torstai 29. maaliskuuta 2012

Catherine Cookson: Mallenin tyttö

En voinut lisätä kansikuvaa, kun tätä kuvaa ei googlessa ollut: Kannen yläpuolella lukee mustalla tekstillä kirjailijan nimi, alapuolella valkoisella kirjan nimi. Kuvassa on mustahiuksinen(hiukset on solmittu punaisella nauhalla niskaan kiinni), nainen ruskean hevosen selässä, naisella on punainen takki ja valkoinen hörhelökauluksinen pusero takin alla. Naisen molemmat jatal ovat hevosen vasemmalla puolen, eivät näy kuvassa. Naisella on myös valkoiset hanskat kädessä. Vasemmassa kädessään hän pitää hevosen ohjaksia ja oikea käsi lepää hevosen niskalla. Kuvassa näkyy taustalla sinisiä vuoria, vihreää nurmea, ruskeaa peltoa, iso kartanotalo on myös kuvassa taustalla. Naisen takana hevosella ratsastaa mies, jolla on myös punertava takki, musta hattu päässään ja hänen hevosensa on harmaa.

Kirja on bookcrossing-kirja ja kävin elokuun alussa löytämässä tämän meidän matkahuollon veikkauspisteestä.
Englantilainen alkuteos The Mallen Girl ilmestyi 1974, Suomentanut Eva Siikarla, 2.painos, Espoo 1981, Weilin+Göösin kirjapaino, 303 sivua. Sisällys: 1 osa Nuori Barbara, 2 osa Matilda Bensham, 3 osa Daniel.

Barbara on aito Mallen - ylpeä, oikukas ja voimakastahtoinen. Vuosi vuodelta hänen kauneutensa muuttuu yhä häikäisevämmäksi - mutta samalla syvenee hänen onnettomuutensa: hänen kuulonsa heikkenee, kunnes hän elää lähes täydellisen hiljaisessa maailmassa. Kuurous on kuitenkin varjellut Barbaraa hänen syntyperäänsä liittyvältä salaisuudelta ja lannistamaton Anna Brigmore, joka on kasvattanut tyttöä kuin omaa lastaan, on puolestaan tehnyt kaikkensa, ettei tyttö saisi tätä tietoonsa.
Barbaran kohtalokkaan tarinan taustalla on lämminsävyinen kuvaus Benshamien perheen, Mallenien entisen sukukartanon nykyisten omistajien vaiheista. Annan harras toive on nähdä rakas Barbaransa High Banks Hallin kartanon valtiattarena, John Benshamin vaimona.

Sain siis eilen illalla 18:35 luettua tän kirjan, johan tätä kahlasin reilun viikon!
Tarina, josta keskikohta jäi hämärän peittoon - en sisäistänyt lukemaani; olin sivulla 163 ja sit olinkin hups vaan sivulla 268 tai jotain. Lukihan tämänkin Cooksonin. Seuraavaksi saatan valita kyllä jotain jännäriä, kun olen nyt lukenut tällaista lällyn lällyä pari opusta. Jeps! 16 kirjaa luettu tänä vuonna ja eletään vasta viikkoa 13, eli olen hyvässä vauhdissa :)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Pikkulauantai

M:lle:
Oli ihanaa kuulla sun ääntäsi taas, kun soitit mulle.
Aurinko alkoi paistaan puhelusi jälkeen, pari tuntia myöhemmin, kun söin appelsiineja, aurinko killotti suoraan mun kasvoihini ikkunasta ja ajattelin sinua! En olisi halunnut menettää sitä tunnetta, mikä mulla silloin oli. Ihanaa, että muistit minut, työreissulla ollessasi :)

Tänään on lääkäriaika ja mua jänskättää, mitä lääkäri sanoo siellä. Toivon, että saan jo uuden lääkkeen reseptin.
Hiukan viime kerralla omahoitajalla käydessäni juttelin lääkkeettömästä elämästä, niin hoitaja sanoi, että ei tässä vaiheessa. Jonkin verran tieto latisti mun intoani, mutta kuitenkin mulla jaksaa palaa pieni toivon liekki siitä, että jonain päivänä mun ei tartteis syödä lääkkeitä ollenkaan. Nyt kun on päällä kolme eri lääkettä.

