maanantai 31. joulukuuta 2012

Minä vain mietin

Tänään olen ajatellut harvinaisen paljon menneitä miehiä, jostain kumman syystä. Se alkoi katsottuani kauniit ja rohkeat, tän päiväiset jaksot. Siinä Owen palasi Jackien luokse takaisin. Aloin vain miettimään, että onko tämä Mies, joka on palannut takaisin kuvioihini pieniin, niin just Se Mies, jonka kanssa haluan jotain enemmänkin. Harmittaa kamalan pitkä välimatka, ei hän toki ulkomailla saakka asusta, mutta kaukana kuitenkin. Itse hän on sanonut välimatkaa vain hidasteeksi. En ole kertonut tän päivän pohdinnoistani Miehelle mitään, pidän ne omana ja tän blogin tiedossa.
Välillä minusta tuntuu siltä, että kaipaan sitä ja sitä miestä mesestä. Kimmo, Antti, Make, Niklas, Mika. Johan siinä on kaipailtavia ihmisiä. En tiedä, mä en ole enää varma yhtään mistään, olenko mä ihastunut tai tykästynyt, taidan olla tympiintynyt lähinnä tällä hetkin. Pitäs vissiin avata viinipullo, ni elämäkin näyttäis hiukan paremmalta. Toisaalta haluisin säästää viiniä, mutta hitto ketä varten???
Sain porukoilta Tallinnan tuliaisina tänään tällaisen päälläni just olevan fleecevillaisen hartiaviitan, jossa on ihana huppu ja hakaneulakiinnitys, sit sain valkoisen kaulahuivituubin, tummaa 70%kaakaosta suklaalevyn, omenalikööripullon ja pienen valkoisen joulutähden, jonka mun piti tuoda jo joulun jälkeen, mutta unehtui.

Mulla on vieläkin flunssa aika kovana, kamala yskä ja vähän väliä saapi niistää. Onneksi kuumetta ei ole ollut enää, tää taitaa olla jo kolmas kuumeeton päivä. Saa nähä, mitä tuo saunassa käynti sit tek, tulleeko uudelleen kuume, toivottavasti ei. En ainakaan ulos enää tänään aio mennä. Mä vaan sujuvasti kuuntelen täällä sisällä nuita raketteja.

HYVÄÄ ALKAVAA UUTTA VUOTTA 2013 IHAN JOKKAISELLE BLOGINI LUKIJALLE JA BLOGISSA VIERAILEVALLE :)

lauantai 29. joulukuuta 2012

Laila Hietamies& Anni Polva& Kalle Päätalo: Joulumuisto

Sain tämän bc-kirjan joulukalenteriluukusta numero 6.12.2012 ja kirja tuli minulle tiistaina 11.12.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1992, 152 sivua.

Vanhanajan tunnelmiin johdattava muistojen kirja, jossa on kolme erilaista muistelusta joulusta, kertojina Suomen kolme suosituinta kirjailijaa: Laila Hietamies, Anni Polva ja Kalle Päätalo.
Laila Hietamiehen joulumuistoa(Koivut) sävyttää sota: yksinäinen pikkutyttö on maalla isovanhempiensa luona äidin kanssa ja kaipaa kaatunutta isäänsä. Myös Anni Polvan joulumuisto(Lauteet hajosivat ja porsas karkasi) on pikkutyttöajoilta, mutta aineksiltaan hilpeämpi. Kalle Päätalo taas kertoo nuorukaisaikaisen joulumuistonsa(Pohjoisensavotasta kotisaunaan):millaista oli palata ankaran työsyksyn jälkeen savotasta jouluksi kotiin. Nykyaikainen tavarajoulu on näistä muistojen jouluista kaukana.

Kirja oli hyvin mukaansatempaava. Aloin lukea eilen ja tänään sain loputkin luettua. Vieläkin tuli ihan jouluinen tunnelma, vaikka joulu onkin ohitse tältä vuodelta.
Laila Hietamiehen pikkutyttöajan yksinäisyyteen osasin kyllä samaistua, sillä olen itsekin ollut reilut 10 vuotta äidin ainukainen, kunnes sitten sain pikkuveikan, jota pääsin hoitelemaan.
Anni Polvan tarina oli ihan hauska, paitsi että sen nimi ois pitänyt olla, että possu karkasi ja lauteet hajosivat, sillä niinpäin asiat tapahtuivat.
Kalle Päätalon tarina oli sitten ihan ihteään ja minun mieleistä tarinaa. Tykkäsin tästä "paketista" :) Suosittelen.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Kuumettakin on

Eilen uskaltauduin laittamaan kuumemittarin kainalooni ja tuloksena oli 38,3. No, pari tuntia myöhemmin mittari näytti jo 38,9 ja paleli ihan kamalasti, että piti laittaa vaatetta päälle ja lähteä jo puoli seiskalta sänkyyn roppien kera. Mulla oli ihan lettulääpäs-lapaset kädessä, kun lähdin unille, niin mua paleli.
Heräsin sitten ysin jälkeen, kävin hakeen postin ja kiehautin teetä, nyt olen jo juonut kaksi mukillista ja kuumetta on näin päivälläkin 38,1, eli on se hiukan laskenut eilisillasta, mutta ei kehuttavasti. On sellainen kuumanvilpoinen olotila. Pitäskin kokeilla vaihtaa villapusero t-paitaan :)

Tällaisissa merkeissä täällä mennään.

torstai 27. joulukuuta 2012

Köhi köhi köhi vaan

Tulinpa sitten kipeeksi joulureissun jälkeen. Aattona lähdin aamusta liikenteeseen, kävin täällä kylällä haudoilla ja sit suuntasin porukoiden luokse. Siellä pääsin koristeleen kuusta. Puolilta päivin lähdimme porukoiden kanssa Multian haudoille viemään kynttilöitä. Siellä näin serkkulikan, hänen miehensä ja kummitätini. Sain serkkulikalta ihanan jouluhalin<3
Olin hetken aikaa kummitätini tykönä, kun porukat kävivät toisella hautuumaalla. Sain silittää ihanaa Allu-kisulia <3
Sit takas porukoille valmistaan aattopäivän ruokaa, pikkuveljeni tuli morsmaikkunsa kanssa syömään ja söimme kaikki viisi saman pöydän ympärillä, isäntä pöydän päässä :) Pikkuveljeni oli kovassa flunssassa ja kuumeessa, joten lähtivät kahvit juotuaan ja me porukoiden kanssa alettiin valmistautua toisen veljen perheen luokse lähtöön, sillä toinenkin veljeni oli kipeenä, kuten hänen pikkupoikansakin.
Joulupukki kävi ja toi paljon lahjoja, joulupukkina oli veljeni anoppi ja hienosti veti roolinsa loppukaatumiseen saakka. Jälkeenpäin veljen anoppi valitteli polveaan, mitäs meni kaatumaan, leikisti, kivilattialle, torvi :)
Lähdimme kotimatkalle kahdeksan jälkeen. Perillä isukki tarjosi meille roppia, ettei flunssa pääse yllättämään. No, pysyihän se pari päivää poissa.
Joulupäivänä odottelimme nuoremman veljen tuloa poikiensa kanssa avaamaan lahjoja, tulivat vasta neljän jälkeen iltapäivällä. Eipä siinä kauaa pikkumiehillä mennyt, kun lahjat oli avattu :)
Viiden uutisten jälkeen minä tein jo lähtöä omaan kotiini. Kotona olin puoli kuuden jälkeen. Olihan jännää ajaa pimeällä ja vaihdella valoja.
Eilisen olin ihan kotona ja iltasella mua alkoi paleltaa jo niin, että menin peittojen alle jo iltaseiskalta, kovasti vaatetta päällä ja siltikin paleli. Oli pakko ottaa yksi unilääke, että  pääsin nopeeta uneen. Heräsin mä yöllä yskimään ja taas jatkoin unta. Nukuin melkein ysiin saakka, eli melkein 14 tuntia!
Tänään olen myöskin ollut vain kotona, nukuin myös päikkärit, muuten vain ollut vaan.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Sari Luhtanen: Tuulin viemää

19.12.2012 huutonetin kautta, 5,50e pokkari.
Kustantaja Tammi, pokkarin tuottaja Bonnier Kirjat Oy, painanut UAB PRINT-IT, Liettua,2012, 288 sivua, toinen painos.

Tuuli viihtyy mukavasti meteorologin työssään, kunnes eräänä päivänä kilahtaa kunnellessaan työkaverinsa häävalmisteluja. Tuulinkin on päästävä naimisiin ja ajankohdaksi hän päättää 30-vuotissyntymäpäivänsä. Pieni ongelma on, että hän sopii päivän vain itsensä kanssa ja kertoo aikeistaan myös muille, mutta sulhasesta ei ole tietoakaan. Mutta onhan maailmassa miehiä. Joskus vain joutuu suutelemaan muutamaa sammakkoakin löytääkseen prinssin... 

Tämä tuli vihdoinkin luettua hetki sitten. Ihan kivanleppoisaa luettavaa, ei mitenkään yllätyksellistä, muuta kuin vasta loppu oli yllätyksellinen. Ihan jees-kirja, joka lähtee hippakirjana eteenpäin.
Kirjalistani 100:s kirja :)


sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Hyvää ja rauhallista Joulua!

Tällaiset ihanuudet sain KäsityöProjektoijien jouluvaihdosta.
Kuvasta puuttuu postituksessa säpälöitynyt joulupukkisuklaa, joka men parempiin suihin, ennenkuin hokasin ottaa kuvaa.

Tällä kuvalla tahdon toivottaa kaikille blogissani vierailijoille Erittäin ihanaa ja rauhallista joulua!!!!!!

perjantai 21. joulukuuta 2012

Mitä vailla olen mä???

En ole tehnyt joulusiivousta, olen kyllä tehnyt joululimput, pipareita ja jouluviinereitä. Tänään just kolme pellillistä paistoin ja paistamisen jälkeen jätin uunin luukun auki, että lämpö ja hyvät tuoksut tuli kotiini.
Aamusta kävin kylillä kaupoissa, tai siis postipisteessä hakeen paketin ja siwassa ostoksilla. Yhtä juttua ostokset jäi vaille, sillä en löytänyt mieleistäni ja se hiukan harmittaa ja sit kassalla oli komea miesmyyjäkokelas, että silmät meinas jäädä pakostakin jumiin ja hällä jäi kone jumiin, kun kone ei tahtonut hyväksyä yhtä tuotetta ja joutui huikkaamaan apua toisesta myyjästä. Sain kaupassa "tätipuolelta" jouluhalauksen ja se hais niin valkosipulille, että yök ja huh huh. Kesällä sain häneltä elämäni ekan halauksen ja olin vähä kummissani, olen kuitenkin ollut suvussa suuren osan elämästäni ja nyt vasta alkanut tulla halauksia, vähän ihmetyttää.
Luen tällä hetkin kirjaa nro 100 ja siltikin kaipaan jotain, mutta mitä???? Ei mulla nälkä ole, päin vastoin, on hiukan jo huono olo. Täällä haisee ruoka, tulee selkeesti naapurista.Naapurissa vissiin paistetaan kinkkua, tulee sellainen döfis. Mun jouluaikani menee täällä kotosalla ilman jouluruokia. Söin itteni ylös niistä jo itsenäisyyspäivän aikaan, joten en ole ostanut laatikoita, enkä rosollia. Taidan vain syödä rahkaa ja omenoita. No, joskos tekisin pottumuusia tai makaronilaatikkoa, sitten kun huvittaa. Muuten voipi mennä kaurapuurolinjalla. Käynhän mä porukoiden luona jouluna, joten siellä vissiin on kaikki mahdolliset laatikot ynnämuut.
Tömpsyä vaille mä taisinkin olla, on ruska-puolukkajuominkia ja vähä koskista hih hih :) Näillä mennään.

torstai 20. joulukuuta 2012

Anna Gavalda: Karkumatka

Marraskuun eka päivänä saatu yllätyskirja viikolta 43.
WS Bookwell Oy, Juva, 2012, 120 sivua, suomentanut Lotta Toivanen, Gummerus.

