maanantai 30. huhtikuuta 2012

Hauskaa vappua!!!!!

Täällä mä vietän vappuaattoiltaa ihan yksinäni ja NAUTIN!!!!!!!!
Päivällä nukuin kauppareissun jälkeen oikein kunnon päikkärit, tais hupsahtaa peräti kolme tuntia ja voin kyllä sanoa, että TEKI TERÄÄ!!!!!!!
Päikkäreitten jälkeen keitin suhveet ja tulin koneelle. Sainkin huutonetistä taas yhden kaipaamani kirjan, eli kävin maksaan sen ja laitoin myyjälle sähköpostia. Nyt vaan sitten odotellaan ja jännätään, milloin kirja tulee :) Tekis mieli kertoa, mikä kirja se on, mutta pidänpä jännitystä yllä. Myyntitekstin mukaan se kuuluu yhteen trilogiaan ja mulla on se eka opus ja olen sen lukenutkin ja tykkäsin kovastikin, sillähän mä halusin tän toka kirjankin omakseni. Kirjan ja ruusun päivänä kirjakaupassa kyselin opusta, ni oli vain äänikirjana ja hintana 33 euroa, kesällä vasta kuulemma ilmestyy pokkariversio, mutta enhän mä jaksa niin kauaa odottaa, että saan kyseisen opuksen käsiini, vaikken sitä ihan heti kerkiäkään lukemaan. Mulla on vielä 5 ja puol kirjaa kirjaston opuksia lukematta, joten niistä tulee nyt sitten tänne arvioita.
Ei mulla muuta. Menen odotteleen sähköpostiin, että sinne tulee bc-sivuston kuukauden kirja-arvonnan voittajan osoite, ni pääsee pähkäileen, että mitä hälle lähetän.
Näin se ilta etenee. Heippa!

lauantai 28. huhtikuuta 2012

Ahdistus tulee iholle asti

Mua ahdistaa, oksettaa ja on muutenkin paha olla. Mä haluisin vain huutaa ja itkee ja oksentaa. Mulla on niin helvetisti mittari punaisella, häiriötilassa! Mulla on luurikin kii, ku en jaksa keneltäkään puheluita tai viestejä. Mä en vaan jaksa! Kuluneen viikon ajan olen ollut tässä ahdistuksen vallassa ja tänään reissusta tultuani ahdistus tuli iholle: mun ihoa kihelmöi sillei ilkeesti. Ahdistaa niin helevetisti!
Mä sanon tässä ja het nyt, että EN OTA TÄNÄ VUONNA ENÄÄ KETÄÄN TÄNNE KYLÄÄN. Mä en vaan yksinkertaisesti JAKSA olla kenenkään kanssa samassa kämpässä montaa hetkee kerrallaan, tulee vain niin paniikki olo :(
Nyt oon ottanut jo kaksi rauhoittavaa, eikä olotila ole parantunut, tuntuu, että sydän on koko ajan kurkussa :(

Johanna Hulkko: Jostakin kotoisin


Bc-kirja, sain tän viime torstaina.
ScandBook AB, Falun, Ruotsi, 2011, 230 sivua.

Olisikohan tällainen mies isän mielestä mistään kotoisin?

Geokätköily, nykyaikainen aarteenetsintä vei Jontun ja isän taianomaiseen maailmaan, jossa kaikki oli mahdollista. Se oli parasta, mitä Jonttu lapsena tiesi.
Vaikka isää ei enää ole ja kätköilystä on tullut vain keino tehdä vaikutus satunnaisiin sänkykumppaneihin, GPS-laitteeseen piirtyy yhä Jontun reittejä. Kun ei pysähdy, ei kiinny eikä myöskään voi menettää.
Nyt joku odottaa. Kierreltyään vuosikausia maailmalla Jonttu ottaa riskin ja palaa Miron luo. Australiaa kauemmas muistoista ei juuri pääse ja aurinkorannikon pikkukaupungissa myös menneisyys saa uuden mittakaavan.
Johanna Hulkon kiehtova toinen romaani kertoo, että etsiminen on vähintään yhtä tärkeää kuin löytäminen.
 
Tässäpä kommentti, mitä jätin bc-sivustolle. Kirjailija itse on laittanut tämän kirjan matkaan, joten hän näkee kommenttini. Uskalsin antaa kirjasta kritiikkiä, enkä pelkää yhtään, kuinka itse kirjailija siihen suhtautuu. Kaikki toiset, tähän mennessä kirjan lukeneet, olivat ylistäneet kirjan maasta taivaisiin ja mun mielestä tää opus jäi kyllä vaatimattoman latteaksi lukukokemukseksi.
Lopputyöstämisessä sais olla tarkempi, ettei kirjaan tulisi kirjoitusvirheitä. Ei niitä nyt kovin montaa ollut, mutta parikin teki häiriön lukemiseen.
Kirjasta puuttui sähäkkyys, rosoisuus, sanasota. Vaikutelma ol pliisu. Enemmän ois saanut olla vaikka sanaharkkaa ja konflikteja Jontun parisuhteessa. Nyt se pieni erimielisyys meni ohi melkein olan kohautuksella.
Muutoin "ihan kiva" kirja.
Sain luettua tän eilen illalla 21:38, mutta en jaksanut enää illlalla tulla tekeen päivitystä blogiin.
Tulihan tämäkin kirja luettua.