Mä olin unessani taas koulussa, taas kerran!
Oli koulun päättäjäiset ja vielä päättäjäispäivänä matikan kokeet. Ekalla tunnilla sain ekalta sivulta muutamat laskut laskettua ja toisella tunnilla saatiin ihan eri monisteet ja taas piti laskee.
Sit oli ruokatunti ja monet läks jo koulusta pois, myös mun ihastukseni ja pystyin taas vapaasti hengittämään :)
Sen jälkeen rämmittiin lumihangessa, kohti järven rantaa.
Hangessa rämpimisen jälkeen näin taas ihastukseni, hän oli tullut takas kouluun, todistusten jakoon.
Uni loppui siihen, ku keittiön hyllystä sai opettajan luvan myötä käydä valitsemassa suklaata kotimatkalle ja samalla piti kirjoittaa opettajan osoite ylös, että voi lähettää ne matikan kotitehtävät opelle.

Mitä ihmettä tuossa kasiluokassa on oikein ollut, ku niin monesti näen siitä unta??? Ihmetellä täytyy moista!
Pitäs vissiin käydä sen vuoden päiväkirjat läpi lukien.

Oispa jo ilta! Lämmäytän saunan tänään ja juu, otan myös yhden keimon, ihan varpisti!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Pörölörölöö

Ei mulla mittään asiaa ole, kuhan huvikseni tulin kirjoittaan, ku tuntuu, etten mä kirjoita tänne blogiin mittään ajatuksiani. No, eipä niitä ajatuksia ees olekaan. Mistä hitosta niitä ois voinu tulla, ku mittään ei tapahu mun elämässäni. Kaikki seisoo vaan paikallaan.

Oli joo ihmeellistä, että olin ees perjantaina serkulle kuskina, ku halus mennä baareihin. No joo, sit siinä kävi niin, että serkku katos, lähtikin omille reiteilleen ja mä kun odotin häntä autossa puolisen tuntia, ku olin lähtiessä sanonut, että tulis pian autolle ja sanoi, että tulee. No joo, olihan hässyä vähä mullakin, ku kuuntelin radioo autossa, laukku oli takapenkillä ja laukussa kännykkä. Oli sitten tullut neljään mennessä kaksi puhelua serkulta. Soitin hälle ja sanoin, että tulis jo autolle,ni hän sanoi, että hän opn autossa. Mulla meni hetkinen tajuta, että mun enne kävi toteen, että hän oli lähtenyt taksiin baarista. Vähä mä aloin kiehumaan ja lähin kotiin. Kotoo sit soitin serkulle, että perillä ollaan. Hän tuli hakeen kamojaan ja läks jatkoille. Mulla oli ihan sellainen olotila, että oisin laittanut oman lapseni liikenteeseen. Tuli vain sellainen tunne. Mielessä oli vahvasti kuudentoista vuoden takaiset muistot, ku ite 21 vuotiaana menin baarista baariin ja miehet vaihtui mennen tullen. Silloin vain piti saada mennä, eikä silloin pidätellyt mitkään sanomiset.
Piti sit ottaa unilääke, ku menin nukkumaan, etten koko yötä ajattelis, että missähän serkku-pikkuinen oikein menee.
Taispa olla vimppa kerta kuskina. Ei oikein huvita moiset reissut.

Kello on jo yli kolmen ja mä olen syönyt vain kaksi leipää kahvin kera aamulla. Ois ihan nälkäkin, mutta ei yhtään huvita alkaa laittaan mitään ruokaa. Paska sentään!

Huomenna on mulla lääkäriaika. Toivottavasti huomenna saan jo uuden masislääkkeen reseptin.

Tänään en saanut postia. Itte kyllä huomenna laitan ainakin neljä kirjaa postiin, matkalle kohti uutta kotia, ellei sitten yksi bc-immeinen vielä ehdi illan mittaan laittaan osoitettaan mulle viestinä, hän ei ollut rabck.comissa, joten en tiiä osoitetta. Sitäpä sitten odotellessa.




maanantai 26. maaliskuuta 2012

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Danielle Steel: Katkeransuloista

Kirjaston kirjana poistomyynnistä ostettu kirja, muistaakseni kesällä 2011, ostin tän yhdellä eurolla. Nykyään tämä on jo bookcrossing-kirja, sillä olen rekannut tämän.
Englanninkielinen alkuteos Bittersweet. WS Bookwell Oy, Juva 2001, 442 sivua.

