lauantai 30. kesäkuuta 2012

Eoin Colfer: Artemis Fowl

Viime syksynä saatu bc-kirja.
Loisto-pokkari. Kuva ei ole saman kirjan kuva.
WSOY, Helsinki. Suomentanut Jaakko Kankaanpää. Painopaikka Viborg, Tanska, 2002, 292 sivua. Neljäs painos.

"PYSY LOITOLLA IHMINEN, 
ET TIEDÄ MINKÄ KANSSA OLET TEKEMISISSÄ."

12-vuotias Artemis Fowl on tunnetun rikollissuvun nuorin vesa. Kun Artemis kaappaa rohkean menninkäiskomisario Holly Shortin panttivangikseen, maan alla asustavien keijujen, maahisten ja peikkojen yhteisrintama uhittelee päihittävänsä kevyesti nokkelan pojankoltiaisen. Hautautuneiden Alueiden Lainvalvonta HAL huomaa kuitenkin pian kohdanneensa hämmästyttävän älykkään vastustajan. Artemis uskoo päässeensä käsiksi maanalaiseen kulta-aarteeseen, mutta juuri silloin HAL muuttaakin pelin sääntöjä.

Eilen valkkasin tämän hyllystäni luettavaksi ja tänään sain luettua :)
Oli jännää sukeltaa keijujen ja peikkojen maailmaan. Ens alkuun oli sama tunnelma, kun läksin lukemaan Jähmettynyttä yhteiskunta-opusta joitakin viikkoja sitten, mitään tapahtumia ei voinut ennalta tietää, vaan kaikki tapahtumat tuli yllättäin.
Tykkäsin kyllä tästä kirjasta, sillä tapahtumat yhden yön aikana kirjassa olivat jännähköjä, että tarina piti otteessaan. Eikä muuten yhtään tuntunut lastenkirjalta. Hauskat jutut ol Tukholma-syndrooma ja kleptomaanikääpiö :)
Tämä ol eka opus tältä kirjailijalta, johon olen päässyt tutustumaan ja voin kyllä sanoa, että ei yhtään pöhkömpi kirja. Itseasiassa tämä ol aika hyvä opus. Suosittelen :)
Tämä ol jo neljäskymmenesneljäs tänä vuonna luettu opus :)


perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kirjahimo

Aamulla, kun sain kirjoitettua Kate Reddy-kirjasta jutun tänne blogiini, mulle iski kaamea kirjahimo! Siis ihan tavattoman kauhia himo päästä kirjakauppaan ettimään uutta luettavaa, vaikka mulla on kirjahylly täynnä luettavia kirjoja. Pakkohan mun oli kyllälle lähteä ja suunnata kirjakauppaan.
Kaupassa olikin myyjänä se nainen, jonka kanssa ei oikein juttu luista. Tuntui vähän väkinäiseltä juttelu hänen kanssaan. Olin niin onnessani, kun menin kirjakauppaan, vaan jotenkin fiilis latistui.
Kysyin viiden euroan alejutuista, niin se olikin vain ulkona olevista kirjoista, ei takahuoneen alekirjoista. En lähtenyt enää katsomaan pihassa olevia kirjalaatikoita, vaan päätin etsiä takahuoneesta muutaman ostettavan kirjan, sillä en halunnut lähteä kaupasta ostamatta, kun olin niin kirjahimon vallassa.
Löysin sitten kolme opusta, jotka ostin.
Luulin, että kun tulen kotiin kirjapussukan kanssa, että mulla on jotekin euforinen olotila, kun sain kolmekin kirjaa ostettua, mutta mitä vielä! Mulla on paha mieli! Ärsyttää ja vituttaa suunnattomasti! Pitikin mennä tuhlaamaan vajaat 30 euroa! Ei se ostaminen tuonut mulle hyvää tunnetta sisuksiin :( Päinvastoin.
Mistä kummasta mä saisin hyvän mielen itselleni? Mulla on kyllä mielessä, että tekisin nettioston yhdestä kirjasta, jonka hinta oli kirjakaupassa päälle 30 euroa, mutta nettiostona saisin sen alle 9 eurolla! Mutta kun sitten iskee halu saada kaksi kirjaa, että se yksi ei tuo onnea mulle. ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄh............. :( Oispa ees karkkihimo, että kun kävis ostaan karkkia ja mässyttäis niitä, ni tulis hetkeksi hyvä olo, mutta ihme ja kumma, mun ei tee yhtään mieli karkkeja. Vnai ostaa jotain. Kirjoja!

Allison Pearson: Kate Reddy- Täydellä teholla yötä päivää

Helmikuussa huutonetistä ostettu(4,70e postikuluineen), pokkari.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2011, 431 sivua. Suomentanut Katariina Kaila.

Kate Reddy on uraäiti.
Hänellä on kaikkea - ja liikaa.

Katen elämä sujuu mainioisti silloin kun kaikki sujuu mainiosti; kun lapset pysyvät terveinä ja vaatteet puhtaina, kun taksikuski valitsee aina nopeimman reitin ja kokoukset päättyvät ajallaan, kun vessapaperitelineet täyttyvät itsestään ja lasten kanssa vietetyltä toimintalomalta palaa levänneenä ja hyväntuulisena.

Uraäidin päiväkirja on komedia vastoinkäymisistä ja tragedia selviytymisestä - hersyvän hauska ja itkettävän tunnistettava kuvaus nykyaikaisesta uraäidistä, joka laskee sekunteja siinä missä muut naiset kaloreja.

