perjantai 21. syyskuuta 2012

Carolina Welin: Elämän helmet

Kirjaston kirja, muuten samanlainen, paitsi että kannessa on pyöreä reikä ja näkyy sisäkannen helminauha.
Kirjapaja Helsinki 2007, painettu Italiassa. Suomentanut Leena Haavisto, 93 sivua.

Tahtoisin niin mielelläni tulla Suomeen vielä uudestaan. Mutta olen vanha enkä voi enää matkustaa kovinkaan paljon. Siksi on suloista muistaa, että voimme kuitenkin rukoilla yhdessä. Rukouksessa ei ole välimatkaa. Saavutamme toisemme nopeammin kuin sähköpostitse. Ja kun tapaamme Jumalan sydämellä, ymmärrämme toisiamme riippumatta siitä, mitä kieltä puhumme. Maapallo yksinäisellä radallaan maailmankaikkeudessa ei ole yksin eikä hylätty niin kauan kuin on rukoilijoita.“Näin tervehtii Martin Lönnebo – tunnettu rukoushelmien kehittäjä – suomalaisia lukijoitaan kirjan takakannessa. Rakastetun ruotsalaisen piispan nykyaikaisessa rukousnauhassa on helmi joka tilanteeseen. Hänen rukoustensa ja ajatelmiensa ympärille syntynyt kirjanen innoittaa jokapäiväiseen hartauteen. Kirjan kanteen on liitetty rukoushelmet, jotka kulkevat mukana vaikka taskussa. .Ruotsalainen Martin Lönnebo on Linköpingin hiippakunnan emerituspiispa. 

Eilen luin tän sitten sisällä, kun olin iltapäivällä jo istunut reilu puolisen tuntia terassilla. Sain luettua tämän opuksen 19:12. Tässä kirjassa mentiin helmiasiassa hiukan syvemmälle ja kauniita kuviakin tässä ol.


Kaisa Raittila: Martin Lönnebon rukoushelmet

Kirjastosta torstaina, eli eilen lainattu pikkunen kirja.
Toinen painos, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2001, 64 sivua.

Piispa Martin Lönnebon rukoushelmissä yhdistyy vuosisatainen rukouksen perinne ja tämä hetki. Helmien kanssa rukoileminen on silmän ja käden meditaatiota, joka vie uskon ytimeen. 
Se avaa tien myös omaan elämään, sen salaisuuteen ja suruun, sen haaveisiin ja iloon.

Luin tämän pikkukirjasen eilen terassilla istuen. Kävi aikamoinen tuuli, mutta tulipa vain siellä luettua ja 13:30 sain eilen luettua tän. No nyt tulee tekstiin toistoa, mut sou vat? Joo, olihan tämä sellainen nopsa pintaraapaisu näihin helmijuttuihin.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Keskiviikkoaamun ajatuksia

Sain tänään postitse, kauan ihailemani rukoushelmet ja kokosinkin helminauhan. Olen toivonut helmiä itselleni siitä saakka, kun seurakunnan kerhotoiminnassa työkokeilussa ollessani syksyllä 2009 pääsin tutustumaan helmiin. Siellä nimittäin muksut olivat tehneet itselleen helminauhat ja niitä käytiin helmi kerrallaan läpi hartaushetkessä. Nyt sitten pääsen itsekin konkreettisesti tutustumaan helmiin :)



Tuollaiset ne helmet on ja kuten kuvasta näkyy, niin tilasin ne tosiaan Kotisataman kaupasta. Nyt vaan pitää googlettaa uudelleen ja alkaa etsiä kirjaa, jossa helmistä kerrotaan, josko se opus löytyis myös kirjastosta, että sais sen lainaan sieltä.
Sain tänään pitkästä aikaa myös SGG-postia, viisi bookcrossing-korttia ja aurinkoisen hymykortin, Kanadasta, errältä bookcrossaajalta. Voi kun se kirjakuori sai minut iloiseksi. Kortteja on niin kiva saada :) Luulin, että se on jo HGG-paketti, mutta ei ollutkaan.
SGG tarkoittaa Summer Gift Giving ja 
HGG tarkoittaa Holiday Gift Giving(jouluaikaan).

