perjantai 31. elokuuta 2012

Apua, haluan tuhlata rahaa!

Mulla on TAAS se tunne.
Pitäs saada tilata yksi kirja.
Vain yksi kirja saisi minut onnelliseksi.
Minulla on kirjariippuvuus/kirja-addiktio!
Nyt sen olen tajunnut.
Pitkään mietin, mutta nyt sen myönnän. OLEN RIIPPUVAINEN!!!!!
En tule toimeen, jollei postiluukkuuni ainakin kerran viikossa kolahda kirjapaketti.
Tänään tuli ihan yllättäin ylläritoivelistakirja!
En odottanut mitään postia, kun menin laatikolle, niin siellä se köllötteli, valkoisiin pukeutunut kirja.
Opus paljastui Mma Ramotswe-sarjan yhdeksi opukseksi ja sen saaminen sai hetkellisesti hymyni ihan vallan korviin asti!
Mutta kun mä haluun, haluun tilata Just Sen kirjan! Sit mulla ois se trilogia kasassa. Apua! Mä tiedän, että mä lankean, ei tule muuten yhtään mitään.

Vastaavasti olen tänään postittamassa viisi toivelistakirjaa matkalle kohti uusia kotejaan. Eilen paketoin niitä.
Mulle tulee siitäkin niin hyvä mieli, kun saan laitettua kirjoja maailmalle, varsinkin sellaisia kirjoja, joita en halua säilyttää itselläni. Se on niin kutkuttava tunne pudotella, yksitellen, kirjapaketteja postituslaatikkoon :)

Tänään alkaa taas vaihteeksi Raamattupiiri Lähteellä, yhdeltä alkaa ja meinaan mennä sinne.
Viime vuonna sain käytyä siellä vain kolme kertaa.
Jännässä olen, kuinka monta kertaa tälle vuodelle saan käytyä.
Eilen luin taas vaihteeksi Raamattua. Oli jotenkin niin rauhaton olo eilisen lenkin jälkeen.
Juu, pääsin itteni kanssa eilen lenkille, kuukauden tauon jälkeen!
Hyvä minä!

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Raphael Cushnir: Sytytä sydämesi

Huutonetistä 14.8.2012, 12 e pkuluineen.
Basam Books Oy, Helsinki, 2004, 263 sivua, suomentanut Elina Bhutia.

Sytytä sydämesi näyttää tien rakkauteen, jollaista harvat meistä ovat kokeneet. Se ei ole platonista tai romanttista, eikä rajoitu läheisiimme. Tuo rakkaus on vahvaa, alkukantaista voimaa, jossa piilee avain syvimpään ja kestävimpään täyttymykseen.
Rakkaus on kokemuksena suurenmoinen. Kuitenkaan emme salli sitä itsellemme, ellei se ilmene sellaisena kuin haluamme. Jos vanhempamme eivät hyväksy meitä tai rakastettu ei vastaa tunteisiimme, hylkäämme rakkauden kokonaan. Suljemme usein sydämemme myös koettuamme pettymyksiä, epäonnistumisia tai menetyksiä: tunnemme itsemme arvottomiksi ja kuvittelemme, ettei meitä kukaan voi rakastaa.
Tämän kirjan seitsemän kutsua ovat avaimia pettymysten lukitsemaan sydämeen. Ne ovat kuin kipinöitä, joiden avulla voimme sytyttää sisäisen tulemme. Kun liekki kasvaa, rakkaus ilmenee kauttamme sekä käytännön tekoina että elämänasenteena. Se tuo uutta hehkua läheisiin hetkiin ja muuttaa suhtautumisemme stressiin ja vastoinkäymisiin. Kun sydämemme palaa, sen liekki valaisee koko maailman. 


Tämä ol nyt neljäs ja viimoinen urakointikirja. Olen onnellinen, että sain tän tänään loppuun. Jotenkin tuntui työläältä lukea viimoinen jakso, eli rakkauden seitsemäs kutsu.

