tiistai 31. heinäkuuta 2012

Huh huh sentään!

Eilen käynyt mun blogissani peräti 59 kävijää!!!!! Se on kyllä ennätys :)
Kiitos vaan kaikille kurkkijoille :) Käykää uudestaankin.
Tässä on viimeisen vuorokauden aikana käyneet:
Ranska19
Suomi 13
Italia 6
Unkari 4
Belgia 3
Brasilia 2
Malesia 2
Venäjä 2
Singapore 2
Yhdysvallat 2

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Maanantai mutinoita

Aamulla yritin tallentaa ja julkaista kirjoittamani jutun, vaan se ei onnistunut. Yritän nyt toistamiseen.
Eilen olin taasen kahvirehveillä miehen luona. Tunnen oloni hänen lähellään ujoksi, vaikka juttua löytyy ihan kivasti. En ymmärrä, mikä tekee minusta niin ujon hänen vierellään.
Lähtiessä halattiin ja sit jo mun oli päästävä autolle ja lähteen omaan kotiin "suojaan". Sit kotiin päästyäni mietin koko loppu illan miestä.
Hengästytti vielä tänä aamunakin miettiä miestä.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Charlotte Brontë: Jane Eyre

Tästä bookcrossing-kirjasta ei ollut googlessa kuvaa, niin otin sitten leffa-kuvan tähän.
Kirja on englanninkielinen, 92 sivuinen pokkariversio. Margery Morris 1977. Collins English Library-kirja.

Jane Eyre, one of the most popular stories of the English language. Jane Eyre is a little girl with no parents. Her aunt hates her, and sends her to a terrible school. However, when she grows up, she falls in love, and hopes that she has found happiness at last.
But what is the mystery at Thornfield? Can it destroy Jane`s hopes?

This book is thin, nice little story and it just read quickly. Eli kirja on ohut, mukava pieni tarina ja sen luki nopeeta. Eipä sen ihmeempiä kommentteja.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Jenny Dahlberg: Sopivasti lihava

18.7.2012 huutonettikirjana tullut Seven pokkari. 3,50e. 157 sivua, Suomentanut Laura Jänisniemi. Otava, Keuruu 2005(eka painos 2003).

Millaista on olla lihava maailmassa, jossa naisen ihannevartalo näyttää anorektiselta hammastikulta?
Jenny Dahlberg on kolmikymppinen ruotsalainen toimittaja, pienen tytön äiti - ja lihava. Eikä vain pari kiloa ylipainoinen, vaan todella paksu.
Sopivasti lihava on hänen kertomuksensa siitä, millaista on olla rehevä nuori nainen nykypäivän Ruotsissa. Millaista on olla niin lihava, että kengännauhojen sitominen on vaikeaa ja muodikkaiden vaatteiden löytäminen muualta kuin miestenosastolta mahdotonta. Millaista on, kun ei kylässä uskalla istua tuoliin, koska pelkää sen menevän rikki, kun valehtelee farkkupstoksilla olevansa raskaana tai sanoo konditoriassa leivosten tulevan lastenkutsuille, vaikka aikoo syödä kaiken itse.
Hauska, suorasukainen ja elämäniloinen kirja vähänpuhutusta aiheesta on herättänyt runsaasti keskustelua niin Ruotsissa kuin Suomessa.


Tämä ol kaiken kaikkiaan hauskaa luettavaa koko kirja. Erityisesti osasin kyllä samaistua turkkilaisten miesten "jallitusyrityksiin" ja oli kyllä melko koomista lukea Jennyn kauhu-aavistuksia siitä, millaista elämä turkkilaisen miehen kanssa tulisi olemaan. En voi muuta sanoa, kuin, että tämä ol kyllä lukemisen arvoinen kirja!
Tämä ol tän vuoden viideskymmenes luettu kirja ja taispa olla muuten sadas postaus tähän blogiin :) Jihuuuu!!!




Enni Mustonen: Järjen ja tunteen tarinoita Parittomat

Bookcrossing-kirja. Sain muistaakseni kesäkuun lopulla.
Seven-pokkari, 247 sivua, Otava, Keuruu, 2009. Ekan kerran ilmestynyt 2008.

Suosittu romaanisarja jatkuu:
Annan ja Hilman jälkeläiset kohtaavat 2000-luvun Suomessa.