Miten kauan meillä riittäisi tarmoa tempaista itsemme irti arjesta ja lähteä tämänkaltaisille karkumatkoille? Montako vapaahetkeä elämä meille vielä soisi? Montako ähäkuttia? Montako lyhyttä jatkoaikaa? Milloin kadottaisimme toisemme ja millä tavoin siteet höltyisivät?

Montako vuotta vielä, ennenkuin olisimme vanhoja?(takakansi)

Auto on lastattu tirskahduksilla, kyynelillä, hymyillä ja nostalgialla. Umpitylsiin sukuhäihin matkaavat hillitty Simon, tämän ylisäntillinen vaimo Carine ja Simonin siskot, boheemi sinkkunainen Garance ja avioeroa läpikäyvä Lola.
Juhlapaikalle päästyään porukka saa kuulla, ettei sisarusparven kuopus Vincent päässytkään työkiireiden vuoksi häihin. He päättävät karata paikalta ja lähteä viettämään aikaa Vincentin kanssa, joka asustelee vanhassa linnassa ja pitää siellä opastuskierroksia.
Hetkeksi sisarukset unohtavat tenavat, siipat, aviohuolet ja velvollisuudet ja varastavat aikuiselämästään aikaa viimeiselle kauniille, hilpeälle ja haikealle lapsuuspäivälle.(sisälirpake)

En tahtonut päästä kirjaa lukiessa jyvälle tarinan juonesta, kuka oli mikä ja teki tai sanoi mitä ja kuka meni minne???Monia kysymyksiä risteili kirjaa lukiessa, kunnes kirjan loppupuolella pääsin juoneen kiinni, että jotkut lähtivät kesken häistä tapaamaan jotain miestä ja viettivät päivän miehen kanssa ja loppupuolella osa porukasta kuunteli autossa jotain musaa.
Jutun perimmäinen olemus ratkesi tuossa hetki sitten vasta, kun kirjoitin tuota lisälirpakkeen tarinaa tähän kirjoitukseen ja mulle tuli kyyneleet silmiini, kun ajattelin omia veljiäni ja sitä, kuinka huomaamatta heistä tuli aikuisia ja perheellisiä. Kyyneleet vaan valuu mun silmistä :``( Tämähän ol ihana kirja!!!!!!


Kirsti Ellilä: Miehenvaihtoviikot

Helmikuussa tänä vuonna kirjaston poistomyynnistä eurolla ostettu opus. Karisto Oy Kirjapaino, Hämeenlinna, 1996.

Emmi on vastavalmistunut maisteri, mutta ei tiedä, mitä oikein elämällään tekisi. Avosuhde Anteron kanssa tuntuu väljähtyneeltä, koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, erossa asuvat vanhemmat tuottavat ongelmia ja olo tuntuu kaikinpuolin juurettomalta. Totuuden hetki tulee, kun välit Anteron kanssa katkeavat lopullisesti: varakkaan perheen ainoana lapsena kasvanut Emmi on koditon, työtön ja miehetön! Mutta ei kauaa!

Kirsti Ellilä kuvaa hykerryttävän hauskasti Emmin harhailua arkipäivän ongelmien parissa ja kasvamista naiseksi, joka tietää, mitä tahtoo.

Siinäpä oli takakansiteksti. Sain tän luettua ihan hetki sitten. Ei tää mitenkään kummoinen ollut, mutta lukihan tän. Mua ällötti osuus, jossa Emmi työskenteli makkaratehtaalla ja mitä siellä tapahtui. Hyh hyh hyh, eipä tee mieli syödä makkaroita tms lihajuttuja :(

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Sophie Kinsella: Himoshoppaaja vierailla mailla

Kirjan sain jo syyskuussa 2011, bc-kirjana.
WS Bookwell Oy, Juva, 2009, 335 sivua. Suomentanut Leena Tamminen.

Vaikka Becky Bloomwood antaa työkseen talousneuvoja muille, hän ei saa omia rahojaan riittämään, ei vaikka kuinka olisi päättänyt ostaa vain välttämättömiä tavaroita, kuten silppurin ja miekkailuvarusteet. No, onneksi pankista saa luottoa, mikä onkin tarpeen, kun Becky lähtee PR-firmaa johtavan poikaystävänsä Luken kanssa New Yorkiin.

Manhattan on Beckystä kuin paratiisi ja siellä voi tuhlata niin paljon kuin haluaa, sillä eihän ulkomaan rahaa lasketa. Niinpä Becky syöksyy tavaratalosta toiseen ja löytää mallikappalemyynnit, joista saa huippumuotia pilkkahinnalla. Designvaatteet ovat suorastaan sijoitus! Mutta sitten, kesken ihanan ulkomaanmatkan, tapahtuu jotain, joka vie jopa Beckyn kaltaiselta supershoppaajalta ostoshalut.

Sain eilen iltasella luettua tämän pokkarin.
Olen muutama vuosi aiemmin lukenut tämän kirjastonkirjana. Nyt tämä on sitten omassa kokoelmassani :) Muistin joitakin kohtia edellisestä lukukerrasta, mutta en kovin hyvin kuitenkaan. Kun tapahtuma tuli kirjassa eteen muistin, että AHAA, tämä on nyt SE kohta ja monta kertaa näkemästäni leffastakin tapahtumat pyörivät mielessäni.
Hassuja kohtia oli, kun Becky joutui olemaan viikonloppureissulla Luken kanssa ilman matkatavaroitaan, mukanaan vain pieni laukku pesuaineita ja meikkejä, kun Luken mielestä piti vain olla pienet matkatavarat ja Becky oli lähettänyt rahtina oikeat laukkunsa hotelliin, johon ne eivät heti sitten saapuneetkaan :)
Toinen huvittava kohta oli, kun Becky teki "Tilaa" huoneeseensa ja pussitti vaatteitaan tyhjiöpakkauksiin ja työnsi ne vaatekaappiinsa ja kun Suze, hänen kämppis tulee tarkastaan ja avaakin kaapinoven ja sieltä pyllähtävät kaikki vaatteet heidän niskaansa, mutta surullista, että sieltä tulivat myös esille Suzen tekemät valokuvakehykset, joita hän myi ja joidenka ostajaksi palajstuikin nyt Becky.
Liikuttavin kohta oli, kun Becky piti huutokaupan tavaroistaan kirjan loppupuolella ja joutui myymään rakkaan huivinsa. Huivin kohtalo selviää kirjan lopussa..
Kaiken kaikkiaan ihanan leppoisa lukuelämys, vaikka olikin jo toinen kerta kirjalle :)

lauantai 15. joulukuuta 2012

Kaari Utrio: Porvarin morsian

16.11.2012 bookplussalta 5,95e.
2. painos, Tammi 2008, 125 sivua.
Painanut  GGP Media GmbH,Saksa 2008.

Porvarin morsian vie lukijansa Turun seudulle 1500- luvun vaihteeseen. Anna Jonintytär Knaap on 16-vuotias aatelisneito, jolla on takanaan pelonsekainen lapsuus äitipuolen hallitsemassa Porvoon Kamppilan kartanossa. Annan isä on kihlannut tyttärensä ennen kuolemaansa turkulaiselle porvarille. Kohtalo puuttuu kuitenkin merkillisesti Annan elämänkulkuun, kun nuori kartanonherra Arn Erikinpoika Tavast rakastuu Annaan saattaessaan tätä Kamppilan kartanosta sulhasen luo.
Kaari Utrion Porvarin morsian on kuvaus kuohuvista tunteista ja kaiken voittavasta rakkaudesta aitoa historiallista taustaa vasten.
Porvarin morsian ilmestyi alun perin 1981, jolloin se aloitti suomalaisen laatuviihteen ystäville suunnatun uuden Katariina-taskukirjasarjan. Uudessa painoksessa on kirjailijan esipuhe ja Hannu Lukkarisen kuvitus. 


Mukava välipalakirja, jossa mukana jännitystä ja romantiikkaakin ripaus. Ei voi oikein muuta kuin sanoa hyväksi pokkariksi. Luin tän parin tunnin aikana.


perjantai 14. joulukuuta 2012

Regina Rask: Puhtaalta pöydältä

Sain tämän opuksen helmikuun eka päivänä ja tän viikon maanantaina aloin lukea.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2006, 282 sivua.

Vappu Helander jättää television ajankohtaistoimituksen taakseen ja aloittaa uuden työn lehdistöneuvoksena Suomen Oslon-suurlähetystössä. Koti on trendikkäässä kaupunginosassa ja auto tuliterä tornadonpunainen Beetle, mutta diplomaattietiketin kiemurat saavat suorapuheisen Vapun kaipaamaan välillä entistä elämää. Lähetystön arkipäivän ei voi sanoa sujuvan erityisen saumattomasti. Norjalaisillakin on omat omituisuutensa: vuonojen maassa syödään kummallisia ruokia ja yövytään talvella teltassa, mutta ei ymmärretä Vapun avantouintiharrastuksesta mitään. Joitakin ihan tutustumisen arvoisia miehiä Vapun tielle sentään osuu, jopa Ruijan rannoilla asti.

Tämä ol muuten eka Raskin kirja, jonka olen lukenut. Alkuun vaikutti aika puiselta tekstiltä, mutta sitten tarina imasi minut pyörteisiinsä ja tätä oli kiva ja välistä ihan hauskakin lukea. Mukavaa sanoilla leikittelyä, joka sai naurahtelemaan, muttei kuitenkaan ihan kunnon nauruun saakka. Loppu jäi mukavan avonaiseksi :) Tykkäsin, voisin vaikka lukea muitakin Regina Raskin kirjoittamia opuksia.

