tiistai 30. lokakuuta 2012

Onko????????

Ajattelin, että pidän tämän lopun vuotta blogini siivona tekstinä vain kirja-arvioista, vaan toisinpa tulee käymään. Tahdon purkaa pettymykseni just nyt, enkä hautoa sitä enää yhtään sisälläni.

Onko miehillä koskaan mitään muuta ajattelussa, kuin runkkaus tai naiminen???? Uskallanpa epäillä.

Just hetki sitten petyi toiseen mieheen tällä viikolla ja nyt ollaan vasta tiistaissa.

Eilen petyin mieheen, jolta odotin viestiä sunnuntaina, mutta joka tulikin vasta eilen alkuillasta.
Ois nyt saatana jotain voinut vastata mun viestiini sunnuntaina. Mä jo ajattelin, että oli viskannut mut öömappiin, jonne tunnun kuuluvani, miltä suuremmilta osin. No, mie sitten viskasin eilen vittuillessani miehelle viestin, että pitää lopettaa viesteily, ni mieheltä tuli vain "ok". Voi vittu sentään! Hyi mitä kielen käyttöä, tiedän ja häpiän. Poistin miehen viestit ja numeron luurista, se on sitten finito.

No, mesessä huuteli yks mesetuttu, kun olin kattomassa äsken maajussien uusintaa. Käväsin tauolla koneella ja netti oli pätkässyt kii. Avasin ja laitoin miehelle viestin mesessä, ni sitten ajattelin, että ihan kaverihengessä kirjoitellaan kuulumisia, ni heppu heitti, että alkaa runkkaamaan! Vissiin odotti, että osallistun joillain kuumilla viesteillä moiseen. EI KIITOS!!!!!!
Että mua ottaa kupoliin! Ja mulla kun olliit siitä miehestä niin ruusuiset kuvitelmat, ni tässä sen näkee, kaik samasta puusta veistettyjä ne on!

Puuuuuuuuuh....... Toinen unohdettu heppunen. Lisääkin unohduksia sais tulla, että jäljelle jäis vain yksi mies, joka ois ihana. Jos sellaista edes onkaan.

Avaanpa piruuttani mesen.

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen


Bookplussalta 6.7.2012, 4,95 e, Seven-pokkari, 270 sivua. 
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2012. Suomentanut Tarja Kontro.


Astu enkeleiden maailmaan.
Kun aviomies kuoli, Lorna Byrnen maailma romahti.
Portaat taivaaseen-kirjassa hän kertoo, kuinka hän sai koottua taas elämänsä ja kuinka hän, neljän lapsen kouluttamaton äiti, alkoi levittää enkelien sanomaa maailmalle.
Lorna on nähnyt enkeleitä ja jutellut heidän kanssaan päivittäin läpi elämänsä. Hän paljastaa, kuinka enkelit toimivat maailmassa, mikä on ihmissielun ja ihmisruumiin suhde, mikä tehtävä on kuolleilla, nyt taivaassa olevilla ihmisillä voi olla maanpäällisissä asioissa ja minkälaisia suunnitelmia Jumalalla ja enkeleillä on ihmiskunnan tulevaisuuden varalle.
Lukijoidensa uskonnollisesta taustasta riippumatta Lorna antaa heille toivoa ja auttaa heitä tajuamaan, että heillä on suojelusenkelinsä vierellään jopa kaikkein yksinäisimpänä hetkenä.
"Byrne kirjoittaa henkimaailman asioista mukavan mutkattomasti ja antaa lukijalle paljon ajateltavaa." Ilona 


Joo,tulihan tämäkin luettua jotenkuten. Ei oikein uskonnolliset kohdat jostain syystä napanneet, kun ol Jeesuksen syntymästä Mekkaan vaellukseen, että huh huh. Uskoo ken tahtoo, mutta jotenkin tuli sellainen keksityn maku suuhun tästä kirjasta, että ihan kuin ois tuulesta temmattu tarina. En oikein tykännyt.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Charles M. Schulz: Ressu painosten kuninkaana

Tässä pieni pokkariversio hauskasta kirjasta. Sain tän kuluneella viikolla HGG-paketissa, jossa ol se aiemmin lukemani Apinamatka-kirjakin.
Suomennokset Juhani Tolvanen, Eeva-Kaarina Aronen, Jyrki Janhukainen, Panu Pekkanen ja Kalervo Pulkkinen. Tekstaus Kiki Puustelli. Algraphics Oy Tampereen Arpatehdas Tampere 1993, 126 sivua.

