torstai 31. toukokuuta 2012

Alan Bennett: Epätavallinen lukija

BC-kirja, alkukeväästä sain sikasäkkikirjana.
Suomentanut Heikki Salojärvi.
Basam Books Oy, Helsinki, 2008, 115 sivua.

Kaikki on koirien syytä. Ilman niitä kuningatar tuskin olisi seonnut kaunokirjallisuuteen. Hänen majesteettinsa tulee lainanneeksi kirjastoautosta ensin yhden romaanin, sitten toisen ja pian hän ahmii kirjoja intohimolla, joka saa koko hovin pois tolaltaan. Kuningattaren lähipiiri pääministeriä myöten saa nimittäin huomata, että kirjallisuus on räjähdysherkkää tavaraa - kirjaimellisesti. Lopulta vaakalaudalla on koko kuningaskunnan tulevaisuus.

Alan Bennett on Britannian tunnetuimpia kirjailijoita, dramaatikkoja ja humoristeja. Epätavallinen lukija on herkullinen satiiri Englannin hovista ja lukemisen voimasta. Kirja on ollut huikea arvostelu - ja myyntimenestys niin saarivaltakunnassa kuin sen ulopuolellakin. Se on myös Bennettin ensimmäinen suomennettu teos.

                                                   EPÄTAVALLINEN LUKIJA ON BENNETTIÄ     PARHAIMMILLAAN - LIIKUTTAVA, SYVÄLLINEN, RIEMUKAS JA HAVAINNOILTAAN HIENOSTUNUT.
                                         Helen Fielding( Bridget Jones - elämäni sinkkuna)

                                                  KIRJA KUIN HIOTTU JALOKIVI  
                                                                The Times

Sain luettua tän hetki sitten. Tämä ol tällainen välipalakirja niinsanotusti. Parissa tunnissa luin tän.
Kirjan hienoin lause ol sivulla 33: Kirja on pommi, joka räjäyttää mielikuvituksen liikkeelle.
Olhan siellä sivulla 83 meleko tuhmakin lause, jonka olo kirjassa hiukan yllätti. En nyt sitä ala tähän kirjoittamaan, jokainen voip itte lukee kirjasta, mikä se mahtaa olla.
Hienoa kirjassa ol se, kun ol mainittua Jane Austenin kirjat ja tietysti se, kun mainittiin Diana :)
Tämä ol tän kuun kahdeksas luettu kirja. Ihan mukava sellainen.

Jane Green: Mr Maybe

Kirjastosta lainattu pari viikkoa sitten.
Penguin Books 1999, 425 sivua.

At twenty-seven years old Lippy thinks there`s lot to be said for a rich huspand. So when Nick comes along - lovely, funny, handsome Nick, who has no money whatsoever, lives in a grotty North London bedsit and thinks the perfect night out consists of the pub, his mates and a few pints - she decides he`s only good for a fling.

No strings attached.

Investment banker Ed, on the other hand, could possibly be the answer. His house in Regent`s Park more than makes up for his hideous moustache, she can probably overlook his irritating habits, and anyway he`s crazy about her. But does Lippy real know what she needs? Is she just in love with being loved? Is she loving the lifestyle, rather than the man?

                                                      Eventually Lippy makes her choise.
                                                   Let`s just hope it`s the right one...

                                PRAISE FOR JANE GREEN`S EARLIER NOVELS:

                         A hilarious and poignant look at love and sex in the 90`s´
                                                                   Elle

                                               Funny and honest, it`s superb stuff
                                                               Company


                                                        Compulsively readable
                                                               Sunday Times

                      The kind of novel you`ll gobbel up at a single sitting
                                                       Cosmopolitan
 

Joo, eiköhän tuo enkun molotus nyt jo piisaa. Tämän kirjan halusin lainata siksi, että halusin vaihteeksi lukea jotain haastavampaa ja enkuksi. Aloin lukea tätä samana päivänä, kun kävin kirjastossa, eli huomenna siitä tulee kaksi viikkoa. Luin vaihdellen tätä opusta ja tuota tiistaina luetuksi saamaani Sudentaivalta. Eikä haitannut kyllä yhtään, että jätti aina välleen toisen kirjan pöydälle lepäämään, kun otti toisen opuksen luettavaksi. Tällä tavalla tuli luettua kaksi kirjaa aika yhtäaikaa. Eikä tosiaankaan haitannut, kun lukemiskieli vaihtui suomesta enkuksi. Se tuntui vain kivalle. Enpä mä tästä kirjasta jokaista sanaa ymmärtänyt, mutta täytyypä todeta, etten käyttänyt kertaakaan sanakirjaa :) Kaikesta huolimatta mieleni pyöräytti tästä opuksesta ihan oivallisen tarinan.