Sain tän luettua tunti sitten, vihdoin ja viimein. Tulihan tätä opusta tahkottua kymmenen päivää!
Kirjassa oli melkein joka aukemalla kirjoitusvirheitä. Välleen jäin oikein miettimään, että missä muodossa mikäkin sana pitäs olla. Tuppas vähän ärsyttämään moinen.

Tällä opuksella on monta vaihetta:
Ensin, muistaakseni bongasin kirjan nimen jonkun bc-immeisen saatavilla-listassa.
Etin opuksen huutonetistä.
Kirja oli mulla seurannassa ja huuto umpeutui parikin kertaa ja sit eräänä torstai-iltana, serkkulikan kanssa viettäessä naisteniltaa, tein kirjasta tarjouksen. Tais olla vielä osta heti-tyylillä myynnissä tää kirja.
Maksoin kirjan ja laitoin myyjälle viestin, että kirja on ostettu ja maksettukin. Sit vaan jäin jännässä odottaan, milloin kirja tulee mulle.
Viikko siinä meni ja kirja tuli mulle.
Kirja oli reilun viikon verran mulla pöydällä, piristämässä mua. Sen jälkeen kirja siirtyi hyllyyn odottamaan hetkeä, jolloin otan lukuun.
Ehti kulua yli neljä kuukautta ja sit teki mieleni alkaa lukea tätä. Olin jo youtubessa käynyt vähän vilkaisemassa elokuvaa, sillä siellä tämä leffa on peräti kokonaan, mutta ilman tekstitystä.
Keskikaupassa jo pari kertaa ihaillut dvd:tä, mutta en vielä ole ostanut itselleni, ajattelin, että eka luen kirjan ja sit hankin leffan. No, nyt kirja on luettu ja varmaan tän viikonlopun aikana käyn katsomassa leffan Youtubessa. Hyvää enkunkielen harjoitusta, kun katsoo leffaa ilman tekstitystä :)

Kirjasta tuli mieleen Candace Bushnellin Carrien päiväkirjat, samanmoinen tunnelma välittyi kirjasta. Vähän tuntui oudota mieltää Sarah Jessica Parker uraäitinä, kun Sinkkuelämässä hän ol sellainen hömppä-sinkku.
Aika ajoin kirjan teksti oli hengästyttävää, kun niin paljon tapahtui asioita, mutta se kait tän kirjan idea olikin: Naista viedään paikasta toiseen. Minusta oli ihanaa, kun Kate sitten jättäytyi töistä pois ja antoi lapsilleen aikaa, mutta kuinka ollakkaan, uusi bisnes oli tulollaan kuvioihin ja jäi sellainen mielikuva, että samanmoinen pyöritys alkoi taas, kuin kirjan alussakin.
Ei tätä kyllä leppoisaksi kirjaksi voi kutsua, sillä välillä mielikuvissani olin itsekin vielä töissä. Huh huh, nythän tää on poisluettu ja kirja pääsee lepäämään kirjalaatikkoon :)

Kate Reddy-leffa, ilman tekstitystä




keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Pienen hetken onni

Tulin koneelle kolmen aikoihin, kun käväsin laittamassa päiväkahvin tippumaan.
Avasin mesen ja toivoin, että eräs olisi onlinessa ja olihan hän. Sisälläni kupli kivasti pieni odotus ja melkein heti hän laittoi minulle suukon...uuuh, mie punastuin :) Laitoin hälle vastapusutuksen ja vaihdoimme muutamat viestit. Kolmen minsan onni se ol ja hän katos mesestä. No, hyvä, että edes tuon verran.
Reilu viikko sitten hän soitti minulle ekan kerran ja mä olin ihan myyty sen puhelun jälkeen.

tiistai 26. kesäkuuta 2012

Outoja unia

Nukuin mielestäni ihan hyvin viime yön, vaan unet olivat outoja.

Olin järven rannalla, ravustamassa isoja taskurapuja. Siinä välillä piti sitten lukea sanomalehti ja luinkin sieltä kuolinilmoituksia. Erästäkin tankkasin oikein kunnolla, ihmettelin, miksi sukunimi oli niin tuttu, olin kuullut, tai lukenut nimen aiemminkin jossain. Toisesta ilmoituksesta kävikin ilmi, että naisen sukunimi olikin viinimerkki! Hän oli ollut viininkeksijä, joku Wandenburg tai jotain sen tyylistä. Nainen oli kuollut iäkkäänä. Sit huomasin, että ilmoituksen vieressä oli toinen samalla sukunimellä, joku mies. Velipoikani sanoi, että naisen poika oli yrittänyt ampumalla tappaa itsensä, vaan olikin ampunut ohitse, siltikin oli ilmoitus ja siinä luki, että on vielä hengissä, mutta teholla.
Lehden lukastuani jatkoin taas ravustamista.

Toissayönä näin todella todentuntuista unta jostain Jehovantodistajista ja helluntailaisista, kun yrittivät väkipakolla käännyttää minua uskovaiseksi, vaikka kuinka sanoin heille, että mulla on se oma uskonto ja sillä sipuli!

Juhannuskin oli ja meni. Mulla tuli flunssa just juhannukseksi. Olin aattoillan ihan vain omassa kotona ja kattelin Juhannusjuna-ohjelmaa puoli yhteen saakka. Kun juna läksi Seinäjoen asemalta, laitoin töllön kii ja lähdin unille.