Toinen joululahjani

Tuli tänään postissa, pienehkö, suht kevyt paketti. Päällikuoret revin tietysti auki ja paketista ilmestyi ihanaan lintujoulupaperiin kääritty paketti ja kortti. Kortin luin ja siitä tuli mulle niin mukavan jouluinen fiilis, että päätin säästää paketin avaamisen jouluaattoaamuun. Vaikka kuinka mieleni tekevi aukaista nuita kahta saamaani pakettia, niin en kiusallanikaan avaa. Se on kutkuttavan jännittävää odottaa aattoon ja avata sitten kaikki siihen saakka kertyneet lahjat. Saa nähdä, muistaako biologinen isä ja isän sisko minua tänä jouluna. Itse olen heille lähettänyt jo paketit.
Tänään pitää lähteä käymään kaupoilla ja minnuu inhottaa, kun pitää auto putsata lumesta. Eilen justaan olin pihassani tekemässä lumityöt ja nyt on illan ja yön aikana taas tullut lunta, että ois samanmoiset, pihan levittämishommat edessä. Tuskin teen niitä vielä tänään, saa nähä. Ei mulla muuta tällä kertaa.

torstai 13. joulukuuta 2012

Petri Tamminen: Rikosromaani

Sain kirjan aamulla postin tuomana. Tämä on yksi sekaisin syksystä 2012-rinkikirja. Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2012, 173 sivua.

Komisario Vehmas söi kesäkeittoa ja katseli syksyistä Pasilaa. Tuolla jossakin liiteli Malmin musertaja, Hämeenlinnan häpäisijä Hermann Ångström tihutöissään, ujuttamassa katutaikurin kepeydellä huolia ja häpeää ihmisten elämään. Mihin Ångström iskisi seuraavaksi? Vehmas kävi pistämässä nuppineulat Vallilan, Konalan ja Vuosaaren ruutuihin. Kartat houkuttelevat ihmisen uskomaan, että asiat ovat jotenkin jossakin.

Aloin lukea kirjaa jotain kympin pintaan aamusella ja sain luettua 16:06. En ihan kokoaikaa kirjaa lukenut, pidin pari luovaa paussia.
Odotin kirjalta jännittävyyttä, kun nimenä on Rikosromaani, mutta ihan hauskaa ja välistä aika masentavaakin luettavaa. Sanotaanko, notta tämä ol sellainen välipalakirja. Tämä ol muuten ihkaeka Petri Tammisen kirjoittama kirja, jonka olen päässyt lukemaan ja kyllä mä tykkäsin.

keskiviikko 12. joulukuuta 2012

Ensimmäinen joululahjani tänä vuonna...

Se on nyt haettu postista, ihana, pienehkö, mutta voi, niin painava, punaiseen sydänjoulupaperiin kiedottu laatikko. Lahja on mieheltä :) Laitoinkin hänelle viestin, että maltankohan odottaa jouluaattoon saakka sen paketin avaamista, niin mieheltä tuli viesti, että avaa nyt vaan. En avaa, kiusaan itseäni! Laitoin lahjan tuonne lahjanurkkaan peiton alle piiloon, ettei se joka hetki ole simieni alla tekemässä kiusaa, että avaa, avaa minut.
Nyt pitää olla vain sitkeä ja yrittää unehtaa mielestä pois lahjan olemassa olo. Pystyinhän olla hakematta pakettia postista pari päivää, niin mikseipäs kuluisi pian vajaat pari viikkoa ja sitten jouluaattoaamuna avaan paketin rakkaalta. Juu, kyllä mie olen tykästynyt, kovastikin. Joka päivä hän on mielessäni ja tulee aamuviestiä, niinkuin tänäänkin, puoli kasilta aamulla ja olin vielä puoliunessa. Kirjoitin miehelle huomentaviestin ja jatkoin vielä melkein pari tuntia unia. Mulla on kyllä joinakin aamuina erikoisen hyvät unenlahjat, kuten tänään :)
Herättyäni ja koneella hetken oltuani, kävin putsaamassa autoni lumesta, talkkarimies oli just lumiauralla auraamassa parkkista, joten autoni ympärys oli kivasti lumessa ja sainkin kolattavaa. Tulin takas sisälle, tein ruokaa, söin, huilasin hetken ja kahdentoista aikoihin lähdin takas autolle. Kävin kirjastoon palauttamassa lainaamani neljä äänikirjaa ja sit kävin postipisteestämme hakeen paketin. Ei yhtään huvittanut jäädä ostoksille. Olen taaskin viikko sitten käynyt kaupassa, eikä vieläkään ole hätäpäivää. Perjantaina ajattelin käydä ostoksilla sitten, kun on 7 prossan alennuslippunen K-kauppaan ja se on voimassa lauantaihin saakka. Lauantaina on tiedossa veljenpoijan viisivee-synttärit kotopuolessa, sinne on lähdettävä kuulemma aamusta :)

maanantai 10. joulukuuta 2012

Miranda Dickinson: Fairytale of New York

Sain tämän ihanakantisen kirjan 18.7.2012 ja tämä on bc-kirja.
AVON 2009, 386 sivua. Enkunkielinen opus.

Once upon a time English girl went to New York to live out her very own fairytale...
Rosie Duncan`s life couldn`t be better. She has a flourishing floristry business on New York Upper West Side and fantastic friends. Moving to Manhattan feels like the best decision she ever made. Even though at the time, it was her escape route from heartbreak...
For the past six years Rosie has kept her heart under lock and key, despite the protests of her closest friends- commitment-phobic Ed, unlucky in love Marnie and the one-woman tornado that is Celia.
Then a blossoming friendship with hot-shot Nate shakes Rosie`s resolve at the same time as her brother arrives in the Big  Apple, hiding a secret.
A change meeting brings Rosie face with her past, unravelling the mystery behind her arrival in New York. Rosie is forced to confront questions she has long been trying to ignore, including will she ever get her very own happy-ever-after?

Tässä siis typykkä ol muuttanut Isoon Omenaan, unohtaakseen petturimiehen, joka oli jättänyt hänet alttarille hääpäivänä. Typykän ympärillä pyörii Ed ja Nate ja kuinka ollakkaan, petturimies ilmestyy kukkakauppaan kyselleen, että voiskos Rosie järkätä hänen hääjuhlansa. Nate ja petturimies- David haluavat molemmat Rosieta, mutta Rosie epäröi. David menee naimisiin, kuitenkin. Rosien päätä kiehtoo mysteerio-mies, joka lähetti hänelle kaksi eri kukkakoria ja toisessa oli kutsu mennä kahville kukkaputiikkiin. Siellä häntä odottaa Mies, joka on rakastunut häneen. Ed. Rosie luulee Edin vitsailevan, kun Ed sanoo rakastavansa Rosieta. Puhuvat kukkalähetykset selviksi, kun Rosie epäili lähettäjäksi Naten. Rosie ja Ed suutelevat ja rakkaus roihuaa lopussa <3
Siinäpä se lyhykäisyydessään. Tykkäsin, kunhan alkuun pääsin. Aloin lukea tätä jo vajaa kuukausi sitten, mutta väliin tuli ne neljä äänikirjaa.

Maanantaikahvilla

Hyvää huomenta! Heräsin jo viiden aikoihin, eikä yhtään enää unettanut.

Tasan viisi vuotta sitten sain aamuyöstä tekstarin, että poika on syntynyt ja minusta on tullut täti, ekaa kertaa elämässäni. Tänään on siis nuorimman veljeni vanhemman poijan viisi vee synttärit, mutta pääsen juhlistamaan niitä vasta viikonloppuna kotopuolessa. Laitoin mä facebookissa viestin veljenpoijan äiteen sivun kautta ihanalla hurmuripoijalle <3

Niin, mitenkä meni minun ja serkkulikan pikkupikkujoulut? Ihan kivasti. Mentiin unille jo kympin jälkeen illalla :D Joo ja juotiin terästettyä glögiä ja mie ehin juoda muutamat keimotkin siinä illan mittaan. Juu ja tulihan soitettua eka puhelu ihanalle miehelle ja serkkulikka jutteli jotain hänen kanssaan ja mie yritin sujuvasti kuunnella, sit muutaman sanan ehdin vaihtaa miehen kanssa ja hänen pit mennä uinuttaan poikiaan. Hämärä muistikuva on miehen äänestä ja kyllä mie tykkäsin siitä <3
Aamulla herättyäni mietin hetken illan puhelua ja oli pakko laittaa miehelle viesti, että onko hän nyt kamalankamalan vihainen iltaisesta soitosta, no ei kuulemma ollut. Minulla oli kyllä jotenkin sellainen olotila, että juttu ol jotenkin muuttunut ja minnuu tuppas hävettään aina, kun mieheltä tul viestiä. Ajattelin, etten enää vastaa viesteihin, mutta niin vaan on tullut laitettua viestejä ja eilen taas facebookissa kirjoiteltiin hetki. Ihania viestejä mä häneltä saan, jotenka ei kait se puhelu kovin huono homma ollut, vaikka mies puhelun lopussa sanoikin, että mä yllätin hänet, kun soitin hänelle :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Nimpparipäivänä

Hyvää nimipäivää minulle ihan ittelleni.
Lähden pihaan lumitöihin, kun sain aamusuhveen pipareitten kera just juotua :)

perjantai 7. joulukuuta 2012

171 kirjoitus: Dan Brown: Da Vinci- koodi ÄÄNIKIRJA

Kuva on nyt kirjasta, vaikka kuuntelin tän WSOYn äänikirjana, kirjastosta lainattu, 17 cd:tä, lukijana Lars Svedberg, 2005

Mikä on salaisuus, jonka paljastumista mahtava Vatikaani pelkää eniten? Sitä on varjellut vuosisatojen ajan salaseura, jonka jäseniin on kuulunut eräitä maailman kuuluisimpia taitelijoita ja tiedemiehiä. Miksi he kätkivät töihinsä monia vihjeitä, mutta eivät uskaltaneet paljastaa tietämästään enempää?

Da Vinci-koodi on mestarillinen trilleri, joka on kukkuroillaan kiehtovaa kulttuuri- ja taidehistoriaa mystisistä salaseuroista ja salaperäisistä symboleista. Ennen kaikkea se on erinomaisen vetävää jännitystä, joka pitää tiukasti otteessaan. Uskallatko selvittää Da Vinci- koodin?(takakansi cd-kotelosta).

Mulla men tästä äänikirjasatsista myöskin harmaan peittoon, sillä nuokuin sohvalla aina välillä tätä kuunnellen. Tuntui, että koko kirjan tapahtumat tapahtuivat yhden yön aikana, ainakin sellaisen käsityksen sain, kun monesti selvitettiin "tämän yön" tapahtumia. Ei tää minusta hirvittävän jännittävää trilleriä kyllä ollut, kenties lukijan ääni ei ollut kovinkaan järisyttävä, vaan unettava. No, tulihan tääkin kuunneltua pois päiväjärjestyksestä ja paksu opus kirjahyllystä.

Lintuihmettelyä

Viikko sitten hankin itselleni lintulaudan ja talitinttien ja sinitiaisten lisäksi laudalla alkoi vierailla tummatäpläposkinen lintu, jota epäilin varpuseksi ja löytyihän sille nimi pikkuvarpunen :)

Wikipediasta:

Pikkuvarpunen

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pikkuvarpunen
Tree Sparrow August 2007 Osaka Japan.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Varpuset Passeridae
Suku: Varpuset Passer
Laji: montanus
Kaksiosainen nimi
Passer montanus
(Linnaeus, 1758)
Alalajit
  • Passer montanus montanus
  • Passer montanus transcaucasicus
  • Passer montanus dilutus
  • Passer montanus dybowskii
  • Passer montanus kansuensis
  • Passer montanus tibetanus
  • Passer montanus iubilaeus
  • Passer montanus obscuratus
  • Passer montanus saturatus
  • Passer montanus malaccensis
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Pikkuvarpunen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Pikkuvarpunen Commonsissa
Pikkuvarpunen (Passer montanus) on laajalle levinnyt Vanhan maailman varpunen. Alun perin Linné nimesi lajin peipoksi, Fringilla montanus.