Tyttö seukkaa miehen kans, jolla ei oo rahaa ja jonka ystävätkin ovat ihan perseestä ja miehen asuntokin on kuin sikolätty.
Sit tyttö tapaakin rikkaan miehen, jolla on karmeet viikset. Hyö alkavat seukata ja mies ostaa lahjoja tytölle. Tyttö "rakastuu" mieheen, he menevät kihloihin.
Tyttö haluukin viettää aikaa omillaan ja miettiä tilannetta. Tyttö tapaa ensimmäisen miehensä, rentun, hyö suutelevat. Tyttö tajuaa, ettei hän välitäkään rikkaasta miehestä. Pari eroaa.
Tytön kaverit järkkäävät juhlat, jonne tulee myös tämä renttu yhden tyttösen kanssa, pääosa-tyttö luulee heitä pariksi ja alkaa juomalla juoda. Renttu lähtee saattaan tyttöä, kun on saanut selvitettyä, että typykkä, jonka hän toi juhliin, olikin hänen pikkusiskonsa. Pari menee taksista tytön asuntoon, rakastelevat ja tyttö huokaa, jotta hän on tullut kotiin. Renttu tunnustaa tytölle, että on rakastunut tähän. Lopuksi renttu kertoo, että hän on saanut kustannuspäätöksen kirjastaan.
Sen pituinen se.

Tätä kirjaa lukiessa, ajattelin tahtomattanikin omia miesjuttujani.
Miksi mä en ole tällä hetkellä rakastunut kehenkään?
Miksi mulla ei ole miestä, jota ajatella ja kaivata?
Kaikki ehdokkaat tuntuvat niin latteilta, eivät herätä mitään intoa. Miksi?
Mä vaan elän päivästä toiseen, eikä mun elämälläni ole mitään päämäärää.
Ihan kuin ajelehtisin päämäärättömästi jossakin nesteessä. Ja syön vain lääkkeitä.
Tunnen oloni niin helvetin vanhaksi.
Voisin vaikka kuolla pois.
Eikä itketä yhtään.

tiistai 29. toukokuuta 2012

Åsa Larsson: Sudentaival



Huutonetistä ostettu pokkari, tän vuoden alussa. Maksoin postikuluineen 3,50e.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, 352 sivua.

Pieni valkoinen kivensiru. Hän noukkii sen peukalollaan ja etusormellaan ja lähtee kohti sakastia. Nyt hän näkee tummat tahrat matolla juuri siinä kohtaa, missä kivensiru oli. Verta. Voiko se olla verta? Ja silloin hän ymmärtää. Eihän tämä ole kivi. Tämä on hampaansiru.

Mildred Nilssonilla riitti vihollisia Kiirunassa. Erityisesti miehet karsastivat naispappia, joka ajoi väsymättä naisten ja eläinten asiaa. Ja lopulta joku sai hänestä tarpeekseen.
Kotiseudulleen palanneen Rebecka Martinssonin mieleen tapaus tuo Paratiisipojan murhan. Rebecka jos kuka tietää, kuinka helppo saalis yksinäinen susi on metsästäjilleen.

Sudentaival sai Ruotsin dekkariakatemian vuoden parhaan dekkarin palkinnon 2004. Ruotsin Lapin karuihin maisemiin sijoittuvassa menestyssarjassa ovat ilmestyneet myös kirjat Musta polku ja Kunnes vihasi asettuu sekä Aurinkomyrsky, johon perustuva elokuva sai kiitettävät arvostelut myös Suomessa.

Sain luettua tänään 16:10. Muutamia kirjoitusvirheitä lukuunottamatta täydellisen jännittävän koukuttava opus. Jotenkin en vain ymmärtänyt kirjan tarinasta irrallisena olevaa, suojellusta sudesta kertovaa osiota, se eli omaa aikaansa ja kirjan muut tapahtumat; murhan selvitys eli omaa aikaansa. Vähän tuntui hassulta. No, tulihan tämäkin nyt luettua. Postittuu tällä viikolla kohti uutta kotiaan. Ei muuta kommentoitavaa.
 

tiistai 22. toukokuuta 2012

Sophie Kinsella: Soitellaan, soitellaan!