1. Koe kaikki tunteesi
2. Kyseenalasta kaikki
3. Älä vastusta mitään
4. Elä kuin tietäisit kuolevasi huomenna
5. Elä unenkaltaista elämää
6. Rakasta kuin tanssisit
7. Avarra maailmaasi

Kuitenkin kirjan tärkein sanoma on: Kuuntele sydäntäsi. On vähän tyhmä olo tän kirjan luettuani. Mitään en oikeastaan uutta oppinut, tai en ainakaan vielä huomaa sitä.

Anni Polva: Tiina ja kaverit & 3000kävijää :)

Vuosi sitten huhtikuussa, kirjamessuilta Jyväskylästä ostettu paksu opus, uusi, 10e. Jouduin leikkaamaan sivujakin auki, että sain luettua.
Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2009, 440 sivua. Sis.kirjat: Tiinan uusi ystävä, Tiinaa ei ymmärretä ja Tiina ja vieras poika.

Tämä on jo muistaakseni kolmas yhteisnide, joka minulla on Tiina-kirjoista. En muuten olekaan lukenut Tiina-opuksia, näistä yhteisniteistä tykkään.
Tässäkin opuksessa jälleen kerran huomataan, että hyvä ystävä on kullan arvoinen, vaikkakin teini-iän kolkutellessa jo ovella, kaverisuhteetkin ovat välleen koetuksella.
Taattua Anni Polvaa ja Tiina-hupailua.

Tänään on kävijöitä sitten 3000 kaiken kaikkiaan :)
Vettä sataa, ihanaa :)

tiistai 28. elokuuta 2012

Catherine Cookson: Emily

Juu, tiedän, huutonetin kuva on lainassa, kun ei parempaakaan löytynyt.
Kyseessä on bc-kirja, jonka sain vuosi sitten kesällä miitissä ja nyt vasta oli tän aika päätyä luettavaksi, toinen kirja neljästä opuksesta, jotka yritän kahlata tässä kuussa vielä.
Toinen painos, Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1990, 457 sivua paksu pokkari. Suomentanut Marja Heinonen.

Emily tempaa lukijansa vuosisadan(1900) alun Englantiin, kaupungin laitapuolelta vauraaseen maalaiskylään ja syrjäisille yksinäisille vuorille...

Emily Kennedy oli satamakaupungin slummien kasvatti, merimeihen tytär. Joskus liian hyväuskoinen, jota elämä helposti riepotti mielensä mukaan. 16-vuotiaana Emily on ensimmäisessä palveluspaikassaan ystävällisen Sepin taloudessa. Sep mielii Emilyn kanssa naimisiin - mutta elämä  on järjestänyt toisin. Ja Emily on pian vailla kotia ja vailla ystävää. Toisen palveluspaikan myötä Emily joutuu vieraaseen maailmaan. Se vie hänet ylitsepääsemättömiltä tuntuviin vaikeuksiin. Mutta opettaa kuuntelemaan tarkemmin järjen sekä sydämen ääntä.

Jännää oli seurata, mitä tapahtumia kirja pitää sisällään. Ajattelin, etten koskaan saa tätä luetuksi, kun tuntui niin turkasen paksulta opukselta, mutta sitten tämä tarina veikin mukanaan ja hups vaan, enää olikin luettavana reilut 50 sivua. Tykkäsin kirjasta ja kirjan rosoisista tapahtumista ja loppu yllätti positiivisesti :)

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Richard Mason: Meren huoneissa


Bc-kirja, jonka sain viime syksynä, voitettuani syyskuun arvonnan.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1999, 343 sivua. Suomentanut Mika Tiirinen.

ON KYLMÄ, TALVINEN ILTAPÄIVÄ, 70-vuotias mies istuu huoneessaan korkealla meren yllä ja katselee auringon laskua aaltojen ylle. Hänen vaimonsa on kuollut vuorokausi sitten Setonin linnassa, kodissa, jossa he ovat asuneet yli neljäkymmentä vuotta. Illan pimetessä mies yrittää ymmärtää elämäänsä ja sitä, miten hän, rauhanomainen mies, tuli kylmäverisesti tappaneeksi naisen, jonka kanssa hän oli onnellisesti naimisissa miltei 50 vuotta.