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Anneli Kivelä: Köydenvetoa Katajamäellä

Kirjastosta tiistaina lainattu kirja. Kirja ilmestynyt 15.4.2012, eli uutena sain lukea opuksen. Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2012, 247 sivua ja hintana 34 euroa. Sain luettua tänään 13:23 :)

Kylän väki jakautuu jälleen kahteen leiriin

Maamiesseurantalolla jumppaa pitävä Tanja odottaa lasta - jo neljättään. Lapsikatraan lisääntyminen huolettaa Tanjaa, sillä hän on juuri jäänyt työttömäksi. Miten he pärjäävät? Tanjan ja Mikan suhdetta kun hiertää kaiken lisäksi jokin muukin.
Äänekkäistä kokouksistaan tunnettu Katajamäen kylätoimikunta täyttää 50 vuotta ja keväisestä juhlasta tulee monella tapaa dramaattinen. Maahanmuuttajat jakavat edelleen kyläläiset kahteen leiriin, mutta köydenvedon kohteena ollut afgaaniperhe onnistuu yllättämään kaikki. Odottamaton käänne on luvassa myös Matiakselle, Onervan tuoreelle aviomiehelle ja koko kylän rakastamalle nuohoojalle, joka odottaa hyvin ansaittujen eläkepäivien alkua. Kesän kuluessa Tanjan perhe-elämäkin saa uuden suunnan - mutta aivan toisenlaisen, kuin Tanja ikinä osasi kuvitella.

Rakastetun sarjan seitsemäs osa nostaa jälleen esiin ajankohtaisia mielipiteitä jakavia aiheita - romantiikkaa ja idyllistä maalaistunnelmaa unohtamatta.

En tarkalleen muista, milloin laitoin tämän opuksen kirjaston sivuilta varaukseen, oiskohan ollut jotain loppusyksyä, kun jostain blogista bongasin tänä vuonna ilmestyvien kirjojen listaukset. Sit piti googlettaa Anneli Kivelä ja sitä kautta löytyi tieto, että Katajamäki-sarja saa taas jatkoa. Kyllä mä tätä kirjaa odotin, kuin kuuta nousevaa taas kerran. Olen vain niin ihastunut Katajamäkeen ja sen ihmisten elämänkohtaloihin. Tämä kirjan kansikin on jotenkin niin ihana, tulee mieleen kesäaamu ja aamusumpit rappusilla.
Kirja ei tuottanut pettymystä tälläkään kertaa, vaan tapahtumat soljuivat silmieni edessä, kuin hyvä elokuva konsanaan. En kerro kirjan tapahtumista tän enempää, totean vaan, että olipa taas hyvä ystävä kylässä :) Suosittelen tätä kirjaa luettavaksi ja koko kirjasarjaa, jollei ole aiemmin tullut luettua.

torstai 26. huhtikuuta 2012

Mua ihan naurattaa

Joka kerta, ku tulen blogiin, siis joka ikinen aamu tahi päivä, milloin nyt satunkin tulemaan koneelle ekaa kertaa herättyäni, niin tarkistan tilastotiedot. Noh, eilen on käynyt kaksi Ranskasta ja kaksi Yhdysvalloista ja loput Suomesta. Mä en siis ymmärrä, kuinka mun blogia lukee joku ulkomaalainen. Miksi ihmeessä??? Mitä hyö ettivät miun kuivasta blogistani?? Ihmettelen vaan, ihan iteksiään.
Kävijöitä on nyt blakkarissa 1091, eli pian kait ropisee tuhannen ja sadan raja rikki. Kävijöitä on päivittäin 5-27 välillä ollut nyt parin kuukauden aikana. Aika paljon tulee googlen kautta ja sit jostain ihan ihme osotteista. No, onhan se kiva, että kävijöitä piisaa.

Mua kypsyttää, ku Saunalahti koko ajan pätkii nettiä. Tänäkin aamuna olen käynnistänyt netin ainakin jo viis eri kertaa :( Mä kirjoitinkin eilen yhdelle mesekamulle, että sais tulla poistaan mun koneelta ylimääräiset ohjelmat. Saa nyt nähä, milloin sitten ehtii tänne saakka. Kyllä mä olen jo kyteksinyt uutta konetta ittelleni, mutta jotenkin sitä aina siirtää ja siirtää.

