torstai 29. marraskuuta 2012

Danielle Steel: Uusi aamu ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta lainattu äänikirja.
WSOY,2011, 12 cd:tä kesto 13h 10 min. Lukijana Sanna Majuri.

San Fransiscon kerma on kokoontunut hyväntekeväisyystilaisuuteen Ritz-Carlton-hotelliin. Kesken juhlinnan maa alkaa täristä. Kaaoksen keskellä miljonäärisijoittajan vaimo Sarah joutuu seuraamaan, miten hänen etuoikeutettu maailmansa tuhoutuu pirstaleiksi. Palkittu laulajatar Melanie pääsee hetkeksi irti tähtiroolistaan, ja valokuvaajakonkari Everett huomaa kohdanneensa elämänsä naisen. Nunna Maggie Kent auttaa järistyksen uhreja ja hänellä on annettavaa myös Sarahille, Melanielle ja Everettille. Kun kaupunki alkaa toipua, jokainen heistä joutuu suurten muutosten ja vaikeiden päätösten eteen.
Danielle Steel(s.1947) on maailman menestyneimpiä kirjailijoita. Hänen romaaniensa lämpö ja koskettavuus ovat saaneet myös suomalaiset nauttimaan niistä yli 30 vuoden ajan.(takakansi).

Sain tän kuunneltua 17:13 tänään. Ei mitenkään yllättävää tekstiä. Paha sai palkkansa, kun Sarahin mies joutui vankilaan. Onnea äänikirjassa ol sentään kahden parin verran ja sitä oli mukava kuunnella, varsinkin seurata, miten Maggien ja Everettin suhteen tulee käymään ja hyvinhän siinä kävi :) Leppoisaa kuunneltavaa.

Vähennys

Olen viime päivinä vähentänyt syömistä. Osittain se johtuu siitä, etten viitsi tehdä kunnon ruokaa ja osittain siitä, että en viitsi käydä kaupassa. Olen yrittänyt sitkuttaa tän viikon, ilman kaupassa käyntiä. Syynä siihen on se, että huomenna menemme äitiliinin kanssa shoppailureissulle Keskikauppaan :) Onpa hiukan enemmän mania sinne sitten tuhlattavaksi. Tänään ol jo kolmas päivä, kun tein vain kaurapuuroa ruoaksi. Olen taas alkanut tykätä kaurapuurosta :) Aamulla en syö mitään, muuta kuin otan lääkkeet veden kanssa. Välistä kyllä keitän teetä aamulla, mutta mitään muuta en pysty syömään. Tänäänkin söin puuron jo puoli yhdeltätoista ja kahdentoista pintaan keitin jo suhveeta, sitäkin pitää juoda mustana, kun ei ole maitoa. Tänään olen puuron lisäksi syönyt vain yhden jugurtin ja nyt juon kuumaa minttuteetä. Iltaisin yleensä syön muutaman voileivän tomaatin ja rasvanokareen kera.
Olen myös käynyt tällä viikolla jo kahdesti lenkillä, tiistaina oikein kunnon sauvakävelylenkillä ja tänä aamuna vain postituslenkillä(noin kilsan reissu vain). Tänä aamuna oli kylmä vastatuuli, että silmät alkoivat vuotaa, niin kuin ois itkenyt vuolaasti. Mutta sekin pieni lenkki tuli tehtyä, kun piti postittaa ystävälle kirje ja kirjapaketti marraskuun kirja-arvonnan voittajalle.
Täällä mä lämmittelen käsiäni teemukin ympärillä ja ajattelen yhtä ihanaa miestä. Hän palasi elämääni muutamat viikot sitten. En olisi uskonut enää kuulevani hänestä mitään, mutta toisinpa kävi, hän laittoi kaveripyynnön fb:ssä ja sit tuli viestiä. Viestiteltiin fb:n kautta muutamat päivät ja sit pyysin mieheltä kännynumeron ja samana iltana mieheltä tuli itseltään se eka viesti, jonka harmikseni kadotin luurista, kun ei ollut tavallinen tekstari, vaan viesti näkyi heti luurissani, ettei tarttenut mennä viestiosioon. En tiedä, mikä se sellainen viesti ol, mutta siitä alkoi tekstaaminen luurin välityksellä. Tosin yritän pitää näppejäni kurissa ja laittaa miehelle vain muutaman viestin vain päivässä, jottei lasku kasvais ihan kauheisiin summiin.Onneksi mulla on sellainen liittymä, että voin koneelta laittaa tietyn määrän kuukaudessa tekstareita ilmatteeksi :)
Huomenna on tavallaan eräs vuosipäivä tän miehen ja minun välisessä systeemissä. Enpäs kerro, että montako hetkeä tulee ja mistä :) Se jääköön salaisuudeksi hih hih :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Taas valvon

