄÄ ALKAVAA UUTTA VUOTTA 2013 IHAN JOKKAISELLE BLOGINI LUKIJALLE JA BLOGISSA VIERAILEVALLE :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Laila Hietamies& Anni Polva& Kalle Päätalo: Joulumuisto

Sain tämän bc-kirjan joulukalenteriluukusta numero 6.12.2012 ja kirja tuli minulle tiistaina 11.12.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1992, 152 sivua.

Vanhanajan tunnelmiin johdattava muistojen kirja, jossa on kolme erilaista muistelusta joulusta, kertojina Suomen kolme suosituinta kirjailijaa: Laila Hietamies, Anni Polva ja Kalle Päätalo.
Laila Hietamiehen joulumuistoa(Koivut) sävyttää sota: yksinäinen pikkutyttö on maalla isovanhempiensa luona äidin kanssa ja kaipaa kaatunutta isäänsä. Myös Anni Polvan joulumuisto(Lauteet hajosivat ja porsas karkasi) on pikkutyttöajoilta, mutta aineksiltaan hilpeämpi. Kalle Päätalo taas kertoo nuorukaisaikaisen joulumuistonsa(Pohjoisensavotasta kotisaunaan):millaista oli palata ankaran työsyksyn jälkeen savotasta jouluksi kotiin. Nykyaikainen tavarajoulu on näistä muistojen jouluista kaukana.

Kirja oli hyvin mukaansatempaava. Aloin lukea eilen ja tänään sain loputkin luettua. Vieläkin tuli ihan jouluinen tunnelma, vaikka joulu onkin ohitse tältä vuodelta.
Laila Hietamiehen pikkutyttöajan yksinäisyyteen osasin kyllä samaistua, sillä olen itsekin ollut reilut 10 vuotta äidin ainukainen, kunnes sitten sain pikkuveikan, jota pääsin hoitelemaan.
Anni Polvan tarina oli ihan hauska, paitsi että sen nimi ois pitänyt olla, että possu karkasi ja lauteet hajosivat, sillä niinpäin asiat tapahtuivat.
Kalle Päätalon tarina oli sitten ihan ihteään ja minun mieleistä tarinaa. Tykkäsin tästä "paketista" :) Suosittelen.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuumettakin on

Eilen uskaltauduin laittamaan kuumemittarin kainalooni ja tuloksena oli 38,3. No, pari tuntia myöhemmin mittari näytti jo 38,9 ja paleli ihan kamalasti, että piti laittaa vaatetta päälle ja lähteä jo puoli seiskalta sänkyyn roppien kera. Mulla oli ihan lettulääpäs-lapaset kädessä, kun lähdin unille, niin mua paleli.
Heräsin sitten ysin jälkeen, kävin hakeen postin ja kiehautin teetä, nyt olen jo juonut kaksi mukillista ja kuumetta on näin päivälläkin 38,1, eli on se hiukan laskenut eilisillasta, mutta ei kehuttavasti. On sellainen kuumanvilpoinen olotila. Pitäskin kokeilla vaihtaa villapusero t-paitaan :)

Tällaisissa merkeissä täällä mennään.

torstai 27. joulukuuta 2012

Köhi köhi köhi vaan

Tulinpa sitten kipeeksi joulureissun jälkeen. Aattona lähdin aamusta liikenteeseen, kävin täällä kylällä haudoilla ja sit suuntasin porukoiden luokse. Siellä pääsin koristeleen kuusta. Puolilta päivin lähdimme porukoiden kanssa Multian haudoille viemään kynttilöitä. Siellä näin serkkulikan, hänen miehensä ja kummitätini. Sain serkkulikalta ihanan jouluhalin<3
Olin hetken aikaa kummitätini tykönä, kun porukat kävivät toisella hautuumaalla. Sain silittää ihanaa Allu-kisulia <3
Sit takas porukoille valmistaan aattopäivän ruokaa, pikkuveljeni tuli morsmaikkunsa kanssa syömään ja söimme kaikki viisi saman pöydän ympärillä, isäntä pöydän päässä :) Pikkuveljeni oli kovassa flunssassa ja kuumeessa, joten lähtivät kahvit juotuaan ja me porukoiden kanssa alettiin valmistautua toisen veljen perheen luokse lähtöön, sillä toinenkin veljeni oli kipeenä, kuten hänen pikkupoikansakin.
Joulupukki kävi ja toi paljon lahjoja, joulupukkina oli veljeni anoppi ja hienosti veti roolinsa loppukaatumiseen saakka. Jälkeenpäin veljen anoppi valitteli polveaan, mitäs meni kaatumaan, leikisti, kivilattialle, torvi :)
Lähdimme kotimatkalle kahdeksan jälkeen. Perillä isukki tarjosi meille roppia, ettei flunssa pääse yllättämään. No, pysyihän se pari päivää poissa.
Joulupäivänä odottelimme nuoremman veljen tuloa poikiensa kanssa avaamaan lahjoja, tulivat vasta neljän jälkeen iltapäivällä. Eipä siinä kauaa pikkumiehillä mennyt, kun lahjat oli avattu :)
Viiden uutisten jälkeen minä tein jo lähtöä omaan kotiini. Kotona olin puoli kuuden jälkeen. Olihan jännää ajaa pimeällä ja vaihdella valoja.
Eilisen olin ihan kotona ja iltasella mua alkoi paleltaa jo niin, että menin peittojen alle jo iltaseiskalta, kovasti vaatetta päällä ja siltikin paleli. Oli pakko ottaa yksi unilääke, että  pääsin nopeeta uneen. Heräsin mä yöllä yskimään ja taas jatkoin unta. Nukuin melkein ysiin saakka, eli melkein 14 tuntia!
Tänään olen myöskin ollut vain kotona, nukuin myös päikkärit, muuten vain ollut vaan.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sari Luhtanen: Tuulin viemää