Mun nimi oli mainittu tän päivän Viiskunta-lehdessä jopa kahdesti! Tuli oltua tiistaina kirjaston auditoriossa järkättyä RunoRoosa-raatia kuuntelemassa, kun siellä oli yksi miun juttunikin arvioitavana. Sain vain 21 pistettä, kun voittaja(kaksi tankarunoa) vetäs arvioijilta 25 pistettä. Mut hei! Jonkunhan se on oltava jumbosijallakin :)
Nyt pitäs mennä näppäileen tarina sunnuntaita varten valmiiksi, sillä kirjoittajaseuran tapaaminen aikaistettiin viikolla. Tällä kertaa mulla onkin kivan pitkä tarina :)

Että semmoista hommaa.

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Riitta Jalonen: Hula-hula

Kirjaston kirja. RT-Print, Pieksämäki, 2002, 139 sivua.

Yksitoistavuotias Hellä asuu puutaloa vanhempiensa kanssa. Rahapulan vuoksi talon yläkerta on annettu vuokralle. Näiden kahden maailman - oman perheensä ja vuokralaisten välillä Hellä kasvaa yhden kevään aikana menetykseen. Vanhempien salaisuus paljastuu. 
Merkitsevät hiljaisuudet, vaivihkaiset vihjaukset ja tulikitsemattomat eleet saavat selityksensä. 
Arjen takana oleva maailma avautuu Hellälle vähitellen, eikä menetystä, kipua ja surua voi estää eikä torjua. Elämä on samaan aikaan pelottavaa ja kiehtovaa.

Sain tän hetki sitten luettua. Viikko meni muuten punaisille ristille lukemisen suhteen, kun oli vähän muuta tekemistä.
Mun ei pitänyt alkuun tätä kirjaa edes lainata kirjastosta, vaan suunnitelmissa oli lukea Jalosen toinen kirja Enkeliyöt, vaan sitä en löytänyt silloin kirjastosta, ku siellä kävin. Lainasin sit tän opuksen.
Jotenkin tämän kirjan perusteella tyttö vaikutti nuoremmalta, kuin yksitoistavuotiaalta, ainakin minä sain sellaisen mielikuvan. Tapahtumat olivat kirjassa vain muutaman sivun pituisia. Mitään ylimääräisiä selityksiä ei kyllä ollut.
Tulihan tämäkin kirja nyt luettua ja tutustuttua tämän kirjailijan tuotantoon. Vähän mitäänsanomaton kirja. Jo kahdeskymmenesneljäs tänä vuonna luettu opus :)
Kiitos ja näkemiin :)

1016

Eilinen 1010 tarkoitti blogikävijöitä. Niinkuin nytkin tämän kirjoituksen otsikko.
Kaksi kuukautta ollut tämä blogi täällä ja nyt jo noin paljon käyntejä täällä. Että kiitos vaan!

tiistai 17. huhtikuuta 2012

Maria Rocher: Enchante´ Hauska rakastua!

Kirjaston kirja. 36,75e hintana. Bookwell Oy, 2012, 307 sivua.

Ranskalaisesta rakkaudesta haaveileva suomalainen Vera muuttaa Pariisiin. Hän on kaunis, rikas ja vapaa. Samppanja kuplii ja kalliit korot kopisevat, kun Vera ryhtyy valloittamaan kaupunkia.
Sinkkuelämä romantiikan pääkaupungissa osoittautuu kuitenkin haastavaksi. Tarjontaa on, mutta herkät hetket Cafe´ de Floressa jäävät haaveiksi. Kunnes Vera kohtaa jumalaisen Jean-Baptisten. Mies on täydellinen:pitkä, komea, tuuheatukkainen, lihaksikas, huomaavainen, herkkä - ja ranskalainen!
Jean-Baptisten lisäksi Veraa ystävineen kuohuttavat myös mitä uskomattomin mieskavalkadi ja salaperäinen antikvariaatin omistaja. Unohtamatta Dioria, Louboutinin korkeita korkoja ja hetkiä Ritin Bar Vendomessa, joita ilman Pariisi ei ole täydellinen.

Sain luettua tän hetki sitten, 19:43. Välistä ärsyttävä kirja, mutta kuitenkin oli pakko lukea loppuun. Kirjoitusvirheitä kirjassa vilisi oikein olemalla! Huonosti lopputyöstetty!
*Kirjan alussa kirjoittaa kirjettä, joka onkin kortti.???
*Ihme-Moona; ensin antaa numeronsa miehelle ja sit ku mies soittaa ja pyytää rehveille, ni ei olekaan kiinnostunut miehestä.????
* s.33"lähtisin kanssani..." ???
Kirjassa selkeä klipklop-tyyli:käynpä ostamassa uunituoreet baakelssit - hups, lähdenpä kaakaolle! iskenpä miehen - hups, enpäs olekaan enää kiinnostunut hänestä.
Annetaan ymmärtää, muttei ymmärretä antaa-kirja.
Suuret odotukset tästä kirjasta, mutta tämähän ol vain pintahipaisu leivoksen kuorrutuksesta. Enempi ois saanut olla kuvausta maisemista ja tunnelmista.
* s.138"keksi-ikäiset tarjoilijattaret..." ???
* s.144"miestä oli hypännyt taksiin..." ???
* s.206"karamellisoitua anasta..." ???
* s.218"saavuttaatäyttymyksensä..."
* s.220"katosi minua silmiin..." ???
* s.258" mulle syöti..." "vastaan Helsingissä vastaan..."
Viimeiset sivut tai siis niiden teksti toi opuksesta hyvän maun mielikuviin.