Kirjastosta viime perjantaina lainattu kirja.
Painettu EU:ssa, WSOY, 2012, 372 sivua. Suomentanut Irmeli Ruuska.

RIEMASTUTTAVAN RAILAKAS TARINA, JOKA ISKEE NAURUHERMOON

Ihana samppanjan siivittämä iltapäivä päättyy katastrofiin, kun Poppy Wyatt kadottaa sekä kihlasormuksensa että puhelimensa. Sulhasen antaman smaragdisormuksen on pakko löytyä! Eikä kukaan edes pysty ilmoittamaan hänelle, jos se jostain vaikka putkahtaisi.
Onnekseen Poppy huomaa roskakorista pilkottavan puhelimen - löytäjä saa pitää! Puhelimen mukana seuraa kuitenkin sen oikea omistaja, huipputehokas bisnesmies Sam, jonka henkilökohtaisen elämän Poppy päättää laittaa kuntoon työasioiden ohella. Vielä pitäisi saada myös tulevat appivanhemmat ihastumaan morsiameen, joka on hukannut mittaamattoman arvokkaan perintökalleuden. Paras siis pitää sormukseton käsi piilossa.

Olin ihan onnesta soikeena perjantaina, kun huomasin kirjastossa enkunkielisellä hyllyllä tämän kirjan enkkuversion, meinasin eka sen lainata. Sit kuitenkin hipsin K-hyllylle suomenkielisille kirjoille ja siellähän kirja oli! Se ol mulle kyllä kuin löytö, että näin uuden kirjan löytää hyllystä!
Het kotiin päästyäni aloin lukee kirjaa ja ilo kupli sisälläni!
Keskivaiheilla kirjaa tuli tuskastuminen, että tää on nyt nykyajanmukainen tekstarirumba-opus, joita syydetään tänäpäivänä joka tuutista. Meinasin jättää lukemisen kesken, mutta luin, kuin luinkin loppuun ja viimeiset 10 sivua luin kyynelsilmin! Ajattelin erästä miestä tämän kirjan viimoisilla sivuilla. Sitä, kuinka häntä rakastin hirmuisesti joitakin aikoja sitten.
Kirja loppui ja kyyneleet kuivasin ja tulin koneelle.
Ihan jees-kirja kaikesta huolimatta. Kirjan nimi vain vois olla paremminkin Tekstaillaan, tekstaillaan!

maanantai 21. toukokuuta 2012

Lenkin jälkeen

Tulin tunti sitten lenkiltä, joka kesti noin kolme varttia. Yleensähän olotila pitäs lenkin jälkeen olla ihan helvetin hyvä. No, mä en osannut muuta kuin itkeä lenkin jälkeen. Ol niin paha olla :( Suretti suuresti eilen kohtaamani ihminen. Hän on nimittäin vanhentunut pienellä hetkellä kamalan paljon. Juhlissakin hän oli omissa oloissaan. Huomasin sen, vaan en osannut heti mennä hänen juttusilleen. Sitten kun olimme lähdössä, hänenkin poppoo oli lähdössä. Ulkorappusilla autoin hänet rappusissa alas ja kysyin, että kuinkas hänellä menee. No, pitihän mun sekoilla niinkin helpossa lauseessa, otti oikeen itteekin kupoliin. No, hän sitten osasi kuitenkin vastata mulle, että hän on nykyään vanhustentalolla asumassa, vaikka ei  hän iältään vielä mitenkään vanhuksen iässä ole. Oli jotenkin niin liikuttavaa pitää hänen kädestään kiinni, kun hän tuli jyrkät piharappuset alas.
Puolisen tuntia lenkin jälkeen meni siis itkiessä ja vieläkin tahtoo kyyneleet tulla silmiin :( Meinasin ottaa yhden rauhoittavan, mutta en kuitenkaan ottanut. Mä nyt kestän vaín tän olotilani. Ehkä se lenkin jälkeinen hyvä olotila tullee sitten jälkijunassa.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

Hienoa Leijonat!