19.12.2012 huutonetin kautta, 5,50e pokkari.
Kustantaja Tammi, pokkarin tuottaja Bonnier Kirjat Oy, painanut UAB PRINT-IT, Liettua,2012, 288 sivua, toinen painos.

Tuuli viihtyy mukavasti meteorologin työssään, kunnes eräänä päivänä kilahtaa kunnellessaan työkaverinsa häävalmisteluja. Tuulinkin on päästävä naimisiin ja ajankohdaksi hän päättää 30-vuotissyntymäpäivänsä. Pieni ongelma on, että hän sopii päivän vain itsensä kanssa ja kertoo aikeistaan myös muille, mutta sulhasesta ei ole tietoakaan. Mutta onhan maailmassa miehiä. Joskus vain joutuu suutelemaan muutamaa sammakkoakin löytääkseen prinssin... 

Tämä tuli vihdoinkin luettua hetki sitten. Ihan kivanleppoisaa luettavaa, ei mitenkään yllätyksellistä, muuta kuin vasta loppu oli yllätyksellinen. Ihan jees-kirja, joka lähtee hippakirjana eteenpäin.
Kirjalistani 100:s kirja :)


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Tällaiset ihanuudet sain KäsityöProjektoijien jouluvaihdosta.
Kuvasta puuttuu postituksessa säpälöitynyt joulupukkisuklaa, joka men parempiin suihin, ennenkuin hokasin ottaa kuvaa.

Tällä kuvalla tahdon toivottaa kaikille blogissani vierailijoille Erittäin ihanaa ja rauhallista joulua!!!!!!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Mitä vailla olen mä???

En ole tehnyt joulusiivousta, olen kyllä tehnyt joululimput, pipareita ja jouluviinereitä. Tänään just kolme pellillistä paistoin ja paistamisen jälkeen jätin uunin luukun auki, että lämpö ja hyvät tuoksut tuli kotiini.
Aamusta kävin kylillä kaupoissa, tai siis postipisteessä hakeen paketin ja siwassa ostoksilla. Yhtä juttua ostokset jäi vaille, sillä en löytänyt mieleistäni ja se hiukan harmittaa ja sit kassalla oli komea miesmyyjäkokelas, että silmät meinas jäädä pakostakin jumiin ja hällä jäi kone jumiin, kun kone ei tahtonut hyväksyä yhtä tuotetta ja joutui huikkaamaan apua toisesta myyjästä. Sain kaupassa "tätipuolelta" jouluhalauksen ja se hais niin valkosipulille, että yök ja huh huh. Kesällä sain häneltä elämäni ekan halauksen ja olin vähä kummissani, olen kuitenkin ollut suvussa suuren osan elämästäni ja nyt vasta alkanut tulla halauksia, vähän ihmetyttää.
Luen tällä hetkin kirjaa nro 100 ja siltikin kaipaan jotain, mutta mitä???? Ei mulla nälkä ole, päin vastoin, on hiukan jo huono olo. Täällä haisee ruoka, tulee selkeesti naapurista.Naapurissa vissiin paistetaan kinkkua, tulee sellainen döfis. Mun jouluaikani menee täällä kotosalla ilman jouluruokia. Söin itteni ylös niistä jo itsenäisyyspäivän aikaan, joten en ole ostanut laatikoita, enkä rosollia. Taidan vain syödä rahkaa ja omenoita. No, joskos tekisin pottumuusia tai makaronilaatikkoa, sitten kun huvittaa. Muuten voipi mennä kaurapuurolinjalla. Käynhän mä porukoiden luona jouluna, joten siellä vissiin on kaikki mahdolliset laatikot ynnämuut.
Tömpsyä vaille mä taisinkin olla, on ruska-puolukkajuominkia ja vähä koskista hih hih :) Näillä mennään.

torstai 20. joulukuuta 2012

Anna Gavalda: Karkumatka

Marraskuun eka päivänä saatu yllätyskirja viikolta 43.
WS Bookwell Oy, Juva, 2012, 120 sivua, suomentanut Lotta Toivanen, Gummerus.