Juhannuspäivän aamuna lähdin porukoille, vaikka ei millään kiinnostanut kyläilyt. Iltapäivällä lähdimme veljen vaimon perheen mökille erään järven rannalle. Ihastuin paikkaan! Veljen perhe oli myös mökillä alkuiltaan saakka, saunottuaan lähtivät viemään pikkupoikaa nukkumaan kotiin. Jäimme vielä porukoiden kanssa mökille muutamaksi tunniksi, kun porukat saunoivat. Minä vain sujuvasti seurasin sivusta yskien ja niiskuttaen. Luin lehtiä ja katselin järvimaisemaa ikkunasta minuuttitolkulla, ihan ajatus siinä tyhjeni :) Sitä ennen olin käynyt istuskelemassa parikeinussa ja laiturin penkillä, ulkona vain kävi niin kova tuuli, ettei siellä kauaa viihtynyt, tuli vilu!
Oli jännää, kun järvelle tuijottamisen jälkeen luin lehteä, niin tuntui, että olen ihan toisessa maailmassa, kun mieli oli niin tyhjä.
Kun sitten puoli kympiltä läksimme mökiltä, minulla oli tunne, että olimme olleet mökillä monta päivää, mieleni oli niin hyvin nollautunut, vaikken saunassa päässytkään flunssani takia käymään.
Jäin pitkästä aikaa porukoille yöksi ja kyllä mä simahdin melkein heti, kun sänkyyn pääsin.

Sunnuntai olikin sateinen päivä. Laitoin äidin kamerasta kuvat koneelle ja nuorimmaisen pikkupoitsun kuvat omaan kansioon, siinä meni muutama hetki klikkaillessa, mutta sain homman tehtyä. Sen jälkeen sain kokata porukoille, kun kävivät tanssilavan tarkastuksella(aattona olivat kesän ekat tanssit lavalla).
Ruokailun jälkeen lähdin melkein heti kohti omaa kotia. Niin vain meni juhannus ilman juhannusheilaa :)

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ellery Queen: 6 parasta jännityksen mestarit

Taaskin käytän huutonetin kuvaa googlesta, sillä muuta kuvaa ei löytynyt, joka vastais tän pokkarin kantta.
Bc-kirja, saatu viime syksynä kuukauden kirjan voittokirjana, yhtenä niistä monista, joita sain.
Painoyhtymä Oy, 1988, Loviisa. Kustantamona Viihdeviikarit Oy, Hyvinkää. 220 sivua. Suomentanut Heikki Ruster.

Kaikkien aikojen rikoskertomuskokoelma: Mukana ovat alan(1988) ehdottomat huiput: Ellery Queen itse(Kehäkettuja), Michael Gilbert(Onnellinen lapsuus), Ed McBain(Entä Annie Barnes?), Erle Stanley Gardner(Pelkojen laakso), Rex Stout(Syytön syyllinen) ja Ross Macdonald(Tyttö pulassa). Nämä nimet takaavat nautittavan lukuhetken kaikille dekkarinystäville!

Eilen alotin lukeen tätä ja tänään sain luettua. Aika helppolukuista ja mukaansatempaavaa tekstiä.
Eniten jäi mieleen Entä Annie Barnes?-tarina, jotenkin se vaan otti mukaansa.
Nämä muut tarinat, viimoista, eli Kehäkettuja lukuunottamatta, olivat jotenkin niin samantyylisiä, että ihan, kuin ois lukenut yhtä ja samaa tarinaa.
Kehäkettuja-tarinassa nyt jollais tapaa verikin tursusi.
Ihmettelen suuresti, miksi mä olen ennen hyljeksinyt dekkareita ja jännityskertomuksia, kun ei ne kuitenkaan tämän pahempia ole. Tässä opuksessa tarinat oli onneksi suht lyhyitä, paitsi toisiksi viimoisin; Syytön syyllinen, jossa oli mielestäni ihan liikaa sivuja ja paljon sellaista liibalaabaa, jota ilman tarina ois ollut parempi.
Uskallan kyllä, tämän kirjan luettuanikin, nukkua yöni ihan hyvin :)

Odotuksia, odotuksia

Mun pitäs olla täällä jo ihan kusi sukassa. Huomenna tulee omahoitaja kotikäynnille!
Eilen imuroihtin ja pesin jo pari pientä mattoa pesukoneessa, loppuajan lekottelin kirjan kanssa sohvalla.
Tänään pittää käydä kaupoilla ostamassa vähän ruokaa ja postittamassa yllärikirja vkolta 24, eli viime viikolta. Itte en vieläkään ole saanut vkon 23 yllärikirjaa, missä lienee luuraamassa?
Ajattelin, että tänään kyläreissun jälkeen viskaan loput matot pihalle ja pesasen lattiat. Siis, jos viitsin ja jaksan. Ohan tässä pitkä päivä aikaa.
Toisaalta on jänskättävää, kun tulee immeinen kotikäynnille, mut sit kuitenkin ajattelen, että ei mun kämpän tartte olla niin tiptop, eikä se olekaan; tavaroita vähän joka puolella! Ei yhtään kauniin kliinistä. Mut mun koti on mun näköinen. Ja nurkkia en ala nyysimään, kun en päiviäni nurkissa vietä.