Heräsin ennen yhtä, kun olin nukkunut vajaat neljä tuntia ja siitä saakka olen ollut hereillä. Tosi inhottavaa olla yöllä hereillä. Ei ole oikein muuta tekemistä, kuin koneella olo. Tai no, voishan sitä kutoakin, vaan ei se nyt kiinnosta. Toivottavasti väsy tulis takas vielä ja mahdollisimman nopsaan, haluan takas unille. Ei mulla muuta.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sofi Oksanen: Puhdistus ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta eilen lainattu äänikirja. 10 cd:tä, kesto 11h 13 min. Lukijat Annu Valonen, Taisto Oksanen ja Jouko Puolanne. WSOY 2008.

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara, joka kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan. Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.

Nyt tämä on kuunneltu, ei tarvitse kirjaa enää lukea. Samaa sotajuttua tämä on, kuin mun edelliset kuuntelemani äänikirjat. Tässä oli välistä aika roisia kieltä käytetty. Naisen alistaminen sai minut tuntemaan vihaisuutta, jotenkin vastenmielistä moinen. Onneksi kuuntelin tän äänikirjana, etten itse lukenut, ois kyllä lukeminen jäänyt kesken. Minulta löytyy tämä siis kirjanakin, joka nyt jää lukemattomaksi.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Nyt vasta...

olen Lähes tyytyväinen blogini ilmeeseen. vaihdoin itse ottamani kuvan taustalle, siinä on lempikirjojani, lempilankaani ja tietysti iso sydän kynttilä porojalustalla. Kuva on vuoden takainen, mutta niin vieläkin ihana, jotta pääsi kaunistamaan blogiani. Vielä jotain pikkuviilauksia vois tehdä, mutta tänään en sitä tee, jonain toisena päivänä sitten. Ei makkeeta masun täydeltä :)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Sari Malkamäki: Urheat pienet naiset

Kirjastosta kesällä ostettu, euron kirja.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2004, 176 sivua.

Hanna työskentelee yliopistolla, Outi hoitaa lastaan, Tuula opettaa ruotsia, Vappu kirjoittaa lehtiin. Hannalla on suhde Outin miehen kanssa, muuten nuo neljä tietävät toisistaan yhtä vähän kuin yleensäkin nelikymppiset, jotka olivat luokkatovereita kauan sitten.
Saksasta tulee tiedustelu, joka velvoittaa naiset muistamaan toisensa, muistamaan menneisyydestä tapauksen, jota eivät välittäisi muistella, lopulta tapaamaankin.
Kohtaisivatko nuo neljä enää tämän jälkeen, sitä he eivät tiedä. Mutta enstistä varmemmin heillä on syytä uskoa väitteeseen, jonka mukaan kaikki maailman ihmiset ovat viiden tai kuuden kontaktin päässä toisistaan.(sisäkansihärpäkkeen teksti)

Sain eilen iltasella luettua tän kirjan. Kirjan keskivaiheen tapahtumat jäivät jostain syystä hämärän peittoon, vaikkei lukiessa mun ajatukset niin harhailleetkaan missään muissa asioissa. Eivät siis synnyttäneet mitään tarinaa tai mielikuvaa mieleeni. Se harmittaa suunnattomasti. Välillä tätä kirjaa lukiessa sai naurahdellakin, sillä tässä oli hauskoja oivalluksia. Loppu kirjan tarinaa oli aika hupaisa ja tälle kirjalle olisi mielenkiintoista saada jatkoakin. Ihan kiva kirja, sopivan lyhyt :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tänään

Kävin aamupäivästä kylillä, postipisteestä hakemassa ison paketin(tulevia joululahjoja ja itselle kaksi pokkaria) ja tein mä sit sitä ennen nopsaan kauppashoppailun, eli milkkiä ja mehua ja pinaattilettuja. Olisin ostanut seiskaveikkaa tummanpunaisena lankana, vaan sitäpä ei ollutkaan, oli  hylly tyhjänä siitä kohtaa. No, täytyy käydä joku päivä vaikka siwassa kattomassa, jos sieltä löytyisi sitä lankaa.