Miten kauan meillä riittäisi tarmoa tempaista itsemme irti arjesta ja lähteä tämänkaltaisille karkumatkoille? Montako vapaahetkeä elämä meille vielä soisi? Montako ähäkuttia? Montako lyhyttä jatkoaikaa? Milloin kadottaisimme toisemme ja millä tavoin siteet höltyisivät?

Montako vuotta vielä, ennenkuin olisimme vanhoja?(takakansi)

Auto on lastattu tirskahduksilla, kyynelillä, hymyillä ja nostalgialla. Umpitylsiin sukuhäihin matkaavat hillitty Simon, tämän ylisäntillinen vaimo Carine ja Simonin siskot, boheemi sinkkunainen Garance ja avioeroa läpikäyvä Lola.
Juhlapaikalle päästyään porukka saa kuulla, ettei sisarusparven kuopus Vincent päässytkään työkiireiden vuoksi häihin. He päättävät karata paikalta ja lähteä viettämään aikaa Vincentin kanssa, joka asustelee vanhassa linnassa ja pitää siellä opastuskierroksia.
Hetkeksi sisarukset unohtavat tenavat, siipat, aviohuolet ja velvollisuudet ja varastavat aikuiselämästään aikaa viimeiselle kauniille, hilpeälle ja haikealle lapsuuspäivälle.(sisälirpake)

En tahtonut päästä kirjaa lukiessa jyvälle tarinan juonesta, kuka oli mikä ja teki tai sanoi mitä ja kuka meni minne???Monia kysymyksiä risteili kirjaa lukiessa, kunnes kirjan loppupuolella pääsin juoneen kiinni, että jotkut lähtivät kesken häistä tapaamaan jotain miestä ja viettivät päivän miehen kanssa ja loppupuolella osa porukasta kuunteli autossa jotain musaa.
Jutun perimmäinen olemus ratkesi tuossa hetki sitten vasta, kun kirjoitin tuota lisälirpakkeen tarinaa tähän kirjoitukseen ja mulle tuli kyyneleet silmiini, kun ajattelin omia veljiäni ja sitä, kuinka huomaamatta heistä tuli aikuisia ja perheellisiä. Kyyneleet vaan valuu mun silmistä :``( Tämähän ol ihana kirja!!!!!!


Kirsti Ellilä: Miehenvaihtoviikot

Helmikuussa tänä vuonna kirjaston poistomyynnistä eurolla ostettu opus. Karisto Oy Kirjapaino, Hämeenlinna, 1996.

Emmi on vastavalmistunut maisteri, mutta ei tiedä, mitä oikein elämällään tekisi. Avosuhde Anteron kanssa tuntuu väljähtyneeltä, koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, erossa asuvat vanhemmat tuottavat ongelmia ja olo tuntuu kaikinpuolin juurettomalta. Totuuden hetki tulee, kun välit Anteron kanssa katkeavat lopullisesti: varakkaan perheen ainoana lapsena kasvanut Emmi on koditon, työtön ja miehetön! Mutta ei kauaa!

Kirsti Ellilä kuvaa hykerryttävän hauskasti Emmin harhailua arkipäivän ongelmien parissa ja kasvamista naiseksi, joka tietää, mitä tahtoo.

Siinäpä oli takakansiteksti. Sain tän luettua ihan hetki sitten. Ei tää mitenkään kummoinen ollut, mutta lukihan tän. Mua ällötti osuus, jossa Emmi työskenteli makkaratehtaalla ja mitä siellä tapahtui. Hyh hyh hyh, eipä tee mieli syödä makkaroita tms lihajuttuja :(

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla

Kirjan sain jo syyskuussa 2011, bc-kirjana.
WS Bookwell Oy, Juva, 2009, 335 sivua. Suomentanut Leena Tamminen.

Vaikka Becky Bloomwood antaa työkseen talousneuvoja muille, hän ei saa omia rahojaan riittämään, ei vaikka kuinka olisi päättänyt ostaa vain välttämättömiä tavaroita, kuten silppurin ja miekkailuvarusteet. No, onneksi pankista saa luottoa, mikä onkin tarpeen, kun Becky lähtee PR-firmaa johtavan poikaystävänsä Luken kanssa New Yorkiin.

Manhattan on Beckystä kuin paratiisi ja siellä voi tuhlata niin paljon kuin haluaa, sillä eihän ulkomaan rahaa lasketa. Niinpä Becky syöksyy tavaratalosta toiseen ja löytää mallikappalemyynnit, joista saa huippumuotia pilkkahinnalla. Designvaatteet ovat suorastaan sijoitus! Mutta sitten, kesken ihanan ulkomaanmatkan, tapahtuu jotain, joka vie jopa Beckyn kaltaiselta supershoppaajalta ostoshalut.