Luomuviljelijä Tommi Saarinen uurastaa Petäjäniemen kartanon mailla - niillä jotka jätettiin suvulle torpparivapautuksen jälkeen Tommin isoisön äidin, Anna Sofian perintönä.
Itsepäistä partasuuta ahdistelevat ilmastomuutoksen riehaannuttamat säät, kasvitaudit ja tuholaiset, mutta myös kiristyvä EU-byrokratia, joka on juuri saanut uudet kasvot.
Paikalliseksi luomutarkakstajaksi on pestattu vasta Brysselistä palannut agronomi Salla Hartikainen. Nuori nainen ei kumarra herroja eikä hehtaareita - lieneekö topakkuus periytynyt hänen kansanedustajana vaikuttaneelta esiäidiltään Hilmalta.
Kesästä tulee ennennäkemättömän raju. Petäjäniemen peltojen tienoilla tunteita loukataan puolin ja toisin.
Näyttää jo siltä, että joku jää auttamatta paripuoleksi.
Sarjassa on aiemmin ilmestyneet osat Nimettömät, Mustasukkaiset, Lipunkantajat ja Sidotut.

Kirjassa vilisi kirjoitusvirheitä; kirjaimia puuttui ja loppupuolella kirjaa miehen nimikin oli muuttunut, kun piti lukea Timppa, niin häntä sanottiinkin Tompaksi.
Mukavan leppoisaa luettavaa. Olisi tietysti ollut kiva lukea sarja alusta saakka, vaan en vielä ole kyseisiä opuksia saanut käsiini.
Nopealukuinen pokkari. Suosittelen.

 

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Miksi???

Mietin tässä, että miksi mulle ei riitä mikään???
Taas olen huutonetistä saanut huutamani tuotteet ja heti on sellainen tunne, että pitäs etsiä sivustolta jotain uutta kivaa. Kirjojakin olisi kiva taas saada haalituksi. Miksi??? Miksi on näin, että kun ei ole mitään opusta tulossa postitse, niin heti pitäis etsiä uutta tilalle? Mä en tykkää tällaisesta tunteesta :( Millä tän haluamisen sais laannutettua???
Maanantainakin sain peräti kaksi yllätyskirjaa postin tuomina, mutta lisää pitäs saada.
Onko kenelläkään samanmoisia oireita??? Kenties vaatteiden tai meikkien tai korujen osalta???
Miksi mikään ei riitä???

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Niina-Matilda Juhola: Niina-Matilda näkijä 1 Elämänpolulla henkien kanssa

BookPlussalta 9.7.2012 tullut, jälkitoimituksena. Hinta 5,95e, 215 sivuinen WSOY pokkari

Taideterapeutti ja perhekotiäiti Niina-Matilda Juhola sai syntymälahjakseen selvänäköisyyden, kyvyn välittää tietoa ja energiaa hyvästä henkimaailmasta. Kirjassaan hän kertoo lapsuutensa henkisistä kokemuksista ja matkasta aikuisuuteen - näkijän arkeen, jossa joutuu sovittamaan yhteen näkyvän ja näkymättömän maailman. Lahja on suuri, mutta matka ei aina helppo. Sen varrella riittää kompastuksia sekä oivalluksia. Mukana kulkevat henkioppaat - muun muassa ärhäkkä, olutta rakastava viikinki - enkelit sekä jo henkimaailmaan siirtynyt Veerus-isoisä. Niina-Matilda-näkijä rohkaisee lukijaa etsimään omaa sisäistä totuuttaan ja tunnistamaan henkisiä lahjojaan. Kirjan myötä voi myös saada selvennystä omille selittämättömille kokemuksilleen ja löytää sanoja kuvaamaan näkymätöntä todellisuutta.

Kirja ei oikein vastannut mun odotuksiani, ehkä sen takee kesti näin kauan, ennen kuin sain tän luetuksi, nimittäin viikon verran tuli opusta tahkottua. Työlästäkin tämän lukeminen oli, joten välillä piti lukea ihan toista kirjaa. Nyt on tämäkin pokkari luettu.