Upeeta, kun hävisitte pronssin Tsekeille!
Hienoa katsoa, kun vasta kolmannessa erässä heräsitte pelaamaan ja hups vaan, aika loppui kesken. Ihanaa leijonat, ihanaa!

Tänään tuli käytyä tuplasynttäreillä ja samalla siinä meni tuparitkin. Olin siis liikenteessä puoli ysistä aamusta lähtien. Tulin kotiin vasta puoli seiskan jälkeen. Vähä on puhkinainen olotila!
Kai se on mentävä kattomaan Venäjä-Slovakia peliä, ku punakone vie slovakeja, kuin lammasta narussa.
Että sellaista! Vähissä on asiat, mutta eiköhän ne tässä tärkeimmät.

tiistai 15. toukokuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaajan salaiset unelmat

Ihan oma kirja, bc-kirjaksi muutettu. Huutonetistä kevättalvella 2011 huudettu ja saatu.
WS Bookwell Oy Juva, 2000, 334 sivua.

Rebecca Blomwood elää shopatakseen ja shoppaa elääkseen. Niinpä nainen, jolle museovierailukin muodostuu ostosretkeksi, huomaa pian olevansa korviaan myöten veloissa. Postiluukusta sataa ikävänsävyisiä kirjeitä pankinjohtajalta ja luottokorttiyhtiökin on takajaloillaan. Jotain on tehtävä.
Rebecca yrittää säästää, mutta hyvät päätökset sortuvat Lontoon putiikkien houkutuksiin. Lisätulojen hankkiminen taas johtaa noloihin tilanteisiin:liikeapulaisen kun ei ole takoitus piilotella vaatteita ostajilta eikä työnhakijan valehdella puhuvansa sujuvasti suomen kieltä.
Mutta Rebecca ei lannistu. Ehkä lottovoitto osuu kohdalle - ja onhan Englannin 32.rikkain mieskin vielä vapaalla jalalla.

Kuva lainattu googlen kautta. Anteeksi, jos loukkaan jota kuta. Oli vähän kipaleita näitä kovakantisia kirjankansikuvia, joista valita. Anteeksi.

Reilu viikon verran kahlasin tätä opusta. Olen nähnyt monesti tän leffana, vaan tää eka kirja on siitä syystä jäänytkin lukematta, no nyt sen luin ja tykkäsin kovastikin. En sitten tiedä, monestako kirjasta se leffa on tehty, mutta tässä kirjassa Rebecca ei ainakaan käynyt AA-kerhossa, eikä pitänyt kirpputoria vaatteistaan ja tavaroistaan. Olen muut himoshoppaajakirjat lukenut, paitsi sitä Minishoppaajaa en ole lukenut kertaakaan. Minulta kyllä onneksi löytyy nämä kaikki kirjat, joten voisin lukea pötköön, mutta kenties luen välillä jotain muutakin.
Tämä ol nyt kolmaskymmenes tänä vuonna luettu kirja :) 

lauantai 12. toukokuuta 2012

Tässä kuvake lahjoituskohde-kirjan blogiin

No nyt sain liitettyä tämän kuvakkeen tänne omaan blogiini tuolta Kaisan blogista. Tätä kirjaa varten tein sen pienen lahjoituksen ja tänään löysin sitten sähköpostistani viestin, joka piti sisällään linkin tämän kirjan tiedostoon. Tallensin suoraan tiedoston levykkeelle, sillä mulla on jo kovalevy aika täynnä, niin silläkin sitten laitoin tiedoston levykkeelle. Luin tekstiä jo sivulle 10 saakka ja oikein mukavaa testiähän se on! Täytyy myöntää, että tämän kirjailijan nimi vaikutti niin tutulta, että varmistaakseni vanhaa muistiani, googletin henkilön ja tulihan sieltä sellaista tekstiä, että ei mun harmaat aivosoluni ihan väärässä olleet. En kyllä muista, että oisin aiemmin lukenut kyseisen naisen tuotoksia, mutta nythän mä sitten pääsen tutustumaan tämän Oikein nurin-tarinan myötä hänen kirjoituksiin :) Meinaan lukea tekstiä säästeliäästi, ettei hyvä teksti lopu heti kesken :)

Tänään on taas sateinen päivä, tulee oikein tuulen kera vettä taivaan täydeltä. Onneksi saa olla ihan vaan kotona, ei ole pakottavaa tarvetta lähteä minnekään. Huomenna lähden sitten käväseen porukoilla äitienpäivän kunniaksi. Eilen rimpautin äiteelle ja vihjasin, että voisin tehä täytekakunpohjan, niin hän sanoi, että tekee oikein ison kakun, joten tekeepi pohjan sitten itte. Siinä meni sekin hyvä idea hukkaan. Turhaan ostin ison rasian munia. Pitää vissiin ittelle leipoa jotain, vaan en tänään aio vaivautua sotkeen keittiötä.