India Taylor on omistautunut perheelleen. Hän on joutunut uhraamaan uransa palkittuna valokuvajournalistina. Miehelleen Dougille hän on 17 yhteisen vuoden jälkeen lähinnä lasten huoltaja - ei juuri enempää. Eräänä päivänä India kohtaa Paul Wardin, Wall Streetin suurliikemiehen, joka elää omilla ehdoillaan ja kiertelee maapalloa jahdillaan.
Ystävyys syntyy huomaamatta heidän välilleen. Sitä ei suunniteltu. Ei myöskään suurta sydänsurua Paulin elämässä. India on ainoa, joka pystyy lohduttamaan miestä. Samalla Paul rohkaisee Indiaa tarttumaan jälleen uraansa.
Tilaisuus tulee yllättävässä muodossa. Mutta vaatii rohkeutta tarttua siihen. Paul on silti ollut Indialle kuin tiedostamaton tienviitta, osoitus uusista mahdollisuuksista. Paulin ja Indian intiimit keskustelut eivät kysy aikaa eivätkä paikkaa.
Lopulta on ratkaisun hetki. India astuu kohti uutta ja löytää sisältään voimakkaan ja herkän, itselleen uskollisen naisen.

Sain luettua kirjan eilen 20:46, muutoinkin itkuisen päivän iltana tämän kirjan loppu itketti vielä entisestään. Monesti halusin jättää lukemisen kesken, raivostutti suorastaan tällainen hempeänlempeä lätinä ja ennalta arvattavuus. Jokin sai minut ottamaan päivä päivän perään tämän kirjan käteen ja lukemaan, vaikka potuttikin.
Tästä kirjasta  jäi mieleen oikea kirjan tarinan elinkaari, eli että on alku, keskikohta ja loppu, kaiken huipentava finaali.
Viimeiset 40 sivua luin yhdessä hujauksessa ja lopussa tuli itku silmään! Oli niin ihana loppu. Jotenkin lopussa samaistuin tarinaan ja ajattelin erästä miestä elämässäni, kirjan viimeisiä sivuja lukiessani.
Jos et ole vielä tarttunut tähän kirjaan, niin nyt on se hetki, ota ja lue tämä kirja, se kannattaa!!!!!

Eikös ollutkin hyvä myyntipuhe loppuun???? Hihhihhihhih :)

Eilen sain postin tuomana kolme kirjaa ja tänään tuli neljä kirjaa :)
Että tällaista täällä.


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Linkki kirjoihini

Tässä kaikki kirjani:
Etsi tästä listasta ne kolme kiehtovinta ja laita kommenttia minulle.
Laita osoitteesi minulle: sinna1975@suomi24.fi

BC-arvonta

Mulla on bookcrossing-sivustolla arvonta. Tässä on linkki sinne:
bc-arvonta
Kun klikkaat viestiketjusta minun nimmaria, pääset mun bc-sivustolle ja siellä oikealla on laatikko, josta löytyy kirjalistat. "Jäsenen Anuliini1975 kirjat". Sitä klikkaamalla aukeaa lista, josta löytyy kirjat. Sivun alemmassa osassa on, että "Lähetä yksityisviesti..." Klikkaa sitä ja kirjoittaa luukkuun viestin ja lähettää sen. Ilmoita viestiin siis 3 kiinnostavinta kirjaa ja osoitteesi.
Että näin. Ja arvonta on lähipäivinä.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Milan Kundera: Kiireettömyys

Bc-kirja, syyskuulla 2011 saanut tämän vaihtarina.
WSOY, Juva 1995, 132 sivua.

Tsekkiläissyntyinen, vuodesta 1968 Pariisissa asunut Milan Kundera on julkaissut ensimmäisen ranskaksi kirjoitetun romaaninsa, joka on saanut kriitikoilta ihastuneen vastaanoton.
Romaani on samalla filosofinen tutkielma, jossa tekijä yhdistelee tuttuun tapaansa mitä erilaisimpia aiheita: politiikkaan, historiaa, keskieurooppalaisen kirjallisuuden perinnettä ja oman aikamme ilmiöitä. Syvällisyys ja kepeys vaihtelevat, historian tapahtumista siirrytään arkipäivän sattumuksiin.
Teos on saanut nimensä teemasta, jossa Kundera pohtii, mihin kiireettömyys on hävinnyt elämästä. hän kaipaa entisaikoja, jolloin hitaus oli hyve: ihmisillä oli aikaa olla joutilaina, mietiskellä asioita, kuljeskella kaduilla ja pitkittää nautinnon hetkiä. Kirjallisuudenhistoriassa tämänhetkinen kausi on Ranskan 1700-luku, Laclosin ja markiisi de Saden aika.
Lukija saa monitasoisesta teoksesta paljon ajattelemisen aihetta.