Odotuksia on myös juhannuksen osalta. Tuleeko silloin kenties joku kyläileen. On vähän sen suuntaisia jutteluita ollut, mut koskaanhan ei voi tietää varmaksi. Vaikka kylläkin tämä immeinen ois jo menneenä viikonloppuna tuottanut itsensä mun luokse kylään, mutta mäpä en antanut lupaa tulla. Halusin olla yksin :) Olinhan koko päivän ollut menossa ja tarvi vähän ottaa rennosti, ihan vain omin päin.
Olen yrittänyt tässä viime päivinä jotenkin henkisesti valmentautua kohtaamaan immeisen uudelleen. Saa nähä, mitä siitä tulee. En ainakaan vielä osaa kovin kohtaamista jänskättää. Tuli eteen sit mitä vaan.

Kait kasilta jo voi lähtee kaupoille???? :) Jaksa odottaa enää tuntia.

maanantai 18. kesäkuuta 2012

Rhian Tracey: Neljän tytön kirjakimppa

Keskikaupasta tiistaina 18.10.2011 ostettu, 1,95 euroa maksanut kovakantinen kirja. Karisto Oy Kirjapaino, Hämeenlinna, 2006, 291 sivua, Suomentanut Laura Syysnummi.

Opettajan kehotuksesta 15-vuotiaat(kirjassa kyllä sanotaan, että ovat vielä 14 vee), Mary, Bea, Meena ja Atlanta muodostavat lukupiirin, joka purkaa viikoittain yhteisen lukukokemuksensa nuorten suosimalla radiokanavalla. Porukan sielu on Mary, pinko ja kirjatoukka, mutta muilla on kontollaan pieniä rikkeitä, syrjintää ja muita pikkuongelmia. Aluksi tytöt tuntuvat olevan täysin eri maailmoista, mutta vähitellen syntyy kaksi bestisparia ja kaikki ystävystyvät keskenään. Jokaisella on omat murheensa ja vastoinkäymisensä, mutta yksi tapahtumasarja on hajoittaa koko porukan. Ja sen aiheuttaja on - Mary!
Neljän tytön kirjakimppa on ajan hermolla liikkuva tyttökirja, jonka monisärmäisistä henkilöistä on helppo löytää samaistumiskohteita. Kimuranttien teini-iän ongelmien lomassa koetaan vahvoja lukuelämyksiä - pientä kirjavinkkausta siis!

Tämä opus tuli ostettua ihan tuon sanan kirjakimppa, takia ja olihan hintakin Niin edullinen, että ei voinut jättää ostamatta. Nyt sitten pakotin itseni lukemaan tämän opuksen. Meinasin monesti jättää kesken lukemisen. Tässä opuksessa tytöt vaikuttivat välillä ihan teineiltä(joita he olivatkin) ja välillä ryyppyreissujuttuineen joltain parikymppisiltä! En päässyt oikein "sisään" tähän kirjaan, mutta tulihan luettua tämäkin pois.

torstai 14. kesäkuuta 2012

Cathy Kelly: Rakkauden kielioppi

Bc-kirja. Taisin saada kevättalvella tän kovakantisen kirjan.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2008, 461 sivua.
Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi ja Lauri Sallamo.

Kolme elämää. Kolme rakkautta. Kolme syytä päästää irti.

Izzie Silver on jättänyt kotikylänsä Tamarinin taakseen ja aloittanut uuden elämän New Yorkin muotimaailmassa. Muodokas Izzie vähät välittää laihuusihanteista ja haaveilee perustavansa oman mallitoimiston plus-kokoisille naisille. Elämä on mukavaa - kunnes Izzie rikkoo omat sääntönsä ja lankeaa varattuun mieheen.
Kotona Irlannissa Izzien täti Anneliese saa selville, että hänen miehellään on suhde hänen parhaan ystävänsä kanssa. Synkkämielinen Anneliese tuntee olevansa aivan yksin ja hylätty.
Anneliese ja Izzie ovat tottuneet vastoinkäymisissään turvautumaan vankkumattomaan tukipilariinsa, suvun viisaaseen matriarkkaan Lilyyn. Kun Lily vaipuu yllättäen koomaan, naisten on pantava omat murheensa syrjään. Sairasvuoteella selviää, että myös tyynellä ja lempeällä Lilyllä on ollut omat salaisuutensa.
Yhdessä ja erikseen Izzie, Anneliese ja Lily oppivat asioita itsestään ja toisistaan, rakkaudesta, menetyksestä ja ystävyydestä. Nämä opit he kantavat mielessään ikuisesti.

"Täynnä tunnetta, sydänsuruja ja unelmia" -IRELAND ON SUNDAY

Sain luettua tän hetki sitten, 8:23.
Alkuun odotin ihan ihanaa rakkauskertomusta. Sit tympäännyin kirjan alkupuoliskon mallihöpinöihin, jatkoin kuitenkin lukemista.
Puolessa välin kirjaa olin ihan varma, että jätän kirjan lukemisen kesken, tuntui niin työläältä lukea tätä opusta. Kaikesta vänkäilystäni huolimatta jatkoin kirjan lukemista ja pääsinhän vihdoin loppuun ja lopussa tulvehti kyyneleet silmiini, muistellessani oman mummoni poisnukkumista. Nyt tuli sit tämäkin opus luettua ja kirja jatkaa matkaa uuteen kotiin.
Tämä ol muuten neljäskymmenes tänä vuonna luettu opus :)

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Alan Lightman: Einsteinin unet

Juu, anteeksi vaan, taas on käytetty googlea hyväksi ja vieläpä lainattu huutonetin kuvaa. Tässä kuvassa kun näkyy tuo mustassa näkyvä kellon kuva, ihan kuin tässä kirjassa, joka minulla on.
Kyseessä on siis bc-kirja, jonka sain viime vuonna, voitettuani syyskuun kirja-arvonnan.
WSOY:n graafiset laitokset, Juva, 1993, 185 sivua.
Suomentanut Hilkka Pekkanen.