Joo, no ei mulla muuta. Heippa!

torstai 10. toukokuuta 2012

Pieni lahjoitus

Teinpä justaan kevään kolmannen pienen lahjoituksen hyväntekeväisyyteen. Vaikkei mun tuloni ole kovin suuret, tulee pienestäkin lahjoituksesta hyvä mieli.
Olen tänä keväänä antanut rahaa jo Sotaveteraanikeräykseen ja Yhteisvastuukeräykseen ja nyt sitten uutena kohteena just lahjoitettu pieni summa Pohjanmaan Näkövammaiset ry:lle.
Eilen kun sattumalta löysin uuteen blogiin, jonka omistaja on kirjoittanut kirjan ja hän sitten haastoi lukijansa tekemään pienen lahjoituksen omavalintaiseen kohteeseen, jos haluaa lukea tämän bloggarin kirjoittaman kirjan. Bloggaajalle pit sitten lähettää viestiä sähköpostina, että minne on tehnyt lahjoituksen ja bloggaaja lupasi sitten lähettää sähköpostiin tiedoston kirjoittamastaan tarinasta. No, enhän mä eilen huomannut yhtään, että milloin se blogikirjoitus ol kirjoitettu. Hetki sitten, kun kävin etsimässä blogista sähköpostiossan, ni huomasin, että olen VUODEN myöhässä! Voi kääk sentään! No, parempi myöhään, kuin ei milloinkaan :)
Laitoin bloggaajalle sähköpostia ja pistinpä vielä pienen meilin sinne hyväntekeväisyyskohteeseenikin ja nyt sitten odottelen, että kyseinen bloggaaja viskaa minulle kirjansa tiedoston, että pääsen lukemaan hänen tekstiään :)
Tänään on sateinen päivä ja meinaan pysyä ihan vain kotona.
Eilen tuli käytyä kylällä törsäämässä rahaa, kun kävin tankilla, sit puutarhalla, kaupassa ja vielä R-kioskilla hakemassa tekstarilla saadun vissy novelle-pullon. Eilen kun facebookissa ol juttu, että jos liittyi vissy novelle-uutuusjuoman tykkääjäksi ja laittoi kutsun neljälle ystävälle(he saavat kanssa ilmaiset vissyt ärrältä), niin kiitoksena sai sit itselleenkin tekstarin, jolla sai hakea ilmaisen vissyn :) Oli kyllä hyvää vissyä! Muistaakseni ol mango-guavaa ja sellainen puolenlitran pötillö :)
Eilen aamulla luin yhdestä seuraamastani blogista kirjoituksen viime viikon MeNaiset-lehden jatkiksesta, jonka on kirjoittanut Henna Helmi Heinonen ja se blogikirjoitus kirvoitti sit minutkin ostamaan kyseisen lehden, jossa jatkiksen aloitusjakso ol. No, huomasin sit eilen lehteä lukiessani, että tänään ilmestyy jo toinen numero! Olin siis viimetipoilla ostamassa kyseisen numeron. Ehkä huomenna käväsen kaupoilla ja ostan sen uusimman lehden, sillä pitäähän Naisen välillä hemmotella itseään Naistenlehdillä :)
Oikein mukavaa päivän jatkoa sinulle, kuka sitten oletkin :)

keskiviikko 9. toukokuuta 2012

Listaus kävijöistä

Suomi 1158
Venäjä 88
Yhdysvallat 48
Saksa 14
Alankomaat 7
Ranska 6
Latvia 6
Britannia 3
Belgia 2
Italia 2
Etelä-Korea 1