Sisällysluettelo

Koko ja ulkonäkö

Pikkuvarpunen on noin 14–16 cm pitkä ja 22–23 g painava varpusen sukulaislaji. Pikkuvarpusista suurin osa on olemukseltaan hieman varpusia sirompia. Tärkeimpiä eroja varpuseen ovat pähkinänruskea päälaki, musta täplä valkoisella poskella ja kirkassointisemmat äänet. Tyypillinen lentoääni on kova ”jäk, jäk”. Uros ja naaras ovat samannäköisiä keskenään. Nuoren linnun pään väritys on harmaansävyinen. Kaikilla pikkuvarpusilla on täydellinen sulkasato elo–syyskuussa, minkä jälkeen ikäluokkia ei voi erottaa.
Vanhin suomalainen rengastettu pikkuvarpunen on ollut 6 vuotta 1 kuukautta 4 päivää vanha.[2] Euroopan vanhin pikkuvarpunen on ollut ranskalainen 13 vuotta 1 kuukautta vanha yksilö.[3]

Levinneisyys

Vuoden 2010 parimäärä Suomessa oli arviolta 140 000 – 200 000, kun se vielä 1990-luvulla oli noin 8,000 paria[4]. Euroopassa elää noin 52–96 miljoonaa yksilöä.[1] Pikkuvarpunen on levittäytynyt viime vuosien aikana monille uusille alueille Kaakkois- ja Etelä-Suomesta sekä Ahvenanmaalta. Vahvin kanta on edelleen noilla seuduilla, mutta suuria populaatioita on myös Lounais-Suomessa, pitkin länsirannikkoa aina Ouluun saakka ja Etelä-Pohjanmaalla.[5] Syksystä kevääseen kierteleviä/vaeltavia pikkuvarpusia havaitaan ympäri Etelä- ja Keski-Suomea.
Pikkuvarpunen on levinnyt lähes koko Euraasiaan Skandinaviasta Japaniin ja Indonesiaan, puuttuen vain aivan pohjoisimmista osista. Lajista tunnetaan ainakin 10 alalajia: nimialalaji montanus elää pääosassa Eurooppaa ja Siperiaa aina Mongoliaan, Altaille ja Ohotanmerelle idässä ja Välimeren pohjoisosiin etelässä; alalaji transcaucasicus (Buturlin, 1906) elää Balkanilla, Turkissa ja siitä itään Kaukasukselle ja Iranin pohjoisosiin sekä pohjoisessa Volgan laaksoon; alalaji dilutus (Richmond, 1896) elää Keski-Aasiassa; alalaji dybowskii (Domaniewski, 1915) elää itäisessä Aasiassa Amurilta Pohjois-Koreaan ja Mantšuriaan; alalaji kansuensis (Stresemann, 1932) elää Gansussa ja Zaidanin alueella Kiinassa; alalaji tibetanus (Baker, 1925) elää Tiibetin etelä- ja itäosissa; alalaji iubilaceus (Reichenow, 1907) elää itäisessä Kiinassa; alalaji obscuratus (Jacobi, 1923) elää Nepalissa, Sikkimissä, Pohjois-Intiassa ja Kiinan eteläosissa; alalaji saturatus (Stejneger, 1885) elää eteläisiltä Kuriileilta Etelä-Koreaan ja Japaniin ja sieltä etelään Taiwaniin ja Lounais-Kiinaan; alalaji malaccensis (Dubois, 1885) elää Kaakkois-Aasiassa ja Indonesian länsiosissa. Eri alalajien lintuja on siirretty muun muassa Amerikkaan ja Australiaan.[6]

Elinympäristö

Pikkuvarpusen tapaa varmimmin puutaloalueilta ja taajama-alueiden laitamilta, joissa on tarjolla pensasaitoja. Varsinkin orapihlaja-aidat ovat pikkuvarpusten suosiossa. Loppukesällä ja syksyllä pikkuvarpusia esiintyy myös pellon laitamilla ja rikkaruohostoissa, joissa saattaa kerääntyä useita kymmeniäkin yksilöitä kerralla.

Lisääntyminen

Pikkuvarpunen on erittäin tehokas laji lisääntymään. Poikueita voi olla useita vuodessa, tavallisesti kaksi, ja poikuekokokin voi olla suhteellisen korkea. Pikkuvarpunen voi myös lisääntyä varpusen kanssa, jos oman lajin kumppania ei ole saatavilla. Tällaisia pikkuvarpusen ja varpusen risteymiä tavataan usein Suomessa.
Pikkuvarpusen pesä on tavallisesti rakennuksen tai puun kolossa tai pöntössä. Se on rakennettu pääasiassa heinänkorsista, kuivuneista lehdistä ja kuiduista, ja vuorattu höyhenillä ja karvoilla. Se on muodoltaan pyöreähkö, ja kulkuaukko on pesän sivussa. Ensimmäisen pesinnän muninta alkaa vapun jälkeen. Naaras munii tavallisimmin viisi munaa, joita molemmat emot hautovat lähes kaksi viikkoa. Poikaset lähtevät pesästä lentokykyisinä 15–20 vuorokauden ikäisinä ja itsenäistyvät parin viikon päästä.[6]

Ravinto

Pikkuvarpusen ravintoa kesällä ovat pääasiassa hyönteiset ja muut selkärangattomat ja kukkien nuput, ja muuna aikana siemenet sekä marjat. Talvella se käy lintulaudoilla.

Sellaista kivaa :)





































keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Kylymää, kylymää

Pakkasta on ulkona vajaat -20 astetta, vähän aurinko pilkistelee puiden raosta ja täällä sisällä on kylymä! Mulla on fleecepeitto harteilla ja siltikin paleltaa... Olen käynyt parit kerrat ulkona: postilla, linnuille ruokaa ja kynttilät palamaan lyhtyihin ja sit kävin viemässä roskat. Siinä on mun ulkoilut, eihän siellä tarkene tällainen kotikissa olla hrrrrrr....
Tänään on serkkulikan kanssa pikkupikkujoulut ja mie meinaan olla tännään kännissä hih heijaa! Pitkän pitkän tauon jäläkeen :) tilipitappi tippi tappi hei :) Vähiin on jutut jäänyt, ehkä iltasella lissää :)

lauantai 1. joulukuuta 2012

Ulla-Maija Paavilainen: Sinulle luotu ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta lainattu Otavan äänikirja, 2007, 6 cd-levyä,kesto noin 7 tuntia. Lukijana Kaija Kärkinen.

Soile Lajunen on suihkukoneen juova taivaalla, ylöspäin kipittävä kasvusuunta, markkinaosuuksien piirakan muhevin pala. Soile osaa käsitellä ihmisiä ja hallitsee mediajulkisuuden. Myös silloin, kun yhtiön ykköstuote Soft Lady nousee Pohjoismaiden johtavaksi terveyssidemerkiksi ja Soile listataan Skandinavian kymmenen tärkeimmän bisnesnaisen joukkoon.(takakansi)

Soi viimeinen levy tätä tekstiä kirjoittaessa. Tuossa välillä saatoin vähän nukkuakin, kun pötköttelin sängyllä tätä kuunnellen, eli hiukan taas jäi joitain tapahtumia hämärän peittoon. Tämä äänikirja on ollut mulle kyllä pettymys. Liika ronskia tekstiä, suoranaista rumaa kieltä käytetty. Onneksi pian loppuu, joten saan huomenna palauttaa kirjastoon, kun on taas siellä kirjoittajaseuran tapaaminen. 22:05 sain kuunneltua :)

Joulukuun ensimmäinen päivä

On jo ilta ja kuuntelen taasen äänikirjaa, samalla tässä, kun olen koneella. Sain tuossa hetki sitten neljännet syksyn villasukat valmiiksi. Ne menee joulupukin pussukkaan pikkuveljelleni. Ne on kokonaan tummanpunaiset, seiskaveikasta kudotut. Täytyy kuvata sitten, kun olen paketoimassa niitä, nyt en jaksa ettiä kameraa väskystäni. Liika suuri urakka :)
Olen ollut tämän päivän kotona, aamusta kävin laittamassa uuden lintulaudan pihaani ja hetken meni, ennenkuin siihen tuli lintuja. Laudan lisäksi pihassa roikkuu myös kolme talipalloa. Kyllä niissä kävi talitinttejä syömässä tänään päivällä, kun kudoskelin :) Lintuja on ihana seurata, ku ne käypi syömässä ja kiistelevät keskenään, kuka saa missäkin syödä. Vaikka pihassani roikkuu peräti kolme palloa linnuille, niin siltikin aina näkyy linnuille tulevan riitaa päästä just samaan palloon naputtelemaan syötävää.
Eipä mulla muuta, hyvää joulukuun alkua :)

torstai 29. marraskuuta 2012

Danielle Steel: Uusi aamu ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta lainattu äänikirja.
WSOY,2011, 12 cd:tä kesto 13h 10 min. Lukijana Sanna Majuri.

San Fransiscon kerma on kokoontunut hyväntekeväisyystilaisuuteen Ritz-Carlton-hotelliin. Kesken juhlinnan maa alkaa täristä. Kaaoksen keskellä miljonäärisijoittajan vaimo Sarah joutuu seuraamaan, miten hänen etuoikeutettu maailmansa tuhoutuu pirstaleiksi. Palkittu laulajatar Melanie pääsee hetkeksi irti tähtiroolistaan, ja valokuvaajakonkari Everett huomaa kohdanneensa elämänsä naisen. Nunna Maggie Kent auttaa järistyksen uhreja ja hänellä on annettavaa myös Sarahille, Melanielle ja Everettille. Kun kaupunki alkaa toipua, jokainen heistä joutuu suurten muutosten ja vaikeiden päätösten eteen.
Danielle Steel(s.1947) on maailman menestyneimpiä kirjailijoita. Hänen romaaniensa lämpö ja koskettavuus ovat saaneet myös suomalaiset nauttimaan niistä yli 30 vuoden ajan.(takakansi).

Sain tän kuunneltua 17:13 tänään. Ei mitenkään yllättävää tekstiä. Paha sai palkkansa, kun Sarahin mies joutui vankilaan. Onnea äänikirjassa ol sentään kahden parin verran ja sitä oli mukava kuunnella, varsinkin seurata, miten Maggien ja Everettin suhteen tulee käymään ja hyvinhän siinä kävi :) Leppoisaa kuunneltavaa.