Sain eilen iltasella luettua tämän pokkarin.
Olen muutama vuosi aiemmin lukenut tämän kirjastonkirjana. Nyt tämä on sitten omassa kokoelmassani :) Muistin joitakin kohtia edellisestä lukukerrasta, mutta en kovin hyvin kuitenkaan. Kun tapahtuma tuli kirjassa eteen muistin, että AHAA, tämä on nyt SE kohta ja monta kertaa näkemästäni leffastakin tapahtumat pyörivät mielessäni.
Hassuja kohtia oli, kun Becky joutui olemaan viikonloppureissulla Luken kanssa ilman matkatavaroitaan, mukanaan vain pieni laukku pesuaineita ja meikkejä, kun Luken mielestä piti vain olla pienet matkatavarat ja Becky oli lähettänyt rahtina oikeat laukkunsa hotelliin, johon ne eivät heti sitten saapuneetkaan :)
Toinen huvittava kohta oli, kun Becky teki "Tilaa" huoneeseensa ja pussitti vaatteitaan tyhjiöpakkauksiin ja työnsi ne vaatekaappiinsa ja kun Suze, hänen kämppis tulee tarkastaan ja avaakin kaapinoven ja sieltä pyllähtävät kaikki vaatteet heidän niskaansa, mutta surullista, että sieltä tulivat myös esille Suzen tekemät valokuvakehykset, joita hän myi ja joidenka ostajaksi palajstuikin nyt Becky.
Liikuttavin kohta oli, kun Becky piti huutokaupan tavaroistaan kirjan loppupuolella ja joutui myymään rakkaan huivinsa. Huivin kohtalo selviää kirjan lopussa..
Kaiken kaikkiaan ihanan leppoisa lukuelämys, vaikka olikin jo toinen kerta kirjalle :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kaari Utrio: Porvarin morsian

16.11.2012 bookplussalta 5,95e.
2. painos, Tammi 2008, 125 sivua.
Painanut  GGP Media GmbH,Saksa 2008.

Porvarin morsian vie lukijansa Turun seudulle 1500- luvun vaihteeseen. Anna Jonintytär Knaap on 16-vuotias aatelisneito, jolla on takanaan pelonsekainen lapsuus äitipuolen hallitsemassa Porvoon Kamppilan kartanossa. Annan isä on kihlannut tyttärensä ennen kuolemaansa turkulaiselle porvarille. Kohtalo puuttuu kuitenkin merkillisesti Annan elämänkulkuun, kun nuori kartanonherra Arn Erikinpoika Tavast rakastuu Annaan saattaessaan tätä Kamppilan kartanosta sulhasen luo.
Kaari Utrion Porvarin morsian on kuvaus kuohuvista tunteista ja kaiken voittavasta rakkaudesta aitoa historiallista taustaa vasten.
Porvarin morsian ilmestyi alun perin 1981, jolloin se aloitti suomalaisen laatuviihteen ystäville suunnatun uuden Katariina-taskukirjasarjan. Uudessa painoksessa on kirjailijan esipuhe ja Hannu Lukkarisen kuvitus. 


Mukava välipalakirja, jossa mukana jännitystä ja romantiikkaakin ripaus. Ei voi oikein muuta kuin sanoa hyväksi pokkariksi. Luin tän parin tunnin aikana.


perjantai 14. joulukuuta 2012

Regina Rask: Puhtaalta pöydältä

Sain tämän opuksen helmikuun eka päivänä ja tän viikon maanantaina aloin lukea.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2006, 282 sivua.

Vappu Helander jättää television ajankohtaistoimituksen taakseen ja aloittaa uuden työn lehdistöneuvoksena Suomen Oslon-suurlähetystössä. Koti on trendikkäässä kaupunginosassa ja auto tuliterä tornadonpunainen Beetle, mutta diplomaattietiketin kiemurat saavat suorapuheisen Vapun kaipaamaan välillä entistä elämää. Lähetystön arkipäivän ei voi sanoa sujuvan erityisen saumattomasti. Norjalaisillakin on omat omituisuutensa: vuonojen maassa syödään kummallisia ruokia ja yövytään talvella teltassa, mutta ei ymmärretä Vapun avantouintiharrastuksesta mitään. Joitakin ihan tutustumisen arvoisia miehiä Vapun tielle sentään osuu, jopa Ruijan rannoilla asti.

Tämä ol muuten eka Raskin kirja, jonka olen lukenut. Alkuun vaikutti aika puiselta tekstiltä, mutta sitten tarina imasi minut pyörteisiinsä ja tätä oli kiva ja välistä ihan hauskakin lukea. Mukavaa sanoilla leikittelyä, joka sai naurahtelemaan, muttei kuitenkaan ihan kunnon nauruun saakka. Loppu jäi mukavan avonaiseksi :) Tykkäsin, voisin vaikka lukea muitakin Regina Raskin kirjoittamia opuksia.