Joopatijoo. Odotin vähän toisenlaisempaa lukuelämystä, kuin mitä sitten sainkaan tästä kirjasta. Tämä odotti puolivälisenä lukuvuoroaan edellisen lukemani, Kätilö-kirjan takia.
Ajattelin, että tässä on monipuolisia neuvoja elämän kiireettömyyttä varten, vaan tämähän oli melkoinen siksakki kahtakin eri tarinaa. Ensin kerrottiin jostain tsekkiläisestä joissakin juhlissa ja sitten juttu hyppäsikin johonkin ritariin.
No, hetkittääin tarina oli ihan hauskaakin ja sai hiukan naurahtelemaan. Tosin en ihan joka hetki ollut ajatuksin kiinni tässä kirjassa.
Kepeä, hiukan mitäänsanomaton opus. Onhan tämäkin nyt sitten luettu.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

Katja Kettu: Kätilö

Taaskin bc-kirja, tällä kertaa rinkikirjana kiertävä opus.
WSOY, Helsinki, 2011, 348 sivua.

Suuri romaani Lapin sodasta.
KÄTILÖ on tosipohjainen kertomus Suomalaisnaisen ja SS-upseerin yhteentörmäyksestä Lapin sodan kynnyksellä. Se on väkevä todistus siitä, mihin ihminen on valmis rakkauden tähden.

KATJA KETUN  vahvaääninen romaani taikoo esiin vaietun historian, vankileirien jasaksalaissotilaiden sotamorsianten Suomen.

KATJA KETUN kieli on omaa luokkaansa, kokonaisuuden loistokas osa.

Sain kirjan tiistaina 6.3. ja eilen illalla 21:56 sain luettua tämän opuksen. Luin kirjan siis kolmessa päivässä, sillä torstaina en ehtinyt lukea lainkaan. Eilen illalla en voinut jättää kirjaa käsistäni, ennenkuin olin lukenut kaiken. Tässä kirjassa on taas niitä minun inhoamiani aikahyppyjä, hypellään kuukaudesta edestakaisin toiseen. Kirjassa on rankan karskia tekstiä, tämä on sellaista rajua rätkytystä koko opus. Tapahtumat on kuvattu paikoin jopa raaoillakin tavoilla. Onneksi eilen lukemani tapahtumat eivät tulleet uneeni viime yönä.
Mikä veikeä yllätys oli, kun otin kansipaperit kirjasta pois, nimittäin sisäpuolella oli lyhennelmä Lapin sodan tapahtumista! Mukava kertaus, kun ei mitään muistoja koulun hissan tunneilta tästä sodasta, paitsi sen muistin, että saksalaiset polttivat Lapissa taloja.
Suosittelen kyllä tätä kirjaa ihan kaikille luettavaksi.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Perjantaita

Vai on se Tiina käynyt kattelemassa ja ihmettelemässä, jotta miksen mie kirjoita tänne mittään. No, eipä ole pahemmin ollut mitään, mitä kirjoittaa. Eilen oli todellakin menorikas päivä. Lähdin kahdeltatoista kotoa, tulin puoli kolmelta kotiin, lähdin puoli neljän jälkeen ja kotiuduin seiskalta illalla. Että huh huh huijaa sentään!