KAUNIS, RUNOLLINEN, KOSKETTAVA KIRJA AJAN LUONTEESTA.

Pienessä berniläisessä toimistossa nuori patenttivirkailija Albert Einstein on nukahtanut pöytänsä ääreen. Hän näkee unia ajasta, siitä mitä se on ja siitä mitä se voisi olla.
Millainen olisi maailma, jossa aika on kehä? Miten ihmiset käyttäytyisivät, jos he tietäisivät maailmanlopun tarkan päivämäärän? Entä jos ajan voisi vangita lasikuvun alle kuin satakielen? Olisiko omaamme parempi maailma, jossa syy- ja seuraussuhteita ei olisi olemassa? Vastaukset löytyvät näistä traagikoomisista ja haikean kauniista ajan kuvitelmista, jotka Alan Lightman on kiskonut päivän valoon Einsteinin unisten silmäluomien takaa.

Muutamia kertoja olen hiplannut tätäkin kirjaa kädessäni, mutta tänään otin ja luin tän.
Paljon on tunnelmakuvausta tässä opuksessa. En oikein saanut kosketuspintaa tähän tarinaan. Mielestäni sellaista kevyttä kerrontaa. Onhan nyt taas yksi kirja vähemmän luettavaa :)
Tämän vuoden 39.s luettu kirja :)

Ian McEwan: Sementtipuutarha

Bookcrossing-kirja. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2009, 135 sivua. Suomentanut Eva Siikarla. Sain kirjan näköjään melkein vuosi sitten, 12.7.2011.

"Julie vaihtoi kuvitellut konepistoolin veitseen ja sanoin painaessaan sen kurkulleni:- Hiukan harmia sinusta vielä, niin vetäisen tästä. Sitten hän painoi nyrkin nivusteni lähelle. -Tai tästä, hän kuiskasi dramaattisesti ja me nauroimme molemmat."

Tällaista on teini-ikäisen Jackin nykyinen perhe-elämä. Julie, Jack, Sue ja Tom jatkavat vanhempiensa kuoleman jälkeen elämää isossa talossa kykyjensä mukaan. Vanhin sisaruksista on kuudentoista, nuorin vasta kuuden. Vapaus hämmentää, perhesuhteet vääristyvät, roolileikkeihin hiipivät luvattomat jännitteet.

"Osuu suoraan sydämeen." - New York Times.

Tästä psykologisesti loistokkaasta esikoisromaanista alkoi sukupolvensa merkittävimmän brittikirjailijan Ian McEwanin komea ura.

Tulhan tämäkin vihdoin luettua. Muutamat kerrat tässä vuoden mittaan tämä opus on ollut käsissäni, mutta ei vaan ole taittunut lukeminen. Nyt sitten PÄÄTIN lukea tämän, oli mikä oli ja luettuahan se tul. Ei tää ollut jännittävä, mutta omalaatuinen tämä ol. Nyt kun on miehen esikoisromaanin lukenut, niin varmasti taittuu myös hyllyssä olevat kaksi muutakin opusta. Sopivan lyhyt, tällaiselle, omalaatuiselle kirjalle. Ei ois enempää kyllä huvittanutkaan lukea. Ei lukeudu mun lempikirjoihin, joten saa vihdoin jatkaa matkaansa uuteen kotiin.

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Jaana Taponen: Lalalandia

Huutonetistä helmikuussa saatu, 8 e maksanut(pkuluineen) opus.
Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2009, 327 sivua.

Jouluinen tarina kolmikymppisestä kaveriporukasta on makea ja mausteinen kuin kuuma glögi!

Emman on vaikea uskoa mitään pahaa miehestään Arista, mutta kun hän yllättää tämän kirjaimellisesti housut nilkoissa, Emmalle valkenee se, minkä lähipiiri on tiennyt aina: Ari on tosimies, ei ihanteellinen aviomies.
Leni on aina ollut Emman tuki ja turva, mutta ystävysten parkuessa yhteen ääneen, miten joku VOI tehdä niin, Leni joutuu kysymään itseltään samaa.Kun hän törmää itseään nuorempaan Anttiin, häneltä ei nimittäin muljahda sijoiltaan vain nilkka, vaan myös rooli edustusvaimona ja koko hänen nelkyt ja miinus- elämänsä.
Naisten avioliitot ovat käännekohdassa, eikä joulunalusaika kulukaan pipareita paistellessa vaan ihmissuhdemankelissa, jossa selviää kuka jää kenenkin luo.

Sain luettua kirjan eilen illalla 22:37, siinä vaiheessa silmiä väsytti ihan kamalasti, välillä pit oikein tihrustella, mutta päätös piti, sain luettua kirjan loppuun.
Odotin kirjalta kaikkea ihanaa sen kannen kuvan takia, sillä kansihan on aivan ihana! Kuitenkin, kun kirjaa aloin lukemaan, ei se vastannutkaan odotuksiani. Yhdessä vaiheessa luulin, että tästä tulee tekstariromaani, mutta onneksi ei tullutkaan. Jotenkin tämä kirja sai minut vihaiseksi, pettäjistä vaan kerrotaan. Ikävä kirja. Loppuepilogi oli kuitenkin valoisa. Tämä kirja ei kyllä lukeudu lempikirjoihini, joten saapi lähteä matkalle kohti uutta kotia.