Olen tän syksyn aikana urakoinut kirjanmerkkejä, että lähettelen niitä sitten maailmalle tuossa HGG-vaihdossa. Tein sekä enkun-että suomenkielisiä merkkejä, eli postia on lähdössä, kun tulee sellainen Oikea Hetki sille :)










tiistai 18. syyskuuta 2012

Outi Pakkanen: Yöpuisto

Kuluneena kesänä sain tän toivelistahipasta.
Kolmas painos, WS Bookwell Oy, Juva, 2009, 352 sivua.

Mikael Niemistö on nelikymppinen juristi, jolla on kaikki hyvin: perintöhuoneisto hienossa jugendtalossa Helsingin Ullanlinnassa ja uusi vaimo Hannele, joka tulee hyvin toimeen Mikaelin 12- vuotiaan pojan Rasmuksen kanssa.
Mikael itse ei osaa arvostaa pikkuvanhaa pulleaa lastaan, joka on kaukana hänen unelmapojastaan, reippaasta urheilijanuorukaisesta. Mutta Rasmus näkee ja tietää enemmän kuin muut, silloinkin kun tyylikäs herkkukaupan omistaja Virpi Saari ilmestyy isän elämään.
Vähitellen huolella vaalitut kulissit alkavat säröillä ja aikuisten maailma näyttäytyy pienelle pojalle kaikessa julmuudessaan.


Alkuun tuntui, että tässä kirjassa ei kyllä tapahdu mitään dramaattista, kun ehti kulua reilut 250 sivua, ennenkuin alkoi ns. "tykitys", jos sitä siksi voi sanoa.
Kirjan parhain lause löytyi sivulta 224: "ja yks vanha iskelmälaulaja ajaa mersuaankin reiskoissa." Silloin ajoi, vaan nykyään taitaapi huristella autuaimmilla teillä. Tuo lause jotenkin niin kosketti minua, sillä tiedän, kenestä siinä on kyse. En vaan halua tässä nimeä kertoa. Kukin arvelkoon sitten ihan keneksi vain. Jääköön arvoitukseksi. Hyvä opus kaiken kaikkiaan, vaikkei tässä niin hirveesti jännitystä ollut, draamaa kylläkin.

lauantai 15. syyskuuta 2012

Lauantaiaamua ja terkkuja

Heissan vaan! Täällä sitä istutaan koneella jo ennen seiskaa. Olen kiertänyt lempisivujani ja nyt sitten päädyin tänne blogiini.
Kiitos vain Tiinalle taasen kommenteista! Mukavaa, että jaksat vieläkin käydä lukemassa kirjoituksiani.

Perkuleen blogspot, ku ei taho toimia kunnolla :( Haittaa ihan kirjoitusta.

Sitä vaan halusin kertoa, että kyllä nuita kirjoja lukee ennemmin, kuin kattoo telkkua. Eilenkin vain hetken katsoin kaunareita, en edes molempaa jaksoa loppuun asti. Sit kylläkin iltasella katsoin liv dokumenttia lapseni syö roskaruokaa.

Mulla itellä oli taas eilen huono päivä tuon syömisen suhteen. Voin sanoa, että Yrjö kävi kylässä :(
Sit iltapuolella pit ottaa rauhoittava, etten ois alkanut mussuttaan uudestaan. On se kamalaa, miten vaikea suhde tuohon ruokaan on.

Tein eilen taas vaihteeksi kirjanmerkkejä iltapuolella, kun ei oikein mikään meinannut kiinnostaa. Sain vain 12 merkkiä tehtyä, sit kiinnostus lopahti.

Niin, kävin mä taas eilen Raamattupiirissäkin ja oli ihan mukavan vapauttava tunne sen jälkeen. harmi vaan, se hyvä tunne ei kestänyt koko päivää.