Mulla oli eilen päivällä aika omahoitajalle, taas sellainen tunnin mittainen juttelutuokio. Onneksi tällä kertaa en itkenyt. Ei se kyllä kaukana ollut, mutta hyvä kun kyyneleet pysyi poissa.
No, sitten kävin hakeen Lähivakuutuksesta tän vuoden kalenterin, kun ei sitä postitse lähetetty. Nyt on tässä koneen takana seinällä kalenteri, josta näkee viikotkin. Mulla oli alkuun netistä tulostettu kalenteri, mutta siitä ei nähnyt viikkoja, aina pit laskee, että monesko viikko ol, se mua ärsytti kympillä!
Sit kävin kaupassa ja rahaa paloi yli 60 euroa!!!! Kamalaa sentään, mutta kun pit ostaa pesuaineita ja kaikkee tarvittavaa, ni äkkiähän sitä rahaa men.
Kun olin puoli kolmen jälkeen päässyt kotiin, makasin sängyssä puolikuolleena, olin todella poikki, ku kannoin kassit parkkikselta kotiin. Puoli tuntia makoiltuani soitti äitiliini, että lähetäänkin tänään keskikaupalle. Ei siinä muukaan auttanut, kuin laittaa itsensä taas lähtökuntoon. Kerkesin kävellä äitiliiniä vastaan, joten sain pienen happihyppelyn siinä samalla.
Keskikaupalla, eli Keskisellä oli luvassa yllätyslahjat kaikille naisille.
Heti alussa oli kaksi komeaa miestä kassien kanssa jakamassa ruusuja ja halauksia naisille. Ruususta tulee kassi, että aika kätevä keksintö! Tajusin sen kassijutun vasta, kun odotin äitiä kahvilassa ja ohitse käveli kaksi tyttöä, joilla oli punaiset kassit ja niissä oli se ruusu.
Paloi taas rahaa keskikaupallakin, kun ostin uusia vaatteita, ihan vain itteäni piristääkseni.
Löysin uuden yöpaitulin mikki-kuviolla, sellainen pinkki, jossa on mustia pallukoita, kassakuitissa luki kuitenkin, että minni-kuviolla. Sit silmiini osui sellainen oranssinkeltainen tunikamekko, jossa on taskut, oli ihanan näköinen, joten ostettava se ol. Sit ostin vielä housut. Naisten Päivän kunniaksi vaatepuolen ostoksista sai 30 prossaa alennusta. Mun kuitissa on summana 18,09e! Aika hyvin :)
Isukille löysin veikeän puseron, jossa on Harald Hirmunen ja tekstinä: Järjen ääni kuuluu jostain muualta. En voinut olla ostamatta, ku tuli vastaan yhdellä tangolla. En nähnyt muita puseroita ja tämä oli onneksi kokoa M, mutta vaikuttaa vähä siltä, että tämäkin koko on iso. Isäpuoli kun on niin hoikka mies. Hällä ol eilen synttärit. Lisäksi ostin sellaisen traktorilehden ja lakupussin. Siinä on minun lahjani hänelle.
Minusta on kamalan vaikea ostaa lahjaa immeiselle, joka ei lue, kun niin mieluusti ostaisin vain kirjoja lahjaksi. No, ehkä tuosta lehdestä on edes hetkeksi hänelle iloa, isäpuoli kun on ollut viikon päivät jo kuumeessa, reppana :(
Löysin mä itselleni pari kirjaakin eilen, yhden pokkarin ja yhden kovakantisen kirjan. Siellä ois ollut montakin kirjaa, joita oisin halunnut, mutta otin niiden kansista kuvat, että voin laittaa kirjat toivelistalleni. Kerkesin jo rekisteröidä kirjat bc-sivustolle. Nyt mulla on 420 rekattua kirjaa! Joista on matkalla 82.

Tänään olen ihan vain kotona, vaikka tuli postilappu, että mua odottaa paketti, mutta en jaksa tänään lähteä minnekään, riitti, kun eilen oli menossa monta tuntia. Jos huomenna lähtis sitten käymään porukoilla ja kävis hakeen sen paketin samalla.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Anna-Leena Härkönen:Akvaariorakkautta

Nidotun laitoksen ensimmäinen painos.
Teos ilmestyi ensimmäisen kerran Otavan julkaisemana 1990.
Otava, Keuruu, 2000, 190 sivua. Bookcrossing-kirja, Lauseen mitalla-jutusta.

"Mä en koskaan unohda itseäni, en hetkeksikään. Mä tarkkailen itseäni koko ajan, kuuntelen äännähtelyäni, katselen reittäni jota pitkin alushame liukuu, vatsaani joka poimuttuu niinkuin paksu viltti kun mä istun miehen päällä. Vaikka mä kuinka yritän keskittyä siihen toiseen ja tilanteeseen niin aina mä näen vaan itseni ulkopuolelta heilumassa erilaisissa asennoissa. Itseni. En mitään muuta."
Miksi? Vaikka on nuori nainen, nuori mies ja rakkaus. Missä viipyy se kristallinkirkas ekstaasi?

Anna-Leena  Härkösen Akvaariorakkautta ilmestyi alun perin vuonna 1990. Käsikirjoittaja Tove Idström ja ohjaaja Claes Olsson ovat tehneet teoksen pohjalta kiitetyn kokoillan elokuvan.