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Anna-Greta Winberg: Joillekin senkun sattuu

Tästä kirjasta ei löytynyt googlen kautta kuvaa, joten joudun taas selostamaan:
Takakansi ja kirjan selkämys on punaiset, takakansiteksti on valkoista, niinkuin selkämyksessä kirjan nimikin.
Etukannessa kirjailijan nimi on mustalla, kirjan nimi on punaisella tekstillä.
Kannessa on tyttö ja poika ja he halaavat. Pojan kasvot on lukijaan päin, hänen huulillaan karehtii ujo hymy. Pojalla on mustavalkoinen nahkatakki päällä ja puolipitkät, vaaleahkot hiukset. Poika katsoo tyttöön. Tyttö on kannessa selin, hänellä on punaruutuinen talvitakki, jossa on punainen kaulus. Tytöllä on kanssa puolipitkät(pojan hiuksia kuitenkin pidemmät) hiukset, jotka ovat hiukan pojan hiuksia tummemmat.
Kyseessä on bc-kirja, jonka sain syksyllä, voitettuani syyskuun kirja-arvonnan.
KK Kirjapaino, Helsinki, 1978(alkuperäinen julkaistu 1974), 167 sivua, suomentanut Laura Kurki-Suonio.

Ihmisen koko elämä tulee toiseksi kun tapaa jonkun jonka nimi on Mårten

Kun Madden isä ja äiti erosivat, se teki kauan kipeää. Muutkin asiat alkoivat muuttua monimutkaisiksi. Paras ystävätär cessi roikkui nykyisin vain poikaystävässään. Äiti rakastui Georgiin jolla oli kirjakauppa ja tytär. Ja sitten äiti ja Georg saivat päähänsä, että heidän kaikkien piti muuttaa yhteen ja muodostaa onnellinen, iso perhe. Madde inhosi koko ideaa ensi hetkestä lähtien, Georgin haisevia huonekaluja, Yvonnea, joka istui vain nenä kirjassa, uusia jengejä, jotka olivat olevinaan. Ja sitten kadun toisella puolella asuikin poika, jolla oli maailamn ihanimmat ruskeat silmät!
Tämän päivän(1974!) teinitytön valloittava ja avoin kertomus elämästään. jatkoa kirjalle Jotkut senkun häipyy.

Mitäpä kirjasta sanoisi? Ekan kerran otin kirjan luettavaksi muistaakseni joitakin viikkoja sitten, sain vain luettua ekan luvun ja tökkäs siihen.
Tänään kuitenkin iltapäivällä, ennen kahvia, otin taas tämän kirjan hyllystä ja päätin, että nyt jatkan lukemista. No, mullahan soi ovikello ja lukeminen jäi joksikin aikaa, mutta kun pääsin takas ovelta, niin luin ja luin, vaikka kuinka tuntui tökkivältä.
Liikaa tuli mieleen oma yläaste(ysiluokalla) ja matikan sijainen, johon me tytöt ihastuttiin!
Kerrankin sijainen pakotti mut taululle laskemaan jotain ihme laskua, josta en ymmärtänyt yhtään mitään, olin ihan paiseessa ja poskia kuumotti! Hävettikin mahdottomasti! Sijainen vain sanoi, että hän neuvoo.
En koskaan yläasteella ollut taululla laskemassa matikan laskuja ja nyt tuo sijainen ol saanut mut sinne, koko luokan eteen! En tiennyt mistään, mitä numeroita mun ois taululle pitänyt väsätä, odotin vain piinan loppua, ja että pääsen taas hengittämään vapaasti luokan perälle ja ihailemaan rauhassa tuota komeaa, tummaa miessijaista. Aika siellä liitutaululla tuntui iäisyyden piinallisen pitkältä, muistan sen tunteen vieläkin todella hyvin.
Sain luettua tän opuksen samana päivänä, joka kyllä yllätti mut! Mutta eipähän tullut töllöstäkään katsottavaa. Tykkäsin ja en tykännyt, liikaa toi muistoja mieleen, mutta jotenkin tätä lukiessa tuli itellekin mieleen, millaista oli olla nuori ja Kaameen ihastunut! :)
Siitä en tykännyt, että suomentaja käytti ihmisvartalosta nimitystä ruumis :(

Seppo Jokinen: Koskinen ja pudotuspeli

Huutonetistä ystävänpäivänä huudettu ja maksettu(4,20e) pokkari.
5.painos, Karisto Oy, Hämeenlinna, 2004, 288sivua.

Sakari Koskinen on ylennyt komisarioksi ja johtaa nyt entisiä tutkijatovereitaan. Esimiesaseman haasteet alkavat heti, sillä kesähelteillä tehty pankkiryöstö päättyy yllättävään laukaukseen. Miksi ryöstäjä ampui sivussa seissyttä asiakasta? Koskisen veri vetää virkahuoneesta kentälle. Samaan aikaan tuoreen komisarion hyvä ystävä ja entinen työtoveri on mielisairaalassa masennuksen vuoksi. Kun potilaita alkaa kuolla outoihin sydänkohtauksiin, vanhan rikostutkijan epäluulot ja pelko heräävät. Mutta voiko Koskinen suhtautua vakavasti ystävänsä epäilyihin?

