sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Anna-Leena Härkönen:Akvaariorakkautta

Nidotun laitoksen ensimmäinen painos.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 1990.
Otava, Keuruu, 2000, 190 sivua. Bookcrossing-kirja, Lauseen mitalla-jutusta.

"Mä en koskaan unohda itseäni, en hetkeksikään. Mä tarkkailen itseäni koko ajan, kuuntelen äännähtelyäni, katselen reittäni jota pitkin alushame liukuu, vatsaani joka poimuttuu niinkuin paksu viltti kun mä istun miehen päällä. Vaikka mä kuinka yritän keskittyä siihen toiseen ja tilanteeseen niin aina mä näen vaan itseni ulkopuolelta heilumassa erilaisissa asennoissa. Itseni. En mitään muuta."
Miksi? Vaikka on nuori nainen, nuori mies ja rakkaus. Missä viipyy se kristallinkirkas ekstaasi?

Anna-Leena  Härkösen Akvaariorakkautta ilmestyi alun perin vuonna 1990. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson ovat tehneet teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.

Jos edellisessä lukemassani kirjassa nainen kaipasi raskautta, niin tässä kaivattiin sitten koko kirjan verran naisen orgasmia. Aika raisua tekstiä, osin huvittavaakin, osin aika öklöä, siis inhottavaa.
Koko kirja täynnä sekstailukohtauksia.
Nuorena likkana olisin lukenut tätä hihitellen, vaan nyt tämä ei tuntunut oikein miltään, tai tuntui: aika uuvuttavalta lukea sivu sivun perään seksiä, seksiä, seksiä, ilman sitä naisen orkkua. Oishan sen kyllä mielihyvin sallinut Saaran ja Jounin saada kokea ihanan oikea naisen orgasmi ja täyttymys, vaan ei niin ei. Paljon Anna-Leenan kirjoja lukeneena tästä kyllä paistoi se angistinen, hienostelematon, osin raakakin tarinan kuvaus.
Huomaa kyllä, kun muistelee Häräntappoase-kirjan lukemista, joka on muistaakseni vuodelta 1988(?), että tässä kirjassa on kyllä menty vielä vähän pintaa syvemmälle ja käytetty ihan suoria sanoja. Tai no Ei Ihan Suoria, vaan Suorempia, kuin Häräntappoaseessa. Ehkä se on sitä kehitystä ja uskallusta kuvata suoraa seksiä.
Nythän on tämäkin opus luettu, kun elokuvan olen nähnyt aikoja sitten. Aika paljon oli kyllä elokuvan tapahtumat mielessä tätä kirjaa lukiessa, mutta huomasi  kyllä, kuinka paljon tapahtumia oli jätetty elokuvasta pois, mitä taas kirjassa oli.
Sain sentään luettua tämän tänä viikonloppuna(tänään 12:53), niinkuin oli tarkoituskin.

4 kommenttia:

  1. No jep. Luin tämän joskus nuorena ja silloin sen seksin vielä kesti, mutta en taitaisi jaksaa enää tähän ikään tällaista. Yleensäkin kirjojen kiintiöseksi ja aktikuvaukset on minusta vastenmielisiä ja turhia. Ei ne ainakaan romaanin tarinaa paranna, päinvastoin.

    VastaaPoista
  2. Sie kirjoitat kirjoista jotenkin kivasti, ei mittää turhaa hienostelua (mistä en tajuais mittää) vaa iha omaa ja suoraa mielipidettäs. Mie haluun ehottomasti lukia esim. tuon Saurulan kirjan, sen ydinvoimalan tuhosta kertovan siun tekstis perusteella. Tästä Härkösen romskusta oon sammaa mieltä kun sie.

    Jokos sie oot syöny jäätelöt loppuun... että pittääpi piakkoin ostaa uusi satsi? Siun täytyypi kehitellä joku keino tarkistaa tuo tilanne sormuksen suhteen. :-D Mie en oo koskaan ostanu autosta jätskiä. Mitäs sie suosittelisit alkajaisiks?


    tiina

    VastaaPoista
  3. Kiitos vaan kehuista :) Yritän parantaa tätä ulosantiani parempaan ja monipuolisempaan suuntaan.

    Kyllähän niitä jäätelöitä on syöty. Parhaimpia on ne keksijäätelöt, mut niitä hulivilipaketissa vain neljä :( Mut saahan niitä ihan omissa paketeissaankin vaan. Jos sulle tulee se esite, ni katopas siitä. Onhan nuo jädet aika tyyriitä, ku ajattelee, että kaupassa litran paketin voi saada alle eurolla, mutta on niissä sitten maku ihan toista luokkaa, kuin jossain halvassa jäätelössä.

    VastaaPoista
  4. Mie oon käyny kyyläämäsä täällä monta kertaa tänäänki. Josko oisit päivitelly jotain. Ilmoittelenpa vaa ettet ihmettele, että kuka ihme tääl hyppää. Mie oon ollu koko päivän jotenki ihan hajalla. Arska paistaa ja linnut laulaa ja mie vaan mökötän. :-(

    tiina

    VastaaPoista

Kiitos, kun kävit blogissani ja jätit kommentin :)