Vastauksia ei ole helppo löytää. On palattava menneisyyteen, aikoihin, jolloin hän oli nuori ja lahjakas viulisti ja suunnattoman rakastunut vaimonsa serkkuun, Ellaan. Hän muistelee heidän rakkaustarinaansa, sen voimaa ja viattomuutta, yrittää ymmärtää miksi Ella koetteli häntä ja mihin tunteilla leikkiminen johti.

Meren huoneissa on lyyrinen ja koskettava romaani syyllisyydestä, viattomuuden menettämisestä, vastuusta ja ensirakkaudesta.

Kirjan alussa jäin miettimään, miksi mies listi vaimonsa ja oikeastaan koko kirjan ajan odotin, milloin asiaan tulee selvyys, niin sitten viimeiset noin 50 sivua toi hiukan selvyyttä asiaan, mutta joka ratkesi vasta ihan viime metreillä kunnolla.
Tämä opus ol jännä yhdistelmä muisteloa ja herkkiä, vuosien takaisia tapahtumia. 
Tykkäsin kyllä lukemastani. Tämän kirjan lukeminen viivästyi sen takkee, sillä mulla oli peräti 4 eri opusta, joiden lukemista vuorottelin ja tämän luin ekana loppuun. 
Suosittelen kyllä opuksen lukemista lämpimästi.


                                                                                                                                                                                                  

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Sunnuntai

Olen kahvilla ja ajatukseni ovat melko hämilliset.
Eilen oli rehvit, ihan vain yllättäin miehen kanssa. Katteltiin Tom Hanksin Terminaali-leffa ja vielä dvd:ltä Tappava ase 2, kun mulla on nyt se neljän leffan boxi(eli yks kotelo, jossa neljä levyä). Oli ihan mukava ilta, mitä nyt kamalaa jänskätystä taas, vaikka maanantaina viimeksi rehvattiin.
Olisi niin ihanaa olla miehen lähellä ihan rennosti, mutta kun mä en osaa! Viikollakin mietin monesti, että haluan eroon koko jutusta, mutta sit kun ollaan yhteyksissä miehen kanssa, niin mulle tulee niin julmetun hyvä fiilis siitä.
Mä vielä haikailen sen yhden hepun perään :( Silläpä en oikein osaa koko aikaa täysillä tätä rehvimiestä ajatella, paitsi silloin, kun ollaan yhdessä, samassa paikassa samaan aikaan :D
Mies läksi luotani eilen, tai siis aamulla neljältä hih hih :) Toivottavasti naapurit ei kovin häiriintynyt meidän leffojen tiirailusta, yritin ainakin, ettei telkku kovin isollaan möykkää.
Olenko mä vai enkö mä ole. Mistä sen tietää, onko vaiko ei? Jos mä vähän olen, kun ei paljoa uskalla...

torstai 16. elokuuta 2012

Vittuuntunut fiilis

Juu, ohan mulla unikirjoja ja yhteen aikaa etin niistä uniani koko ajan, en enää jaksa ees selailla niitä. Ihan turhia koko unitulkinnat, vittu ne piä yhtään paikkaansa, ainakaan mulla.

Juu, mua vituttaa. Tein sellaisen reilu 80 kilsan lenkin kaverin luo, vein hälle kahvia, suklaata, puisen voiveitsen ja piristyslimsaa. Pyysin häntä keittään kahvia, mutta ei saatana, ei voinut keittää, vaikka vein taas kahvipaketin hälle. Ei ollut ihan eka kerta, mutta tais olla viimeinen, saatana, ku pittää kottiin tulla kahville, että saa saatana kahvia, ku kyläpaikassa on emäntänä sellainen uuno, joka ei koskaan keitä mulle kahvia. Vittu, että voi vituttaa kympillä perkele vittu helevetti! PUUUUUUUUUH..................................