Toinen joululahjani

Tuli tänään postissa, pienehkö, suht kevyt paketti. Päällikuoret revin tietysti auki ja paketista ilmestyi ihanaan lintujoulupaperiin kääritty paketti ja kortti. Kortin luin ja siitä tuli mulle niin mukavan jouluinen fiilis, että päätin säästää paketin avaamisen jouluaattoaamuun. Vaikka kuinka mieleni tekevi aukaista nuita kahta saamaani pakettia, niin en kiusallanikaan avaa. Se on kutkuttavan jännittävää odottaa aattoon ja avata sitten kaikki siihen saakka kertyneet lahjat. Saa nähdä, muistaako biologinen isä ja isän sisko minua tänä jouluna. Itse olen heille lähettänyt jo paketit.
Tänään pitää lähteä käymään kaupoilla ja minnuu inhottaa, kun pitää auto putsata lumesta. Eilen justaan olin pihassani tekemässä lumityöt ja nyt on illan ja yön aikana taas tullut lunta, että ois samanmoiset, pihan levittämishommat edessä. Tuskin teen niitä vielä tänään, saa nähä. Ei mulla muuta tällä kertaa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Petri Tamminen: Rikosromaani

Sain kirjan aamulla postin tuomana. Tämä on yksi sekaisin syksystä 2012-rinkikirja. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, 173 sivua.

Komisario Vehmas söi kesäkeittoa ja katseli syksyistä Pasilaa. Tuolla jossakin liiteli Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä Hermann Ångström tihutöissään, ujuttamassa katutaikurin kepeydellä huolia ja häpeää ihmisten elämään. Mihin Ångström iskisi seuraavaksi? Vehmas kävi pistämässä nuppineulat Vallilan, Konalan ja Vuosaaren ruutuihin. Kartat houkuttelevat ihmisen uskomaan, että asiat ovat jotenkin jossakin.

Aloin lukea kirjaa jotain kympin pintaan aamusella ja sain luettua 16:06. En ihan kokoaikaa kirjaa lukenut, pidin pari luovaa paussia.
Odotin kirjalta jännittävyyttä, kun nimenä on Rikosromaani, mutta ihan hauskaa ja välistä aika masentavaakin luettavaa. Sanotaanko, notta tämä ol sellainen välipalakirja. Tämä ol muuten ihkaeka Petri Tammisen kirjoittama kirja, jonka olen päässyt lukemaan ja kyllä mä tykkäsin.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ensimmäinen joululahjani tänä vuonna...

Se on nyt haettu postista, ihana, pienehkö, mutta voi, niin painava, punaiseen sydänjoulupaperiin kiedottu laatikko. Lahja on mieheltä :) Laitoinkin hänelle viestin, että maltankohan odottaa jouluaattoon saakka sen paketin avaamista, niin mieheltä tuli viesti, että avaa nyt vaan. En avaa, kiusaan itseäni! Laitoin lahjan tuonne lahjanurkkaan peiton alle piiloon, ettei se joka hetki ole simieni alla tekemässä kiusaa, että avaa, avaa minut.
Nyt pitää olla vain sitkeä ja yrittää unehtaa mielestä pois lahjan olemassa olo. Pystyinhän olla hakematta pakettia postista pari päivää, niin mikseipäs kuluisi pian vajaat pari viikkoa ja sitten jouluaattoaamuna avaan paketin rakkaalta. Juu, kyllä mie olen tykästynyt, kovastikin. Joka päivä hän on mielessäni ja tulee aamuviestiä, niinkuin tänäänkin, puoli kasilta aamulla ja olin vielä puoliunessa. Kirjoitin miehelle huomentaviestin ja jatkoin vielä melkein pari tuntia unia. Mulla on kyllä joinakin aamuina erikoisen hyvät unenlahjat, kuten tänään :)
Herättyäni ja koneella hetken oltuani, kävin putsaamassa autoni lumesta, talkkarimies oli just lumiauralla auraamassa parkkista, joten autoni ympärys oli kivasti lumessa ja sainkin kolattavaa. Tulin takas sisälle, tein ruokaa, söin, huilasin hetken ja kahdentoista aikoihin lähdin takas autolle. Kävin kirjastoon palauttamassa lainaamani neljä äänikirjaa ja sit kävin postipisteestämme hakeen paketin. Ei yhtään huvittanut jäädä ostoksille. Olen taaskin viikko sitten käynyt kaupassa, eikä vieläkään ole hätäpäivää. Perjantaina ajattelin käydä ostoksilla sitten, kun on 7 prossan alennuslippunen K-kauppaan ja se on voimassa lauantaihin saakka. Lauantaina on tiedossa veljenpoijan viisivee-synttärit kotopuolessa, sinne on lähdettävä kuulemma aamusta :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Miranda Dickinson: Fairytale of New York

Sain tämän ihanakantisen kirjan 18.7.2012 ja tämä on bc-kirja.
AVON 2009, 386 sivua. Enkunkielinen opus.

Once upon a time English girl went to New York to live out her very own fairytale...
Rosie Duncan`s life couldn`t be better. She has a flourishing floristry business on New York Upper West Side and fantastic friends. Moving to Manhattan feels like the best decision she ever made. Even though at the time, it was her escape route from heartbreak...
For the past six years Rosie has kept her heart under lock and key, despite the protests of her closest friends- commitment-phobic Ed, unlucky in love Marnie and the one-woman tornado that is Celia.
Then a blossoming friendship with hot-shot Nate shakes Rosie`s resolve at the same time as her brother arrives in the Big  Apple, hiding a secret.
A change meeting brings Rosie face with her past, unravelling the mystery behind her arrival in New York. Rosie is forced to confront questions she has long been trying to ignore, including will she ever get her very own happy-ever-after?