Aamukahveilla

Heräsin ihmeesti jo neljän aikoihin, ei vain unettanut. Yritin kyllä saada vielä unesta kii, vaan ei onnistunut. Tulinpa sit keittään suhveet ja laitoin taas dosetin lääkkeineen ja vitamiineineen kuntoon viikkoa varten, se on joka maanantainen homma.
Eilen olin taasen kahvitärksyillä. Ne ol nyt toiset.
Iltapäivällä vain laitoin miehelle yhden viestin ja hän vastasi ja viskasi kahville kutsun ja minähän olin heti valmis! Oikeesti olin jo odottanutkin sitä, kerkes perjantaista tulla hiukan kaipaus. Meni vissiin vartti ja olin miehen luona.
Juotiin siinä suhveet ja juteltiin aika henkeviäkin ja tärkeitä asioita. Välillä kuunneltiin sadetta ja ukkosen jyminää. Lopulta siirryttiin olkkarin sohville ja mies viritti leffakanavan telkkariin, joku canal plussan kanava se ol. Sieltä tul Onnen aakkoset-leffa(ol Himoshopppaaja-leffasta se mies ja Jessica Alba) ja jäätiin sitä kattomaan. Välillä tahtonut leffan seuraamisesta tulla mitään, kun alettiin jutteleen, toisaalta ihan mukavaakin, että juttua piisasi. Sen jälkeen katottiin vielä toistakin leffaa, Todistettavasti elossa (Meg Ryan ja Russell Crowe). Sen leffan jälkeen olinkin jo valmis lähteen omaan kotiin, johan siinä ol rehvailtu monta tuntia taasen :)
Halattiin, ennen ulos lähtöä :) Oi että se halaus tuntui hyvälle! Halusin jo perjantaina halata miestä, mutta silloin en tohtinut. Nyt sitten pyysin, että Anna mä halaan sua :)
Lähtiessä en meinannut saada autoa käännetyksi pihassa(kauhea hävetys, ku mies seurasi lähtöäni!) Iiik, hävettää vieläkin :)

En oikein tiedä, mitä tästä jutusta nyt ajattelis, kun kyllä olen kiinnostunut, mutta jutussa on yksi Mutta. Nimittäin, on joitakin asioita, joita tiedän miehen vielä jossain vaiheessa kipuilevan. Yritän olla ymmärtäväinen, kaikesta huolimatta ja annan miehelle tilaa, kun hän sitä kaipaa. Sillä enhän mitään sillä voita, jos alan itseäni tyrkyttämään hänelle. Katson rauhassa, miten juttu etenee, vai eteneekö kuinkaan. En mitään muutakaan voi.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Sunnuntaita

Täällä selkäkipuisena olen hetken aikaa koneella ja meinasin muutaman sanasen kirjoittaa.
Kiitos vaan Tiinalle taasen kommentista :)
Juu, saahan niitä mansikoita ostettuakin. Just sain muuten toisen velipoijan mansikoiden kerääjäksi, ku alkuviikosta taas käydään.
Hitsi, velipoitsu ol nähnyt mun auton apsin pihassa perjantaina, ku ol käynyt siellä :) Kysy, että olinko käynyt kaupassa, ku ei nähnyt mua siellä sisällä. Sanoin, että oltiin ulkoterassilla kahvitärskyillä :) hih hih :)
No, ei niistä sen enempää, antaa asian kehittyä :)

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Eilen

Eilinen oli muuten onnistunut, mutta paska, kun mun selkäni teki tenän mansikkapellolla. Jäi mansikoiden kerääminen sitten tykkänään.
Onnistuneet kahvitärskyt ol kans eilen ja olin vielä sen jälkeen tärskykaverin kotona ekaa kertaa. Kyllähän ol jännää!
Mitähän tämä kesä vielä tuokaan mukanaan :) Nyt vaan poden jumalattomista selkäkivuista, ei pysty istumaan kovin kauaa :(

torstai 19. heinäkuuta 2012

Huomenna on Se Päivä!

Kyllä tässä on huomista varrottukin. Tänäänkin olen yrittänyt keksiä kaikkea mahdollista.
Olen käynyt kylällä, pistänyt maton pesuun, imuroinut, kuunnellut musiikkia, kutonut eilen aloittamiani sukan varsia, itkenyt, hykerrellyt ilosta, nukkunut päikkärit, kirjoittanut kirjeen ja lukenut paria kirjaa vuorotellen. Siltikin tuntuu, että aika vain matelee.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Odottelua