Tässä kirjasessa Ressu siis yrittää kovasti kirjoittaa tarinaa, joka myös julkaistaisiin kirjana, vaan aina hän saa hylkäyskirjeitä lähettämistään käsikirjoituksista. Eräässä tarinassakin hän saa hylkäyskirjeshokin, eli korvat nousevat pystyyn ja hällä on ankean karmea katse. Shokki menee sillä ohitse, että hänen kirjoittamaansa tekstiä kehutaan yhtä hyväksi, kuin muukin nykyään julkaistavat tarinat.

Tämä oli kyllä näin sunnuntain ja koko viikonlopun piristysruiske. Sain kyllä kirjan parissa hyvät hihitykset. Tykkäsin kovasti :)

Hiljainen sunnuntai

Lunta satelee,
minä syön jäätelöö.
Viestiä odotan
ja runoa kokoon kyhätä yritän.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Juha Vuorinen: Vaippaihottuma


Huutonetistä joskus ostamani pokkari, en muista enää hintaa.
Paino WS Bookwell Oy, Porvoo, 2009, 10. painos.

Juhan elämä muuttuu vuoristoradaksi, kun puolimetrinen kakkalinko asettuu taloksi.
Menneisyyden painolasti ropisee niskaan ja Juha joutuu miettimään elämäänsä uusiksi. Kestääkö kamelin lailla juoneen mestarimme selkä, vai koittavatko Stalin karjulle kuivat ajat?

Vuorinen kuvaa vaippavuorien reunustamaa arkea riemastuttavan persoonallisella tyylillään. Se kuplii iloa, surua, mielipuolista huumoria ja valtavasti rakkautta. 

Tänään vihdoinkin sain loppuun luettua tämän pokkarin, teki jo välistä mieleni jättää kesken lukematta. Jotenkin alkanut pikku hiljaa tympiä nämä Juoppohullukirjat, vaikka näissä ihan hauskoja kohtia onkin ja saapi hihitellä, kun näitä lukee, mutta aika aikaansa kutakin. Hyllystäni vielä löytyy muistaakseni kaksi Vuorisen pokkaria. En aio ihan piakkoin lukea niitä, kyllä pitää jotain vakavampaa tekstiä seuraavaksi nauttia :)

Jorma Sauvala: Apinamatka

Eilen HGG(holiday gift giving)- paketista tulut bc-kirja.
Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki, 1972, 52 sivua+lisäsivuilla Kontaktin kirjoituskilpailujen voittajien nimilistat.

Tehtävä on mahdollisimman yksinkertainen: julkisen hälyn välttämiseksi an avaruuskokeissa ajat sitten kuollut apina kapseleineen tuhottava huomiota herättämättä. Mutta yhtäkkiä tekniikka pettää...
"Tuntui yliluonnolliselta, että jokin olisi voinut rikkoa sisemmän eteisen seinän - se oli teknisesti mahdotonta - taulu oli sekunnin ajaksi rajahtanyt väreihin ja painemittarien viisarit olivat pudonneet nollaan..."
Tästä käynnistyy painajaismainen tapahtumasarja. Jorma Sauvala, 14(1972), on löytänyt oman alansa science fictionin, tieteiskirjallisuuden kiehtovasta, väliin selkäpiitä karmivasta maailmasta.

Sain eilen illalla, vähä ennen ysiä, luettua tämän.
Tässä käytiin heti suoraan asiaan ja voin kyllä sanoa, että mulla meni alku jotenkin ohitte, en oikein kunnolla sisäistänyt sitä. Olisin kaivannut enemmän tarinan synnyttelyä, kuin suoraa toimintaa alusta alkaen. Ihan jännähän tämä ol, en sitä kiellä yhtään. Pari kirjoitusvirhettä löytyi kirjasta. Kirjaa ol vähän hankala lukea, kun selkä ol niitattu kahdella niitillä, mutta luettua tämä tul. Loppukin jäi jännän avonaiseksi, eli tässä kirjassa ei ollut päätä eikä häntää, vaan lyhyt ja ytimekäs keskikohta :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Voiko???

Voiko yhteen hetkeen rakastua?
Voiko yhteen hetkeen ihastua?
Voiko yhteen hetkeen tykästyä?
Voiko?
Voiko yhteen kuvaan rakastua?
Voiko sydämelle antaa luvan alkaa kaivata yhteistä hetkeä ihmisen kanssa, johonka tuntee vetoa?
Voiko yhteen ääneen tykästyä niin, että sitä haluaisi kuulla aina vaan lisää?
Voiko?
Voiko vielä uskaltautua rakastumaan?
Voiko?