Serkkulikka tuli puolen päivän jälkeen pitkästä aikaa kyläilemään. Tulihan siinä juoruttua kahvimukillisten ääressä ja voi, mulla oli tarjota vain ruisleipää(paikallisen pienen leipomon) ja tomaattia ja tietty floraa. Hyvinpä se ruisleipä sopi kahvin kanssa, vaikka oishan se ollut kivaa, kun ois jotain keksiä ollut myöskin. Vaan itte mä oisin ne loput joutunut syömään. Nyt ei ole sitten kaapeissa houkutuksia, kun en niitä kaupasta ostanut, enkä alkanut leipomaan mitään.
No sit alettiin räpeltään mun konetta. Serkkulikka poisti paljon haittaohjelmia koneeltani ja poisti chromen ja latas tilalle firefox mozzillan. Nyt tuntuu konekin toimivan paljon sutjakkaammin. Neuvoipa serkkulikka mulle tähän blogiin uuden taustan ja serkkulikka kun lähti jatkaan matkaa kotiinsa, mä tulin viimeistelemään blogin ulkonäön. Eihän tämä nyt ihan priima ole, mutta mennään näillä eväillä niin kauan, ku kypsytään :)

Vietän tän illan kiltisti kotona :) Mukavaa iltaa sinulle ja minulle :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Stephen King: Carrie

Lukemani kirja on vähän erilainen kanneltaan. ensinnäkin kirjailijan nimi on punaisella, sen yläpuolella lukee TAMMI valkoisella ja nimi Carrie on kirjoitettu harmaalla. Takakansi on musta ja teksti valkoista.
Painokaari oy, Helsinki, 1991, 206 sivua, suomentanut Tuula Saarikoski. 3.painos.

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu vielä Carrie maksamaan - järejestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit kenene kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen...

Tämä koko kirja oli rakennettu mun makuuni todella oudolla tavalla. Välissä oli raportteja tapahtuneesta kauheudesta, välillä taas tarinan kerrontaa normaalisti ja taas raportteja. Ihan tyhmä kirja, en tykännyt ja jäikin lukematta viimeiset noin 50 sivua.

Toinen jännä reissu

Nyt on onnellisesti takanapäin toinen sairaalareissu, jota olen jänskännyt alkusyksystä lähtien. Olen pitkään siirtänyt ja siirtänyt asian hoitamista, vaan nyt se oli pakko tehdä. Kyllä mä olen ollut jännässä muutamat viime päivät ja tänä aamuna varsinkin olin ihan kusi sukassa. Aamupäivä tuntui menevän todella hitaasti. Luin kirjaa, kudoin sukkiin varsia, olin koneella pariin otteeseen. Sit oli aika lähteä sairaalalle ja minähän olin siellä reislu puoli tuntia ennen määräaikaa ja hyvä, että olinkin, sillä ennen lekurin vastaanotolle menoa, oli vielä pientä tutkimushässäkkää.

Selvisin hengissä, ihme ja kumma, vaikka tulikin itkettyä lekurin vastaanotolla. En nyt ala revittelemään asialla tässä, sillä haluan pitää edes jotain yksityisasianani. Nyt asiat selkeni ja parin viikon päästä saan soittaa kokeiden tuloksia. Vielä mä hengitän ja elän!!!!

Olisi tehnyt mieli lähteä shoppaileen tänään, mutta josko mä huomenna sitten. Lepäilen nyt tän päivän ja yritän kahlata tuon kirjan loppuun, että saan kirjoittaa siitä sitten tänne blogiini.

Kiitos, että kävit lukemassa jorinoitani, arvon lukijani :) Mukavaa päivää sinulle ja minulle!!!!!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Cecelia Ahern: Yllätysvieras

Kirjahyllyssäni jo kauan ollut  kirja.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2007, 424 sivua. Suomentanut Terhi Leskinen.

Sisustussuunnittelija Elizabeth Egan tähtää täydellisyyteen niin huonekaluvalinnoissa kuin elämässäkin. Tiukka itsekontrolli pitää etäällä ikävät lapsuudenmuistot.
Supersiivoa elämää sotkee hulttiosisko Saoirse, joka on lykännyt yhdeksänvuotiaan(kirjassa kylläkin kuusivuotias!) Luke poikansa Elizabethin huomaan.
Eräänä päivänä Elizabethin ja Luken kotiin tupsahtaa Ivan-niminen mies, joka saa Elizabethin löytämään elämästä aivan uusia ulottuvuuksia, kuten ilon, naurun ja hauskanpidon.
Mutta kuka tai mikä tyhjästä ilmestynyt Ivan on miehiään? Uskaltaako Elizabeth avata sydämensä tälle kummallisen rakastettavalle muukalaiselle?
Yllätysvieras on lämmin, oivaltava ja hykerryttävä tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja ihmisten kyvystä muuttua. (Takakansi)