Odottavan aika on pitkä, sanotaan ja kyllä se taitaa olla taivahan tosi.
Minä nimittäin odotan ja jänskätän tulevaa perjantaita, etten tahdo osata mitään tehdä.
Ei osaa keskittyä lukemaan kirjaakaan kovin pitkäksi aikaa, kun ajatukset alkaa harhailla tulevassa perjantaissa.
Musiikkiakin kuuntelin jonkin aikaa, ensin klassista levyä ja sitten Laura Voutilaisen Kosketa mua-levyä. Peräti yhdeksän kipaletta kaiken kaikkiaan jaksoin kuunnella ja sit piti toosa sammuttaa.
Mulla odottais postipisteessä yks paketti, mutta ajattelin, josko vasta huomenna sen hakisin. Saa nähä, vai pitääkö tänään lähtee ajeleen, että jänskätys vähä laantuis.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

 Keskiseltä ostettu pokkari, hintana oli 7,25e. Bc-kirja nykyään.
Gummerus Kustannus Oy, Helsinki. Painopaikka Tanska 2011, Toinen painos, suomentanut Terhi Leskinen. 415 sivua.

 Menestyskirjailijan lumoava romaani on täynnä taikaa

Tamara Goodwin on aina saanut kaiken haluamansa. Äveriään perheensä kartanossa hänellä on käytössään yksityisranta, valtava valikoima merkkivaatteita ja yleellinen huone kylpyhuoneineen. Tamara on tottunut elämään hetkessä haaskaamatta ajatustakaan huomiselle.
Kun perheen isä kuolee äkillisesti ja jättää jälkeensä valtavat velat, Tamaran ja hänen äitinsä on myytävä koko omaisuutensa ja muutettava maalle sukulaisten luokse. Vaatimattomassa mökissä Kilasneyn linnan varjossa majaileva pitkästynyt tyttö kaipaa takaisin Dubliniin.
Tamara herää horroksestaan, kun paikkakunnalle pysähtyy kirjastoauto. Siellä hänen silmiinsä osuu salaperäinen kirja: nahkakannessa ei lue kirjan eikä kirjailijan nimeä ja sivut on suljettu kullanvärisellä lukolla. Tamaran on pakko saada lukko auki. Kun sitten kirjan tyhjyyttä ammottavat sivut alkavat täyttyä kuin itsestään, Tamaralle aukeaa uusi maailma, jossa myös tulevaisuudella on sijansa.


"Romaani on hykerryttävän hauska, lämmin ja älykäs, siis oikea aikuisten naisten satu." -Ilona


Kuusi päivää tämän parissa vietin ja tänään tuli luetuksi. Tykkään kirjan kannesta, se on vallan ihana!
Tarina ol ihanan jännittävän salamyhkäinen ja helpottavan hyvä loppu kirjassa.
Suosittelen kirjaa lämpimästi luettavaksi.
"Kirjoitan taas huomenna."

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Haaste kehiin

Minut siis haastettiin VipeR :n blogissa vastaamaan, jotta mitkä 10 asiaa tuottaa hyvää mieltä.

1. Hyvä kirja
2. Hyvä viini hyvässä seurassa
3. Päiväunet
4. Vesisade
5. Kauniit kukkaset
6. Hyvä leffa
7. Ale-kirjat
8. Tilityskirjan pito
9. Uuden, mukavan blogin löytäminen
10. Kirjojen vapautus(bookcrossing)

Siinähän niitä. Tämän haasteen saapi napata täältä mukaansa ihan kuka vaan haluaa ja vaikka mielessään pähkäillä asioita, jotka itselle tuottaa hyvää mieltä :)

Maanantaipostia

Sain justaan käsiini kesän parhaan kirjeen.
Viikko sitten postitin itse kesän tärkeimmän ja samalla myös pelottavimman kirjeen. Siksi pelottavan, sillä kirjeen saajan kanssa ehdimme olla riidoissa reilut 50 päivää! Emme ole koskaan aiemmin olleet riidoissa, joten keväällä kupla puhkesi niin sanotusti. Minua ihan oikeasti pelotti lähettää kirjettä hänelle viime maanantaina, mutta tein sen, sillä halusin saada selvitettyä välimme.
Loppuviikosta sitten jo juttelimme luurissa. Tänään tuli häneltä pitkä, ihananmukavanpiristävä kirje :) Kyllä vaan kannatti uskaltaa lähettää viikko sitten se pieni kirje!

Enpä kerrokaan enempää tällä kertaa :)

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Leena Lehtolainen: Luminainen

Bc-kirja, jonka sain keväällä, huhtikuussa, arvoitusarkkukirjana ja mukana tuli teepusseja.
10.painos, eka painos ilmestyi 1996, painopaikka Viborg, Tanska, 2004, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. 352 sivua.