Jos edellisessä lukemassani kirjassa nainen kaipasi raskautta, niin tässä kaivattiin sitten koko kirjan verran naisen orgasmia. Aika raisua tekstiä, osin huvittavaakin, osin aika öklöä, siis inhottavaa.
Koko kirja täynnä sekstailukohtauksia.
Nuorena likkana olisin lukenut tätä hihitellen, vaan nyt tämä ei tuntunut oikein miltään, tai tuntui: aika uuvuttavalta lukea sivu sivun perään seksiä, seksiä, seksiä, ilman sitä naisen orkkua. Oishan sen kyllä mielihyvin sallinut Saaran ja Jounin saada kokea ihanan oikea naisen orgasmi ja täyttymys, vaan ei niin ei. Paljon Anna-Leenan kirjoja lukeneena tästä kyllä paistoi se angistinen, hienostelematon, osin raakakin tarinan kuvaus.
Huomaa kyllä, kun muistelee Häräntappoase-kirjan lukemista, joka on muistaakseni vuodelta 1988(?), että tässä kirjassa on kyllä menty vielä vähän pintaa syvemmälle ja käytetty ihan suoria sanoja. Tai no Ei Ihan Suoria, vaan Suorempia, kuin Häräntappoaseessa. Ehkä se on sitä kehitystä ja uskallusta kuvata suoraa seksiä.
Nythän on tämäkin opus luettu, kun elokuvan olen nähnyt aikoja sitten. Aika paljon oli kyllä elokuvan tapahtumat mielessä tätä kirjaa lukiessa, mutta huomasi  kyllä, kuinka paljon tapahtumia oli jätetty elokuvasta pois, mitä taas kirjassa oli.
Sain sentään luettua tämän tänä viikonloppuna(tänään 12:53), niinkuin oli tarkoituskin.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Jäätelöautolla

Odotin meidän postilaatikoiden luona jädeautoa melkein 10 minsaa ja sormet oli valmiiksi jo ihan jäässä. Odotus kannatti tässä tapauksessa.
Muutama yö sitten näkemäni uni ei toteutunut. Autoa ei ajanut nainen, vaan mies! Ja mikä mies, nallekarhumainen tumma, bauttiarallaa miun ikäseni ja minun makuuni oleva mies! Olin yksin ostajana, onneksi :) Mies nauroi alkuun, että auton käsijarru ei oikein toimi, että auto pitää olla tasasella. No, sit annoin lippuset ja kerroin, mitä ostan. Mies keräsi ne minulle. Mulla oli K-kaupan pussi valmiina. Mies tuli ihan mun eteeni ja pudotti laatikon ja dumlerasian pussiin.Voi kun se hetki ois kestänyt ikuisuuden, kun oli mun edessäni. Oih!
Sit mies otti auton perästä vielä sen coctailpiirakkapussin. Meinas jo pudottaa senkin mun muovipussiini ja kysyin, että onko ne raakapakasteita ja näytti, että on. Siinäkin mies oli ihan mun edessäni. Huh huh huijaa, mitä herkkua sinkkunaiselle!!!!! :)
Sit käännyin lähteäkseni, mies sulki jädeauton luukun. Huikkasi vielä mun perääni, että mukavaa viikonloppua! Miekin huikkasin, että samoin.
Voi, minust taitaa tulla kerran kuukaudessa jädeautolla kävijä, ku sitä ajaa noin mielenkiintoinen mies :)
Harmi vaan, en nähnyt, että oliko hänellä sormusta, näin vain oikean käden.
No, aion kyllä nyt talven aikana mennä toistamiseenkin jädeautolle, se on varma :)
Mutta kivaa, että sain silmänruokaa ja vähän jotain kivaa päivääni :)

Lauantaiaamun ajatuksia

Heräsin seiskan aikoihin.

Mitään viestiä ei ole luuriini tullut. Laitoin siis eilen koneelta miehelle viestin, johon laitoin nimeni ja numeroni, sillä Saunalahden sivustolta kun laittaa viestin, ni siinä ei näy valmiina lähettäjän omaa numeroa, kuten ennen näkyi.
Odotin jonkin näköistä viestiä. Ei mitään.
Illalla laitoin omasta luuristani viestin miehen luuriin. Teki kyllä mieli soittaa, mutten uskaltanut.
Ei mitään vastausta viestiini.
Annan asian olla. En hättyyttele immeistä.
Jos vielä kohtaamme sättimaailmassa, saatan kysyä, että onko saanut numerostani viestiä.
Unhoitan nyt koko miehen mielestäni. En aio ihastua häneen.