Eilen iltasella mietin, että tänään siivoan ja laitan jo matot lattiaan(mulla ei oo koko kesänä ollut mattoja, ku pesin ne), mutta saa nyt nähä, mitä sitä jaksaa tehä. Taidan mennä vielä takas pötköttään, josko vielä tulis uni :)

torstai 13. syyskuuta 2012

Laurent Gaudé: Hurrikaani

 SEKAISIN SYKSYSTÄ 2012 hankinta. Bazar-kustannus, 2012, Bookwell Oy, Juva.
Suomentanut Maija Paavilainen.
BookPlus, 21,90e(pkuluineen) tuli tiistaina 11.9.2012 :)

Laurent Gaude (Syntynyt 6. heinäkuuta 1972 Pariisissa ) on ranskalainen kirjailija.

Keanu istuu autossaan matkalla kohti myrskyn riivaamaa kaupunkia. Hän etsii Rosea, naista, jonka on jättänyt kuusi vuotta aiemmin. Rosen luota hän toivoo löytävänsä merkityksen elämälleen.

Hurrikaani lähestyy New Orleansia ja kaupungin asukkaat lähtevät pakoon. On kuitenkin ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta voi jättää kotiaan. Niiden jotka jäävät kaupunkiin, on kohdattava hirmumyrskyn raivo yksin, sillä apua ei ole tulossa. Miltä näyttää ihmisluonto, kun pelko katastrofin edessä saa kaikki sosiaaliset ja moraaliset tavat murenemaan?

Laurent Gaudé piirtää eteemme maailmanlopun maiseman, jossa tuhoon tuomitun kaupungin asukkaat yrittävät selviytyä myrskystä ehjänä. Kirjassa seurataan kymmenkuntaa kaupunkiin jäänyttä ihmistä, joiden tarinat kohtaavat ja risteävät keskenään. Heidän kertojaäänistään muodostuu kokonaisuus, joka on omilleen jätetyn New Orleansin hätähuuto.

HURRIKAANI on komea romaani, jossa sekoittuvat tragedian ankaruus ja tarinankerronnan hyvää tekevä voima.


 Tämä opus ei jättänyt kyllä kylmäksi. Odotin kovasti sitä hurrikaanin silmässäolevien pelkokuvausta. Jotenkin halusin itsekin päästä kokemaan polvet tutisuttavaa, hyytävää pelkoa. Jännä opushan tämä ol kaiken kaikkiaan ja vaikka oli tarkoitus, etten ihan heti kerralla ahmi tätä, niin eilen aloitin lukemisen ja tänään vain luin ja luin :) Välillä aika roisia tekstiä, joka laittoi ällöttämään, mutta se vissiin ol tarkotuskii. Hyvä hankinta, en kadu tippaakaan :) Postittuu huomenna kohti uutta lukijaa.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Haastettu

Punttia ja puuteria haastoi minut kertomaan kymmenellä kuvalla, mitä minun blogi pitää sisällään. Nyt vaan on niin, että tämä miun blogini on niin sekalainen, että ei löydy sellaisia kuvia. Tehdään se sit sanoin:

1. Kirjoista
2. Bookcrossingista
3. Ärrinmurrin-jutuista
4. Surusta
5. Onnellisuuden toiveesta
6. Yksinäisyydestä
7. Miehistä????
8. Tyhjistä ajatuksista
9. Elokuvista???
10. Minusta ihan ittestäni suorin sanoin, ei kuvin :)

Haasteen saa ottaa vastaan, ken haluaa.

Alexander McCall Smith: Naisten etsivätoimisto nro 1

Kaikkihan mulla on BC-kirjoja. Tämän sain ylläripostina joitakin viikkoja sitten. Opus ei ole Seven-pokkari, kuten kuvassa.
Otavan kirjapaino Oy, Keuruu, 2003, 302 sivua. Suomentanut Jaakko Kankaanpää.

Mma Ramotswen naisellista viisautta, luottamuksellisia tutkimuksia, rehevää elämäniloa ja lukuisia kupillisia rooibos-teetä.