Sain pokkarin luettua 11:10 tänään. Oli taas hyvä Koskis-kirja. Inhimillistä ol Koskisen puutarhainnostus ja kasvihuoneen rakennus. Hauskaakin teksti oli aika ajoin. Jännää oli, kun Koskinen jälesti kahta miestä pimeässä metsässä ja kun miehet kaivoivat jotain, niin Koskinen haistoi mädänneen ruumiin löyhkän. Lopulta miehet menivätkin kalaan, mato-ongelle :) Ittekin oikein henkeä pidättämällä sitä luin, kun jännitys vain lisäänty ja sit juttu ratkesikin tuolla tavalla :)
Sairaalakohdat luin samaistumalla niihin, tavallaan elin kokemani sairaalajaksot taas tätä kirjaa lukiessa.
Loppuun asti koukuttavanhauskanjännä opus. Kannatti huutaa huutonetistä. Laitan tämän postittumaan, vissiin torstaina vasta, kohti uutta kotia ja uutta lukijaa, toivelistakirjana :)

maanantai 4. kesäkuuta 2012

Maanantaimakuja 2

Jopas, jopas. Katastin näitä vanhoja blogikirjoituksia, niin huomasin, että eipähän kannattais mennä kirjoittamaan tekstiä keskelle tätä kirjoituskenttää, kun se näköjään menee sitten tuossa blogisivulla päin hunajata koko teksti :( Nyt kyllä ottaa kupoliin, vaan en mene enää muokkaamaan niitä vanhoja tekstejä, olokoon nyt sellaisia, kuin on.
Pitäs oppia käyttään tuota esikatselu-juttua, ennenkuin julkaisee tekstin.
Aamulla, kun muokkailin nuita tekstifontteja, ni vanhat jutut oli niin pienellä fontilla ja viimeisin kirjoitus vain muokkautui, minun mielestäni, kauniiksi. On tääkin pirulainen tehty hankalaksi!

Käväsin aamupäivällä taasen kylillä, postittamassa Mansikoita marraskuussa-pokkarin Kotkaan ja sit käväsin kirjakaupassa kyseleen muovisia leikkiautoja. No, eihän sielläkään ollut, kuin yhdenlainen, mikä mua miellytti. Onneksi, että oli sekin! Sanoinkin myyjälle, että kuinka huonot leluvalikoimat täällä "piip-kylällä" on, että aina pitäs lähteä "keskikauppaan", mutta että mieluusti ostaisin tarvitsemani täältä.
No, ostinhan mä sitten paketin pikkuautoja,kun löytyi paketti, jossa kaik autot erivärisiä ja siihen tykästyin! Mutta nyt mulla onkin miettimistä sunnuntaiksi, että mitä mä yksivuotiaalle laitan lahjaksi, sillä mulla on nyt peräti VIISI! autojutskaa!!! Tekis mieli laittaa kaikki tälle pikkupoitsulle lahjaksi, kun hänen isukkinsa toivoi poijalle autoja, kun hällä ei kuulemma vielä ole niitä montaa.
Toisaalta voisin käydä pihiksi ja viedä vain yhden, sen tänään ostetun ja säästää muut myöhempää tarvetta varten, on nimittäin toisen veljeni nuorimmaisen synttärit kuukauden päästä.
Mutta sitten toisaalta, jos lahjon pikkupoitsun näillä kaikilla tulevana sunnuntaina, niin siinä on sitten hyvä syy kuukauden kuluttua TAAS metästää sopivia autoja :)

Elämme siis mielenkiintoisia aikoja :)

Maanantaimakuja

Oli tarkoitus herätä pirteänä kasilta, mutta sepä hujahtikin sitten vajaaseen ysiin ja luulin jo kellon olevan kymmenen, onneksi ei ollut. 
Olen jo pidemmän aikaa toivonut, että sisäinen kelloni herättäisi minut viimestään seiskalta aamulla, vaan mitä vielä, ei kertaakaan, pitkän pitkään aikaan. 
Arkipäivinä laitan herätyksen kännykkääni milloin kasilta, milloin ysiltä, mutta harvemmin, jollei ole mitään akuuttia menoa kylille, niin enpä kyllä jaksa nousta herätyksen aikaan :(
Jes, nyt löysin tuon kohdan, josta voipi muuttaa tekstiä, vaan sepä ei vaihdu automaattisesti.
Postilaatikolla yllätyin, sillä odotin postin tuovan vain kortteja, mutta laatikossapa oli kirjapaketti. Katsoin lähettäjän tiedot ja ihmettelin suuresti, että mikähän kirja voi olla kyseessä, sillä en tietääkseni ollut saamassa kyseiseltä lähettäjältä mitään kirjaa. Sisälle päästyäni riivin kuoren auki, sieltä löytyi aurinkopussukka ja pussukassa oli pokkari, paksu sellainen. Kirja ol Twilightin Uusikuu! Just kyseistä kirjaa olen kuolannut huutonetissä monta viikkoa jo, mutta en vielä ollut tehnyt siellä tarjousta kirjasta. Olipa hyvä, etten tehnyt, sillä hyvä yllätys(bc-synttäriyllätys) olisi mennyt hukkaan. 
No, nyt mulla on jo kaksi ekaa Twilight-kirjaa, jotka pitäs lukea ja eräässä arvonnassa voitin toivomani kirjan ja se on sitten kolmas osa, Epäilys, tuohon vampyyrisaagaan. Kyseinen kirja on vielä luettavana-statuksella arvonnan järkkäämällä bookcrossaajalla ja tulee minulle sitten aikanaan. 
Tästä se viikko lähtee käyntiin :)