Odotan kovasti, että kello lähenis yhtätoista, vielä on puolitoista tuntia aikaa. Yhdeltätoista tulee jädeauto ja aion käydä ostamassa yhden paketin jäätelöä, pitkästä aikaa. Kesällä käynyt viimeksi jäätelöautolla. Näin jo unta, että kävin jädeautolla jonkun miehen kanssa. Unessa palasin sitten takas, ostosten teon jälkeen jädeautolle ja kysyin naismyyjältä, että muistinhan mä näyttää etukorttia? Ja myyjä sanoi, että juu. Saas nähä, onko naismyyjä tällä kertaa. Kesällä ainakin oli. Hulivilipaketin kun ostaa, saapi yhdellä lipukkeella dumlejäätelörasian kaupan päälle. Sit yhdellä lipukkeella saapi coctail-piirakoita ja sit on vielä yks lipuke arvontaan osallistuminen. On paprupaloja, mitä viedä jädeautolle :)

Aurinko paistaa tuosta ikkunasta tähän koneelle. Olen juonut jo kolme mukillista suhveeta, että huh huh!
Mukavaa lauantaita niin sinulle, kuin minullekin :)

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Puhelinnumero

Olin hetki sitten sätissä, kuinka yllättävää. Sinne tuli se mun nuoruudenihastus ja sättäiltiin jonkin aikaa. Nyt hän on kuulemma eronnut. Oli jutellut eukon kanssa, niinkuin olin neuvonut, että ikävät asiat pitää puhua, eikä niitä pidä paeta. Kysyin mieheltä, että millaisen naisen kanssa oisit onnellinen, ni sanoi: "sun". Että johan pomppas! Kymmenen vuotta sitten juttu lopahti, ku mies vaan katos. Sanoinkin hälle, että yrittää saada mut ihastuun itteensä ja sit taas katoo. Oli viis minsaa hiljaa ja sit sanoi, että lähtee kauppaan ostaan ruokaa(kaljaa), antoi mulle numeronsa ja pyyti soittaan myöhemmin.
Otin numeron muistiin ja nyt se on mulla luurissa. Mua HIUKKA PIKKASEN pelottaa ottaa yhteyttä häneen! Toisaalta taas haluisin jutella hänen kanssaan ja olla vaan kaveri. Niinkuin sanoin, etten harrasta panosuhteita ja se päätös myös pitää. Kuitenkaan en mene takuuseen, että mun tunteeni häntä kohtaan pysyy aisoissa.
Mitä mä teen??????????????????

torstai 1. maaliskuuta 2012

Nancy Thayer: Odotus

Ei löytynyt kuvaa netistä kirjalle, enkä jaksa ottaa, joten tässä tulee selostus:
Kirja on pääväriltään vihreä. Etukannessa kirjailijan nimi on punaisilla ja kirjan nimi on sinisillä kirjaimilla. Kuvassa on joku vihreänä rehottava pelto, pellon takana on punakattoinen harmahtava vanha rakennus,kenties asuinrakennus, sillä katolla on piippu.
Kuvan etualalla vasemmalla on valkoisin kirjaimin KARISTO ja sen vieressä oikealla on valkopuseroinen, vaalea, lyhythiuksinen, hoikka nainen. Hän katsoo alaviistoon oikealle. Naisella on punaista huulipunaa ja lilaa silmäluomissaan. Hiustyyli on vähän samaa, kuin joskus aikoinaan edesmenneellä Dianalla.
Kirja on painettu Karisto oy:ssä Hämeenlinnassa 1988. Amerikkalainen alkuteos on nimeltään Morning, 1987. Kirjan on suomentanut Auli Hurme-Keränen.( suomentajan nimestä Hurme, tuli mieleen Häräntappoaseen Anni Hurme, sen Kertun äiti hih hih).

Hellän oivaltava kuvaus naisesta, joka halusi elämältä kaiken: mielenkiintoisen työn, rakastavan aviomiehen - ja oman lapsen.
Sara oli 34-vuotias muuttaessaan uuden aviomiehensä kotisaarelle Nantucketin edustalle. Hän uskoi kotiutuvansa hyvin, kunhan perhe alkaisi karttua. Raskaaksi tuleminen ei kuitenkaan ollut niin itsestäänselvää, kuin hän oli kuvitellut. Pelko hedelmättömyydestä alkoi piinata Saraa, eikä hän pystynyt ajattelemaan mitään muuta. Sitten hän tutustui paljon elämää kokeneeseen naiskirjailijaan, joka opetti hänelle, että kohtalolla on aina hintansa.