Rosbergan kartanossa keskellä Nuuksiota toimii naisten terapiakeskus, johon miehiltä on pääsy kielletty. Keskuksen johtaja Elina Rosberg löytyy joulunvieton jälkeen metsästä kuolleena, avojaloin ja pelkkä yöpaita yllään. Kun ylikonstaapeli Maria Kallio ryhtyy selvittämään tapausta, terapiakeskuksesta ja epäiltyjen listalta löytyvät niin uskonnon uhri, sekatyöläinen, adoptiolapsi kuin boheemi runoilijakin. Lisäjännitystä talviseen tarinaan tuo Mariaa ja hänen kollegaansa uhkaileva vankikarkuri. Ja kaiken keskellä Mariaa vaivaa outo väsymys ja pahoinvointi...

Sivulla 258 meinasin ihan oikeasti luovuttaa. Tässä oli liikaa tapahtumia: Elinan kuolema, panttivankidraama, jossa kuolivat sekä panttivanki, että vankikarkuri, Marian raskaus, Airan tapaturma, adoptiojuttu, lestadiolaisjuttu ja päälle vielä hautajaiset. Sivulla 333 vasta pääsin jyvälle, kuka Elinan tappoi, vai tappoiko sittenkään??? Liikaa meteliä sopassa. Keskivaiheilla tarina jauhoi paikallaan puuduttavasti, eikä edennyt lainkaan. Loput 94 sivua oli ihan hyvää kerrontaa. Tulihan tämäkin nyt luettua. Reilu viikon tahkosin tätä opusta.

Kivaa :)

Heräsin aamulla siihen, että miehet ajaa nurmikoita. Tuli hoppu lähtee siirtään auto pois pihasta. Samalla sain kerrottua talkkarimiehille terveiset, että saavat vetästä mun puolimmaisen aitauksen puhtaaksi, kun on jo niin ruman näköinen viidakko. Aidan toiselle puolen vuosia sitten istutettu elämänlanka valloittaa aina mun kukkaseni aidan tällä puolen.
Kävin sitten postilla ja pääsin sisälle ja hetki meni, niin ovikello soi. Siellä oli se nuorempi, tumma, ihan komia mies sen trimmerin kanssa. Hän vielä varmisti, että saahan vetästä aidan tyköö kaiken, ettei tule sitten jälkeen päin sanomista. Sanoin, että juu. Hetken aikaa siinä höpistiin ja sit mies kävi työhön ja sanoin, että juu, mä ihailen sitten lopputulosta. :) Voi viude, kun pääs juttusille komeen miehen kanssa heti aamutuimaan :)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Tiistaita

Joopatijoo. Aamusta saakka odotin kirjaston aukeamista. Lähdin kylälle jo yhdentoista jälkeen ja ehdin olla lukusalissakin puoli tuntia kylälenkin jälkeen lukemassa lehtiä. Sit ovi avautui kirjastoon. En pitänyt mitään kiirettä poistomyyntipöydän luokse menossa. Olo oli lievästi sanottuna tuskainen, niin lääsyn kuuma ilma kirjastossa!
Vain yhdellä pöydällä ns. aikuisille sunnatut myytävät kirjat. Keräsin kassillisen kirjoja. Löytyipä pöydältä yllätys, nimittäin myytävien kirjojen joukossa ol myös yksi BookCrossing-tarroitettu opus. Otin sen matkaani. Tiskillä yritin selostaa kirjastonaiselle, että se on ilmainen kirja, mutta eihän hän sitä ymmärtänyt. Maksoin sitten kirjasta sen euron, ettei kirja roiku enää myytävänä kirjastolla. Kotiin tultuani kävin journaloimassa opuksen itselleni ja laitoin journaliin, että maksoin kirjasta euron. Mikä sitten mahtaa olla kirjan matkareissu, kun kirja ol vapautettu vuosi sitten S-markettiin. No, nyt se on minulla, hyvässä hoidossa :)

Olisin jo eilen mennyt tekemään kirjastolle löytöjä, vaan sain puhelun puoli kympin aikoihin äiteeltä, että laittaudu valmiiksi, lähdetään reissuun! No olin lievästi hämmnetyneen tyrmistynyt, en ois millään halunnut lähteä minnekään, kun pit kirjastolle mennä. Sit sitä lähdettiin kympiltä. Suuntana Vaasa. Kävimme Mustasaaressa ja kokemassa Raippaluodon komianjylhä silta.