Enni Mustonen: Sidotut äänikirja

Kirjaston kolmas äänikirja. 2008, 9 cd:tä, noin 11 tuntia, Otava, lukija Erja Manto.

Vuoden 1913 eduskuntavaalit ovat pettymys kummallekin. Hilma lähtee perheineen Amerikkaan. Annan ratkaisu on järkiavioliitto. Sillä aikaa, kun Hilma käy eloonjäämiskamppailuaan harlemilaisessa vuokratalossa, Anna yrittää selvitä hengissä kylmässä ja väkivaltaisessa liitossaan.

Padot murtuvat, kun Anna ryhtyy vastoin miehensä tahtoa piilottelemaan jääkäriksi haluavia nuoria miehiä. Keväällä 1916 Hilma palaa yksinhuoltajana takaisin Suomeen. Mutta kestääkö ystävyys vallankumousaatteiden kuohun, kun toinen on taustaltaan torpan tyttö ja toinen on säätyläiskodin kasvatti?

Ne oudot sanat olivat kommuutti, uutimet(verhot), musteri(aviomiehen äiti), agitaattori ja monttoori.
Sain kuunneltua loppuun tän vihdoin tänä aamuna 9:33. Tämän kuuntelu tuntui jotenkin paljon puuduttavammalle, kuin kahden edellisen äänikirjan. Tää ol paljo rankempaa tekstiä, kun ihmisiä kuoli :( Onhan nyt sitten tämäkin kuunneltu. Huh huh sanon minä :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Enni Mustonen: Lipunkantajat äänikirja

Kirjaston äänikirja, hintaseurannasta hintana taaskin 22,50 e.
Lukija Erja Manto, 7 cd-levyä, kesto 7h 30 min. 2007, Otava.

Annan ja Hilman tarina jatkuu. Järjen ja tunteen tarinoita on kiehtova kertomus siitä, miten kahdesta nuoresta naisesta kasvoi kansakunnan vastuunkantajia 1900- luvun alun Suomessa. Sarjan edelliset osat Nimettömät ja Mustasukkaiset ovat ilmestyneet myös äänikirjoina.

Suurlakon melskeessä ompelijatar Hilma Maria Perämäki ja maisteri Anna Sofia Ahlstedt joutuvat ottamaan paikkansa toisten edessä niin lipunkantajina kuin puhujalavalla. Kun sortovalta on voitettu, alkaa taistelu naisten äänioikeudesta. Kuohunnan keskellä Hilman on valittava kahden miehen välillä. Annan valinta on vielä vaikeampi, onhan suhde naimisissa olevaan mieheen rikos hänen omaatuntoaan vastaan.

Sain kuunneltua tän eilen illalla vähän yli ysi.
Tästä tuli ihan Hovimäki-sarjan tunnelma, kun puhuttiin punakaartilaisista, suurlakosta, Bobrikovista ja naisten äänioikeudesta.
Ihan mukavaa kuunneltavaa :)

perjantai 19. lokakuuta 2012

Enni Mustonen: Nimettömät äänikirja

Kirjaston äänikirja, hintaseurannassa hintana 22,50 e.
7 cd-levyä, noin 8h 30 min. Lukija Erja Manto. 2006.

Kaksi nuorta naista saapuu kohtalon oikusta samaan talouteen 1890- luvun Helsinkiin - työntekoon tottunut Hilma piikomaan ja pappissuvun haaveellinen tytär Anna opiskelemaan. Sopeutuminen naisasianainen ja matkakirjailijatar Augusta Ahlstedtin huushollin vaatimuksiin ei ole helppoa, mutta lahjakkaat naiset pyrkivät korkealle. Riittääkö heidän sinnikyytensä, kun vastassa ovat niin sovinnaisuusääntöjen paineet, palvelijoiden ja herrasväen välinen kuilu kuin rakkauden arvaamattomat oikut?

Oli ihanaa eilen köllähtää sohvalle kuuntelemaan toisen lukemana kirjaa. Kuuntelin eilen peräti neljä cd:tä ja tänään loput kolme.
Kirjana olen lukenut sarjan Parittomat-kirjan(2000-luvun tapahtumia) ja tässä on siis tarinan alku. Paljon oli jänniä sanoja, tampuuri ja nyt jo unohtunut toinen sana, joka muljas mielessä pitkään, kun kuuntelin tätä. Suosittelen äänikirjaa, jos haluaa kuunnella toisen lukemana kirjaa ja tämä Erja Manto on mielestäni hyvä ja rauhallinen lukija, kuuntelin viimeksi hänen lukemanaan Maevy Binchyn Koko kadun kasvatti-äänikirjan, muistaakseni alkuvuodesta, vai oliko se viime syksynä. Ei muista :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Eve Hietamies: Tarhapäivä

cdon.comista, 28,90epkuluineen, sain torstaina 19.7.2012.