Tässä siis typykkä ol muuttanut Isoon Omenaan, unohtaakseen petturimiehen, joka oli jättänyt hänet alttarille hääpäivänä. Typykän ympärillä pyörii Ed ja Nate ja kuinka ollakkaan, petturimies ilmestyy kukkakauppaan kyselleen, että voiskos Rosie järkätä hänen hääjuhlansa. Nate ja petturimies- David haluavat molemmat Rosieta, mutta Rosie epäröi. David menee naimisiin, kuitenkin. Rosien päätä kiehtoo mysteerio-mies, joka lähetti hänelle kaksi eri kukkakoria ja toisessa oli kutsu mennä kahville kukkaputiikkiin. Siellä häntä odottaa Mies, joka on rakastunut häneen. Ed. Rosie luulee Edin vitsailevan, kun Ed sanoo rakastavansa Rosieta. Puhuvat kukkalähetykset selviksi, kun Rosie epäili lähettäjäksi Naten. Rosie ja Ed suutelevat ja rakkaus roihuaa lopussa <3
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Tykkäsin, kunhan alkuun pääsin. Aloin lukea tätä jo vajaa kuukausi sitten, mutta väliin tuli ne neljä äänikirjaa.

Maanantaikahvilla

Hyvää huomenta! Heräsin jo viiden aikoihin, eikä yhtään enää unettanut.

Tasan viisi vuotta sitten sain aamuyöstä tekstarin, että poika on syntynyt ja minusta on tullut täti, ekaa kertaa elämässäni. Tänään on siis nuorimman veljeni vanhemman poijan viisi vee synttärit, mutta pääsen juhlistamaan niitä vasta viikonloppuna kotopuolessa. Laitoin mä facebookissa viestin veljenpoijan äiteen sivun kautta ihanalla hurmuripoijalle <3

Niin, mitenkä meni minun ja serkkulikan pikkupikkujoulut? Ihan kivasti. Mentiin unille jo kympin jälkeen illalla :D Joo ja juotiin terästettyä glögiä ja mie ehin juoda muutamat keimotkin siinä illan mittaan. Juu ja tulihan soitettua eka puhelu ihanalle miehelle ja serkkulikka jutteli jotain hänen kanssaan ja mie yritin sujuvasti kuunnella, sit muutaman sanan ehdin vaihtaa miehen kanssa ja hänen pit mennä uinuttaan poikiaan. Hämärä muistikuva on miehen äänestä ja kyllä mie tykkäsin siitä <3
Aamulla herättyäni mietin hetken illan puhelua ja oli pakko laittaa miehelle viesti, että onko hän nyt kamalankamalan vihainen iltaisesta soitosta, no ei kuulemma ollut. Minulla oli kyllä jotenkin sellainen olotila, että juttu ol jotenkin muuttunut ja minnuu tuppas hävettään aina, kun mieheltä tul viestiä. Ajattelin, etten enää vastaa viesteihin, mutta niin vaan on tullut laitettua viestejä ja eilen taas facebookissa kirjoiteltiin hetki. Ihania viestejä mä häneltä saan, jotenka ei kait se puhelu kovin huono homma ollut, vaikka mies puhelun lopussa sanoikin, että mä yllätin hänet, kun soitin hänelle :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nimpparipäivänä

Hyvää nimipäivää minulle ihan ittelleni.
Lähden pihaan lumitöihin, kun sain aamusuhveen pipareitten kera just juotua :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

171 kirjoitus: Dan Brown: Da Vinci- koodi ÄÄNIKIRJA

Kuva on nyt kirjasta, vaikka kuuntelin tän WSOYn äänikirjana, kirjastosta lainattu, 17 cd:tä, lukijana Lars Svedberg, 2005

Mikä on salaisuus, jonka paljastumista mahtava Vatikaani pelkää eniten? Sitä on varjellut vuosisatojen ajan salaseura, jonka jäseniin on kuulunut eräitä maailman kuuluisimpia taitelijoita ja tiedemiehiä. Miksi he kätkivät töihinsä monia vihjeitä, mutta eivät uskaltaneet paljastaa tietämästään enempää?

Da Vinci-koodi on mestarillinen trilleri, joka on kukkuroillaan kiehtovaa kulttuuri- ja taidehistoriaa mystisistä salaseuroista ja salaperäisistä symboleista. Ennen kaikkea se on erinomaisen vetävää jännitystä, joka pitää tiukasti otteessaan. Uskallatko selvittää Da Vinci- koodin?(takakansi cd-kotelosta).