Voi mahdoton, mikä huju siellä meren äärellä kävi! Kävimme sillan kupeessa olevassa kahvilassa päiväkahvilla, vaan minä join siellä vain mehun. Ajettiin saaressa niin pitkälle, että tie päättyi ja yhdessä mökissä oli matkamuistomyymälä,jota pit vanha nainen.Hän ol kuulemma tehnyt kaiken itse, mitä siellä oli myynnissä: poppanoita, tyynyliinoja, kortisteltuja tulitikkuaskeja, kortteja. Ne oli niin ihanan ihania, että sorruin ostaan yhden kortin ja yhden tikkurasian ja hinta ol 9 euroa, huh huh! No, ihan vain kannatuksen vuoksi. Nainen oli pitänyt myymälää kolmisen vuotta ja sanoi, että aina kun jokin tuote loppuu, hän tekee lisää.

Kristiinankaupungissa oli vanhoja taloja ja kapeita katuja. Pyörittiin siellä aikamme, kun etsittiin kahvilaa. Kun löydettiin yksi, niin se ol remontissa. Närpiössä paistoi komeesti aurinko. Kauhajoki olkin iso paikkakunta! Se ol suoranainen yllätys minulle.


Melkein 12 tuntia oltiin reissussa. Kyllä olin väsynyt, kun pääsin kotiin. Istuminen väsytti niin kamalasti.
Reitti kulki siis Laihian kautta Mustasaareen, Vaasa ol 4 kilsan päässä, vaan ei käyty keskustassa, Maalahden kautta Närpiöön ja Kristiinankaupunkiin ja seuraava etappi tais olla se Kauhajoki ja sit kotia kohti.
Se ol miun kesäreissu, ku pääs käymään meren rannalla :)

tiistai 3. heinäkuuta 2012

Lukulukko

Ärrin murrin, tirrin törrin! Minulla on lukulukko. Moinen sana pälkähti mieleeni, kun tuossa hetki sitten jätin jo toisen kirjan kesken tänään. Ensimmäinen kirja ol Marjo Heiskasen Idiootin valinta, jota sain luettua sivulle 43 aamupäivällä ja tämä toinen ol sitten Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, sitä sain luettua sivulle 60. Ei vaan taitu millään. Pitää kenties pitää pieni lukupaussi ja olla erossa kirjoista joitakin päiviä. Ehkä se lukeminen alkais sitten maistua vähän paremmalle. Tuo Idiootin valinta matkaa huomenna kohti uutta kotia, mutta tämä Vadelmavenepakolainen jääpi laatikkoon odottamaan oivallista hetkeä matkustaa uuteen kotiin. Vielä en aio sitä postittaa kenellekään, vaikka näkyi olevan bc-toivelistoilla.
Vadelmavenepakolaisen välissä oli ihana jänökortti, josta keksin pienen tarinan seuraavaa kirjoittajaseuran rehvausta varten :) Edes jotain hyvää tässä päivässä.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Nancy Huston: Enkelin kosketus

Hep-kirjana viime syyskuun loppupuolella saatu bc-kirja, pokkari.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2007, toinen painos, kannen kuva Rafael, Enkeli 1516 Ashmolean Museum, Oxford. 244 sivua, suomentanut Annikki Suni.

Tarina sodan mielettömyydestä, sokeasta rakkaudesta ja ihmisen itsekkyydestä.

Algerian sodan aika, näyttämönä Pariisi. Tarinan pääosissa natsin tytär Saffie, musiikin maailmaa asuttava huilisti Raphaël sekä András, unkarilainen kommunisti.
Saffie kieltäytyy näkemästä ympäröivää maailmaa, András koettaa muuttaa sitä ja Raphaël soittaa enkelten musiikkia. Rakastavatko he vihollista toisissaan? Miten puhua rakkaudesta, kun sanat ovat vierasta kieltä? Miten hyväksyä pelkonsa ja miten kohdata toisen ihmisen tuska?
Enkelin kosketuksen ilmestyttyä Ranskassa Elle-lehden lukijat valitsivat sen vuoden 1998 parhaaksi romaaniksi.