Kirjassa ol 312 sivua ja toivoin, että sivut ois loppuneet jo ensimmäisten 100 sivun jälkeen. Siis ihme tuubaa koko kirja täynnä! Miljoonia menkkoja ja pettymyksiä ja hups! viimeisellä sivulla päähenkilö tekee positiivisen raskaustestin. Kirja sai oikeasti mut vihaiseksi! Takakansitekstin luettuani tämän ostin kirjaston poistomyynnistä kesällä 2011, yhdellä eurolla.

Kirjan päähenkilö Sara on toimittaja Heartways House-nimisessä puljussa, joka tuottaa tietyn kaavan mukaisia rakkausromaaneja. Sara saa luettavakseen erään romaanin, jonka keskelle onkin eksynyt toisen romaanin alun tekstejä reilut 10 sivua. Saraa alkaa kiinnostaa tämä yllätyskirjoitelma. Hän onkii kirjailijan tiedot ylös ja yrittää parhaansa mukaan päästä tapaamaan naista. Naista, joka ei ole neljään vuoteen lähtenyt talostaan mihinkään! Naisella on tiukkapipoinen taloudenhoitaja, oikea haukka luonteeltaan, peloittava ja luotaantyöntävä.
Lopulta Sara pääsee tapaamaan Fannya, tuota salamyhkäistä kirjailijaa, joka elää pimeissä huoneissa, poissa päivän valosta. Pitkän suostuttelun jälkeen Sara saa toimittaakseen Jenny-kirjan ja siitä tulee menestys.
Kirjan toimittamisen ja Fannyn luona ravaamisen ohella Sara yrittää epäitoivoisesti tulla raskaaksi. Hänen ympärillään kaikki sikiävät kuin huomaamatta.
Saralla on ystävä Julia, joka lähettelee postituksia Saralle. Julia etsii kaikenmaailman taikoja Saralle, joita Sara voisi kokeilla tullakseen raskaaksi. Huvittavaa on lukea nuista kaikista hauskoista ja vähän oudoista riiteistä ja perinteistä, joita Julia kertoilee kirjeissään Saralle.
Kerran kuukaudessa, kerta toisensa perään Sara kertoo Stevelle, miehelleen, että mensut taas alkoi. Steve yrittää mahdollisuuksiensa mukaan lohduttaa Saraa, mutta ennenpitkää Stevelläkin pinna loppuu. Saralla ja Stevellä on muutamia riitoja tarinan aikana. Sara on jonkin verran mustis Steven entiselle likkakaverille Marylle, jonka haukkumanimi on Neitsyt. Mary sikiää tuon tuosta ja lirkuttelee "ystäviensä" miehien päitä sekaisiksi.
Monen monta mutkaa on matkassa, ennen viimeistä sivua. Jotenkin puuduttavaa tekstiä, mutta PAKKO oli lukea loppuun!
Muistaakseni tämä on eka opus kyseiseltä kirjailijalta, jonka olen lukenut. Hänhän on kirjoittanut sen Kuumien aaltojen-kirjaryppään, jota olen ihaillut monet kerrat kaupoissa, vaan en ole hankkinut, tai edes kirjastosta lainannut kyseisiä opuksia. Tämän kirjan luettuani, en ehkä lainaakaan.
Ei ehkä kaikkein parhainta tekstiä vauvakuumeiselle, mutta aikastavalla opettavaista tekstiä siitä, mitä lapsen hankinta voi pahimmillaan(tai no ei vielä IHAN pahimmillaan) olla. Tai oli siis vuonna 1987.
Tämä kirja vain piti saada pois kirjahyllystä, tuonne bc-kirjalootaan.

Tänään sain viestin, jossa pyydettiin osoitettani Kätilö-kirjaa varten. On rinkikirjana liikkeellä ja kaksi minua ennen ollutta oli perunut tässä vaiheessa lukemisen. Saan sitten vissiin alkuviikoksi odotella Kätilö-kirjan saapumista. Kenties jaksan olla siihen saakka ilman luettavaa, niin ois vähä niinkuin samaa satsia tämän Odotus-kirjan kanssa.
Että näin tällä kertaa :)