Mulla men tästä äänikirjasatsista myöskin harmaan peittoon, sillä nuokuin sohvalla aina välillä tätä kuunnellen. Tuntui, että koko kirjan tapahtumat tapahtuivat yhden yön aikana, ainakin sellaisen käsityksen sain, kun monesti selvitettiin "tämän yön" tapahtumia. Ei tää minusta hirvittävän jännittävää trilleriä kyllä ollut, kenties lukijan ääni ei ollut kovinkaan järisyttävä, vaan unettava. No, tulihan tääkin kuunneltua pois päiväjärjestyksestä ja paksu opus kirjahyllystä.

Lintuihmettelyä

Viikko sitten hankin itselleni lintulaudan ja talitinttien ja sinitiaisten lisäksi laudalla alkoi vierailla tummatäpläposkinen lintu, jota epäilin varpuseksi ja löytyihän sille nimi pikkuvarpunen :)

Wikipediasta:

Pikkuvarpunen

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkuvarpunen
Tree Sparrow August 2007 Osaka Japan.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Varpuset Passeridae
Suku: Varpuset Passer
Laji: montanus
Kaksiosainen nimi
Passer montanus
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • Passer montanus montanus
  • Passer montanus transcaucasicus
  • Passer montanus dilutus
  • Passer montanus dybowskii
  • Passer montanus kansuensis
  • Passer montanus tibetanus
  • Passer montanus iubilaeus
  • Passer montanus obscuratus
  • Passer montanus saturatus
  • Passer montanus malaccensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkuvarpunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuvarpunen Commonsissa
Pikkuvarpunen (Passer montanus) on laajalle levinnyt Vanhan maailman varpunen. Alun perin Linné nimesi lajin peipoksi, Fringilla montanus.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö

Pikkuvarpunen on noin 14–16 cm pitkä ja 22–23 g painava varpusen sukulaislaji. Pikkuvarpusista suurin osa on olemukseltaan hieman varpusia sirompia. Tärkeimpiä eroja varpuseen ovat pähkinänruskea päälaki, musta täplä valkoisella poskella ja kirkassointisemmat äänet. Tyypillinen lentoääni on kova ”jäk, jäk”. Uros ja naaras ovat samannäköisiä keskenään. Nuoren linnun pään väritys on harmaansävyinen. Kaikilla pikkuvarpusilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi erottaa.
Vanhin suomalainen rengastettu pikkuvarpunen on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 4 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin pikkuvarpunen on ollut ranskalainen 13 vuotta 1 kuukautta vanha yksilö.[3]

Levinneisyys

Vuoden 2010 parimäärä Suomessa oli arviolta 140 000 – 200 000, kun se vielä 1990-luvulla oli noin 8,000 paria[4]. Euroopassa elää noin 52–96 miljoonaa yksilöä.[1] Pikkuvarpunen on levittäytynyt viime vuosien aikana monille uusille alueille Kaakkois- ja Etelä-Suomesta sekä Ahvenanmaalta. Vahvin kanta on edelleen noilla seuduilla, mutta suuria populaatioita on myös Lounais-Suomessa, pitkin länsirannikkoa aina Ouluun saakka ja Etelä-Pohjanmaalla.[5] Syksystä kevääseen kierteleviä/vaeltavia pikkuvarpusia havaitaan ympäri Etelä- ja Keski-Suomea.
Pikkuvarpunen on levinnyt lähes koko Euraasiaan Skandinaviasta Japaniin ja Indonesiaan, puuttuen vain aivan pohjoisimmista osista. Lajista tunnetaan ainakin 10 alalajia: nimialalaji montanus elää pääosassa Eurooppaa ja Siperiaa aina Mongoliaan, Altaille ja Ohotanmerelle idässä ja Välimeren pohjoisosiin etelässä; alalaji transcaucasicus (Buturlin, 1906) elää Balkanilla, Turkissa ja siitä itään Kaukasukselle ja Iranin pohjoisosiin sekä pohjoisessa Volgan laaksoon; alalaji dilutus (Richmond, 1896) elää Keski-Aasiassa; alalaji dybowskii (Domaniewski, 1915) elää itäisessä Aasiassa Amurilta Pohjois-Koreaan ja Mantšuriaan; alalaji kansuensis (Stresemann, 1932) elää Gansussa ja Zaidanin alueella Kiinassa; alalaji tibetanus (Baker, 1925) elää Tiibetin etelä- ja itäosissa; alalaji iubilaceus (Reichenow, 1907) elää itäisessä Kiinassa; alalaji obscuratus (Jacobi, 1923) elää Nepalissa, Sikkimissä, Pohjois-Intiassa ja Kiinan eteläosissa; alalaji saturatus (Stejneger, 1885) elää eteläisiltä Kuriileilta Etelä-Koreaan ja Japaniin ja sieltä etelään Taiwaniin ja Lounais-Kiinaan; alalaji malaccensis (Dubois, 1885) elää Kaakkois-Aasiassa ja Indonesian länsiosissa. Eri alalajien lintuja on siirretty muun muassa Amerikkaan ja Australiaan.[6]

Elinympäristö

Pikkuvarpusen tapaa varmimmin puutaloalueilta ja taajama-alueiden laitamilta, joissa on tarjolla pensasaitoja. Varsinkin orapihlaja-aidat ovat pikkuvarpusten suosiossa. Loppukesällä ja syksyllä pikkuvarpusia esiintyy myös pellon laitamilla ja rikkaruohostoissa, joissa saattaa kerääntyä useita kymmeniäkin yksilöitä kerralla.