Terttu alkoi itkeä. - Se on poikien lääkettä. Mä haluun tyttöjen lääkettä.
Antti ja Paavo Pasasen pienperheen elämäon uomissaan. Tarhapäivä seuraa toistaan: kalapuikkoja, kurahousuja, muovihirviöitä ja viisivuotiaan Paavon pohdintoja Suomen krokotiilikannasta. Kun oikein halutaan bilettää, mennään autopesulan kautta hampurilaiselle.
Sitten Terttu-tytöstä tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen ja Antti on uusien haasteiden edessä. Mitä eroa on mekolla ja tunikalla? Milloin pidetään pörröpampuloita? Ja millä itkevää tyttölasta lohdutetaan, jos ei hirviötaisteluista keskustelemalla?

Yösyöttö-romaanista tutut Pasasen pojat saavat huomata, että pinkkiä ja kimallusta rakastava prinsessa on tyrannisaurustakin eksootisempi otus. (takakannesta)


Tällekin tarinalle sai hiukan aina välistä naurahdella. Hyvin kirjoitettu jatko-osa. En olisi kyllä osannut odottaa nuin dramaattisia tapahtumia kirjaan, mutta sepä antoi tälle kirjalle hyvää särmää. Ihanan piristävä lukuelämys, jonka luin kahdessa päivässä: tiistaina aloitin ja eilen keskiviikkona luin loppuun(447 sivua).

maanantai 15. lokakuuta 2012

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee

Kirjastosta lauantaina lainattu opus.
Karisto, Hämeenlinna, 1996, 261 sivua.

Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta oli lähtenyt "lopullisesti" alle kaksikymppisenä.
Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvia asettuessaan vuosikausia autiona nököttäneeseen, ilman mukavuuksia olevaan kotimökkiinsä. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias yhteisö tarjoaakin yllätyksen. Se mikä ei ole onnistunut suurkaupungissa, tapahtuukin täällä susirajan takana! Elinan elämään marssii peräti kaksi päättäväistä aviomiesehdokasta, pitäjän komea nimismies Karri ja naapurin nuori-isäntä Jussi.
Pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä...(se olliit takakannen teksti).

Olin ihaillut tätä opusta monet kerrat "Keskikaupassa", mutta ei vaan tullut ostetuksi, nyt sitten kirjastosta sain lainattua.
Kuvittelin tän kirjan olevan nykyaikaa, mutta muutamien, kirjassa olleiden vihjeiden avulla ymmärsin, että tässä elettiinkin 1960-lukua! Ol Kennedyn murhaa(ei mainittu nimeltä kirjassa), ei ollut kylässä kuin yhdessä talossa vasta telkkari, imuria pidettiin hirvityksenä ja Mäntyranta(kait se olliit tuon niminen...) hiihti kait kisoissa kultaa.
Mukavan leppoisaa pohojanmaanmurteella kirjoitettua tekstiä, josta taas jotkut sanat jäivät tietämättömäksi, mutta mitäs tuosta. Mukavaa olliit tämä opus lukea :) Suosittelen lämpimästi!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kaisa Viitala o.s. Ikola: Oikein nurin-nettikirja

Hupsista keikkaa! Julkaisen tässä nyt otoksen rakkaasta kirjahyllystäni, jossa on siis KAIKKI lukemattomat kirjani. En ole laskenut kirjoja, enkä aio laskeakaan, sillä sehän tuottaisi vain harmaita hiuksia mulle lisää.

Syy, miksi tässä kohtaa tän kuvan laitoin on se, että tänään lukemani Viitalan Kaisan oikein nurin-kirja on nettikirja, eikä sillä näin ollen ole kansikuvaa.
En muista, kenenkä blogista eksyin Kaisan ihanaan blogiin: Kaisan blogi ,toukokuussa. Hänellä oli haasteena, että pit löytää joku hyväntekeväisyyskohde, jonne tehdä pieni lahjoitus. Sitten linkittää hyväntekeväisyyskohteen sivusto Kaisalle sähköpostiin ja kertoa lahjoituksesta ja vastalahjaksi Kaisa sitten lähetti sähköpostiin linkin, josta sai ladata koneelle/levykkeelle(mulla on levykkeellä) hänen nettikirjansa. Minä tein pienen lahjoituksen pohjanmaan näkövammaisille ja sain näin tämän ihanan, lankavillitystä tartuttavan kirjan itselleni luettavaksi 12.5.2012 11:34 ja sain 275 sivuisen nettikirjan luettua tänään 15:25.