Vähennys

Olen viime päivinä vähentänyt syömistä. Osittain se johtuu siitä, etten viitsi tehdä kunnon ruokaa ja osittain siitä, että en viitsi käydä kaupassa. Olen yrittänyt sitkuttaa tän viikon, ilman kaupassa käyntiä. Syynä siihen on se, että huomenna menemme äitiliinin kanssa shoppailureissulle Keskikauppaan :) Onpa hiukan enemmän mania sinne sitten tuhlattavaksi. Tänään ol jo kolmas päivä, kun tein vain kaurapuuroa ruoaksi. Olen taas alkanut tykätä kaurapuurosta :) Aamulla en syö mitään, muuta kuin otan lääkkeet veden kanssa. Välistä kyllä keitän teetä aamulla, mutta mitään muuta en pysty syömään. Tänäänkin söin puuron jo puoli yhdeltätoista ja kahdentoista pintaan keitin jo suhveeta, sitäkin pitää juoda mustana, kun ei ole maitoa. Tänään olen puuron lisäksi syönyt vain yhden jugurtin ja nyt juon kuumaa minttuteetä. Iltaisin yleensä syön muutaman voileivän tomaatin ja rasvanokareen kera.
Olen myös käynyt tällä viikolla jo kahdesti lenkillä, tiistaina oikein kunnon sauvakävelylenkillä ja tänä aamuna vain postituslenkillä(noin kilsan reissu vain). Tänä aamuna oli kylmä vastatuuli, että silmät alkoivat vuotaa, niin kuin ois itkenyt vuolaasti. Mutta sekin pieni lenkki tuli tehtyä, kun piti postittaa ystävälle kirje ja kirjapaketti marraskuun kirja-arvonnan voittajalle.
Täällä mä lämmittelen käsiäni teemukin ympärillä ja ajattelen yhtä ihanaa miestä. Hän palasi elämääni muutamat viikot sitten. En olisi uskonut enää kuulevani hänestä mitään, mutta toisinpa kävi, hän laittoi kaveripyynnön fb:ssä ja sit tuli viestiä. Viestiteltiin fb:n kautta muutamat päivät ja sit pyysin mieheltä kännynumeron ja samana iltana mieheltä tuli itseltään se eka viesti, jonka harmikseni kadotin luurista, kun ei ollut tavallinen tekstari, vaan viesti näkyi heti luurissani, ettei tarttenut mennä viestiosioon. En tiedä, mikä se sellainen viesti ol, mutta siitä alkoi tekstaaminen luurin välityksellä. Tosin yritän pitää näppejäni kurissa ja laittaa miehelle vain muutaman viestin vain päivässä, jottei lasku kasvais ihan kauheisiin summiin.Onneksi mulla on sellainen liittymä, että voin koneelta laittaa tietyn määrän kuukaudessa tekstareita ilmatteeksi :)
Huomenna on tavallaan eräs vuosipäivä tän miehen ja minun välisessä systeemissä. Enpäs kerro, että montako hetkeä tulee ja mistä :) Se jääköön salaisuudeksi hih hih :)

tiistai 27. marraskuuta 2012

Taas valvon

Heräsin ennen yhtä, kun olin nukkunut vajaat neljä tuntia ja siitä saakka olen ollut hereillä. Tosi inhottavaa olla yöllä hereillä. Ei ole oikein muuta tekemistä, kuin koneella olo. Tai no, voishan sitä kutoakin, vaan ei se nyt kiinnosta. Toivottavasti väsy tulis takas vielä ja mahdollisimman nopsaan, haluan takas unille. Ei mulla muuta.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sofi Oksanen: Puhdistus ÄÄNIKIRJA

Kirjastosta eilen lainattu äänikirja. 10 cd:tä, kesto 11h 13 min. Lukijat Annu Valonen, Taisto Oksanen ja Jouko Puolanne. WSOY 2008.

Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara, joka kertoo pakenevansa väkivaltaista miestään. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot nuoruuden traagisesta rakkaudesta ja valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan. Puhdistuksen syvintä ydintä on petos, johon epätoivoiset tunteet ajavat. Romaani avaa myös Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun kokemusten kautta.

Nyt tämä on kuunneltu, ei tarvitse kirjaa enää lukea. Samaa sotajuttua tämä on, kuin mun edelliset kuuntelemani äänikirjat. Tässä oli välistä aika roisia kieltä käytetty. Naisen alistaminen sai minut tuntemaan vihaisuutta, jotenkin vastenmielistä moinen. Onneksi kuuntelin tän äänikirjana, etten itse lukenut, ois kyllä lukeminen jäänyt kesken. Minulta löytyy tämä siis kirjanakin, joka nyt jää lukemattomaksi.

lauantai 24. marraskuuta 2012

Nyt vasta...

olen Lähes tyytyväinen blogini ilmeeseen. vaihdoin itse ottamani kuvan taustalle, siinä on lempikirjojani, lempilankaani ja tietysti iso sydän kynttilä porojalustalla. Kuva on vuoden takainen, mutta niin vieläkin ihana, jotta pääsi kaunistamaan blogiani. Vielä jotain pikkuviilauksia vois tehdä, mutta tänään en sitä tee, jonain toisena päivänä sitten. Ei makkeeta masun täydeltä :)

lauantai 17. marraskuuta 2012

Sari Malkamäki: Urheat pienet naiset

Kirjastosta kesällä ostettu, euron kirja.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2004, 176 sivua.

Hanna työskentelee yliopistolla, Outi hoitaa lastaan, Tuula opettaa ruotsia, Vappu kirjoittaa lehtiin. Hannalla on suhde Outin miehen kanssa, muuten nuo neljä tietävät toisistaan yhtä vähän kuin yleensäkin nelikymppiset, jotka olivat luokkatovereita kauan sitten.
Saksasta tulee tiedustelu, joka velvoittaa naiset muistamaan toisensa, muistamaan menneisyydestä tapauksen, jota eivät välittäisi muistella, lopulta tapaamaankin.
Kohtaisivatko nuo neljä enää tämän jälkeen, sitä he eivät tiedä. Mutta enstistä varmemmin heillä on syytä uskoa väitteeseen, jonka mukaan kaikki maailman ihmiset ovat viiden tai kuuden kontaktin päässä toisistaan.(sisäkansihärpäkkeen teksti)

Sain eilen iltasella luettua tän kirjan. Kirjan keskivaiheen tapahtumat jäivät jostain syystä hämärän peittoon, vaikkei lukiessa mun ajatukset niin harhailleetkaan missään muissa asioissa. Eivät siis synnyttäneet mitään tarinaa tai mielikuvaa mieleeni. Se harmittaa suunnattomasti. Välillä tätä kirjaa lukiessa sai naurahdellakin, sillä tässä oli hauskoja oivalluksia. Loppu kirjan tarinaa oli aika hupaisa ja tälle kirjalle olisi mielenkiintoista saada jatkoakin. Ihan kiva kirja, sopivan lyhyt :)

perjantai 16. marraskuuta 2012

Tänään

Kävin aamupäivästä kylillä, postipisteestä hakemassa ison paketin(tulevia joululahjoja ja itselle kaksi pokkaria) ja tein mä sit sitä ennen nopsaan kauppashoppailun, eli milkkiä ja mehua ja pinaattilettuja. Olisin ostanut seiskaveikkaa tummanpunaisena lankana, vaan sitäpä ei ollutkaan, oli  hylly tyhjänä siitä kohtaa. No, täytyy käydä joku päivä vaikka siwassa kattomassa, jos sieltä löytyisi sitä lankaa.

Serkkulikka tuli puolen päivän jälkeen pitkästä aikaa kyläilemään. Tulihan siinä juoruttua kahvimukillisten ääressä ja voi, mulla oli tarjota vain ruisleipää(paikallisen pienen leipomon) ja tomaattia ja tietty floraa. Hyvinpä se ruisleipä sopi kahvin kanssa, vaikka oishan se ollut kivaa, kun ois jotain keksiä ollut myöskin. Vaan itte mä oisin ne loput joutunut syömään. Nyt ei ole sitten kaapeissa houkutuksia, kun en niitä kaupasta ostanut, enkä alkanut leipomaan mitään.
No sit alettiin räpeltään mun konetta. Serkkulikka poisti paljon haittaohjelmia koneeltani ja poisti chromen ja latas tilalle firefox mozzillan. Nyt tuntuu konekin toimivan paljon sutjakkaammin. Neuvoipa serkkulikka mulle tähän blogiin uuden taustan ja serkkulikka kun lähti jatkaan matkaa kotiinsa, mä tulin viimeistelemään blogin ulkonäön. Eihän tämä nyt ihan priima ole, mutta mennään näillä eväillä niin kauan, ku kypsytään :)

Vietän tän illan kiltisti kotona :) Mukavaa iltaa sinulle ja minulle :)

torstai 15. marraskuuta 2012

Stephen King: Carrie

Lukemani kirja on vähän erilainen kanneltaan. ensinnäkin kirjailijan nimi on punaisella, sen yläpuolella lukee TAMMI valkoisella ja nimi Carrie on kirjoitettu harmaalla. Takakansi on musta ja teksti valkoista.
Painokaari oy, Helsinki, 1991, 206 sivua, suomentanut Tuula Saarikoski. 3.painos.

Carrieta on sitten kiva kiusata - se on tuollainen ujo ja kömpelö, ei osaa edes kunnolla suuttua. Opettajat ovat tosi vittumaisia kun sekaantuvat asiaan. Sen joutuu vielä Carrie maksamaan - järejestetään sille joku mahtava pila, niin että koko kaupunki saa nauraa. Mutta eivätpä tiedä Carrien koulutoverit kenene kanssa ovat tekemisissä. Carrie ei olekaan ihan tavallinen tyttö, vaikka siltä näyttää. Hänellä on hallussaan hyvin erikoinen kyky: pelkän ajatuksen voimalla hän voi saada aikaan katastrofeja, muuttaa koko maailman painajaiseksi. Se on aivan erinomainen koston apuväline. Ja eräänä kauniina kevätiltana, josta on vähällä tulla hänen elämänsä onnellisin, hän päästää sen valloilleen...

Tämä koko kirja oli rakennettu mun makuuni todella oudolla tavalla. Välissä oli raportteja tapahtuneesta kauheudesta, välillä taas tarinan kerrontaa normaalisti ja taas raportteja. Ihan tyhmä kirja, en tykännyt ja jäikin lukematta viimeiset noin 50 sivua.

Toinen jännä reissu

Nyt on onnellisesti takanapäin toinen sairaalareissu, jota olen jänskännyt alkusyksystä lähtien. Olen pitkään siirtänyt ja siirtänyt asian hoitamista, vaan nyt se oli pakko tehdä. Kyllä mä olen ollut jännässä muutamat viime päivät ja tänä aamuna varsinkin olin ihan kusi sukassa. Aamupäivä tuntui menevän todella hitaasti. Luin kirjaa, kudoin sukkiin varsia, olin koneella pariin otteeseen. Sit oli aika lähteä sairaalalle ja minähän olin siellä reislu puoli tuntia ennen määräaikaa ja hyvä, että olinkin, sillä ennen lekurin vastaanotolle menoa, oli vielä pientä tutkimushässäkkää.

Selvisin hengissä, ihme ja kumma, vaikka tulikin itkettyä lekurin vastaanotolla. En nyt ala revittelemään asialla tässä, sillä haluan pitää edes jotain yksityisasianani. Nyt asiat selkeni ja parin viikon päästä saan soittaa kokeiden tuloksia. Vielä mä hengitän ja elän!!!!