Sain tän pokkarin luettua reilu puoli tuntia sitten, kun eilen aamulla alotin lukeen tätä.
Mitä tästä sanoisin? Kaikkine raakoine julmuuksineen tämä taiskin olla aika hyvä opus, sillä tämä toi historian tapahtumat toisella tapaa silmien eteen, kuin peruskoulun hissan tunneilla. Silloin käytiin vain läpi vuosilukuja ja hallitsijoita, tässä kirjassa ol verta ja hyytäviä sotatraumoja ja tapahtumia. Hauskoja hetkiäkin koin kirjan parissa, jotka saivat vähän hymistelemään pientä hymyä huulille, mutta ei tämä kyllä millään muotoa naurettava kirja ole. Miettimisen arvoinen kirja, tarina jää elämään mielessä vielä viimoisen sivun lukemisenkin jälkeen.

sunnuntai 1. heinäkuuta 2012

Jänskää

Tänään oli taas kirjoittajaseuramme tapaaminen kirjastolla neljältä. Meitä oli siellä minä ja seitsemän muuta (ammuuuuu...hih hih ). No juu, tuo ammuu- juttu tul mieleen tuosta muu-sanasta. Taas mun hyvää huumoriani :) Mä suuresti ihmettelen, kun kirjastolle pääsin, niin mulle tuli sellainen pökryttävä olotila. Tosi inhottava tunne, ihan kuin silmissä pyörisi kokoajan :( Sain kuitenkin omankin tarinani luettua siellä. Pari tuntia kirjastolla hujahti nopsaan.
Ihan lopussa eräs meidän ryhmäläinen vihjasi, että hän delegoi minulle yhden tehtävän. Olin ihan ymmälläni, että mistä nyt on kyse. Jo tapaamiseen mennessä, kun olimme ovella ryhmän vetäjän kanssa yhtäaikaa, niin hän sanoi mulle, että ryhmämme toinen mies ol sanonut hälle, että mä olen niin aktiivisesti mainostanut kirjoittajaseuramme facebook-sivuja, ni mä vaan tokasin, että juu, kun on aikaa. Niin, siihen pyyntöön, se ryhmän toinen mies sanoi, että mä voisin alkaa pitää niitä kirjoittajaseuramme facebook-sivuja, että vastailisin siellä viesteihin ja muutenkin pitäisin sivuston aktiivisena. Hän lupasi vielä ottaa facen kautta yhteyksiä jutusta lähemmin. Se sivusto ei vaan ole ryhmä-nimikkeellä, vaan on kuin yksittäinen ihminen siellä, vaikka on kirjoittajaseuran nimellä. Näin ollen mua ei voi nimittää ylläpitäjäksi, vaan mun pitää saada käyttäjätunnusjutut ja salasanat sille sivulle, niin näen viestit ja voin myös vastailla niihin.
Saa nyt nähä sitten, milloin mies ottaa yhteyksiä. Kyllähän mä olen ihan valmis moiseen hommaan, mulla kun on tätä aikaa, vaikka muille jakaa.
En joka käänteessä valita, että voi voi kun on nyt niin kiire, etten millään ehdi. Mun elämästäni kiire on poistunut, tai huomattavasti ainakin vähentynyt tän pitkän saikun takia.
Mikä ihana juttu se onkaan, ei tartte enää kieli vyön alla olla juoksemassa paikasta toiseen.

Jepsis, että tällaista kivaa on tiedossa.
Mullahan on facessa Kirjoittaminen-ryhmä, jossa on aika kivasti porukkaa ja monet siellä mainostaa blogejaan, mikä on ihan hieno juttu. Aina välleen yritän kommentoida siellä niitä mainostettuja blogeja, mutta se mua harmittaa, että mä olen niin saakutin huono keksimään mitään rakentavaa kommenttia, jotenkin mun kommentoinnit tuntuu niin yksipuolisilta kehuilta.
Minä yritän lukea paljon erilaisia kirjoja, että saisin kartutettua jotenkin tuota sanasolinaani, mitä myöskin puhumiseksi ja näin netissä, kirjoittamiseksi, kutsutaan, mut minkäs teet, kun on muksusta lähtien ollut sellainen hiljainen hissukka, joka ei pahemmin sano juuta, eikä jaata, paremminkin menee piiloon, jos tulee vieraita, ni sellaisena sitä kait sitten pysyy hautaan saakka.

No juu, jääköön juttu nyt tähän. Vetäsen pienen nettikierroksen lempisivuillani ja lähden kirjan pariin :)