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Pikku-lauantai-ajatuksia

Tässä viime viikolla yhtenä yönä näin unta kirjoittamisesta ja unessa sain aikaan paljon hyvää tekstiä. Siinä myös tuli vinkkejä, kuinka saan jatkettua pattikohtaan joutunutta ikuisuustarinaani. Unessa päätin, että heti aamulla kirjoitan nuo vinkit itselleni muistiin paperille, vaan kuinkas sitten kävikään, en enää aamulla muistanutkaan untani ja unen päätöstäni. Kunnes sitten toissapäivänä yhtäkkiä muistin unen ja hetihän se pit kirjoittaa muistiin. Harmi vaan, en muistanut enää niitä kirjoitusvinkkejä, joilla jatkaa sitä ikuisuustarinaani :(
Muistan, kuinka onnellinen olin unessa, sillä tarinassa häämötti jo päätös, ja tekstiä oli niin runsaasti, että kirjahaaveeni oli jo ovella.

Viime yönä näin taas unta yläasteajan ihastuksesta Teposta(nimi muutettu). Oli vissiin miljoonas ja viides kerta jo, kun näen unta hänestä. Voi, kuinka ihastunut olin häneen ja nyt vihdoin pääsin hänen juttusilleen. Olimme käsivarret kiinni toisissamme ja heppu pyöritti jalispalloa mun edessäni, mut muistan, että kädet oli toisiaan vasten ja hänestä virtasi ihanaa lämpöä. Se ihana tunne, joka siinä hetkessä mulla oli sydämessäni, voi kun saisin sen ihanan tunteen nykyelämäänikin.
En ymmärrä, miksi mua nyt itkettää. Olisi niin äärettömän ihanaa tuntea oikeasti sitä ihastumisen tunnetta tällä hetkellä.

Eilen itkin, tänään itken ja kait mä huomennakin itken :``(

Tänään on lääkärille aika, siis mielenterveystoimistoon, kylläkin vasta iltapäivän puolella, jotenka tässä on vielä aikaa kulutettavana.

Elisa.netin uutispalstalla oli juttu, kuinka äitiyspakkaus uudistuu loppuvuodesta ja hetihän mulle iski vauvakuume! No, se onneksi meni nopsaan ohitse :)

tiistai 14. elokuuta 2012

Hupsistakeikkaa

Eilen on taas käynyt ennätysmäärä miun blogissain, nimittäin 58. Huh huh!
No juu, eilen tuli taas vaihteeksi oltua iltateellä miehen luona ja nyt mulla on sitten niin sekavat fiilikset, että ei mitään rajaa! Olin ihan jo valmistautunut sanoon heipparallaa miehelle, mutta mitäs vielä, kyllä mä taidan vähän olla ihastunut, tai jotain..

Näin viime yönä perin outoa unta!
Olin iltapimeellä yhden yön yksin jossain tuttavien mökillä meidän edesmenneen koiran kera.
Aamulla sukulaisten linkka tuli minut sieltä hakemaan, mentiin torille, saatiin kuskilta isot pullot vissyä, kun naiset kävivät ostaan torin tyhjäksi kesäkukkasista ja matka jatkui kohti juhlapaikkaa. Oli jonkun häät tiedossa ja paikka pit koristella niillä kukkasilla. Vedin lääkkeitäni ja sitä vissyä, kun toiset joivat viinaa ja humaltuivat. Olipa jännää! Mutta unen tunnelma oli oudon kiehtova, varsinkin, kun olin isossa mökissä metsässä yksin, vain koira seuranani.