Olisi tehnyt mieli lähteä shoppaileen tänään, mutta josko mä huomenna sitten. Lepäilen nyt tän päivän ja yritän kahlata tuon kirjan loppuun, että saan kirjoittaa siitä sitten tänne blogiini.

Kiitos, että kävit lukemassa jorinoitani, arvon lukijani :) Mukavaa päivää sinulle ja minulle!!!!!

lauantai 10. marraskuuta 2012

Cecelia Ahern: Yllätysvieras

Kirjahyllyssäni jo kauan ollut  kirja.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 2007, 424 sivua. Suomentanut Terhi Leskinen.

Sisustussuunnittelija Elizabeth Egan tähtää täydellisyyteen niin huonekaluvalinnoissa kuin elämässäkin. Tiukka itsekontrolli pitää etäällä ikävät lapsuudenmuistot.
Supersiivoa elämää sotkee hulttiosisko Saoirse, joka on lykännyt yhdeksänvuotiaan(kirjassa kylläkin kuusivuotias!) Luke poikansa Elizabethin huomaan.
Eräänä päivänä Elizabethin ja Luken kotiin tupsahtaa Ivan-niminen mies, joka saa Elizabethin löytämään elämästä aivan uusia ulottuvuuksia, kuten ilon, naurun ja hauskanpidon.
Mutta kuka tai mikä tyhjästä ilmestynyt Ivan on miehiään? Uskaltaako Elizabeth avata sydämensä tälle kummallisen rakastettavalle muukalaiselle?
Yllätysvieras on lämmin, oivaltava ja hykerryttävä tarina ystävyydestä, luottamuksesta ja ihmisten kyvystä muuttua. (Takakansi)

Jo vihdoin eilen illalla sain tän kirjan päätökseen. Kauan tän kanssa tahkosinkin, tuntui, ettei sivut vähene yhtään, vaikka kuinka luki ja luki.
Ihanan mystisen mukava tarina. Yhdessä kohdassa loppupuolella ihan itkeä tirrautinkin :( Mukavasti rakennettu tarina ja niin taattua Ahernia, että ei mitään määrää :) Suosittelen!

torstai 8. marraskuuta 2012

Jännä reissu

Nyt on tän viikon jännittävin reissu tehtynä. Nimittäin sairaalassa labrassa kävin kokeissa. Melkein pari viikkoa jännäsin, että ehdinkö käymään minä päivänä labrassa, kun mulla on jo ensi viikolla lekuriaika ja sitä ennen pit hoitaa labrakäynti pois kuvioista. No, kyllä mua jännättää se ensi viikon lekurireissukin, mutta ei vielä ihan kamalasti kuitenkaan. Tuo sairaalamiljöö on aina niin jännitystä tuottava, että ensiksikin, löytääkö sieltä autolle parkkipaikkaa, ettei vaan kolhi kenenkään autoa. No, tänään oli parkkikset täynnä, että pit jättää vain tien varteen auto.
Hyvä, kun kävin sisälle mennessä vessassa juomassa vettä ja tulin sieltä ulos, ni kahviossa ollut pikkumuksu sanoi: MUMMU TULI! Sen äitee sit sanoi, että ei tullut. HIHIHIHHIHIH Vissiin mä olin niin mummon näköinen :D Vaikken ole ees vielä kenenkään äitikään.

Eilen pit olla rehvit, mutta eipä sitten ollutkaan, miehestä ei kuulunut yhtikäs mittään. Nyt saa se mysteerimies olla ihan rauhassa, en viskaa kyllä enää yhtikäs viestiä hänelle. Kun ei kerran ilmoita mitään, että ei tulekaan, ni olokoon saatana!

Aurinko paistaa todella kauniisti!

Ostin sairaalan kahviosta 10 postikorttia, kun oli euron kipale. Halusin jotain kivaa ostaa, ku selvisin kokeiden otosta :)

perjantai 2. marraskuuta 2012

Juice Leskinen: Räkä ja Roiskis naisissa

Kirjastosta poistomyynnistä yhdellä eurolla ostettu kirja.
Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1997, 102 sivua.

Alkutilanne on tämä:
Veljekset Räkä ja Roiskis ovat joutuneet murrosiän nieluun.
Samaan aikaan naapuriin muuttavat Katarina, Evelina, Wilhelmina ja Jalovina. 
Loppua ei voi arvata.
100%:sta Juicea, kolmas kierros.
Aiemmat kirjat:
Räkä ja Roiskis 1992
Räkä ja Roiskis Suuvedellä 1995.

Tämä ol hauskaa luettavaa, sillä pienien tarinoiden joukossa oli myös pieniä runoja ja loruja. Jotkin runot jäivät mietityttämään hetkeksi pidemmäksi aikaa, ennenkuin juttu valkeni ajatuksissani. Hauska opus!

Tuomas Kyrö: Miniä

Kirjakaupasta Ruusun ja Kirjan päivänä, ostosten mukana saatu opus.
Bookwell Kirjapaino Oy, Porvoo, 2012, 122 sivua.

Miniä saa viikonloppuvieraaksi appiukkonsa, Sysi-Suomi ja Helsinki joutuvat törmäyskurssille. Mitä tapahtuu, kun pikantteina pikkueroina osapuolten välillä ovat puolivuosisataa ja elämänkatsomus? Miniän luettuasi tiedät!

Eilen illalla sain tän luettua.
Kepeä, mutta kuitenkin niin vahvasti elämänmakuinen opus. Välistä sai naureskellakin ja välistä totisesti lueskella ja ihmetellä, mitenkä lopussa mahtaa käydä.

torstai 1. marraskuuta 2012

Torey Hayden: Tiikerin lapsi

Sain tän jo reilu vuosi sitten, bc-kirjana.
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu, 2008, 428 sivua(luin 324)
Suomentanut Eeva- Liisa Jaakkola.

Elämä on jakanut Sheilalle kurjat kortit. Äidin hylkäämästä ja alkoholisti-isän pahoinpitelemästä tytöstä tulee lapsi, jota aikuisetkin pelkäävät.
Odottaessaan paikkaa suljettuun laitoikseen Sheila joutuu vaikeasti häiriintyneiden lasten luokalle, jota Torey Hayden opettaa. Siitä alkaa pohjimmiltaan poikkeuksellisen lahjakkaan tytön kivinen tie kohti elämää, jossa hänelläkin on paikkansa.
Vähä vähältä opettajan ja oppilaan välille rakentuu vahva yhteys. Menestyksen hetkiä seuraavat usein vakavat takaiskut, mutta kaikesta selvitään. Ja vaikka yhteys välillä ulkoisesti katkeaakin, se kestää henkisesti ja kantaa varttuvaa Sheilaa aikuisuuteen asti.

Tätä lukiessa koin monesti hetkiä, että haluan jättää lukemisen kesken, oli sen verran rankkaa tekstiä. Jaksoin kuitenkin sivulle 324, eli jäi luvut 37-48 lukematta, mutta johan tähänkin saakka oli paljon tapahtumia, että huh huh vaan.

4017

Kiitos kaikille kävijöille :)

tiistai 30. lokakuuta 2012

Onko????????

Ajattelin, että pidän tämän lopun vuotta blogini siivona tekstinä vain kirja-arvioista, vaan toisinpa tulee käymään. Tahdon purkaa pettymykseni just nyt, enkä hautoa sitä enää yhtään sisälläni.

Onko miehillä koskaan mitään muuta ajattelussa, kuin runkkaus tai naiminen???? Uskallanpa epäillä.

Just hetki sitten petyi toiseen mieheen tällä viikolla ja nyt ollaan vasta tiistaissa.

Eilen petyin mieheen, jolta odotin viestiä sunnuntaina, mutta joka tulikin vasta eilen alkuillasta.
Ois nyt saatana jotain voinut vastata mun viestiini sunnuntaina. Mä jo ajattelin, että oli viskannut mut öömappiin, jonne tunnun kuuluvani, miltä suuremmilta osin. No, mie sitten viskasin eilen vittuillessani miehelle viestin, että pitää lopettaa viesteily, ni mieheltä tuli vain "ok". Voi vittu sentään! Hyi mitä kielen käyttöä, tiedän ja häpiän. Poistin miehen viestit ja numeron luurista, se on sitten finito.

No, mesessä huuteli yks mesetuttu, kun olin kattomassa äsken maajussien uusintaa. Käväsin tauolla koneella ja netti oli pätkässyt kii. Avasin ja laitoin miehelle viestin mesessä, ni sitten ajattelin, että ihan kaverihengessä kirjoitellaan kuulumisia, ni heppu heitti, että alkaa runkkaamaan! Vissiin odotti, että osallistun joillain kuumilla viesteillä moiseen. EI KIITOS!!!!!!
Että mua ottaa kupoliin! Ja mulla kun olliit siitä miehestä niin ruusuiset kuvitelmat, ni tässä sen näkee, kaik samasta puusta veistettyjä ne on!

Puuuuuuuuuh....... Toinen unohdettu heppunen. Lisääkin unohduksia sais tulla, että jäljelle jäis vain yksi mies, joka ois ihana. Jos sellaista edes onkaan.

Avaanpa piruuttani mesen.

Lorna Byrne: Portaat taivaaseen


Bookplussalta 6.7.2012, 4,95 e, Seven-pokkari, 270 sivua. 
Otavan Kirjapaino Oy, Keuruu 2012. Suomentanut Tarja Kontro.


Astu enkeleiden maailmaan.
Kun aviomies kuoli, Lorna Byrnen maailma romahti.
Portaat taivaaseen-kirjassa hän kertoo, kuinka hän sai koottua taas elämänsä ja kuinka hän, neljän lapsen kouluttamaton äiti, alkoi levittää enkelien sanomaa maailmalle.
Lorna on nähnyt enkeleitä ja jutellut heidän kanssaan päivittäin läpi elämänsä. Hän paljastaa, kuinka enkelit toimivat maailmassa, mikä on ihmissielun ja ihmisruumiin suhde, mikä tehtävä on kuolleilla, nyt taivaassa olevilla ihmisillä voi olla maanpäällisissä asioissa ja minkälaisia suunnitelmia Jumalalla ja enkeleillä on ihmiskunnan tulevaisuuden varalle.
Lukijoidensa uskonnollisesta taustasta riippumatta Lorna antaa heille toivoa ja auttaa heitä tajuamaan, että heillä on suojelusenkelinsä vierellään jopa kaikkein yksinäisimpänä hetkenä.
"Byrne kirjoittaa henkimaailman asioista mukavan mutkattomasti ja antaa lukijalle paljon ajateltavaa." Ilona 


Joo,tulihan tämäkin luettua jotenkuten. Ei oikein uskonnolliset kohdat jostain syystä napanneet, kun ol Jeesuksen syntymästä Mekkaan vaellukseen, että huh huh. Uskoo ken tahtoo, mutta jotenkin tuli sellainen keksityn maku suuhun tästä kirjasta, että ihan kuin ois tuulesta temmattu tarina. En oikein tykännyt.