maanantai 16. huhtikuuta 2012

Anna-Leena Härkönen: Onnen tunti

Bookcrossing-rinkikirjana perjantaina tullut opus.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2011, 287 sivua.

"Miltä tuntuu hoitaa varastettuja lapsia?"
Rehellinen romaani epätäydellisen äidin varovaisesta rakkaudesta.
Vaikka Tuulan elämä kymmenvuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa on hyvää, hänen mielessään alkaa itää ajatus sijoitetusta lapsesta. Harria hanke epäilyttää ja Tuulan ystävätärkin puuttuu asiaan:"Mitä aukkoa sä yrität itsessäsi tukkia?"
Asiat alkavat edetä vauhdilla, kun Tuula ja Harri kuulevat mahdollisista lapsista. Sisarukset Luke ja Venni, 8 ja 5, asuvat kriisiperhekodissa, koska jengoiltaan menneet vanhemmat eivät pysty huolehtimaan heistä. "Mikä sun lapsuuden kauhein kokemus on?" kysyy Harri. "Koko lapsuus", vastaa Tuula, eikä uskalla sanoa ääneen, että häntä pelottaa.
Mistä löytyvät oikeat sanat, kun tunteet lyövät laidasta laitaan?

Sain kirjan luettua eilen 21:55, vaan en jaksanut enää tulla koneelle. Heräsin vajaa tunti sitten, ennen kuutta ja tää on mun ihanneaamu, ku olen jo koneella tähän aikaan ja kirjoittamassa blogia :)
Monet itkut tuli itkettyä tätä kirjaa lukiessa, välistä naurattikin. Oli painostava tunne rinnassa kirjaa lukiessa, teki mieli alkaa huutaa sisäistä pahaa oloa itsestä pois. Itkin myös kaikkia maailman huono-osaisia lapsia :(
Ihanat lauseet: sivulla 286: "Ajattelen hänestä hyviä ajatuksia." ja  sivulla 287: "Kaunis yksinäisyys."
Lopusta jäi sellainen mielikuva, että äiti on perheessä se, joka valvoo toisten unta, siis kuvainnollisestikin.
Tavallaan kipuilin tätä kirjaa lukiessa omaa isä-suhdettani ja toisaalta taas sitä, että olen yksin minä, minä hoidan kaikki asiat yksin, ei ole ketään, kenelle purkaa huolia ja murheita, ei ole ketään, keneltä saisi rakkautta ja halauksia, kun sitä kaikkein eniten kaipaa.

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Paska isä

Miks helevetissä sä soittelet mulle? Mä en sulle vastaa! Saatana mä vihaan sua! Perkeleen paska! Et saa hyvitettyä satasillasi sitä, että hylkäsit mut yli 30 vuodeksi! Vittu mä inhoon sua sydämeni pohjasta! Perkeleen perkele paskapää! Haluan, että sä saasta kuolet saatanan rupikonna!! Sä et pääse osalliseksi mun elämääni enää! Ristus, että mä vihaan sua!!!! Mä haluun hakata sut tuusan nuuskaksi saatanan paskapää!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! Kuole kurja paska!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Miks perkele sun piti hylätä mut???????????????????????????????????????????????????????????????????????????
Kerro!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
En ymmärrä!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :``(

perjantai 13. huhtikuuta 2012

Boris Akunin: Leviatanin purjehdus


 Ostin kirjan kirjaston poistomyynnistä helmikuun alkupuolella ja rekkasin tietysti tän kirjan bc-kirjaksi. Kirjasta maksoin 1 euron.
WS Bookwell Oy, Juva 2002.330 sivua. B. Akunin 1998.

"Mikä se oli ollut? Ei ainakaan ihminen, mutta ei mikään eläinkään. Jonkinlainen pahan ja tuhoavan energian tiivistymä. Huono omatunto. Pariisin painajaisen aave."

Lordi Littlebyn asunnosta rue de Grenellestä on löytynyt kymmenen ruumista. Joukossa on lordi itse sekä hänen palveluskuntansa, muiden muassa kaksi lasta. Eletään vuotta 1878 ja tutkimuksien johdossa on komisario Gustave Gauche.

Ainoa johtolanka on asuntoon jäänyt kultainen medaljonki. Se viittaa levitanian-höyryalukseen, jonka neitsytmatkan osanottajille on etukäteen jaettu samanlaiset medaljongit. Komisario Gauche liittyy matkustajien joukkoon ja laiva lähtee kohti Intiaa.