maanantai 13. elokuuta 2012

Ben Furman: Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus


8.8.2012 huutonetistä, 3,50 e pkuluineen.
Kovakantinen ,124s,WSOY Juva 1997

Psykiatrian erikoislääkäri Ben Furman on tullut tunnetuksi uudenlaisten, ihmisten voimavaroja ja vahvuuksia korostavien auttamismenetelmien sanansaattajana sekä raikkaana perinteisen psykologian ja psykoterapian oppien tuulettajana.
Tässä uudessa(1997) kirjassaan hän asettaa kyseenalaiseksi myytin, jonka mukaan loppuelämämme riippuu ratkaisevasti siitä, minkälainen lapsuutemme on ollut.
Ei koskaan liian myöhäistä saada onnellinen lapsuus on merkittävä kirja. Se auttaa näkemään menneisyyden pikemminkin voimavarana kuin vaikeuksien perimmäisenä syynä. Se on kirja, joka herättää toivoa, saa hyvälle mielelle ja vakuuttaa siitä, että kenenkään ei tarvitse olla menneisyytensä vanki.

Just hetki sitten sain luettua. Viimeiset parikymmentä sivua meni selaillessa, kun oli kysymys-vastaus-juttuja, ei jaksanut niitä kaikkia lukea läpi.
Aloitin lukee tätä viime viikolla, samaan aikaan, kuin kirjaa, jonka sain eilen luettua(jonka kirja-arvion tein aamulla).
Tämä ei ollut niin lähelle tuleva opus, josta syystä tämä ei niin lukeudu lempikirjoihini. Tässä oli vain käyty läpi ihmisten kirjoittamia lapsuudenkokemuksia ja kuinka ne on vaikuttaneet aikuiseksi tulemiseen. Kyllähän tän nyt luki.

Irene Kristeri: Tule lähelle mene pois



Huutonetistä 8.8.2012, 20 e pkuluineen.
Karisto Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2011, 166 sivua.


Millainen on terve parisuhde? Mikä onnellisesti alkaneessa suhteessa menee pieleen? Miksi valitsen kumppanini väärin? Ehkä minun onkin parempi elää yksin?
Etsimme kaikki parisuhteesta hyväksyntää ja turvallisuutta. Rakkaus voi kuitenkin muuttua riippuvuudeksi, etenkin jos olemme jääneet lapsuudessa vaille vanhempiemme riittävää läsnäoloa. Tule lähelle, mene pois haastaa parisuhteessa kipuilevia matkalle menneisyyteensä, tunnistamaan omat haavansa, myöntämään tunteensa ja tarpeensa sekä oivaltamaan niiden juuret. Sisällämme oleva lapsi haluaa yhä tulla kuulluksi. Tämän myöntämisestä alkaa matka kohti aikuista parisuhdetta. 

Loppupuolella kirjaa itkin, olin ahdistunut ja mulla oli paha olo.
Helpotus tuli kuitenkin, kun sain kirjan luettua.

torstai 9. elokuuta 2012

Stephenie Meyer: Houkutus

Bookcrossing-opus, sain ma. 27.2.2012.
WSOY-pokkari, 504 sivua, Suomentanut Tiina Ohinmaa. WS Bookwell OY, Juva, 2010, 23. painos, eka ilmestyi 2005.

KANSAINVÄLINEN MENESTYSSARJA VAMPYYRIN JA IHMISEN RAKKAUDESTA

Hän silitti varovaisesti poskeani ja otti sitten kasvoni marmorinvalkeisiin käsiinsä. "Älä liiku", hän kuiskasi, vaikka olin jähmettynyt paikoilleni.
Hitaasti hän kumartui lähemmäs, katsoen minua herkeämättä silmiin. Samassa hän painoi hyvin varovasti kylmän poskensa kaulakuoppaani.