Lisääntyminen

Pikkuvarpunen on erittäin tehokas laji lisääntymään. Poikueita voi olla useita vuodessa, tavallisesti kaksi, ja poikuekokokin voi olla suhteellisen korkea. Pikkuvarpunen voi myös lisääntyä varpusen kanssa, jos oman lajin kumppania ei ole saatavilla. Tällaisia pikkuvarpusen ja varpusen risteymiä tavataan usein Suomessa.
Pikkuvarpusen pesä on tavallisesti rakennuksen tai puun kolossa tai pöntössä. Se on rakennettu pääasiassa heinänkorsista, kuivuneista lehdistä ja kuiduista, ja vuorattu höyhenillä ja karvoilla. Se on muodoltaan pyöreähkö, ja kulkuaukko on pesän sivussa. Ensimmäisen pesinnän muninta alkaa vapun jälkeen. Naaras munii tavallisimmin viisi munaa, joita molemmat emot hautovat lähes kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 15–20 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon päästä.[6]

Ravinto

Pikkuvarpusen ravintoa kesällä ovat pääasiassa hyönteiset ja muut selkärangattomat ja kukkien nuput, ja muuna aikana siemenet sekä marjat. Talvella se käy lintulaudoilla.

Sellaista kivaa :)





































keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kylymää, kylymää

Pakkasta on ulkona vajaat -20 astetta, vähän aurinko pilkistelee puiden raosta ja täällä sisällä on kylymä! Mulla on fleecepeitto harteilla ja siltikin paleltaa... Olen käynyt parit kerrat ulkona: postilla, linnuille ruokaa ja kynttilät palamaan lyhtyihin ja sit kävin viemässä roskat. Siinä on mun ulkoilut, eihän siellä tarkene tällainen kotikissa olla hrrrrrr....
Tänään on serkkulikan kanssa pikkupikkujoulut ja mie meinaan olla tännään kännissä hih heijaa! Pitkän pitkän tauon jäläkeen :) tilipitappi tippi tappi hei :) Vähiin on jutut jäänyt, ehkä iltasella lissää :)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulla-Maija Paavilainen: Sinulle luotu ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta lainattu Otavan äänikirja, 2007, 6 cd-levyä,kesto noin 7 tuntia. Lukijana Kaija Kärkinen.

Soile Lajunen on suihkukoneen juova taivaalla, ylöspäin kipittävä kasvusuunta, markkinaosuuksien piirakan muhevin pala. Soile osaa käsitellä ihmisiä ja hallitsee mediajulkisuuden. Myös silloin, kun yhtiön ykköstuote Soft Lady nousee Pohjoismaiden johtavaksi terveyssidemerkiksi ja Soile listataan Skandinavian kymmenen tärkeimmän bisnesnaisen joukkoon.(takakansi)

Soi viimeinen levy tätä tekstiä kirjoittaessa. Tuossa välillä saatoin vähän nukkuakin, kun pötköttelin sängyllä tätä kuunnellen, eli hiukan taas jäi joitain tapahtumia hämärän peittoon. Tämä äänikirja on ollut mulle kyllä pettymys. Liika ronskia tekstiä, suoranaista rumaa kieltä käytetty. Onneksi pian loppuu, joten saan huomenna palauttaa kirjastoon, kun on taas siellä kirjoittajaseuran tapaaminen. 22:05 sain kuunneltua :)

Joulukuun ensimmäinen päivä

On jo ilta ja kuuntelen taasen äänikirjaa, samalla tässä, kun olen koneella. Sain tuossa hetki sitten neljännet syksyn villasukat valmiiksi. Ne menee joulupukin pussukkaan pikkuveljelleni. Ne on kokonaan tummanpunaiset, seiskaveikasta kudotut. Täytyy kuvata sitten, kun olen paketoimassa niitä, nyt en jaksa ettiä kameraa väskystäni. Liika suuri urakka :)
Olen ollut tämän päivän kotona, aamusta kävin laittamassa uuden lintulaudan pihaani ja hetken meni, ennenkuin siihen tuli lintuja. Laudan lisäksi pihassa roikkuu myös kolme talipalloa. Kyllä niissä kävi talitinttejä syömässä tänään päivällä, kun kudoskelin :) Lintuja on ihana seurata, ku ne käypi syömässä ja kiistelevät keskenään, kuka saa missäkin syödä. Vaikka pihassani roikkuu peräti kolme palloa linnuille, niin siltikin aina näkyy linnuille tulevan riitaa päästä just samaan palloon naputtelemaan syötävää.
Eipä mulla muuta, hyvää joulukuun alkua :)