Että kiitos vaan kurkkijoille :)

tiistai 8. toukokuuta 2012

Elämäni Miehiä

Pohjustus aiheeseen alkakoon näin:
Eräänä kauniina päivänä istuin terassilla badenbaden-tuolissa ja kuuntelin lintujen liverrystä. Tuli siinä sitten vilu ja tulin sisälle. Heti iski herkkuhimo! Tek mieli suklaata, hillomunkkia, keksejä, kääretorttua ja mässyä. Jalakaa vipattais kohti kauppaa, vaan en halua lähteä tuhlaamaan. Kaadan jääkaappikylmää vettä pitkään lasiin, istun sohvalle ja pienin kulauksin juon veden loppuun. Tekee mieli lämmintä kahvia kylmän veden jälkeen, mutta kello ei ole vielä mun päiväkahviajassa, on liika aikaista.
Hetken sohvan nurkassa istuttuani alan ajatella miehiä elämässäni. Itku tulee silmään. Mielessä alkaa soida: Mä annan sut pois, mä päästän sut pois... Ja itku senkun yltyy vaan.
Tulen makkariin koneelle ja avaan blogin.
Teen listauksen miehistä, jotka haluan pois mieltäni kaihertamasta. Nimiä tuli listaan peräti kuusi:
Mika-82, Mika-80, Kimmo-83, Jani-72, Tero-74 ja Matti-74.
Kun nyt kirjoitin nimet tähän kirjoitukseen, ei mua enää itketäkään. Ihan, kuin ne ois vain pelkkiä nimiä nimien joukossa. Siltikin heistä jokainen on koskettanut elämääni omalla tavallaan. Olen tuntenut ihastuksen, tykästymisen ja rakkauden tunteita heitä kohtaan. Nyt sattuu niin saatanasti! Mä haluaisin huutaa ja KOVAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miksi mun pitää käydä tällaista läpi???? Miksi en vaan voi pyyhkiä miehiä mielestäni pelkällä olan kohautuksella??? Miksi mua itkettää???
Minä en enää aio odotella kenenkään osalta mitään. Tällä kirjoituksella pyyhin nämä miehet pois ajatuksistani niin hyvin, kuin vain suinkin osaan. Mun on aika mennä elämässäni eteenpäin ja siihen ei todellakaan kuulu näistä miehistä yksikään! Se on saletti!

maanantai 7. toukokuuta 2012

Mietityttää

Mulla on sydämelläni eräs asia, joka on alkanut vaivata mieltäni viime päivinä. Onneksi mulla on tänään aika omahoitajalle ja pääsen hänen kanssaan juttelemaan asiasta, sillä en voi pitää tätä enää sisälläni. En oikein tiedä, mitä pitäisi asiasta ajatella. Näin jo viime yönä siihen liittyvää untakin.
Toivottavasti asia ratkeisi mahdollisimman pian ja parhain päin.

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Robert Sheckley: Jähmettynyt yhteiskunta

Lauseen mitalla:Paluu todellisuuteen oli hidas ja tuskallinen.- jutusta joskus syksyllä saamani bc-kirja. Sain luettua 15:17 tänään. Tätä kirjaa luin yhdessä kakkukauppa-opuksen kanssa.
Enkunkielinen Status Civilization ilmestyi jo 1960 ja tämä ol painettu Lehtijussi Oy:ssä Pirkkalassa 1981, Kustantajana John Books Oy, Tampere, 179 sivua.

Mies herää avaruusaluksen sellissä. Hän ei tiedä, missä on, eikä edes sitä, kuka hän on. Rangaistukseksi rikoksesta, josta hän ei muista mitään, hänet on aivopesty ja karkoitettu Omega-planeetalle.
Omega on rikollisten maailma. Siellä rikosta arvostetaan ihmisen suurimpana hyveenä. Murhat, huumeiden käyttö ja paholaisen palvonta kuuluvat jokaisen omegalaisen kansalaisvelvollisuuksiin. Planeetta on pieni ja karu, vankila-alukset tuovat säännöllisesti lisää karkoitettuja ja vain rikollisten säätämät, julmat lait pitävät väkliluvun kurissa.
Robert Sheckley on tieteiskirjallisuuden suuria satiirikkoja. Terävästi hän erittelee yhteiskunnan tilaa kääntämällä asiat päälaelleen. Jähmettynyt yhteiskunta on villinhauska fantasiaromaani.