Kirja pitää sisällään 22 lukua. Alussa kerrotaan Mman lapsuudesta ja isästä ja isän työskentelystä kaivoksessa ja sairastumisesta. Mman etunimi on Precious. Hän muutti teininä serkkunsa(vai oliko se isän serkku?) luokse. Precious ehti olla naimisissakin väkivaltaisen miehen kanssa, josta pääsi kuitenkin eroon, ollessaan raskaana miehelle. Vauva ehti elää vain hetken aikaa. Jotenkin vaikutti siltä, että Precious kyynistyi lyhyen avioliittonsa jälkeen, eikä suostunut miesten kosintoihin.
Kirjan lopussa on kuitenkin ihanasti myös vähän romantiikkaakin :)
Suosittelen!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Mari Timonen: Kaviopolkka


Olen ostanut tän Keskiseltä, 1,95e ti.18.10.2011
Kovakantinen, 213 sivua, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2005

Liljan elämä on vähän hukassa sen jälkeen, kun romanssi Lontoossseen tietoturva-asiantuntijaksi häipyneen Ralen kanssa on ohi. Muistona romanssista Liljalla on 2-vuotias tytär Veera, joka on oppinut kutsumaan tietokonetta iskäksi - Ralen harvakseltaan kulkevat viestit kun tulevat pääasiassa sähköisinä. Lopulta ratsastuksenopettajaksi opiskellut Lilja vuokraa yhdessä ystävänsä Pian kanssa surkeassa kunnossa olevan Kyyhkysvuoren ratsastuskoulun, jonka myötä elämään tulee uutta potkua.
Miesseuraakin Liljalle opisi tarjolla, mutta Pian ladonoven kokoinen palomies-poikaystävä nostelee kaikenlaiset tunkeilijat hyvässä järjestyksessä pihalle.
Sitten Rale saapuu Lontoosta viikon lomalle Suomeen, mutta vierailu venähtää monestakin syystä pitemmäksi - ei vähiten siksi, että hevosten kanssa touhuaminen on huomattavasti vahdikkaampaa hommaa kuin softan vääntäminen!

Mari Timosen avaus on reipas loikka hevosilta, nahalta ja lannalta tuoksahtavalle talleille. Vallaton huumori ja sydämellinen elämänmyönteisyys pehmentävät kipakkaa kavionkopsetta. 

Tuli ihan teiniajat mieleen, kun silloin luin paljon hevoskirjoja. Tämä oli kyllä kaikkinensa hyvä kirja. Tykkäsin
:) Ihanan iso rivinväli tekstissä, jotenka kirja oli helppo ja nopealukuinen.

perjantai 7. syyskuuta 2012

Sue Grafton: A niin kuin alibi

Bc-kirja, jonka sain viime syksynä, kirja-arvonnan palkintona.
2. painos, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1996, 224 sivua, suomentanut Reijo Kalvas.

Kinsey Millhone muisti hyvän jutun - se tapahtui kahdeksan vuotta sitten. Poliisin mielestä juttu oli hyvin yksinkertainen. Samoin ajatteli myös valamiehistö, joka tuomitsi Nikki Fifen syylliseksi miehensä murhaan. Nikki istui tuomionsa ja nyt hän halusi Kinseyn etsivän oikean murhaajan. Tunne sanoi Kinseylle, että Nikki puhui totta, mutta järki vakuutti, että kaikki johtolangat olivat kadonneet kahdeksan vuoden aikana. Mutta kun menneet tapahtumat johtavat uuteen surmaan, Kinsey lähtee jäljittämään murhaajaa, joka on onnistunut kätkemään salaisuutensa kaikki nämä vuodet...

Sain hetki sitten luettua. Mulla on vaan hoppu saada luettua vielä viikon sisään yksi opus, niin en pahemmin ehtinyt syventyä tähän opukseen. Tulihan nyt luettua tämäkin pois hyllystä. Ei tämä kyllä niin hyvä opus ollut, kuin Åsa Larssonin dekkarit, mutta ihan luettavaa, vaikkakin aika paljon oli kirjoitusvirheitä tekstissä. Syy, miksi oli hoppu saada tämäkin luettua ja aloittaa hetimiten uusi opus on se, että meidän kirjastossa ja muissakin lähipitäjien kirjastossa on Oiva-lukukisa ja se kestää 15.9. saakka(alkoi 1.6.) ja yritän saada mahdollisimman monta opusta luettua, kun kerran siihen kilpaan soveltuu muutkin, kuin kirjaston opukset :)

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Vigdís Grímsdóttir: Valosta valoon

Bookcrossing-kirjana saanut viime syksynä, kun voitin syyskuun kirja-arvonnan.
WS Bookwell, Juva, 2004, 168 sivua, suomentanut Tapio Koivukari.