Laivalla Gauche kohtaa Erast Fandorinin, jolla on määränpäänä Japani. Ja kuten tämä omalaatuinen diplomaatti pistävällä logiikallaan päättelee: jos murhaaja on laivalla, ruumiita saattaa tulla lisääkin.
Akuninin dekkarisarjan kolmas osa on klassinen suljetun tilan murhamysteeri. Enempää ei tarvitse sanoa - sen verran voimme paljastaa, että hovimestari ei sitä tehnyt! 


Tulipa tämäkin luettua. Oli melekoista tekstiä. En ois lukenut kirjaa ihan vielä, mutta lähteepi hippakirjana eteenpäin, viimeistään maanantaina, kun eihän viikonloppuna posti kulje. Jeps!


Perkeleen perkeleen perkele

Saatana saatana saatana, ristuksen perkele, ku kone ei toimi, niinku pitäs vitun vitun vittu! Helevetin perkele, heitän koneen kohta seinään saatana!!!!!!!!!!!!! Ristus että mua vituttaa kympillä helevetin helevetti! Ei tunnu missään, vaikka kaikki lukijat katois helevetin kuuseen saatana! Vittu, että kyrsii kympillä helevetin helevetti! PERKELE!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Yritin äsken käydä merkkaamassa bc-sivustolla kaksi tänään tullutta kirjaa ittelleni, ni saatanan helevetti kone ilmoitti virhettä helevetin ristus perkele, vittupillupuupallihelevetti!!!!! Puuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuuh!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Nyt saatana ku ois nyrkkeilysäkki, ni helevetinristus hakkaisin sen tohjoks saatana!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!Menkää kaikki helevettiin, mulla on tänään helevetin paha päivä, ristus perkele!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

torstai 12. huhtikuuta 2012

Unia, unia ja vielä kerran unia

Mä elän enemmän unissani, kuin todellisessa elämässä. Uneni ovat valtavan tapahtumarikkaita, kun taas normielämä on helvetin köyhää tapahtumiltaan.
Välikommenttina viskataan, notta ristus, ku mua vituttaa tää bloggeri! Teksti tulee jälkijunassa ja muutenkin tökkii. Odotuttaa ihan helvetisti. Paska paska paska.
Viimeyönä näin unta kouluihastuksesta Mikosta ja jäätelöistä ja mä ajoin linja-autoa, nappia painamalla!
Olen nähnyt unta Petristä(jo edesmennyt, koulukamuni, ihastukseni ja poika, jolta sain ensisuudelmani luokkaretkellä Ruotsin laivalla) ja olen nähnyt unta myös Terosta ja Lassesta, joihin olin myös ihastunut yläasteella. Tero ja Lasse olivat kait parhaat kaverit, kun olivat aina yhdessä kouluvälkillä. Voi, mä vieläkin voin sielunisilmin nähä Teron. Jotenkin hän oli niin komea yläasteella. Hän tuli kouluumme sivukylältä seiskaluokalle vasta, ol minnuu vuoden ylemmällä luokalla. Olen useamman kerran nähnyt viimeaikoina hänestä unta, enkä tiedä miksi.
Heräsin viime yönä vähän yli 2, kun mun silmissä vilisi erilaisia kuvioita! Oli karmea tunne, kun vilinä ei tahtonut lakata millään. Sytytin lampun yöpöydällä ja yritin karistaa kuviot silmistäni katsomalla valkoista seinääni. Ei ole aiemmin tapahtunut tuollaista. Sit kuitenkin suljin silmäni ja jonkin ajan kuluttua olin nukahtanut.
Tais kuvioiden vilinä johtua siitä, että luin eilen Kuinka lähestyä leskimiestä-pokkaria sen 323 sivua ja vielä seuraavaa kirjaa 101 sivua! Koko päivä menikin lukiessa, mitä nyt välillä tein ruokaa. Tänään en kyllä noin paljoa aio lukea. Pitää lähtee kylillä käymään ja postittaan tuo eilen luettu pokkari hippa-kirjana seuraavalle lukijalle.
Se on moro!

keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Jonathan Tropper: Kuinka lähestyä leskimiestä

Ostin tämän pokkarin Keskikaupasta torstaina(naistenpäivänä) 8.3.2012 ja hintana ol 7,25e. Rekkasin bc-kirjaksi. Lukemista nopeutti, kun hippasin tällä erästä bookcrossaajaa maanantaina.
Kariston Kirjapaino Oy, Hämeenlinna 2011, 423 sivua. Enkunkielinen alkuteos: How to talk to a Widower(2007). Suomentaja J. Pekka Mäkelä.