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Charles M. Schulz: Ressu painosten kuninkaana

Tässä pieni pokkariversio hauskasta kirjasta. Sain tän kuluneella viikolla HGG-paketissa, jossa ol se aiemmin lukemani Apinamatka-kirjakin.
Suomennokset Juhani Tolvanen, Eeva-Kaarina Aronen, Jyrki Janhukainen, Panu Pekkanen ja Kalervo Pulkkinen. Tekstaus Kiki Puustelli. Algraphics Oy Tampereen Arpatehdas Tampere 1993, 126 sivua.

Tässä kirjasessa Ressu siis yrittää kovasti kirjoittaa tarinaa, joka myös julkaistaisiin kirjana, vaan aina hän saa hylkäyskirjeitä lähettämistään käsikirjoituksista. Eräässä tarinassakin hän saa hylkäyskirjeshokin, eli korvat nousevat pystyyn ja hällä on ankean karmea katse. Shokki menee sillä ohitse, että hänen kirjoittamaansa tekstiä kehutaan yhtä hyväksi, kuin muukin nykyään julkaistavat tarinat.

Tämä oli kyllä näin sunnuntain ja koko viikonlopun piristysruiske. Sain kyllä kirjan parissa hyvät hihitykset. Tykkäsin kovasti :)

Hiljainen sunnuntai

Lunta satelee,
minä syön jäätelöö.
Viestiä odotan
ja runoa kokoon kyhätä yritän.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Juha Vuorinen: Vaippaihottuma


Huutonetistä joskus ostamani pokkari, en muista enää hintaa.
Paino WS Bookwell Oy, Porvoo, 2009, 10. painos.

Juhan elämä muuttuu vuoristoradaksi, kun puolimetrinen kakkalinko asettuu taloksi.
Menneisyyden painolasti ropisee niskaan ja Juha joutuu miettimään elämäänsä uusiksi. Kestääkö kamelin lailla juoneen mestarimme selkä, vai koittavatko Stalin karjulle kuivat ajat?

Vuorinen kuvaa vaippavuorien reunustamaa arkea riemastuttavan persoonallisella tyylillään. Se kuplii iloa, surua, mielipuolista huumoria ja valtavasti rakkautta. 

Tänään vihdoinkin sain loppuun luettua tämän pokkarin, teki jo välistä mieleni jättää kesken lukematta. Jotenkin alkanut pikku hiljaa tympiä nämä Juoppohullukirjat, vaikka näissä ihan hauskoja kohtia onkin ja saapi hihitellä, kun näitä lukee, mutta aika aikaansa kutakin. Hyllystäni vielä löytyy muistaakseni kaksi Vuorisen pokkaria. En aio ihan piakkoin lukea niitä, kyllä pitää jotain vakavampaa tekstiä seuraavaksi nauttia :)

Jorma Sauvala: Apinamatka

Eilen HGG(holiday gift giving)- paketista tulut bc-kirja.
Suomalaisen kirjallisuuden kirjapaino Oy, Helsinki, 1972, 52 sivua+lisäsivuilla Kontaktin kirjoituskilpailujen voittajien nimilistat.

Tehtävä on mahdollisimman yksinkertainen: julkisen hälyn välttämiseksi an avaruuskokeissa ajat sitten kuollut apina kapseleineen tuhottava huomiota herättämättä. Mutta yhtäkkiä tekniikka pettää...
"Tuntui yliluonnolliselta, että jokin olisi voinut rikkoa sisemmän eteisen seinän - se oli teknisesti mahdotonta - taulu oli sekunnin ajaksi rajahtanyt väreihin ja painemittarien viisarit olivat pudonneet nollaan..."
Tästä käynnistyy painajaismainen tapahtumasarja. Jorma Sauvala, 14(1972), on löytänyt oman alansa science fictionin, tieteiskirjallisuuden kiehtovasta, väliin selkäpiitä karmivasta maailmasta.

Sain eilen illalla, vähä ennen ysiä, luettua tämän.
Tässä käytiin heti suoraan asiaan ja voin kyllä sanoa, että mulla meni alku jotenkin ohitte, en oikein kunnolla sisäistänyt sitä. Olisin kaivannut enemmän tarinan synnyttelyä, kuin suoraa toimintaa alusta alkaen. Ihan jännähän tämä ol, en sitä kiellä yhtään. Pari kirjoitusvirhettä löytyi kirjasta. Kirjaa ol vähän hankala lukea, kun selkä ol niitattu kahdella niitillä, mutta luettua tämä tul. Loppukin jäi jännän avonaiseksi, eli tässä kirjassa ei ollut päätä eikä häntää, vaan lyhyt ja ytimekäs keskikohta :)

maanantai 22. lokakuuta 2012

Voiko???

Voiko yhteen hetkeen rakastua?
Voiko yhteen hetkeen ihastua?
Voiko yhteen hetkeen tykästyä?
Voiko?
Voiko yhteen kuvaan rakastua?
Voiko sydämelle antaa luvan alkaa kaivata yhteistä hetkeä ihmisen kanssa, johonka tuntee vetoa?
Voiko yhteen ääneen tykästyä niin, että sitä haluaisi kuulla aina vaan lisää?
Voiko?
Voiko vielä uskaltautua rakastumaan?
Voiko?

Enni Mustonen: Sidotut äänikirja

Kirjaston kolmas äänikirja. 2008, 9 cd:tä, noin 11 tuntia, Otava, lukija Erja Manto.

Vuoden 1913 eduskuntavaalit ovat pettymys kummallekin. Hilma lähtee perheineen Amerikkaan. Annan ratkaisu on järkiavioliitto. Sillä aikaa, kun Hilma käy eloonjäämiskamppailuaan harlemilaisessa vuokratalossa, Anna yrittää selvitä hengissä kylmässä ja väkivaltaisessa liitossaan.

Padot murtuvat, kun Anna ryhtyy vastoin miehensä tahtoa piilottelemaan jääkäriksi haluavia nuoria miehiä. Keväällä 1916 Hilma palaa yksinhuoltajana takaisin Suomeen. Mutta kestääkö ystävyys vallankumousaatteiden kuohun, kun toinen on taustaltaan torpan tyttö ja toinen on säätyläiskodin kasvatti?

Ne oudot sanat olivat kommuutti, uutimet(verhot), musteri(aviomiehen äiti), agitaattori ja monttoori.
Sain kuunneltua loppuun tän vihdoin tänä aamuna 9:33. Tämän kuuntelu tuntui jotenkin paljon puuduttavammalle, kuin kahden edellisen äänikirjan. Tää ol paljo rankempaa tekstiä, kun ihmisiä kuoli :( Onhan nyt sitten tämäkin kuunneltu. Huh huh sanon minä :)

lauantai 20. lokakuuta 2012

Enni Mustonen: Lipunkantajat äänikirja

Kirjaston äänikirja, hintaseurannasta hintana taaskin 22,50 e.
Lukija Erja Manto, 7 cd-levyä, kesto 7h 30 min. 2007, Otava.

Annan ja Hilman tarina jatkuu. Järjen ja tunteen tarinoita on kiehtova kertomus siitä, miten kahdesta nuoresta naisesta kasvoi kansakunnan vastuunkantajia 1900- luvun alun Suomessa. Sarjan edelliset osat Nimettömät ja Mustasukkaiset ovat ilmestyneet myös äänikirjoina.

Suurlakon melskeessä ompelijatar Hilma Maria Perämäki ja maisteri Anna Sofia Ahlstedt joutuvat ottamaan paikkansa toisten edessä niin lipunkantajina kuin puhujalavalla. Kun sortovalta on voitettu, alkaa taistelu naisten äänioikeudesta. Kuohunnan keskellä Hilman on valittava kahden miehen välillä. Annan valinta on vielä vaikeampi, onhan suhde naimisissa olevaan mieheen rikos hänen omaatuntoaan vastaan.

Sain kuunneltua tän eilen illalla vähän yli ysi.
Tästä tuli ihan Hovimäki-sarjan tunnelma, kun puhuttiin punakaartilaisista, suurlakosta, Bobrikovista ja naisten äänioikeudesta.
Ihan mukavaa kuunneltavaa :)

perjantai 19. lokakuuta 2012

Enni Mustonen: Nimettömät äänikirja

Kirjaston äänikirja, hintaseurannassa hintana 22,50 e.
7 cd-levyä, noin 8h 30 min. Lukija Erja Manto. 2006.

Kaksi nuorta naista saapuu kohtalon oikusta samaan talouteen 1890- luvun Helsinkiin - työntekoon tottunut Hilma piikomaan ja pappissuvun haaveellinen tytär Anna opiskelemaan. Sopeutuminen naisasianainen ja matkakirjailijatar Augusta Ahlstedtin huushollin vaatimuksiin ei ole helppoa, mutta lahjakkaat naiset pyrkivät korkealle. Riittääkö heidän sinnikyytensä, kun vastassa ovat niin sovinnaisuusääntöjen paineet, palvelijoiden ja herrasväen välinen kuilu kuin rakkauden arvaamattomat oikut?

Oli ihanaa eilen köllähtää sohvalle kuuntelemaan toisen lukemana kirjaa. Kuuntelin eilen peräti neljä cd:tä ja tänään loput kolme.
Kirjana olen lukenut sarjan Parittomat-kirjan(2000-luvun tapahtumia) ja tässä on siis tarinan alku. Paljon oli jänniä sanoja, tampuuri ja nyt jo unohtunut toinen sana, joka muljas mielessä pitkään, kun kuuntelin tätä. Suosittelen äänikirjaa, jos haluaa kuunnella toisen lukemana kirjaa ja tämä Erja Manto on mielestäni hyvä ja rauhallinen lukija, kuuntelin viimeksi hänen lukemanaan Maevy Binchyn Koko kadun kasvatti-äänikirjan, muistaakseni alkuvuodesta, vai oliko se viime syksynä. Ei muista :)

torstai 18. lokakuuta 2012

Eve Hietamies: Tarhapäivä

cdon.comista, 28,90epkuluineen, sain torstaina 19.7.2012.

Terttu alkoi itkeä. - Se on poikien lääkettä. Mä haluun tyttöjen lääkettä.
Antti ja Paavo Pasasen pienperheen elämäon uomissaan. Tarhapäivä seuraa toistaan: kalapuikkoja, kurahousuja, muovihirviöitä ja viisivuotiaan Paavon pohdintoja Suomen krokotiilikannasta. Kun oikein halutaan bilettää, mennään autopesulan kautta hampurilaiselle.
Sitten Terttu-tytöstä tulee Pasasen perheen tilapäisjäsen ja Antti on uusien haasteiden edessä. Mitä eroa on mekolla ja tunikalla? Milloin pidetään pörröpampuloita? Ja millä itkevää tyttölasta lohdutetaan, jos ei hirviötaisteluista keskustelemalla?

Yösyöttö-romaanista tutut Pasasen pojat saavat huomata, että pinkkiä ja kimallusta rakastava prinsessa on tyrannisaurustakin eksootisempi otus. (takakannesta)


Tällekin tarinalle sai hiukan aina välistä naurahdella. Hyvin kirjoitettu jatko-osa. En olisi kyllä osannut odottaa nuin dramaattisia tapahtumia kirjaan, mutta sepä antoi tälle kirjalle hyvää särmää. Ihanan piristävä lukuelämys, jonka luin kahdessa päivässä: tiistaina aloitin ja eilen keskiviikkona luin loppuun(447 sivua).

maanantai 15. lokakuuta 2012

Eira Pättikangas: Olkileijona murisee

Kirjastosta lauantaina lainattu opus.
Karisto, Hämeenlinna, 1996, 261 sivua.