Kirja kertoi Annin ja Jaakon tarinan. Heillä ei ole lapsia, mutta he asuvat yhdessä, eivät tietääkseni ole naimisissa, en niin pistänyt sitä merkille lukiessani.
Luin tätä kirjaa peräti 14 kertaa! Aina pienen pätkän kerrallaan, joskus meni kolmisenkymmentäkin sivua, kun tarina veti niin kivasti imuunsa.
Tykkäsin kyllä kovasti tästä tarinasta, neulebloggauksestahan tässä oli kyse ja voi mahroton sentään, kun alkoi omiakin sormia syyhyämään omien käsitöiden kimppuun. Haaveena saada aikaiseksi joskus se poncho, jonka aloitin jo 2007!!!

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Tällä kertaa tällainen kirja.
Neljäs painos, WSOY; Juva, 1979, 133 sivua.


Tässä kirjassa Muumipappa itse tarttuu kynään ja kirjoittaa muumikansan varhaisimmista vaiheista, siitä ajasta, jolloin Muumipeikon, Nuuskamuikkusen ja Nipsun isät elivät myrskyistä nuoruuttaan.

Tykkäsin tästä kirjasta. Tuli mieleen piirrossarjan tapahtumat tätä lukiessa. Tässä oli sopivasti jännitystä ja ihan hippusen hippusen romantiikkaakin :) Tämä kirja Ehkä auttoi minua lukulukossani, sillä tutui siltä, että ei mikään kirja kiinnosta, mutta sit luin tämän ja ehkä se innostus tulee takaisin.
Tämä ol nyt 72.luettu kirja tänä vuonna. Viime vuonna sain luettua just tän 72 opusta ja nyt on vielä 12 viikkoa aikaa lukea kirjoja :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Taina Latvala: Välimatka

Sekaisin syksystä- rinkihaastekirja, jonka sain viikolla ja tänä aamuna sain luettua.
WSOY, 2012. 252 sivua.

Eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä on yksi kylähullu, yksi kirkko sekä äiti, jonka tytär on jäänyt kyläilymatkan päähän. Isä on ollut jo vuosia kateissa. Kaipaus on hitsannut äidin ja tyttären yhteen ja yhdessä he lentävät Teneriffalle viettämään äidin 60-vuotispäiviä.

Symbioosi alkaa rakoilla, kun äiti hoksaa tytön ryhtyneen riiuulle aulapojan kanssa. "Komia kloppihan se oli, mutta ei naamasta montaa velliä keitetä", äiti toteaa ja seuraa tyttären pään sisällä vaikka lemmenpedin laidalle. Äidin käsilaukussa lymyää isän arvoitus.

Välimatkassa eteläpohjalainen murre saa leveyden, johon se ei ole aikoihin joutanut. Se on kahden sinen romaani, lakeuden lumen ja etelän läikehtivän meren, kaunis tarina kahdesta naissukupolvesta: maailmalle halajavan tyttären ja kaipauksen karaiseman äidin matkasta kohti luottamusta ja itsenäisyyttä.

Jaa-a. Tämä opus vaikutti hiukan sekavasti kootulta kirjalta, sillä välleen tässä ol sitä etelän humua, sitten isän etsintää, äidin etsintää ja tädin muistelua. En oikein syttynyt tälle kirjalle missään vaiheessa ja tämän kirjan murre vaikeutti ja hidastutti kirjan lukemista. Jäipä paljon sanoja, joidenka tarkoitusta en ymmärtänyt. Nyt on tämäkin opus luettu ja ensi viikolla jatkaa matkaansa uuteen kotiin.



torstai 4. lokakuuta 2012

Jane Green: Kirjaflirttiä

                                             
 Muoks.Ke.26.9.2012 Olen ostanut Keskiseltä tän Kariston (2. painos, Hämeenlinna 2011), pokkarin ti.17.1.2012 ja hintana 7,25e. 370 sivua, suomentanut Auli Hurme-Keränen.