Häpeilemättömän hauska romaani surusta

Vaimon kuoltua tapaturmaisesti Doug löytää itsensä painajaismaisesta tilanteesta. Hän on leski 29- vuotiaana, vailla vakituista työtä - ja pisteenä i:n päälle vaimovainaansa teini- ikäisen ongelmanuoren huoltaja. Boheemi toimittajanretku käpertyy ennen näkemättömään itsesääliin ja purkaa tuntojaan sarkastiseen kolumniinsa Kuinka lähestyä leskimiestä.
Naapuruston naisväki ottaa nuoren leskimiehen lemmikikseen, mutta lähipiiri ei anna armoa. Värikäs perhe - räväkkä kaksoissisko etunenässä - päättää palauttaa surun sokaiseman miehen elämänilon, keinolla millä hyvänsä. Lopputulos on lukijan juhlaa - tilannekomiikan ja nasevan dialogin ilotulitusta.
Kuinka lähestyä leskimiestä on amerikkalaisen Tropperin ensimmäinen suomennettu romaani ja hänen kansainvälinen läpimurtonsa.

Maanantaina aloitin lukea tätä opusta. Eilen luin sivulle 100 ja tänään loput 323 sivua.
Kirjan tapahtumat soljuivat silmieni ohitse, kuin elokuvaa olisin katsonut. Tykkäsin tästä kirjasta! Välillä sai naurahdella ja välillä pyyhkiä surunkyyneleitä silmistä, niin hauska ja liikuttavan ihanaa tekstiä tässä ol. Suosittelen kyllä lämpimästi tätä kirjaa.

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Monika Peetz: Tiistaisiskot

Kirjaston kirja. Kannessa lukee sukunimenä Peez. Hintana 28,90e. Kariston kirjapaino Oy, Hämeenlinna, 2011, 311 sivua. Saksan kielestä suomentanut Maikki Soro.

Pyhiinvaellus salaisuuksien polulla.
Tiistaisiskoihin kuuluu viisi neljissäkymmenissä olevaa naista, jotka 15 vuotta sitten erään ranskantunnin jälkeen istahtivat yhdessä Lucin ravintolaan. Siitä lähtien heille on ollut varattuna pöytä samasta paikasta joka kuukauden ensimmäisenä tiistaina.
Järjestelmällinen Caroline on asianajaja, naimisissa ja kahden aikuisen lapsen äiti. Vapaa ja villi muotoilija Kiki on jatkuvasti rakastumassa, kun taas kotiäitinä turhautuva lääkäri Eva olisi iloinen, jos hänellä ylipäänsä olisi omaa elämää. Estelle on huipputyylikäs apteekkarin puoliso, jolla on täpötäysi vaatekaappi ja ihastuttavan terävä kieli. Joukon draamakuningatar, Judith, puhuu ongelmistaan paljon mieluummin, kuin ratkaisee niitä.
Kun Judithin aviomies Arne kuolee, löytyy päiväkirja tämän kesken jääneeltä Lourdesin pyhiinvaellusmatkalta. Tukeakseen Judithia tämän surussa, ystävättäret päättävät vaeltaa Arnen keskeytyneen matkan yhdessä loppuun. Askel askeleelta he tulevat kerineeksi auki salaisuuden, joka muuttaa heidän elämänsä peruuttamattomasti.

Monika Peetz(s.1963) on saksalainen kirjailija, joka on työskennellyt toimittajana ja käsikirjoittajana niin radiossa ja televisiossa kuin elokuvateollisuudessakin. tiistaisiskot on myynyt kotimaassaan ensimmäisenä vuonna ilmestymisensä jälkeen noin 150 000 kappaletta ja se on käännetty useille kielille ja siitä on tehty myös televisioelokuva.

Sain luettua kirjan tänään 13:45, tahkottuani kirjaa tasan viikon verran! Opus tuntui loputtoman pitkältä, ois riittänyt vähempikin tätä laatua tekstiä, mutta pääsinpäs loppuun asti! Ja säästin melkein 29 euroa, ku luin kirjaston kirjana. Vielä ois 7 kirjaston kirjaa. Olihan tämäkin tarina tarinoiden joukossa ja sattuvasti osui luettavaksi näin pääsiäisen aikaan, kun aiheena ol pyhiinvaellus. Ei tässä kyllä pahemmin mitään uskonnollista ollut. Hetkittäin mielessä pyöri Sinkkuelämän tapahtumat, jotenkin samaistin tän naisporukan siihen. Ei tämä mitenkään huonoa luettavaa ollut, ehkä hiukan pitkäveteinen mun makuuni. Lukee, ken tahtoo tietää, mikä se salaisuus on.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Tänään on SE päivä!!!!