Valosta valoon on Vigdís Grímsdóttirin uuden trilogian häkellyttävä avaus, kuulas ja kirkas romaani. Tämä on kertomus toisiinsa takertuneista ihmiskohtaloista, niiden oudoista kytkennöistä, toivosta ja rakkaudesta. haaveiden toteutumisesta, mutta toisella tavalla kuin ihmiset aluksi kuvittelevat.
Valosta valoon on myös kertomus Rósasta ja hänen ystävästään Lúnasta sekä Rósan läheisistä ihmisistä. Siitä kasvaa Rósan isän, Lennin, tarinan myötä myös vaikuttava kuvaus onnen etsinnästä ja sen löytymisestä.
Valosta valoon on tarina, jonka lopussa paljastuu, ettei kaikki olekaan sitä, miltä näyttää ja lukija jää nälkäisenä odottamaan jatkoa, vaikka tarina on täyttynyt. Onneksi Vigdís on kertonut vielä lisää. Ja yllätyksiä on luvassa jatkossakin.

Ja millaisia yllätyksiä?

Puh huh huuh, sanon minä tän luettuani.
Alkuun tykkäsin kauniista tekstin soljunnasta.
Sit en tykännyt, kun välillä kerrottiin muistoista ja taas välillä tarinaan, niin se Lenni hyppeli tarinassa siellä ja täällä. Sellaisesta en kyllä innostunut.
Taas sitten loppua kohden tykkäsin, mutta loppu pilas kaiken! Siis kyllä täytyy sanoa, että kirjoittajan on täytynyt katsoa liikaa Kauniita ja Rohkeita(mikä lienee ohjelman nimi Islannissa), mutta niin oli kyllä typerä loppu, ei voi muuta sanoa :(
No, tuli tämäkin kirja vihdoin luettua, johan tuo ehti melkein, hippusta vajaan vuoden odottaa lukemistaan.
Tämä ol vuoden kuudeskymmenes luettu opus :) Hyvä minä!

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Candace Bushnell: 4 Blondia


 2 e Taloustorilta Jyväskylästä, Loisto-pokkari , 5. painos, painettu Tanskassa, Viborg, 2003, 343 sivua, suomentanut Arto Schroderus. Tammi kustannus.

Sinkkuelämää-kirjailija Candace Bushnell jatkaa tykitystään New Yorkin hulluista seurapiireistä.
Suurmenestys Neljä blondia kertoo neljän naisen elämästä valintojen edessä. B-luokan malli saa kyllä haluamansa miehen kesäksi, muttei elämältä mitä tahtoo. Lujatahtoinen lehtinainen joutuu kriisiin, kun aviomies viettää villin yön elokuvatähtiystävänsä kanssa. Lehdistön suosikkikaunotar vaipuu vainoharhaan yrittäessään liikaa avioliitossaan piirien tavoitelluimmen poikamiehen kanssa. Viimeisessä kertomuksessa lehtinainen lähtee Lontooseen etsimään kaipaamaansa rakkautta ja sitoutumista - yllättävin seurauksin.

Neljä blondia on nokkela, ironinen ja oivaltava lukijamatka Manhattanin julmanhauskalle planeetalle. 

Nyt on tämä numerohaasteen yksi opus luettu. Oli kyllä jännä lukea miehen suomentamaa tekstiä, joka ihan pieniltä osin, sanoin siellä, toisin täällä, oli vähän roisia, mutta hauskaa roisia. Se sai vaan hymähtelemään :)
Kirja sisälti siis neljä eri tarinaa, jotka mun mielikuvan mukaan ei pahemmin liittyneet toisiinsa, vaikka viimeisessä tarinassa mainittiin pari tokan? tarinan ihmistä.
Oikeastaan nämä tarinat eivät mitensäkään edenneet minnekään, vaan oli sellaista paikallaan junnaamista, vaikka ekassa tarinassakin kerrottiin kesistä kesien jälkeen, mutta siltikin, junnas tarinat. Sehän on vaan mun mielipide.
Ihan jees chick-lit, jos sellaisesta tykkää.