Isabella muuttaa isänsä luo tihkuisenharmaaseen pikkukaupunkiin. HÄn on valmistautunut elämänsä tylsimpään käänteeseen, mutta tapaa uudessa lukiossa kiehtovan Edwardin - yliluonnollisen komean, älykkään ja arvoituksellisen pojan. Edward on vampyyri. Hän kuuluu perheeseen, joka on valinnut elämän ihmisyhteisössä ihmisverestä kieltäytyen!
Vaaroja uhmaten Isabella ja Edward rakastuvat. Perinteisessä mielessä he eivät toisiaan voi saada, mutta he kohtaavat ajatuksin ja kielessä, joka on rikasta, aistillista ja kaihoisaa. Edwardista tulee Isabellan suojelusenkeli, mutta kukaan ei ole kauan turvassa, kun vaara hiipii heidän kintereilleen suhteen ulkopuolelta. Onko mikään rakkauden voimaa suurempaa?

Olen leffat nähnyt ja lukenut sarjan viimeisen kirjankin, mutta nämä alun kirjat oli vielä lukematta. Tätäkin hypistelin muutamat kerrat ja viikko sitten sunnuntaina, edellisen kirjan lopetettuani, aloin lukea tätä ja hetihän tämä koukutti minut. Sujuvaa kerrontaa, eikä pahemmin kirjoitusvirheitäkään, mikä ol kyllä positiivista! Tarina soljui silmieni edessä mukavasti. Tykkäsin!

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Siltä se sitten tuntui

Joopa joo.
Alkaa tuntua siltä, että tää juttu ol tässä. MÄ olen ihan hirveen vitutuksen vallassa.
Olin eilen miehen luona, taas kerran. Kuunneltiin siinä sitten monta tuntia musaa juutubesta ja mies soitti sellaisia biisejä, ettei enää sen suorempaa vois sanoo: Sontsan alla. Käykääs kuuntelemassa juutubessa. En kyllä saatana ota mieheen mitään yhteyksiä, saa olla perkele ihan rauhassa ja kattella edesmenneen avovaimonsa kuvia.
Vittu, sanon minä! Onneksi en rakastunut mieheen.

Nyt ollaan sitten yksin omassa liemessä!
Onhan noita miehiä!

maanantai 6. elokuuta 2012

Tapailusta

Isolla mukillisella kahvia ja kolmella Torpparin leivällä yritän haihduttaa tässä vitutusta.
Eilen oli juu jo viidennet rehvit. Ei mua ne eiliset rehvit vituta, vaan nää mainokset hallintasivulla. Olen nyt IE:llä täällä, äsken kokeilin google chromella, mutta siinä oli yläpalkki niin vittumainen, että ei näkynyt kokonaan hallintasivua. Kyllä on paskaks menny tää blogin pitäminen, kun ei kohta tiedä, millä selaimella täällä kävis, että toimis moitteettomasti.

Juu, eilen oli taas kirjastotapaaminen tarinapajan merkeissä ja meitä ol kaiken kaikkiaan 10 immeistä siellä, mikä ol kyllä ennätys mun aikanani :) Kaksi tuntia siellä vierähti. Kotiin kun pääsin poikkikuolleena, niin mieheltä ol tullut viesti. Laitoin hälle vastarin ja hetki viesteiltiin. En jaksanut enää lähteä liikenteeseen, niin kutsuin miehen luokseni iltasuhveelle.

Ilta sujui rattoisasti ja ilmassa ol taaskin jännitystä ja hämmennystä. Läheisyys alkoi käsi kädessä ja juu-u, peuhaamiseksihan se men hih hih :)
Olen tänään kummastellut oloani, että miksei minulla ole enempää pää pyörällä? Mulla on vaan niin rauhallisen levollinen fiilis, että ei tällaista ole aikoihin ollut! Mulle on ihan sama, josko mies nyt jättää minut, ei se kovin pahasti kirpase. Mutta kun mulla on tunne, että juttu ei olekaan tässä, sillä mies taas sanoi lähtiessään, että nähdään taas pikapuoliin.
Yleensä, kun mulla on ollut ihastuksia, niin ne on saaneet minut ihan hermoromahduksen partaalle, kun en ole tiennyt juuta, enkä jaata ja kuullut miehestä vain satunnaisesti.
Nyt kun sitten ilmaantuikin elämääni tällainen mies, joka on vain viestin, tai puhelun päässä, niin on vähän kumma fiilis. Tuntuu niin helpolta.
Olihan mulla alkuunsa aika sekavat fiilikset, mutta sit kun myönsin itselleni ja miehellekin, että tykkään hänestä, niin oloni helpottui. Ei enää liikoja ihmetyksiä, että missä nyt mennään ja millä fiiliksin.

perjantai 3. elokuuta 2012

Ihanaa, ihanaa, ihanaa!!!