Työ mainostoimistossa Lontoossa, maailman parhaat ystävät ja jääkaapissa kaneliviineri pahan päivän varalle. Mitä muuta kolmikymppinen sinkkunainen tarvitsee? Joku voisi mainita tässä kohdassa miehet, mutta älkää puhuko Cathyn kuullen. Rakkaudessa kovia kokenut Cath on itsenäinen ja elämäänsä täydellisen tyytyväinen.

Vai onko?

Oikeastaan Cath on aina haaveillut omasta kirjakaupasta...Yllätysvieras menneisyydestä saa Cathyn ja hänen ystävänsä arvioimaan elämäänsä uudelleen ja pian Cath löytää itsensä kirjapinojen takaa. Hän oppii lukemaan asioita rivien välistä ja huomaa samalla, ettei elämänmuutos onnistu ongelmitta. Mitä pitäisi ajatella komeasta kiinteistönvälittäjästä, joka ilmestyy kahville aina väärään aikaan?

Odotin kirjalta vähän toisenlaista tarinaa, kuin mitä kirja pitikään sisällään. Pahemmin tämä opus ei pitänyt sisällään Kirjaflirttiä, niinkuin kirjan nimenä on, siitä pienoinen pettymys. Oikeastaan tämä koko opus sisälti vain tarinaa Cathyn ystävistä ja heidän suhteistaan, eli melkoista löpinää ja meinasin viimeisillä sadalla sivulla lopettaa lukemisen, vaikka paikoitellen tässä olikin ihan hauskoja kohtauksia, mutta kaikkinensa kirja ol pettymys minulle :(

Tämä ol muuten tämän vuoden seitsemäskymmenes luettu opus :) Hyvä minä!!!!!!




tiistai 2. lokakuuta 2012

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Olen saanut tän kirjan jo yli vuosi sitten, 24.8.2011 ja nyt sain aikaiseksi lukea tän.
Loisto-pokkari, 455 sivua, kolmas painos, WS Bookwell, Juva, 2009, suomentanut Terhi Leskinen.

Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan kymmenvuotiasta Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa Jenny-May katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä. Parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen.

Vuosia myöhemmin, jäljittäessään Donal-nimistä nuorta miestä, Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?

Mitä tästä sanoisin? Mielenkiintoisen mukavaa luettavaa, vaikka tarina heitteli Sandyn lapsuudesta, nuoruudesta, Donalin veljen tapahtumiin ja siitä sitten Sandyn Ihmemaa-kokemuksiin, niin siltikin tykkäsin tarinasta. Koskettavaa oli Jenny-Mayn ja Sandyn kohtaaminen Ihmemaassa. Meinasi tulla ihan kyynel silmäkulmaan, oli niin ihanasti kirjoitettu kohta. Siellä täällä kirjaa oli kirjoitusvirheitä, oli jäänyt sanoja pois ja sai hetken miettiä, että mikähän sana nyt uupuu: kenties olivat eksyneet sinne Ihmemaahan :)



maanantai 1. lokakuuta 2012

Celia Rees: Näkijä


Kirjaston poistomyynti 1e, 18.7.2012.
Kovakantinen, 329 sivuinen, Gummerus, Jyväskylä 2005, enkunkielinen alkuteos ilmestyi 2002, suomentanut Paula Herranen.

Näkijä jatkaa siitä mihin Noitalapsi päättyi: mitä Marylle tapahtui sen jälkeen, kun hän pakeni ystävänsä Rebekahin luota Beulahista kyläläisiä, jotka halusivat surmata hänet, koska epäilivät häntä noidaksi?
Nykyaika ja menneisyys sekoittuvat ja selityksen Maryn tarinaan tuo Agnes Herne, nuori intiaaninainen, joka on opiskelemassa yliopistossa ja huomaa netissä Alison Ellmanin kyselyn Mary Newburysta. Agnes menee tapaamaan Alisonia kertoakseen hänelle Maryn elämäntarinan, intohimoisen, lumoavan ja jännittävän kertomuksen. Agnes pystyy siihen koska hän on Maryn jälkeläinen ja kykenee erityislahjansa avulla olemaan yhteydessä Maryyn.

Sain luettua vihdoin tän opuksen tänään 14:30. Aika jännittävä tarina Marysta. Kivana lisänä kirjan lopussa lisäyksiä kirjan tapahtumiin; päiväkirjamerkintöjä, kirjeitä ja muitakin lisätietoja. Otin tarinan ihan todesta, kunnes kirjailijan kiitoksista, kirjan lopusta luin, että kirja onkin fiktiota. Meni minuun ihan täydestä :)