Elina tekee ratkaisevan päätöksen: hän jättää Helsingin ja palaa juurilleen pohjalaiseen pikkukylään, josta oli lähtenyt "lopullisesti" alle kaksikymppisenä.
Elina ei elättele vaaleanpunaisia harhakuvia asettuessaan vuosikausia autiona nököttäneeseen, ilman mukavuuksia olevaan kotimökkiinsä. Tärkeintä on, että on katto pään päällä ja vakituinen työpaikka läheisessä tehtaassa. Mutta unelias yhteisö tarjoaakin yllätyksen. Se mikä ei ole onnistunut suurkaupungissa, tapahtuukin täällä susirajan takana! Elinan elämään marssii peräti kaksi päättäväistä aviomiesehdokasta, pitäjän komea nimismies Karri ja naapurin nuori-isäntä Jussi.
Pian vellovat tunteiden ja juorujen aallot Koivuperän muutaman savun kylässä...(se olliit takakannen teksti).

Olin ihaillut tätä opusta monet kerrat "Keskikaupassa", mutta ei vaan tullut ostetuksi, nyt sitten kirjastosta sain lainattua.
Kuvittelin tän kirjan olevan nykyaikaa, mutta muutamien, kirjassa olleiden vihjeiden avulla ymmärsin, että tässä elettiinkin 1960-lukua! Ol Kennedyn murhaa(ei mainittu nimeltä kirjassa), ei ollut kylässä kuin yhdessä talossa vasta telkkari, imuria pidettiin hirvityksenä ja Mäntyranta(kait se olliit tuon niminen...) hiihti kait kisoissa kultaa.
Mukavan leppoisaa pohojanmaanmurteella kirjoitettua tekstiä, josta taas jotkut sanat jäivät tietämättömäksi, mutta mitäs tuosta. Mukavaa olliit tämä opus lukea :) Suosittelen lämpimästi!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Kaisa Viitala o.s. Ikola: Oikein nurin-nettikirja

Hupsista keikkaa! Julkaisen tässä nyt otoksen rakkaasta kirjahyllystäni, jossa on siis KAIKKI lukemattomat kirjani. En ole laskenut kirjoja, enkä aio laskeakaan, sillä sehän tuottaisi vain harmaita hiuksia mulle lisää.

Syy, miksi tässä kohtaa tän kuvan laitoin on se, että tänään lukemani Viitalan Kaisan oikein nurin-kirja on nettikirja, eikä sillä näin ollen ole kansikuvaa.
En muista, kenenkä blogista eksyin Kaisan ihanaan blogiin: Kaisan blogi ,toukokuussa. Hänellä oli haasteena, että pit löytää joku hyväntekeväisyyskohde, jonne tehdä pieni lahjoitus. Sitten linkittää hyväntekeväisyyskohteen sivusto Kaisalle sähköpostiin ja kertoa lahjoituksesta ja vastalahjaksi Kaisa sitten lähetti sähköpostiin linkin, josta sai ladata koneelle/levykkeelle(mulla on levykkeellä) hänen nettikirjansa. Minä tein pienen lahjoituksen pohjanmaan näkövammaisille ja sain näin tämän ihanan, lankavillitystä tartuttavan kirjan itselleni luettavaksi 12.5.2012 11:34 ja sain 275 sivuisen nettikirjan luettua tänään 15:25.

Kirja kertoi Annin ja Jaakon tarinan. Heillä ei ole lapsia, mutta he asuvat yhdessä, eivät tietääkseni ole naimisissa, en niin pistänyt sitä merkille lukiessani.
Luin tätä kirjaa peräti 14 kertaa! Aina pienen pätkän kerrallaan, joskus meni kolmisenkymmentäkin sivua, kun tarina veti niin kivasti imuunsa.
Tykkäsin kyllä kovasti tästä tarinasta, neulebloggauksestahan tässä oli kyse ja voi mahroton sentään, kun alkoi omiakin sormia syyhyämään omien käsitöiden kimppuun. Haaveena saada aikaiseksi joskus se poncho, jonka aloitin jo 2007!!!

Tove Jansson: Muumipapan urotyöt

Tällä kertaa tällainen kirja.
Neljäs painos, WSOY; Juva, 1979, 133 sivua.


Tässä kirjassa Muumipappa itse tarttuu kynään ja kirjoittaa muumikansan varhaisimmista vaiheista, siitä ajasta, jolloin Muumipeikon, Nuuskamuikkusen ja Nipsun isät elivät myrskyistä nuoruuttaan.

Tykkäsin tästä kirjasta. Tuli mieleen piirrossarjan tapahtumat tätä lukiessa. Tässä oli sopivasti jännitystä ja ihan hippusen hippusen romantiikkaakin :) Tämä kirja Ehkä auttoi minua lukulukossani, sillä tutui siltä, että ei mikään kirja kiinnosta, mutta sit luin tämän ja ehkä se innostus tulee takaisin.
Tämä ol nyt 72.luettu kirja tänä vuonna. Viime vuonna sain luettua just tän 72 opusta ja nyt on vielä 12 viikkoa aikaa lukea kirjoja :)

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Taina Latvala: Välimatka

Sekaisin syksystä- rinkihaastekirja, jonka sain viikolla ja tänä aamuna sain luettua.
WSOY, 2012. 252 sivua.

Eteläpohjalaisessa Synkkylän kylässä on yksi kylähullu, yksi kirkko sekä äiti, jonka tytär on jäänyt kyläilymatkan päähän. Isä on ollut jo vuosia kateissa. Kaipaus on hitsannut äidin ja tyttären yhteen ja yhdessä he lentävät Teneriffalle viettämään äidin 60-vuotispäiviä.

Symbioosi alkaa rakoilla, kun äiti hoksaa tytön ryhtyneen riiuulle aulapojan kanssa. "Komia kloppihan se oli, mutta ei naamasta montaa velliä keitetä", äiti toteaa ja seuraa tyttären pään sisällä vaikka lemmenpedin laidalle. Äidin käsilaukussa lymyää isän arvoitus.

Välimatkassa eteläpohjalainen murre saa leveyden, johon se ei ole aikoihin joutanut. Se on kahden sinen romaani, lakeuden lumen ja etelän läikehtivän meren, kaunis tarina kahdesta naissukupolvesta: maailmalle halajavan tyttären ja kaipauksen karaiseman äidin matkasta kohti luottamusta ja itsenäisyyttä.

Jaa-a. Tämä opus vaikutti hiukan sekavasti kootulta kirjalta, sillä välleen tässä ol sitä etelän humua, sitten isän etsintää, äidin etsintää ja tädin muistelua. En oikein syttynyt tälle kirjalle missään vaiheessa ja tämän kirjan murre vaikeutti ja hidastutti kirjan lukemista. Jäipä paljon sanoja, joidenka tarkoitusta en ymmärtänyt. Nyt on tämäkin opus luettu ja ensi viikolla jatkaa matkaansa uuteen kotiin.



torstai 4. lokakuuta 2012

Jane Green: Kirjaflirttiä

                                             
 Muoks.Ke.26.9.2012 Olen ostanut Keskiseltä tän Kariston (2. painos, Hämeenlinna 2011), pokkarin ti.17.1.2012 ja hintana 7,25e. 370 sivua, suomentanut Auli Hurme-Keränen.

Työ mainostoimistossa Lontoossa, maailman parhaat ystävät ja jääkaapissa kaneliviineri pahan päivän varalle. Mitä muuta kolmikymppinen sinkkunainen tarvitsee? Joku voisi mainita tässä kohdassa miehet, mutta älkää puhuko Cathyn kuullen. Rakkaudessa kovia kokenut Cath on itsenäinen ja elämäänsä täydellisen tyytyväinen.

Vai onko?

Oikeastaan Cath on aina haaveillut omasta kirjakaupasta...Yllätysvieras menneisyydestä saa Cathyn ja hänen ystävänsä arvioimaan elämäänsä uudelleen ja pian Cath löytää itsensä kirjapinojen takaa. Hän oppii lukemaan asioita rivien välistä ja huomaa samalla, ettei elämänmuutos onnistu ongelmitta. Mitä pitäisi ajatella komeasta kiinteistönvälittäjästä, joka ilmestyy kahville aina väärään aikaan?

Odotin kirjalta vähän toisenlaista tarinaa, kuin mitä kirja pitikään sisällään. Pahemmin tämä opus ei pitänyt sisällään Kirjaflirttiä, niinkuin kirjan nimenä on, siitä pienoinen pettymys. Oikeastaan tämä koko opus sisälti vain tarinaa Cathyn ystävistä ja heidän suhteistaan, eli melkoista löpinää ja meinasin viimeisillä sadalla sivulla lopettaa lukemisen, vaikka paikoitellen tässä olikin ihan hauskoja kohtauksia, mutta kaikkinensa kirja ol pettymys minulle :(

Tämä ol muuten tämän vuoden seitsemäskymmenes luettu opus :) Hyvä minä!!!!!!




tiistai 2. lokakuuta 2012

Cecelia Ahern: Ihmemaa

Olen saanut tän kirjan jo yli vuosi sitten, 24.8.2011 ja nyt sain aikaiseksi lukea tän.
Loisto-pokkari, 455 sivua, kolmas painos, WS Bookwell, Juva, 2009, suomentanut Terhi Leskinen.

Minne päätyvät kaikki kadonneet esineet ja ihmiset?

Kysymys jää vaivaamaan kymmenvuotiasta Sandy Shorttia, kun hänen luokkatoverinsa Jenny-May katoaa jälkiä jättämättä. Etsimisestä tulee Sandylle elämäntehtävä. Parikymppisenä hän perustaa Dubliniin oman etsivätoimiston ja uhraa kaiken aikansa kadonneiden etsimiseen.

Vuosia myöhemmin, jäljittäessään Donal-nimistä nuorta miestä, Sandy huomaa itse eksyneensä ihmeelliseen maahan, jonne kaikki kadonnut näyttää päätyvän. Vaikka katoamisen arvoitus on ratkeamaisillaan, Sandy huomaa kaipaavansa ensimmäistä kertaa takaisin kotiin. Mutta onko sinne enää paluuta?

Mitä tästä sanoisin? Mielenkiintoisen mukavaa luettavaa, vaikka tarina heitteli Sandyn lapsuudesta, nuoruudesta, Donalin veljen tapahtumiin ja siitä sitten Sandyn Ihmemaa-kokemuksiin, niin siltikin tykkäsin tarinasta. Koskettavaa oli Jenny-Mayn ja Sandyn kohtaaminen Ihmemaassa. Meinasi tulla ihan kyynel silmäkulmaan, oli niin ihanasti kirjoitettu kohta. Siellä täällä kirjaa oli kirjoitusvirheitä, oli jäänyt sanoja pois ja sai hetken miettiä, että mikähän sana nyt uupuu: kenties olivat eksyneet sinne Ihmemaahan :)