sunnuntai 3. kesäkuuta 2012

Sunnuntaitohotuksia

Heräsin vähä ennen ysiä tähän aamuun, kävin aamusuihkussa ja sit pääsin kahville ja koneelle. Kirjoitin tän päivän tarinan koneelle ja tulostin sen, kait siitä ihan hyvä tul, en ainakaan pahemmin muokannut sitä.
Tänään on Kynäiset neljältä kirjastossa.
Sit laittelin tekstaria eräälle ystävälle, jolta olin saanut pääsiäisenä viestin, mutta arvatenkin vastaaminen silloin jäi. Jos ei heti tee jotain juttua, mikä on mielessä, ni sit se kyllä unehtuu, oon mä sellainen sekunda-aivo :(

Velipoitsukin soitti tuossa hetki sitten, että tulevat iltapäivällä käymään, kun ovat menossa "keskikauppaan" shoppaileen.
Mä olen ihan täpinöissä täällä, sillä he tulevat nyt ekaa kertaa muksun kanssa mun luo, muksu sentään täyttää viikon päästä jo yhden vuoden. Mä olen kyllä käynyt heillä kylässä aina silloin tällöin.
He kävivät viimeksi mun luona huhtikuussa vuos sitten, kun veljenvaimo vielä odotti muksua.
Mulla on sellainen tunne, että pitäs puunata koko kämppä, mutta kun mä en jaksa :( Pientä siivousta vaan, enkä tohdi ihan vielä ottaa imuria, ajattelin, että kahdeltatoista pärähtää :)
Pitäs joku piirakkakin leipoa kahville.
Äh, minnuu huvita mikkään :(
Haluisin takas vielä nukkumaan.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Hyytävä uni

Oikeaan peukkuuni oli tullut haava ja se vuoti verta, kuin härän perse konsanaan. Joku sitoi siihen siteen, mutta liian löyhästi ja sanoinkin, ettei side pidä verta millään. En pystynyt itse sidettä tiukentaan.

Olin linja-autossa, jota ei ajanut kukaan, kumminkin linkka kulki eteenpäin, sillä siinä oli automaattiohjaus. Eteen ol tulossa mutka ja ajattelin, ettei linkka kyllä osaa mutkassa mennä, joten hyppäsin rattiin. Linkka vain kiihdytti vauhtiaan, enkä saanut automaattia pois päältä. Vastaan tuli keskelle tietä pysäköityjä autoja, kymmenittäin, ihmisten ruumiita, joiden kasvot oli ihan valkoisina. Ruumiit nuokkuivat toisiaan vasten. Kieputin linkkaa ja se vaan huristi kiihtyvää vauhtia eteenpäin. Missään ei näkynyt elävää ihmistä, kaikki olivat kuolleet. Peukustani vuoti verta, linja-auto kiiti eteenpäin ja mä vaan yritin kaiken voimalla väistellä pysäköityjä autoja ja ruumiita.

Olin kotona ja laittamassa aamupalaa kouluun lähteville pikkuveljilleni.
He olivat taas lapsia, kuten yleensäkin mun unissani. Oikeasti molemmat ovat jo aikuisia ja heillä on jo lapsia. Mutta unessa, siinä mä keitin heille kaakaota ja voitelin voileipiä.

Mua itkettää, ku muistan tunteen aamulla, tuosta unesta. Se oli karmiva; verta, kuolleita ihmisiä ja jatkuvasti kiihtyvä linja-auto ja väistettäviä, keskelle tietä pysäköityjä autoja. Hyi olkoon!

Ulkona sataa vettä, koko päivän on satanut. Kesäkuu alkoi siis sateella :) Kyllä mä rakastan sadetta!
Kävin aamupäivällä postittaan pari kirjaa, vein ne ihan kylälle postilootaan, että sain ne tänään matkaan, ovat nyt olleet matkalla kolme varttia, sillä neljätä se loota tyhjättiin. Men uuteen kotiin kirja toukokuun kirja-arvonnan voittajalle ja arvoitusarkusta napattu kirja.

Eilen aloitin lukeen Pirjo Hassisen Mansikoita marraskuussa-pokkaria. Tänään laitoin kontaktimuovin pokkarin kansiin ja jatkoin lukemista. Pääsin kirjassa vain sivulle 60 ja sitten tökkäs. Jotenkin koin tarinan siihen saakka hyvinkin rikkonaiseksi, kun hypittiin hetkestä ja tapahtumasta toiseen ja taas takas. Jätin siis kirjan kesken ja maanantaina postitan sen uuteen kotiin. En viitsi sitä viikonlopuksi viedä lootaan kastumaan, siksi postitan sen ens viikolla.

Sunnuntaina meillä on Kynäisten tapaaminen kirjastolla. Mulla on tarina puolivalmiina, eli paperilla, mutta ei vielä koneella. Jotenkin koneelle kirjoittaminen jää aina viime tippaan.

Illan olen vain kotona ja kuuntelen sadetta.