Äh, ei tää kyllä kirvoittanut yhtään hauskaa hetkeä lainkaan. Odotin, että missä kohti huomaa eron, että kirja on kirjoitettu jo yli 50 vuotta sitten. No, pahemmin ei tietokoneista puhuttu, mitä nyt pari kertaa mainittiin pienoistietokoneet ja kirjastoonkin mentiin lukemaan vain kirjoja, eikä koneelle netistä tietoja etsimään.
Tämän kirjan sanomana ol mun mielestäni, että ihminen pitää tappaa, tappaa, tappaa. Keinolla, millä hyvänsä. Olihan välistä ihan jänniäkin kohtauksia, mutta jäivät aika vähiin, no, eihän tässä opuksessa sivujakaan niin paljoa ollut, ettäkö ois voinut olla kohtauksia paljon ja jännitystä huimasti. Tulihan tämäkin nyt sitten luettua.

Jeeeeeee!!!!!!

Tänään tuleekin lätkää ja maikkarilta, nelkulta, Suomi-Slovakia matsi. On sunnuntai pelastettu!!!!! :)



lauantai 5. toukokuuta 2012

Gaile Parkin: Kigalin kakkukauppa

Ostin tämän alkuvuodesta meitin K-Supermarketista ja hinta oli jotain 8 euroa, himpun alle vissiinkin. No, sanotaan, jotta alle 10 euroa ainakin, ni ei mee pahasti harhaan :) Kirjan rekkausjournaliin olin kirjoittanut, että yritän lukea kirjan ennen juhannusta, no nyt se tuli luettua tänään 17:46 :)
2. Painos, Taskukirjan tuottaja  Bonnier Kirjat OY, Painannut UAB PRINT-IT, Liettua, 2011, Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki, suomentanut Annukka Kolehmainen, 278 sivua.

VALOA, ELÄMÄVIISAUTTA JA HUUMORIA PURSUAVA HYVÄNTUULINEN ROMAANI

Tansanialainen Angel - intohimoinen kakkuleipuri - asuu Ruandan Kigalissa miehensä Piuksen ja viiden orvoksi jääneen lapsenlapsensa kanssa. Angel on muuttanut rakkaan harrastuksensa bisnekseksi: hän leipoo yksilöllisiä täytekakkuja mitä erilaisimpiin tilaisuuksiin.
Mutta Angelin luo ei tulla vain kakkujen takia. Angel osaa myös kuunnella huolia, antaa neuvoja ja järjestellä vaivihkaa ihmisten asioita. Joskus hän toimii amorinkin apulaisena...
Murheiden vastapainona on aina myös iloja ja silloin on syytä juhlia yhdessä kakun äärellä!

Gaile Parkin kerrostaa tarinansa kuin Angel kakkunsa: vuoroin makeaa ja hykerryttävää, vuoroin kirpeää ja murheellista. -Me Naiset

Kirja antaa uskoa huomiseen. -Kodin Kuvalehti

Mma Ramotswen fanit tulevat rakastamaan tätä. -Marie Claire.

Kirja koostui neljästätoista eri luvusta, jotka oli numeroitu ja otsikoitu siihen jaksoon sopivalla sanalla. En ala niitä tähän luetteloimaan, että pysyy jännitys yllä, jos joku haluaa lukea tän kirjan. Minä ainakin tykkäsin kirjasta kovasti, kun pääsin alkukömpelyydestä eroon, sillä vieraskieliset nimet ja vieraskieliset lausahdukset sotki hiukan lukemista, mutta nopeasti niihinkin tottui. Kun aloin lukea tätä kirjaa, luin välillä ihan toisenlaista kirjaa, josta näppäilen kirja-arvion ehkä huomenna. Halusin vähän alussa sekoittaa tässä kirjassa luulemaani plaaplaa-juttua vähän sähäkämpään tekstiin. Nyt kuitenkin näinä parina päivänä luin vain tätä kakkukauppa-kirjaa. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä kirjaa. Tässä sai nauraakin, mutta vasta kirjan loppupuolella, harmillista kylläkin.
Paras lause löytyi sivulta 200: " Kiitos, että korvasi halusivat kuulla tarinani ja sydämesi halusi ymmärtää sen."