Eilen oli Niin onnistuneet rehvit, kuin olla ja voi!!!!
Sain hartiahieronnan :) Ja laskemattoman määrän ihania pusutuksia ja halituksia! Ihanaa!!!!!!
Voi että, mä olen nyt aikas tavalla onnellinen <3
En voi sanoa muuta kuin, että Ihanaaaaaaa!!!!!!!!!! <3

torstai 2. elokuuta 2012

Iltarehvejä odotellessa

Olen herännyt aamutuimaan jo valmistautumaan tähän iltaan.
Olen imuroinut, pessyt vuodevaatteet, käynyt kaupoilla, käynyt suihkussa, lukenut nettikirjaa, leiponut ykskakspullan, kuunnellut musiikkia, kutonut sukkien varsia ja nyt vielä yksi koneellinen pesussa ja nukkunut jopa päiväunetkin, vain puolen tunnin mittaiset.
Mitä sitä vois vielä tehä, että aika kuluis sutjakkaammin?? En mä odota mitenkään tätä iltaa ja miehen tuloa luokseni. Paleleekin niin vietävästi, että pitää olla fleecetakki päällä sisälläkin.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Tällaistako se on???

Sain justaan pienen itkun itkettyä. Yhtäkkiä vain tuli mieleen vuoden 2005 eka psykoosi ja sairaalaan joutuminen. Se ei todellakaan ollut mitään mukavaa :( No, se siitä. En jaksa sitä enempää tässä ruotia.

Vaihdettiin tuossa muutamat viestit miehen kanssa. En tiedä yhtään, milloin pääsemme taas näkemään, mutta mulle tuli päivällä ainakin ihan pieni ikävä hänen luokseen ja kirjoitinkin hälle viestissä ikävästä. Ei se mitään hirmu isoa ikävää ole, vain sellaista pientä mukavaa kaihokaipuuta. Hetki hetkeltä tunne on varmempi. Tässä on nyt mun kesäheilani :) Mikään ei ole niin varmaa, kuin epävarma, sen tiedän kokemuksesta. Tämä juttu on jotenkin erilainen, kuin muut ihastukseni viime vuosina. Ujostelen miestä ja kuitenkin kaipaan hänen lähelleen. Olen tykännyt jokaisesta kahvirehveistä, jotka ovat jo olleet. Jotenkin vain viimeisimmät sai mun olotilani ihan häiriötilaan. Olin hengästynyt rehvien jälkeen ja pää tuntui ihan sekavalle ja olo oli muutenkin hermostunut ja enkä osannut keskittyä mihinkään juttuun. Nyt tuo olotila on kuitenkin jo laantunut :)

Tänään kävin shoppailureissulla Saarijärvellä Alemakasiinissa. Löysinkin sieltä 10 euron satsin t-paitoja(3), ruskeat ballerina-kengät(7,95) ku ei mulla ole muita kesäkenkiä ollut, kuin roksit ja ostinpa uudet roksitkin, nyt punaiset, kun kahdet edelliset olivat vihreät ja siniset. Parit rintsikat löytyi just sitä kokoa, mitä käytän ja tottapa ne oli ostettava :) Laatikon kirjoja varten(pysyväishyllykirjoja varten), sit löysin ihanan sinisen takin, ja ostettavahan se ol, kokeilin vasta kotona ja sopihan se :) On sitten syksyviimoille lämmin takki :)

Ja huutonettiin :)