Jo vihdoin eilen illalla sain tän kirjan päätökseen. Kauan tän kanssa tahkosinkin, tuntui, ettei sivut vähene yhtään, vaikka kuinka luki ja luki.
Ihanan mystisen mukava tarina. Yhdessä kohdassa loppupuolella ihan itkeä tirrautinkin :( Mukavasti rakennettu tarina ja niin taattua Ahernia, että ei mitään määrää :) Suosittelen!

torstai 8. marraskuuta 2012

Jännä reissu

Nyt on tän viikon jännittävin reissu tehtynä. Nimittäin sairaalassa labrassa kävin kokeissa. Melkein pari viikkoa jännäsin, että ehdinkö käymään minä päivänä labrassa, kun mulla on jo ensi viikolla lekuriaika ja sitä ennen pit hoitaa labrakäynti pois kuvioista. No, kyllä mua jännättää se ensi viikon lekurireissukin, mutta ei vielä ihan kamalasti kuitenkaan. Tuo sairaalamiljöö on aina niin jännitystä tuottava, että ensiksikin, löytääkö sieltä autolle parkkipaikkaa, ettei vaan kolhi kenenkään autoa. No, tänään oli parkkikset täynnä, että pit jättää vain tien varteen auto.
Hyvä, kun kävin sisälle mennessä vessassa juomassa vettä ja tulin sieltä ulos, ni kahviossa ollut pikkumuksu sanoi: MUMMU TULI! Sen äitee sit sanoi, että ei tullut. HIHIHIHHIHIH Vissiin mä olin niin mummon näköinen :D Vaikken ole ees vielä kenenkään äitikään.

Eilen pit olla rehvit, mutta eipä sitten ollutkaan, miehestä ei kuulunut yhtikäs mittään. Nyt saa se mysteerimies olla ihan rauhassa, en viskaa kyllä enää yhtikäs viestiä hänelle. Kun ei kerran ilmoita mitään, että ei tulekaan, ni olokoon saatana!

Aurinko paistaa todella kauniisti!

Ostin sairaalan kahviosta 10 postikorttia, kun oli euron kipale. Halusin jotain kivaa ostaa, ku selvisin kokeiden otosta :)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis naisissa

Kirjastosta poistomyynnistä yhdellä eurolla ostettu kirja.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997, 102 sivua.

Alkutilanne on tämä:
Veljekset Räkä ja Roiskis ovat joutuneet murrosiän nieluun.
Samaan aikaan naapuriin muuttavat Katarina, Evelina, Wilhelmina ja Jalovina. 
Loppua ei voi arvata.
100%:sta Juicea, kolmas kierros.
Aiemmat kirjat:
Räkä ja Roiskis 1992
Räkä ja Roiskis Suuvedellä 1995.

Tämä ol hauskaa luettavaa, sillä pienien tarinoiden joukossa oli myös pieniä runoja ja loruja. Jotkin runot jäivät mietityttämään hetkeksi pidemmäksi aikaa, ennenkuin juttu valkeni ajatuksissani. Hauska opus!

Tuomas Kyrö: Miniä

Kirjakaupasta Ruusun ja Kirjan päivänä, ostosten mukana saatu opus.
Bookwell Kirjapaino Oy, Porvoo, 2012, 122 sivua.

Miniä saa viikonloppuvieraaksi appiukkonsa, Sysi-Suomi ja Helsinki joutuvat törmäyskurssille. Mitä tapahtuu, kun pikantteina pikkueroina osapuolten välillä ovat puolivuosisataa ja elämänkatsomus? Miniän luettuasi tiedät!

Eilen illalla sain tän luettua.
Kepeä, mutta kuitenkin niin vahvasti elämänmakuinen opus. Välistä sai naureskellakin ja välistä totisesti lueskella ja ihmetellä, mitenkä lopussa mahtaa käydä.

torstai 1. marraskuuta 2012

Torey Hayden: Tiikerin lapsi

Sain tän jo reilu vuosi sitten, bc-kirjana.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2008, 428 sivua(luin 324)
Suomentanut Eeva- Liisa Jaakkola.

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät.
Odottaessaan paikkaa suljettuun laitoikseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.
Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Tätä lukiessa koin monesti hetkiä, että haluan jättää lukemisen kesken, oli sen verran rankkaa tekstiä. Jaksoin kuitenkin sivulle 324, eli jäi luvut 37-48 lukematta, mutta johan tähänkin saakka oli paljon tapahtumia, että huh huh vaan.

4017

Kiitos kaikille kävijöille :)