Tällainen kakku ois ihana! Mä en tehnyt kakkua lainkaan. Ei vaan jaksanut alkaa tössäämään. Yksin sen joutuis kuitenkin syömään. Ostinpa eilen jäätelöä, kahta kääretorttua ja keksejä kaupasta ja on mulla vielä viikonloppuna tehtyä raparperipiirakkaakin muutama palanen.
Yleensä olen lähtenyt synttäripäivänä shoppailemaan Keskikauppaan, vaan nyt ei yhtään huvita lähtee minnekään.
Keskimmäinen veljenpoika soitti mulle tuossa puoli tuntia sitten. Hän on reilu parivuotias ja joitakin sanoja jo puhuu ja lauloi mulle happy birthday to you-alun :) Ihana <3 Juttelin sitten pitkästä aikaa hänen äitinsä kanssakin. Poitsu kun on taas ollut kuumeessa ja on kova yskä, reppana :( Hänen isoveljensä oli jo päässyt hoitoon, kun ei ollut kuumetta. Kyllä ne poitsut on jatkuvasti kipeenä :( Mä vähä epäilen, että siihen on syynä se, että heidän äiti poltti tupakkaa, kun oli raskaana :( Kukin tyylillään.
Voi hitsi, ku tekis vieläkin mieli kahvia, vaikka jo join pari mukillista aamupalaksi ja höysteenä oli kaksi keksiä. Olipas taas niin hitsin terveellinen aamupala! Hyi mua!
Mulla iski eilen kiva inspis, sain kirjoitettua jonniinmoisen tarinan seuraavaa kirjoittajaseuran tapaamista varten ja sit sain mun ikuisuustarinaani repliikkejä kirjoitettua. Eilen jo päivällä pähkäilin, että kuinka oikein jatkan tarinaa, niin sit välähti, että alan leventää sitä, eli keksin väliin tapahtumia ja kirjoitan just niitä repliikkejä. Tarina ku on muuten niin pattitilanteessa, että en oikein keksi jatkoa, niin silloin on näköjään aika leventää tarinaa :) Nuo tekstit pitäs vaan kirjoittaa vielä koneelle, ku eilen illalla kirjoitin ne paprulle.
Tällaista täällä. Mä nautin auringosta ja tästä päivästä ihan vain kotosalla :)

tiistai 3. huhtikuuta 2012

Heidi Jaatinen: Jono

Kirjastosta lainattu kirja. Hintana 32 euroa.
Bookwell Oy, Juva 2011,217 sivua.

Heidi Jaatinen(s.1968) on kiuruvetinen neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri, ilmaisutaidon opettaja ja maanviljelijä. Nuorempana hän pelasi lentopalloa, liftasi ja perusti teatteriryhmän. Nyttemmin hän pitää kauniista ilmoista ja saunomisesta. Hän rakastaa myös latoa kiviaitaa ja meloa virtaavassa vedessä. 
Jaatisen esikoisromaani Ei saa katsoa aurinkoon sai lämpimän ja innostuneen vastaanoton.

Oli ihan pakko kirjoittaa kirjan loppusivulla ollut esittelyteksti kirjailijasta, kun tuossa esittelytekstissä oli niin hienoja juttuja: kiviaidan latomista ja saunomista. Ei tällaisia asioita ole koskaan kenestäkään toisesta kirjaoilijasta kerrottu. No, ehkä kukaan toinen ei tykkää samoista asioista, kuin Jaatinen.

MIESJONO ILMAANTUU OMAKOTITALON PIHAAN

Leppoisassa kaupunginosassa nautiskellaan alkukesän lämmöstä. Harjun laella tie tekee mutkan, ja siinä kohtaa sijaitsee viehättävä omakotitalo. Vieressä on lihakauppa, jonka takana erään(INHOAN TÄTÄ TERMIÄ!!!) tangokuninkaan lapsuudenkoti, nykyään palvaamo. Vanhassa kaksikerroksisessa talossa muuan(TYPERÄ TERMI TÄMÄKIN!!!!) perhe pitää pientä pubia.
Odottamatta omakotitalon pihalle ilmaantuu jono. Joukko ihmiskoiraita asettuu siihen, eikä lähde minnekään. Miehiä alkaa kertyä lisää, niin että jonon olemassaolon on vaikea olla huomaamatta.
Talossa asuvat taidemaalari Aarni Härkäsimppu ja kirjastonhoitaja Aina Kuluntalahti. Aarni arvelee jonon koostuneen taiteenihailijoista, mutta Aina tietää asian oikean laidan.
Eräänä iltana he ovat rakastelleet. Aarni on villinnyt Ainaa soittamalla udmurttilaisella jouhikolla. Täyttymyksen hetkellä Aina on lausahtanut autuaallisesti:"Tänä kesänä minä annan kaikille, jotka tulevat pyytäneeksi."
Pihalla jono vain pitenee. Siihen liittyy liikemiehiä, urheilijoita, poliiseja, poliitikkoja, rakennusmiehiä, suutareita, toimittajia, maanviljelijöitä, myyjiä, työttömiä, panostajia, gynekologeja, soitonopettajia, uimavalvojia, rajamiehiä.
Mitä sanot, Aina, pitäisikö jonon suhteen tehdä jotain?