Sateinen lauantai

Heissan heissan heissulivei! Mie oon piristynyt tälle aamua Jeeeeeee!!!! Kahvi teki tehtävänsä, johan sitä joinkin kaksi ja puoli mukillista.
Eilen suunnittelin, että tänään lähden lenkille, ni yöllä jo satoi vettä ja heräsin, kun ränni piti laulua veden virratessa rännissä. Se kuulosti ihan sille unisen korvaan, kun joku ois puhunut ikkunan takana, tuntui hölmölle.
Kattelin eilen AVAlta leijonien eka pelin Valko-Venäjää vastaan ja olihan jännäämistä, ku ei sitä toista maalia sit tullutkaan ja peli päättyi 1-0 jellonien hyväksi, hieno homma!
Koko alkuvuoden olin harmitellut, että tuskin näen yhtään Suomen lätkäpeliä, ku ne näytetään nyt Canal+:lla. No, reilu viikko sitten leijonien nettisivulta syynäsin, että kyllä AVA-kanava näyttää Suomen pelit ja taas oli riemu ylimmillään.
Vielä eilen alkuillasta jänskäsin, että kukahan niitä pelejä sitten oikein selostaa, ku Antero Mertaranta selostaa vain Canal+:lla. Harmituspelko oli aiheeton, kun ohjelma AVAlla alkoi kasin pintaan illalla, Antsuhan sitä selosti, kun se olkii Canal+:n lähetys, se vaan näyettiin AVA:lla. Oli hauskaa seurata taas vaihteeksi Antsun selostamaa peliä, kun hän osaa heittää hauskoja juttuja selostuksiin :) Monta kertaa sai hymyn huulille :)
Nyt saakin odottaa sitten tiistaille, että näkee taas jellonien peliä.
Tänään vois yrittää lukee yhden kirjan loppuun, kun en taida lähtee tänään yhtään minnekään, ei kiehdo shoppailu ja rahan tuhlaus.
Eilen sitä illan peliä odotellessa sain jo pienen tarinan Kynäisten seuraavaan tapaamiseen. Ohan siinä vielä raakkaamista ja pitäähän se koneelle kirjoittaa, mutta huokaisin helpotuksesta, ku sain jo paperiversion siitä tehtyä. Oli kyllä kinkkiset aiheet kesäkuulle, mutta tuli, kuin tulikin juttu tehtyä. Hyvä minä! :)

tiistai 1. toukokuuta 2012

Enni Mustonen: Seitsemäs huone

Kirjaston kirja tämäkin, kuten sanottua, nyt tulee vain kirjaston kirjoista arvioita.
Otava, Keuruu, 1994, 223 sivua.

Tähdet muuttavat nuoren Annan elämän

Kun Heiskanen, Keskussairaalan johtava kirurgi, istui henkilökunnan kahviossa Annan pöytään, tyttö tunsi oudon sävähdyksen. Heiskanen katsoi Annaa pitkään ja arvioivasti.
-Minulla on muuan potilas, mies mutisi kahvikuppiaan hämmentäen. -Sukulainen oikeastaan...Hän tarvitsee sairaanhoitajan, oman sairaanhoitajan. Kiinnostaisiko Annaa?
Niin Anna Tähtelästä tulee maankuulun astrologin ja selvännäkijän Madame Stellan yksityishoitaja. Villa Stella avaa rautaporttinsa aralle tulijalle, eikä mikään voi enää palata entiselleen. Mitä tähdet kertovat Annalle?

Enni Mustosen romaanissa nykypäivän(1994) naisten arki ja astrologian tähtimaailma yhdistyvät kiintoisasti. Ovatko tähtikartat ja horoskoopit vain silmälumetta vai tie itsetuntemukseen ja omien vaistojen kuuntelemiseen?

Sain luettua kirjan tunti sitten 14:31. Halusin lukea Enni Mustosen vanhempaa tuotantoa ihan siksi, että sain hippakirjana erään hänen uudempaa tuotantoa, niin voipi sitten vähä vertailla, kuinka kirjailija on kehittynyt vuosien saatossa. En muista, että aikaisemmin oisin lukenut just tätä opusta, joten ei ollut mitään mielikuvaa etukäteen.
Kirjassa sanottiin kerran kännykkää KENKÄPUHELIMEKSI ja se huvitti suunnattomasti :)
Kovasti kirjassa vilisi kirjoitusvirheitä, oli tavutettu sanoja tosi useasti, miksiköhän????
Kirja sai loppupuolella minut ihan itkemään, tuli niin surullinen olo, muutoin ihan kiva kirja.