Sain luettua opuksen tunti sitten, 15:54. Olen onnellinen, että sain kirjan luettua ja vielä kirjastonkirjana. Olin katsonut tätä Keskikaupassa ja takakannen tekstin mukaan tämä pääsi toivelistalleni. Kun aloin lukea, niin johan laski kiinnostukseni. Naisen alapäästä viljelitiin sitä Vee-alkuista sanaa ja vähän vaikutti siltä, että kirjailija yritti uskaltautua kirjoittamaan ronskisti, mutta minä olisin henkilökohtaisesti lukenut mieluummin paremmalla mielenkiinnolla kirjaa, kun ei olisi ollut nuita rumia sanoja.
En pahemmin tykännyt tästä, luulin paremmaksikin kirjaksi.
Hauska kohta oli sivulla 214: Orava putosi puusta, henkilövahingoilta vältyttiin. Kohdassa oli aiemmin kerrottu ketjukolarista ja tuo oravan tippuminen puusta tavallaan kuului ketjuun. Tai niin minä ainakin sen ymmärsin. Voitinpa tässäkin 32 euroa, kun lainasin kirjastosta, enkä ostanut kaupasta, vaikka siellä Keskikaupassa hinta tais olla alle 30 euroa. Vielä ois lukematta 8 kirjaston kirjaa. Pysyttelen nyt tämän aikaa kirjastonkirjoissa, jotta saan vähän etäisyyttä nuihin omiin kirjoihini. Vaikka tätä opusta lukiessa tuli mieleen, että oispa ihanaa lukee ees yksi Seppo Jokisen opus ja palata sitten takasin näihin kirjaston kirjoihin.
Pian menen aloittaan seuraavaa kirjaa :)
 

A-pu-Wa!!!

Huomenna on SE päivä!!!
Voisko kellon pysäyttää tähän päivään, kiitos.
Jutteluaika peruuntui taas kerran.
Auto lähtee lämmitykseen yhdeltätoista, eli yhdeltä vissiin lähden liikenteeseen jonnekin päin, tai sitten pysyn kotona. Kyllä mä vissiin kaupassa tänään käyn, jos en missään kauempana.
Mulla on sydämessä ihana kaipuu. Tekis mieli laittaa jotain viestiä hänelle, vaan en laita.
Pienesti toivon, että hän olisi löytänyt reitin tänne mun uuteen blogiini.
Näihin ajatuksiin jään miettimään tätä päivää ja yritän poistaa huomisen ajatuksistani.

sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Kate Kerrigan: Onnellisen avioliiton reseptejä

Recipes for a perfect marriage 2006, Bazar Kustannus Oy 2008, 334 sivua. Kirjaston kirja, eka tänä vuonna luettu.

Sanotaan, ettei onnellista avioliittoa ole olemassakaan, mutta se ei ole totta. Onnellinen avioliitto on sellainen, jossa kaksi ihmistä elää ydessä lähes koko elämänsä, kunnes kuolema heidät erottaa. helppoa avioliittoa ei sen sijaan ole olmassa.

NewYorkilainen 38-vuotias ruokatoimittaja Tressa palaa häidensä jälkeen arkeen hämmentyneissä tunnelmissa. Onko hän mennyt naimisiin Danin kanssa aidosta rakkaudesta vai siksi, että pelkäsi jäävänsä vanhaksipiiaksi?
Tressan irlantilainen isoäiti Bernadine valitsi 1930-luvulla turvallisen vaihtoehdon ja nai hiljaisen opettajan suuren rakkautensa sijaan.
Tressan ja Bernadinen ajatukset onnellisesta avioliitosta osoittautuvat yllättävän samanlaisiksi, kun Tressa saa hääpäivänään isoäitinsä päiväkirjan. Epävarmana omista tunteistaan Tressa löytää lohtua isoäitinsä tunnustuksista.
Onko romanttisen rakkauden haavekuva ainoa tie onnelliseen avioliittoon?
Onnellisen avioliiton reseptejä on romaani, jota maustavat makeankirpeä huumori ja isoäidin viisaat elämänohjeet. Tarinaa rytmittävät vanhat irlantilaiset reseptit perunaletuista portterikakkuun.

Kirjassa olevat ohjeet:
Karviaismarjahillo
Raparperipiirakka
Hunajakakku
Lasten satukakut
Arkileipä
Portterikakku
Perunaletut
Neilikalla ja hunajalla maustettu  kinkku
Pobs-Leipämaito
Irlantilainen lammasmuhennos

Viisaus: Valmista reseptiä ei ole.

Sainpas kirjan luettua tänään ja vielä ennen kirjastolle lähtöä.
Tämä ol hyvin opettavainen kirja. Tykkäsin kyllä ja suosittelen lämpimästi sinullekin.

Nyt täytyy lähtee valmistautuun kirjastolle lähtöön, on kirjoittajaseuran tapaaminen ja pitää käydä auto tankkaamassa. Heippa!